| Virallinen nimi | The 1st Kavki Boi of TWP |
| Syntymäpäivä | 31.12.-08, kuollut 1.4.2017 |
| Ikä, ikääntyminen | Kuollessaan 33v |
| Rekisterinumero | VH05-077-4520 |
| Rotu | Tanskalainen puoliverinen (DWB) |
| Väri | Rautias |
| Sukupuoli | Ori |
| Säkäkorkeus | 167cm |
| Kasvattaja | yukitora., Twisty Puzzle |
| Ex-omistaja | yukitora. |
| Omistaja, asuintalli | Oresama, Joushou Gaidou |
| Käyttö | Kisaratsu |
| Painotus | Estepainotus |
| Koulutustaso | Ko HeA // Re 145cm // Me 120cm // Irto 150cm |
| Saavutukset | Ei vielä |
Kuvagalleria
Photos © Bagoniebos, thank you!
Sukutaulu
LuonneViki on aika friikki, jos asian voi näin ilmaista. Sille ei kelpaa mikään, mikään ei ole hyvin, satulavyö hiertää ja ego vie kaiken tilan siitä typerän ahtaasta karsinasta. Aamurehujaan ori vaatii tarjoiltavaksi sängylleen ja aloittaa hurjan ovenpotkimisrallin karsinassaan, jos ei juuri tänä tärkeänä päivänä saa olla juuri se ensimmäinen, joka talutetaan juuri siihen Vikin lempihakaan syömään juuri oikein tarjoiltuja kauroja. Koulutuksen vuoksi ori saa oman tahtonsa erittäin harvoin läpi, mutta eipä se näytä silti paljonkaan oppivan. Onneksi Viki ei äitimuorinsa tapaan harrasta karkailemista, on ukon arvollee sopimatonta kulkea tallin pölyisessä pihassa ilman, että taluttaja menee edeltä.
Kun oriamme katselee hoitajan harjaillessa sitä, tulee erehdyttävästi mieleen joku pyhimys, jota kohdellaan kaltoin. Juttuja kuulee, Viki on niin ja niin vaikea ja tyhmä, mutta sielläpäs se vain näyttää seisovan herrasmiesmäisesti liikkumatta ja satunnaisesti lempeästi höristen. No tottakai se on harjattaessa kunnolla, se tietää että muuten se hylätään likaisena karsinaan arestiin, eikä diivamiehemme kestäisi sitä. Jos se osaisi puhua ja soittaa kännykällä, se pirauttaisi aina ennen treenejen alkua että anteeksi vain, myöhästyn tunnin koska laitoin liikaa hiuslakkaa ja jouduin pesemään hiukseni. Se valehtelisi vain jäädäkseen harjattavaksi.
Kavioiden puhdistaminen on monelle orille haastava paikka käyttäytyä ihmisiksi. Se on Vikillekin, mutta ei todellakaan siksi että se itse haluaisi hankaloittaa asioita. Ori kutiaa ja uskomattoman herkästi. Pieni hipaus vaikka vuohiseen saa sen niin pois tolaltaan, että se ei enää tajua potkiiko se ilmaa vai sittenkin hoitajaa. Jalasta on otettava kunnolla kiinni ja pideltävä reippaasti, ei hiljaa hipsutellen, niin asioissa ei pitäisi olla ongelmaa. Satuloinnissahan se riemu vasta repeääkin. On kaikenmaailman kivoja remmeleitä, joita Vikin vain on kerta kaikkiaan pakko päästä kokeilemaan. Yleensä se unohtaa vanhat tutut jutut, esimerkiksi jalustimen, heti nuuhkaistuaan, mutta on niitäkin päiviä jolloin se on jotenkin taas kerran onnistunut sotkeutumaan päästään kiinni kylkeensä. Jos jättää Vikin hetkeksikään odottamaan ysin satula selässä, se pitää sitoa päästään tiukasti kiinni ja nostaa kaikki pitkät remmit sen ulottumattomiin, esimerkiksi jalustimet ristiin satulan päälle eikä suinkaan millekään heppoiselle solmulle orin kyljille. Suitsittaessa on osattava vain pyytää Vikiä oikein avaamaan se suunsa, niin ei ole mitään ongelmaa. Jostain kumman syystä herra on yhdistänyt suitsimisen ja korvansa koskemisen toisiinsa ja avaa suunsa kun suitsija kiertää kätensä hevosen korvan ympärille ja painaa sitä varovasti taaksepäin. Syynä lienee se, että pikkuvarsana Viki harrasti näykkimistä ja se pakotettiin avaamaan suunsa ja pakittamaan korvasta vetäen. Ainakaan ei ori enää näyki, mutta kummallinen taktiikka on jäänyt jäljelle.
Kunnon diiva kun on, ori ei suostu talsimaan rapakoista yli vain ratsastajaa miellyttääkseen. Jos piiska on mukana, silloinhan asenne on eri ja ori kulkee suoraan läpi milloin mistäkin kummallisuuksista ihan pyytämättä. Onneksi JG'n kentällä nyt ei niin usein mitään hirveitä soita ole.
Vikillä on kouluratsun pehmeä askel ja se varmasti menestyisi paremmin siinäkin lajissa, jos emme hyödyntäisi sen hyppääjänlahjoja ja katsoisi niin paljon sen vanhempien tuloksia esteillä. Ori on kieltämättä vaikea ratsu kaikkine pakkomielteisine neurooseineen, mutta taitava, täsmällinen ratsastus saa tämänkin pojan liikkumaan kauniin kevyesti ja iloinen ilmekin kasvoillaan. Viki menee kouluratoja vain helppoon A'han asti, mutta se oppii niin helposti lisää, että aikoo vanhempana keskittyä tähänkin lajiin paremmin. Esteratsastus on silti aina se ykkönen. Vaikka ori kuumuu esteillä nopeasti ja näyttää kiukuttelevan kuin teinitytöt jos ei saa tahtoaan läpi, juosta kaikille esteille suuna päänä, se omaa silti oman, varsin erikoisen, mutta kieltämättä toimivan hyppytyylinsä. Kun normaali hevonen kiihdyttää esteelle, hyppää ja kääntyy sitten seuraavalle, Viki pitää vauhtinsa samana koko ajan ja onnistuu kääntymään jo ilmassa oikeaan suuntaan. Se hyppää esteen kuin esteen sekuntiakaan epäröimättä tai panikoimatta. Estehyppääjän unelmaratsussakin on silti vikoja: Viki ei sääli ratsastajaansa yhtään, vaan hyppää juuri niin töyssyisiä ja kamalantuntuisia hyppyjä kuin vauhtikin antaa ymmärtää. Maastoon ei tämä ori ole mikään paras valinta. Se haluaisi koko ajan kääntyä kotiin ja vaikka se ei pelkääkään metsässä tai teillä yhtään mitään, sen on vain pakko väistää joka ikinen märempi tai möykkyinen kohta. Lisäksi hevosen on kerta kaikkiaan pakko ehtiä esittelemään itseään joka ikiselle hevoselle, joka sitä hakansa aidan yli edes vilkaisee.
Esiintymiskuumeinen Viki laittaa parastaan kisoissa. Se ei muista enää olevansa villiori ja Joushou Gaidoun kuningas, sen pienessä päässä tämä paisuu ja se luulee olevansa koko maailman vallitsija ja sitten se jo alkaakin käyttäytyä sen mukaisesti, kuten jokaisen kunnon kuninkaan kuuluukin. Röyhkeästi se hirnuu jokaiselle kauniille tammalle käheällä, vihjailevalla äänellään ja keskittyy enemmän harjansa viskelyyn kuin lämmittelyyn. Onneksi se edes omalla vuorollaan älyää, että myös kuninkaan on urheiltava joskus. Viki päättää huvikseen voittaa nähdessään nuo kaikki hienot ruusukkeet ja painaakin sitten menemään sen näköisenä että koko ajan olisi aikonutkin niin tehdä.
Kisakalenteri
Jälkeläiset
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti