Mörkövaaran Leijonaraita
| Nimi | Mörkövaaran Leijonaraita aka Leo | |
| Rotu | Suomenhevonen | |
| Sukupuoli | Ori | |
| Säkäkorkeus | 153cm | |
| Syntynyt, ikä | 12.06.-08, 33v (11v, 3v+3kk=1v) | |
| Rekisterinumero | VH04-018-8308 | |
| Kasvattaja | Hawering, Mörkövaara | |
| Omistaja | Oresama, Erkinheimot | |
| Painotuslaji | Yleispainotus | |
| Saavutukset | ERJ-II, SLA-II, ERL-III YLA3, KRJ-II, II-p, vs 200ve |
Leo menehtyi 33-vuotiaana 3.4.2017. Vanha ori ei kestänyt täysveljensä Mörkövaaran Partajehun menettämistä, vaan liittyi sen seuraan vihreämmille niityille.
© pippin.
Luonne
Jos hevonen voi muistuttaa urosleijonaa, Leo on tehnyt niin koko elämänsä. Tuuhean pörröharjansa kanssa se naurattaa niin lapsia kuin aikuisiakin, ja JG-Jylhäkallion kuninkaana ori ansaitsi huumorimielessä annetun lempinimensä Mufasa. Haassa hevosseurassa leikkiessään tämä ihmisten kanssa niin hyvätapainen hevonen ei vaikuta enää ollenkaan saaliseläimeltä, vaan pikemminkin kissamaiselta saalistajalta. Leo on aina se, joka ajaa takaa, repii muita korvista, riehuu, hirnuu kovaan ääneen ja osaa pomppia aivan oikeasti tasajalkaa mutalätäköissä. Sarjakuvamainen rellestäjä muuttuu satula selässään kuitenkin aivan tavalliseksi, joskin kyvykkääksi suoritushevoseksi.
Hoidettaessa tämä hillitty herrasmies antaa ihmisen tehdä oman hommansa. Välillä ori sortuu toki ylilyönteihin hulluutuksissaan, esimerkiksi keksii potkaista seinää tai harjasankoa, mutta koskaan siitä ei ole vaaraa hoitajalle. Tavallisten suomenhevosten tapaan Leokin toki nauttii huomiosta ja harjaamisesta eikä siis senkään logiikalla tällaista huolenpitämistä tarvitse terrorisoida hulluin tempauksin. Kumisuka on tottakai se ykkössuosikki kesäpäivinä, mutta rankan treenin jälkeen hikisten kohtien kevyt harjaus piikkisualla tuntuu Leon mielestä vieläkin paremmalta.
Moni nuori tai kokematon hoitaja saattaa pelätä hevosten kavioiden siivoamista. Leon kanssa pelko on aiheeton. Ori nostaa jalkansa pienestä nykäisystä ja pitää hienosti ylhäällä itse aivan tarpeeksi pitkän ajan. Vasemman takajalan kanssa saattaa välillä esiintyä pientä nykimistä, lieneekö ori joskus satuttanut sen kavioiden siivouksen yhteydessä?
Satuloinnissa on ongelmia vain vieraiden ihmisten kanssa. Leo pitää suuressa arvossa omia ihmisiään, mutta kokee että tuntemattomia ei tarvitse noteerata. Se saattaa luimaista rumasti, ehkä uhata näykätäkin, mutta tämän pienen vastustuksen voi ennaltaehkäistä yksinkertaisesti vain taputtamalla oria ja antamalla sen haistaa uutta hoitajaa ennen satuloimisen aloittamista. Tuttujensa kanssa Leo melkein nukkuu eikä pullistele, mutta näitä vieraampia tutkii hyvin tarkasti ja valppaasti.
Leijonamies herää kunnolla vasta suitsimisen yhteydessä. Se rakastaa työtään ja yhdistää varusteet siihen, joten ottaa kuolaimet mielellään ja pitää korvansa hörössä. Kuka tahansa, joka on kyvykäs laittamaan suitset hevoselle oikein päin, kykenee laittamaan ne ainakin Leon päähän
Moni nuori tai kokematon hoitaja saattaa pelätä hevosten kavioiden siivoamista. Leon kanssa pelko on aiheeton. Ori nostaa jalkansa pienestä nykäisystä ja pitää hienosti ylhäällä itse aivan tarpeeksi pitkän ajan. Vasemman takajalan kanssa saattaa välillä esiintyä pientä nykimistä, lieneekö ori joskus satuttanut sen kavioiden siivouksen yhteydessä?
Satuloinnissa on ongelmia vain vieraiden ihmisten kanssa. Leo pitää suuressa arvossa omia ihmisiään, mutta kokee että tuntemattomia ei tarvitse noteerata. Se saattaa luimaista rumasti, ehkä uhata näykätäkin, mutta tämän pienen vastustuksen voi ennaltaehkäistä yksinkertaisesti vain taputtamalla oria ja antamalla sen haistaa uutta hoitajaa ennen satuloimisen aloittamista. Tuttujensa kanssa Leo melkein nukkuu eikä pullistele, mutta näitä vieraampia tutkii hyvin tarkasti ja valppaasti.
Leijonamies herää kunnolla vasta suitsimisen yhteydessä. Se rakastaa työtään ja yhdistää varusteet siihen, joten ottaa kuolaimet mielellään ja pitää korvansa hörössä. Kuka tahansa, joka on kyvykäs laittamaan suitset hevoselle oikein päin, kykenee laittamaan ne ainakin Leon päähän
Lämmittelyssä Leo vaikuttaa kaikin puolin keskinkertaiselta ratsulta. Se tekee kyllä sen, mitä ratsastaja pyytää, muttei yritä parastaan. Ori kulkee kuin säästöliekillä. Välillä ratsastaja joutuu todella tekemään töitä saadakseen tämän hevosen suuret, löntystävät askeleet muistuttamaankaan kapasiteetikkaan kilpahevosen ryhdikästä, tasaista menoa.
Koulutreenien alussa Leo tuntee ratsastajansa ryhdin paranevan ja apujen muuttuvan käskevämmiksi. Ori itsekin siis laittaa ryhtiä ja tahtia menoonsa eikä enää yritä luistella raskaista töistä. Sen askeleet muistuttavat kentän laidalta katsottuina kouluratsastusponin askelia. Ori nostaa jalkojaan samalla tavalla korkealle ja pitää askeleen millilleen samanpituisena kunnes ratsastaja antaa sille ohjeen pidentää tai lyhentää sitä. Vasen laukka on hieman kömpelömpi nostaa kuin oikea, mutta Leon saa yrittämään kovemmin löysäämällä ohjia aavistuksen. Näin ori saa hieman enemmän tilaa liikkua ja polkaista laukkansa liikkeelle.
Esteiden parissa ori kulkee huomattavasti harkitummin ja matalemmin askelin kuin kouluradalla. Hevonen ehdottaa ratsastajalle passiivisesti hyvää tietä löhestyä estettä, mutta seuraa kuitenkin ohjeita täsmällisesti. Itse hyppy on hyvin nopea ja kissamainen. Leo onnistuu jopa 120cm korkeilla esteillä, mutta yli metriä yrittäessään se painaa aina korvansa luimuun ja joutuu hyppäämään aivan tosissaan. Vaikka ori on loistomenijä, ei sekään töitä tekemättä ole asemaansa saavuttanut.
Suokki ei ole suokki, ellei se osaa vetää kärryä ja rekeä. Lihaksikkaana miehenä Leijonaraitakin tekee näitä juttuja aina välillä saadakseen vaihtelua. Harvoin se maastopoluilla pääsee hölkkäämään koppakärryt perässään, mutta kauneutensa vuoksi on sentään suosittu hevonen esimerkiksi kirkkoreen tai hääkärryjen eteen. Leo pitää vetämisestä ja osaa käyttäytyä hyvin liikenteessäkin.
Maastoretkellä orista tulee kovin voimakastahtoinen ja uppiniskainen. Ratsastajan on tehtävä töitä jotta hevonen suostuisi ravaamaan reippaasti alkumatkasta. Takaisinpäin se taas sitten haluaisi juosta koko ajan. Riimusta ratsastettaessa hevonen rentoutuu huomattavasti ja jaksaa keskittyä. Muiden läsnäolo ei haittaa oria ollenkaan.
Koulutreenien alussa Leo tuntee ratsastajansa ryhdin paranevan ja apujen muuttuvan käskevämmiksi. Ori itsekin siis laittaa ryhtiä ja tahtia menoonsa eikä enää yritä luistella raskaista töistä. Sen askeleet muistuttavat kentän laidalta katsottuina kouluratsastusponin askelia. Ori nostaa jalkojaan samalla tavalla korkealle ja pitää askeleen millilleen samanpituisena kunnes ratsastaja antaa sille ohjeen pidentää tai lyhentää sitä. Vasen laukka on hieman kömpelömpi nostaa kuin oikea, mutta Leon saa yrittämään kovemmin löysäämällä ohjia aavistuksen. Näin ori saa hieman enemmän tilaa liikkua ja polkaista laukkansa liikkeelle.
Esteiden parissa ori kulkee huomattavasti harkitummin ja matalemmin askelin kuin kouluradalla. Hevonen ehdottaa ratsastajalle passiivisesti hyvää tietä löhestyä estettä, mutta seuraa kuitenkin ohjeita täsmällisesti. Itse hyppy on hyvin nopea ja kissamainen. Leo onnistuu jopa 120cm korkeilla esteillä, mutta yli metriä yrittäessään se painaa aina korvansa luimuun ja joutuu hyppäämään aivan tosissaan. Vaikka ori on loistomenijä, ei sekään töitä tekemättä ole asemaansa saavuttanut.
Suokki ei ole suokki, ellei se osaa vetää kärryä ja rekeä. Lihaksikkaana miehenä Leijonaraitakin tekee näitä juttuja aina välillä saadakseen vaihtelua. Harvoin se maastopoluilla pääsee hölkkäämään koppakärryt perässään, mutta kauneutensa vuoksi on sentään suosittu hevonen esimerkiksi kirkkoreen tai hääkärryjen eteen. Leo pitää vetämisestä ja osaa käyttäytyä hyvin liikenteessäkin.
Maastoretkellä orista tulee kovin voimakastahtoinen ja uppiniskainen. Ratsastajan on tehtävä töitä jotta hevonen suostuisi ravaamaan reippaasti alkumatkasta. Takaisinpäin se taas sitten haluaisi juosta koko ajan. Riimusta ratsastettaessa hevonen rentoutuu huomattavasti ja jaksaa keskittyä. Muiden läsnäolo ei haittaa oria ollenkaan.
Leo on semmoinen lupsakka kaveri, että jaksaa olla kisapaikallakin aivan samanlainen kuin kotona. Toki se vähän varoo vieraita ihmisiä, mutta niin kauan kuin kovin moni fani ei tungeksi taputtamaan samaan aikaan, ratsu käyttäytyy mallikkaasti. Tammoillehan sen ei tarvitse esiintyä, ne huomaavat sen jo valmiiksi.
Lämmittelyssä Leo on hieman hermostuneempi kuin tavallisesti, mutta tämä pieni jäykkyys häviää kilpakentälle astuttaessa. Kouluratansa ori on nuoresta lähtien suorittanut piittaamasta ulkopuolisista häiriötekijöistä. Kameroiden salamavalojen välke on tuttu juttu tällaiselle julkkikselle!
Estepuolella Leo onkin varovaisempi. Se hyppää varmasti ja nopeasti, aivan kuten kotonakin, mutta ei edes yritä esteitä joiden vieressä seisoo joku liian lähellä. Yleensä henkilökunta on ottanut ratsastajan pyynnön huomioon ja järjestänyt kameramiehet pois alta, joten tästä sekasta joutuu kantamaan huolta hyvin harvoin.
Kisojen jälkeen rennosti lehtikuvaajille omistajansa kanssa poseeraava ori on väsynyt, mutta onnellinen. Se kantaa suitsissaan jälleen uutta sinivalkoista ruusuketta ja tietää kyllä sen tarkoittavan kotona odottavaa porkkanapussia.
Lämmittelyssä Leo on hieman hermostuneempi kuin tavallisesti, mutta tämä pieni jäykkyys häviää kilpakentälle astuttaessa. Kouluratansa ori on nuoresta lähtien suorittanut piittaamasta ulkopuolisista häiriötekijöistä. Kameroiden salamavalojen välke on tuttu juttu tällaiselle julkkikselle!
Estepuolella Leo onkin varovaisempi. Se hyppää varmasti ja nopeasti, aivan kuten kotonakin, mutta ei edes yritä esteitä joiden vieressä seisoo joku liian lähellä. Yleensä henkilökunta on ottanut ratsastajan pyynnön huomioon ja järjestänyt kameramiehet pois alta, joten tästä sekasta joutuu kantamaan huolta hyvin harvoin.
Kisojen jälkeen rennosti lehtikuvaajille omistajansa kanssa poseeraava ori on väsynyt, mutta onnellinen. Se kantaa suitsissaan jälleen uutta sinivalkoista ruusuketta ja tietää kyllä sen tarkoittavan kotona odottavaa porkkanapussia.
Suku
| Vir MVA Ch Lakean Emanuel sh, 144cm KTK-II, YLA2, ERJ-II, ERL-II, KRJ-I, KRL-II, SLA-I | Vir MVA Ch Lakean Roope Aadolf sh, 153cm KTK-II, YLA2, SLA-I, VSHK-AB | Riemu Roope (evm.) |
| Lennon Liinu (evm.) | ||
| Vir MVA Ch Lakean Nelli-Noora sh, 154cm KTK-II, YLA1, SLA-I | Viuhu (evm.) | |
| Tottiina (evm.) | ||
| Radikaali AB sh, 151cm YLA2 | Kuningasjätkä AM sh, kuollut | Kuninkaan Herra SL (evm.) |
| Mainion Kaste (evm.) | ||
| Pokerin Okariina sh, 159cm, kuollut KTK-II | Urhean Poku (evm.) | |
| Okariinan Niili (evm.) |
Rautias Lakean Emanuel on moninkertaisesti palkittu, harvinaisen kiltti ori. Vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa se on kerännyt tililleen muunmuassa Ch- arvonimen ja KTK-II palkinnon. Käyttöhevosena sopusuhtainen, kaunis herrasmies on palkittu YLA3 ja ERJ-II. Estepainotteinen ori on jättänyt seitsemän upeaa, menestyvää jälkeläistä.
Vir MVA Ch -palkittu Lakean Roope-Aadolf on toisella palkinnolla kantakirjattu, hyväluonteinen, koulua ja esteitä taitava ori. Tällä sirolla, hyväluonteisella herrasmiehellä on kymmenen hienoa jälkeläistä, joista tunnetuin lienee Emanuelin rinnalla Eevert.
Riemu-Roopelle sateli sijoituksia niin koulu- kuin estepuolellakin. Hyvänluonteinen, keskimääräistä kauniimpi hevonen kuitenkin liukastui pahasti liukkaalla syysradalla nuorella iällä ja sai jalkaansa pysyvän vamman. Ori palasi kisatauon jälkeen vielä mesestyksekkäälle koulu-uralleen, muttei kestänyt enää korkeita esteitä.
Entinen ratsastuskoulutamma, Lennon Liinu on keskitasoisesti kilpaillut ja hyvin kiltti. Neiti ei ole koskaan saavuttanut sen kummempia meriittejä, ei näytössä eikä käytössä, mutta periyttää hyvää luonnetta ja sitä tietynlaista kiinnostusta työntekoa kohtaan.
Riemu-Roopelle sateli sijoituksia niin koulu- kuin estepuolellakin. Hyvänluonteinen, keskimääräistä kauniimpi hevonen kuitenkin liukastui pahasti liukkaalla syysradalla nuorella iällä ja sai jalkaansa pysyvän vamman. Ori palasi kisatauon jälkeen vielä mesestyksekkäälle koulu-uralleen, muttei kestänyt enää korkeita esteitä.
Entinen ratsastuskoulutamma, Lennon Liinu on keskitasoisesti kilpaillut ja hyvin kiltti. Neiti ei ole koskaan saavuttanut sen kummempia meriittejä, ei näytössä eikä käytössä, mutta periyttää hyvää luonnetta ja sitä tietynlaista kiinnostusta työntekoa kohtaan.
Lakean Nelli-Noora on tamma, jolta odotettiin jo nuorella iällä hyvin paljon. Sen kasvattajakin on tunnettu, suvusta nyt puhumattakaan - mutta Nelli-Noora ylitti kaikki odotukset. Se on hyvin kiltti ja kaunis neiti, joka selvisi myöhemmin kantakirjaankin ja palkittiin vir MVA Ch'na. Tämän kymmenen menestyneen varsan emän voi varmasti sanoa vaikuttaneen paljon virtuaalimaailmassa.
Monitaituri Viuhu harrasti koulu- ja esteratsastuksen ohella myös kenttäratsastusta ja menestyi keskimääräistä paremmin. Hyväluonteinen ori periytti ryhtiään ja liikkeitään aina Tarulle asti, vaikka hyppääjänlahjat eivät suvussa kulkeneetkaan. Tämä musta ori eli terveenä lähes kolmenkymmenen vuoden ikään saakka.
Katajanrinteestä tullut Tottiina on hyvin rauhallinen ja järkevä tamma. Ollessaan muutaman vuoden liisattuna Lakeaan, tamma varsoi Nelli-Nooran, josta tulikin yleispainotteinen, vaikka Tottiina itse on täysin estepainotteinen. Neiti elää edelleen eläkeläisenä ja täysin terveenä Katajanrinteen tallilla.
Monitaituri Viuhu harrasti koulu- ja esteratsastuksen ohella myös kenttäratsastusta ja menestyi keskimääräistä paremmin. Hyväluonteinen ori periytti ryhtiään ja liikkeitään aina Tarulle asti, vaikka hyppääjänlahjat eivät suvussa kulkeneetkaan. Tämä musta ori eli terveenä lähes kolmenkymmenen vuoden ikään saakka.
Katajanrinteestä tullut Tottiina on hyvin rauhallinen ja järkevä tamma. Ollessaan muutaman vuoden liisattuna Lakeaan, tamma varsoi Nelli-Nooran, josta tulikin yleispainotteinen, vaikka Tottiina itse on täysin estepainotteinen. Neiti elää edelleen eläkeläisenä ja täysin terveenä Katajanrinteen tallilla.
Radikaali AB muutti jo pikkuvarsana Mörkövaaraan. Se on YLA2-palkittu ja menestynyt kouluratsastuksen ohella myös jonkin verran valjakkoajossa. Tämä kuuden varsan emä on ollut kilpailueläkkeellä vuodesta 2009 lähtien, mutta on edelleen hyvin terve. Hyäluonteisen tamman ehkä tunnetuin jälkeläinen on itse Leijonaraita.
2006 syntynyt Kuningasjätkä AM on jo kuollut, muttei koskaan unohdettu. Pitkän, terveen, onnellisen elämän viettänyt "Kunkku" sijoittui jonkin verran sekä koulu- että esteratsastuksessa, muttei koskaan saavuttanut laatuarvostelupalkintoja. Tällä kiltillä monitaiturilla on vain yksi jälkeläinen.
Kuninkaan Herra SL on kahdeksantoistavuotiaana pahan yskän takia lopetettu kisaratojen entinen ykkösnimi. Se kilpaili vaativia luokkia varmoine askelineen koulupuolella sijoittuen jatkuvasti. Orin neljä jälkeläistä menestyivät vaihtelevasti.
Harrasteratsu Mainion Kaste on viiden hienon suoritushevosen emä. Se ei juurikaan kilpaillut itse, vaikka näkyykin hienoimmissa sukutauluissa. Tamma taisi hienosti vaativatkin luokat ykkösratsastajansa ja omistajansa Ulla Reinikaisen kanssa. Tammakuoli vanhuuteen 22-vuotiaana.
Kuninkaan Herra SL on kahdeksantoistavuotiaana pahan yskän takia lopetettu kisaratojen entinen ykkösnimi. Se kilpaili vaativia luokkia varmoine askelineen koulupuolella sijoittuen jatkuvasti. Orin neljä jälkeläistä menestyivät vaihtelevasti.
Harrasteratsu Mainion Kaste on viiden hienon suoritushevosen emä. Se ei juurikaan kilpaillut itse, vaikka näkyykin hienoimmissa sukutauluissa. Tamma taisi hienosti vaativatkin luokat ykkösratsastajansa ja omistajansa Ulla Reinikaisen kanssa. Tammakuoli vanhuuteen 22-vuotiaana.
Kaunis Pokerin Okariina on keskinkertaisesti menestynyt yhden varsan emä. Se lopetettiin vuonna 2008 kroonisen kaviokuumeen takia, mutta sitä ennen tamma oli ollut aina tere ja hyväkuntoinen. Tämän Abletalin kilpatamman luonne oli hyvin kiltti ja utelias.
Urhean Poku sai nimensä sijoituslistoihin vasta kahdentoista vuoden iässä. Hyvänluonteinen, komea ori ei ehtinyt saavuttaa meriittejä ratsupuolella monine sijoituksineen, mutta sen sijaan sitä palkittiin näyttelyissä.
Okariinan Niili eli jokaisen hevosen unelmaa. Se ei kilpaillut, se ei astunut kuin yhden tamman, mutta siitä pidettiin hyvää huolta. "Nikke" eli ainoana lemmikkinä parikymppisellä Anna-Maria Heikkisellä, eikä matkannut kotoaan koskaan kuin korkeintaan paikallisiin pieniin valmennuksiin.
Urhean Poku sai nimensä sijoituslistoihin vasta kahdentoista vuoden iässä. Hyvänluonteinen, komea ori ei ehtinyt saavuttaa meriittejä ratsupuolella monine sijoituksineen, mutta sen sijaan sitä palkittiin näyttelyissä.
Okariinan Niili eli jokaisen hevosen unelmaa. Se ei kilpaillut, se ei astunut kuin yhden tamman, mutta siitä pidettiin hyvää huolta. "Nikke" eli ainoana lemmikkinä parikymppisellä Anna-Maria Heikkisellä, eikä matkannut kotoaan koskaan kuin korkeintaan paikallisiin pieniin valmennuksiin.
Kilpailukalenteri
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 13.06.-08 | Jerry | KRJ/HeB | 1/71 |
| 13.06.-08 | Jerry | KRJ/HeB | 1/71 |
| 14.06.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 2/71 |
| 14.06.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeA | 6/83 |
| 14.06.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeA | 8/83 |
| 14.06.-08 | Kronenbourg | ERJ/90cm | 4/24 |
| 14.06.-08 | Kronenbourg | ERJ/90cm | 3/24 |
| 14.06.-08 | Kronenbourg | ERJ/100cm | 2/16 |
| 10.07.-08 | Jerry | ERJ/80cm | 2/27 |
| 10.07.-08 | Jerry | KRJ/HeA | 3/30 |
| 10.07.-08 | Jerry | ERJ/100cm | 4/26 |
| 13.07.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 1/34 |
| 13.07.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 4/34 |
| 23.07.-08 | Jerry | KRJ/HeB | 2/22 |
| 23.07.-08 | Jerry | KRJ/HeA | 4/23 |
| 23.07.-08 | Jerry | ERJ/90cm | 2/26 |
| 23.07.-08 | Jerry | ERJ/100cm | 5/26 |
| 07.08.-08 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 4/39 |
| 07.08.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 5/50 |
| 08.08.-08 | Mörkövaara | KRJ/KN.Spec. | 2/47 |
| 08.08.-08 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 3/40 |
| 10.08.-08 | Jerry | ERJ/80cm | 2/14 |
| 10.08.-08 | Jerry | ERJ/80cm | 3/14 |
| 10.08.-08 | Jerry | ERJ/80cm | 4/14 |
| 14.08.-08 | Jerry | KRJ/HeB | 2/50 |
| 14.08.-08 | Jerry | KRJ/HeA | 2/15 |
| 14.08.-08 | Jerry | KRJ/HeA | 3/15 |
| 14.08.-08 | Jerry | KRJ/HeA | 2/15 |
| 23.08.-08 | Mörkövaara | ERJ/90cm | 1/17 |
| 23.08.-08 | Mörkövaara | ERJ/80cm | 1/18 |
| 23.08.-08 | Mörkövaara | ERJ/80cm | 3/18 |
| 25.08.-08 | Altencois | KRJ/VaB | 7/49 |
| 25.08.-08 | Regal | ERJ/100cm | 7/92 |
| 25.08.-08 | Regal | ERJ/100cm | 7/92 |
| 26.08.-08 | Ketola | KRJ/HeB | 5/25 |
| 26.08.-08 | Jerry | KRJ/HeB | 1/21 |
| 26.08.-08 | Jerry | KRJ/HeB | 3/21 |
| 26.08.-08 | Jerry | KRJ/HeB | 4/21 |
| 26.08.-08 | Fiktio | KRJ/KN.Spec | 4/70 |
| 26.08.-08 | Fiktio | KRJ/HeC | 2/67 |
| 26.08.-08 | Fiktio | KRJ/HeC | 1/67 |
| 26.08.-08 | Jerry | ERJ/60cm | 4/19 |
| 26.08.-08 | Jerry | ERJ/60cm | 3/19 |
| 27.08.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 1/21 |
| 27.08.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 1/21 |
| 29.08.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 3/12 |
| 29.08.-08 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 2/12 |
| 31.08.-08 | Kukkola | ERJ/100cm | 3/60 |
| 16.09.-08 | Veatu Kuningriik | ERJ/70cm | 4/30 |
| 16.09.-08 | Veatu Kuningriik | ERJ/100cm | 2/30 |
| 16.09.-08 | Veatu Kuningriik | ERJ/110cm | 4/30 |
| 17.09.-08 | Veatu Kuningriik | ERJ/70cm | 5/30 |
| 17.09.-08 | Veatu Kuningriik | ERJ/90cm | 1/30 |
| 18.09.-08 | Marceille | ERJ/80cm | 5/36 |
| 21.09.-08 | Varella | ERJ/80cm | 3/41 |
| 22.09.-08 | Marceille | ERJ/70cm | 6/36 |
| 22.09.-08 | Marceille | ERJ/70cm | 6/36 |
| 22.09.-08 | Marceille | ERJ/90cm | 6/36 |
| 24.09.-08 | Marceille | ERJ/70cm | 6/36 |
| 25.09.-08 | Marceille | ERJ/70cm | 2/36 |
| 04.10.-08 | Marceille | ERJ/80cm | 5/40 |
| 05.10.-08 | Marceille | ERJ/90cm | 2/40 |
| 06.10.-08 | Marceille | ERJ/70cm | 3/40 |
| 06.10.-08 | Marceille | ERJ/70cm | 3/40 |
| 07.10.-08 | Marceille | ERJ/100cm | 2/38 |
| 22.04.-09 | Luned | ERJ/90cm | 4/40 |
| 22.04.-09 | Luned | ERJ/110cm | 1/40 |
| 23.04.-09 | Luned | ERJ/90cm | 6/40 |
| 23.04.-09 | Luned | ERJ/100cm | 1/40 |
| 23.04.-09 | Luned | ERJ/110cm | 1/40 |
| 24.04.-09 | Luned | ERJ/100cm | 2/40 |
| 26.04.-09 | Veikeän ponitila | ERJ/100cm | 2/30 |
| 26.04.-09 | Veikeän ponitila | ERJ/120cm | 4/30 |
| 26.04.-09 | Luned | ERJ/90cm | 2/40 |
| 27.04.-09 | Helmivaara | KRJ/HeA | 6/40 |
| 27.04.-09 | Veikeän ponitila | ERJ/100cm | 1/30 |
| 18.06.-09 | Nooran Työsuomenhevoset | VTSY/metsä | 1/11 |
| 20.06.-09 | Nooran Työsuomenhevoset | VTSY/veto | 2/10 |
| 20.06.-09 | Kwalitet | KRJ/HeB, tarina | 1/6 |
| 22.06.-09 | Nooran Työsuomenhevoset | VTSY/metsä | 2/13 |
| 28.06.-09 | Zurück | ERJ/120cm | 5/40 |
| 30.06.-09 | Zurück | ERJ/120cm | 3/40 |
| 16.04.-10 | Kissankäpälänkylä | VSHK/KNSpec | 4/17 |
| 16.04.-10 | Kissankäpälänkylä | VSHK/VaB | 2/29 |
| 18.06.-10 | Crimson | VTSY/Metsä | 3/8 |
| 09.09.-10 | Zurück | KRJ/VaB | 1/18 |
| 23.10.-10 | Crash Ponies | KRJ/HeA | 4/16 |
| 09.03.-11 | Crash Ponies | KRJ/VaB | 4/60 |
| 21.05.-11 | Katvusto | KRJ/VaB | 3/30 |
| 14.07.-11 | Marcius | Koulu/VaB | 5/30 |
| 21.08.-11 | Waur | Koulu/VaB | 8/130 |
Päiväkirja ja valmennukset
Toukokuu 2012
Leo siirtyi lepoon. Ori on jo sen ikäinen, että ansaitsee eläkkeensä. Ikä on alkanut painaa ja niveliä kolottaa. Ennen niin leppoisasta Leostamme on tullut vähän kärtympi aina kun se on väsynyt. Mutta vieläkin poika on niin hienossa kunnossa, että elää varmasti vielä pitkään, kunhan sitä ei enää vedetä piippuun asti. Olen oikein ylpeä sen hienosta kilpaurasta. Hauskaa on ollut.
Leo aloitti ylipitkän kesälomansa laitumella ensimmäisenä Erkinheimon hevosena. Sen seurassa on Susan Puhuri, jolla ei enää tehdä myöskään mitään muuta kuin ratsastella huvikseen. Mörkövaaran Partajehukin viettää laitumella osan päivästä kaksikon kaverina. Pian saavat pojat muutakin seuraa, kun laidunkausi oikein kunnolla alkaa ja kaikkia hevosia viedään ainakin osaksi päivää laitumille.
Noin muuten Leolle kuuluu hyvää. Eläinlääkäri kävi tässä kuussa ja sanoi, että vanhaherra on oikein hienossa kunnossa yleisesti. Ajattelin vielä astuttaa pojalla muutaman Erkinheimon tamman tänä ja seuraavana kesänä.
Leo siirtyi lepoon. Ori on jo sen ikäinen, että ansaitsee eläkkeensä. Ikä on alkanut painaa ja niveliä kolottaa. Ennen niin leppoisasta Leostamme on tullut vähän kärtympi aina kun se on väsynyt. Mutta vieläkin poika on niin hienossa kunnossa, että elää varmasti vielä pitkään, kunhan sitä ei enää vedetä piippuun asti. Olen oikein ylpeä sen hienosta kilpaurasta. Hauskaa on ollut.
Leo aloitti ylipitkän kesälomansa laitumella ensimmäisenä Erkinheimon hevosena. Sen seurassa on Susan Puhuri, jolla ei enää tehdä myöskään mitään muuta kuin ratsastella huvikseen. Mörkövaaran Partajehukin viettää laitumella osan päivästä kaksikon kaverina. Pian saavat pojat muutakin seuraa, kun laidunkausi oikein kunnolla alkaa ja kaikkia hevosia viedään ainakin osaksi päivää laitumille.
Noin muuten Leolle kuuluu hyvää. Eläinlääkäri kävi tässä kuussa ja sanoi, että vanhaherra on oikein hienossa kunnossa yleisesti. Ajattelin vielä astuttaa pojalla muutaman Erkinheimon tamman tänä ja seuraavana kesänä.
Lokakuu 2010
Kouluvalmennus Mörkövaarassa 15.10.2010
Leo tuntui alussa olevan melko säikky ja rauhaton, tai siltä se ainakin näytti ratsukon saapuessa kentälle. Ori säpsähteli vähän väliä ja vilkuili hermostuneesti ympärilleen minun kauhistelessa kentän reunalla. Aloitimme valmennuksen siis sillä, että yritimme saada Leon rauhoittumaan ja kuuntelemaan ratsastajan antamia ohjeita. Pikku hiljaa Leo alkoi onneksemme rauhoittumaan kun aloitimme ravailun ja alkuverkan. Ori oli ihan reippaalla tuulella, hidastellut se ei juurikaan vaan paino menemään pää viidentenä jalkana eteenpäin. Verkassa menimme temponlisäyksiä ja raviväistöjä, jotka onnistuivatkin tältä ratsukolta hyvin. Väistöissä ratsastaja olisi voinut olla tiukempi jotta ne eivät olisi joka kerta jääneet puolitiehen, mutta temponlisäykset he suorittivat mallikkaasti. Seuraavaksi pääsimme päivän päätehtävään eli koottuihin askellajeihin. Aloitimme ihan käynnistä asti jotta ratsukon molemmat osapuolet pääsivät juttuun kunnolla mukaan. Ratsastaja valmisteli hevosensa hyvin ja kylläpä käynnissä kokoaminen onnistui nopeasti. Lisäsimme mukaan voltteja ja rataleikkaita jotta tehtävä ei olisi ollut pelkkää suoraa uraa. Oresama ja Leo olivat selvästi ennenkin tehnyt paljon tälläisiä tehtäviä, sillä ravissa ja laukassakin kootut askeleet olivat täysin helppo juttu. Toistimme ja vaihtelimme askellajeja tiuhaan jotta ratsukko sai jotain haastetta tehtävään. Loppuverkassa menimme vielä perusjuttuja ravissa ja käynnissä, kunnes ori olikin jo melko puhki ja oli hyvä lopettaa valmennus tältä erää. Oresaman ja Leon yhteistyö pelitti hienosti valmennuksen ajan ja he kuuntelivat antamiani neuvoja huolelliseksi, siksi heitä oli todella kiva valmentaa.
Kouluvalmennus Mörkövaarassa 15.10.2010
Leo tuntui alussa olevan melko säikky ja rauhaton, tai siltä se ainakin näytti ratsukon saapuessa kentälle. Ori säpsähteli vähän väliä ja vilkuili hermostuneesti ympärilleen minun kauhistelessa kentän reunalla. Aloitimme valmennuksen siis sillä, että yritimme saada Leon rauhoittumaan ja kuuntelemaan ratsastajan antamia ohjeita. Pikku hiljaa Leo alkoi onneksemme rauhoittumaan kun aloitimme ravailun ja alkuverkan. Ori oli ihan reippaalla tuulella, hidastellut se ei juurikaan vaan paino menemään pää viidentenä jalkana eteenpäin. Verkassa menimme temponlisäyksiä ja raviväistöjä, jotka onnistuivatkin tältä ratsukolta hyvin. Väistöissä ratsastaja olisi voinut olla tiukempi jotta ne eivät olisi joka kerta jääneet puolitiehen, mutta temponlisäykset he suorittivat mallikkaasti. Seuraavaksi pääsimme päivän päätehtävään eli koottuihin askellajeihin. Aloitimme ihan käynnistä asti jotta ratsukon molemmat osapuolet pääsivät juttuun kunnolla mukaan. Ratsastaja valmisteli hevosensa hyvin ja kylläpä käynnissä kokoaminen onnistui nopeasti. Lisäsimme mukaan voltteja ja rataleikkaita jotta tehtävä ei olisi ollut pelkkää suoraa uraa. Oresama ja Leo olivat selvästi ennenkin tehnyt paljon tälläisiä tehtäviä, sillä ravissa ja laukassakin kootut askeleet olivat täysin helppo juttu. Toistimme ja vaihtelimme askellajeja tiuhaan jotta ratsukko sai jotain haastetta tehtävään. Loppuverkassa menimme vielä perusjuttuja ravissa ja käynnissä, kunnes ori olikin jo melko puhki ja oli hyvä lopettaa valmennus tältä erää. Oresaman ja Leon yhteistyö pelitti hienosti valmennuksen ajan ja he kuuntelivat antamiani neuvoja huolelliseksi, siksi heitä oli todella kiva valmentaa.
Toukokuu 2010
Leo on vauhdissa. Se remuaa haassa päivät pitkät veljensä Paven kanssa, eikä riehuttuaan jaksa enää keskittyä ratsastuksessa. Se on joko vetänyt itsensä ihan piippuun, tai on niin riehakkaalla tuulella, ettei treenistä tule yhtään mitään. Vaihtaisin Leon ja Paven eri tarhoihin, mutta niillä näyttää olevan niin hauskaa keskenään. Olisi sääli erottaa noin hyvin toimeen tulevat veljekset.
Leoa on kyselty muutaman kerran jalostukseen, mutta oikeastaan haluaisin pitää sen etupäässä omien tammojeni käytössä. Luulen, että syksyllä vedän sen pois jalostuskäytöstä ja jätän talliin JG'n neitejä varten. Edelleen Leon periyttämiä upeita ominaisuuksia saa omien hevostensa käyttöön sen varsojen kautta. Sitä paitsi aina on olemassa Pave-kulta, joka on hurmaavan Leon nuorempi täysveli.
Leo on vauhdissa. Se remuaa haassa päivät pitkät veljensä Paven kanssa, eikä riehuttuaan jaksa enää keskittyä ratsastuksessa. Se on joko vetänyt itsensä ihan piippuun, tai on niin riehakkaalla tuulella, ettei treenistä tule yhtään mitään. Vaihtaisin Leon ja Paven eri tarhoihin, mutta niillä näyttää olevan niin hauskaa keskenään. Olisi sääli erottaa noin hyvin toimeen tulevat veljekset.
Leoa on kyselty muutaman kerran jalostukseen, mutta oikeastaan haluaisin pitää sen etupäässä omien tammojeni käytössä. Luulen, että syksyllä vedän sen pois jalostuskäytöstä ja jätän talliin JG'n neitejä varten. Edelleen Leon periyttämiä upeita ominaisuuksia saa omien hevostensa käyttöön sen varsojen kautta. Sitä paitsi aina on olemassa Pave-kulta, joka on hurmaavan Leon nuorempi täysveli.
Lokakuu 2009
Treenihän se ei meiltä lopu, sen voin kertoa heti kättelyssä. Nyt on ongelmaa siinä, että Leo vaatii ryhdikästä ohjasotetta ja reippaita apuja, mutta minä taas vastustan henkeen ja vereen hevosen pakottamista vahvoin avuin, sen suun sulkemista alaturparemmein ratsastajan kovan käden vuoksi ja martingaalin käyttöä mös samoista syistä. Totta on, että ratsastajan on muututtava, eikä ratsun, mutta tämä on yksi niistä poikkeustapauksista, jotka vahvistavat sääntöä.
Olen nyt paljon istuskellut juoksutuksessa Leon selässä. Pienet apuni yhdistettyinä merkkejäantavaan juoksutuspiiskaan tuottavat tulosta hitaasti mutta varmasti. Ori on rentoutunut pikkuriikkisen ja osaa jo hienosti helppoja koululiikkeitäkin lempeämmillä avuilla. Omantasoisissa liikkeissä ukko sitten ei oikein haluaisi mennä, kun ei saa tukea minulta omasta mielestään tarpeeksi. No, onhan meillä tässä koko kesä aikaa hioa.
Treenihän se ei meiltä lopu, sen voin kertoa heti kättelyssä. Nyt on ongelmaa siinä, että Leo vaatii ryhdikästä ohjasotetta ja reippaita apuja, mutta minä taas vastustan henkeen ja vereen hevosen pakottamista vahvoin avuin, sen suun sulkemista alaturparemmein ratsastajan kovan käden vuoksi ja martingaalin käyttöä mös samoista syistä. Totta on, että ratsastajan on muututtava, eikä ratsun, mutta tämä on yksi niistä poikkeustapauksista, jotka vahvistavat sääntöä.
Olen nyt paljon istuskellut juoksutuksessa Leon selässä. Pienet apuni yhdistettyinä merkkejäantavaan juoksutuspiiskaan tuottavat tulosta hitaasti mutta varmasti. Ori on rentoutunut pikkuriikkisen ja osaa jo hienosti helppoja koululiikkeitäkin lempeämmillä avuilla. Omantasoisissa liikkeissä ukko sitten ei oikein haluaisi mennä, kun ei saa tukea minulta omasta mielestään tarpeeksi. No, onhan meillä tässä koko kesä aikaa hioa.
Syyskuu 2009
Leolta se energia ei koskaan lopu. Se jaksaa tapella. Enää se ei räyhää kun valjastan sitä, näköjään se on ihan kiltti poika kunhan siihen ensin tutustuu. Kuitenkin olen ottanut tavakseni juoksuttaa ratsua puolituntisen ennen ratsastusta. Se on vähentänyt putoamisteni määrää huomattavasti ja mahdollistanut jonkinasteisen treenaamisen. Ensikuussa harkitsen jo valmentajaa, siihen mennessä olemme opettaneet toisiamme käyttäytymään jo perusasioiden parissa.
Hyppäsin alkukuusta matalia esteitä. En ole koskaan tavannut ratsua, joka vetää tällaisella vauhdilla kaiken! Leon hyppy tuntuu olevan ohi jo nanosekunnissa ponnistuksen jälkeen. Se on hyvä asia ja tuo nopeutta. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt millään hevosella näin hyviä aikoja, vaikka emme menneet vielä edes täyttä vauhtia. Leo vain kääntyy nopeammin ja pystyy hyppäämään huonommista kulmista kuin muut ratsuni.
Leolta se energia ei koskaan lopu. Se jaksaa tapella. Enää se ei räyhää kun valjastan sitä, näköjään se on ihan kiltti poika kunhan siihen ensin tutustuu. Kuitenkin olen ottanut tavakseni juoksuttaa ratsua puolituntisen ennen ratsastusta. Se on vähentänyt putoamisteni määrää huomattavasti ja mahdollistanut jonkinasteisen treenaamisen. Ensikuussa harkitsen jo valmentajaa, siihen mennessä olemme opettaneet toisiamme käyttäytymään jo perusasioiden parissa.
Hyppäsin alkukuusta matalia esteitä. En ole koskaan tavannut ratsua, joka vetää tällaisella vauhdilla kaiken! Leon hyppy tuntuu olevan ohi jo nanosekunnissa ponnistuksen jälkeen. Se on hyvä asia ja tuo nopeutta. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt millään hevosella näin hyviä aikoja, vaikka emme menneet vielä edes täyttä vauhtia. Leo vain kääntyy nopeammin ja pystyy hyppäämään huonommista kulmista kuin muut ratsuni.
Elokuu 2009
Leo on laitumella.
Leo on laitumella.
Heinäkuu 2009
Leo on laitumella.
Leo on laitumella.
Kesäkuu 2009
Leo on laitumella.
Leo on laitumella.
Toukokuu 2009
Se luimi minulle, kun tulin katsomaan sitä ensimmäisen kerran. Omistajalleen ori toki hörisi ja puski olkapäähänkin, mutta kaikille hieman vieraammille tai kokonaan oudoille kiljaisi äkäisesti ja saattoi vilauttaa hampaitaankin. Minua Leijonaraita tuntui kuitenkin inhoavan kaikista eniten. Se potkaisi jalkansa vasten karsinansa takaosaa ja kurotti purrakseen - ja minä rakastuin oriin.
Kun koeratsastin Leijonaraitaa, putosin sen selästä kolmesti. En mennyt kauaa ja orikin oli taitava, mutta se poukkoili allani aivan huvikseen. Pysäytin ratsun keskelle kenttää ja taputin sitä kaulalle. Tästä pojasta tulisi vielä paras tappelukaverini, ja riitelyhän puhdistaa ilmaa. No, meidän tallissa tulisi takuuvarmasti olemaan kristallinkirkas ilma seuraavat pari vuotta!
Kun Leijonaraita seisoi viimein omassa pihassani, olin täysin tyytyväinen. Ei mitään väliä, vaikka se yrittikin lähestyä hiipien ja kalauttaa etukavionsa sääreeni. Sehän tarkoitti vain että me olemme kuin tehdyt toisiamme varten - molemmat äkäisiä, arvaamattomia, kovapäisiä, itsekkäitä, suuriegoisia ja suurisuisia.
Se luimi minulle, kun tulin katsomaan sitä ensimmäisen kerran. Omistajalleen ori toki hörisi ja puski olkapäähänkin, mutta kaikille hieman vieraammille tai kokonaan oudoille kiljaisi äkäisesti ja saattoi vilauttaa hampaitaankin. Minua Leijonaraita tuntui kuitenkin inhoavan kaikista eniten. Se potkaisi jalkansa vasten karsinansa takaosaa ja kurotti purrakseen - ja minä rakastuin oriin.
Kun koeratsastin Leijonaraitaa, putosin sen selästä kolmesti. En mennyt kauaa ja orikin oli taitava, mutta se poukkoili allani aivan huvikseen. Pysäytin ratsun keskelle kenttää ja taputin sitä kaulalle. Tästä pojasta tulisi vielä paras tappelukaverini, ja riitelyhän puhdistaa ilmaa. No, meidän tallissa tulisi takuuvarmasti olemaan kristallinkirkas ilma seuraavat pari vuotta!
Kun Leijonaraita seisoi viimein omassa pihassani, olin täysin tyytyväinen. Ei mitään väliä, vaikka se yrittikin lähestyä hiipien ja kalauttaa etukavionsa sääreeni. Sehän tarkoitti vain että me olemme kuin tehdyt toisiamme varten - molemmat äkäisiä, arvaamattomia, kovapäisiä, itsekkäitä, suuriegoisia ja suurisuisia.
Jälkikasvu
170309 t. Milkan Satuneito (e. Sannin Riidatar)
100410 t. Karkkiprinsessa G (e. Meren Karkkinääri)
050111 t. Erkinheimon Leijonella (e. Serenin Staffimiehetär)
221212 o. Yötuulen Jellona (e. Tohiseva Yötuuli)
100410 t. Karkkiprinsessa G (e. Meren Karkkinääri)
050111 t. Erkinheimon Leijonella (e. Serenin Staffimiehetär)
221212 o. Yötuulen Jellona (e. Tohiseva Yötuuli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti