| Nimi: |
Royal Tiger RR VH17-031-0268
|
Omistaja: |
Oresama VRL-02753
|
| Sukupuoli: |
Tamma
|
Kasvattaja: |
Oresama, Yorca WBs
|
| Rotu: |
Suomalainen puoliverinen
|
Painotus: |
Yleispainotus
|
| Säkäkorkeus: |
168cm
|
Koulutustaso: |
ko VaB, re 160cm, CIC3
|
| Syntynyt: |
19.11.-15 (29v)
|
Meriitit: |
YLA2, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I
|
Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat © ransu.kuvat.fi
Taiga menehtyi vanhuuteen 2.9.2020.
Kun Taiga oli vielä äiti-Sailan vatsassa, koko Yorcan väki odotti
syntyväksi uhkeaa, urheaa ja upeaa orivarsaa. Eläinlääkäri vahvisti
ultrassa varsan olevan ori. Siksi yllätys oli suuri, kun Saila
synnyttikin aktiivisen, innokkaan ja humoristisen tammavarsan. Pienen
tyttövauvan työnimeksi tuli Puikula, koska se oli ihan puikulan
muotoinen. Lopulta varsalle oli kuitenkin keksittävä nimi, ja siitä tuli
Royal Riger RR isänsä mukaan, lopulliselta kutsumanimeltään Taiga.
Taigan kasvaessa siltä odotettiin suuria este- ja kouluratsastuksessa,
eikä tamma ole ikinä pettänyt odotuksia. Tämä tamma on kolmen oriin
veroinen ratsu!
Marketeissa myydään kahdenlaisia t-paitoja: tyttöjen ja poikien.
Tyttöjen paidat sanovat "I'm So Pretty" ja "Princess", kun taas poikien
paidoissa lukee "Adventurer" ja "Active". Jos Taiga olisi ihmislapsi ja
sille pitäisi ostaa paita, olisi sille ostettava poikien paita. Taiga ei
nimittäin hienostele, vaikka lyhyistä harjaustuokioista nauttiikin,
vaan on sen sijaan aina valmiina seikkailuun. Tamma innostuu jo satulan
nähdessään niin, että alkaa vapista ja pärskiä. Sen hoitotoimenpiteet
onkin hoidettava nopeasti aina harjauksesta suitsintaan ja satulointiin,
koska liian pitkään paikallaan pidettäessä Taiga hermostuu ja alkaa
vaikka pomppia paikallaan jotain tekemistä saadakseen.
Heti lämmittelystä asti ratsastaja tuntee, millaisen ruutitynnyrin
selkään onkaan laskeutunut. Taiga ei koskaan yritä mitään ilkeää, eikä
ainakaan välttele töitä. Päin vastoin, se vastaa käskyihin heti ja
innokkaasti. Joskus intoa on liikaakin, ja esimerkiksi käsky nostaa
hallittu laukka saattaa saada Taigan säntäämään miljoonaa eteenpäin kuin
ohjus. Tämä liika into onkin kouluratsastuksessa Taigan suurin
kompastuskivi. Tamman energia on purettava aina ennen treeniä ja etenkin
ennen koulukilpailuja. Energianpurussa parasta on vaivata Taigan aivoja
vaikeilla tehtävillä, ei niinkään sen kehoa rankalla lenkillä: Taiga on
kestävä ja sitkeä kuin rotta, joten älyjumppa väsyttää sen nopeiten ja
saa sen keskittymään. Rennoksi väsytettyn Taiga onkin osaava - joskin
yhä innokas - kouluratsu.
Esteitä hypätessä Taigan riemu on rajatonta, vaikka sen olisi jo
uuvuttanut älytehtävillä. Ilopukkeja se ei tee varsamaiseen tapaan,
mutta antaa riemunsa näkyä satunnaisesti muilla noloilla tavoilla. Taiga
hyppää hyvin, varmasti ja rohkeasti, ja saattaa komean radan jälkeen
nolata itsensä ja ratsastajansa jopa tuomarien edessä pitkällä,
nauravalla, kerskuvalla riemuhirnunnalla. Ainakin kaikki Taigan
riemukasta menoa katselleet varmasti viimeistään hirnunnasta huomaavat,
kuinka paljon tämä ratsu rakastaa hyppäämistä.
Maastoratsuna Taiga on vaativa. Se ei pelkää tai epäröi, mutta sillä ei
ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja ratsastajankin pelko ja
varoitukset kimpoavat siitä kuin teflonista. Sitä paitsi, vaikka
tottelevainen tamma onkin, jos se näkee jotain uskomattoman
mielenkiintoista, se kävelee aivan varmasti katsomaan. Yleensä
katsominen on vaaratonta, jos kyseessä on orava, postilaatikko,
roskapussi tai Taigan oma mielikuvitusolento. Ratsastajan on kuitenkin
pidettävä Taiga aina kurissa ja järjestyksessä, koska se menisi
mielellään katsomaan myös 100km/h lähestyvää rekkaa suoraan edestäpäin
ajokaistalta.
Tiger Trouble
fwb, 171cm
YLA2, ERJ-III, KRJ-III,
KERJ-III Bronze Premium
|
Triple Trouble
fwb, 172cm, evm
|
Three Ravens
fwb, 172cm, evm
|
Double Trouble
fwb, 173cm, evm
|
Goodbye Tiger
fwb, 168cm, evm
|
Goodbyes FIN
fwb, 169cm, evm
|
Tiger Tamer
fwb, 166cm, evm
|
Silent Battle
fwb, 165cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-III
|
Horace Horsecollar
fwb, 167cm, evm
|
Heartbreaker
fwb, 170cm, evm
|
Trax
fwb, 165cm, evm
|
Morning Heart
fwb, 162cm, evm
|
Thunderheart
fwb, 166cm, evm
|
Skyla
fwb, 157cm, evm
|
Tiger Trouble on Saku Varpusen kasvattama ja kouluttama,
vuonna 2009 syntynyt 171 cm korkea punaruunikko suomenpuoliverinen.
Hevosen on omistanut ja sillä on kilpaillut vuodesta 2013 eteenpäin
Yorcan puoliverisiittolan tiimi. Tiger Trouble on erikoistunut este- ja
kouluratsastukseen, ja siltä sujuvatkin hienosti maksimissaan luokat
vaativa A ja esteet tasolle 160cm asti. Hevonen on kilpaillut hieman
myös kenttäratsastuksessa. Luonteeltaan "Tikru" on erittäin kiltti ja
avoin. Se toimii nykyään siitosorina Yorcassa ja sillä on jo muutama
varsa.
Triple Trouble on 172cm korkea yleispainotteinen raudikko.
Tältä kiltiltä hevoselta luonnistuivat niin estehypyt kuin
koulukiemuratkin, mutta parhaiten se pärjäsi kenttäratsuna. Rohkea ja
kilttikin ori on, ja perinyt emänsä kauneuden.
Three Ravens on se hevonen, joka laukkasi 90-luvulla
Mustang-mainoksessa. Tämä mainos onkin mustan, vaatimattomasta suvusta
polveutuvan 172-senttisen orin suurin saavutus. Ellei tavallisia
seurakisasijoituksia kenttäpuolella laske kunnon kisoiksi, hevonen ei
ole muuta saavuttanut. Se kuitenkin muistetaan tavallisen kansan
keskuudessa paremmin kuin tavallinen kilpahevonen, olihan hevonen
sentään televisiossa. Luonteeltaan ori on kuuliainen ja kiltti.
Double Trouble periytti kaikille jälkeläisilleen komean
rakenteen, hienot liikkeet ja vieläpä hyppykapasiteettia. Se olisi
kannattanut astuttaa aikansa huippuoreilla, mutta sen kreikkalaista
mytologiaa tutkiva hieman omalaatuinen isäntä tuumasi, että se olisi
ollut väärin. Paras tamma kuului heikoimmalle orille. Niinpä Double
Trouble kantoi itse kaksi varsaa täysin tuntemattomista oreista ja
myöhemmin kaksi sen hedelmöittynyttä munasolua siirrettiin toisiin
tammoihin. Isäoreina olivat taas terveet mutta suorituksiltaan heikot
yksilöt. Tamma itse oli 173cm korkea punarautias.
Goodbye Tiger syntyi siitostammaksi, mutta oli itsekin kyvykäs
kilpahevonen. Omistaja päätti joustaa suunnitelmistaan ja päästää tämän
168-senttisen tamman hetkeksi esteradalle, ja aivan huomaamatta sitä
palkittiinkin jo laatuarvosteluissa. Omistaja päätti joustaa vielä lisää
ja päästää ruunikon kilpailemaan kenttää, ja taas menestys oli niin
huimaavaa, että hevosen annettiin jatkaa. Aika kului nopeasti ja pian
paras varsomisikä olikin ohi. Eläinlääkärin valvovan silmän alla tamma
sai kuitenkin synnyttää itse ainoan varsansa seitsemäntoista vuoden
iässä.
Goodbyes FIN oli 169cm korkea ruunikko, ja oikea
suomenpuoliverisen prototyyppi. Sporttisena herrasmiehenä se kilpaili
sikin sokin kenttä-, este-, maastoeste-, western trail- ja
koululuokissa. Näyttelyissäkin ori kävi, eikä syyttä. Se oli niin komea,
että se kantakirjattiin ykköspalkinnolla, ja se oli koko tilaisuuden
paras hevonen. Historian korkeimpiin pisteisiin hevonen ei yltänyt,
vaikka omistaja niin ennustikin.
Tiger Tamer oli siitostamma hyvän sukunsa turvin. Se astutettiin
Suomen hienoimmilla oreilla neljästi, ja tuloksena oli neljä
suhteellisen kuuluisaa varsaa. Tamma oli 166cm korkea, väriltään vaalea
rautias ja luonteeltaan kiltti ja viisas.
Tummanruunikko
Silent Battle on varsinainen kaunotar siroine
piirteineen, ja silti mallikas käyttö- ja kilparatsu myös.
Kenttäpainotteinen tamma on menestynyt paitsi painotuslajissaan, myös
este- ja kouluratsastuskilpailuissa upeasti. Luonteeltaan 165 cm korkea
"Saila" on unelmoija ja siksi kovin helppo käsitellä. Tamman kasvattaja
on maineikas Kirsti Honkaheimo, joka möi Silent Battlen jo varsana
Yorcaan, jossa hevonen on koulutettu ja kilpailtu. Silent Battlea
käytetään säästeliäästi siitostammana.
167 cm korkea
Horace Horsecollar on GP-tasoinen mustanruunikko
kouluratsu. Se on voittanut ja sijoittunut useita kertoja niin
kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin radoilla. Myös arvokisavoittoja
orilla on. Tämä luonteikas veijari asuu nykyään Saksassa siitosorina ja
sillä on toistasataa varsaa, vaikka se on vielä nuori.
Heartbreaker on musta 170cm korkea lempeä, kaunisliikkeinen
jättiläisori. Se on paitsi korkea, myös jykevä, ja silti se onnistuu
tanssimaan katsojat pyörryksiin kouluradoilla. Heartbreaker on hyvän
orilinjan vesa, ja kuten kaikki tiedossa olevat isäorinsa, sekin
kilpailee GP-tasolla kouluratsastuksessa. Myös siitosorina tämä hevonen
toimii.
165 cm korkea
Trax-tamma on kaunis, viehkeä, suurimerkkinen
ruunikko. Se on käynyt näyttelyissä ja match showssa voittamassa
oikeastaan kaiken mahdollisen ennen kuin siitä tuli siitostamma nuorella
iällä. Nykyään Trax itse on jo eläkkeellä, mutta sen luovuttamista
sukusoluista muut tammat synnyttävät sen puolesta yhä varsoja. Traxia
pidetään paitsi kauniina ja hyvänä periyttäjänä, myös kovin kilttinä
tammana.
162 cm korkea ruunikko
Morning Heart on jonkin verran
kouluratsastuksessa kilpaillut siitostamma. Sillä on vähäisesti kisoja
takanaan, mutta sijoitusprosentti sillä on komeat sata. Luonteeltaan
Morning Heart on menevä mutta kiltti hevonen.
Kuuluisa
Thunderheart tuskin kaipaisi oikeasti esittelyjä monine
palkintoineen, onhan se Virtuaalihevoshullun julisteistakin tuttu musta
komea ori. Tämä näyttävä, tulinen ilmestys on kilpaillut upeasti
menestyen koulukisoissa jo vuosia, eikä loppua näy. 166 cm korkea
Thunderheart on myös suosittu siitosori.
157 cm korkea ruunikko
Skyla on kiltti tamma, joka on elänyt
melko vaatimattoman elämän. Vaikka sen suku on hieno, sitä pidettiin
jotenkin epäonnistuneena tammana varsasta asti, joten se myytiin
halvalla Pohjanmaalle harrasteratsuksi. Skyla oli kuitenkin taitava ja
oppivainen ratsu, pienikokoinen vain ja huonolla valmennuksella. Se oli
jo kymmenenvuotias kun sen kapasiteetti huomioitiin ja se ostettiin
siitostammaksi. Vain kaksi varsaa ehti vanha Skyla saamaan, mutta
onneksi sen sukulinja sentään jatkui.
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Elokuu 2017
No niin, poruhan tässä aivan tulee. Ajattelin aina, että Taigalla
kisaaminen on vaikeaa. Tosi palkitsevaa ja mielenkiintoista ja ihanaa,
mutta hyvin vaikeaa. Tässä kuussa on käynyt ilmi, että ajatukseni on
ollut ihan väärä. Taigalla kisaaminen se vasta helppoa onkin! Kisaamisen
lopettaminen puolestaan on aivan älyttömän vaikeaa.
Alkukuu lepäiltiin vielä varsojen päälle ja vähän treenattiin. Sitten
lähdettiin kymmeneksi päiväksi Ros Cireiniin kenttäkisoihin. Ensimmäiset
kaksi luokkaa menivät niin penkin alle kuin olla ja saattaa, koska
meikäläistä jännitti enemmän kuin koskaan, ja itkettikin niin että rata
aivan sumeni. Taigalla olisi ollut paukkuja vaikka voittoon, vaan
meikämanne otti ja pilasi kaikki luokat. Ajattelin jo, että no olipa
taas jäähyväiskisat: pelkkiä häviöitä vaan, vallanhan meille
naurettaisiin. Onneksi sitten alkoi sujua ja sijoituksia sadella.
Viimeisessä kisassa minua ei itkettänyt enää yhtään, vaan ajattelin,
että nyt Taiga mennään ja näytetään niille mallia! Se oli arvokasta
menoa. Lopetimme pitkän, menestyksekkään kilpauramme Taigan kanssa
komeasti voittoon.
Heinäkuu 2017
Taiga synnytti ensimmäisen varsansa, ja terve poika syntyi. Varsan
työnimi oli Hujoppi, koska se oli ensialkuun niin hoikka ja hontelo,
mutta myöhemmin rekisterinimeksi tuli Royal Lion sekä emän että isän
mukaan.
Taiga on ollut hyvä emä. Se on selkeästi nauttinut äitiyslomastaan
pienokaisensa kanssa. Se on puunannut, syöttänyt ja suojellut varsaansa.
Tamma ei kuitenkaan ole mikään ylisuojeleva äiti, vaan Yorcan
henkilökunnan jäsenet ovat saaneet vapaasti paijata uutta pienokaista.
Taiga ei ole estellyt, vaan on seissyt pää pystyssä vähän kauempana,
niin kuin ylpeän äidin pitääkin! Ja voi, kuinka paljon kuvia on otettu
tuoreesta äidistä ja uudesta prinssistä! Vaikka en olisi edes Yorcassa,
vaan vaikka kaupassa, puhelin piippaa vartin välein ja aina joku
henkilökunnasta lähettää varsakuvia WhatsAppilla!
Nyt kun mammaloma alkaa olla ohitse, suunnataan katseita vähän jo
tulevaan. Taiga elää nimittäin vastaisuudessakin jänniä aikoja! Se kisaa
nimittäin kenttää ensikuussa vielä muutaman luokan verran, mutta nämä
kisat ovatkin oikein erityisiä. Ne ovat nimittäin 12-vuotiaan tammani
viimeiset kisat ikinä. Sen on aika hyvästellä kisakentät ja faninsa
juuri näissä kisoissa, ja se jos mikä on arvokasta puuhaa.
Kesäkuu 2017
Arvokas kilpahevonen ja herkkä äitihahmo, pyh ja pah! Taiga on nyt
astutettu, ja kauan se on ollut jo arvokas palkintoponi. Sen pitäisi kai
tarkoittaa, että tammassani olisi tiettyä hohtoa, salattua herkkyyttä,
tai edes jotain pikku glitteriä. Ajattelin Taigaa hyvin lämpimästi
harjaillessani sitä aamulla ja lähtiessäni sen kanssa maastoon. Olo oli
kuin ratsastaisi prinsessahevosella tai jotain. Kun yritin kehottaa
Taigaa ravaamaan rentoa lämmittelyravia metsätiellä, se kuitenkin
pingahti ihmeelliseen peitsinsekaiseen kiitoraviin ihan kuin olisi tykin
suusta ammuttu. Horjahdin, mutta pysyin sen selässä. Nauroin hullun
lailla, ja Taiga yhtyi kuoroon hirnumalla niin riemukkaasti, että
kuulostimme ja näytimme pähkähulluilta.
Niin sitä sitten mennä rymisteltiin. Sää oli kostea ja inhottava, niin
kuin koko kesä tähän asti. Menimme kuin formulat, wroooom vain ja
rapalätäkön osuessa kohdalle juoksimme läpi niin että kypärääni asti
roiskui likavettä ja klimppejä! Fasaanit sanoivat POTOOT ja ponkivat
hädissään lentoon pusikoista, kun jyristelimme eteenpäin.
Pellonreunassa nostettiin laukka, ja Taiga hirnui, viskoi päätään ja
pukitteli riemuissaan. Annoin sille ohjaa, ja se kiihdytti aina vain. Se
päästeli menemään pellon ympäri ja teki kulmissa niin hurjia kurveja,
että sen takajalat luistivat ravassa.
Kävelimme kotiin kaikkea muuta kuin hohdokkaina. Rapaa oli
silmäripsissäkin, nokka vuoti ja Taiga oli niin onnellinen, että hyppi
suurin piirtein tasajalkaa.
Toukokuu 2017
Eläinlääkäri kävi ja Taiga on nyt kunnossa. Ei kun, kelataan vähän taaksepäin.
Ostin Ikeasta koristeappelsiinipuun viikko sitten. Ostin myös talliin
kamaa, muunmuassa maton tallikämppään, vessaharjan ja niin poispäin.
Ajattelin ensin viedä tallikamat talliin ja ottaa sitten sieltä
appelsiinini sisään, mutta koska tallissa oli jokin tilanne päällä, koko
kassi unohtui rehuhuoneen ovenpieleen tallikäytävälle viikoksi. (Joo,
Yorcassa ei kauheasti liikaa siivota...)
Tänä aamuna pojat olivat sitten unohtaneet sulkea Taigan karsinan
kunnolla ja tamma oli astellut vapauteen - minnepä muualle kuin Ikean
kassille. Se pisteli poskeensa pari appelsiinia ja pari lehdykkää, ja
vatsakramppejahan se sai, koska koristeappelsiini, etenkään sen kuori,
ei ole varsinaisesti syötävää.
Mutta kuten sanoin, eläinlääkäri kävi ja Taiga on nyt kunnossa.
Lokakuu 2016
Lauantaiaamut ovat ihania. Otan silloin kupin kahvia, kun ei ole kiire
minnekään, tallitytöt kun tekevät mielellään aamutallin lauantaisin.
Saan nukkua pidempään, syödä rauhassa aamupalan ja mennä sitten
kuistilleni juomaan kahvia kaikessa rauhassa. Ja minähän menin taas,
vaikka aamuisin on jo kylmä. Laitoin vain toppatakin päälleni ja
istuskelin muovisella puutarhatuolilla auringon noustessa... Ja
moikkasin hevostani, rakasta pikku paviaaniani, Taigaa. Ja annoin
ihanalle hirviölleni ainoan sokeripalani, vaikka se ei olekaan
terveellistä hevoselle.
Siemaisin vielä nautinnollisesti kahviani, mutta sitten heräsin kunnolla
ja sain saman tien nielemisvaikeuksia. Taiga oli juuri ottanut
sokerini. Ja minä olin antanut sen sille omalta kuistiltani. Taiga oli
siis puutarhassani, eikä puutarhassani kuulunut olla hevosia! Eikä
puutarhassani ollut aitaa, vaan suora yhteys pusikon läpi autotielle!
Jäädyin pariksi sekunniksi paikalleni, mutta sain viime hetkellä
vedettyä henkeä ennen kuin paniikki iski. Kiljumisen ja hysteerisen
juoksentelun sijaan istuin edelleen pylly tiukasti tuolissa ja ojensin
kättäni Taigaa kohti ihan kuin minulla olisi toinenkin sokeripala.
Hevonen meni tietenkin halpaan ja nappasin sitä riimun turparemmistä
kiinni ja lähdin viemään hakaa kohti aamutossusillani.
Taiga oli selkeästi tullut hakansa portista läpi väkivalloin. Tamma sai
siis jäädä syömään aamuheiniään kentälle. En pilaisi aamuani korjaamalla
mitään porttia, vaan sellainen operaatio saisi jäädä huomiselle.
Lokakuu 2015
Estevalmennus, Oresama ja Taiga, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kunnollisia puolipidätteitä ei voi tarpeeksi Taigan kanssa korostaa.
Hevonen on innokas menijä, ja vaikka se taitavasti ja rohkeasti
hyppääkin myös pahoista paikoista, hyppy olisi sulavampi paremmin
suunniteltuna. Nyt Oresama luottaa liikaa siihen, että Taiga hakee itse
paikan ja ponnistaa. Taiga puolestaan luottaa kykyihinsä, eikä kummemmin
hae paikkaa, vaan ponnistaa vähän mistä lystää. Koska hyppy tulee aina
yllättäen joko hevoselle tai ratsastajalle, lopputulos ei ole niin
sulava kuin se voisi olla.
Oresaman kannattaakin selkeästi merkitä Taigalle tuleva ponnistus
puolipidättein ja valita ja määrätä hevoselleen ponnistuspaikka itse.
Kun ratsastaja on selkeästi puikoissa hevosen sijaan, molemmat ovat
hypyssä hienosti mukana ja tyylipisteet paranevat.
Syyskuu 2015
Estevalmennus, Oresama ja Taiga, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään hypittiin matalaa kolmen esteen jumppasarjaa koko alkutunti. Se
ei aluksi häävisti mennyt. Ensimmäisellä kerralla Taiga leiskautti
kahden ensimmäisen esteen ylitse yhdellä hypyllä ja paiskautui sitten
päin kolmatta. Tämä ei tamman itsetuntoon vaikuttanut, mutta ratsastaja
alkoi epäröidä. Seuraavalla yrityksellä kaikki esteet säilyivät pystyssä
ja Taiga hyppäsi kolme kertaa yhden kerran sijaan, mutta lopputulos oli
holtiton.
Hioimme miltei puoli tuntia Oresaman ja Taigan kanssa sarjaa vaihe
kerrallaan: ohjaa esteelle, puolipidäte, ponnistus, alastulo,
laukka-askel, ponnistus, alastulo, laukka-askel, ponnistus ja alastulo.
Viimeinen alastulo oli ratsukolle vaikein, koska Oresama tuntui jo
lopettaneen hyppäämisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Komensin häntä
pysymään hereillä: este on ohitse vasta, kun hevosella on kaikki neljä
jalkaa maassa. Siihen asti on hypättävä hevosen mukana.
Lopputunnilla harjoiteltiin vielä hetken aikaa metrn muuria. Siitä minulla ei ole kummempaa sanomista.
Elokuu 2015
Kouluvalmennus, Oresama ja Taiga, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään harjoiteltiin laukanvaihtoja, tempoharjoituksia laukassa ja
vastalaukkaa. Alkutunti laukanvihtojen parissa oli selkeästi ratsukolle
rankkaa. Harjoitus oli yksinkertainen, kahdeksikon ratsastaminen, ja
joka tempauksen jälkeen ratsukko rentoutui hetken ravissa. Suurin
ongelma harjoituksessa ei ollut itse laukanvaihto, sen Taiga ja Oresama
molemmat osaavat, vaan Taigan suoranainen räjähtäminen ravista laukkaan
joka harjoituskerran alussa. Tapaa ei kitketty pois yhden
valmennuskerran aikana, mutta meno muuttui tasaisemmaksi heti, kun
komensin Oresamaa hallitsemaan hevosta ennemminkin huolitellulla
istunnalla kuin koventamalla ohjasotetta.
Tempoharjoituksia tehtiin suurin osa tunnista ja se teki Taigalle hyvää.
Nopeatempoinen laukka oli sen mielestä kivaa, mutta mitä hitaammin sen
piti laukata, sitä turhautuneempi siitä tuli. Oresama jatkoi kuitenkin
sitkeästi harjoituksia ja yhtäkkiä Taiga tuntui ymmärtävän kunnolla,
mitä siltä halutaan. Se rentoutui ja temponvaihtelu sujui kauniisti ja
hallitusti - nimen omaan Taigalle epätyypillisesti.
Tunnin lopussa kokeiltiin nopeat vastalaukkaharjoitukset tavoitteena
täydellinen pääty-ympyrä vastalaukassa. Harjoitus meni hyvin, kun ottaa
huomioon, miten väsynyt Oresama oli ja miten innoissaan harjoituksen
vaihtumisesta Taiga oli.
Heinäkuu 2015
Kouluvalmennus, Oresama ja Taiga, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään Taigalle kokeiltiin uutta martingaalia puolen treenin ajan.
Aluksi mentiin ilman martingaalia raviharjoituksia. Halusin ratsukon
tekevän pääty-ympyröitä ja voltteja ravissa, ihan peruskauraa siis.
Näiden liikkeiden jälkeen Taigalle puettiin martingaali ja komensin
ratsukkoa vetämään koko setin alusta loppuun uudelleen. Martingaali
tuntui aluksi haittaavan Taigaa. Oresama epäili sen olevan liian
kireällä, mutta minä komensin ratsastajaa rentoutumaan, rauhoittumaan ja
ratsastamaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun Oresama
rentoutui, rentoutui hevonenkin ja lopetti martingaalin ihmettelemisen.
Kun Taigan pää sai hitusen ylimääräistä tukea tästä apuohjasta, tamma
keskittyi tehtäviinsä paremmin. Voltti-ympyrä -setin loppupuoli sujui
oikein kauniisti.
Yritin huomauttaa Oresamalle, että edes välillä hän voisi harjoitella
martingaalin kanssa. Vaikka harjoitus oli ollut Oresamankin mielestä
onnistunut, martingaalia ei kuulemma näkyisi enää harjoituksissa.
Sellainen kapine on Oresaman mielestä turha rajoite. Tyydyimme olemaan
eri mieltä ja minua harmitti ratsukon puolesta.
Kesäkuu 2015
Kouluvalmennus, Oresama ja Taiga, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tämän päivän kouluvalmennus tapahtui kokonaan käynnissä ja oli
oikeastaan western trail-tyyppinen herkistelyvalmennus. Tavoitteena oli
saada Taiga pysähtymään, lähtemään liikkeelle, peruuttamaan ja
kääntymään Oresaman pienimmästäkin vihjeestä.
Alkutunti oli ainakin Taigan mielestä tylsä, joten se yritti ylitulkita
Oresaman apuja ja lähteä esimerkiksi ravaamaan, kun Oresama pyysi sitä
kävelemään. Hetken kuluttua jokin kuitenkin naksahti Taigan päässä
kohdalleen ja se käänsi korvansa kohti Oresamaa ja alkoi katsella
kaukaisuuteen. Kun se pääsi siihen tilaan, otin siltä suitset pois ja
pyysin Oresamaa ratsastamaan vain istunnalla.
Siitä eteenpäin ratsastajan ja hevosen yhteistyötä oli upeaa ja
viihdyttävää katsella, vaikka kaikki tapahtuikin vain käynnissä. Taigan
korvat sojottivat kohti Oresamaa ja se yritti lukea pienimpiäkin
painoapuja parhaansa mukaan. Se jopa käänteli kokeilevasti päätään
Oresaman merkitsemään suuntaan ollessaan yhtään epävarma, jolloin se sai
palkakseen reippaamman avun ja kiitosta.
Harjoitus oli vilkkaalle Taigalle selkeästi rentouttava ja hevonen
todellakin pääsi flow-tilaan. Oresama lupasi tehdä vastaavia
harjoituksia jatkossa lyhyesti ennen varsinaisia valmennuksia. Niin hän
paitsi saisi Taigan rentoutumaan ja rauhoittumaan, myös kunnolla
hallintaansa.
Toukokuu 2015
Estevalmennus, Oresama ja Taiga, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tässä valmennuksessa Oresama ja Taiga ratsastivat vain pari kertaa
120-senttisen keskivaikean radan, jotta saisin kuvan siitä, missä
ratsukko on menossa. Ensimmäisen kerran Oresama ja Taiga hyppäsivät
vapaasti omin nokkineen. Ongelmia oli lähinnä ponnistusvaiheessa: hyppy
oli epätasainen ja holtittoman oloinen. ALastulossa puolestaan Oresama
tuntui jo lopettaneen ratsastuksen ja ajattelevan seuraavaa estettä.
Itse hyppy oli ana varma ja sopivan ilmava, ja Taiga näytti nauravan ja
nauttivan!
Oresama ja Taiga menivät radan vielä kerran uudelleen, tällä toisella
kertaa muutama neuvoni mukanaan. Korostin puolipidätteen tärkeyttä ja
ponnistuspaikan merkitsemistä. En sanonut mitään alastuloista, koska
ratsastajan on tärkeää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Neuvoihini keskittyvä Oresama ratsasti vielä kehnommat alastulot, mutta
ponnistus parantui himpun verran. Kehuin ratsukkoa lyhyen työskentelymme
tuloksista ja kehotin harjoittelemaan ponnistuksia vielä paljon
itsenäisesti ennen seuraavaa estevalmennustamme.
