Photo gallery
  Photos: President Dressage Stables, thank you!
Acting
Rapsutuksista ja hellittelyistä nauttiva mamin kultsi osaa kyllä käyttäytyä! Ihmisten seurassa Tane on kiltti ja kultainen, ja vaikka se onkin ori, luonteensa puolesta poika kelpaa kyllä hyvin pienempienkin kanssa riimunarunjatkeeksi heinikossa syötettäväksi. Jos eivät pikkutytöt pelkää Tanen suurta kokoa, mikäs siinä sitten on ratsastaessakaan, ori kun ei varmasti lähde kenenkään alta. Muiden hevosten kanssa puolestaan tämä säyseä tapaus saattaa jäädä alakynteen, ellei laumassa ole selvää johtajaa, joka puolustaa heikoimpia jäseniä. Yleisesti ottaen elo Tanen kanssa on tavattoman helppoa ja harmitonta.Ori rakastaa rapsutuksia ja taputuksia, joita se saa usein harjauksen lomassa. Tämä hyvätapainen miekkonen osaa olla hiljaa paikallaan, kun hoitaja tekee työtään. Se ei kumarru ylimääräisin hellyydenosoituksin häiritsemään, eikä varmasti ainkaan käy puraisemassa tai potkaisemassa kesken kaiken. Sen sijaan Tane-kulta tuijottelee leppoisasti ympäristönsä tapahtumia ja tekee kaikesta todella helppoa. Orista on tullut koko kylän suosikkilemmikki hyvien tapojensa puolesta, ja ellei se häiriintyisi jatkuvista hoitajanvaihdoksista, olisi sille paijaajia ja huolehtijoita jonoksi asti. Suuri Tane kuitenkin kiintyy siihen omaan hoitajaansa niin vahvasti, että laihtuu ja kuihtuu, jos juuri se oma ihminen häviää hetkeksi johonkin.Kavioidenkin siivoaminen käy kuin tanssi. Kiltti Tane viitsii seisoskella jalka irti maasta useammankin minuutin: eihän sillä ole minnekään kiire, ellei ruoka-aika ole edessä. Se nostaa kavioitaan itse ja lepuuttaa niitä kaikessa rauhassa hoitajan kämmenellä. Joskus se ikään kuin nukahtaa rauhallisuudessaan ja kavion paino voi alkaa käydä hoitajan selän päälle, mutta siinä vaiheessa auttaa, kun tönäisee Tanea hieman kylkeen muistutukseksi. Ei se taaskaan tahallaan! Satulan laittamisessa ainoa ongelma on Tanen suuri koko. Pienet ihmiset eivät vain yksinkertaisesti saa satulaa sen selkään, mutta mikäli senttejä - tai korkoja - löytyy tarpeeksi, satuloiminen on helppoa kuin heinänteko. Satulan saa vain nostaa kaulalle ja liu'uttaa paikalleen, eikä ori laita vastaan satulavyötä kiristettäessäkään. Se vähäinen, mitätön pullistelu ei haittaisi edes yhdeksänvuotiaiden ratsastuskoulun tyttöjen käsivoimia vastaan. Helppoa on samaten suoitsiminen. Ori pitää päätään säyseästi sopivan alhaalla suitsia varten, mutta ei kenkkuile katselemalla jurosti poispäin tai yrittämällä painaa turpansa kiinni maahan. Se ei ota kuolaimia ilmasta eikä ole mitenkään muutenkaan satuhevonen, mutta avaa kyllä suunsa hammaslomaa kutitettaessa ja pitää kuolaimet suussaan yrittämättä sylkeä niitä niin kauan, että suitsien niskaremmi on saatu hivutettua sen korvien taakse. Ratsastus alkaa aina lämmittelyllä, ja niin on Tanenkin kohdalla. Hevonen on alusta asti nöyrä ja kuuntelee hyvin apuja, joten sen ihmeellisempää ei tarvita - vain hölkkää ja joitain helppoja käännöksiä. Hepptytötkin voivat vallan mainiosti ratsastaa Tanen alkulämmittelyn. Ratsu ei keksi temppuja tai kehitä kiukkukohtauksia, eikä se myöskään mene rikki tai pilalle pienistä vahinkoavuista. Ori osaa kyllä arvioida, mikä on painoapu ja mikä on ratsastajan tahaton horjahdus, se kun on tämän pojan työtä. Kouluratsun hommaa on isännän määrittelyn mukaan näyttää nätiltä ja heilutella jalkojaan sirosti. Oli niin tai ei, Tanella on ihan oikeasti taitoa ja asennetta hommaan. Se kuuntelee ratsastajaa tarkkaavaisesti, odottelee korvat ihmisen suuntaan käännettyinä toimintaohjeita, ja tottelee heti eikä sitten kun huvittaa. Luulisi, että orilla on maailman helpointa ratsastaa GP-rata, mutta onhan tälläkin pojalla omat ongelmansa. Tane on nimittäin todella epävarma itsestään ja vaatii jatkuvaa rohkaisua ja maanittelua. Jos opetellaan jotain uutta tai tehdään jotain erityisen vaikeaa, liike pitää toistaa pari kertaa ennen kuin ratsu uskaltaa yrittää kunnolla. Se tuntuu pelkäävän omia virheitään, mutta jos ratsastaja on ryhdikäs, reipas ja napakka, Tanekin rentoutuu sen verran, että uskaltaa laittaa kaiken peliin jo heti alussa. Tämä ori pääsee harvoin nauttimaan maastoilun ihanuudesta. Tämä johtuu siitä, että se on niin tavattoman herkkä. Kesällä on liikaa paarmoja, syksyllä pelottavia kuralätäköitä ja talvella kamalaa lunta. Keskikevät on ainoaa aikaa, jolloin tällä jatkuvasti jotain moittivalla hevosella viitsii lähteä yhtään minnekään. Silloinkin joka paikka tuntuu kuhisevan mörköjä, ja varsinkin tallin punainen postilaatikko on Tanen mielestä aivan kauhea. Kisat ovat sellainen tapahtuma, että hevosta kuin hevosta pakkaa jännittämään. Tane purkaa pienen kisahermostuksensa olemalla ilkeä. Se ei vain lötkötä harjttavana niin kuin kotona, vaan yrittää pyöriä rinkiä, pudistelee päätään ja pärskii. Ihmisen päälle ori ei koskaan tule, mutta varpaitaan on hyvä silti varoa. Kuolaimiakaan se ei meinaa tahtoa sitten millään, ja lopuksi kun ne puoliväkisin suuhun saadaan, lämmittelyssä ratsu on lähes hysteerinen. Tane rauhoittuu lämmittelyssä kymmenessä minuutissa, jos ratsastaja hoitaa hommansa ihan niin kuin kotonakin, eikä ala itse pelkäämään. Suoritus. Rata. Lämmittelyssä Tane on mokannut sen verran, kuin mokailee, joten yleensä koulurata sujuu vallan mainiosti hevosen osalta. Virheistä yhdeksänkymmentä prosenttia tekee ratsastaja. Tane ei kiukuttele enää, vaan toimii kuten kotonakin - hakee itse kantamaan ratsastajaa ja itseään hyvin, kuuntelee odottavaisena apuja ja suorittaa liikkeet oma-aloitteisesti, muistuttamatta loppuun asti. Se, tuleeko voitto kotiin, jää kiinni ratsastajasta.
Family
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
About the family
Sukuselvitys tulee.
Competitions
Training
Kouluvalmennus 01.09.-10, valmentajana Elle DuLaudViimeisessä yhteisessä valmennuksessamme kysyin Oresamalta, mitä hän itse haluaa harjoitella, opetella tai opettaa hevoselleen. Hän nimesi kaksi ongelmaa: Tane on alkanut painaa kädelle todella raskaasti, ja kukaan ratsastajista ei saanut sitä enää kulkemaan muodossa kuin lyhyitä matkoja kerrallaan. Ensimmäistä ongelmaa korjataksemme käskin Oresaman ensin löysätä ohjaa ja ratsastaa enemmän pohkeella ja istunnalla. Ei onnistunut: ratsun pää tuntui vain roikkuvan. Käskin tehdä reippaat puolipidätteet, laskea käsiä ja pitää pohjeavuin hevosta liikkeessä. Ei auttanut: Tane kiihdytti jatkuvasti, mutta nojasi päätään raskaasti kuolainta vasten. Tutkin toista ongelmaa ratsastamalla Tanella itse ja huomasin, että se on hävittänyt paljon lihaksiaan. Koska oria ei enää treenattu kilpailuita varten, se oli muuttunut lemmikiksi, siitosoriksi, maastoratsuksi ja vähän niin kuin kilparatsastajien opetushevoseksi. Sen oma valmennus oli jäänyt kovin yksipuoliseksi, koska sitä oltiin käytetty ratsastajia silmälläpitäen. Tane ei vain jaksanut sekä kantaa ratsastajaa että omaa kaulaansa kaarella ja vielä pysyäkin muodossa koko mitaltaan. Ongelmia ei voitu korjata yhdellä ratsastuskerralla, mutta määräsin lihaskuntokuurin. Tanella voi edelleen harjoituttaa kilparatsastajia, mutta sille on tehtävä taas oma valmennusohjelma kuin sen kilparatsun aikoina. Ohjelma ei saa olla yhtä raskas eikä vaativa, mutta taitoja ja kuntoa ylläpitävä. Kahden kuukauden kuluttua Tane on taas niin kuin ennenkin. Kouluvalmennus 01.06.-10, valmentajana Elle DuLaud Eron viimekertaiseen valmennukseen nähden huomasi heti. Oresama on koettanut kykyjään muutamassa kilpailussa Tanella sitten viimekerran, ja koska yhteisiä kokemuksia oli karttunut jo, ratsukko näytti selvästi nauttivan yhteistyöstä ja kuuluvan jo yhteen. Tässä valmennuksessa keskityinkin vain säätämään Tanen liikkeitä kauniimmiksi. Päivä oli kuuma ja hevonen siksi hieman voipunut, joten se saatiin askeltamaan komeasti ja ilmavasti vasta harjoittelemalla pari kertaa maapuomeilla. Siitä eteenpäin ratsastajan täytyi ilman puomeja saada sekä pidennettyä että lyhennettyä Tanen askelta. Harjoitus tuotti ongelmia: ori marssi ryhdikkäästi pitkin askelin, mutta alkoi laahustaa saman tien, kun askel lyheni. Kun käskin herättää ratsun puolipidätteellä, se otti keskimäärin kolme kunnon askelta ja rahjusti taas eteenpäin. Yleensä tätä hevosta on pitänyt ratsastaa erityisen hellällä ohjastuntumalla, mutta näin väsyneenä hevoseen saatiin ryhti takaisin vasta, kun Oresama kiristi ohjastuntuman erityisen napakaksi. Silloin Tane hakeutui itsestään tasaisesti muotoon ja askelsi hienosti alleen aivan tavallisessakin käynnissä. Askel saatiin kauniimmaksi ja ratsastaja oppi, että tälläkin hevosella on ratsastettava fiiliksen mukaan, vaikka sen tavat tunteekin jo hyvin. Kouluvalmennus 01.03.-10, valmnentajana Elle DuLaud Suunnittelin hiovani tällä kertaa ohjasavut samalla tavalla kuin hioin edellisillä kerroilla muutkin avut täysin kohdalleen, mutta kävi ilmi, että sitä ei tarvittu. Koska suunnitelmaa ei ollutkaan, teimme tavallisia harjoituksia: liikkeitä suurin piirtein vaativan B'n tasolta. Missään ei ollut erityisiä ongelmia, mutta esimerkiksi tavallisia laukanvaihtoja korjasin hieman. Tane oppi jo parin toiston jälkeen ennakoimaan Oresaman käskyjä ja yritti jatkuvasti olla oma-aloitteinen. Hyvälle ratsulle sellainen ei kuitenkaan sovi, joten kehotin ratsastajaa tekemään topakammat puolipidätteet ennen käskyjään ja hieman myöhemmin kuin normaalisti. Se auttoi jonkin verran, mutta tuskin huomattava ennakoiminen jäi. Tane kuitenkin teki sen selvästi miellyttääkseen eikä pompotellakseen, ja koska tuomarikaan ei kilpailuissa tule ennakointia huomaamaan, jätimme asian toistaiseksi sille tolalle. Loppun aikaa käytimme koknaisen radan ratsastamiseen: minä sanoin, mitä tehdään ja Oresaman piti reagoida noin kolmen sekunnin varoitusajalla ja saada Tanekin toimimaan oikeaan aikaan. Se on yllättävän vaikeaa, mutta suoritus oli todella hyvä tässä vaiheessa. Kouluvalmennus 01.12.-09, valmentajana Elle DuLaud Tämän valmennuksen teemana on istunta. Oresama istui selvästi rennommin kuin viimekerralla, mutta ei ollut kokeillut aktiivisesti ja kunnolla ratsastamista. Kun piti lähteä liikkeelle, hän puristi Tanen kylkiä pohkeillaan kevyesti. Pyysin kokeilemaan, lähtisikö ratsu vain lantiota hieman nitkauttamalla, mutta Tane ei ollut kuulevinaan. Ratsastaja kertoi kokeilleensa noin yksinkertaisia asioita, mutta hevonen ei vain tuntunut ymmärtävän. Kun otimme pohkeet avuksi, Tane liikkui. Kun ne jätettiin pois, se ei muka ymmärtänyt. Pyysin jättämään pohjeavut asteittain kevyemmiksi ja kevyemmiksi, ja lopulta saimme hevosen lähtemään liikkeelle, pysähtymään ja kääntymään molempiin suuntiin auttamatta pohkeilla ollenkaan. Raviin se ei suostunut kiihdyttämään, mutta lopputunnista pidensi askeltaankin. Tästä on hyvä jatkaa ensikerralla. Kouluvalmennus 01.09.-09, valmentajana Elle DuLaud Jostain on aloitettava. Tane ja Oresama eivät ole vielä tuttuja toisilleen, joten yhteispeli ei oikein sujunut, vaikka aloitimme vain helpoista asioista. Voimakkaana hevosena Tane pääsi välillä niskan päälle, eikä se olisi halunnut mennä edes pohkeenväistöä rauhallisesti. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, ja kun Oresama lopetti jännittämisen, suoritukset parantuivat heti melko paljon. Muiden hevosten kanssa kenties mainiosti toimivat, mekaanisen jäykät pohjeavut olivat Tanelle liikaa, ja niistä pitikin päästä eroon tällä valmennuskerralla. Herkkänä ratsuna tämä hevonen ei ymmärtänyt, mitä siltä vaadittiin, joten kiukutteli siksi. Onneksi monen harjoituskerran myötä pohjeavut pehmenivät ja rentoutuivat ja pystyin jättämään Oresaman harjoittelemaan niitä Tanen kanssa seuraavaan tapaamiseemme asti.
Babies
Dear-Y
Joulukuu 2010Tane se kärsii kylmästä niin, että ihan sääliksi käy. Ostin sille uuden paksun loimenkin, mutta ei se pysty ulkona kolmessakymmenessä asteessa olemaan, vaikka sillä on uuden toppaloimen lisäksi fleeceloimi alla. Sen vuoksi olen koettanut saada orille mahdollisimman paljon tekemistä ratsastamalla ja juoksuttamalla sitä ahkerasti maneesissa, sekä hölkkäämällä ulkona loimen kanssa niin reippaasti, että poika pysyy lämpimänä. Nokkakin raukalla välillä vuoti ja pientä köhää oli, mutta eläinlääkäri tuumasi, että ei se ole vakavaa. Hevonen on vain vähän viluinen. En voi silti estää itseäni huolehtimasta vähän. Jos Tane olisi koira, ottaisin sen sisään ja peittelisin sen sänkyyni paranemaan väkisin, vaikka se kuinka rimpuilisi. Kiittäköön onneaan, että se ei ole. Siksi se seisoo sisällä aika suuren osan päivästä, ja käyttää silloinkin fleeceloimea. Ori on yleensä kovin kiltti, mutta arvatkaa vain, kuinka se nyt riehuu. Sillä on ihan hirvittävän tylsää, joten se mölisee jatkuvasti muille hevosille, paukuttaa välillä etujalalla ovea tahtoessaan ihmisten huomiota, ja kiukuttelee harjauksessakin. Se on varmaan viidesti yrittänyt purra minua ihan vain ahdistuneisuuttaan, vaikka minä kuinka yritän sille tekemistä keksiä. Toivottavasti pian on edes pari lämmintä päivää! Tane ei viihdy ollenkaan, enkä minä tahdo, että sillä on kurjaa!Syyskuu 2010 Tane on laitumella. Elokuu 2010 Tane on laitumella. Toukokuu 2010 Tanen muuttumiseen upeasta, kalliista ratsusta perheenjäseneksi on mennyt melkein kokonainen vuosi. Kukaan ei oikein uskaltanut puuhastella sen kanssa huvikseen kuukausiin, mutta nyt sitä paijataan ihan niin kuin muitakin. Se on vain Tane, eikä enää upea Blood Tattoo O' Polo. Kukaan ei enää puhu siitä silmät suurina kunnioittavaan sävyyn, vaan se mainitaan naureskellen ja iloisena, niin kuin kaikki muutkin hevoskaverit. Luulisi, että muutos harmittaa. Eihän Tane enää ole kunnioitettu ratsuni, vaan kaikkien kaveri. Ei se niin ole. Hevonen elää koko ajan onnellisempaa elämää, kun sitä rakastetaan sen itsensä takia, eikä vain siksi, että se on huippuhyvä, huippuihana ja huippukaunis. Olen toki edelleen ylpeä, että tallissani on tällainen hevonen, mutta enää en kersku sillä. Ennen mainitsin muka sivumennen, että hevoseni on Blood Tattoo O' Polo, mutta nyt puhun vain Tane-hepasta. Tallipoikia muutos huvittaa, kun asia nyt tässä tuli puheeksi. Kuulemma kuljin vielä puoli vuotta sitten nokka pystyssä ja ratsastin Tanella aina tahallisen vahingossa tallipihalla näyttäytymässä ennen treenin tai maastoilun alkua. Niinhän minä taisin tehdäkin, mutta kukapa ei, jos tällaisen hevosen selässä pääsee istumaan! Marraskuu 2009 Tane se viettää kissanpäiviä, kun lunta on niin paljon liikaa ratsastamista ajatellen. Maneesissa me kyllä menemme joka toinen päivä, mutta siellä on niin kolkkoa, etten tahdo viettää siellä yhtään enempää aikaa, kuin on pakko. Myös tarhailu on vaikeaa, hevoset kun eivät pääse kunnolla liikkumaan lumessa joka paikkaan. Onneksi Tane ei ole keksinyt ryhtyä hankalaksi, vaikka sillä tottakai on tylsää. Voi, kun lumesta sulaisi pois edes puolet. Me pääsemme edes auratulle tielle asti laukkaamaan. Nyt ovat vain päätiet auki, eikä autojen seassa paljoa laukata. Kaupassa me kylläkin kävimme kerran kävellen tietä myöten, ja se oli ainakin Tanelle hauskaa vaihtelua. Minä se vain jäädyin kiinni satulaan. Vaikka Tane on muuttunut kiiltokuvahevosesta omaksi kullakseni, se on minulle edelleen jotenkin liian arvokkaan tuntuinen. Yhää vielä pidän oria mielelläni esillä, kun joku tulee talliin ensimmäisiä kertoja. Tanesta on myös otettu paljon enemmän kuvia, kuin yhdestäkään toisesta hevosesta. Hetket kisakentillä tämän orin kanssa ovat olleet kuin epätodellista päiväunta, vaikka olenkin kokenut ne ja tiedän ne tosiksi. Pojulla lienee seuraavan vuoden loppupuolella edessä ihkaensimmäinen varsa meidän tallilla. Suunnittelen varsan nimeksi Hot Tattoota, oli se sitten tamma tai ori. Toivottavasti tämä ylpeä isäkin pitää nimestä. Elokuu 2009 Nyt se on minun. Tässä ovat sen paperit, sen kaikki tiedot. Olen elämässäni kadehtinut kolmea hevosta, koko elämässäni, ja nyt niistä viimeinenkin on minun. Yksi kolmesta suosikistani käyskentelee sävyisästi uudessa haassaan, ja minä en voi olla tarkistamatta sen olemassaoloa tunnin välein. Tästä minä olen unelmoinut jo pitkään, ja nyt, tuolla minun unelmani syö päivällistä ja katselee uutta talliaan. Oikeasti itkin ilosta, kun näin sen laskeutuvan pitkän matkan väsyttämänä kuljetusautosta tänään aamulla. Tane on ollut vähän vajaan vuoden Roxburyssä, joka on sen ainoa omistaja minun ja kasvattajan välissä. Omistajanvaidos tietenkin stressaa tätä nuorta, komeaa ratsua, mutta se selviää siitä kyllä ajan mittaan. Minäkin olen nähnyt tämän orin aikaisemmin vain kerran läheltä - koeratsastuksessa - ja katsellut aina kadehtien sen menoa koulukentillä. Onhan minullakin monta taituria, mutta Tane on taitavan lisäksi myös niin hyvänluonteisen oloinen! Nämä alkupäivät kuluvat tutustuen. Luvassa on pitkiä maastolenkkejä ja rauhallista kentällä ratsastusta. Loppukuusta kokeilen treenata yksin, ja ensikuun alussa valmentajan kanssa. Sitten meidän pitäisikin olla jo kisakunnossa. Vaikka Tane onkin menestynyt ja sijoittunut, se on niin kirkas tähti, että sillä on oikeus loistaa vielä muutaman vuoden ajan myös muiden silmissä. Vielä kerran pitää hehkuttaa sitä, että tämä suuri kaveri on nyt minun ikiomani, asuu minun tallissani, katselee nyt minun tammojani minun haassani! |
torstai 6. huhtikuuta 2017
Blood Tattoo O' Polo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti