| Nimi: | Chauncey Ana RR | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
| Sukupuoli: | Tamma | Kasvattaja: | Oresama, Brises |
| Rotu: | Paint horse | Painotus: | Lännenratsastus |
| Säkäkorkeus: | 163cm | Meriitit: | WRJ-I, VMRJ: 15p. |
| Syntynyt: | 10.03.-12 |
Chauncey Ana RR kuoli vanhuuteen 11.4.2017 29-vuotiaana.
KUVAGALLERIA
© Oresama / Brises
LUONTEESTA
Ana on yhden miehen hevonen. Vaikka sen on kiltti käsiteltävä ja koulutettava, se rentoutuu täysin vain oman isäntänsä kanssa. Kuka tahansa hyvä hevosihminen saa tamman suoriutumaan mukisematta arkisista tehtävistä, mutta vain oman isäntänsä takia se yrittää sataprosenttisesti parhaansa.
Käsiteltäessä Ana ei hötkyile. Se seisoo maltillisesti maahansidottuna tai puomilla vaikka sille tehtäisiin kummallisiakin asioita. Tamma ei protestoi kengitystä, hampaiden raspaamista tai eläinlääkärin taivutuskoetta vastaan kunhan sen isäntä vain on näköetäisyydellä, joten miksi tavallinen harjailu olisi sille ongelma? Kuka tahansa voi harjata rauhallisen Anan, mutta vain isäntänsä kanssa se laskee päänsä alas tai lepuuttaa turpaansa puomia vasten ja torkkuu onnellisena.
Satulavyöt taas eivät ole se Anan juttu. Se on tavattoman herkkä tamma, ja vaikka se ei temppuilekaan satuloinnissa, se viskelee ja nostelee päätään jos satulavyötä kiristää kuin Brisesin muiden hevosten kanssa. Anan kanssa on edettävä hieman hellemmin jotta tammalla olisi mukavampi olo.
Satulavyöt taas eivät ole se Anan juttu. Se on tavattoman herkkä tamma, ja vaikka se ei temppuilekaan satuloinnissa, se viskelee ja nostelee päätään jos satulavyötä kiristää kuin Brisesin muiden hevosten kanssa. Anan kanssa on edettävä hieman hellemmin jotta tammalla olisi mukavampi olo.
Brisesin kotitilalla Anan emän työpäivään kuului aluksi tuntien työ käyttöratsuna, mutta Ana on sellaiselta pyöritykseltä säästynyt. Tästä tammasta piti alun perinkin tulla kilpa- eikä käyttöratsu, joten valmennukset ja muutenkin kentille tähtääminen oli alusta alkaen mukana Anan ohjelmassa. Tamma teke tilan töitä harjoituksen kannalta, joten sen työpäivä kestää vain tunnin tai kaksi, ja viikkoon kuuluu myös kentällä harjoittelua.
Vaikka Analta puuttuukin karjavaisto, se tulee toimeen muiden tilan eläinten kanssa hyvin. Se on lehmänsonneja pienikokoisempi, mutta laukkaa epäröimättä niiden ohitse pää pystyssä ja saa ne juoksemaan aitauksesta toiseen. Myös hienovaraiseen työskentelyyn tämän tamman hermot riittävät. Se kuljeskelee isäntänsä kanssa aidanvieriä pitkin eikä edes hätkähdä kun isäntä lyö sen selästä käsin uusia nauloja lankkuaitoihin. Emännän kanssa Ana vie kahvit työmiehille pellolle ja jaksaa kävellä koko matkan ripeästi mutta niin tasaisesti etteivät ruuat mene pilalle. Portit ja muut jokapäiväiset esteet se selvittää ratsastajineen kunnon hevosen tapaan. Autotietä ylitettäessä Ana odottaa ojan puolella pää alhaalla että rekat ohittavat sen ja on sen vuoro kävellä ylitse.
Vaikka Analta puuttuukin karjavaisto, se tulee toimeen muiden tilan eläinten kanssa hyvin. Se on lehmänsonneja pienikokoisempi, mutta laukkaa epäröimättä niiden ohitse pää pystyssä ja saa ne juoksemaan aitauksesta toiseen. Myös hienovaraiseen työskentelyyn tämän tamman hermot riittävät. Se kuljeskelee isäntänsä kanssa aidanvieriä pitkin eikä edes hätkähdä kun isäntä lyö sen selästä käsin uusia nauloja lankkuaitoihin. Emännän kanssa Ana vie kahvit työmiehille pellolle ja jaksaa kävellä koko matkan ripeästi mutta niin tasaisesti etteivät ruuat mene pilalle. Portit ja muut jokapäiväiset esteet se selvittää ratsastajineen kunnon hevosen tapaan. Autotietä ylitettäessä Ana odottaa ojan puolella pää alhaalla että rekat ohittavat sen ja on sen vuoro kävellä ylitse.
Kilpailut alkavat lastauksella hevosrekkaan ja pitkällä matkalla pois kotoa. Ana ei nauti matkustuksesta, kuumuudesta ja matkamuonasta lainkaan, mutta hyväksyy osansa ja kävelee nätisti lastaussiltaa pitkin. Matkalla sen ainoa paha tapa on hinkata kylkiään mihin tahansa mihin yltää. Pitkien matkojen jäljiltä suojaava loimi on aina rikki, ja joskus kyljissä on pieniä naarmuja. Kopin pehmustaminen ei auta, koska Ana saa hinkattua minkä tahansa toppauksen rikki.
Kisapaikka on erilainen ympäristö kuin kotipelto, mutta Ana tietää mitä töissä tehdään. Tavallisesti se suorittaa portit yksinään ja kilpailee ainoastaan itsensä kanssa ollakseen isännälle mieliksi. Metelistä ja väenpaljoudesta huolimatta isäntä on sama, ja tehtävät ovat suunnilleen samoja kuin kotona. Ana ihmettelee, miksi paikalla on niin monia muitakin ratsuja, koska kotona se osaa kyllä tehdä kaiken niin hyvin ettei muita tarvita. Silti isäntä pyytää tekemään, ja Anahan tekee hyvin. Se ei tiedä, miksi sai taas sinivalkoruusukkeen, mutta huomaa isännän olevan iloinen. Ehkä isännällä ei ollut varaa ostaa Analle koruja ja on iloinen kun joku antoi hänen hevoselleen korun suitsiin?
SUVUSTA
| Spy-Fly paint, 164cm WRJ-II | Shy Spy paint, 165cm, evm. | Agent 007 paint, 165cm, evm. |
| Old-School Lady paint, 163cm, evm. | ||
| Misshaped Saphire paint, 162cm, evm. | Don't Miss This paint, 161cm, evm. | |
| Blue As a Saphire paint, 162cm, evm. | ||
| Chauncey Abi paint, 160cm YLA3, WRJ-II | Spring Ame paint, 161cm, evm. | Miami Ami paint, 162cm, evm. |
| Summer Turning Yellow paint, 157cm, evm | ||
| Chauncey Malin paint, 158cm, evm. | Sleeping In Milano paint, 160cm, evm. | |
| Chauncey Princess paint, 155cm, evm |
Spy-Fly on hyvätapainen hevonen ja taitava ratsu. Kivasukuisena tästä 164cm korkeasta ratsusta on tullut myös oikein arvostettu siitosori, kunhan se ensin näytti omat kykynsä lännenratsastuksen muutamissa eri lajeissa. ässä ori on ollut erityisesti western ridingissa ja pleasuressa. Sen kilpaura alkoi nuorena, ja oli niin loistokasta, että se päätettiin tuoda Brisesin siitostalliin asumaan ennen aikojaan. Leppoisaa siitosorin elämää ratsu kuitenkin vietti vasta eläkevuosinaan. Sen taitoja käytettiin nimittäin myös kotitilan töissä, vaikka kilpailut jäivätkin pois. Jo nuorena oriille myönnettiin WRJ-II -laatuarvostelupalkinto.
Shy Spy kilpaili western pleasuressa ja trailissa kuusi kautta ikävuosinaan 4-10. Kilpailutahti oli rauhallista, mutta starttien määrä korvautui kirkkaasti suoritusten laadulla. Shy Spyn sijoitusprosentti nimittäin oli 94, ja voittoprosentti himpun verran yli seitsemänkymmentä. Ori oli 165cm korkea, ja luonteeltaan erittäin positiivinen ja miellyttämishaluinen. Siitosorin vuosinaan se astui yhdeksän tammaa, ja kolmesta varsasta tuli aikuisiällä kilparatsu.
165-senttinen Agent 007 nimettiin isäorinsa mukaan, koska kilparatsunalun toivottiin perivän muutakin kuin värityksensä ja macho luonteensa isäpapaltaan. Ja loistava ratsu "Atesta" tulikin kilpailemaan tynnyrinkierrossa ja keyhole racessa! Se palkittiin laatuarvostelussa kakkospalkinnolla. Pisteitä veti alaspäin vain orin yltiörohkea, lähes röyhkeä käytös. Vanhempana hevosesta tuli melkein isänsä veroinen siitosori. Se oli 165cm korkea ja erittäin hyvärakenteinen
Old-School Lady on mukana useammankin valokuvaajan leikekirjoissa, ja on se poseerannut kerran romaanin kannessakin. Sitä rakastettiin niinkin yksinkertaisesta syystä kuin sen erittäin vaalea väri ja kaksi hurmaavaa herasilmää. Tamma oli myös helppo käsitellä kuvauspaikoilla, koska se ei tuntunut pelkäävän mitään. Kilpailuissa neiti meni lähinnä trailia, ja aivan keskinkertaisella menestyksellä. Siitä ei tullut kuuluisaa, mutta se sai kolme oikein hienoa varsaa eri isäoreista. Tämä 163cm korkea kaunotar periytti lähinnä hyvää rakennetta ja muutenkin ylhäistä ulkomuotoa.
165-senttinen Agent 007 nimettiin isäorinsa mukaan, koska kilparatsunalun toivottiin perivän muutakin kuin värityksensä ja macho luonteensa isäpapaltaan. Ja loistava ratsu "Atesta" tulikin kilpailemaan tynnyrinkierrossa ja keyhole racessa! Se palkittiin laatuarvostelussa kakkospalkinnolla. Pisteitä veti alaspäin vain orin yltiörohkea, lähes röyhkeä käytös. Vanhempana hevosesta tuli melkein isänsä veroinen siitosori. Se oli 165cm korkea ja erittäin hyvärakenteinen
Old-School Lady on mukana useammankin valokuvaajan leikekirjoissa, ja on se poseerannut kerran romaanin kannessakin. Sitä rakastettiin niinkin yksinkertaisesta syystä kuin sen erittäin vaalea väri ja kaksi hurmaavaa herasilmää. Tamma oli myös helppo käsitellä kuvauspaikoilla, koska se ei tuntunut pelkäävän mitään. Kilpailuissa neiti meni lähinnä trailia, ja aivan keskinkertaisella menestyksellä. Siitä ei tullut kuuluisaa, mutta se sai kolme oikein hienoa varsaa eri isäoreista. Tämä 163cm korkea kaunotar periytti lähinnä hyvää rakennetta ja muutenkin ylhäistä ulkomuotoa.
Misshaped Saphire oli hyväsukuinen, keskikokoinen, säästeliäästi muutamalla kilpakaudellaan starttaillut siitostamma. Se ehti saada kahdeksan varsaa ennen eläkepäiviään. 162-senttinen ratsu oli luonteeltaan vähän keskimääräistä raisumpi tapaus, mutta pysyi kyllä kurissa ja järjestyksessä hyvillä käsittelijöillä. Se kuoli vanhuuteen 28-vuotiaana.
Puhuttaessa Don't Miss This -orista, kaikille tulee mieleen sen menestys suurissa hienoissa kilpailuissa monissa lännenratsastuksen lajeissa. Ulkonäkö, kuten kaksi suloista herasilmää, ei ole enää ihmisten muistoissa. Arvostettuna siitosorinakaan ratsua ei muistella yhtä hartaasti kuin säyseänä mutta sinnikkäänä kilparatsuna. Hevonen oli 161cm korkea ja todella kevyt ja komea.
Blue As a Saphire sai nimensä emänsä mukaan, koska silläkin oli yksi herasilmä. Vanhemmalla iällä tuli selväksi, että tämä 162-senttinen, todella paljon emänsä näköinen tamma oli myös yhtä taitava keyhole racessa, ja sijoittui se hienosti harvoissa tynnyrinkiertokilpailuissaankin. Luonteeltaan ratsu oli kipakka ja omatoiminen, mutta kuitenkin ihmisiä kohtaan hyvin säyseä. Se sai elämänsä aikana neljä varsaa ja kuoli vanhuuteen himpun verran alle kolmekymppisenä.
Puhuttaessa Don't Miss This -orista, kaikille tulee mieleen sen menestys suurissa hienoissa kilpailuissa monissa lännenratsastuksen lajeissa. Ulkonäkö, kuten kaksi suloista herasilmää, ei ole enää ihmisten muistoissa. Arvostettuna siitosorinakaan ratsua ei muistella yhtä hartaasti kuin säyseänä mutta sinnikkäänä kilparatsuna. Hevonen oli 161cm korkea ja todella kevyt ja komea.
Blue As a Saphire sai nimensä emänsä mukaan, koska silläkin oli yksi herasilmä. Vanhemmalla iällä tuli selväksi, että tämä 162-senttinen, todella paljon emänsä näköinen tamma oli myös yhtä taitava keyhole racessa, ja sijoittui se hienosti harvoissa tynnyrinkiertokilpailuissaankin. Luonteeltaan ratsu oli kipakka ja omatoiminen, mutta kuitenkin ihmisiä kohtaan hyvin säyseä. Se sai elämänsä aikana neljä varsaa ja kuoli vanhuuteen himpun verran alle kolmekymppisenä.
Kaunis Chauncey Abi on yksi Brisesin ensimmäisistä, hienoimmista kantatammoista. Tamman menestys kilpakentillä sen lyhyen uran aikana oli huikeaa, mutta aivan yhtä loistava hevonen oli ratsu myös kotona töissään. Sen luonne on mitä parhain, ja samanlaista säyseyttä se on periyttänyt varsoilleenkin. Abin suosikkilajeiksi ovat nousseet western trail, riding ja pleasure. Tämä 160cm korkea käyttöratsu sai laatuarvosteluista palkinnokseen YLA3 ja WRJ-II ennen kuin ehti täyttää seitsemän vuotta.
Spring Ame oli 161cm korkea, lähinnä trailissa ja western ridingissa kilpaillut ori. Se näytti komealta kilpailuissa ja toimi hyvin, mutta käytännön elämässä oli herrassa pitelemistä. Koska showmiehen elkeet tulivat siltä luonnostaan, käyttöratsun elämä arjessa tuotti tuskaa. Ame olikin ammatiltaan ihan oikea kilparatsu. Luonne sillä oli kuulemma oikein herttainen, vaikka se machoilikin hieman. Kisatulokset riittivät laatuarvostelupalkintoon, ja ulkonäkö muutamiin näyttelyvoittoihin ja kantakirjaukseen.
162-senttinen Miami Ami kilpaili oikeastaan huvikseen rauhallisemmanpuoleisissa lännenratsastuksen lajeissa, kuten trail, western riding, western pleasure ja versatile horse. Vaikka se ei edes yrittänyt tosissaan, se oli erinomainen jo ensimmäistä kertaa kilpailuissa kahdeksanvuotiaana näyttäytyessään. Vuosien ja taas vuosien tavallinen työnteko kotitilalla oli hionut ratsusta loistavan käyttöhevosen, ja sellaisista ominaisuuksista lännenratsastuskisoista palkitaankin. Jos orilla vain oltaisiin kilpailtu ahkerammin, se olisi varmasti tullut kuuluisaksi. Miami Amin tilalle kuitenkin riitti vähempi. Elonsa aikana ratsu astui kuusitoista oman tallin tammaa.
Pieni ja jokseenkin pippurinen Summer Turning Yellow oli kilparatsu, ja jo sukunsakin puolesta arvokas. Se oli hyvänluonteinen, ja kävi hurmaamassa yleisöä ja tuomareita lännenratsastuskilpailuissa ympäri koko Amerikan. Kymmenenvuotiaana se hyppäsi myös estekisoissa puoli kautta, ja vielä vanhemmalla iällä kokeili oikeastaan kaikkea kouluratsastuksesta suunnistukseen ja takaisin. Laatuarvosteluissa tamma palkittiin lännenratsastuksessa, esteratsastuksessa ja jälkeläisten laadun perusteella. Hevonen oli 157cm korkea, vaikka koko sen lähisuku koostuu paljon suuremmista hevosista.
162-senttinen Miami Ami kilpaili oikeastaan huvikseen rauhallisemmanpuoleisissa lännenratsastuksen lajeissa, kuten trail, western riding, western pleasure ja versatile horse. Vaikka se ei edes yrittänyt tosissaan, se oli erinomainen jo ensimmäistä kertaa kilpailuissa kahdeksanvuotiaana näyttäytyessään. Vuosien ja taas vuosien tavallinen työnteko kotitilalla oli hionut ratsusta loistavan käyttöhevosen, ja sellaisista ominaisuuksista lännenratsastuskisoista palkitaankin. Jos orilla vain oltaisiin kilpailtu ahkerammin, se olisi varmasti tullut kuuluisaksi. Miami Amin tilalle kuitenkin riitti vähempi. Elonsa aikana ratsu astui kuusitoista oman tallin tammaa.
Pieni ja jokseenkin pippurinen Summer Turning Yellow oli kilparatsu, ja jo sukunsakin puolesta arvokas. Se oli hyvänluonteinen, ja kävi hurmaamassa yleisöä ja tuomareita lännenratsastuskilpailuissa ympäri koko Amerikan. Kymmenenvuotiaana se hyppäsi myös estekisoissa puoli kautta, ja vielä vanhemmalla iällä kokeili oikeastaan kaikkea kouluratsastuksesta suunnistukseen ja takaisin. Laatuarvosteluissa tamma palkittiin lännenratsastuksessa, esteratsastuksessa ja jälkeläisten laadun perusteella. Hevonen oli 157cm korkea, vaikka koko sen lähisuku koostuu paljon suuremmista hevosista.
Herasilmäinen, vanhemmiten tuntemattomasta syystä sokeutunut Chauncey Malin eli koko elämänsä kasvattajallaan, Chauncey Ranchilla, aivan kuten emänsä. Omistaja suhtautui jokseenkin mustasukkaisesti hevosiinsa, joten niinpä Malinkin eli ikään kuin kultaisessa häkissä. Sillä oli kaikkea parhaista valmentajista parhaaseen rehuun, ja kuulopuheiden mukaan se olisi pärjännyt erinomaisesti lännenratsuna, esteratsuna, siitostammana, ja helpoissa luokissa kouluratsunakin. Malin ei kuitenkaan saanut poistua tilalta kilpailuihin, eikä sen kolmesta varsastakaan luovutettu tallin ulkopuolelle kuin yksi ainoa. Taitava ja nätti tamma tämä 158cm korkea ilmestys oli.
Sleeping In Milano oli keskikokoinen, keskinkertainen ori, joka saavutti kyseenalaisen julkisuutensa vain sillä, että Chauncey Ranchin huipputammoja astutettiin sillä toistuvasti. Ori oli hienorakenteinen ja 160-senttinen, ja menestyi kyllä hieman näyttelyissä. Westernkilpailuita se meni keskinkertaisesti, välillä voittaen ja välillä häviten. Puhuttiin kuitenkin, ettei ratsua harjoitettu kilpailuihin millään tapaa, ja jos se on totta, ori oli selvästi luonnonlahjakkuus.
Chauncey Princess oli ensimmäinen niistä kuudesta tammasta, jotka Chauncey Ranch sulki porttiensa sisäpuolelle. Sen täytyi olla erityinen, koska sitä ja sen viittä jälkeläistä niin tarkoin suojeltiin muiden huomiolta. Kilpaillut tamma ei koskaan, eikä muutenkaan esiintynyt julkisuudessa. Sisäpiirissä liikkuvan tiedon mukaan se olisi kuitenkin ollut ehdottomasti voittaja, jos sen oltaisiin annettu yrittää. Tamma oli 155cm korkea ja kuoli vanhuuteen 28-vuotiaana.
Sleeping In Milano oli keskikokoinen, keskinkertainen ori, joka saavutti kyseenalaisen julkisuutensa vain sillä, että Chauncey Ranchin huipputammoja astutettiin sillä toistuvasti. Ori oli hienorakenteinen ja 160-senttinen, ja menestyi kyllä hieman näyttelyissä. Westernkilpailuita se meni keskinkertaisesti, välillä voittaen ja välillä häviten. Puhuttiin kuitenkin, ettei ratsua harjoitettu kilpailuihin millään tapaa, ja jos se on totta, ori oli selvästi luonnonlahjakkuus.
Chauncey Princess oli ensimmäinen niistä kuudesta tammasta, jotka Chauncey Ranch sulki porttiensa sisäpuolelle. Sen täytyi olla erityinen, koska sitä ja sen viittä jälkeläistä niin tarkoin suojeltiin muiden huomiolta. Kilpaillut tamma ei koskaan, eikä muutenkaan esiintynyt julkisuudessa. Sisäpiirissä liikkuvan tiedon mukaan se olisi kuitenkin ollut ehdottomasti voittaja, jos sen oltaisiin annettu yrittää. Tamma oli 155cm korkea ja kuoli vanhuuteen 28-vuotiaana.
JÄLKELÄISET
01.01.-14 t. Chauncey Ban RR (i. Morning Lion RR)
KILPAILUT
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 29.03.-12 | Bremen Park | WRJ/Reining | 2/31 |
| 30.03.-12 | Bremen Park | WRJ/Versatile Horse | 1/15 |
| 30.03.-12 | Bremen Park | WRJ/Western Riding | 3/32 |
| 31.03.-12 | Bremen Park | WRJ/Western Riding | 3/34 |
| 01.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Western Trail | 5/25 |
| 09.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Reining | 3/31 |
| 10.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Halter | 4/23 |
| 10.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Western Pleasure | 3/26 |
| 10.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Western Trail | 2/28 |
| 11.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Halter | 1/23 |
| 11.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Reining | 4/31 |
| 11.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Western Riding | 3/26 |
| 12.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Versatile Horse | 2/17 |
| 13.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Reining | 5/31 |
| 14.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Western Pleasure | 4/26 |
| 15.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Western Pleasure | 1/26 |
| 29.04.-12 | al Nayja | WRJ/Halter | 1/17 |
| 12.06.-12 | Zurück | WRJ/Versatile Horse | 1/18 |
| 14.06.-12 | Zurück | WRJ/Halter | 2/16 |
| 15.06.-12 | Zurück | WRJ/Western Trail | 1/28 |
| 15.06.-12 | Arcadia Morgans | WRJ/Halter | 3/26 |
| 15.06.-12 | Arcadia Morgans | WRJ/Reining | 6/41 |
| 16.06.-12 | Arcadia Morgans | WRJ/Halter | 5/26 |
| 16.06.-12 | Arcadia Morgans | WRJ/Reining | 5/41 |
| 16.06.-12 | Arcadia Morgans | WRJ/Western Riding | 2/45 |
| 18.06.-12 | Arcadia Morgans | WRJ/Halter | 1/26 |
| 01.07.-12 | Zurück | WRJ/Western Trail | 2/24 |
| 02.07.-12 | Zurück | WRJ/Halter | 2/22 |
| 02.07.-12 | Zurück | WRJ/Western Pleasure | 1/22 |
| 03.07.-12 | Zurück | WRJ/Western Pleasure | 2/22 |
| 04.07.-12 | Zurück | WRJ/Halter | 2/22 |
| 04.07.-12 | Zurück | WRJ/Western Trail | 4/24 |
| 05.07.-12 | Zurück | WRJ/Halter | 4/22 |
| 05.07.-12 | Zurück | WRJ/Reining | 1/29 |
| 25.02.-13 | Zurück | WRJ/Reining | 6/43 |
| 25.02.-13 | Zurück | WRJ/Western Trail | 2/50 |
| 26.02.-13 | Zurück | WRJ/Versatile Horse | 2/40 |
| 28.02.-13 | Takkuinen | WRJ/Versatile Horse, WRJ-Cup | 2/26 |
| 23.03.-13 | Takkuinen | WRJ/Reining | 2/25 |
| 23.03.-13 | Takkuinen | WRJ/RWestern Pleasure | 3/37 |
| 31.03.-13 | Takkuinen | WRJ/Reining, WRJ-Cup | 2/59 |
| 30.03.-14 | Benrir | VMRJ/30km ihanneaika, VMRJ-Cup | 26/38, 2p. |
| 15.07.-14 | Scandic Stables | VMRJ/30km Ihanneaika | 1/24, 10p. |
| 14.07.-14 | Ponipallero | VMRJ/30km ihanneaika | 13/24, 1p. |
| 30.07.-14 | Benrir | VMRJ/50km ihanneaika, VMRJ-Cup | 19/21, 2p. |
| 23.03.-13 | Zurück | WRJ/Western Trail | 1/60 |
| 24.03.-13 | Zurück | WRJ/Halter | 3/32 |
| 24.03.-13 | Zurück | WRJ/Western Trail | 5/62 |
| 25.03.-13 | Zurück | WRJ/Halter | 2/32 |
| 25.03.-13 | Zurück | WRJ/Western Riding | 7/52 |
| 26.03.-13 | Zurück | WRJ/Halter | 3/32 |
| 26.03.-13 | Zurück | WRJ/Western Riding | 4/52 |
| 26.03.-13 | Zurück | WRJ/Western Trail | 1/60 |
| 16.09.-13 | Zurück | WRJ/Halter | 1/51 |
| 14.03.-14 | Zurück | WRJ/Reining | 3/48 |
| 14.03.-14 | Zurück | WRJ/Versatile Horse | 1/37 |
| 05.10.-14 | Zurück | WRJ/Halter | 3/43 |
| 14.11.-14 | Jägerwald | WRJ/Western Riding | 3/27 |
| 20.11.-14 | Stableyard | WRJ/Western Riding | 2/68 |
| 20.11.-14 | Stableyard | WRJ/Western Pleasure | 4/68 |
| 21.11.-14 | Zurück | WRJ/Western Riding | 6/49 |
| 21.11.-14 | Stableyard | WRJ/Reining | 1/67 |
| 22.11.-14 | Stableyard | WRJ/Western Pleasure | 7/68 |
| 25.11.-14 | Stableyard | WRJ/Freestyle Reining | 7/71 |
| 26.11.-14 | Stableyard | WRJ/Halter Horsemanship | 5/56 |
| 27.11.-14 | Stableyard | WRJ/Ranch Trail | 5/64 |
| 01.12.-14 | Stableyard | WRJ/Ranch Trail | 5/64 |
| 02.12.-14 | RDN Hevoskasvatus | VLRY/E/Western Riding | 4/13 |
| 03.12.-14 | Stableyard | WRJ/Halter | 6/64 |
| 03.12.-14 | Stableyard | WRJ/Reining | 2/63 |
| 03.12.-14 | Stableyard | WRJ/Western Horsemanship | 2/66 |
| 06.12.-14 | Stableyard | WRJ/Halter | 5/64 |
| 07.12.-14 | Anfarwolf Acres | VLRY/E/Western Pleasure | 2/4 |
| 10.12.-14 | Zurück | WRJ/Western Pleasure | 1/61 |
| 11.12.-14 | Anfarwolf Acres | VLRY/E/Reining | 1/10 |
| 11.12.-14 | Anfarwolf Acres | VLRY/E/Versatile Horse | 3/10 |
| 15.12.-14 | Delmenhorst | WRJ/Ranch Trail | 7/60 |
| 15.12.-14 | Anfarwolf Acres | VLRY/D/Reining | 3/11 |
| 19.12.-14 | Anfarwolf Acres | VLRY/D/Western Pleasure | 2/5 |
| 04.01.-14 | Ascuns Farm | WRJ/Ranch Trail | 1/60 |
| 04.01.-14 | Ascuns Farm | WRJ/Western Pleasure | 4/60 |
| 08.01.-14 | Ascuns Farm | WRJ/Halter | 3/60 |
PÄIVÄKIRJA
Maaliskuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Noin se vain kävi, nyt kaimani, vauvani, lempiratsuni on laatisvalmis. 41 sijoitusta on saavutettu WRJ'n alaisista kilpailuista, ja niistäkin kaksi on CUP-sijoituksia! Mutta eivät kilpamatkamme tähän lopu. Heti ensikuussa suuntaamme kohti uusia haasteita, tavoitteena täydet YLA-kisapisteet. Saisihan ne jo näilläkin kilpailuilla, jos merkitsisi ylös myös ei-sijoituksia, mutta mitäpä siitä. Ei meidän Anan kalenteriin tarvita mitään häviöitä roskaamaan kaunista voittoriviä, kun sijoituksiakin saa kevyesti kerättyä sen vaadittavat 80 kappaletta. Sitä paitsi olemmehan me jo puolivälissä!
Noin se vain kävi, nyt kaimani, vauvani, lempiratsuni on laatisvalmis. 41 sijoitusta on saavutettu WRJ'n alaisista kilpailuista, ja niistäkin kaksi on CUP-sijoituksia! Mutta eivät kilpamatkamme tähän lopu. Heti ensikuussa suuntaamme kohti uusia haasteita, tavoitteena täydet YLA-kisapisteet. Saisihan ne jo näilläkin kilpailuilla, jos merkitsisi ylös myös ei-sijoituksia, mutta mitäpä siitä. Ei meidän Anan kalenteriin tarvita mitään häviöitä roskaamaan kaunista voittoriviä, kun sijoituksiakin saa kevyesti kerättyä sen vaadittavat 80 kappaletta. Sitä paitsi olemmehan me jo puolivälissä!
Huhtikuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Meninkin uhoamaan, kuinka helppoa on saada kasaan 80 sijoitusta. Ei nimittäin ole, kun hevosella on vain kaksi toimivaa jalkaa. Meidän luotettava, ihana ja taitava kengitysseppämme oli sairaslomalla, joten soitin ihan toiselle sepälle - ja nyt toivon, että olisin vain kengittänyt jotkut hätäkengät itse ja odottanut omaa seppää. Tämä nuori juuri munasta kuoriutunut sepäntunari nimittäin kengitti tammani miten sattuu, ja nyt se ontuu molempia etujalkojaan pahasti. Kiskoin kengät itse irti välittömästi soitettuani eläinlääkärille ja kysyttyäni, miten toimin. Lääkäri tuli kolmen ja puolen tunnin kuluttua katsomaan. Meidän Ana-parka, kipeä ja siksi hermostunut, pullikoi vastaan koko ajan, kun lääkäri katsoi, vaikka lääkäri kuinka kiltisti jutusteli samalla ja silittikin koko ajan. Tuomioksi tuli, että Ana ei kilpaile yhtään ainakaan kahteen kuukauteen. Ratsastaa voi kuulemma, kunhan ontuminen loppuu, mutta aluksi vain vähän kerrallaan. Leandro kiroili koko illan kuullessaan, että joutuu elättämään hevosta, joka ei pysty hetkeen kilpailemaan eikä tekemään töitä. Mutta hän leppyy aina nopeasti. Lääkäri on onneksi varma, että Ana paranee lopulta.
Meninkin uhoamaan, kuinka helppoa on saada kasaan 80 sijoitusta. Ei nimittäin ole, kun hevosella on vain kaksi toimivaa jalkaa. Meidän luotettava, ihana ja taitava kengitysseppämme oli sairaslomalla, joten soitin ihan toiselle sepälle - ja nyt toivon, että olisin vain kengittänyt jotkut hätäkengät itse ja odottanut omaa seppää. Tämä nuori juuri munasta kuoriutunut sepäntunari nimittäin kengitti tammani miten sattuu, ja nyt se ontuu molempia etujalkojaan pahasti. Kiskoin kengät itse irti välittömästi soitettuani eläinlääkärille ja kysyttyäni, miten toimin. Lääkäri tuli kolmen ja puolen tunnin kuluttua katsomaan. Meidän Ana-parka, kipeä ja siksi hermostunut, pullikoi vastaan koko ajan, kun lääkäri katsoi, vaikka lääkäri kuinka kiltisti jutusteli samalla ja silittikin koko ajan. Tuomioksi tuli, että Ana ei kilpaile yhtään ainakaan kahteen kuukauteen. Ratsastaa voi kuulemma, kunhan ontuminen loppuu, mutta aluksi vain vähän kerrallaan. Leandro kiroili koko illan kuullessaan, että joutuu elättämään hevosta, joka ei pysty hetkeen kilpailemaan eikä tekemään töitä. Mutta hän leppyy aina nopeasti. Lääkäri on onneksi varma, että Ana paranee lopulta.
Heinäkuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Oi voi. Vaimoni on niin huono keskittymään, että joka konin kanssa käy näin. Ensin hän kilpailee onnensa kukkuloilla, sitten jotain tapahtuu, kiinnostus lopahtaa ja hän siirtyy seuraavan hevosen selkään. Nyt minä olen hoitanut ja kuntouttanut meidän Ana-heppaa vaikka kuinka kauan, koska sille sattui pieni haaveri muutama kuukausi sitten. Vaimoni lupasi hoitavansa kaiken, mutta tiesin, että näin käy.
Ei tämä maailmaa kaada. Tässä kuussa, ja oikeastaan jo viimekuussakin, on Ana ollut oikein hyvä työhevonen jo. Se on melkein yhtä loistava kuin emänsä Abi, mutta koska sitä ei olla kasvatettu töitä tekemään vaan kilpailemaan, ei se samanveroinen kuitenkaan täysin ole. Luulisi, että Anasta tulee minun seuraava vakiotyöparini, kun Abi eläköityy. Kauanhan Ana ei kilpaile enää - ehkä kauden tai kaksi, korkeintaan kolme, ja sitten se jää minulle.
Tamman tervehtyminen tarkoittaa kuitenkin muitakin asioita kuin sitä, että siitä on ollut minulle apua töissä. Nyt, kun mestarimme on taas terve, se lähetetään taas kentille. Vaimoni ja Anan valmentaja Ban ovat jo ilmoittaneet hevosen seuraavan kauden kilpailuihin, ja kaudesta näyttää tulevan melko tiukka. Ei se mitään, kyllä hevonen kestää: sehän on jo terve, ja koska se on ollut töissä jo kauan, se on myös hyvässä kunnossa.
Oi voi. Vaimoni on niin huono keskittymään, että joka konin kanssa käy näin. Ensin hän kilpailee onnensa kukkuloilla, sitten jotain tapahtuu, kiinnostus lopahtaa ja hän siirtyy seuraavan hevosen selkään. Nyt minä olen hoitanut ja kuntouttanut meidän Ana-heppaa vaikka kuinka kauan, koska sille sattui pieni haaveri muutama kuukausi sitten. Vaimoni lupasi hoitavansa kaiken, mutta tiesin, että näin käy.
Ei tämä maailmaa kaada. Tässä kuussa, ja oikeastaan jo viimekuussakin, on Ana ollut oikein hyvä työhevonen jo. Se on melkein yhtä loistava kuin emänsä Abi, mutta koska sitä ei olla kasvatettu töitä tekemään vaan kilpailemaan, ei se samanveroinen kuitenkaan täysin ole. Luulisi, että Anasta tulee minun seuraava vakiotyöparini, kun Abi eläköityy. Kauanhan Ana ei kilpaile enää - ehkä kauden tai kaksi, korkeintaan kolme, ja sitten se jää minulle.
Tamman tervehtyminen tarkoittaa kuitenkin muitakin asioita kuin sitä, että siitä on ollut minulle apua töissä. Nyt, kun mestarimme on taas terve, se lähetetään taas kentille. Vaimoni ja Anan valmentaja Ban ovat jo ilmoittaneet hevosen seuraavan kauden kilpailuihin, ja kaudesta näyttää tulevan melko tiukka. Ei se mitään, kyllä hevonen kestää: sehän on jo terve, ja koska se on ollut töissä jo kauan, se on myös hyvässä kunnossa.
Marraskuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Ana ja Ana, kaimat, siis vaimoni Ana ja hänen hevosensa Ana, ovat taas saapuneet Soleilin Brisesiin pitkästä aikaa. Yksi voittoisa kisakausi on taas kuulemma ohitse, ja vaimoni on sitä mieltä, että hevonen tarvitsee harjoitusta ja hermolomaa. Hän on painostanut hevosen valmentajaa, Bania, suunnittelemaan jonkinlaisen hienon treeniohjelman, mutta Ban on sitä mieltä, että Ana-hepalle parasta treeniä on olla mukana Brisesin tilan töissä.
Aluksi suunnittelin, että uusin työmiehemme Lucas voisi ottaa Anan työparikseen, mutta eihän siitä mitään tullut. Ana kiukutteli ja riehui. Se todellakin on yhden miehen hevonen. Haikein mielin minä siis luovutin lempihevoseni, Anan emän, Abin Lucakselle ja nousin itse Anan satulaan.
Tamma on aikuistunut niin paljon tässä suhteellisen lyhyessä ajassa. Viimeksi, kun se oli minun kanssani pellolla, se kohelsi vielä melko paljon. Nyt se on niin viisastunut, että uskallan luottaa siihen täysin. Alkukankeuksien jälkeen Ana osoitti nimittäin olevansa ihka-aito työhevonen emänsä tapaan, vaikka se onkin kilpahevoseksi koulutettu.
Ana ja Ana, kaimat, siis vaimoni Ana ja hänen hevosensa Ana, ovat taas saapuneet Soleilin Brisesiin pitkästä aikaa. Yksi voittoisa kisakausi on taas kuulemma ohitse, ja vaimoni on sitä mieltä, että hevonen tarvitsee harjoitusta ja hermolomaa. Hän on painostanut hevosen valmentajaa, Bania, suunnittelemaan jonkinlaisen hienon treeniohjelman, mutta Ban on sitä mieltä, että Ana-hepalle parasta treeniä on olla mukana Brisesin tilan töissä.
Aluksi suunnittelin, että uusin työmiehemme Lucas voisi ottaa Anan työparikseen, mutta eihän siitä mitään tullut. Ana kiukutteli ja riehui. Se todellakin on yhden miehen hevonen. Haikein mielin minä siis luovutin lempihevoseni, Anan emän, Abin Lucakselle ja nousin itse Anan satulaan.
Tamma on aikuistunut niin paljon tässä suhteellisen lyhyessä ajassa. Viimeksi, kun se oli minun kanssani pellolla, se kohelsi vielä melko paljon. Nyt se on niin viisastunut, että uskallan luottaa siihen täysin. Alkukankeuksien jälkeen Ana osoitti nimittäin olevansa ihka-aito työhevonen emänsä tapaan, vaikka se onkin kilpahevoseksi koulutettu.
Tammikuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Kilpailut jatkuvat. Vaikka niinsanottu laatisvalmius saavutettiin viime kuussa, tavoitteemmehan ovat paljon korkeammalla. Voiko Ana olla niin hyvä, että se sijoittuu 80 kertaa? Aika näyttää!
Minusta Analla kilpaileminen on mahtavaa. Se on eri lailla täydellinen kuin emänsä, joka oli myös yksi unelmahevosistani. Nautin molempien tammojen kanssa työskentelystä, enkä osaa sanoa, kumpi on suosikkini. Rakastan niin Anaa kuin Abiakin. Abi tosin on jo eläkkeellä, mutta me Anan kanssa porskutamme yhä jonkin aikaa.
Minulta kysytään usein, miksi me kilpailemme Anan kanssa. Tärkein syy on se, että rakastan kisajännitystä, menestymistä ja itsensä ylittämisestä. Ellei Anaa olisi, kilpailisin toisella hevosella. Toissijaiseksi syyksi siis jää se, että Ana rakastaa myös kisajännitystä ja itsensä ylittämistä, menestymisestä se ei ymmärrä. Lisäksi tammalla todellakin on kykyjä! Nauttisin sen kanssa työskentelemisestä kotonakin!
Kilpailut jatkuvat. Vaikka niinsanottu laatisvalmius saavutettiin viime kuussa, tavoitteemmehan ovat paljon korkeammalla. Voiko Ana olla niin hyvä, että se sijoittuu 80 kertaa? Aika näyttää!
Minusta Analla kilpaileminen on mahtavaa. Se on eri lailla täydellinen kuin emänsä, joka oli myös yksi unelmahevosistani. Nautin molempien tammojen kanssa työskentelystä, enkä osaa sanoa, kumpi on suosikkini. Rakastan niin Anaa kuin Abiakin. Abi tosin on jo eläkkeellä, mutta me Anan kanssa porskutamme yhä jonkin aikaa.
Minulta kysytään usein, miksi me kilpailemme Anan kanssa. Tärkein syy on se, että rakastan kisajännitystä, menestymistä ja itsensä ylittämisestä. Ellei Anaa olisi, kilpailisin toisella hevosella. Toissijaiseksi syyksi siis jää se, että Ana rakastaa myös kisajännitystä ja itsensä ylittämistä, menestymisestä se ei ymmärrä. Lisäksi tammalla todellakin on kykyjä! Nauttisin sen kanssa työskentelemisestä kotonakin!
Kesäkuu 2014 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Vaimo-Ana palasi tänään hevosensa Anan kanssa kotiin räkäisenä, punasilmäisenä ja ulvovana. Kun kysyin, onko hevosella kenties jokin hätänä, vaimoni purskahti uuteen itkuun ja sanoi, että ei, vaan se on saanut sijoituksensa oikeastaan täyteen jo, eikä sillä tarvitse enää kilpailla. Naurahtaen tietenkin kysyin, että eikös se ole hyvä juttu.
Vaimoni hyökkäsi suurin piirtein silmilleni ja huusi kaikki loukkaukset, jotka keksi. Olen imbesilli, ja niin edelleen, koska en ymmärrä, että huikea menestys tarkoittaa sitä, että hevosemme Ana ei enää kilpaile emäntänsä kanssa. Ja että vaimollani on nyt jo kauhea ikävä hevostaan, kun hän joutuu luovuttamaan sen minun olemattomiin, hevoset pilaaviin peltohommiini, kuten hän sen ilmaisi. Ja että olen velkaa hänelle uuden hevosen, mieluiten heti, ja mieluiten kloonin Anasta tai sen emästä Abista, jonka olen kuulemma myös ominut, pilannut ja niin edelleen.
Siitä en tiedä, miksi vaimoni itkee Anan perään. Hänhän näkee sen aina ollessaan kotona ja voi toki pitää sitä ensisijaisesti harrasteratsunaan. Minä ainakin olen melko ylpeä hevosesta. Vaikka en juurikaan kisoista ymmärrä, 80 sijoitusta kuulostaa suurelta, mahtavalta määrältä, johon ei jokainen hevonen pysty!
Vaimo-Ana palasi tänään hevosensa Anan kanssa kotiin räkäisenä, punasilmäisenä ja ulvovana. Kun kysyin, onko hevosella kenties jokin hätänä, vaimoni purskahti uuteen itkuun ja sanoi, että ei, vaan se on saanut sijoituksensa oikeastaan täyteen jo, eikä sillä tarvitse enää kilpailla. Naurahtaen tietenkin kysyin, että eikös se ole hyvä juttu.
Vaimoni hyökkäsi suurin piirtein silmilleni ja huusi kaikki loukkaukset, jotka keksi. Olen imbesilli, ja niin edelleen, koska en ymmärrä, että huikea menestys tarkoittaa sitä, että hevosemme Ana ei enää kilpaile emäntänsä kanssa. Ja että vaimollani on nyt jo kauhea ikävä hevostaan, kun hän joutuu luovuttamaan sen minun olemattomiin, hevoset pilaaviin peltohommiini, kuten hän sen ilmaisi. Ja että olen velkaa hänelle uuden hevosen, mieluiten heti, ja mieluiten kloonin Anasta tai sen emästä Abista, jonka olen kuulemma myös ominut, pilannut ja niin edelleen.
Siitä en tiedä, miksi vaimoni itkee Anan perään. Hänhän näkee sen aina ollessaan kotona ja voi toki pitää sitä ensisijaisesti harrasteratsunaan. Minä ainakin olen melko ylpeä hevosesta. Vaikka en juurikaan kisoista ymmärrä, 80 sijoitusta kuulostaa suurelta, mahtavalta määrältä, johon ei jokainen hevonen pysty!
Heinäkuu 2014 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Tervetuloa Soleilin Brisesiin, arvoisa Anan päiväkirjan lukija! Meillä on meneillään kesä, eli kuuma kausi. Vettä ei sada lainkaan ja Ana ei ole jaksanut työskennellä vain puolen tunnin jaksoissa, vaikka on hyväkuntoinen hevonen. Eivät muutkaan hevoset sen paremmin jaksaneet, joten kesäisin meillä aina työskennellään jaksoissa ja hevosia on töissä mukana tuplasti se määrä kuin ratsastajia. Kun yksi ratsu lepää, toinen tekee töitä.
Kuukauden puolessa välissä Anan kunto kuitenkin romahti. Se huohotti kävellessään hakaan, seisoi jalat harallaan ja tärisi ja hikoili, vaikkei tehnyt mitään. Mietin, voiko hevonen saada auringonpistoksen, ja kutsuin eläinlääkärin tulipalokiireellä.
Lääkäri sanoi, että Ana on erittäin vakavasti kuivunut, ja että soitin viime hetkellä. Ana sidottiin kiinni karsinansa seinään ja sille laitettiin tippa. Vaimoni vahti sitä koko tiputuksen ajan käyden välillä pitämässä vain vessataukoja.
älä kuitenkaan huolestu, hyvä lukija! Ana voi taas hyvin. Se oli jonkin aikaa sairaslomalla ja sitten kevyellä liikutuksella. Jo loppukuussa se teki taas tavallista työpäivää, ja se on jaksanut nyt taas hyvin. Säikähdin silti kovasti - en ole ennen nähnyt hevosta siinä kunnossa!
Tervetuloa Soleilin Brisesiin, arvoisa Anan päiväkirjan lukija! Meillä on meneillään kesä, eli kuuma kausi. Vettä ei sada lainkaan ja Ana ei ole jaksanut työskennellä vain puolen tunnin jaksoissa, vaikka on hyväkuntoinen hevonen. Eivät muutkaan hevoset sen paremmin jaksaneet, joten kesäisin meillä aina työskennellään jaksoissa ja hevosia on töissä mukana tuplasti se määrä kuin ratsastajia. Kun yksi ratsu lepää, toinen tekee töitä.
Kuukauden puolessa välissä Anan kunto kuitenkin romahti. Se huohotti kävellessään hakaan, seisoi jalat harallaan ja tärisi ja hikoili, vaikkei tehnyt mitään. Mietin, voiko hevonen saada auringonpistoksen, ja kutsuin eläinlääkärin tulipalokiireellä.
Lääkäri sanoi, että Ana on erittäin vakavasti kuivunut, ja että soitin viime hetkellä. Ana sidottiin kiinni karsinansa seinään ja sille laitettiin tippa. Vaimoni vahti sitä koko tiputuksen ajan käyden välillä pitämässä vain vessataukoja.
älä kuitenkaan huolestu, hyvä lukija! Ana voi taas hyvin. Se oli jonkin aikaa sairaslomalla ja sitten kevyellä liikutuksella. Jo loppukuussa se teki taas tavallista työpäivää, ja se on jaksanut nyt taas hyvin. Säikähdin silti kovasti - en ole ennen nähnyt hevosta siinä kunnossa!
Marraskuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Olin ilmoittaa nimikkohevoseni, rakkaan Anani laatiarvisteluun ensikuussa, mutta huomasinkin, että sen varsalla ei ole vielä tarpeeksi kisamenestystä. Muuten Analla olisi mahdollisuudet ykköspalkintoon...
Olin onnellinen jo pelkästään laatisvalmiudesta, kun sen saavutimme. Hyvänen aika, on mahtavaa omistaa niin upea hevonen. Se että Analla on mahdollisuus ykköspalkintoon, on jo suorastaan epätodellista. Kun Anan varsalla, Banillakin on mahdollisuudet, alan jo itkeä valtoimenaan. Minähän olen Abin äiti, joka on Anan äiti, joka on Banin äiti, joten sehän tarkoittaa, että lapsenlapsenlapseni olisi iso tyttö...
Tämä päiväkirjamerkintä nyt oli tällainen hehkutus. Palataan oikeisiin asioihin seuraavalla kerralla. Juuri nyt olen aivan liian onnellinen! Mitähän sitten, kun Anakin pääsee YLAan... Apua!
Olin ilmoittaa nimikkohevoseni, rakkaan Anani laatiarvisteluun ensikuussa, mutta huomasinkin, että sen varsalla ei ole vielä tarpeeksi kisamenestystä. Muuten Analla olisi mahdollisuudet ykköspalkintoon...
Olin onnellinen jo pelkästään laatisvalmiudesta, kun sen saavutimme. Hyvänen aika, on mahtavaa omistaa niin upea hevonen. Se että Analla on mahdollisuus ykköspalkintoon, on jo suorastaan epätodellista. Kun Anan varsalla, Banillakin on mahdollisuudet, alan jo itkeä valtoimenaan. Minähän olen Abin äiti, joka on Anan äiti, joka on Banin äiti, joten sehän tarkoittaa, että lapsenlapsenlapseni olisi iso tyttö...
Tämä päiväkirjamerkintä nyt oli tällainen hehkutus. Palataan oikeisiin asioihin seuraavalla kerralla. Juuri nyt olen aivan liian onnellinen! Mitähän sitten, kun Anakin pääsee YLAan... Apua!
Joulukuu 2014
Trail-valmennus, Ana Harapa ja Chauncey Ana
Valmentajana Elle DuLaud
Tästä ratsukosta näkee, kuinka kauan ratsastaja ja ratsu ovat viettäneet aikaa yhdessä. Tamma rakastaa työtään ja ratsastaja ohjaa sitä ilolla. Jokainen trailin temppu ei kenties ole loppuun hiottu vieläkään, mutta se ei juuri kokonaiskuvaa haittaa. Ana-tamma esimerkiksi ei onnistunut millään ratsastajan lempeästä ohjauksesta huolimatta peruuttamaan suoraan lavalle. Ratsastaja puolestaan antoi ratsulle epäröintiaikaa sillalla. Ja tämä kokenut konkariheppahan ei miettimisaikaa noin yksinkertaisessa asiassa enää tarvitse.
Ratsukon menoa on ilo katsella näinkin hitaassa lajissa kuin trail. Tekemisen ilon aistii, ja näkee, kuinka hauskaa sekä ratsastaja että ratsu pitävät.
Trail-valmennus, Ana Harapa ja Chauncey Ana
Valmentajana Elle DuLaud
Tästä ratsukosta näkee, kuinka kauan ratsastaja ja ratsu ovat viettäneet aikaa yhdessä. Tamma rakastaa työtään ja ratsastaja ohjaa sitä ilolla. Jokainen trailin temppu ei kenties ole loppuun hiottu vieläkään, mutta se ei juuri kokonaiskuvaa haittaa. Ana-tamma esimerkiksi ei onnistunut millään ratsastajan lempeästä ohjauksesta huolimatta peruuttamaan suoraan lavalle. Ratsastaja puolestaan antoi ratsulle epäröintiaikaa sillalla. Ja tämä kokenut konkariheppahan ei miettimisaikaa noin yksinkertaisessa asiassa enää tarvitse.
Ratsukon menoa on ilo katsella näinkin hitaassa lajissa kuin trail. Tekemisen ilon aistii, ja näkee, kuinka hauskaa sekä ratsastaja että ratsu pitävät.
Tammikuu 2015
Trail-valmennus, Leandro Brises ja Chauncey Ana
Valmentajana Ana Harapa (Oresama)
Miten opettaa Leandrolle vähän kilparatsastusta? Laitetaan vastaan hangoitteleva Leandro Anan satulaan ja pidetään valmennus trailissa. Leandro ei olisi millään halunnut, koska ei muka osaa, ja masensi asenteellaan tammankin. Kun sanoin, että trail on hyvin samanlaista kuin Leandron jokapäiväinen työ ranchilla, hän todella innostui.
Portti, silta ja lava, harjoitusesteemme siis, olivat Leandrolle ja Analle nopeasti lasten leikkiä. Tammahan on jo konkari, ja Leandro on kulkenut sen ja muiden ratsujen kanssa satoja kertoja oikeista porteista töissä. Sillalla Leandro itse epäröi, mikä sai Anan ottamaan hermostuneita sivuaskeleita. Kun vakuutin, että kaikki on ihan hyvin ja kyllä Ana osaa yhtä hyvin kuin oikealla sillalla purolla, hienosti sujui siltakin. Leandro marssitti Anan sillan ylitse kaviot kopisten.
Harjoitus onnistui hienosti, koska tavoite saavutettiin: Leandro oppi vähän kilparatsastusta, eikä halveksi kilpailevia hevosenomistajia enää niin kovasti.
Trail-valmennus, Leandro Brises ja Chauncey Ana
Valmentajana Ana Harapa (Oresama)
Miten opettaa Leandrolle vähän kilparatsastusta? Laitetaan vastaan hangoitteleva Leandro Anan satulaan ja pidetään valmennus trailissa. Leandro ei olisi millään halunnut, koska ei muka osaa, ja masensi asenteellaan tammankin. Kun sanoin, että trail on hyvin samanlaista kuin Leandron jokapäiväinen työ ranchilla, hän todella innostui.
Portti, silta ja lava, harjoitusesteemme siis, olivat Leandrolle ja Analle nopeasti lasten leikkiä. Tammahan on jo konkari, ja Leandro on kulkenut sen ja muiden ratsujen kanssa satoja kertoja oikeista porteista töissä. Sillalla Leandro itse epäröi, mikä sai Anan ottamaan hermostuneita sivuaskeleita. Kun vakuutin, että kaikki on ihan hyvin ja kyllä Ana osaa yhtä hyvin kuin oikealla sillalla purolla, hienosti sujui siltakin. Leandro marssitti Anan sillan ylitse kaviot kopisten.
Harjoitus onnistui hienosti, koska tavoite saavutettiin: Leandro oppi vähän kilparatsastusta, eikä halveksi kilpailevia hevosenomistajia enää niin kovasti.
Helmikuu 2015 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Ilmoittaako minun mukaani nimetty Ana-heppa laatuarvosteluun ensikuun tilaisuuteen? Miksipä ei! Jotta se saisi ykköspalkinnon, on minun päivitettävä sen kotisivut, sillä nekin arvostellaan tilaisuudessa. Se on tapana. Itse hevonenhan voi hyvin.
Minä en ole tammaa nähnyt johonkin aikaan. Olen ollut koko alkuvuoden reissussa muutaman nuoremman ratsun kanssa, mukaanlukien tämän tamman varsan. Leandro kuitenkin lähettää terveisiä, että kotiin jäänyt osa koko Chauncey-linjasta voi hyvin. Tämä siis koskee Anan lisäksi myös sen emää Abia, elämäni hevosta.
Jos ilmoitan Anan laatuarvosteluun, aion itse mennä tilaisuuteen sen kanssa. Haluan nähdä, kun se palkitaan!
Ilmoittaako minun mukaani nimetty Ana-heppa laatuarvosteluun ensikuun tilaisuuteen? Miksipä ei! Jotta se saisi ykköspalkinnon, on minun päivitettävä sen kotisivut, sillä nekin arvostellaan tilaisuudessa. Se on tapana. Itse hevonenhan voi hyvin.
Minä en ole tammaa nähnyt johonkin aikaan. Olen ollut koko alkuvuoden reissussa muutaman nuoremman ratsun kanssa, mukaanlukien tämän tamman varsan. Leandro kuitenkin lähettää terveisiä, että kotiin jäänyt osa koko Chauncey-linjasta voi hyvin. Tämä siis koskee Anan lisäksi myös sen emää Abia, elämäni hevosta.
Jos ilmoitan Anan laatuarvosteluun, aion itse mennä tilaisuuteen sen kanssa. Haluan nähdä, kun se palkitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti