Akmeeli

Akmeeli

Akmeeli "Akmeeli"

suomenhevonen, tamma, 161cm
11.01.-18, 30v
VH18-018-1375
kasv. Jami Metsämaa, evm.
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: vaB / 110cm / CIC1 / vaativa
YLA2 - SLA-II - ERJ-II -
KRJ-II - KERJ-II - VVJ-II

Akmeeli kuoli vanhuuteen 2.12.2019.


kuvat © lasikuu.net/vapaasti

KRJ: 41kpl - ERJ: 43kpl - KERJ: 40kpl - VVJ: 40kpl

Katso sijoitukset klikkaamalla

KRJ

22.03.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 4/30
26.03.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 4/30
28.03.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 5/30
03.04.-18 - KRJ - Roscoff - Vaativa B - 2/30
06.04.-18 - KRJ - Roscoff - Vaativa B - 4/30
07.04.-18 - KRJ - Roscoff - Vaativa B - 3/30
07.04.-18 - KRJ - Rustvalla - Vaativa B - 3/30
09.04.-18 - KRJ - Roscoff - Vaativa B - 3/30
10.04.-18 - KRJ - Rustvalla - Vaativa B - 1/30
10.04.-18 - KRJ - Rustvalla - Vaativa B - 2/30
21.04.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 1/30
22.04.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 3/30
03.05.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 5/30
03.05.-18 - KRJ - Mörkövaara - HeA - 1/30
10.05.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 2/30
11.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 5/30
11.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 1/30
16.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 4/30
17.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 2/30
19.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 3/30
20.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 5/30
20.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 3/30
22.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 2/30
23.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 2/30
25.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 4/30
26.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 3/30
26.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 1/30
27.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 5/30
28.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 2/30
29.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 3/30
01.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/30
05.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30
06.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 1/30
08.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/30
17.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30
20.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30
23.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/30
29.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/30
29.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 5/30
30.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 3/30
30.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30

ERJ

22.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 4/30
23.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 5/30
24.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 3/30
25.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 3/30
27.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 2/30
27.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 2/30
28.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 1/30
16.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 2/40
17.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 6/40
18.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 1/40
20.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 1/40
20.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 5/40
21.04.-18 - ERJ - Supernatural - 100cm - 2/50
22.04.-18 - ERJ - Supernatural - 100cm - 2/50
22.04.-18 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 4/30
23.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 1/22
24.04.-18 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 2/30
24.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 1/22
25.04.-18 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 4/30
26.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 3/22
26.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 3/22
28.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 2/22
29.04.-18 - ERJ - Supernatural - 100cm - 6/50
03.05.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 3/22
03.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 5/100
07.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 6/100
07.05.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 2/22
10.05.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 3/22
15.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 4/100
16.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 6/100
18.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 8/100
25.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 10/100
30.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 3/100
12.07.-18 - ERJ - Ruuvalli - 100cm - 5/30
13.07.-18 - ERJ - Ruuvalli - 100cm - 4/30
15.07.-18 - ERJ - Divisioona - 110cm - 2/30
15.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 1/40
19.07.-18 - ERJ - Divisioona - 110cm - 4/30
20.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 2/40
26.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 3/40
27.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 5/40
29.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 5/40
30.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 3/40

KERJ

02.04.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 6/50
04.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 2/40
06.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 3/40
12.04.-18 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 3/30
14.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 3/40
19.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 3/40
29.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 2/40
01.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 4/30
03.05.-18 - KERJ - Elohiljan - Helppo - 5/30
06.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 4/30
16.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 5/30
17.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 2/30
21.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 4/30
25.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 2/30
26.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 3/30
28.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 1/30
22.07.-18 - KERJ - Winterhold - Helppo - 1/40
01.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 1/18
03.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 2/18
04.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 1/18
05.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 2/18
06.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 1/18
07.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 1/18
08.08.-18 - KERJ - Zelos - CIC1 - 1/40
09.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 1/18
12.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 2/18
13.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 3/18
15.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 1/18
17.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 4/18
17.08.-18 - KERJ - Yorca WBs - CIC1 - 5/25
17.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 2/18
19.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 2/18
20.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 2/18
20.08.-18 - KERJ - Yorca WBs - CIC1 - 5/25
24.08.-18 - KERJ - Yorca WBs - CIC1 - 4/25
26.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 4/18
27.08.-18 - KERJ - Yorca WBs - CIC1 - 3/25
28.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 4/18
29.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 3/18
30.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 1/18

VVJ

28.04.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 4/25
14.04.-18 - VVJ - Roscoff - Noviisi tarkkuus - 2/40
06.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 2/25
08.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 2/25
09.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 4/25
10.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 5/25
13.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 1/25
19.07.-18 - VVJ - Brusque Ponies - Vaativa tarkkuus - 3/19
20.07.-18 - VVJ - Brusque Ponies - Vaativa tarkkuus - 1/19
21.07.-18 - VVJ - Brusque Ponies - Vaativa tarkkuus - 3/19
23.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 2/12
24.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 3/12
24.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 3/12
25.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 1/12
27.07.-18 - VVJ - Brusque Ponies - Vaativa tarkkuus - 4/19
28.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 1/12
02.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
07.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
08.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
09.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
10.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 2/12
13.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
14.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
19.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
21.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
22.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 2/12
23.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
25.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
27.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
30.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
13.09.-18 - VVJ - Prime Sporthorses - Noviisi tarkkuus - 4/30
21.11.-18 - VVJ - Krooknäs - Vaativa koulu - 3/30
22.11.-18 - VVJ - Krooknäs - Vaativa koulu - 1/30
27.11.-18 - VVJ - Krooknäs - Vaativa koulu - 1/30
01.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 4/30
02.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 1/30
12.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 3/30
18.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 5/30
22.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 5/30
23.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 1/30

  

Akmeeli tuli Erkinheimon talliin naapurin Saritalta, joka oli saanut sen... Niin mistä Sarita saikaan sen? Saritan vastaus siihen on joka kerta epäselvä, ja välillä Erkinheimoja epäilytti niin kovasti, että Akmeelia kuviteltiin varastetuksi. Tamman taustoja kuitenkin selviteltiin huolellisesti vastahakoisesta Saritasta huolimatta. Akmeeli on ollut harrasteratsuna Vaasassa, sen jälkeen hetken ratsastuskoulussa, sitten taas harrasteratsuna Tervajoella. Sarita sai sen kuolemantapauksen vuoksi, ja on siksi niin hiljainen Akmeelin taustoista. Hän möi hevosen Erkinheimoon ja sai siitä hyvän hinnan, koska Akmeelista kaavailtiin heti siitostammaa.
Akmeelilla on pieni pää ja vähän järkeä, sanoo Erkinheimon vanhin veli Juhani. Tyhmyyden takia Akmeeli on niin helppo hoidettava. Sehän on niin kuin koira: iloinen ja tyhjäpäinen, ja nauttii huomiosta. Sen saa harjattua melkein kuka tahansa, tai siis aikuisista ihan kuka tahansa. Akmeeli ei pure tai potki, mutta se saattaa innostua liikaa ihan yhtäkkiä ja muuttua levottomaksi ja leikkisäksi. Onneksi vain Erkinheimon Juhani pitää tätä innostumista huonona asiana. Muut perheenjäsenet ilahtuvat Akmeelin innokkaista hellyydenosoituksista, juttelevat sille ystävällisesti ja harjaavat sitä mielellään. Kaikkien muiden mielestä Akmeeli on kiva myös varustaa, koska se ottaa kuolaimet itse suuhunsa ja ottaa satulankin iloisena selkäänsä. Vain Juhania ärsyttää, kun Akmeeli välillä polkee jalkaa suojittaessa, kun se niin odottaa pääsevänsä jo hommiin. Juhani on vakaasti sitä mieltä, että Akmeelilta puuttuvat aivot, tai ne ovat hyvin pikkuruiset ja reiälliset. Onneksi se on kuitenkin vain Juhanin mielipide.
Keskimmäinen veli Kaj kuitenkin väittää, että Akmeeli on nimensä mukaisesti tietäjä, shamaani, eli siis tosi fiksu ja hengellinen. Onneksi Kaj onkin ryhtynyt ratsastamaan kilpaa Akmeelilla ja treenaamaan sen kanssa, koska se saattaa olla totta, että hevonen on vain tabula rasa, tyhjä taulu, ja toimii niin kuin sen uskotaan toimivan. Kaj uskoo, että Akmeeli on superhevonen ja osaa mitä vain, joten silloin se osaa. Se taipuu Juhanin kanssa kouluratsastukseen niin, että moni puoliverinenkin on kateellinen! Akmeeli on todella virkeä ratsu, ja kunhan sitä välillä muistuttaa keskittymisestä ja kohtuullisesta vauhdista, kaikki muu onkin sitten kohdallaan. Tamma taipuu helposti kuin lämmin muovailuvaha ja sen kunto on uskomaton - vieläkin, vaikka se on ollut jo kauan kisaeläkkeellä!
Kaj myös hyppää Akmeelilla säännöllisesti. Ennen Akmeelin eläkepäiviä kaksikko menestyi loistavasti kisoissa, sillä Akmeeli on tosi omatoiminen ja luotettava hyppääjä, ja Kaj oli tamman kisakausilla vielä aloitteleva kilparatsastaja. Akmeelin kanssa Kajn oli hyvä oppia uutta, sillä tamma oli luonnostaan tosi hyvä ja reilu. Se rakastaa hyppäämistä vieläkin, mutta nuorempana se suorastaan loisti riemua isoilla esteillä. Akmeeli ei ikinä lähde käsistä tai yritä määräillä reittiä tai vauhtia ratsastajan puolesta.
Maastossa Kaj on ollut liian lepsu Akmeelin kanssa, koska hän pitää tammaa shamaanina. Siksi Akmeelista on tullut laiska. Kajn mukaan Akmeeli aistii jonkin huonon enteen kieltäytyessään ravamasta suin päin Erkinheimon metsään. Siksi Kaj ei pakota tammaa, vaan tekee sen kanssa sen sijaan jotain muuta. Muut Erkinheimot tietävät, että Akmeeli vain laiskottelee, mutta Kaj on ihan tosissaan. Onneksi Akmeeli on aina valmis maastoesteille!
Kaj myös ajaa Akmeelilla aika paljon, ja opetteli sen kanssa valjakkoajon. Akmeeli on toiminut upeasti parivaljakossa varsansa Skyllan kanssa - se on silloin parhaimmillaan. Sen sijaan yksilövaljakossa Akmeelin heikkous on koulukoe varmaan lähinnä siksi, että siinä Kaj suurpiirteisenä ihmisenä on huonoin kuski. Kaj itse perustelee koulukokeen huonoa menestystä aina Akmeelin henkisillä lahjoilla: se on shamaani, joten se on liian viisas koulukokeeseen, ja se on tarkoitettu kestävyyskokeeseen. Muut tietävät totuuden, mutta taas Kaj on ihan tosissaan.
Jos Erkinheimon nuorimmalta aikuiselta pojalta, Reimalta, kysyttäisiin millainen Akmeeli on, hän vastaisi eri tavalla kuin isoveljensä. Reima varmaan sanoisi, että Akmeeli on ihan mitäänsanomaton. Se on harmiton. Se tulee toimeen kaikkien kanssa laitumella, ja sen taluttaminen on kuin kiltin mutta innokkaan koiran taluttamista. Laitumella se ei ikinä riko paikkojaan tai vahingoita muita, tai tee oikeastaan paljoa muutakaan. Reima osallistuu Akmeelin hoitoon lähinnä viemällä sen aamulla ulos ja illalla sisään, joten Reimalta kukaan ei onneksi edes kysy mitään.

i. Agrippa tprt, 149cm, evm.	ii. Antonius prt, 147cm, evm.	iii. Julius rt, 150cm, evm.
		iie. Aate-Minna rt, 145cm, evm.
	ie. Tirppa rn, 155cm, evm.	iei. Heikinheimolainen prn, 156cm, evm.
		iee. Tipi rt, 150cm, evm.
e. Akkeli prt, 153cm, evm.	ei. Ukkeli trt, 158cm, evm.	eii. Äijö rt, 164cm, evm.
		eie. Hermiina m, 153cm, evm.
	ee. Atsteekki prt, 150cm, evm.	eei. Kinkiisi vprt, 159cm, evm.
		eee. Raiha rn, 150cm, evm.

Isän puolen suku Agrippa on vain nippa nappa hevoskokoinen, mutta sitäkin uljasryhtisempi tummanpunarautias ori. Se on menestynyt kouluratsastuksessa helppo A -luokissa ja valjakkoajossa vaativissa luokissa. Luonteeltaan Agrippa on aika menevä ja vauhdikas, mutta silti hyväsydäminen. Tällä hetkellä se aloittelee siitosorin uraansa.

Emän puolen suku Punarautias 153 cm korkea Akkeli on siitostamma, joka sai ensimmäisen varsansa, Akmeelin, vuonna 2018. Akkelilla on tarkoitus teettää vielä ainakin pari varsaa lisää. Tamman toivotaan periyttävän muillekin varsoilleen hyvää rakennettaan ja estehevosen kykyjä. Rehtiluonteinen Akkeli ei ole itse kilpaillut, mutta sen suku on estepainotteinen.

Avaa sukuselvitys klikkaamalla

Antonius on ykköspalkinnolla kantakirjattu jalostusori, jolla on tähän mennessä noin parikymmentä jälkeläistä. Sen ensimmäisten jälkeläisten näytöt alkavat olla jo aika vahvoja koulu- ja kenttäratsastuksessa, joten Antoniuksen suosio kasvanee koko ajan. Itse ori teki aikoinaan uran kouluratsuna ja valjakkoajohevosena menestyen hienosti. Tämä kiltti punarautias on 147 cm korkea. 150cm korkea Julius nimettiin Julius Caesarin mukaan, koska myös Julius on voittamaton, sinnikäs ja naistenmies. Koulu- ja kenttäratsuna tämä melko raisuluonteinen raudikko menestyi mainiosti pitkällä urallaan. Sen aikana ja jälkeen Juliuksesta tuli siitosori, jonka kaikki halusivat tammoilleen. Orin nimi pääsi yleistymään liiaksi, ja jossain vaiheessa sen sukua jopa kartettiin suomenhevoskasvatuksessa, ja Juliukset hävisivät suvuista melkein kokonaan. Nyt Juliuksen nimi on vaalittu harvinaisuus hienojen kenttä- ja koulupainotteisten suomenhevosten suvuissa. Rautias 145 cm korkea Aate-Minna oli tavallinen siitostamma, joka sai kolme varsaa Juliuksesta. Minna ei kilpaillut, mutta oli suvultaan koulupainotteinen ja luonteeltaan erittäin kiltti ja rauhallinen. Kantakirjan kakkospalkinto Minnalla on, ja jälkeläislaatuarvostelupalkintoja menestyneiden, suosittujen varsojensa vuoksi. Minna lopetettiin jo 16-vuotiaana hermosäryn vuoksi. 155 cm korkea herkkä ja kevytrakenteinen ruunikko tamma Tirppa teki lyhyen mutta voitokkaan kouluratsun uransa. Tamma meni parhaalla kaudellaan vaB-tasoisia luokkia, mutta eläköityi kilpailuista jo hyvissä ajoin, jotta siitä ehdittäisiin tehdä siitostamma. Tirppa saikin kolme varsaa, joista molemmat orit päätyivät kilparatsuiksi emänsä tapaan, ja tamma siitoskäyttöön. Nyt Tirppa viettää jo eläkepäiviään ja on lieviä jalkaongelmia lukuunottamatta terve. Erkinheimon lisäksi virtuaalisella Pohjanmaalla on muuten olemassa Heikinheimo ja Harrinheimo, ja kaikki kolme ovat riidoissa keskenään. Heikinheimot antoivat muiden kiusaksi parhaalle orilleen nimeksi Heikinheimolainen ja tekivät siitä kovalla työllä ja harjoittelulla mestarin. Ja onhan se meidän Erkinheimojen myönnettävä, että Heikinheimolainen on meidän oreja parempi: se on kiltti, neljän lajin mestari, KTK-I -palkittu ja niin edelleen. Heikki on 156 vm korkea punaruunikko. Tipi on Erkinheimojen ikivanha kasvatti, joka astutettiin Heikinheimolaisella. Heikinheimoja ärsyttääkseen Tipin ainoa varsa nimettiin Tipin, eikä suinkaan Heikin mukaan. Se oli omituinen päätös, koska Tipi on kilpailematon, rakenteeltaan keskinkertainen, aika kiukkuinen raudikko.

Ukkeli oli 158 cm korkea esteratsu, joka teki pitkän ja voitokkaan uran. Oria oltaisiin haluttu kovasti siitoskäyttöön, mutta omistajan mukaan sen luonne ei ollut paras mahdollinen, ja ori saattaisi periyttää tätä. Ukkelia kokeiltiinkin jalostukseen vasta hyvin vanhana ja vain parille tammalle. Kun varsat kasvoivat aikuiseksi, todettiin, ettei Ukkeli periyttänyt huonoa luonnetta. Silloin jalostushaaveet olivat kuitenkin jo pahasti myöhässä ja 26 vuoden ikään asti sinnitellyt tumma raudikko laukkasi hevosten taivaassa. Äijö oli Ukkelin ja kahdeksan muun orin, sekä kuudentoista tamman isä. Se oli 164 cm korkea, väriltään raudikko ja estepainotteinen. Sen ura esteillä oli ihan tavallinen: paljon se sijoittui, mutta paljon myös hävisi. Siitosori siitä tuli lähinnä siksi, että sen väri oli kaunis ja rakenne upea, vaikkakin hitusen kevyenpuoleinen jopa estehevoseksi. Myös Äijön lupsakkaa luonnetta arvostettiin. Hermiina oli monen lajin taitaja. Se kilpaili kenttää, koulua, esteitä ja valjakkoa, ja laatuarvostelupalkittiin kaikissa lajeissa. Hermiina oli jo aika iäkäs päästessään kisaeläkkeelle, ja saikin vain yhden varsan. Hermiinaa pidettiin sinnikkäänä, hieman äkäisenä ja todella älykkäänä. Se oli 153 cm korkea ja väriltään ihanan samettisen musta kolmisukkainen läsipäinen kaunotar. Atsteekki oli erittäin kiltti tamma, joka valikoitui aiemmin esitellyn Ukkelin varsan emäksi etupäässä luonteensa vuoksi. Akkeli oli estesuvusta polveutuva harrastehevonen, joka hyppäsi kyllä jopa 110 cm korkeita esteitä ratana, mutta jonka omistajaa eivät kilpailut kiinnostaneet. Ukkelin varsa jäi Atsteekin ainoaksi. Tamma oli 150 cm korkea punarautias. Kinkiisi teki pitkän uran 110-senttisiä esteitä hypäten. Sen jälkeen se astui kaksi varsaa, koska sen omistaja oli kiinnostuneempi maastoilusta ja haliponitoiminnasta kuin hevosjalostuksesta. Kinkiisi oli virkeä ja vauhdikas 159-senttinen vaaleanpunaraudikko. Raiha oli estesukuinen tamma, joka itsekin kilpaili muutamia kertoja sijoittuen melkein jokaisessa kilpailussaan. Tamman ura jäi kuitenkin pahasti kesken omistajanvaihdoksen myötä, sillä uusi omistaja teki Raihasta heti siitostamman. Raiha saikin kolme hienoa varsaa, joista molemmat tammat jatkoivat sukuaan. Orivarsa ruunattiin ja siitä tuli kiltti harrasteratsu. Raiha oli 150 cm korkea ruunikko.

Jälkikasvu

11.03.2018 t. Erkinheimon Skylla (i: Atomipommipormestari)

Kuulumiset

Syyskuu
Valjakkovalmennus Kajlle ja Akmeelille, kirj. Katariina (Oresama)
Meidän perheessämme ei perinteisesti olla oltu kiinnostuneita valjakkoajosta. Reima ja Juhani ovat sen taidon opetelleet pikku hiljaa, mutta Kaj on harannut vastaan kunnes Akmeeli on tullut meille. Nyt poikani on kuitenkin ihan hurahtanut tähänkin lajiin: kutsui jopa vakiovalmentajamme Miika Rossin valmentamaan itseään ja Akmeelia. Minä tietysti katselin tapausta tiiviisti oppiakseni jotain itsekin samalla rahalla.
Miika Rossi laittoi Kajn ajamaan Akmeelilla rataa, jonka oli koonnut törpöistä ja puomeista, sillä oikeaa valjakkoajorataa meillä ei tietenkään ole. Koetin analysoida noiden kahden suoritusta parhaani mukaan, vaikka olenkin amatööri. Minusta Kajlla oli hyvä kontakti Akmeeliin koko ajan ja Akmeeli tottelikin ohjeita herkästi ja mielellään. Pari kertaa puomi putosi törppöjen päältä valjakon ajaessa melkein törpön päälle, mutta se annettakoon anteeksi: ovathan nuo vasta aloittelijoita. Tärkeintä minun mielestäni oli se, että pari työskenteli mielellään yhdessä. Kaiken muun voi opettaa ratsukolle.
Miika Rossi oli näistä asioista kanssani samoilla linjoilla. Lisäksi hän kuitenkin sanoi Kajlle, että vauhtia pitäisi parantaa, jotta Akmeelin menoon tulisi vielä ryhtiä. Rossi sanoi valjakon näyttäneen vielä kovin epävarmalta, mutta se on ihan tavallista tässä vaiheessa kuskin uraa. Se paranisi harjoittelemalla. Rossi kehottikin poikaani ilmoittautumaan rohkeasti pariin noviisitasoiseen luokkaan ihan kokemuksen hakemisen kannalta. Sijoituksia olisi toistaiseksi turha odotella, mutta pian olisi niidenkin aika.
Kaj kiitti Rossia avusta. Oletin että hän nousisi kärryiltä ja taluttaisi Akmeelin tallille, mutta mitä vielä. Ahkera poikani kurvasi ravissa takaisin harjoitusradalleen ja ryhtyi suorittamaan sitä omin päin Akmeelin kanssa ilmeisesti ohjeet ymmärtäneenä: vauhti oli paljon reippaampaa ja Akmeelin ryhti parempi.
Elokuu 2018
Kouluvalmennus Kajlle ja Akmeelille (kirj. Oresama)
Kaj ja Akmeeli aloittivat harjoituksemme ravipuomeilla, ja ne toivat heti ryhtiä ja rytmiä Akmeelin raviin. Laitoin Kajn menemään ravipuomit harjoitusravissa moneen kertaan, molempiin suuntiin ja eri temmoissa askellajin sisällä. Akmeeli suoriutui hyvin: se hoksasi nopeasti mistä on kyse ja oli halukas työskentelemään. Silti sen suoritus jäi hieman etupainoiseksi, ehkä suomenhevosille tyypilliseen tapaan.
Ohjasin Kajn ratsastamaan Akmeelilla kahdeksikkoa ravissa niin, että ravipuomit osuivat edelleen heidän reitilleen. Lisäsimme harjoitukseen taivutukset, ja aluksi tässä oli pieniä ongelmia. Akmeeli pyrki suoristelemaan mutkia, vaikka näyttikin taipuvan hyvin. Kaj sanoi yrittävänsä pidellä sitä radalla ulkopohkeellaan, mutta kun ei onnistunut. Komensin Kajn rentouttamaan hieman ulkopohjettaan ja ratsastamaan itse asiassa aktiivisemmin sisäpohkeella. Kun hevosella on liikaa painetta kyljissään, se tapaa kokemukseni mukaan liikkua painetta vastaan, eikä siitä poispäin. Ihan sama ilmiö on kyseessä kun hevonen ei kunnioita ohjaa ja tietämättömät vain lisäävät rautaa sen suuhun ja tilanne pahenee.
Akmeeli vastasi uusiin apuihin heti ja saimme lopettaa harjoituksemme onnistuneeseen kahdeksikkoon.
Heinäkuu 2018
Kirjoittanut Katariina (Oresama)
Tämän kuun alkupuoli on ollut kamala. Erkinheimon mummo on ollut meillä lomailemassa, ja vaikka tietysti puolisonsa sukulaisista kukin pitää, on Erkinheimon mummokin pitkän päälle tosi raskas. Välillä on masentanut, välillä raivostuttanut ja aika usein itkettänyt. Silloin olen tavannut mennä Akmeelin luokse, sillä Akmeeli on hevonen, joka ymmärtää ihmistensä tunnetiloja.
Kun olen ollut vihainen, Akmeeli on painanut päänsä rintaani vasten ja hengitellyt rauhallisesti. Hetken kuluttua on aina tuntunut paremmalta, kun olen hetken rapsutellut sen leveitä leukaperiä. Vielä enemmän apua tammasta on kuitenkin ollut silloin, kun olen ollut surullinen jostain Erkinheimon mummon minulle suuntaamasta loukkauksesta, arvostelusta tai muusta piikistä. Akmeeli on antanut halata itseään, ja kun olen päästänyt irti siitä, on se aina töykkinyt minua ystävällisesti hartioihin sen jälkeen. Ihan niin kuin se olisi hokenut, että kyllä se siitä.
Erkinheimon mummo on meillä vielä kauan. Onneksi hän pelkää hevosia eikä ymmärrä, mitä niiden hoitaminen on. Hän kuvittelee, että Akmeelin hoitamiseen kuluu moninkertaisesti se aika, mikä siihen todellisuudessa kuluu. Voin siis piiloutua tammani hakaan tai karsinaan monesti päivässä niin pitkäksi aikaa kuin haluan. Hevospelko estää myös mummoa etsimästä minua Akmeelin luota, joten piiloni on täydellinen.
Kesäkuu 2018
Kirjoittanut Joonas (Oresama)
"PER-" Reima aloitti tunteella, kun Akmeeli astui hänen varpailleen innostuessaan perhosesta.
"REIMA!" ehdin huudahtamaan, ja Reima hiljeni onneksi ajoissa: pikkutytöt Ella ja Elina olivat leikkimässä puhtaiden purujen kasassa.
"No kun tämä tuli taas päälle", Reima puolustautui nolona ja paineli kantapäällään kipeitä varpaitaan lenkkitossunsa läpi.
"Käyttäisit niitä turvakenkiä", huokaisin ja otin Akmeelin riimunarun Reimalta. Olivathan ne kuumat tällaisena kesänä, mutta en kaivannut enää yhtään saikkua murtuneiden varpaiden takia. Ainakaan yhdellekään omalle pojalleni, sillä kukin heistä teki kahden ihmisen työt, ja näin varsa-aikaan meillä oli muutenkin kiire.
Akmeeli lähti iloisesti mukaani, vaikka heittikin huolestuneen silmäyksen Reimaa kohti. Se oli täynnä energiaa, mutta sen oli odotettava hetki haassaan ennen kuin joku ehtisi ajamaan sillä lenkin höyryjä päästelläkseen. Harmittelin taas kerran, ettei se osannut remuta haassa muiden hevosten tapaan. Se aina vain seisoi ja hermostui, kun nuoremmat leikkivät sen ympärillä. Sen koko liikunta perustui ratsastukseen ja ajoon, mutta niitä saadessaan se oli oikein kiltti ja hellä tamma. Nyt kun vielä löytäisin jonkun, joka ehtisi istahtamaan hetkeksi kärryille...
Toukokuu 2018
Estevalmennus Kajlle ja Akmeelille (kirj. Oresama)
Tänään laitoin Kajn hyppäämään Akmeelilla ihan tavallista lankkupystyä yhä uudelleen ja uudelleen, jotta saisimme Akmeelista pitkästä aikaa maksimit irti. Aloitimme 70-senttisestä ja nostin puomia aina parin onnistuneen hypyn jälkeen.
Kajn ja Akmeelin työskentelyä oli ihanaa katsella. Akmeeli tosiaan hyppäsi mielellään ja teki parhaansa ihan itsestään. Kaj puolestaan oli helläkätinen ratsastaja, joka lähti herkästi hyppyyn mukaan eikä häirinnyt hevosta. TIedostin, että vahvaluonteisempien hevosten kanssa Kajn tyyli olisi ollut jopa vaarallinen: antaa nyt hevoselle noin paljon vapautta ja vastuuta. Akmeelin kanssa ratsastaja sopi kuitenkin täydellisesti yhteen. Toisaalta se oli tarkoituskin: olihan noilla kahdella pitkä kilpaura jo takanaan.
Lopetimme valmennuksen, kun Akmeeli singahti 120-senttisen esteen ylitse verisuonet ponnistuksessa pullistellen. Tiesin, että sen rataeste-ennätys oli 110cm, joten tähän oli hyvä lopettaa. Kehuin Kajn ratsastusta ennen lähtöäni ja ehdotin, että ratsukko menisi maastoon ravaamaan lihasjumeja ehkäistäkseen.
Huhtikuu 2018
Kirjoittanut Maija (Oresama)
Joonas on meidän paappa, ja Akmeeli on paapan hevonen. Meidän piti ennen kesälomaa kirjoittaa koulussa aine omasta lemmikistä tai unelmalemmikistä, tai edes jostain eläimestä jos ei halua lemmikkiä, ja minä kirjoitin Akmeelista, koska minusta Akmeeli on jännitävä. Meidän eno, Kaj, uskoo, että se osaa ennustaa, koska sen nimi tarkoittaa shamaania. Kaj on näyttänyt kuinka Akmeeli ennustaa. Se ei esimerkiksi välillä halua mennä maastoon, ja silloin maastossa liikkuu susi tai jotain - meillä on paljon susia. Silloin on parempi pysyä kotona, ja Akmeeli tietää sen.
Meidän isä, Juhani, sanoo kuitenkin että Kaj-eno on tyhjäpää, kun uskoo tuollaisia. Isä on kieltänyt Kajta kertomasta meille noin hulluja juttuja. Kaj vain nauraa sellaiselle puheelle ja vie meidät ratsastamaan. Tänäänkin isä torui Kajta, Kaj nauroi vain, ja sitten minä sain ratsastaa Akmeelilla kentällä ja odottaa, että Kaj satuloisi toisen hevosen ja lähtisimme maastoon.
Maastolenkki meni tällä kertaa muuten hyvin. Akmeeli ei meinannut pysähtyä laukkapätkän jälkeen, mutta lopulta hidasti käyntiin, eikä enää temppuillut. Ei pelottanut yhtään, koska Kaj oli kuitenkin mukana.
Maaliskuu 2018
Estevalmennus Kajlle ja Akmeelille, kirjoittanut Reima (Oresama)
Miika Rossi tuli taas tänään meille Erkinheimoon valmentamaan. Ensin minä valmentauduin Akmeelin varsalla Skyllalla ja jätin tamman sitten tallityttöjen kävelytettäväksi jotta pääsisin seuraamaan Kajn ja Akmeelin valmennusta.
Kaj ja Akmeeli menivät metrin radan, jossa oli jopa Erkinheimon kulunut muuri. Minun mielestäni rata meni aika hyvin, vaikka itse olisin kyllä ajanut Akmeelia rohkeammin eteenpäin pitkillä suorilla. Sillä olisi ollut vielä vauhtia annettavanaan. Miika Rossi ottikin asian puheeksi Kajn kanssa, mutta Kaj sanoi menneensä rauhassa tarkoituksella. Hänen mukaansa puhdas rata olisi tärkein juttu, eikä aikaratsastus muutenkaan ole Akmeelin heikkous. Sehän on ketterä kuin mikä ja pysyy kyllä hallinnassa. Minun oli pakko olla samaa mieltä: Akmeelin kanssa kannattikin ehkä harjoitella ennemmin rauhallisuutta kuin vauhtia.
Olin samaa mieltä Miika Rossin kanssa siitä, että Kaj heilutteli liikaa käsiään. Kaj lupasi keskittyä seuraavaksi tähän ongelmaan. Miika Rossi päätti valmennuksen kehuihin.
Helmikuu 2018
Kirjoittanut Kaj (Oresama)
Onneksi luotin taas eilen Akmeeliin, vaikka muut nauroivat minulle jälleen kerran! Oli jo pimeää, kun olin lähdössä tammalla huvikseni töiden jälkeen iltaratsastukselle. Ajattelin ottaa koirat mukaan ja ravata tosi nopeasti, ja ohjasin Akmeelin reippaassa ravissa maastoreitit aloittelevalle, hiittisuoranammekin toimivalle purupohjaiselle tiellemme. Akmeeli ravasi hienosti kunnes teki äkkipysäyksen.
Kun olin saanut tasapainoni takaisin, ehdottelin Akmeelille, että kävelisimme ravaamisen sijaan. Akmeeli heilutteli hermostuneesti häntäänsä ja peruutti. Sen hengitys höyrysi kylmässä ilmassa ja korvat sojottivat ihan pystyssä. Koirat juoksivat kaukana edellä, ja Akmeelin hermostuksesta itsekin ahdistuneena vihelsin ne takaisin. Toinen totteli heti, mutta toista piti komentaa monta kertaa.
Menimme takaisin kotiin, koska Akmeeli halusi. En viitsinyt ratsastaa kentällä, joten päästin sen karsinaansa odottelemaan iltaruokia, päästin isän koirat sisään ja lähdin kotiin.
Aamulla luin yöllä saapuneet tekstiviestit ja Facebookin. Meillä on paljon susia, vaikka viralliset tahot asiasta valehtelevatkin. Viime yönä neljän suden lauma oli tappanut Erkinheimoillapäin kaksi koiraa remmeihinsä. Laumasta oli useita näköhavaintoja ja Facebookissa julkaistuja riistakameravideoita. Akmeeli oli kai haistanut vaaran ja pitänyt itsensä, minut ja isän koirat turvassa.
Tammikuu 2018
Kirjoittanut Joonas (Oresama)
Katsoin, kun lähimmässä naapurissamme asuva emäntä, Sarita, osti uuden punaisen tamman. Olin siis paikalla, ihan koko hevosenetsimisprosessin ajan, mutta katsoin vain kaukaa, kun Sarita teki lopulta ostokensa ilman minua. Kävimme katsomassa vaikka kuinka montaa hevosta, ja itse asiassa Saritalle olisi kelvannut niistä jo useampi, mutta minä painostin häntä jatkamaan etsimistä. Kyseessä oli kuitenkin Saritan ensimmäinen hevonen, ja ensimmäisen kanssa tulee olla erityisen tarkka. Sen on oltava täydellinen.
Eräänä iltana Sarita tuli kuitenkin koputtamaan oveamme ja istahti tyytyväisen näköisenä kahvipöytään, jossa ei ollut edes pullaa tarjolla, koska emme odottaneet vieraita.
"Ostin tamman", Sarita kertoi ylpeänä, ja siinä oli oikeastaan kaikki, mitä hän kertoikaan. Kyselin tietenkin tammasta yllättyneenä ja kiinnostuneena, mutta Sarita ei vastannut suoraan oikein mihinkään kysymykseen. Tiesin vain, että tamma oli vielä aika nuori, ja punainen, eli Saritan lempiväriä.
Tietenkin varsaa mentiin katsomaan, ja missä muualla se olisikaan ollut kuin Erkinheimon haassa. Sarita oli varannut sille paikan jo hyvissä ajoin ja laittanut sen omatoimisesti hakaan. Se kuulostaa törkeältä ja vaaralliselta, mutta ei ole: Sarita tietää tasan tarkkaan, mitä hakoja Erkinheimoissa käytetään ja mille hevosille. Uusi tamma, Akmeeli nimeltään, oli siis ihan turvassa koko ajan.
Pieni Akmeeli oli oikein kivan oloinen hevonen. Sillä oli vahva selkä ja suorat jalat, ja se oli hyvä- mutta kevytrakenteinen ratsu. Jos sitä valmentaisi huolella, siitä saisi vielä hyvän estehevosen. Sarita oli tammastaan ylpeä.
Ei kulunut montaakaan päivää ennen kuin masentunut Sarita istui taas kahvipöydässä, ja tällä kertaa meillä oli pullaakin. Sarita oli sitä mieltä, että tämä Akmeeli ei ollutkaan hänelle sopiva hevonen. Syytä hän ei oikein saanut sanottua. Ehdotin, että auttaisin (tai siis laittaisin pojat auttamaan) Akmeelin eteenpäinviemisen kanssa, mutta Sarita vain pudisti päätään. Seuraavaksi ehdotin, että Sarita soittaisi Akmeelin entiselle omistajalle, ja kysyi, voisiko kaupat vielä perua jollain keinolla. Sekään ei ollut Saritan mielestä hyvä idea.
Saritan mielestä parasta Akmeelille olisi, jos minä ottaisin sen. Hän jankutti, että siitä tulisi vielä hyvä kilpahevonen. Saisin sen vaikka viidelläsadalla eurolla, vaikka ilmaiseksi, kunha vain ottaisin sen Erkinheimoon. Minulle tuli sellainen olo, että Akmeeli on pahimmassa tapauksessa varastettu, ja Sarita tiesi sen. Parhaimmassakin tapauksessa Sarita oli ottanut Akmeelin luokseen säälistä, hirveistä oloista, eikä halunnut palauttaa tammaa takaisin. Lisäksi oli ihan varmaa, että tamman kanssa oli joitain ongelmia, joita Sarita ei suostunut kertomaan.
Otin Akmeelin hoitaakseni, ja Sarita sai hieman hengähtää. En kuitenkaan luvannut, että se saisi tulla Erkinheimoihin. Aloin selvittää tamman taustoja: tein sille kokonaisen sukuselvityksen, ja sain selville sen historiaa. Se oli ihan normaaleista oloista, vaikkakin oli vaihtanut kotia tosi monta kertaa niin nuoreksi hevoseksi.
Sarita rauhoittui muutamassa päivässä. Iltaisin hän tapasi käydä katsomassa Akmeelia, mutta ei suostunut hoitamaan sitä. Meillä hän kävi joka ilta juttelemassa tamman kuulumisista. Eräänä iltana sitten sanoin, että ostan Akmeelin pois.
Kauppa ei ollut järkevä. Maksoin Akmeelista täyden ostohinnan (saman jonka Sarita oli siitä kauppakirjan mukaan maksanut). Tamma ei kuitenkaan tosiaankaan ole sen arvoinen. Hinta oli sellainen, minkä yleensä maksan hevosesta, jolla on jo kilpailunäyttöjä. Toivon kuitenkin voivani kouluttaa Akmeelista kilpahevosen ja sitä kautta saada siitä sitten edes talliin jäävien kasvattien emäksi kelpaavan siitostamman. Joka tapauksessa Akmeeli saa nyt olla lähellä Saritaa.

Too Many Ghosts

Nimi:	Too Many GhostsVH15-031-0975	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Ori	Kasvattaja:	Anna Maurinmäki, evm.
Rotu:	Suomalainen puoliverinen	Painotus:	Estepainotus
Säkäkorkeus:	169cm	Koulutustaso:	ko GP, re 160cm (CIC4)
Syntynyt:	01.05.-13 (33v)	Meriitit:	YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-II

© Alla K.


Manni menehtyi vanhuuteen 2.12.2019.

Manni tuli meille kuusivuotiaana Anna Maurinmäen tallista, jossa se on syntynyt ja peruskoulutettu. Orista tuli juttua soittaessani Annalle muuten vain, ja mitä enemmän hevosesta juttelimme, sitä enemmän sen halusin. Anna kuvaili Mannia luonteikkaaksi jässikäksi, jossa on toden totta kokoa, näköä ja kaunista liikettä. Tottakai Mannia oli pakko ajella katsomaan ja koeratsastamaan, vaikka alun perin ei mitään hevosta ollut tarkoitus meille enää ostaa. Mannia varten rakennettiinkin väliaikaiskarsina, kun Yorcaan ei enää ketään mahtunut asumaan. Onneksi oli kesä ja lämmintä! En ole kuitenkaan ikinä joutunut katumaan Mannin ostamista, sillä Manni on juuri sellainen, millaiseksi Anna sen silloin vuosia sitten kuvaili - eli ihan tajuttoman ihana omalla raivostuttavalla tavallaan!
Mannia tulee luonnehtia sanoilla voimakastahtoinen, vireä ja macho. Nämä ominaisuudet tekevät sen hoitamisesta välillä hyvin haastavaa, mutta ratsastamisesta sitäkin upeampaa. Ori saattaa polkea jalkaa ja uhkailla, kun hevosenhoitaja harjaa ja satuloi sitä, mutta kun sillä on ratsastaja selässään, sen koko energia suuntautuu työntekoon.
Manni tuntuu ratsuna ihan ruutitynnyriltä, joskin hyvällä tavalla. Se on eteenpäinpyrkivä ja voimakas. Esteitä se hyppää katapulttimaisella voimalla, johon on totuteltava kunnolla, ettei kyydistä putoa. Kun orin tyylin oppii, tunne on sama kuin lentäisi itse!
Kouluratsastukseen Manni suhtautuu samalla palolla kuin esteharjoitteluunkin. Se liikkuu aina määrätietoisesti ja pitää itse itsensä hyvässä ryhdissä. Toisaalta ori vaatii myös tekemistä jatkuvasti: ellei ratsastajalla ole koko treeniohjelma suunnitelman tasolla valmiina, Manni huomaa epäröinnin ja pohdiskelun ja marssii vaikka ulos kentältä saadakseen jotain toimintaa. Se ei arvaile, mitä ratsastaja haluaa, vaan sitä pitää kehottaa.
Maastossa Manni ei pelkää. Se pitää etenkin nopeatempoisista lenkeistä. Kävelylenkeillä sille tulee helposti tylsää ja se ryhtyy kiukuttelemaan tekemisen puutteen takia.
Kokeneena kilparatsuna Manni on kuin kotonaan niin este- kuin koulukisoissakin, eikä se jännitä edes harvalukuisia kenttäkisojaan. Suoritus on kisoissa aina samanlainen kuin kotonakin.

Ghost Town fwb, 170cm, evm	Ghosts FIN fwb, 171cm, evm	Nice Spirit fwb, 172cm, evm
		Sapienna FIN fwb, 165cm, evm
	Smaug FIN fwb, 168cm, evm	Saba Demon fwb, 160cm evm
		Artemis FIN fwb, 171cm, evm
Baby Girl Chandler fwb, 167cm, evm	Chandler FIN fwb, 165cm, evm	Friendly Frenchman fwb, 169cm, evm
		Elena FIN fwb, 163cm, evm
	Almost Ahone fwb, 170cm, evm	Okeus fwb, 175cm, evm
		Rivers FIN fwb, 161cm, evm

Kimon 170-senttisen Ghost Townin lupaava ura esteratsuna loppui jo orin ollessa seitsenvuotias. Sen etujalat eivät kestäneet hyppäämistä, vaikka kilttinä, rohkeana ja sporttisena se olisi muuten ollut oivallinen kilparatsu. Orilla kokeiltiin sittemmin kouluratsastusta, ja vaikka se menestyi siinä, laji ei ollut lähellä sen omistajan, esteratsastaja Nikolas Myllyniemen sydäntä. Kauniilla orilla astutettiin muutamia tammoja ja sen jälkeläiset menestyivät hyvin esteratsuina. Ghost Townin nimi ei kuitenkaan ole yleinen puoliveristen sukutauluissa, koska sen jälkeläisten pelättiin periyttävän orin heikkoja etujalkoja varsoilleen. Väite todistettiin vääräksi, mutta huono maine jäi.
Ghosts FIN oli komea kimo 171-senttinen suomenpuoliveriori. Se hurmasi näyttelyissä tuomarin toisensa perään, mutta osasi se muutakin kuin näyttää nätiltä. Ghosts oli nimittäin taitava yleisratsu: se hyppäsi ratana 130-senttisiä esteitä ja meni vaativaa kouluakin. Luonteeltaan ori oli varsinainen herrasmies. Se toimi siitosorina koko elämänsä ajan ja sillä onkin noin sata varsaa ympäri suomea. Orin varsojen joukossa on muutamia menestyksekkäitä kilparatsuja.
Kimo siitosorina mainetta saavuttanut Nice Spirit oli nuorempana yleispainotteinen, melko menestynyt mutta säästeliäästi kilpailutettu ratsu. Se hyppäsi 140-senttisiä rataesteitä kevyen näköisesti, vaikka oli 172-senttinen lihaksikas, lempeä jätti. Tällä orilla on kymmeniä varsoja ja sen nimi onkin tuttu näky parhaimpien puoliveristen sukutauluissa.
165-senttisellä rautiaalla Sapienne FIN:llä oli leveä läsi ja neljä korkeaa sukkaa. Se oli sopusuhtainen, sporttinen tamma ja luonteeltaan erittäin menevä ja päättäväinen. Tamma kilpaili muutaman kauden tosissaan esteratsastuksessa, mutta jäi nopeasti kotiin siitostammaksi.
Smaug FIN oli hyväsukuinen siitostamma. Se oli 168 cm korkea ja vaalea punarautias. Sitä käytettiin voittamassa näyttelyitä harvakseltaan, mutta ratsastuslajeissa se ei saanut näyttää taitojaan yleisölle. Kotioloissa tämä kipakanluonteinen tamma kuitenkin hyppäsi huhujen mukaan 120-130 -senttisiä rataesteitä. Kouluratsastuksessa sen taso ei ole selvillä, mutta jonkin verran kouluakin sillä harjoiteltiin.
160 cm korkea Saba Demon oli pienestä koostaan huolimatta näyttävä ja ryhdikäs punarautias suurimerkkinen ori. Se vietti nuoruusvuotensa harrasteratsuna Kuopion tienoilla. Vaikka sillä ei valmentauduttu ja kilpailtu, se oli niin hyvässä kunnossa aktiivisen käytön takia, että kun se myytiin Lahteen 8-vuotiaana, se pääsi suoraan kilpakentille. Tämä pikkuori ei koskaan hypännyt suurkisoissa, mutta todisti kyllä taitonsa pienemmissä esteratsastuskilpailuissa. Kilpamenestyksen, komeuden ja rehellisen luonteen myötä Sabasta tuli suosittu siitosori.
Hyväsukuinen Artemis FIN oli hyvästä estesuvusta polveutuva siitostamma. Se sai elämänsä aikana kuusi varsaa, joista jokainen jätti nimensä edes jollain tapaa virtuaalihevosten historiaan: melkein kaikki kilparatsuina, osa myös jalostushevosina. Artemis itse oli ruunikko 171 cm korkea kiltti tamma.
167 cm korkea punarautias Baby Girl Candler sai nimensä suositun Frendit-sarjan mukaan, kuten isäorinsakin. Tamma vietti melko tavallisen harrasteratsun elämän Seinäjoella. Sillä kilpailtiin kaikissa mahdollisissa lähialueen kilpailuissa lajiin katsomatta ja sen kanssa harrastettiin vaikka mitä hiihtoratsastuksesta vammaisratsastukseen. Luonteeltaan Chandler oli kiltti ja ystävällinen. Tammalla on kaksi varsaa siltä ajalta, kun se oli liisauksessa Uudellamaalla hevoskasvattaja Anna Maurinmäen tallissa omistajansa opiskelun ajan.
Chandler FIN oli tavallinen harrasteori koko lähisukunsa tapaan. Sillä ei ollut kaikkein mahtavimpia sukujuuria, mutta kivan näköinen ja kiltti se oli. Chandler kilpaili jonkin verran pienissä este- ja kouluratsastuskisoissa. Noiden lajien lisäksi orin isäntä harrasti paljon hevoskärryillä ajelemista ja ajatteli Chandlerin toimivan siinä yhtä hyvin kuin minkä tahansa ravi- tai työhevosen. Suurimmassa osassa niitä valokuvia, jotka Chandlerista on säilytetty, ori vetääkin jos jonkinlaista kärryä aina hiittikärrystä jättimäiseen heinäkärryyn. Chandler oli 165 cm korkea rautias suomenpuoliveriori.
169-senttinen Friendly Frenchman on rekisteripapereitaan ja muutamaa valokuvaa ja päiväkirjamerkintää lukuunottamatta unohtunut historian käänteisiin. Rekisteripapereista käy ilmi säkäkorkeus ja se, että ori on neljän varsan isä. Valokuvista voi päätellä ruunikon värin ja ryhdikkään olemuksen. Yksi kuva on kilpailuista, joten ori on edes kokeillut joskus pieniä estekisoja. Päiväkirjamerkintöjen mukaan ratsu oli reipas ja kuuliainen, mutta hyvin itsepäinen saadessaan yliotteen ratsastajastaan.
Elena FIN oli 163 cm korkea raudikko harrastehevonen ja koko perheen lemmikki. Sillä kilpailtiin pikkukisoissa ja teetettiin kaksi varsaa. Luonteeltaan Elena oli rauhallinen ja tasainen hevonen.
170 cm korkea ratsastuskoulun lempihevonen Almost Ahone oli kimo prinsessahevonen. Se teki pitkän ja merkityksellisen uran ratsastuskoulun tuntihevosena pääasiassa alkeistunneilla. Tammaa ei ollut koulutettu hirvittävän pitkälle, mutta se oli kiltti ja rauhallinen. Ahone ei saanut mitaleja kisoista, mutta sen elämäntyö oli erilaista: se opetti sadoittain lapsia alkuun ratsastuksessa, oli monen pienen tytön ensimmäinen hoitohevonen, palveli uskollisesti ratsastusleireillä kuumimpinakin kesinä, synnytti kaksi tervettä tammavarsaa ja oli mukana kymmenissä leirikisoissa aina eri pikkulapsi selässään.
Okeus, joka on saanut nimensä paholaisjumalalta, oli kiltti ja suuri ori. Nimen katsotaankin viittaavan enemmänkin Okeusin väriin: tämä vaaleneva kimo syntyi lähes mustana. Okeus kilpaili kenttäratsastuksessa menestyen upeasti. Siitä tuli suosittu jalostusori osin kisamenestyksen takia ja osin siksi, ettei sen omistaja vaatinut kummia astutettavilta tammoilta tai pyytänyt suurta varsamaksua. Okeus oli 175-senttinen vaikuttavan näköinen lihaskimppu.
161-senttinen tamma Rivers FIN oli ihan tavallinen suomalainen ratsu. Sillä ei suuria saavutettu, mutta sitä rakastettiin jokaisessa sen monista kodeista. Se toimi monen nuoren tytön ensimmäisenä omana hevosena, kunnes myytiin Varkauteen ratsastuskouluun. Ratsastuskoulussa tamma sai ainoan varsansa hienosta orista. Tultuaan liian vanhaksi ratsastuskouluun, Rivers vietti eläkepäivänsä ratsastuskoulun karsinavuokralaisena, mutta yksityisomistuksessa. Tämä kimo tamma lopetettiin selkävaivojen takia 25-vuotiaana.

Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
05.12.-13	Zurück	ERJ/160cm	1/5
06.12.-13	Zurück	ERJ/160cm	1/5
21.12.-13	Zurück	ERJ/160cm	2/33
21.12.-13	Zurück	ERJ/160cm	3/33
28.02.-14	Zurück	ERJ/160cm	2/5
28.02.-14	Zurück	ERJ/160cm	2/5
01.03.-14	Zurück	ERJ/160cm	1/5
02.03.-14	Zurück	ERJ/160cm	1/5
04.03.-14	Zurück	ERJ/160cm	2/5
04.03.-14	Zurück	ERJ/160cm	2/5
27.03.-14	Reve de Haussea	ERJ/160cm	5/30
31.03.-14	Reve de Haussea	ERJ/160cm	1/30
28.09.-14	Zurück	ERJ/160cm	7/50
29.09.-14	Zurück	ERJ/160cm	1/50
09.10.-14	Zurück	ERJ/150cm	2/10
05.10.-14	Zurück	ERJ/160cm	4/30
06.10.-14	Cranleich Equestrian Center	ERJ/160cm	3/30
11.10.-14	Zurück	ERJ/150cm	3/10
09.11.-14	Erkinheimot	ERJ/160cm	1/30
11.11.-14	Erkinheimot	ERJ/160cm	5/30
02.12.-14	Zurück	ERJ/160cm	3/24
04.12.-14	Zurück	ERJ/160cm	3/24
16.02.-15	Zurück	ERJ/160cm	2/8
17.02.-15	Piikuja	ERJ/160cm	4/30
17.02.-15	Brentwood WBs	ERJ/160cm	3/40
19.02.-15	Zurück	ERJ/160cm	1/8
19.02.-15	Brentwood WBs	ERJ/160cm	4/40
27.02.-15	Claridge Stud	ERJ/160cm	1/28
01.03.-15	Blue Finlandees	ERJ/160cm	2/30
02.03.-15	Sellenders	ERJ/160cm	5/30
04.03.-15	Sellenders	ERJ/160cm	1/30
05.03.-15	Sellenders	ERJ/160cm	5/30
06.03.-15	Sellenders	ERJ/160cm	1/30
16.04.-15	Zurück	KRJ/Int.II	3/20
19.04.-15	Zurück	KRJ/Int.II	4/20
22.04.-15	Zurück	KRJ/GP	1/23
24.04.-15	Zurück	KRJ/GP	4/24
24.04.-15	Reve de Haussea	ERJ/160cm	2/30
26.04.-15	Reve de Haussea	ERJ/160cm	5/30
27.04.-15	Zurück	KRJ/GP	2/24
27.04.-15	Reve de Haussea	ERJ/160cm	5/30
28.04.-15	Reve de Haussea	ERJ/160cm	2/30
29.04.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	3/30
30.04.-15	Solo	ERJ/150cm, ERJ-Cup	7/246
01.05.-15	KK Holmberg	ERJ/160cm	3/40
03.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	3/30
04.05.-15	KK Holmberg	ERJ/160cm	3/40
05.05.-15	KK Holmberg	ERJ/160cm	3/40
07.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	3/30
08.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	2/30
10.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	1/30
10.05.-15	KK Holmberg	ERJ/160cm	2/40
11.05.-15	Reve de Haussea	ERJ/160cm	2/30
14.05.-15	KK Holmberg	ERJ/160cm	1/40
14.05.-15	KK Holmberg	ERJ/160cm	4/40
16.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	4/30
16.05.-15	KK Holmberg	ERJ/160cm	6/40
17.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	1/30
18.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	2/30
19.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	2/30
19.05.-15	Hukkapuro	KRJ/GP	1/30
19.05.-15	KK Holmberg	ERJ/160cm	5/40
20.05.-15	Reve de Haussea	ERJ/160cm	1/30
05.06.-15	Whispering Heaven	ERJ/160cm	1/30
07.06.-15	Whispering Heaven	ERJ/160cm	3/30
10.09.-15	Eucarya WBs	KRJ/GP	5/30
22.09.-15	KK Reiter	ERJ/160cm	2/30
24.09.-15	Eucarya WBs	KRJ/GP	1/30
25.09.-15	KK Reiter	ERJ/160cm	1/30
27.09.-15	KK Reiter	ERJ/160cm	4/30
28.09.-15	KK Reiter	ERJ/160cm	4/30
30.09.-15	KK Reiter	ERJ/160cm	4/30
02.10.-15	KK Reiter	ERJ/160cm	2/30
21.09.-15	KK Reiter	KRJ/GP	2/30
27.09.-15	KK Reiter	KRJ/GP	3/30
29.09.-15	KK Reiter	KRJ/GP	5/30
30.09.-15	KK Reiter	KRJ/GP	1/30
01.10.-15	KK Reiter	KRJ/GP	3/30
01.10.-15	KK Reiter	KRJ/GP	2/30
02.10.-15	KK Reiter	KRJ/GP	1/30
07.10.-15	KK Reiter	KRJ/GP	2/30
08.10.-15	KK Reiter	KRJ/GP	1/30
30.11.-15	Helo	KRJ/GP	1/30
03.12.-15	Zurück	KRJ/GP	3/27
05.12.-15	Zurück	KRJ/GP	2/27
05.12.-15	Helo	KRJ/GP	3/30
06.12.-15	Zurück	KRJ/GP	1/27
07.12.-15	Helo	KRJ/GP	2/30
10.12.-15	Zurück	KRJ/GP	1/27
10.12.-15	Helo	KRJ/GP	5/30
11.12.-15	Helo	KRJ/GP	4/30
11.12.-15	Helo	KRJ/GP	3/30
12.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	3/30
13.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	4/30
13.12.-15	Helo	KRJ/GP	1/30
14.12.-15	Helo	KRJ/GP	3/30
14.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	5/30
14.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	1/30
15.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	2/30
15.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	1/30
15.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	5/30
15.12.-15	Helo	KRJ/GP	3/30
17.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	1/30
18.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	4/30
20.12.-15	Reve de Haussea	KRJ/GP	1/30
04.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/15
05.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	3/15
10.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	3/15
11.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	1/15
13.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	1/15
15.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/15
17.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	1/15
18.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/15
22.02.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	3/15
18.02.-18	Brotherhood	KERJ/CIC4	2/19
19.02.-18	Brotherhood	KERJ/CIC4	3/19
24.03.-18	Yorca WBs	KERJ/CIC4	4/16
03.04.-18	Colosseum	KERJ/CIC3	3/22
10.04.-18	Colosseum	KERJ/CIC3	4/22
15.04.-18	Colosseum	KERJ/CIC3	2/22
18.04.-18	Colosseum	KERJ/CIC3	3/22
03.08.-18	Zurück	KERJ/CIC4	2/8
17.08.-18	Zurück	KERJ/CIC4	2/8
19.08.-18	Zurück	KERJ/CIC4	1/8
21.08.-18	Zurück	KERJ/CIC4	1/8
06.09.-18	Priton	KERJ/CIC3	2/28
07.09.-18	Priton	KERJ/CIC3	4/28
16.11.-18	Stall Fernweh	KERJ/CIC4	1/29
10.03.-19	Helmwald	KERJ/CIC4	3/20
21.03.-19	Helmwald	KERJ/CIC4	4/20
22.03.-19	Helmwald	KERJ/CIC4	4/20
26.03.-19	Helmwald	KERJ/CIC4	1/20
02.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/6
02.07.-19	Mörkövaara	KERJ/CIC4	2/7
04.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	1/6
05.07.-19	Elohiljan	KERJ/CIC4	1/6
07.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/6
09.07.-19	Elohiljan	KERJ/CIC4	1/6
09.07.-19	Mörkövaara	KERJ/CIC4	2/7
10.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	1/6
12.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/6
14.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/6
15.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/6
16.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	1/6
19.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	2/6
24.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	1/6
30.07.-19	Yorca WBs	KERJ/CIC4	1/6

Syyskuu 2017
Mannin pitkäaikainen, jo pari vuotta sitten aloittanut ikioma hevosenhoitaja Inkeri ilmoitti tänään, että joutuu muuttamaan opiskelujen vuoksi pääkaupunkiseudulle, eikä voi enää hoitaa meidän poitsua. Ihanaa, että Inkeri pääsi opiskelemaan, mutta samalla kurjaa, kun hyvä työntekijä lähtee Yorcasta. Inkeri on pitänyt Mannia niin hyvin ja hoitanut ja ratsastanut sillä niin ahkerasti, että minulle on jäänyt vain kisaaminen ja valmentautuminen! Toivon, että Inkeri palaa vielä joskus meille, ja varmana toivoo Mannikin, koska se tulee niin loistavasti Inkerin kanssa juttuun.
Muitakin mullistuksia on Mannin elämässä nyt ollut. Pari vuotta ori on jo asunut pihatolla, mutta nyt se sai muuttaa talveksi talliin. Olen väsynyt Mannin jokasyksyiseen sairasteluun, jonka uskon johtuvan pihaton osin hyvin viileistä oloista. Manni on nauttinut pihattoelämästä terveinä päivinään (ja onhan pihatto ylipäätään hevoselle karsinatallia parempi ja luonnollisempi paikka) mutta silti tämä päätös oli vain tehtävä. Ori onkin ollut nyt kolme ensimmäistä yötään tallissa. Hyvin se on kai nukkunut, mutta se on oppinut saman tien koluuttamaan karsinansa ovea ruokaa saadakseen, vaikka pihatolla sillä ei ole ollut mitään pahoja tapoja. Yorcan väen kesken onkin nyt puhuttu, että Mannia ei saa palkata moisesta pelehtimisestä. Ori saa ruokansa, kun rauhoittuu. Jos se ei rauhoitu iltatallin aikana, jääköön ilman väkirehuja sitten. Ei se parissa illassa nälkään kuole, ja aamurehut se ottaa tyytyväisenä ulos.
Heinäkuu 2017
Manni pääsi hetki sitten kolmeksi viikoksi laitumille, ja ai että se laukkasi sinne häntä lippuna perässään, villisti hirnuen, nauttien rajatusta vapaudestaan heti ensisekunnista lähtien. Viime vuonnahan Manni ei päässyt ollenkaan laidunlomalle, kun meillä oli niin kauheasti kiireitä, joten nyt se toden totta ansaitsi lomansa.
Mannin kanssa orien laitumelle laukkasivat Jack, toinen Jack, yksi Yorcan kolmesta Charliesta, Mannin tämänhetkinen tarhakaveri ja bestis Roni sekä nuori Saku, joka on nyt ihan ekaa kertaa isojen poikien laitumella. Pelkäsin vähän, että Manni klikkiytyisi saman tien Ronin kanssa ja raisuna kaksikkona pojat voisivat kiusata Sakua. Onneksi niin ei käynyt: vaikka Manni ja Roni viihtyivät ensimmäisen illan vain toisiaan rapsutellen, ottivat ne pienen Sakun heti siipiensä suojaan. Molemmat Jackit ja Charlie muodostavat sitten sen toisen sub-lauman keskenään. Onneksi laumat eivät kuitenkaan riitele, vaikka nukkuvat ja syövät omissa porukoissaan.
Kesäkuu 2016
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Manni kulki alkuvalmennuksen hyvin etupainoisesti ja tuntui roikkuvan epämiellyttävästi ohjan varassa. Meno oli niin ahdistavan näköistä, että teki mieli tarkistaa hevosen selkä kipujen varalta: ei Manni ennen ole noin vetelä ollut! Orin ryhti kuitenkin parani, kun komensin Oresaman unohtamaan ohjat kaulalle ja ratsastamaan reippaasti pohkeilla. Kun laitoimme Mannin ravaamaan maapuomeja kahdeksikolla, se alkoi heräillä kunnolla ja varsinainen työskentely voitiin aloittaa.
Mannin kanssa treenattiin ensin pikaisesti koottua ravia, mutta siirryimme nopeasti harjoittelemaan avaavia liikkeitä, kuten pohkeenväistöllä pienennettäviä ja suurennettavia ympyröitä ravissa, jottei ori vallan nukahtaisi. Hevosen ollessa hereillä oli ratsukon yhteistyö saumatonta.
En usko, että Oresama ja Manni tarvitsevat lisää treeniä juuri nyt. Päin vastoin: kunnollinen rentouttava loma voisi olla parasta lääkettä Mannin vetelyyteen. Se on ollut kovilla jo kauan kilpailuineen, eikä se ole enää mikään nuori.
Helmikuu 2016
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Meidän oli tarkoitus harjoitella tänään kauniita ympyröitä, mutta Manni ei malttanut keskittyä. Sen sijaan aloitimmekin ravin työstämisellä. Hioin Oresaman istuntaa vaivattomamman näköiseksi. Pyysin kokeilemaan hieman tavallista jäykempää istuntaa, ryhdikkäämpiä pohjeapuja ja rennompaa ohjan käyttöä. Uumoilin, että sillä Mannin vauhti saataisiin hidastumaan, ja auttoihan se jonkin verran.
Seuraavaksi työstimme niitä raviympyröitä. Kun Manni oli saanut jo jonkin verran ravata, se malttoi kuunnella ratsastajaa paremmin ja harjoitukset sujuivat aika hyvin. Komensin Oresamaa ratsastamaan aktiivisemmin ulkojalalla jotta myös Mannin takapää pysyisi somasti oikeassa asennossa.
Kun ratsu kaahottaa tuolla tavalla, valmentaja kehottaa yleensä kokeilemaan raskaampaa kuolainta. Minä neuvoisin kuitenkin kokeilemaan vaikka omppukuolaimia Mannille. Sen suu saattaa olla kipeä, ja hevonen juoksee kipua pakoon myös sen ollessa suussa.
Tammikuu 2016
Estevalmennus,valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Manni jättää todella paljon ilmavaraa hypätessään alle 150 cm korkeita esteitä. Ongelmaa lähdettiin korjaamaan ratsastajan avuilla. Jämäkämmät avut ja ponnistuspaikan kunnollinen merkitseminen auttavat hevosia, jotka ovat hieman epävarmoja hypätessään. Manninkin tapauksessa pelkästään tällä saatiin kuorittua jo paljon ilmavaraa pois. Mitä enemmän Oresama sillä hyppäsi, sitä paremmin matalat esteet alkoivat sujua.
Seuraavaksi apukeinoksi esittelin ennakoivan puolipidätteen, ikään kuin esipuolipidätteen ennen varsinaista puolipidätettä. Se antaisi Mannille enemmän aikaa valmistautua ja ajatella, jolloin sen itsevarmuus kasvaisi jälleen.
Aluksi tällainen ennakoivan puolipidätteen käyttäminen pahensi Mannin tilannetta, mutta muutaman hypyn jälkeen se ymmärsi jutun juonen. Täydelliseen suoritukseen ei tässä valmennuksessä päästy, mutta toivon Oresaman jatkavan samaan malliin, niin liika ilmavara on varmasti hävinnyt ennen seuraavan kilpakauden alkua.
Joulukuu 2015
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tässä valmennuksessa tsekattiin Mannin kunto ennen joulun suuria kilpailuita. Kokosin kentälle Oresamaa ja Mannia varten helpohkon radan erilaisista 140-160 cm korkeista esteistä. Esteitä oli kaikenlaisia pystyesteistä muureihin.
Ratsukko suoriutui esteistä mallikkaasti, edes muuri ei Oresaman tai Mannin päätä paleltanut. Jos jotain parannusehdotuksia on annettava, niin Oresama voisi antaa Mannille hieman selkeämmät puolipidätteet jotta ori osaisi ennakoida esteet paremmin. Manni hyppäsi hyvin vaikeistakin kohdista, mutta ponnistuspaikka löytyisi paremmin sekeämmillä avuilla.
Uskon, että ratsukko on aivan valmis joulun suuriin kilpailuihin!
Syyskuu 2015
Mannille on löytynyt hevosenhoitaja! Monta ihmistä, lähinnä parikymppisiä nuoria naisia on käynyt katsomassa sitä, mutta kenenkään kanssa homma ei ole vain toiminut. Suurin osa kävijöistä on ollut ihan liian lepsuja tällaisen orin pitelijöiksi. Sitten on ollut sellaisia rautanaisia, että Manni on kyllä laitettu saman tien kuriin, mutta näitä rautanaisia on yhdistänyt tarve laittaa minutkin kuriin samalla lailla kuin hevosen. Minua ei kuitenkaan pomputella, koska olen itse samanlainen.
Alkukuusta löytyi kuitenkin Inkeri. Hän on vasta 18-vuotias, mikä arvelutti minua ensin kovasti: mikä koulunsa keskeyttänyt vätys tämä on? Hän on kuitenkin reipas, rohkea ja päättäväinen nuori nainen, joka rakastaa uusien juttujen oppimista. Mannin kanssa hän tuli juttuun heti, ja otin hänet Yorcan porukkaan paitsi Mannin hoitajaksi, myös oppisopimuskoulutettavaksi hevosenhoitajaksi.
Tässä kuussa olenkin reissannut Mannin kanssa kilpailuissa taas, ja vielä ensi kuun sama hulabaloo ainakin jatkuu. Inkeri ei ollut ensimmäisissä kisaryppäissä mukana, mutta myöhemmissä hän on päässyt osoittamaan minulle olevansa korvaamaton. Mannikin on rauhallisempi, kun Inkeri on pitämässä siitä huolta, ja minä olen oppinut luottamaan siihen, että Inkeri pitää kaikki narut käsissään vielä silloinkin, kun ne alkavat putoilla minulta.
Harkitsen nyt jo, että annan Inkerin kilpailla Mannilla kouluratsastuksessa. Se olisi hyvää harjoitusta, ja myöhemmin saisin Inkeristä nuorille hevosilleni kouluratsastajan.
Kesäkuu 2015
Huh mikä kilpakausi oli ja meni! Oli ihan tavattoman rankkaa. Mannista näkee, että kisoja on ollut nyt ihan yksiselitteisesti liikaa. Se ei ole tavallinen oma itsensä, vaan tosi hermostunut ja vihainen. Sen kanssa ei ole ollut miellyttävää pitkään aikaan, vaikka yleensä rakastan kaikenlaista puuhastelua hevoseni kanssa! Tiedän kuitenkin olevani tähän syyllinen ihan itse, ja nyt Manni saakin vähän löysiä. Pariin kuukauteen meitä ei siis kilpakentillä näe, ja kun palaamme, teemme paluun rauhallisesti. Minua ahdistaa se, miten huonosti olen Mannia kohdellut maineen, kunnian, ruusukkeiden ja palkintorahojen takia. En minä tämän takia hevosalalle halunnut.
Manni viettää tulevan lomansa kotona. Se lähtee aluksi kuukaudeksi laitumelle ja sen jälkeen alan hiljalleen valmentaa sitä Miika Rossin avulla entistä parempaan kuntoon.
Tammikuu 2015
Mannin vuosi alkoi suoraan sanoen kehnosti. Se sai uudenvuoden rakettien paukkeesta jonkinlaisen hermoromahduksen ja stressistä suolenkiertymän. Eläinlääkäri kävi monena päivänä. Kuulemma tapaus oli lievä ja Manni parani jo, mutta hirveä lasku koko show:sta tuli ja minuahan rahanmeno ottaa aina pattiin. Ajattelin, että epäonnea on kuitenkin nyt kylliksi, eikä muuta kuraa saada enää vähään aikaan niskaan.
Väärässäpä olin. Alkuvuosi muuttui vain pahemmaksi, kun Virve, Mannin pitkäaikainen hoitaja ilmoitti lähtevänsä Espanjaan ainakin vuodeksi. Oli kuulemma saanut sieltä ihan oikean hevostyöpaikan. Enpä minä voi Virveä pidätellä, kun en voi hänelle yhtä hyvää paikkaa ja yhtä korkeaa palkkaa maksaa, mutta olisin kyllä halunnut hänet pitää. Virve on aina tullut tosi hyvin toimeen hoitohevosiensa kanssa.
Kaiken huipuksi valmennuskauden piti alkaa jo kuun alussa, vaan eipä ole valmentaja Miika Rossia näkynyt. Hän on jonkinlaisessa influenssassa kotona. Minun ei kannata omin päin yrittää liikaa. Oikeastaan voin vain pitää Mannin kuntoa yllä kunnes Rossi paranee. Kun olisi edes hevosenhoitaja auttamassa...

Päivämäärä	Sukupuoli	Varsa	Emä	Omistaja
10.06.-13	Tamma	Ghost RR	Ready Set Go It's Time To Rock	Oresama/Yorca

Nimi:	Too Many GhostsVH15-031-0975	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Ori	Kasvattaja:	Anna Maurinmäki, evm.
Rotu:	Suomalainen puoliverinen	Painotus:	Estepainotus
Säkäkorkeus:	169cm	Koulutustaso:	ko GP, re 160cm (CIC4)
Syntynyt:	01.05.-13	Meriitit:	YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-II