2 Be Wiz U Mims

Nimi	2 Be Wiz U Mims, "Vilma"
Syntymäpäivä	03.07.-08
Ikä, ikääntyminen	Kuollessaan 33v
Rekisterinumero	VH-53745
Rotu	Suomenpuoliverinen
Väri	Rautias
Sukupuoli	Tamma
Säkäkorkeus	166cm
Ex-omistaja	Baya Dressage
Kasvattaja	Russromm
Omistaja, asuintalli	Oresama, JG
Painotus	Kouluratsastus
Koulutustaso	VaB, 70cm
Saavutukset	KRJ-II, KRL-III, YLA3

Vilma lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 33-vuotiaana 1.4.2017. 

Kuvagalleria

   
Kuvat otti Kisshu

Luonne

Vilma on tamma, jolla on kykyjä. Se on luonteeltaan luottavainen ja kiltti, mutta myös melko epävarma. Jos haassa olevan lauman johtajahevonen tai Vilmaa käsittelevä ihminen todella tietää, mitä on tekemässä, tämän hevosen kanssa ei todellakaan tule ongelmia. Kiltti ja sympaattinen tamma ei kuitenkaan sovellu lasten tai kokemattomien käsiteltäväksi. Se hätääntyy välittömästi, jos huomaa ihmisensä haparoivan käskyissään. Suoraselkäinen keskivertoratsastaja taas pitää tammasta aivan varmasti.
Hoidettaessä Vilma-tamma on todella miellyttävä ja säyseä kaveri. Rentouttavat, pitkät suanvedot saavat neitokaisen aivan oikeasti sulkemaan silmänsä ja hörisemään lempeän unisesti. Se rakastaa sitä, kun saa olla asiansa osaavan ihmisen varmassa käsittelyssä, eikä sillä ole kiire minnekään. Hätäinen tai jännittävä hoitaja sen sijaan saa Vilmankin pois tolaltaan, ja silloin neitikulta saattaa ihan uhata hampaillaankin. Milloinkaan se ei ole ainakaan tähän mennessä uhkauksiaan toteuttanut: hampaiden vilauttelu on jäänyt vain esittämiseksi ja jalkojen nostelu harmittomaksi uhkaukseksi. Ei silti kannata ärsyttää näin isoja eläimiä huvikseen.
Jos hoitaja vain yksinkertaisesti kumartuu ja nostaa Vilman jalan maasta, tamma ei ole siitä oikein mitään mieltä. Sille on ihan sama mitä tapahtuu niin kauan, kun näyttää, että tämä ihminen tietää toimiensa vaikutukset ja syyt. Sekään ei haittaa, jos sitä jalkaa joutuu pitämään ylhäällä hieman tavallista kauemmin. Vilmalle käy kaikki.
Satuloinnissa onkin sitten omat ongelmansa. Vilma ei ole niin rento ja helppo, että sen selkään voisi vain heittää satulan ja kiristää sitten vyön. Tammaa on kohdeltava rauhallisemmin. Rennon ripeä lähestyminen sivulta satulan kanssa niin, että ratsu näkee, mitä on tapahtumassa, eikä ongelmia pitäisi syntyä. Satulavyön taas voi huoletta kumartua nappaamaan sieltä neidin vatsan toiselta puolelta, se kun ei varmasti potkaise. Kiinnitys ja kiristyskin sujuvat kuin tanssi, Vilma kun ei harrasta pullistelua juuri ollenkaan. Suitsiminen meneekin sitten vielä helpommin, koska se tapahtuu siinä neidin silmien alla. Sen ei tarvitse hermoilla, kun se näkee ja hoitaja toimii rauhassa.
Jo lämmittelyn aikana ratsastaja huomaa Vilman hermostuneisuuden. Neiti ei luota heti vieraisiin, jotka kapuavat sen selkään. Lempeän päättäväinen ratsastustyyli kuitenkin rauhoittaa tamman nykivästä käynnistä pehmeämpään kulkuun pikkuhetkessä. Rentoutunut Vilma ravaa erittäin pehmeästi ja sen laukkakin tuntuu keinuhevosmaiselta. Tamma on avuille erittäin herkkä, joten liian kova käskeminen saa sen vain hangoittelemaan vastaan. Jos koetat jarruttaa vauhtia pelkästään ohja-avuilla, voit olla varma, että tamma painaa korvansa luimuun, kiskoo kaulansa suoraksi ja kiihdyttää.
Tämä prinsessa on koulupainotteinen, ja se sopiikin sen luonteenlaadulle loistavasti. Treenaamassa aitojen tällä puolen on erittäin turvallista. Ei tarvitse edes juosta lujaa tai kiskoa mitään painavaa. Riittää, että käyttää älyään - ja sitähän Vilmalla riittää. Ratsu on nopea oppimaan ja se tekee työtään mielellään. Se aivan oikeasti nauttii korvat hörössä ja iloinen ilme silmissään, kun saa puurtaa niiden vaativien tehtäviensä kimpussa.
Esteiden hyppääminen on vähän niin ja näin. Tämäm muija ei ylitä edes metriä, ja pienemmätkin esteet se kapuaa ylitse korvat luimussa ja muutenkin huonolla tuulella. Se vain inhoaa energiaa kuluttavaa hyppäämistä, kun voi tehdä niinkin, että juoksee yli tai kiertää koko esteen. Kyllähän keskitason ratsastaja Vilman hyppäämään saa, mutta ei se meno mitenkään kaunista ole.
Taitaa olla niin, että tämä ratsu on hieman turhan pelokas maastoreissuille. Kyllähän se siellä muiden mukana tarpoo, mutta säpsyy tavallisimmistakin äänistä uudessa ympäristössä. Sanotaan, että vain älykkäät eläimet osaavat pelätä, ja jos niin on, Vilmalla on ihan liikaa älyä.
Kilpailuiden melu hermostuttaa tammaa, joten sen vuoksi sille laitetaan usein pumpulia korviin ääntä vaimentamaan. Neiti yllättävää kyllä osaa kuitenkin olla aivan rauhallinen, jos sen annetaan tasaisin väliajoin nostaa se päänsä ylös ja tutkia uutta ympäristöä satuloinnin ja lämmittelyn aikana.
Itse koulusuoritus on aina täysi kymppi. Vilma rauhoittuu, kun tietää tekevänsä oikein, ja kun ratsastaja on erityisen määrätietoinen siellä uudella radalla. Tammakulta ei niistä ruusukkeista välitä, mutta ainakin siellä kuljetusautossa odottaa aina joku paremman makuinen palkinto... 

Sukutaulu

Jack Frost fwb, 169cm KRJ-II	Tailwinds Rockstar	Vir MVA Ch Pyrrhus II (KTK-II)
		K.N. Grape (KTK-II)
	MW Calibra	Havanna Luna (IrtoSERT)
		Star Theme's La Roche
Subtle Kiss MASQ fwb	Mighty Frog	Pradakid I (YLA2, KRJ-I)
		Mared E'Qui
	Ravenna SIN (YLA2, KRJ-II)	WDL Raisin (YLA2, KRJ-III)
		Gothica AM

Sukuselvitys

Ryhdikäs Jack Frost on KRJ-II -palkittu ori, jolla on yksitoista hienoa varsaa. Kaunis, kilttiluonteinen ori teki nuoruusvuosinaan upean kouluratsun uran, joka ikuisena muistona FWB-historiassa. Vieläkin terveenä ja onnellisena, nykyään tosin siitosorin päiviä viettävänä, ori on taitava ja säyseä ratsu.
Oli vain ajan kysymys, milloin Tailwinds Rockstarista tulisi kuuluisa. Se oli taitava jo hyvin nuorena, mutta näytti kyntensä vasta muutaman vuoden kilpailun jälkeen. Taitava, 169vm korkea punaruunikko ei milloinkaan saavuttanut mitään laatuarvostelupalkintoja, mutta sijoituksia kyllä sateli.
Vir MVA Ch -arvonimen saavuttanut, kakkospalkinnolla kantakirjattu Pyrrhus II on 172cm korkea oldenburg. Tämä säyseä, osaava ratsu on myös tehnyt mukavan uran myös kouluratsastuksen saralla, mutta arvonimet ovat todellakin pelkällä ulkonäöllä ansaittuja. Lienee kuitenkin paikallaan muistuttaa, että orin luonne ja liikkeet ovat vielä sen komeaa ulkomuotoakin mahtavammat!
K.N. Grape oli pieni, mutta sisukas tamma. Tämä kiltti, tummanruunikko hevonen kantakirjattiin kakkospalkinnolle, ja se oli oman aikansa toiseksiparas hevonen koko FWB-tammojen kantakirjassa.
168cm korkea MW Calibra oli kaunis ja kiltti punaruunikko. Se ei koskaan jättänyt historiankirjoihin esimerkiksi suuria sijoitusmääriä tai uskomattomia näyttelytuloksia, mutta muutaman kyvykkään varsan kylläkin. Tämä tamma oli erityisen hyvä kuitenkin edes sukunsa puolesta.
Kiltti ja kultainen Havanna Luna oli huippusukuinen suomenpuoliverinen. Se on sijoittunut muutaman kerran kouluradalla lyhyen uransa aikana ja saanut näyttelyistäkin yhden irtoSERTin. Suurimmaksi saavutukseksi voidaan kuitenkin lukea monet, hienot varsat.
Star Theme's La Rochesta ei paljoa tietoa ole historia säästänyt. Varmaa kuitenkin on valokuvien perusteella se, että ori oli kaunis, sirorakenteinen, kiiltäväkarvainen herrasmies. Kilpailutuloksista ja mahdollisista muista jälkeläisistä ei enää ole tietoa.
Subtle Kiss MASQ on loistavan uran kilpaillut koulutamma. Kuusikymmentä sijoitusta eri lajeista kerännyt, arvokas tamma laukkaa jo vihreämmillä niityillä, mutta ennen sitä se ehti jättää jälkeensä Vilman lisäksi kolme uskomattoman kovatasoista varsaa ja periyttämään niille hyvät ominaisuutensa.
Älykäs ja ystävällinen Mighty Frog todella on omistajansa ylpeilynaihe. Parasta oriherrassa eivät suinkaan ole sen voitokas ura tai komea varsa, vaan loistava luonne. Oppivainen, kiltti herrasmies periytti tämän parhaan asian itsessään ainoalle jälkeläiselleen.
Joskus kerrotaan taruja kauniista, ruskeista kouluhevosista, jotka osaavat kaiken ja tottelevat ratsastajiaan kuin unelmat. Useimmat väittävät, ettei sellaisia ole olemassa, mutta Paradakid I todella on juuri tällainen hevonen. 168cm korkea raudikko on palkittu laatuarvosteluissa YLA2 ja KRJ-I -palkinnoin. Sen viisi varsaa ovat toinen toistaan menestyneempiä. Orin luonnekin on loistavan oppivainen ja määrätietoinen.
Punaruunikko, kuvankaunis Mared E'Qui on jo korkeassa iässä vihreämmille niityille laukannut, neljän varsan emä. Kehuttavan kilpauran tehnyt anglotrakehner on ehdottomasti yksi virtuaalimaailman ylpeyksistä.
YLA2 ja KRJ-II -palkittu Ravenna SIN päästettiin jo menemään vanhuuden vaivojen vuoksi. Ennen kuolemaansa tämä itsepäinen, 168cm korkea raudikko ehti kuitenkin tehdä monenlaista. Sillä on esimerkiksi pelkistä kouluratsastusluokista 41 sijoitusta, ja sen kyvykkäistä varsoista kuuluisin lienee niinsanotusti kaiken saavuttanut Rockwell.
WDL Raisinistakin on jo aika jättänyt. Valokuvistakin silti edelleen voi nähdä, kuinka ryhdikäs tämä luonteikas ratsu eläessään oli. KRJ-II ja YLA2 -palkinnot haalinut koulutaituri on 168cm korkea ja rautias.
Gothica AM on taas näitä hevosia, joista ei paljon tietoa ole säästetty. Kilpaillut tamma kuitenkin on jonkin verran, vaikkakaan se ei laatuarvostelupalkintoja koskaan saavuttanut. Hevosen varsoista kuuluisin on varmasti itse Ravenna SIN.

Kisakalenteri

Kisakalenterissa vain sijoitukset. 

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
31.10.-08	Evergrey	KRJ-Cup/HeC	13/547
19.12.-08	Arwyn	KRJ/VaB	8/99
27.12.-08	O' Polo	KRJ/HeA	6/64
28.12.-08	O' Polo	KRJ/HeA	3/64
30.12.-08	Arwyn	KRJ/VaB	4/52
31.12.-08	Arwyn	KRJ/HeA	4/52
31.12.-08	Arwyn	KRJ/VaB	4/52
01.01.-09	Arwyn	KRJ/VaB	2/52
01.01.-09	Vaapukka	KRJ/VaB	6/52
02.01.-09	Arwyn	KRJ/VaB	4/52
07.01.-09	Arwyn	KRJ/HeA	2/52
11.01.-09	Daftmoor	KRJ/VaB	1/50
11.01.-09	Vaapukka	KRJ/HeA	5/40
15.01.-09	Evergrey	KRJ/VaB	6/50
15.01.-09	Amable	KRJ/HeA	6/50
17.01.-09	Fe Yance	KRJ/HeA	5/40
17.01.-09	Fiktio	KRJ/HeA	3/100
18.01.-09	Fiktio	KRJ/HeA	2/100
18.01.-09	Arwyn	KRJ/HeA	7/52
18.01.-09	Shadiya Arabians	KRJ/VaB	6/50
19.01.-09	Amable	KRJ/VaB	7/50
20.01.-09	Arwyn	KRJ/VaB	6/52
20.01.-09	Carabello	KRJ/VaB	4/37
20.01.-09	Keljo	KRJ/HeA	3/50
21.01.-09	Amable	KRJ/HeA	1/50
21.01.-09	Amable	KRJ/VaB	5/50
21.01.-09	Fe Yance	KRJ/HeA	5/40
23.01.-09	Arwyn	KRJ/HeA	3/52
23.01.-09	Kotiniitty	KRJ/VaB	3/40
24.01.-09	Prejudice	KRJ/HeA	1/50
24.01.-09	Yélna	KRJ/HeA	5/60
24.01.-09	Saveria	KRJ/HeA	1/100
25.01.-09	Arwyn	KRJ/HeA	1/100
25.02.-09	Hämypuro	KRJ/HeA	6/50
27.02.-09	Vaapukka	KRJ/HeA	1/72
27.02.-09	CeRi	KRJ/HeA	1/50
27.02.-09	Prejudice	KRJ/HeA	4/50
27.02.-09	Prejudice	KRJ/VaB	5/50
28.01.-09	Arwyn	KRJ/VaB	7/100
28.01.-09	Viehättävä	KRJ/HeA	5/80
30.01.-09	Arwyn	KRJ/HeA	10/100
30.01.-09	Arwyn	KRJ/Kür HeA	1/100
30.01.-09	Arwyn	KRJ/HeA	1/100
30.01.-09	Hämypuro	KRJ/HeA	5/80
30.01.-09	Saveria	KRJ/HeA	5/30
31.01.-09	Stonegarden	KRJ/VaB	4/40
31.01.-09	Vaapukka	KRJ/HeA	6/72
01.02.-09	Arwyn	KRJ/HeA	7/52
01.02.-09	Arwyn	KRJ/HeA	4/52
02.02.-09	Arwyn	KRJ/HeA	4/52
04.02.-09	O' Polo	KRJ/HeA	4/50
05.02.-09	Arwyn	KRJ/HeA	5/52
08.02.-09	Arwyn	KRJ/VaB	5/52
09.02.-09	Arwyn	KRJ/HeA	6/52
10.02.-09	Arwyn	KRJ/VaB	7/52
11.02.-09	Saveria	KRJ/HeA	4/30
11.02.-09	Arwyn	KRJ/VaB	2/52
15.02.-09	Vaapukka	KRJ/KN.Spec	2/40
20.02.-09	Saveria	KRJ/HeA	4/30
21.02.-09	Agantha	KRJ/VaB	6/100
22.02.-09	Agantha	KRJ/HeA	2/100
23.02.-09	VF Miniatures	KRJ/HeA	9/100

Päiväkirja

Marraskuu 2010
Kävimme kouluratsastusvalmennuksessa.
Milan - 2 Be Wiz U Mims, valmentajana Elle DuLaud.
Valmennussarjan viimeisellä tunnilla kertasin ratsukon kanssa kaiken vanhan, eikä Milan ollut unohtanut ainoatakaan pääasioista, jotka Vilma oli toki osannut jo vuosia ennen kuin tapasi Milanin ensimmäisen kerran. Painoavut ja istunta olivat parantuneet sata prosenttia siitä, mitä ne olivat. Milan ratsasti viimeisen valmennuksen alusta loppuun erittäin kauniisti. Hän oli myös rentoutunut mutta harkitseva, joten Vilmakin oli rauhallinen. Molemmat reagoivat kaikkeen nopeasti mutta rauhallisen näköisesti. Korjasin vain ulkonäköseikkoja, joite muuttamalla kaikki näytti jotenkin rauhallisemmalta ja kauniimmalta. Pää pystyyn, Milan, älä pidä leukaa kiinni rinnassa, kun ratsastat. Varpaat kunnolla eteenpäin, Milan, älä ole kuin ratsastava ankka. Vilmaa opetimme nostelemaan jalkojaan vielä aavistuksen sirommin ja korkeammalle puomien avulla. Niistä ratsastajakin näki, milloin hevosta tuli myödätä enemmän ja osasi ajoittaa oikein omat liikkeensä. Kun se murtosekunnin verran häiritsevä pieni epätasaisuus ratsukon liikkeissä saatiin pois pelkässä käynnissä, Milan yllättäen tajusi koko asian itse ja ratsasti ympärilläni täydellisesti kaikissa askellajeissa leveästi virnuillen. Vilmassa ero ei ollut merkittävä, mutta kuitenkin niin suuri, että koko suoritus näytti tämän pikkuasian vuoksi paljon paremmalta.
Lokakuu 2010
Kävimme kouluratsastusvalmennuksessa.
Milan - 2 Be Wiz U Mims, valmentajana Elle DuLaud.
Tänään Milan sai todellakin tanssittaa Vilmaa kentällä. Tammalla oli poikkeuksellisen hyvä päivä ja ratsastaja oli kehittynyt kovasti, joten ratsukko venyi uskomattomiin suorituksiin. Laukka vaihtui juuri oikealla sekunnilla sulavasti, Vilma ryhdistäytyi heti, kun Milan edes vihjaisi sille muodossa kulkemisesta. Hevonen kantoi itse itseään ja askelsi alleen niin hienosti, että Milan ei joutunut erikseen käskemään sitä kuin yhden ainoan kerran, ihan alussa. Milan joutui käyttämään harjoituksessa kaikkia taitojaan, jotka oli viimekuisissa valmennuksissa oppinut, ja se teki hänestä valitettavasti hieman kireämmän, kuin yleensä. Ohjastuntuma ei ollut yhtä hellä ja rento kuin yleensä, ryhti oli jäykkä eikä hyvä ja ratsastus oli muutenkin hieman liian konemaista. Päätin parhaan lääkkeen vaivaan olevan uusinta viimekuusta. Kun minä huusin koko rata leikkaa pohkeenväistössä, Milan lähti heti puolipidätteen tehtyään. Kun minä huusin laukkaympyrä, Milan laittoi Vilman nostamaan laukan ja ohjasi sen täydelliselle ympyrälle, oli ratsukko sitten missä tahansa kohdassa kentää. Se auttoi. Ratsastaja huomasi, että osaa kaiken jo, vaikka hänen tulisikin toimia täysin yllätettynä. Pikkuhiljaa Milan rentoutui ja ratsastus alkoi näyttää yhtä hyvältä kuin ratsunkin meno. Täydellisyyttä hipovalta.
Syyskuu 2010
Kävimme kouluratsastusvalmennuksessa.
Milan - 2 Be Wiz U Mims, valmentajana Elle DuLaud.
Viimekuussa jäimme hyvälle mallille, ja taas saimme jatkaa suoraan. Teema on harjoitteleminen kilpailun lähestyessä. Kuntotreeni on siis hoidettu aikaisemmin pois alta ja ennen kisoja keskitytäänkin aina niihin vaikeimpiin juttuihin. Milan saikin siirtyä Vilmalla suoraan ratsastamaan koulurataa sitä mukaa, kun minä sanelin ohjeita, valmistautumatta siis ollenkaan etukäteen. Hyvä ratsukko selviytyy aina kunnialla helpoimmista asioista, ja hyväksi tämä ratsukko onkin kehittynyt. Muodossa kulkeminen ei kuitenkaan ihan onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, koska Milan jännitti tulevaa, josta ei itse tiennyt, ja Vilma aisti sen. Muistutin, että me vain harjoittelemme ja juuri tällaisen stressin välttämiseksi ratsukko harjoittelisi itse myös ennen todellista näytönpaikkaa. Se palopuhe auttoi, enkä joutunut korjaamaan todellisia virheitä harjoituksen aikana ensimmäistäkään. Hioinkin sitten niitä pikkuasioita, joita Milan ei ollut vielä kovin lyhyen uransa aikana oppinut. Esimerkiksi vastalaukkaan poika vain antoi Vilman liikkua, joten tamma näytti jäykältä. Neuvoin ratsastamaan koko ajan aktiivisesti, ja sellaisella pikkujutulla yleisilme parani tasan sata prosenttia.
Heinäkuu 2010
Kävimme kouluratsastusvalmennuksessa.
Milan - 2 Be Wiz U Mims, valmentajana Elle DuLaud.
Milan oli harjoitellut kovasti sitten viimekerran, joten saimme siirtyä suoraan viilaamaan pilkkua seuraavassa asiassa, joka on huomaamattomat avut ylipäätään. Tässäkään valmennuksessa emme ehtineet vaikeiden liikkeiden suorittamiseen asti, mutta olemme kuitenkin hieman aukataulusta edellä. Milan ja Vilma kiersivät aluksi kenttää kaviouraa pitkin ja yksinkertaisesti vahtoivat askellajia, nopeutta, askeleen pituutta ja tahtia sitä mukaa, kun sanoin. Perusaskellajeihin, eli käyntiin, raviin ja laukkaan siirtymisessä ei ollut mitään ongelmia ja avut olivat suorastaan näkymättömiä, mutta kun käskin koota ravin mahdollisimman kauniiksi, alkoi Vilma oikutella. Milanin mukaan se hermostui liian pienistä ja epäselvistä avuista ja poika joutui todella käskemään ratsua, mutta minusta Vilma oppii kyllä, jos Milan harjoittelee. Ratsastaja itse oli hermostunut seuraavalla yrityksellä, joten sama tottakai toistui. Neuvoin vaihe vaiheelta: rentoudu, keskity, puolipidäte, laske aavistus käsiäsi, varsinainen käsky ja saman tien anna periksi. Vilma ei ihan täydellisesti mennyt, mutta hieman paremmin. Muutaman toiston jälkeen ratsukko kokosi ravin silmänräpäyksessä ja kangertelematta. Käskin hidastaa huomattavasti ja ratsukko siirtyi harjoittelemaan pienemmälle ympyrälle kentän keskelle. Kovan tason hevosena Vilma osasi toki ravata käytännössä paikallaankin, mutta kokemattomampana ratsastajana Milan ei aivan vielä. Tavoite oli siis ravata hitaasti, mieluiten etenemättä juuri ollenkaan askeleilla. Kun Milan rentoutui ja muisti kuunnella ohjeita kunnolla, Vilmakin suostui iloisen näköisenä tallomaan paikallaan kahden metrin päässä minusta, vaikka hikosikin kovasti helteen ja treenin vuoksi. Kun pääsimme tavoitteeseen, Milan päästi tamman kulkemaan ensin eteenpäin, kiihdytti sitten ja antoi ratsunsa rentoutua rauhalliseen raviin ennen loppukäyntejä.
Kesäkuu 2010
Kävimme kouluratsastusvalmennuksessa.
Milan - 2 Be Wiz U Mims, valmentajana Elle DuLaud.
Kaikki näytti niin helpolta, kun valmennus varsinaisesti alkoi. Milan kokosi ohjat kauniille, kevyelle tuntumalle ja Vilma-tamma reagoi siihen saman tien ryhdistäytymällä. Tahdoin aluksi nähdä, miten yhteispeli ylipäätään sujuu, joten Milan ratsasti minulle pohkeenväistöjä, voltteja, ja kaunista, tasaista menoa kaikissa askellajeissa. Sitten ryhdyimme töihin, ja tämän valmennuksen teemaksi muodostuikin saman tien istunta. Milan istuu hyvin, mutta ei tarpeeksi hyvin, joten aloitimme aivan alusta. Poika sitoi ohjat solmulle ja keskittyi istumaan tarpeeksi hyvin. Minun avullani hän oppi viidessätoista minuutissa siirtämään tottelevaista Vilmaa askellajista toiseen vain istunnallaan ja kääntämään hevosta painoapujen avulla niin huomaamattomasti, että sitä oli kaunista katsella, vaikka täydellistä volttia ei vain painoavuilla saatukaan aikaan. Tammalta meni jonkin aikaa ymmärtää, miten sen piti toimia, koska Milan on näköjään aikaisemmin ratsastanut ensisijaisesti pohkeella, sitten ohjalla ja vasta viimeiseksi painoavuilla. Seuraavaksi otimme harjoitukseen mukaan pohje- ja ohjasavut ja ratsastaja tuntui huomaavan, ettei niitä tämän hevosen tapauksessa tarvitse kuin nopeaa toimintaa tahdottaessa ja hienosäätämään esimerkiksi sitä volttia. Valmennuksen loppupuolella Milan ratsasti lähes täydellisiä laukanvaihtoja joka toisella askeleella, ja hänen oman kommenttinsa mukaan ne olivat helpoimpia kuin koskaan. Tästä meidän on hyvä jatkaa ensikuussa.
Toukokuu 2010
Ei voi meidän Vilmaa kuin ihailla. Se on nyt astutettu Poika-nimisellä orilla, joka on oikein komea puoliverinen. Hassu sattuma on se, että Vilmalle sopivin ori löytyikin sitten tamman kasvattajalta lähteneistä hevosista. Molemmathan ovat Mims-hevosia.
Oli miten oli, en malttaisi millään odottaa varsaa. En usko Vilman vielä tietävän, mitä ihanaa se tulee käymään läpi, mutta kyllähän neiti minusta huomaa heti, että jotain on nyt muuttunut. Hyvänen aika, eihän sporttinen tammani yleensä saa herkkupaloja joka kerta ruuan mukana! Luulen, että ratsu lihoo pyöreäksi kauan ennen kuin sen tiineys alkaa näkyä vähääkään...
Varsa tulee syntymään ennen kesälaitumia, ja minä toivon jostain syystä enemmän tammaa kuin oria. En ole kaavaillut vielä nimeä, mutta olisi hienoa, jos se liittyisi pienokaisen upeiden vanhempien nimiin.
Huhtikuu 2010
Vauva-asiaa! Nyt se on viimein varmaa! Vilma saa keväällä varsan! Ihanan, pienen, hontelon varsan, joka jää kotiin meille kasvamaan!
Tammallani on ollut vähän hankalaa viimeaikoina. Kuun alussa vaadin siltä aivan liikaa treeneissä nähdäkseni, mihin se ihan oikeasti pystyy. Ensin Vilma vaikutti hyvin itsevarmalta, kun sai suorittaa kunnon tehtäviä, mutta sitten... Noh, tammani epäonnistui kerran ja ei ole sen jälkeen uskaltanut oikein yrittää. Toivottavasti asia korjaantuu itsestään laidunkaudella, mutta ellei, tämä on treenin paikka.
Onneksi Vilma saa edes olla terve, siitä on vain oltava iloinen. Tammallani ei ole ollut edes naarmuja koko sinä aikana, kun se on ollut meillä. On ollut ihanaa, kun ei ole koskaan tarvinnut kantaa huolta. Muilla hevosillahan on ollut välillä ties mitä ihmeellistä laidunkolhua...
Maaliskuu 2010
Kunnon treenin jälkeen tuntuu, kuin olisi saanut jotain päivän aikana tehtyä ihan täydellisen hyvin. Niin todella on ainakin Vilman kanssa käynyt. Viimekuun köpsöttelyn jälkeen on ollut erityisen mukava paiskia töitä kunnolla. Myös hevoseni on sitä mieltä, koska suhtautuu harjoituksiin vakavammin kuin koskaan. Se näytti ihan totta yllättyvän, kun treeni oli ohi niin nopeasti, kesken kaiken.
Olemmehan me toki ehtineet ottaa rennostikin välillä. Muunmuassa perjantaina 12. päivä kävimme katsomassa, joko viimeisetkin pienet lumet ovat sulaneet maastopoluilta. Eivät ihan kaikki olleet, siellä täällä kuusien alla varjossa oli vielä muutama hippunen. Ainakin ilma oli mitä mahtavin - ei kuuma, ei kylmä. Meidän suosikkivuodenaikojamme Vilman kanssa ovatkin alkukevät ja monivärinen loppusyksu. Ihan vain ratsastussäiden vuoksi
Helmikuu 2010
Onpas meillä vielä mukavasti lunta. Seppä kysyi, laitetaanko Vilmalle vielä hokkikengät täksi kuuksi, ja minä sanoin, että tottakai. Onhan Vilman tietenkin saatava nauttia lopputalven ihanasta ajasta joutumatta liukastelemaan. Sitä paitsi tamman treeni olisi nollassa ilman kunnon kenkiä, koska meillä ei vieläkään ole maneesia. Tai no, tottapuhuen nollassa se on nytkin, koska olen antanut houkutuksille periksi ja vain hurvitellut maastossa ratsuni kanssa. Hällä väliä, minä olen ajatellut, ei se VRL kuitenkaan vielä palaa jaoksineen.
Jos Vilmalle nyt varsan saisi keväällä, sen kilpailemisen jälkeen olisi tammani valmis kaikkiin laatuarvosteluihin. Sitten saattaa olla sopiva aika siirtää kultatammani kokonaan jalostuskäyttöön. Sillähän on jo ehdottomasti tarpeeksi ikää! Toisaalta, kuinka maltan luopua yhdestäkään suloisesta pikku-Vilmasta..?
Tammikuu 2010
Lunta on kiitettävästi ja pakkastakin sen verran, että Vilma käyskentelee haassa vain lyhyitä aikoja kerrallaan, ja aina loimitettuna. Hangessa kulkemaan joutuminen rasittaa hevosta sen verran, että en ole juurikaan ratsastanut Vilmalla. Pari kertaa olemme päässeet naapurin maneesille, mutta näin talvisin siellä on niin kolkkoa, että treenistä ei vain voi nauttia. Vilmaahan ei ratsastuksenpuute vaivaa ollenkaan. Päin vastoin, se suorastaan loistaa tyytyväisyydestä, kun sai ilmaisen loman.
Harjailuun sen sijaan olen käyttänyt paljon aikaa. Olen oppinut uudelleen sen, kuinka mukavaa on vain olla oman hevosen kanssa. Vilma ei harjaulusta aina niin välitä, mutta onneksi taputtelut kelpaavat sille milloin tahansa. Yleensä vain istun Vilman karsinan oen vieressä käytävällä juttelemassa tammalle. Ovi on aina puoliksi auki, ja silloin tällöin Vilma kurkottaa monia kohti saamaan vähän rapsutuksia korvan takaa. Isäntä sanoo tamman oppivan vain huonolle tavoille, mutta eipä siitä ainakaan vielä mitään vaivaa ole ollut.
Joulukuu 2009
Vaikka Vilma ei ole paukkuarka, jännitän uudenvuodenjuhlia. Joka vuosi nuo naapurit lupaavat olla paukuttelematta ilotulitteitaan tallin lähellä, mutta viimevuonnakin paukkui jopa hevoshaassa. Vilma-tamma osaa ihan varmasti suhtautua ääniin viisaasti sisällä turvallisessa tallissa, mutta silti...
Jouluaatto oli joka tapauksessa mukava. Aamutallille tullessani Vilma osotti minua hevosten tonttulakki päässään, niin nättinä, että! Jaoin hevosille niiden pienet joululahjat. Tavanomaisen namipussillisen lisäksi Vilma sai uuden vaaleanpunaisen fleeceloimen, vaikka ei se sitä osaakaan ihailla. Ainakin ihmisiä huvittaa kovasti, kun Vilma myöhemmillä pakkasilla käyskentelee haassa loimineen...
Muuten koko joulukuu on ollut meillä mukava, vaikka ratsaille en olekaan kovin monesti päässyt kaiken tämän lumen vuoksi.
Marraskuu 2009
Syntymäpäivänäni, viimeinen marraskuuta, tallipojat ja Vilma yllättivät minut. Aamutallille herätessäni satuloitu ja kahdella vaaleanpunaisella rusetilla koristettu Vilma odotti minua valmiina tallikäytävällä. Sain vain nousta hevosen selkään ja lähteä liikkeelle, kuin paraskin prinssi. Vilmakin oli pitkästä aikaa oikein mukava ja yhteistyöhaluinen ratsu. Oli ihanaa vain mennä täysin huolettomasti.
Alkukuun Vilma onkin ollut kiukkuinen. Se ottaa nyt viimeistä kertaa yhteen kanssani ennen kuin kasvaa aikuiseksi, joten ryppyily on normaalia. Jo lämmittelyravien jälkeen neiti suvaitsi kuitenkin laskea päänsä ja jatkaa nätisti käveluään. Olin ylpeä tammastani, kun se pysyi tyynenä siltikin, vaikka naapurin pikkulapset juoksivat innosta kuljuen taputtelemaan heppaa.
Lokakuu 2009
Tämä kuu on sujunut jotenkin helposti. Kaikki treenit ovat menneet kuin itsestään, eikä minulla ole valittamista mistään. Muutama lumihiutale, jotka kaikki heti sulivat, ihmetytti kyllä Vilmaa, mutta ei fiksu tammani hyppimään ryhtynyt. Se vain katsoi silmät suurina.
Olen opettanut Vilmaa myös ajolle, mutta siitä ei tule suoraan sanoen yhtään mitään. Siinä vaiheessa, kun Vilma nosti neljännen kerran väkisin laukan ja painoi korvat luimussa menemään, päätin, että on aika luovuttaa.
Terve tammani on ollut, ja nauttinut elämästään. Olen yrittänyt keksiä sille joka viikonloppu aina jotain ihan uutta, ja uskonkin, että se on hevoseni hyvän kunnon ja terveen pään salaisuus. Stressaantunut tai tylsistynyt hevonenhan sairastuu helpommin, kuin iloinen ja aktiivinen. Itsekin muuten hyödyn tamman terveydestä rahallisesti ja henkisesti siinä mielessä, että en joudu hoitamaan sairasta hevosta ja olenaan huolissani siitä.
Syyskuu 2009
Syksi on lempivuodenaikojamme, koska se on niin kaunis. On niin ihana maastoilla, kun metsä on oikein juhlapuvussa, eikä ilmakaan ole liian kuuma tai kylmä. Olemme menneet Vilman kanssa maastossa eniten kovassa vauhdissa, mutta lönköttelyynkin on jäänyt aikaa. Muutaman kerran olemme kävelleen ja ravanneet ihan ilman satulaa. Kuun puolivälin paikkeilla hölkkäsimme loimi Vilman selässä.
Kun nyt loimesta tuli puhe, mainitsen, että uusien varustehankintojen aika olisi jo kovaa vauhtia. Vilman vanhassa loimessa on jo suuri reikä, eikä yleissatulakaan häävissä kunnossa ole. Ohjat näyttävät siltä, että katkeavat jo seuraavasta puolipidätteestä. Vilma ei näistä kärsi, mutta minun silmälleni se on tympeää katseltavaa.
Onneksi ei muuten ole kilpailuita juuri nyt. En kehtaisi viedä kaunista Vilmaa ihmisten ilmoille tuollaisissa varusteissa...
Elokuu 2009
Ostin ensimmäisen ns valmiin hevoseni, Vilman. Minä, joka olen aina painottanut, kuinka oma ratsu koulutetaan ja kilpaillaan aina itse, ratsastan nyt täysin koulutetulla, hienosti kilpailleella ja pari varsaakin saaneella huippuhevosella. Tämä elämäni kolmas oma suomenpuoliverinen on kieltämättä ihana, kiltti ja kaunis, enkä todellakaan kadu sen ostamista. Nuori Vilmani on jo tässä kuluneen kuukauden aikana osoittanut olevansa kaikin puolin hyvä ystävä minulle, ja siitä aion pitää kiinni.
Tämä ensimmäinen kuukausi kuluu meillä varmasti tutustumiseen, ja heti seuraavassa aion astuttaa Vilman. Sitten luvassa on pienimuotoista kilpailua - ja pyrimme ensimmäiseen KRJ-laatuarvosteluun, johon vain ikinä mukaan mahdumme. Noita varsojakin kun jo valmiiksi on, tämä on mahdollista.


jälkeläiset



220212 To Be Paradox RR (i: Codec de Grant)

211008 Spit It Out Mims (i: Lord Sawyer EL)
Kaunis ja kyvykäs tammavarsa, jonka kisatuloksia vielä odotellaan. Koulupainotteinen prinsessa aikoo vielä päästä pitkälle sekä elämässään yleensäkin että koulukentillä kilpaillessaan!

030109 7 Shots Shaw (i: Chemic Al Romance SIN)
Muutaman kymmenen kertaa jo sijoittunut, kuvankaunis, suurikokoinen tamma. Jatkaa varmasti vielä kilpailukentillä tulevaisuudessakin, voittoja kahmien ja taidoillaan hämmästyttäen.