torstai 6. huhtikuuta 2017

Tokyo Tiger Mosh

NimiTokyo Tiger Mosh, "Gera"
Syntymäpäivä23.04.-09, kuollut 6.4.2017
Ikä, ikääntyminen28v
RekisterinumeroVH06-044-1662
RotuHolstein
SukupuoliTamma
Säkäkorkeus167cm
KasvattajaCalmosh DressageJudith
OmistajaOresama VRL-02753
AsuintalliZurück
PainotusKoulupainotus
KoulutustasoGP, 110cm
SaavutuksetKRJ-II (12/13)

  The Outfit
 
Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat © Tomasz Siergiej

  This is Me!
Meidän Gera on enemmänkin elegantti ja hillitty ja arvokas kuin söpö ja sydämellinen hevonen. Tamma osaa osoittaa tunteitaankin, mutta se tekee sen vain ykkösihmistensä edessä: aivan kaksistaan ja vain juuri sille ihmiselle. Hevoskaveritkin ovat toki lähellä sen sydäntä, mutta ei neitiä juurikaan näy haassa muita rapsuttelemassa. Se vaikuttaa enemmänkin lauman yksinäiseltä sudelta, vaikka osaa arvostaa yhteisönsä tukea. Gera-neiti ei puolusta hevoslaumassa edes niitä pienimpiä ja heikoimpia, mutta raivostuu tulkittuaan lempi-ihmistensä olevan vaarassa. Ratsuna osaava ja reipas, mutta äkäinen Gera varmistaa ratsastajan saavan todellista hyötyliikuntaa. Se menee, kun siltä osaa pyytää, mutta epäselvät pohjeapua esittävät nykimiset saavat tamman vain pukittelemaan.
Kuten jokainen normaali tervepäinen tamma, Gerakin pysyy rauhallisesti paikoillaan kun sitä hoitaa. Se ei ratsastuskouluponimaisesti suvaitse sitä, että joku vahingossa vähän satuttaa tai kutittaa, vaan ilmoittaa asiasta kovaan ääneen. Puremisen takia ei todellakaan tarvitse olla huolissaan, tamma kun ei ole koskaan sellaista tehnyt. Potkiminenkin jää vain etujaloilla sohaisemiseen jos hoitaja oikeasti tekee jotain Geran kannalta erityisen kamalaa. 
Vaikka hierova kumisuka on paarma-aikana varmasti jokaisen hevosen suosikki, Gera ei osoita mitenkään pitävänsä sillä hieromisesta erityisesti. Tamma odottelee ryhdikkään asiallisena harjaamisen loppumista - mutta ei voi olla vähän sulkematta silmiään ja nauttimatta kun sitä hieroo etujalkojen välistä. Sen sijaan muiden harjojen kanssa toimiminen ei aiheuta tamman käytöksessä mitään näkyvää muutosta. Se näyttää juuri samalta kuin haassa rentoutuessaan. Harjaus on niin jokapäiväinen rutiini hevoselle kuin hevoselle. 
Kavioiden siivoamisesta ei tule ottaa stressiä, Gera kun kohottaa kiltisti jalkojaan kuten kunnon ratsun kuuluukin. Se ei kyllästy odottelemiseen tai käytä voimiaan vastaan hangoittelemiseen. Jotenkin kumman pienikavioisena olentona tamma saa aina kerättyä haassa tiukaksi pakkautuneen kerroksen kavioonsa, joten aikojen kuluessa se on kai tottunut odottelemaan pitkään kavioiden siivoamisen lopettelemista. 
Tamma suhtautuu satulointiin kuin mihin tahansa muuhunkin toimenpiteeseen. Se kuuntelee satuloijan tekemisiä tarkasti, mutta ei vaivaudu edes kääntämään päätään katsoakseen tarkemmin. Satulavyön liian nopea kiristäminen saa aikaan pullistelua, jonka Gera unohtaa saman tien kun kiristysvauhtia hieman hillitsee. Samoin suitsinta käy kivuttomasti: Gera-neiti avaa sievän suunsa kun kuolaimet koskettavat sen huulia. Päänsä tamma pitää alhaalla silloinkin, kun remmejä kiristetään. Sitten on jo aika taluttaa kiltisti taluttajaansa seuraava kaunotar kentälle tai maastopolun alkuun.
Lämmittelyn aikana Gera kulkee kuten mikä tahansa pikkutytön poni: kaula pitkänä ja lönköttäen. Ei sitä arvaisi huippulahjakkaaksi kouluratsuksi mistään, kun katselee sen menoa. Ravikin on hieman ravurimaista, hyvin nopeaa ja pomppivaa. Ratsu ei kiinnitä huomiota menoonsa ja sen huomaa. Gera on nopeasti tajunnut lämmittelyn tarkoituksen olevan sen itsensä kohdalla vain saada lihakset valmiiksi töihin, turha sitä on yrittääkään patistaa. 
Kun ratsastaja kokoaa ohjia, Gera ryhdistäytyy sitä mukaa. Minuutin sisällä siitä jo paistavat läpi ne uskomattomat kyvyt, kuin kaikkien neidistä otettujen valokuvien salamavalojen välähdykset paistaisivat takaisin kiiltävästä karvasta. Askel muuttuu harkituksi ja hallitummaksi. Jokainen liike on kauan hiottu näyttämään aivan täydelliseltä. Tottelevaisesta ratsusta huolimatta ratsastajan olo ei aina ole aivan yhtä hyvä, kuin katselijan silmiin näkyvä kaunis kuva antaa ymmärtää. Vaikka tammalla on taitoa ja innostusta, se ei edes liiku senttiäkään ilman täsmällistä ratsastusta. Oikeakaan käsky ei mene läpi ilman puolipidätettä. Jos taas osaa ratsastaa pienin, täsmällisin avuin, Gera tuntuu kulkevan kuin itsestään. Se ei ole kokemattoman ratsu, vaan vaatii selkäänsä aina huippukuntoisen ammattilaisen. 
Jos kouluratsu Geran on hypättävä esteitä, sen taktiikka on kummallinen. Kyllä iso, kevyt ratsu aina yli metrin esteet ylittää - mutta ainakin Geran tapauksessa ajat ovat surkeita, korvat pysyvät luimussa ja koko ratsu näyttää muutenkin juuri siltä, että vetää rataansa läpi vain apinan raivolla. Sitä ei huvita hyppääminen, mutta halu voittaa ajaa sen myös yli esteiden.
On yleinen harhakuvitelma, että maastoilu ei sovi kalliille kilpahevosille. Näin ei ole, ja vaikka yksi hevonen olisi liian hermostunut metsään ja pellolle, Gera ei ole se. Tamma voimistaa lihaksiaan viikoittain maastossa vähintään kahdesti. Se on rohkea, melkein välinpitämätön, mutta sanoo ehdottoman ein vesilätäköistä menemiselle. Jos lätäkkö on koko tien levyinen, tamma yrittää hypätä sen yli, mutta kiertää aina jos siihen on mahdollisuus. Toki neidin saa pakotettua kulkemaan lätäkön läpi, mutta miksi sitten tehdä se? Peltolaukkakin sopii Geralle hyvin. Se on suuri hevonen, mutta silti rakenteeltaan niin kevyt, että pääsee lujaa. Ravi alkaa pomppia vauhdin lisääntyessä, mutta laukka on edelleen kuin keinuhevosen.
Kilpailut kuuluvat asiaan. Ne eivät ole erityisen hauskoja, eivätkä kamaliakaan, mutta Gera pitää yleisöstä. Mitä enemmän ihmisiä sitä katsoo, sen paremmin se menee. Salamavalot eivät hätkäytä eivätkä kovat äänet säikäytä. Tamma kulkee vain kouluratansa kauniisti, kuten kotonakin. Sen sijaan että se olisi huippu, se on paras. Seuraavana päivänä kuva, joka on otettu yhdestä pienestä nanosekunnista sen täydellisellä kouluradalla, komeilee lehdessä. Gera on varma voittaja.
  The Family
Mius Jamaican
holst 170cm
KRJ: 68 sij.
Mius Wahnsinn
holst 170cm
KRJ: 42 sij.
Matthias
holst 170cm
Marchesa
holst 165cm
Mius Lovedeater
holst 170cm
KRJ: 42 sij.
Weedeater
holst 168cm
Lovelaw
holst
Loss Of Breath DD
holst 163cm
KRJ: 34 sij.
Ciars Captain
holst 165cm
Party Potential
holst 172cm
KRJ-II, YLA3, MVA-sert
Ardente
holst 158cm
KRJ-II, YLA2, 2irtoSERT
Devilish Night Time
holst 164cm
Neptunus
holst 166cm
Los Angeles
holst 161cm
Mius Jamaican
Tämä 170cm korkea musta ori kilpailee edelleen ahkerasti kouluratsastuksen saralla. Nuorella, luonteeltaan tulisella pojalla on jo kymmeniä sijoituksia, ja sen ura on vasta alussa. Tämän ryhdikkään ratsun meno sekä näyttää että tuntuu hyvältä. Gera onkin perinyt isänsä upeat liikkeet näin herrasmiehen ihkaensimmäisenä varsana.
Mius Wahnsinn
Komea 170-senttinen ruunikko hurmuri on koulupainotteinen ja luonteeltaan hieman etäinen Geran tapaan. Muutaman sijoituksen kouluratsastuksesta kerännyt luonteikas ori jatkaa edelleen kilpailemista. Varsoja sillä on tähän mennessä yksi ainoa, mutta niitäkin on tulossa lisää.
Matthias
Geran sukutaulusta löytyy myös tämä mielenkiintoinen, hyväsydäminen, nyt jo edesmennyt ruuna. Ruunikko ja säkäkorkeutta 170cm, kilpasuorituksiakin ihan hyviä kouluratsastuksessa. Sellainenhan se oli, mutta ei ystävyyttä mitata senteissä tai sijoituksissa. Gera on perinyt Matthiakselta kauniin ulkonäkönsä.
Marchesa
Myöskin GP-ratoja kulkeva, luonteeltaan hieman vaikeahko ja tulinen 165cm korkea tamma kilpailee edelleen, vaikkei olekaan mikään nuori ratsu enää. Jälkeläisiä on tällä hetkellä kolme kappaletta ja jokainen niistä on GP-tasolle asti koulutettu, terve ja menestynyt.
Mius Lovedeater
Tämä hyväkäytöksinen musta tamma on 170cm korkea säkäkorkeudeltaan. Se on edelleen nuori ja kilpaileva, saanut vasta kaksi menestynyttä varsaa ja kaapinut kasaan muutamankymmentä sijoitusta. Sopusuhtainen, kaunis, osaava ja kiltti - mitä muuta voi hevoseltaan enää toivoakaan?
Weedeater
Tämä ori on peräti 177cm korkea ja käytökseltään kerrassaan täydellinen herrasmies. Ori ei järjestä kohtausta missään tilanteessa, ja kenties Geran samanlainen piirre on täältä asti peräisin. Sijoituksia on vain parisenkymmentä mittarissa, mutta kompensoimaan köytyy kolme upeaa varsaa.
Lovelaw
GP-tason kouluratsuna toimiva, kimo säkäkorkeudeltaan 169cmn korkea tamma toimii edelleen kouluratsuna. Se on sijoittunut jo useasti, ja todennäköisesti hyvä menestys jatkuu tulevaisuudessakin. Tällä kuuluisan kasvattajan, Thomas Kelkin kasatilla on nyt viisi varsaa.
Loss of Breath DD
Tamma omaa loistavat kilparatsun ominaisuudet: se on herkkä, taitava ja erittäin varma menijä. Käytöskin 163-senttisellä neidolla on aina aivan kohdallaan, eikä kukaan voi valittaa komeasta ulkomuodosta ja tasaisesta, ruskeasta väristä. Gera on tämän hyvältä kasvattajalta tulleen prinsessan ensimmäinen varsa.
Ciars Captain
Legendat tuskin kaipaavat esittelyä, eihän tämäkään ori kaipaa. 77 kertaa sijoittunut, kiltti ja kuuluisa ori on hyvärakenteinen ja 165-senttinen. Se on väritykseltään ruunikko, ja se on koulutettu GP-tasolle saakka. Monen menestyneen varsan isänä herrasmies omistaa todisteita myös hyvänä periyttäjänä.
Party Potential
Kaunis, tulenvärinen, 172cm korkea ori. Tilillä ovat KRJ-II ja YLA3 -palkinnot sekä yksi MVA-serti. Ori on edelleen kilpakäytössä, vaikka huima määrä sijoituksia onkin jo varsin kattava todiste herran kyvyistä. Orilla on kolme huippuvarsaa, joista jokainen on menestynyt ja kilpakäytössä.
Ardente
Kahdella irtoSERTillä, KRJ-II ja YLA2 -palkinnoilla palkittu tamma on pienikokoinen, vain 158cm korkea, mutta pärjää hienosti itseään nuorempia ja kookkaampia hevosia vastaan. Kaunis, kiiltävä ruunikko on luonteeltaankin upea. Rauhallinen neito on aina ollut hyvin varma ja viisas tapaus. Tammalla on varsoja kolme.
Devilish Night Time
164-senttinen tamma tulee samalta kasvattajalta kuin Loss of Breath DD, ja on yhtä kapasiteetikas ja älykäs olento. Kaunis ruunikko omistaa upeat liikkeet, ja miellyttää myös tuomareita, minkä voi päätellä neidon kymmenistä kouluratsastussijoituksista. Varsoja tamma ei ole vielä montaa saanut.
Neptunus
Sijoituttuaan 62 kertaa kouluratsastuksessa, tämä upea ruunikko ori jäi kilpailueläkkeelle. Se omistaa tavanomaisen orimaisen luonteen, mutta osaa keksiä myös omia jekkujaan. Neljä hienoa jälkeläistä saanut ori on itse kuuluisan kilparatsastajan, Jeannine Schuberin kasvattama.
Los Angeles
KRJ-III palkittu tamma on huippusukuinen, mutta myös itse taitava, kaunis ja kiltti. Tämä kolmen varsan emä viettää ansaittuja eläkepäiviään terveenä, edelleen samassa kodissa jonne sen kasvattaja sen aikoinaan möi. 

  This is MY Show!
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
PäivämääräJärjestäjäLuokkaSijoitus
31.05.-09PipariKRJ/GP3/30
01.06.-09ZurückKRJ/GP5/80
05.06.-09ZurückKRJ/GP1/80
07.06.-09Devilish DressagemastersKRJ/GP4/30
09.06.-09Devilish DressagemastersKRJ/GP1/30
09.06.-09Devilish DressagemastersKRJ/GP4/30
10.06.-09RoxburyKRJ/GP6/40
11.06.-09RoxburyKRJ/GP3/39
13.06.-09RoxburyKRJ/GP5/40
01.07.-09ZurückKRJ/GP8/90
04.07.-09ZurückKRJ/GP7/90
10.06.-09RustlerKRJ/GP2/40
11.08.-09ZurückKRJ/GP2/100
12.08.-09ZurückKRJ/GP3/100
13.08.-09ZurückKRJ/GP7/100
12.07.-11MarciusKoulu/GP3/14
14.07.-11MarciusKoulu/GP4/12
15.11.-11Ivory StablesKoulu/GP1/16
25.02.-12ZurückKRJ/GP1/50
26.02.-12ZurückKRJ/GP5/50
01.03.-12ZurückKRJ/GP6/50
16.03.-12ZurückKRJ/GP2/50
17.03.-12ZurückKRJ/GP1/50
17.03.-12ZurückKRJ/GP4/50
28.03.-12YameraKRJ/GP4/30
04.04.-12YameraKRJ/GP3/30
25.04.-12YameraKRJ/GP2/30
13.04.-13AkileyaKRJ/GP2/50
15.04.-13AkileyaKRJ/GP5/50
21.05.-13DurenKRJ/GP5/30
22.05.-13DurenKRJ/GP2/30
22.05.-13SalpicarKRJ/GP4/30
24.05.-13ZurückKRJ/GP3/30
24.05.-13DurenKRJ/GP5/50
24.05.-13DurenKRJ/GP3/30
25.05.-13DurenKRJ/GP5/30
26.05.-13DurenKRJ/GP1/30
27.05.-13DurenKRJ/GP5/30
27.05.-13SalpicarKRJ/GP2/30
28.05.-13DurenKRJ/GP4/30
29.05.-13DurenKRJ/GP1/30
30.05.-13DurenKRJ/GP4/30

  Dear Diary...
Joulukuu 2013
Tallimestari sanoi olevansa vanha ja väsynyt, joten yllätin hänet satuloimalla Geran aamulla ennen hänen työvuoroaan ja hänen töihin tullessaan ilmoittamalla, että nyt on sedällä ansaittu palkallinen vapaapäivä. Ja niin lähtivät maastoon tallimestari Miro ja uljas sotaratsu Gera. Reippaasti lunta potkiskellen katosi ratsukko lumimaailmaansa suuntanaan ilmeisesti Falkenstein-vuoren kuve, enkä minä nähnyt tallimestaria tai ihmehevosta yli kolmeen tuntiin.
Kun mestari lopulta ratsasti pihaan hevosineen, olin itse jo nousemassa toisen tamman satulaan. Mestarilla oli hymy huulillaan ja Gera tanssahteli innostuneesti mutta kuitenkin hallitusti. Miro ehdotti, että laukkaisimme vielä vähän, mutta minä tuumin, että vaikka Geralla ei olekaan nyt treeni- tai kilpakautta, kannattaisi sen antaa jo levähtää.
Kun minä lähdin ratsastamaan, jäi mestari portin alle suojaan lumisateelta. Hän jutteli hilpeästi ratsulleen harjatessaan sitä voimakkain liikkein.
Marraskuu 2013
Hyvät naiset ja herrat, pojat ja tytöt: minä olen taas vuotta vanhempi. Gera sen sijaan on nuorekas, niin kuin aina, vaikka alkaa sekin jo ihan iso tyttö olla. Huomasin, että sen kello tikittää, vaikka minun ei tikitäkään samalla äänellä: nyt olisi varsojen aika, varsojen viimeinen aika. Gera on pian muori jo, ja vaikka minä pidän eläkeläishevosista kovasti, en pidä siitä, että ne laitetaan kantamaan varsa ja synnyttämään. On siis aika avata silmänsä ja tarkastella oritarjontaa. Toivon, että ensi keväälle löytyy sopiva poika omasta tallista, mutta ellei, heitämme veteen laajemman verkon. Juuri nyt, juuri tänään ei kuitenkaan ole astutuksen aika, joten menkäämme maastoon, minä ja sotaratsuni Gera!
Lokakuu 2013
Pidän leikkimisestä, vaikka olenkin jo ehdottomasti aikuinen. Aikuinen on ratsuni Gerakin, ja silti se leikkii kanssani ainakin mielikuvitusleikkejä. Tammani on ryhdikäs, komea ja suurikin - usein, kun ratsastan sillä tai kun puhun siitä, kutsun sitä sotaratsukseni. Sotaratsuni Gera. Vaikka olemme molemmat rauhaarakastavia, nimitys on ja pysyy. En edes tarkoita sotaratsulla kirjaimellisesti sotaratsua, vaan luottoratsua. Sotaratsu kuulostaa vetävämmältä.
Niin tai näin, sotaratsuni ja minä huomasimme, että olisimme valmiit laatiksiin. Asia on kuitenkin sillä tolalla, että en ikinä ehdi ilmoittaa tammaa ennen kuin tilaisuudet ovat täynnä tai vaihtoehtoisesti ilmoittautumisaika ummessa. Mieleeni ei tule istuskella valvomassa KRJ'n laatiskalenteria, vaikka ehkä pitäisi silloin tällöin silmäistä. Mutta nyt minä ehkä muistan katsoa!
Syyskuu 2013
Ah, lempikuukauteni vuodesta, kaunis syyskuu, maastoilun kulta-aikaa! Tänä syksynä ei kuitenkaan maastoilla Geran kanssa, vaan treenataan ankarasti. Me olemme olleet usein samalla kentällä valmentajamme Elle DuLaudin kanssa, ja vaikka hän kuinka meitä korjailee, aina hän löytää vikaa. Se voisi olla masentavaa ratsastajalle ja hevoselle, ellei tuntisi Madame DuLaudia. Hän on topakka täti ja korjailee meitä ystävällisyyttään. Sitä paitsi hän uskoo, päin vastoin kuin minä, että koskaan ei voi olla täydellinen. Täydellisyyden rajaa voi hipaista, ja me olemme kuulemma välillä hipaisseet, mutta sitä ei voi ylittää. Minusta Gera on kuitenkin jo ylittänyt sen: se jaksaa yrittää koko ajan täysillä, vaikka treeni on vaikeaa ja välillä epäkiitollistakin...
Elokuu 2013
Frillensee kutsuu, kun kesä loppuu! Lähdimme kuudestaan kapuamaan: minä Geralla, tallimestari Miro Berryllä ja tallipoika Zach Teddyllä. Vaikka meillä on voimakkaat hevoset ja hyvä kunto kaikilla, olimme väsyä kesken, niin kuin aina. Frillenseelle vie jyrkkä polku, joka nousee tauotta. Ylöspäin voi ratsastaa turvallisesti, mutta alas on tultava taluttaen, koska muutoin hevonen voi kompastua ja pudota ratsastaja mukanaan. Taluttaen matka ei kuitenkaan ole vaarallinen alaspäinkään, raskas vain.
Gera oli kiltisti, hieno ratsu. Se ponnisteli ylöspäin sitkeästi kantaen minua raskaassa lännensatulassa, ja satulan takana pakkausta täynnä ruokaa meille, sekä hevosille että ihmisille. Tamma väsähti puoltatoista kilometriä ennen Frillenseetä, joten päätin auttaa sitä laskeutumalla sen selästä. Kävelimme hitaasti, ja pojat ohittivat meidät ratsuineen saman tien. Minulla ei kuitenkaan ollut kiire, eikä Geralla.
Oli ihanaa kävellä hiljalleen. Pysähdyimme jopa ketunpoikia katsomaan, eikä tammani säikkynyt. Ketut ovat jo melkein aikuisia, mutta yhä kesyjä - eiväthän ne näe muita ihmisiä kuin meidät ja pari satunnaista patikkaretkeläistä joskus.
Ei Gera nääntynyt ollut kotonakaan. Kun se oli syönyt ja levännyt Frillenseellä, se jaksoi taas helposti alas ja kotiin.
Heinäkuu 2013
Olen ilmoittautunut kesäyliopistoon lukemaan muutamaa kurssia. En tiedä miksi: en pidä koulusta enkä opiskelusta, eikä minun enää tarvitsisi. Keväällä se tuntui hyvältä idealta, joten tässä sitä ollaan, päntätään tenttiin nojaillen puuta Geran ja Berryn yhteisessä haassa. On rasittavaa pitää paarmat poissa kimpustaan, mutta paarmoja kiinnostuneempi minusta on Gera. Se haluaisi syödä kurssikirjani, maata jalkojeni alla ja rapsuttaa minua päälealta taukoamatta. Joo, onhan se kivaa kun mami on haassa päivät pitkät hepan kanssa, ja oikeasti minä pidän Geran huomiosta. En vain tiedä, missä saisin lukea rauhassa. Talli on täynnä hulluja alaisiani, samoin kotini. Geran luota kukaan ei ole minua vielä löytänyt, mutta hevonen häiritsee minua melkein yhtä paljon kuin tallimestarin iloinen laulu.
Kesäkuu 2013
Minä ja Gera lainasimme naapurin uittoallasta. Olisimme voineet mennä luonnonvesiinkin, mutta en ole ikinä ollut uittoaltaalla. Ystävällinen naapuritilallinen opetti minut myös uittamaan. Itse asiassa hän uitti tammaani ja minä katselin, mutta luulen osaavani itse seuraavalla kerralla. Uinti oli jännän näköistä nyt, kun ei itse ollut vedessä ollenkaan hevosen kanssa. En ole huomannut kuinka tyhmältä Gera ja hevoset ylipäätään näyttävät uidessaan... Mutta näin se vain on, että asioita ei näe läheltä tarkasti.
Kuivatteluun ei aikaa hukattu, koska ilma on lämmin ja tuuleton. Itse asiassa Gera kuivahti melkein kokonaan kävellessään lyhyen matkan kotiin verkkoloimessaan minun jäljessäni. Päästin sen hakaan loppupäiväksi ja annoin kunnolla sekä kuivaa että tuoretta heinää. Omenankin annoin salaa, vaikka valmentaja on kieltänyt Geralta herkut.
Toukokuu 2013
Sijoitus numero se ja se, kisoista se ja se - en pysy enää mukana. Gera ei ole yhtä menestynyt kuin moni muu, mutta todella hyvä silti. Niin hyvä, että kun minulta kysytään, monestiko se on sijoittunut tai startannut, en muista! Ja molempia asioitahan minulta tänään kysyttiin!
Virtuaaliheppalehti Vollux nimittäin teki jutun Gerasta. En tiedä, mikä tammassa toimittajien mielenkiinnon herätti, koska meillä on menestyneempiä hevosia talli täynnä. En kuitenkaan tivannut mitään, vaan suostuin antamaan haastattelun Geran edustajana ja auttamaan tammaa poseeraamaan kuvissa.
Kun sain valmiin jutun käsiini, myönsin, että kyllä kannatti. Valokuvaaja sai Gerasta niin hienoja kuvia, että se näyttää paremmalta kuin todellisuudessa on - mikä on aika temppu, koska Gera on oikeastikin kaunis. Juttukin oli kirjoitettu ihanan rennolla otteella, vaikka faktat olivatkin paikallaan. Otsikkona oli Sotaratsu Gera.
Maaliskuu 2012
Lumi sulaa ja Gera kasvattaa rapamassaa karvansa ympärille. Tamma on kuin kävelevä mutakokkare joka ilta, kun tuon sen sisään. Ei siinä mitään, muta on kuulemma terveellistä iholle, eikä Geralla ole taipumus kuivua tai saada ihottumaa. Sitä minä vain, että ei huvittaisi pestä sitä joka ilta. Koska peseminen on ainoa vaihtoehto. Toinen mahdollisuus olisi jättää tamma karsinaan kuivumaan yöksi, ja sitten sillä aivan varmasti olisi paha ihottuma. Ja sitä me emme halua. Haluan hevoseni olevan terveitä, ihan viimeisintä piirtoa myöten.
Mutakikkareeni Gera on viettänyt nyt lyhyttä lomakauttaan, ja siksi sillä onkin aikaa rypeä. Sille on loma tehnyt hyvää: se on pyöristynyt ja karvakin kiiltää - lieneekö syynä sitten stressin väheneminen vai rapakylvyt haassa, sitä en tiedä. Kyllä se terveen näköinen on aina ollut, mutta nyt oikein erityisen.
Tammikuu 2012
Ne himpskutin pikkumuksut naapurustosta olivat lumisotasilla meidän pellolla aamupäivällä. Saa siinä riehua ja huutaakin, en minä sitä, mutta kun ne olivat keksineet ryhtyä pommittamaan reunimmaisen haan Geraa ja Berryä lumipalloillaan. Koska tunsin joka pojan äidin, he eivät edes yrittäneet pakoon, vaan tulivat välittömästi tallipihaan, kun vihaisesti huusin. Vein pojat katsomaan Geraa, joka pakitti heidän edellään haassa monta metriä. Sanoin, että tässä on minun lapseni, nämä kaikki hevoset ovat minun lapsiani, ja he ovat kiusanneet tytärtäni niin, että se itkisi, jos osaisi, ja sitä pelottaa kovasti.
Pojat eivät olleet tajunneet tekosiaan, ja paijasivat heitä ainakin viisi vuotta vanhempaa tytärtäni, sotaratsuani Geraa, kun se lopulta uskalsi tulla portille. Lupasin, etten sano mitään kenenkään äideille, koska koko tapaus oli vahinko. Teroitin pojille vielä, että meidän pellolla saa leikkiä, jos ei säikyttele hevosia tai pilaa viljasatoa, ja kyllähän ne pojat yleensä osaavat käyttäytyä hyvin. Tämä oli vain joku päähänpistos.
Joulukuu 2011
En ole kirjoitellut aikoihin, mutta kun mitään ei ole tapahtunut. Kisoja on odoteltu, toivottu. Niiden puutteen takia on raivottu. Nyt olen kyllästynyt ja kilpailin Geralla muutamat villit koulukisat. Hyvinhän sillä meni, niin kuin aina, mutta kisat olivat pieniä. Pidän alaisista nimen omaan siksi, että niihin kerääntyy monia ratsukoita ympäri maailman. Noissa pikkukisoissa oli kyllä tunnelmaa - mutta ei kisatunnelmaa. Sitä paitsi en tuntenut sieltä ketään. Kaiken lisäksi Gera oli huonolla tuulella, koska minä olin.
Emme taida vähään aikaan starttailla villeissä. Katsotaan, tulisivatko jaokset joskus takaisin. Elleivät tule, siitoshevoseksi se Gera joutaa jo, onhan sillä jo hieman kisatuloksia tallessa nettisivuillaan...
Syyskuu 2010
Gera on laitumella.
Kausi on mennyt oikein hyvin laitumella muiden kanssa telmiessä. On kivaa, kun Gera on tänä vuonna meidän omalla laitumella, niin olen voinut käydä katsomassa sitä melkein joka päivä. Tamma on iloinen ja pirteä saadessaan viettää villimpää ja vapaampaa elämää, ja se liikuskelee itsekseen niin paljon, ettei ole kasvattanut edes heinämahaa. Tuttujen tammojen kanssahan meidän muija laiduntaa, eli uusia ystävyyssuhteita se ei ole solminut. Sen pieni tuttu lauma on kuitenkin toimiva, joten miksi muuttaa sitä?
Elokuu 2010
Gera on laitumella.
Gera laukkasi onnellisena laitumelle. Tänä vuonna se päätettiin pitää kotona, omalla laitumella, joten näen sitä useammin kuin esimerkiksi viime vuonna. Geralle taas tuntuu olevan ihan sama missä se on: se uppoutui hieman häntä pystyssä juostuaan syömään tuoretta heinää häntä huiskien. Valokuvasin hevostani hetken laitumellelaskun jälkeen, mutta ei se enää minua tullut tervehtimän. Tottakai lajitoverit kiinnostavat eniten. Tästä eteenpäin joko minä tai tallimestari käymme katsomassa hevosia joka päivä. Ihanaa, että Gera on kesän kotona!
Lokakuu 2009
Olen kyllästynyt. En jaksa enää yhtään puhelinsoittoa, jossa tarjotaan rahasummaa ja mainitaan Geran nimi, ellei se koske Geran tulevia varsoja ja astutuksia. Pelkästään alkukuussa olen sanonut yhteensä kahdeksan kertaa ei. Suurinta tarjottua summaa en edes osaisi lausua... No, kuten viimekuussa jo totesin, Gera ei ole myynnissä edes miljoonasta eurosta. Tallimestarikin ihmettelee, miten ihmiset jaksavat. Minusta on epäkohteliasta yrittää ostaa toiselta mitään lemmikkiä, mutta eipä vain kaikkien mielestä. Osa jopa ihmettelee, kun loukkaannun kaiken maailman tarjouksista. Minun pitäisi olla kuulemma imarreltu. Ehkä olisin, jos kyseessä olisi rahakone-ratsu eikä lemmikki. Mutta kun Gera ei ole vain luonteeton kilpahevonen, vaan myös minun kumppanini. Ja monen muun tallilaisen kumppani.
Syyskuu 2009
Hyvinhän tämä laitumien jälkeinen kisakausi sujuu! Kuvittelin Geran keräävän ennätyssuuren heinämahan, mutta ihan kivasti niitä sijoituksia tulee koko ajan. Oli todella ihana pitkästä aikaa mennä huippuhevosella, joka tosiaan osaa itse kulkea, jota ei tarvitse jatkuvasti pakottaa menemään. Gera-muru on niin taitava ja hieno, että sillä kyllä kelpaa kilpailla.
Loukkaannuin, kun sain tammasta ostotarjouksen. Eikö minua kuunnella hevosmiesten joukossa, koska olen nainen? Jos sanon, että en myy Geraa, ei se tarkoita että tarjouksen nostaminen kuuteen tuhanteen auttaisi asiaa. En minä myy omaa lemmikkiäni edes sadastatuhannesta eurosta. Vuokrata jo saattaisinkin vaikka kesän ajaksi, mutta myy en todellakaan. Mutta kukapa nyt kilpahevosen vuokraisi, jos se on näin kovatasoinen, eikä tosiaan mikään pikkulikkojen leikkiponi?
Odottelen sitä viittätoista sijoitusta tammalleni ja sitten mietin jo astutusta... Olisi ihanaa saada talliin koulutettavaksi Pikkugera. Se olisi pakko myydä ja sitten tulisikin suru. Olenkohan hullu kun haluan sitä varsaa?
Elokuu 2009
Gera on laitumella Divine Angelissa.
Hyvin on vain pakannut mennä. Hain tammani pois loppukuusta, ja se olisi halunnut jäädä vielä. Pitkä laidunkausi sillä onkin: yleensä meidän hevoset ovat ulkosalla kuukauden, parhaimmillaankin kaksi. Gera on nyt ollut melkein kolme. Mutta eipä hevonen ajasta samalla tavalla ymmärrä...
Nyt, kun laidunkausi on ohitse, on tarkoitus keskittyä treenaamaan uusia kilpailuita varten. Saa nähdä, miten meidän käy: Geralla on kykyjä, mutta entä jos se unohti ne laitumelle? No, ei se maailma siihen kaatuisi. Silloin tamma saisi varsoa uuden upean ratsun... Itse asiassa haaveilen jo Geran varsoista, vaikka vielä vuosikausiin ei ole niiden aika.
Heinäkuu 2009
Gera on laitumella Divine Angelissa.
Olen käynyt katsomassa ratsuani yhteensä neljästi. Se tulee aina portille vastaan, antaa silittää hetken. Sitten se aina lähtee nopeasti. Vaikka se nostaa päätään aina, kun kutsun sitä, se ei tee elettäkään tullakseen luokseni. Tottakai minua harmittaa: haluaisin olla tammalleni se ykkönen, Numero Uno. Samalla ymmärrän hyvin. Harvoin Gera saa viettää laumaelämää tuolla tavalla muiden kanssa vuorokauden ympäri! Tottakai se haluaa nauttia niin paljon kuin vain hevonen osaa. Kyllä se sitten syksyllä taas tulee mukaani muiden meidän tammojen kanssa. Sitten suuntaamme kohti uusia seikkailuja!
Kesäkuu 2009
Gera on laitumella Divine Angelissa.
Voi niitä ilopukkeja ja riemujuoksupyrähdyksiä! Ei ole mitään ihanampaa kuin päästää hevoset irti laitumelle, kaikki yhtä aikaa! Minä olin laskemassa irti erästä toista meidän tammaa, mutta Gera oli tallimestarin hyvissä käsissä. Mies kertoi, että tamma oli innoissaan jo laitumia lähestyttäessä. Kun seisoimme kaikki vieretysten laitumella hevostemme pääpuolissa, uskalsin vasta vilkaista Geraa. Vaikka yleensä kiltti onkin, se ei olisi malttanut pysyä paikoillaan ja kiukutteli tallimestarille!
Kun hevoset lopulta syöksähtivät vapauteen, meidän Gera laukkasi häntä pystyssä muiden ympäri kaksi kokonaista kierrosta. Sitten se vasta hidasti voidakseen juosta yhdessä muiden kanssa ja tutustua. Se oli kaunista.
Toukokuu 2009
Pidän tästä uudesta tulokkaasta päivä päivältä enemmän. Treeneissä se on osoittautunut järkeväksi ja hyväkäytöksiseksi ja muutenkin käsiteltäessä erittäin sivistyneeksi tapaukseksi. Aluksi vähän pelkäsin, että onko tämä tunnetusti luonteikkaasta suvusta tuleva tammavarsa liikaa minun aikataululleni, mutta ihan normaali pikkuneitihän tämä on.
Rekisterinumero tuli hankittua ja nyt eläinlääkärikin kävi pistämässä viimeiset rokotteet. Se tarkoittaa että kisakauden voisi aloittaa vaikka heti - ja niinhän se aloitetaankin saman tien kun Gera palaa laitumilta takaisin talliin. Kasvattajaa emme ole käyneet nyt ollenkaan morjenstamassa, mutta pitäisi sekin saada nyt ajalliseksi muutaman kilpailusijoituksen jälkeen...
Gera tuntui tykkäävän, kun kengät otettiin pois laidunlomaa varten. Tamma ei ole samanlaista ravassa uivaa tyyppiä kuin monet muut, mutta näköjään senkin mielestä on hyvä vaihtaa välillä vapaalle. No, toivottavasti kesä on pian ohi että pääsemme kilpailemaan!
Huhtikuu 2009
Alkukuusta pakkasi vähän jännittämään tämä uusin ostos, se kun tulisi heti synnyttyään, ja olin sen jo syntymättömänä varannut. Tuleva varsa, josta niin toivoin tammaa. Harvoin ostan hevosia tällä tavalla ennen niiden syntymää, mutta tämä tuleva varsa oli niin upeasta suvusta ja sen emäkin vaikutti taputellessa niin tasapainoiselta, että päätin ottaa pienen riskin. Kyllähän varsasta saisi kouluttamalla edes siedettävän, vaikka se ei ehkä koskaan olisikaan juuri täydellinen kouluratsu.
Sitten tuli se päivä, kun Gera syntyi, ja näin sen ensimmäisen kerran. Pikkuvarsa oli väsynyt mutta terve, kuten emänsäkin. Olin onnellinen huomatessani, että tosiaan tästä oli tullut tamma. Neuvottelimme nimestä - ja niin minun Tokyo Tigerini sai papereihinsa nimen ja minun muistiini myös kutsumanimen.
Gerani kasvoi ja vieroitettiin. En voinut estää käsiäni tärisemästä, kun traileri vihdoin peruutettiin tallin pihaan. Tallimestarin oli talutettava uusin ostokseni ulos, olisin hermostuttanut nuoren ratsunalun heti tässä uudessa paikassa tärisemällä itse.
Kun minun Gerani astui ulos hämmästyttävän rauhallisena ja juuri kuin mielikuvituksessani, tiesin löytäneeni upean ratsun, juuri minun ratsuni. Jään katsomaan, miten koulutus edistyy.

  Baby Geras
160513 t Las Vegas Tiger RR (i: Get Addicted Mosh)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti