Borislav VB

Borislav VB

Nimi	Borislav VB, "Boris"
Syntymäpäivä	14.12.-09, kuollut 1.4.2017
Ikä, ikääntyminen	28v
Rekisterinumero	Ei vielä
Rotu	Rbsh
Väri	Rautias
Sukupuoli	Ruuna
Säkäkorkeus	169cm
Kasvattaja	heiskä., Västerby
Omistaja, asuintalli	Reita VRL-02753, talli
Painotus	Yleispainotus
Koulutus	VaB, 120cm
Saavutukset	Ei vielä

 
Kuvan otti HL, thank you



"Boris! En ole nähnyt elämässäni mitään kauniimpaa, kuin sinä", kiljuin onnesta soikeana oransseissa korkokengissäni, vihreä tukka pystyssä, kun olin elänyt kaksi viikkoa yhteiseloa ratsuni kanssa. Olin silloin osittain oikeassa - Boris nimittäin ei ole vain kaunis. Se on luonteeltain upein mies koko maan päällä, ja olisin halunnut sen, vaikka se olisi ollut tarantella tai norsu. Hevonen se kuitenkin on - komein ja taitavin ruuna, joka on maailmassa koskaan nähty. Hemmoteltu poika on tottunut myös ensiluokkaiseen hoitoon, ja vaikka hyväksyykin ihmiset laumansa johtajiksi, ruuna osaa vaatia itselleen parasta. Hutiloiden siivottu karsina ei kelpaa, tarhakavereidenkin on kuuluttava yläluokkaan, mutta onneksi kallis merkkisatula kelpaa kotikäyttöön, koska timantein koristellussa olisi huono istua.
"Voi kiitos Boris, mikä ihana yllätys!" voisin sanoa joka päivä vain siksi, etten koskaan osaa aamulla odottaa, kuinka kaunis hevoseni onkaan. Sanon niin kuitenkin vain silloin, kun Boris antaa jonkin vielä erityisemmän lahjan, ja miltä tahansa muulta hevoselta sellainen suoritus olisi sula mahdottomuus. Minun suklaasilmäruunani sen sijaan kääntää silloin tällöin päänsä minua kohti kesken harjauksen, laskee silkkisen turpansa käsiini ja hörähtää. Se taitaa sanoa, että kiitos, mutta sen ääni on niin kaunis, että kukaan ei voi olla ihailematta.
Hyväkäytöksinen, rakas Boris on hyvin rauhallinen ja säyseä harjailtava. Oriaikoinaan se vähän kuopi maata ja pärski, koska halusi liikkeelle, mutta tätä nykyä poika on rauhoittunut ihan kiitettävästi. Enää ei tarvitse varoa edes varpaitaan, ja ruunalla on aikaa jopa nauttia. Pitkään jatkuneen harjauksen aikana suloinen ratsu sulkee kauniit silmänsä, ojentaa lihaksikasta selkäänsä ja lepuuttaa toista kallisarvoista takajalkaansa ilmassa. Silloin tällöin Boris kääntyy hoitajaa kohti antaakseen lämpimän hevosenpusun tai lempeän hörähdyksen vastalahjaksi, kiitokseksi hyvästä hoidosta. Ja hyvää hoitoa Boris vaatiikin - kalliit, parhaista materiaaleista valmistetut harjat on pidettävä viimeisenpäälle puhtaina ja joka kohta kiiltävää karvaa on harjattava kunnolla. Myös silloin, kun ruuna on keksinyt ottaa mutakylvyn syyssateiden aikaan ja siitä valuu liejua jalkoja pitkin tallin lattialle.
Boris ei erityisesti pidä kavioiden siivoamisesta, mutta ei se myöskään fiksuna herrasmiehenä viitsi nostaa meteliä asiasta. Koska ruuna on hemmoteltu, se haluaa kavioiden puhdistuksen tapahtuvan nopeasti ja rennosti. Jalka ei pysy ylhäällä kovin kauaa, vaikka hienosti nouseekin. Tämä ei onneksi ole ongelma, koska Boriksen ympärillä ei pyöri edes hoitotoimenpiteissä harjoittelevia heppatyttöjä, vaan pelkästään asiansa osaavia ammattilaisia. Kengityksen ruuna tekee tämän asian takia vaikeaksi, mutta kalliisti palkattu seppämme ei valita.
Jos kyse olisi normaalista hevosesta, sellainen ei kehtaisi pullistella, kun Boriksen kallista, ihan ruunan omaa selkää varten teetettyä satulaa liu'utettaisiin hevosen kaulalta selkään. Ruunani ei olekaan normaali hevonen, vaan oma upea itsensä, ja tottunut ykkösluokan elämään, joten se kyllä kehtaa pumpata ilmaa keuhkonsa ja vatsansa täyteen, kun satulavyötä kiristetään. Kultaisen Boriksen haka on niin suuri, huollettu ja houkutteleva, että tottakai poika olisi mielummin siellä, kuin töissä. Onneksi satulavyön saa kireälle joko pari kierrosta ratsastettuaan tai taputtamalla ruunan vatsaa lujasti avokämmenellä satulavyön kohdasta.
Suitset, joissa muuten on poskessa hopealaatassa Boriksen nimi, voi aivan helposti pujottaa ruunan päähän. Se kyllä poimii kuolaimet nätisti kämmeneltä, kun niitä tarjoaa, ja pitää kauniin päänsä koko ajan sopivalla korkeudella. Ruuna ei oikein haluaisi käyttää alaturpahihnaa, ja ja rypistelee äreästi suupieliään, kun sitä kiinnitetään. Tämän oudon inhon vuoksi kallis Boris käyttää hihnaa vain näön vuoksi radoilla, eikä tarpeen vuoksi kotona.
"Hyvä Boris!" kuuluu jo lämmittelyn aikana monesta suunnasta. Valmentaja kehuu kentän keskeltä, ratsastaja hevosen selästä ja muutama tallin henkilökuntaan kuuluva kauempaa kovaan ääneen. Jopa isäni haluaa välillä puhelimen kautta kehua hevostani, ja vaikka Boris aluksi pelkäsikin kännykän kaiuttimista kuuluvaa ääntä, se oppi ymmärtämään hellittelyt kehuiksi, vaikka ihmistä ei näykään. Ylpeä ruuna on jo valmiiksi miellyttämishaluinen ja menee kerran onnistuttuaan aina vain paremmin. Heti lämmittelyn alusta alkaen poika on kaikessa mukana sataprosenttisesti, ravaa lämmittelyraviaan korvat hörössä ja pärskii muutaman kerran intoaan.
Koulutreenin tulee olla monipuolista. Boris ei niinkään kyllästy yhden asian vääntämiseen, mutta toisto toistolta harjoituksen teho vähenee. Ruuna jaksaa yrittää samaa asiaa aina vain uudelleen, mutta sen lihakset alkavat väsyä. Vaihteleva treeni lisää ratsun mielenkiintoa asioita kohtaan entisestään ja antaa sen sopusuhtaisille lihaksille vaihtelevuutta. Kiltti hevonen nauttii kauniista koulukiemuroista ja ratsastajan avuillaan ehdottamista haasteista. Miksi se siis laittaisi vastaan treenissä, tai kiukuttelisi? Boris on mestari myös tulkitsemaan epäselviäkin apuja, ja taitojensa puolesta se olisi hyvä opetushevonen, vaikka tarkka omistaja ei anna epäpätevän hevosihmisen koskea siihen sormenpäälläkään. Boriksen oma henkilökunta puolestaan kilpailee siitä, kuka saa ratsastaa.
Esteillä tuntuu, kuin ruuna opettelisi lentämään. Se osaa jo vähän - tuntuu nimittäin lentävän esteen yli kevyemmin, kuin mikään muu hevonen, mutta siivet eivät vielä ole kasvaneet ilmassa pysymistä varten. Ponnistus on mielettömän keveä, ja tuntuu, kuin Boriksen ei tarvitsisi käyttää voimaa ollenkaan, vaikka korkeimmilla esteillä sen lihakset työskentelevätkin täysillä. Laskeutuminen puolestaan on ihan Boriksen itse kehittämää tyyliä. Se ottaa ensin yhdellä jalalla vastaan kuin mikä tahansa esteratsu, mutta ei laskekaan painoaan etujaloille kun hitusen verran, vaan liikkuu tasaisesti kuin aallon päällä. Tottelevaisuus on jälleen täysi kymppi, ja vaikka ruuna ottaa suuntaa uudelle esteelle automaattisesti, se vaihtaa kohdettaan pienestäkin kehotuksesta. Lähestymisen on oltava melko hyvä, jotta hyppy onnistuu, mutta kieltoja tapahtuu vain erittäin harvoin. Ruuna pitää hyppäämisestä kovin paljon.
Peloton Boris kiitää maastossa uljaana kuin sotaratsu. Alkumatkasta ruuna liikkuu kuin kentällä, mutta ymmärtäessään matkan jatkuvan pari tuntia tai ylikin, se pidentää askeltaan automaattisesti ja ottaa rennomman asennon. Ratsastajan ei ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut kertaakaan olla huolissaan maastossa Boriksen kanssa, koska poika ei tunnu pelkäävän mitään. Se ei myöskään ryntää, vaikka onkin varsin innokas menemään. Laukkapätkällä muiden kanssa saattaa tulla muutama ilopukki, mutta ne ovat kovin pieniä ja vaarattomia.
Boris osaa asiansa, joten kisatilanne stressaa sitä vain hieman, ja siihenkin on syynä hulina ja meno, eikä niinkään jännitys suorituksesta. Ratsu käyttäytyy koko harjailun, satuloinnin ja suitsinnan ajan kuten kotonakin, mutta lämmittelyssä se on hieman tavallista laskelmoivampi.
Jos suoritus on koulua, ratsastajan on osattava antaa selkeät avut, toisin kuin kotona. Vaikka Boris on jo melko tottunut omaan prinssinmaineeseensa ja jatkuvasti räpsyviin salamavaloihin, sitä hävettää vielä hieman olla julkkis, ja siksi se ei keskity ihan sataprosenttisesti. Taitavan ratsastajan kanssa pieni hermostuneisuus ei edes näy.
Esteratsastus on niin erilainen laji, kuin kouluratsastus, että siinä ruuna antautuu vauhdin hurmaan. Se ohjautuu vielä helpommin ja automaattisemmin, kuin kotona, mikäli vain mahdollista. Ratsastajan tehtäväksi jää lähinnä suitsien pitely, hyvässä istunnassa pysyminen, liikkeiden pyötääminen ja karkeasti suunnan osoittaminen.
Jos puhutaan kenttäratsastuksen maasto-osuudesta tai muusta erillisillä radoilla suoritettavista kilpailuista, niissä Boris on kuin kotonaan. Hajut ja äänet toki ovat hieman erilaisia, kuin omassa pihapiirissä, mutta niistä näin rohkean ratsun ei tarvitse piitata.
Ainoa ongelma kisoissa on se, että mihin se uusi ruusuke ja pokaali tällä kertaa saadaan mahtumaan. 

Stanimir Yél rbsh 162cm	Vir MVA Ch Ppoo's Luîs rbsh KTK-II, YLA1	Angel's Bluebird Storm xx 168cm G1
		BDJ Ljudmila xx
	Anushka rbsh 160cm KRJ-II	Jarkonétt rbsh 167cm
		Finétt budj 156cm YLA3
DOTA' Tamara rbsh 65cm 878 200 ve	Adonétt rbsh 160cm	AD Fletcher rbsh KRJ-I, KTK-III
		Yennétt rbsh
	La Sirène Tribeca rbsh 158cm	Tribute budj
		Francesca Ion x, 160cm

Yleisesti
Boriksen suku on osaksi hyvin menestynyttä ja palkittua, mutta mukana on myös tasaisempia, kotikäytössä eläneitä yksilöitä periyttämässä mm hyvää luonnetta ja ulkonäköä. Vanha, upea suku on osittain jo hävinnyt virtuaalimaailmasta osoitteiden katoamisen vuoksi, mutta suurin osa sukulaisista vielä löytyy netistä ja kadonneitä voi jäljittää melko pitkälle muiden sukulaisten sukuselvityksien kautta. Boriksen voisi sukunsa perusteella luokitella pitkäsukuiseksi, koska sukua löytyy tai on löytynyt netistä yli kolme polvea, osittan yli viisi. Ruunan venäläisprosentti on 59,25.
Stanimir Yél
Stanimir Yél eli "Stan" on se ori, jolta Boris peri rauhallisen, lepsun, ystävällisen luonteensa. Upeannäköinen tummanruunikko ori on 162cm korkea. Tällä hienosti porrastetussa esteratsastuksessa sijoittuneella orilla on upea suku ja mitä parhain koulutus sekä käytöstavat. Hienoja jälkeläisiäkin on Boriksen lisäksi muutama.
BDJ Bogatyr Tämän kauniin ruunan oikeat sivut ovat jo kadonneet netistä, mutta onneksi se elää vielä muistoissa, ja siitä löytyy tietoa virtuaalisen ratsastajainliiton hevosrekisterin kautta. Ori on voittanut komeudellaan palkinnot vir MVA ja Ch, mutta sen suorituksista urheilullisemmista lajeista ei ole enää luotettavaa säilynyttä tietoa.
Anushka "Mikä tamma!" minun oli pakko huudahtaa, kun tutustuin Boriksen sukuun. "Anuun" on todellakin panostettu paljon, niin treenin kuin hoidonkin osalta. Kiltti mutta sporttinen tummanruunikko on 160cm korkea, ja pysyi kauniina ja kiiltäväkarvaisena vielä silloinkin, kun ikä alkoi painaa. Vanhana ja raihnaana tämä KRJ-II -palkittu kuuden varsan emä menehtyi 29. lokakuuta 2009 hevosinfluenssaan.
DOTA' Tamara
DOTA' Tamara, eli "Tamara", on kauneimpia tapaamiani hevosia pitkään aikaan, ellei Borista itseään lasketa mukaan. Tätä 165cm korkeaa tammaa ei ole palkittu mitenkään, mutta se on menestynyt loistavasti sekä kouluratsastuksessa ja kenttäratsastuksessa. Boriskin on perinyt rautiaalta emältään upean värityksen lisäksi myös hyvät hyppylahjat.
Adonétt
01. maaliskuuta 2008 lopetettu Adonétt oli 160-senttinen rbsh-ori. Vaikka ori oli hyvästä suvusta ja itsekin varsin kyvykäs, DOTA' Tamara jäi sen ainoaksi varsaksi, mutta se onkin menestynyt monen edestä. Helmikuussa 2006 syntynyt komea ori eli pitkän, terveen ja täyden elämän.
La Sirène Tribeca
Kaunis La Sirène Tribeca eli melkein kolme kokonaista IRL-vuotta Grdotassa, ja ehti jättää kolme kaunista jälkeläistä ennen vanhuuden vaivoihin kuolemistaan. Tämä musta koulupainotteinen kaunotar oli 158cm korkea ja koulutustaso ylsi aina intermediate-tasolle asti.

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
01.08.-10	Askelma	Koulu/VaB	1/18
24.08.-10	VMRY	VMRY/15km ihanne	Hyväksytty
26.08.-10	Flickington	MEJ/100cm	4/19
26.08.-10	Flickington	MEJ/100cm	1/29
01.09.-10	Joushou Gaidou	KERJ/CIC3	1/24
02.09.-10	Miitsu	KERJ/CIC3	5/25
03.09.-10	Miitsu	KERJ/CIC3	5/25
03.09.-10	Joushou Gaidou	Kenttä/CIC3	2/7
04.09.-10	Joushou Gaidou	Kenttä/CIC3	1/7
05.09.-10	Västerby	KERJ/CIC3	4/20
07.09.-10	Viisikko	VMRY 15km ihanne	Hyväksytty
08.09.-10	Zurück	KRJ/VaB	1/20
07.09.-10	Evergrey	KRJ/VaB	1/40
10.09.-10	CK	VMRY 15km ihanne	Hyväksytty
25.09.-10	Chiksawn	VMRY/15km ihanneaika	Hyväksytty
23.10.-10	Zuruck	KRJ/HeA	3/19
26.10.-10	Kaviokallio	Este/120cm	3/39
14.03.-11	Crash Ponies	KRJ/VaB	6/60
28.04.-11	Navajo	SRY/Keskitaso nopeus	2/10
02.07.-11	Icon	Este/90cm	6/128
02.07.-11	Alegre	Este/60-70cm	2/42
03.07.-11	Icon	Este/90cm	10/128
10.07.-11	Rowlee SJ	Este/120cm	2/29
12.07.-11	Marcius	Koulu/HeB	2/28
13.07.-11	Marcius	Koulu/Raviohjelma	1/24
16.07.-11	Marcius	Este/120cm	5/30
17.07.-11	Marcius	Este/120cm	5/30
01.09.-11	Alegre	Koulu/HeB	7/90
01.09.-11	Alegre	Koulu/VaB	3/73
24.11.-11	Hex	KERJ/CCI/CIC3	2/46
27.11.-11	Taikakuun kartano	KERJ/CCI/CIC2	3/40
28.11.-11	Taikakuun kartano	KERJ/CCI/CIC2	5/38
15.12.-11	Ahmavaara	Koulu/HeB	1/81
20.02.-12	Zuruck	ERJ/130cm	1/50
21.02.-12	Zuruck	ERJ/130cm	7/50
23.02.-12	Zuruck	ERJ/130cm	3/50
16.01.-12	Chinet Ranch	KERJ/CCI/CIC3	4/29

Kirjoitettu 241210
Olipas meillä kylmä jouluaatto. Lämpimästä tunnelmasta huolimatta Boriksen ulkoilu jäi pienen lenkin kävelemiseen riimunarun päässä toppaloimi päällä. Minä jäädytin korvani, ja nyt ne ovat turvonneet kuin limput. Pakkasta oli 32 astetta. Ai jai jai. Huomenna polleni on varmasti vihainen kuin ampiainen, koska joutui viettämään tylsän päivän sisällä, noin 23 tuntia karsinassaan. Ulkopuolella se kävi pienen lenkkinsä lisäksi vain harjattavana, ja seisoi hetken käytävällä, kun sen karsinaa siivottiin.
Minä vietän huomenna joulua perheeni kanssa toisella paikkakunnalla, että onnea vain sille, joka joutuu Boriksen kanssa toihiamaan..
Kirjoitettu 090910
Tässä eräänä päivänä Boris voitti oman luokkansa maastoesteillä ja sai palkinnoksi uuden, kiiltelevän voittajaloimen. Kyllä, olemme ylpeitä. 
Kirjoitettu 260810
Tein Borikselle kirjalliset hoito-ohjeet.
Kirjoitettu 040710
Tänään oli niin kuuma päivä, että vihreä, lyhyt tukkani liimautui päänahkaani, vaikka kuinka sitä aamulla olin tupeerannutkin. Boriskin pysytteli varjossa ja roikotti päätään kurjan näköisenä. En ollut ajatellutkaan minkäänlaista ratsastusta tällä ilmalla, mutta siinä haan portilla masentunutta hevostani taputellessani metsän ihana viileys alkoi tuntua vastustamattomalta. Matkassa oli vain yksi ainoa mutta: minun kenkäni. Piikkikorkoiset, säihkyvänoranssit kengät olivat paitsi vaarallisen hevosen selässä, myös ehdottomasti liian kalliit pilattavaksi.
Talutin joka tapauksessa Boriksen tallin viereen mahdollisimman varjoisaan paikkaan harjailtavaksi. Viettäisin sitten aikaa sen kanssa vaikka vain huvikseni. Ruuna oli mielissään päästessään pois haasta, vaikka yleensä olikin ehdottomasti mielummin vapaana. Se tiesi, että rapsuttelisin mukavasti sen paarmanpuremia, kastelisin sen jalat kylmällä vedellä ja pirskottaisin vettä vähän selkäänkin. Sen voimalla ruuna olisi jättänyt taakseen vaikka kuinka mahtavan tarhan tai laitumen.
Borikseni roikotti päätään surkeasti ja melkein nukkui kahdenkymmenenviiden asteen lämmössä. Harjattuani sen herätin sen julmasti kylmällä vedellä. Tottahan Boris säpsähti ensin, kun varoittamatta tähtäsin vesisuihkun sen jalkoihin, mutta heti saatuaan silmänsä kunnolla auki se rentoutui ja näytti kovin tyytyväiseltä. Minä olisin kuollut, jos jääkylmää vettä oltaisiin valutettu minun jalkoihini, mutta Boris-ruuna vain tuhisi tyytyväisenä. Sen selkään en osoittanut vettä suoraan, vaan ruiskutin sitä niin korkealla kaarella, ettei vesisuihku valunut jääkylmänä, inhottavana norona, vaan tipahteli pieninä pisaroina.
Lähdin hakemaan kuitenkin niitä Boriksen suitsia, koska ilmeisesti olin päättänyt joka tapauksessa ratsastaa edes vähän. Yritin houkutella mukaan satulahuoneessa nyrpeän näköisenä (ilmeisesti äitinsä pyynnöstä) satuloita kiillottavaa Emmiä, mutta hän ei kuulemma ehtinyt. Sanoi, että ensi kerralla sitten, tai vaikka illan viiletessä, ja siihen minun oli tyytyminen. Suvia ja Rebekkaa en todellakaan uskaltaisi pyytää mukaan minnekään, koska se kaksikko oli aina niin kiireinen ja kaiken lisäksi hyvin vaikeasti lähestyttävä. Oli lähdettävä Boriksen kanssa kaksin.
Hetken kuluttua Boriksella oli yllään minun lisäkseni suitset ja autoni takakontista löytynyt vaaleanpunainen, nallekuvioinen villaviltti. Suitset olivat ratsastamista varten ja viltti oli vihreäruutuisen vekkihameeni suojelemista varten.
Boris on aina ollut kerta kaikkiaan mainio ratsu kaikessa rauhallisuudessaan ja varmuudessaan, mutta arvatkaa vain, monestiko putosin! Nalleviltti ei todellakaan riittänyt suojelemaan lyhyttä hamettani, kun mätkähdin kahdesti tomuiselle tielle. Onneksi kenkäni säilyivät ehjinä, koska olin potkaissut ne autoon odottamaan ja lähtenyt avojaloin suojellakseni sekä itseäni, kenkiäni että hevoseni kylkiä.
Oli miten oli, ensimmäisen putoamisen syy oli huolimaton ratsastus. En tainnut oikein katsoa ympärilleni, joten Boris käytti tilaisuutta hyväkseen ja oli säikähtävinään henkilöautoa. Onneksi se ei mennyt kauas, poikkesi vain tienreunaan, ja antoi saman tien kiinni. Niin kuin aina, kun mokailin sen kanssa. Toinen putoaminen johtui yksinkertaisesti siitä, että se typerä, olematon nalleviltti vain luisui altani, ja kun tarkoitus oli kumartua kiskomaan se takaisin ylös, pois altani, kierähdin tienpenkalle kuin ääliö. Boris katseli kummastuneena, kun kömmin kiroillen pystyasentoon, pälyilin ympärilleni ettei kukaan näe ja ponnistin takaisin selkään. Se viltti jäi muuten ensimmäiseen roskalaatikkoon, joka tuli vastaan.
Koko reissun kamalin asia oli se, että hikosin ihan mielettömästi. Boris ei jaksanut kävellä metsään asti siinä kuumuudessa, ja takaisin tallin varjoon päästessämme me molemmat olimme kuivaneet niin pahasti, että lyhyt kävelylenkkimme tuntui kidutukselta. Onneksi Emmi oli päässyt satulankiillotuspuuhista ja juoksi vastaan ottamaan ohjat. Hän lähti juottamaan hevosta ja minä pääsin myöskin vesihanan eteen ehkäisemään päänsärkyni pahenemista. Painoin mieleeni, että pitäisi muistaa kertoa Fridalle kuinka nopeasti Emmi hoksasi asioita ja kuinka hyvin hän aina käyttäytyi, mutta unohdin koko jutun aikaa myöten.
Sain hevoseni takaisin ulos palattuani, ja suitset siltä riisuttuani ja vettä sen päälle taas pirskotettuani en enää viitsinyt viedä sitä hakaan. Sulaisihan se siellä, hevosraukka. Sen sijaan talutin Boriksen sen omaan karsinaan. Kadehdin hevosta sisään katsellessani: vaikka minulla olikin mieheni kanssa suuri talo ja ties mitä, Boriksen koti näytti paremmalta. Tallissa oli ihanan viileä, karsina oli aivan puhdas ja alusia oli ihanan paksu kerros. Jos olisin luottanut tarpeeksi Boriksen rauhallisuuteen, olisin ottanut huilia karsinassa selälläni, mutta koska se kuitenkin oli hevonen ja sen vuoksi hieman arvaamaton päiväunikaveri, tassuttelin paljain jaloin ulos tallista ja kohti autoa. Mennessäni kirjoitin vielä ilmoitustaululle suuret kiitokset Boriksen hyvästä hoidosta, taitoin lapun kahtia, kirjoitin sen päälle Frida ja painoin sen nastalla tauluun.
Kirjoitettu 270510
Boris-baby oli tänään eläinlääkärin tarkastuksessa. Kuulemma tänne uuteen talliin muuttaminen sun muu ei ole tehnyt ruunalle ollenkaan hallaa, ja se voi hyvin. On kerta kaikkiaan mukava kuulla, että hevonen on terve ja loistokunnossa!
Borista minä opetin myös ajolle ensimmäisen kerran. Se ei ihan ymmärtänyt, miksi sen olisi pitänyt kävellä edellä, kun minä olen tajana ajo-ohjien kanssa. Ryon piti tulla taluttamaan poikaa ensialkuun, ja sitten ruuna ymmärsikin nopeasti jutun juonen. Harjoittelimme käynnissä noin tunnin lenkin ensin maastossa ja sitten ihan tien vieressä. Tällä menolla saan laittaa kärryt Boriksen perään jo ensiviikolla.
Myös siskontytär, neljä vuotta, on käynyt vähän istumassa Boriksen selässä. Ruuna ei siitä paljoa piitannut, vaan käveli talutuksessani rinkiä kentällä niin rauhallisesti, että ylpeyteni hevosestani oli aiheellista. Pyysin pikkutyttöä tulemaan vielä uudelleen, ja aloin suunnitella Boriksesta talutusratsua kesän ensimmäisille markkinoille.
Ruunani on kaikin puolin terve ja onnellinen pikku hevonen. Se on ehtinyt raivata itselleen tilaa sydämestäni, mutta ei tietenkään koskaan täytä edesmenneen Mayimm-tammani jättämää aukkoa. Ruuna on kuitenkin tarjonnut minulle noon paljon puuhaa ja rakkautta, että olen lakannut suremasta.
Kirjoitettu 200510
Tänään kävin maastossa laukkailemassa Boriksen kanssa, ja säikähdin kuollakseni, kun ruuna alkoi lenkin puolimatkassa ontua vasenta etujalkaansa. Tulin tottakai saman tien alas selästä ja kävelytin hevostani. Ontui edelleen. Olin varma, että se teki kuolemaa tai jotain, eikä jaksaisi kävellä kolmea kilometriä takaisin tallille. Kun taivuttelin jalkaa, en löytänyt siitä vikaa.
Soitin tallin isännälle hätäpuhelun. Mitä minä teen, kun kuljetusautolla ei pääse tänne? Mies käski rauhoittua heti ja tarkastaa hevosen. En rauhoittunut, ja olin jo tarkastanut Boriksen.
Puhelun päätyttyä katsoin jalkaa uudelleen ja vasta nyt älysin tarkistaa myös kavionpohjan kengän alta. Hätääntyneenä ei aina ymmärrä, niinhän? Siellä oli kivi - eikä minulla ollut kaviokoukkua.
Oli aikamoinen operaatio kaivaa kivi hevosen kavion ja kengän välistä, kun mukana ei ollut sopivampaa välinettä, kuin kimaltava, vaaleanpunainen hiussolkeni ja vahva sormukseni. Lopulta se kivi onneksi lähti, eikä Boris kuin vain aristanut jalkaa parisataa metriä.
Kirjoitettu 290310
Arvatkaas, mitä minä ja Boris tänään teimme! No, saavuimme uuteen talliin, ja lähdimme maastoilemaan! Itse uuden kototallin omistaja, Frida lähti mukaan paikkoja esittelemään Lama-tammallaan, ja lähiseudulta kaarsivat samaan porukkaan myös JoksuQ veikeällä Jeme-ponilla, sekä Kemiina Kafkalla.
Boris nautti säyseistä hevoskavereistaan suuresti, ja taisi vähän ihastua Lamaan. Minullakin oli hauskaa, kun juttelin alkukäyntien aikana muiden ratsastajien kanssa. Kemiina kertoi ostaneensa Kafkan vasta äskettäin ja totesin, että mehän olemme sitten kohtalotovereita: Boriskin on ihan uusi hevonen. Ihmettelin moneen kertaan ääneen, kuinka hienosti meidät otettiin Boriksen kanssa vastaan uudella paikkakunnalla.
Maastovarma ruunani päästeli menemään hillitysti. Nyt kun sen ei tarvinnut, ei se muistuttanut enää niin paljon huippukuntoista kilparatsua - se vain meni ja nautti. Laukkapätkän aikana Borikseni pukitti alkuun, mutta selvisin satulassa, vaikka vähän säikähdinkin yllättävää liikettä. Eivät ne pienet ilopukit ketään vahingoita.
Lama veti Borista puoleensa myös kotimatkalla, ja höperö ruunani taisi kuvitella olevansa kovakin hurmuri. Onneksi Fridan tamma ei närkästynyt sen säälittävistä lähentely-yrityksistä... Sen sijaan pieni Jeme laittoi Ruunani kuriin heti, kun se kuvitteli voivansa hölkätä ravissa ohi pitkine kinttuineen. Kyllä Boris näytti nololta sen hirnahduksen jälkeen!
Kun selviydyimme perille asti, aloin heti toivoa uutta reissua jonnekin. Sain uusilta tuttaviltani muutaman puhelinnumeron, joihin soittaa, ja selvitin myöhemmin illalla itselleni seuraa maastoon muiksikin päiviksi. Muuton vuoksi Boris kaipaisi varmasti rentoutumista, ja mikäs onkaan maastoilua parempi tapa nauttia kevätsäästä?

Kirjoitettu 280310
Oi luoja, miltä Boris näytti, kun sen tapasin. Olin vain ajamassa ohi, kun se oli haassa ulkoilemassa Västerbyn upean tallin etupuolella - ja minun oli saman tien pakko pysäyttää musta riisikuppini, nousta ulos autosta kuramaahan mustille lenkkitossuilleni ja nostaa aurinkolasit silmiltäni. Mikä hevonen! Olen etsinyt uutta ratsua Mayimm-tamman kuoleman jälkeen jo kaksi vuotta aktiivisesti, mutta en todellakaan uskonut löytäväni sitä lomamatkalla pikkuruisessa Suomessa! Päätin, että tuo hevonen olisi myytävänä minulle, koska en kestäisi enää yhtään ainoaa päivää ilman sitä. Tuo ori olisi pian minun. Minun! Sen täytyi olla.
Ei kestänyt montaa minuuttia ajaa autoa tallin pihaan ja metsästää omistaja kynsiinsä. Heini-omistaja oli reipas naisihminen ja kertoi minulle sujuvalla englannilla, mikä tuuri minulla kävikään. Tallia ei tarvitsisi lahjoa myymään ratsua, koska se oli jo myynnissä. Tavallisesta hevosesta Heinin ilmoittama summa olisi ollut mieletön - mutta Boris oli minun. Sanoin ostavani sen ennen kuin nainen oli edes kunnolla lopettanut lauseensa ilmoittaessaan summaa. Hänen epäuskoa kuvastava ilmeensä lientyi, kun kerroin katselleeni Boris-nimistä ratsua haassa jo jonkin aikaa, ja omistaneeni aikaisemminkin rbsh'n, joka muuten oli aika mahdoton tapaus. En edes katsonut uutta ratsuani toista kertaa, kun se vaihtoi omistajaa kotitallinsa toimistossa aavistamatta itse, mihin oli joutumassa.

Boris on nyt minun, ja hieman (isän) rahaa väliin hivuttamalla olen saanut sille jo lentoluvan järjestettyä seuraavalle päivälle siitä, kun minä palaan kotiin ystävättäreni luota täältä Suomesta. Vietin kokonaisen puolituntisen vain haan portilla taputtelemassa uutta hevostani, joka näytti nauttivan huomiosta suunnattomasti. Tallin omistaja, se Heini, pysyi mukana kertomassa upean ratsun taustasta ja käytöksestä - ja vaikka rakastuinkin aluksi pelkkään ulkonäköön, tajusin pian tehneeni muutenkin elämäni yksinkertaisesti parhaan ostoksen. Vaikka sitten mukaan laskettaisiinkin nämä kalliit merkkiaurinkolasit...