| Nimi: | Morning Lion RR | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
| Sukupuoli: | Ori | Kasvattaja: | Oresama, Brises |
| Rotu: | Paint horse | Painotus: | Lännenratsastus |
| Säkäkorkeus: | 158cm | Meriitit: | WRJ-I |
| Syntynyt: | 01.03.-12 |
Morning Lion RR kuoli vanhuuteen 11.4.2017 29-vuotiaana.
KUVAGALLERIA
© shi-stock / DA.
LUONTEESTA
Leo on syntynyt ja suunniteltu Brisesissä. Sen koulutus oli kovin vaikeaa sen ollessa varsa, koska se koetteli rajojaan. Seuraavan kerran Leon kanssa otettiin yhteen sen ollessa teini-ikäinen. Nyt aikuisena ori on kuitenkin miellyttävä kilpahevonen.
Hoidettaessa Leo käyttäytyy asiallisesti ja huomaamatta. Kaikki toimenpiteet harjauksesta ja kavioiden puhdistamisesta satulointiin ja suitsintaan on mitä vaivattominta suorittaa. Sen sijaan erikoisemmat toimet, kuten hampaiden raspaus, eläinlääkärin tarkastukset tai kengitys ovat Leolle hankalia. Sille paikallaan pysyminen ei ole ongelma, eikä se pelkääkään, emmekä olekaan selvittäneet, mistä sen alituinen pullikointi johtuu. Oli syy mikä hyvänsä, eläinlääkärimme ja kengittäjämme inhoaa Leoa. Jostain syystä kyllä orille on ihan sama, jos sen oma isäntä lyö sille repsottavan kengän takaisin jalkaan. Eikä Leo vieraistakaan ahdistu, onhan sillä vaihtuvia hoitajiakin. Mikä lie oria inhottaa.
Toisin kuin suurin osa muista Brisesin hevosista, Leo on kilpahevonen eikä työhevonen. Sen erikoisalaa ovat barrel racing, pole bending ja keyhole race. Kuten näissä lajeissa vaaditaan, on Leo kevyt ja vauhdikas ratsastettava. Sen työmoraali on korkea, ja se suorittaa tehtävänsä aina kunnolla. Mieluiten se harrastaa juuri tynnyrinkiertoa. Siinä se pääsee jonkinlaiseen tehtävän imuun tai flow-tilaan, jossa se pyrkii aina antamaan kaiken itsestään joka suorituksessa. Toisaalta taas flow-tila saa Leon unohtamaan ratsastajansa avut. Me Brisesissä emme tiedä, miten hyvin Leo tottelisi, jos sen käskisi kesken tynnyriradan yhtäkkiä lopettaa ja kävellä portille. Ennustaisimme, että se jatkaisi rataa ensin epävarmana ja sitten väkisin. Emme ole kokeilleet.
Leo toimii vapaapäivinään maastoratsuna, vaikka on kehno maastoratsu. Se ei pelkää, mutta koska sen huomio ei kiinnity ratsastukseen sen ollessa liian helppoa, ehtii ori tuijotella kaikkea muuta. Jos vauhti on riittävä ja Leolta vaatii muutakin kuin suoraan polulla kulkemista, kaikki on hyvin. Jos ori taas saa tilaisuuden tuijotella, muuttuu sen maailmassa kivi möröksi, kanto hirviöksi ja postilaatikko kummitukseksi ja se alkaa säikkyä. Orista ei tule hysteeristä, vaan se vain alkaa kulkea hitaasti ja tunnustellen.
Kisatilanteessa puolestaan sen huomio kiinnittyy täysin sen suorittamaan lännenratsastuksen lajiin. Koska ratsastajan paineet ovat kovat, hän vaatii orilta paljon, ja se puolestaan saa Leon suoriutumaan radasta aina vielä paremmin kuin kotona. Leo suorittaa osansa aina rennosti mutta asiantuntevasti ja jättää häsellykset satulointialueelle.
Leo toimii vapaapäivinään maastoratsuna, vaikka on kehno maastoratsu. Se ei pelkää, mutta koska sen huomio ei kiinnity ratsastukseen sen ollessa liian helppoa, ehtii ori tuijotella kaikkea muuta. Jos vauhti on riittävä ja Leolta vaatii muutakin kuin suoraan polulla kulkemista, kaikki on hyvin. Jos ori taas saa tilaisuuden tuijotella, muuttuu sen maailmassa kivi möröksi, kanto hirviöksi ja postilaatikko kummitukseksi ja se alkaa säikkyä. Orista ei tule hysteeristä, vaan se vain alkaa kulkea hitaasti ja tunnustellen.
Kisatilanteessa puolestaan sen huomio kiinnittyy täysin sen suorittamaan lännenratsastuksen lajiin. Koska ratsastajan paineet ovat kovat, hän vaatii orilta paljon, ja se puolestaan saa Leon suoriutumaan radasta aina vielä paremmin kuin kotona. Leo suorittaa osansa aina rennosti mutta asiantuntevasti ja jättää häsellykset satulointialueelle.
SUVUSTA
| Painted Smoke paint, 159cm WRJ-I, YLA2 | Matrix paint, 161cm, evm. | Asterix paint, 165cm, evm. |
| The Legend paint, 152cm, evm. | ||
| Painted Blue paint, 154cm, evm. | Heavy Rotation paint, 150cm, evm. | |
| Painted Battle paint, 156cm, evm. | ||
| Morning Memory paint, 154cm WRJ-I | What a Captain paint, 160cm, evm. | Massive Glamour paint, 162cm, evm. |
| Quiet Knight paint, 157cm, evm | ||
| Last Sunday Missing paint, 152cm, evm. | Silver Spots paint, 154cm, evm. | |
| Major Cat paint, 152cm, evm |
Painted Smoke on yksi Brisesin alkuvaiheen kantaoreista. Tämä ruunikonkirjava 159cm korkea ori on kiltti ratsu, oivallinen niin kilpa- kuin työkäyttöönkin. Kilpapuuhissa se menestyi ehdottomasti parhaiten tynnyrinkierrossa, mutta kilpaili menestyksekkäästi myös pole bendingissä ja keyhole racessa. Painted Smoke syntyi 2011 ja on nykyään kisaeläkkeellä ja siitosorina kotitallillaan Brisesissä.
Ruunikko tobiano Matrix oli 161cm korkea kilpahevonen. Orin suosikkilajit olivat western riding ja pleasure, mutta se meni oikein sujuvasti myös trailia ja halter-luokissa se suorastaan loisti. Komeahan poika oli, ja oriksi erityisen kiltti myös. Sen menestys muissa lajeissa kuin Halterissa oli melko kohtalaista, vaikka siitä ei satujen tähtiratsua koskaan tullutkaan. Ori pääsi astumaan neljä oman tallin tammaa, kaksi vuodessa kahtena vuonna peräkkäin.
Asterix oli oikein sulokkaan ja jalon näköinen 165-senttinen tobiano, pohjaväriltään musta. Se oli pätevä ensihevonen emännälleen, oikein kiltti ruuna kun oli. Muutamat kisat emäntä silloin 15-vuotiaalla ruunallaan kilpailikin, ja menestyskin oli ihan mukavaa noin pikkukisojen tasolla. Aiemmin Asterix oli kuitenkin loistanut oriina kasvattajallaan näyttelyissä: se oli niin kaunis ja niin hyvin palkittu, että siitä piti tulla jo nuorena siitosori. Ratsu oli kuitenkin luonteeltaan nuoruutensa oriaikoina vielä niin kovin sisukas, että se päätettiin ruunata ja myydä. Vasta jälkikäteen huomattiin, että niistä kolmesta varsasta, jotka Asterix oli ehtinyt saada, kaikki perivät isänsä hyvän rakenteen, mutta yksikään ei luonteen huonoja puolia.
Ruunikonkirjava The Legend oli 152cm korkea overo pikkuneiti. Se oli luonteeltaan iloinen ja touhukas. Alun perin ratsusta oli tarkoitus tulla käyttöhevonen, mutta koska se oli kooltaan melko pieni, ei sen kunto kestänyt tilan töitä tunteja päivässä. Isäntä ei kuitenkaan myynyt kilttiä The Legendiä, vaan kokeili kilpailla sillä, ja kappas, tammahan oli kilpahevonen käyttöhevosen valeasussa. The Legend alkoi menestyä kohtalaisesti, ja jo parin kauden jälkeen siitä alettiin kysellä varsoja kiinnostuneina uudesta, tuntemattomasta sukulinjasta. Siitostammaksi The Legend olikin oiva: se hoivasi kaikkia kolmea pienokaistaan lempeästi ja äidillisesti, ja opetti jälkeläisistäänkin kilttejä pikku hevosia. The Legend kuoli varsoessaan neljättä kertaa: kyseessä oli kaksosvarsat, joista toinen syntyi kuolleena ja toinen, pienikokoisempi, lopetettiin heti syntymän jälkeen.
Asterix oli oikein sulokkaan ja jalon näköinen 165-senttinen tobiano, pohjaväriltään musta. Se oli pätevä ensihevonen emännälleen, oikein kiltti ruuna kun oli. Muutamat kisat emäntä silloin 15-vuotiaalla ruunallaan kilpailikin, ja menestyskin oli ihan mukavaa noin pikkukisojen tasolla. Aiemmin Asterix oli kuitenkin loistanut oriina kasvattajallaan näyttelyissä: se oli niin kaunis ja niin hyvin palkittu, että siitä piti tulla jo nuorena siitosori. Ratsu oli kuitenkin luonteeltaan nuoruutensa oriaikoina vielä niin kovin sisukas, että se päätettiin ruunata ja myydä. Vasta jälkikäteen huomattiin, että niistä kolmesta varsasta, jotka Asterix oli ehtinyt saada, kaikki perivät isänsä hyvän rakenteen, mutta yksikään ei luonteen huonoja puolia.
Ruunikonkirjava The Legend oli 152cm korkea overo pikkuneiti. Se oli luonteeltaan iloinen ja touhukas. Alun perin ratsusta oli tarkoitus tulla käyttöhevonen, mutta koska se oli kooltaan melko pieni, ei sen kunto kestänyt tilan töitä tunteja päivässä. Isäntä ei kuitenkaan myynyt kilttiä The Legendiä, vaan kokeili kilpailla sillä, ja kappas, tammahan oli kilpahevonen käyttöhevosen valeasussa. The Legend alkoi menestyä kohtalaisesti, ja jo parin kauden jälkeen siitä alettiin kysellä varsoja kiinnostuneina uudesta, tuntemattomasta sukulinjasta. Siitostammaksi The Legend olikin oiva: se hoivasi kaikkia kolmea pienokaistaan lempeästi ja äidillisesti, ja opetti jälkeläisistäänkin kilttejä pikku hevosia. The Legend kuoli varsoessaan neljättä kertaa: kyseessä oli kaksosvarsat, joista toinen syntyi kuolleena ja toinen, pienikokoisempi, lopetettiin heti syntymän jälkeen.
Painted Blue on Brisesin omistajan Ana Harapan opettajan, entisen työnantajan, hevosalalle ohjaajan, Ben Gamu:n kasvattama, kouluttama ja omistama siitostamma, eläköitynyt käyttö- ja harrasteratsu. Tamma on luonteeltaan mitä työteliäin ja reippain ja erittäin ihmisrakas. Sillä on neljä varsaa, eikä lisää enää tule, sillä ratsu täytti 20 vuotta vuonna 2012. Harrastemielessä trailissa ja pleasuressa kilpailukin on jo taakse jäänyttä elämää, vaikka menestystä tulikin ihan kohtalaisesti. Hevonen on 154cm korkea ruunikko tobiano.
150cm korkea Heavy Rotation oli iloinen, energinen pikkuori. Sitä käytettiin silloin tällöin kilpailuissa koettamassa melkein kaikkia lännenratsastuksen lajeja karjankäsittelylajit eettisistä syistä poislukien. Tämä erittäin tumma ruunikko tobiano olisi selkeästi ollut kyvykäs, jos sitä oltaisiin harjoitettu muutamassa lajissa, eikä vain rymistelty eteenpäin. Omistaja kuitenkin halusi vain pitää hauskaa, ja sehän sopi Heavy Rotationille, joka myös oli huvittelija enemmän kuin huippu-urheilija. Onneksi edes tammanomistajat kiinnostuivat tästä pienestä, sopusuhtaisesta oriista, ja sen jälkikasvusta suurin osa valloittikin kilpakenttiä isäänsä järjestelmällisemmin. Varsoja Heavy Rotation ehti saada kaksitoista.
Painted Battle on kuuluisan Painted Partyn ainoa varsa ja Painted-sukuhaaran toinen lenkki. Ben Gamu:lla Painted Battle on viettänyt koko elämänsä vieroituksesta eteenpäin, ja mies kouluttikin tästä 156cm korkeasta ruunikosta toverostaan oivan kilpahevosen. Ihan emänsä tasolle Painted Battle ei yltänyt, mutta emä olikin suorastaan poikkeuksellisen taitava. Tämä kiltti hevonen kilpaili western trailin, -pleasuren ja -ridingin lisäksi myös kouluratsastuksessa ja huvin vuoksi myös esteratsastuksessa. Tammalla on yleislaatuarvostelun ykköspalkinto, ja ensimmäinen palkinto tuli myös westernjaoksen laatuarvostelusta, ja kouluratsastuksen laatuarvostelusta kakkonen. Painted Battlella on seitsemän varsaa, joista viisi on kantanut ja synnyttänyt toinen tamma.
150cm korkea Heavy Rotation oli iloinen, energinen pikkuori. Sitä käytettiin silloin tällöin kilpailuissa koettamassa melkein kaikkia lännenratsastuksen lajeja karjankäsittelylajit eettisistä syistä poislukien. Tämä erittäin tumma ruunikko tobiano olisi selkeästi ollut kyvykäs, jos sitä oltaisiin harjoitettu muutamassa lajissa, eikä vain rymistelty eteenpäin. Omistaja kuitenkin halusi vain pitää hauskaa, ja sehän sopi Heavy Rotationille, joka myös oli huvittelija enemmän kuin huippu-urheilija. Onneksi edes tammanomistajat kiinnostuivat tästä pienestä, sopusuhtaisesta oriista, ja sen jälkikasvusta suurin osa valloittikin kilpakenttiä isäänsä järjestelmällisemmin. Varsoja Heavy Rotation ehti saada kaksitoista.
Painted Battle on kuuluisan Painted Partyn ainoa varsa ja Painted-sukuhaaran toinen lenkki. Ben Gamu:lla Painted Battle on viettänyt koko elämänsä vieroituksesta eteenpäin, ja mies kouluttikin tästä 156cm korkeasta ruunikosta toverostaan oivan kilpahevosen. Ihan emänsä tasolle Painted Battle ei yltänyt, mutta emä olikin suorastaan poikkeuksellisen taitava. Tämä kiltti hevonen kilpaili western trailin, -pleasuren ja -ridingin lisäksi myös kouluratsastuksessa ja huvin vuoksi myös esteratsastuksessa. Tammalla on yleislaatuarvostelun ykköspalkinto, ja ensimmäinen palkinto tuli myös westernjaoksen laatuarvostelusta, ja kouluratsastuksen laatuarvostelusta kakkonen. Painted Battlella on seitsemän varsaa, joista viisi on kantanut ja synnyttänyt toinen tamma.
2012 syntynyt ruunikonkirjava Morning Memory on Brisesin niinkutsutun toisen aallon kantatamma. Se ostettiin tilalle ulkomailta jo hyvin nuorena, ja se onkin viettänyt koko elämänsä tähän saakka Brisesin kilpa- ja käyttöhevosena. Kilpaurallaan tamma painottui rauhallisimpiin lännenratsastuksen lajeihin, kuten esimerkiksi western trailiin. Luonteeltaan tämä kaunis, 154cm korkea hevonen on mainio tapaus. Nykyään Morning Memory elää Brisesissä siitoshevosena.
160cm korkea ruunikko tobiano What a Captain oli kyvykäs harrasteratsu. Se eli samanlaisella tilalla kuin Brises on, mutta ei ollut puhtaasti käyttöratsu. Kiltti ori oli lähinnä tilan emännän huvina ja ystävänä. Muutamissa kilpailuissakin ratsu kävi, mutta ei valmentautunut mitenkään ihmeellisesti niitä varten, kunhan vain harrasteli. Muutamia tilan tammoja astutettiin orilla, ja varsoista tuli kilttejä, monikäyttöisiä hevosia niin tilan omaan käyttöön kuin myyntiinkin.
Massive Glamour oli 162cm korkea, massiivinen ruunikonkirjava komistus. Sen rakenne ei ollut ihanteellinen paintille, mutta se valittiin jalostukseen kompensoimaan joidenkin tammojen kevyttä olemusta. Ori oli kuitenkin omalla tavallaan erittäin kaunis, ja ehdottomasti kiltti. Sitä käytettiin tilan töissä ja omien tammojen siitosorina. Hevonen ei kilpaillut.
Yksi Massive Glamourin kevyistä tammoista oli Quiet Knight, joka oli vikkeläjalkainen, kestävä, 157cm korkea käyttöhevonen. Tamma oli niin säyseä ja luotettava, että sen omistajan lapset opettelivat ratsastamaan sillä ja kasvoivat vuorotellen sille liian painaviksi. Vaikka tällä ruunikonkirjavalla kaunottarella oli säkäkorkeutta, ei se kasvattanut koskaan itselleen massiivista lihaksistoa. Hyvän luonteen ja työmoraalin takia hevosta kannatti kuitenkin käyttää jalostukseen, ja niin sille valittiin puolisoksi oman tilan ori, Massive Glamour.
Massive Glamour oli 162cm korkea, massiivinen ruunikonkirjava komistus. Sen rakenne ei ollut ihanteellinen paintille, mutta se valittiin jalostukseen kompensoimaan joidenkin tammojen kevyttä olemusta. Ori oli kuitenkin omalla tavallaan erittäin kaunis, ja ehdottomasti kiltti. Sitä käytettiin tilan töissä ja omien tammojen siitosorina. Hevonen ei kilpaillut.
Yksi Massive Glamourin kevyistä tammoista oli Quiet Knight, joka oli vikkeläjalkainen, kestävä, 157cm korkea käyttöhevonen. Tamma oli niin säyseä ja luotettava, että sen omistajan lapset opettelivat ratsastamaan sillä ja kasvoivat vuorotellen sille liian painaviksi. Vaikka tällä ruunikonkirjavalla kaunottarella oli säkäkorkeutta, ei se kasvattanut koskaan itselleen massiivista lihaksistoa. Hyvän luonteen ja työmoraalin takia hevosta kannatti kuitenkin käyttää jalostukseen, ja niin sille valittiin puolisoksi oman tilan ori, Massive Glamour.
Vain 152cm korkea Last Sunday Missing pelastettiin nelivuotiaana huonoista oloista. Se oli myyty tietämättömille ihmisille, ja huonoissa oloissa se oli ehtinyt kehittää itselleen pahoja tallitapoja. Tavat saatiin kuitenkin helposti kitkettyä pehmeäluonteisesta nuoresta ruunikonkirjavasta tammasta, ja aikuiseksi ehdittyään ja sopusuhtaiseksi kasvettuaan hevonen oli mitä mainioin kilparatsu tilan tyttärelle. Tamma ei niittänyt mainetta, koska kilpailutus ei ollut tavoitteellista, mutta valmentamattomaksi hevoseksi se kulki oikein hyvin.
154cm korkea Silver Spots oli aivan valkoinen paint, jolla oli yksi suuri musta täplä toisen silmänsä ympärillä. Luonteeltaan se oli melko raisu ori, mutta siihen ihastuttiin sen mielenkiintoisen ulkonäön ja eriparisilmien vuoksi. Sitä käytettiin jalostukseenkin toivoen varsoja, jotka muistuttaisivat sitä. Vanhempana Silver Spots lopetettiin sen vuoksi, että sen kaunis herasilmä sokeutui, eikä se tuntunut pärjäävän yksisilmäisenä.
152cm korkea pieni ja soma Major Cat valittiin jalostukseen, koska sen ja Silver Spotsin varsasta toivottiin isänsä kaltaista vaaleaa hevosta, jolla on vain pieni väriläiskä jossain. Major Catkin oli melkein valkoinen hevonen, joskin sen harja oli musta ja sen ruunikot väriläiskät sijaitsivat lautasilla. Tamman elämäntyö oli olla harrastehevonen: se starttasi pari kertaa western trailissa ja samoili metsissä. Luonteeltaan se oli miellyttävä.
154cm korkea Silver Spots oli aivan valkoinen paint, jolla oli yksi suuri musta täplä toisen silmänsä ympärillä. Luonteeltaan se oli melko raisu ori, mutta siihen ihastuttiin sen mielenkiintoisen ulkonäön ja eriparisilmien vuoksi. Sitä käytettiin jalostukseenkin toivoen varsoja, jotka muistuttaisivat sitä. Vanhempana Silver Spots lopetettiin sen vuoksi, että sen kaunis herasilmä sokeutui, eikä se tuntunut pärjäävän yksisilmäisenä.
152cm korkea pieni ja soma Major Cat valittiin jalostukseen, koska sen ja Silver Spotsin varsasta toivottiin isänsä kaltaista vaaleaa hevosta, jolla on vain pieni väriläiskä jossain. Major Catkin oli melkein valkoinen hevonen, joskin sen harja oli musta ja sen ruunikot väriläiskät sijaitsivat lautasilla. Tamman elämäntyö oli olla harrastehevonen: se starttasi pari kertaa western trailissa ja samoili metsissä. Luonteeltaan se oli miellyttävä.
JÄLKELÄISET
01.01.-14 t. Chauncey Ban RR (i. Chauncey Ana RR)
KILPAILUT
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 10.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Pole Bending | 2/24 |
| 10.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Keyhole Race | 4/17 |
| 12.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Barrel Racing | 3/24 |
| 13.04.-12 | Bremen Park | WRJ/Keyhole Race | 3/17 |
| 12.06.-12 | Zurück | WRJ/Barrel Racing | 3/29 |
| 13.06.-12 | Zurück | WRJ/Halter | 1/15 |
| 15.06.-12 | Zurück | WRJ/Halter | 1/15 |
| 01.07.-12 | Zurück | WRJ/Halter | 2/14 |
| 01.07.-12 | Zurück | WRJ/Barrel Racing | 3/23 |
| 01.07.-12 | Zurück | WRJ/Keyhole Race | 1/16 |
| 02.07.-12 | Zurück | WRJ/Barrel Race | 2/23 |
| 03.07.-12 | Zurück | WRJ/Barrel Race | 2/23 |
| 03.07.-12 | Zurück | WRJ/Pole Bending | 1/14 |
| 04.07.-12 | Zurück | WRJ/Barrel Race | 4/23 |
| 05.07.-12 | Zurück | WRJ/Pole Bending | 2/14 |
| 11.02.-13 | Jindabyne | WRJ/Barrel Racing | 2/32 |
| 11.02.-13 | Jindabyne | WRJ/Pole Bending | 4/34 |
| 11.02.-13 | Jindabyne | WRJ/Pole Bending | 3/34 |
| 11.02.-13 | Jindabyne | WRJ/Keyhole Race | 4/32 |
| 11.02.-13 | Jindabyne | WRJ/Keyhole Race | 2/32 |
| 24.02.-13 | Zurück | WRJ/Halter | 3/31 |
| 25.02.-13 | Zurück | WRJ/Barrel Racing | 1/30 |
| 23.03.-13 | Zurück | WRJ/Pole Bending | 2/39 |
| 27.03.-13 | Zurück | WRJ/Keyhole Race | 1/35 |
| 14.09.-13 | Zurück | WRJ/Pole Bending | 1/52 |
| 15.09.-13 | Zurück | WRJ/Barel Racing | 7/55 |
| 17.09.-13 | Zurück | WRJ/Barel Racing | 7/55 |
| 10.03.-14 | Zurück | WRJ/Barel Racing | 5/48 |
| 11.03.-14 | Zurück | WRJ/Pole Bending | 1/45 |
| 11.03.-14 | Zurück | WRJ/Keyhole Race | 3/46 |
| 12.03.-14 | Zurück | WRJ/Keyhole Race | 3/46 |
| 12.03.-14 | Zurück | WRJ/Pole Bending | 6/45 |
| 13.03.-14 | Zurück | WRJ/Keyhole Race | 3/46 |
| 14.03.-14 | Zurück | WRJ/Halter | 1/34 |
| 14.03.-14 | Zurück | WRJ/Keyhole Race | 3/35 |
| 07.10.-14 | Zurück | WRJ/Halter | 5/42 |
| 20.11.-14 | Stableyard | WRJ/Pole Bending | 5/60 |
| 23.11.-14 | Zurück | WRJ/Barrel Racing | 4/35 |
| 24.11.-14 | Stableyard | WRJ/Pole Bending | 1/60 |
| 30.11.-14 | Stableyard | WRJ/Keyhole Race | 4/62 |
| 10.12.-14 | Stableyard | WRJ/Barrel Racing | 2/63 |
| 10.12.-14 | Stableyard | WRJ/Keyhole Race | 1/62 |
| 13.12.-14 | Stableyard | WRJ/Pole Bending | 5/61 |
| 14.12.-14 | Stableyard | WRJ/Freestyle Reining | 6/68 |
| 14.12.-14 | Stableyard | WRJ/Pole Bending | 1/61 |
| 14.12.-14 | Zurück | WRJ/Barrel Racing | 4/54 |
| 09.01.-15 | Ascuns Farm | WRJ/Barrel Racing | 6/60 |
| 09.01.-15 | Ascuns Farm | WRJ/Pole Bending | 3/60 |
| 31.01.-15 | Zurück | WRJ/Pole Bending | 5/52 |
| 02.02.-15 | Zurück | WRJ/Pole Bending | 1/52 |
| 02.02.-15 | Zurück | WRJ/Keyhole Race | 3/51 |
| 03.02.-15 | Zurück | WRJ/Keyhole Race | 3/51 |
| 06.02.-15 | Zurück | WRJ/Halter | 4/29 |
| 08.03.-15 | Oak Hill | WRJ/Ranch Trail | 3/22 |
| 08.03.-15 | Oak Hill | WRJ/Pole Bending | 1/19 |
| 02.10.-15 | Naukaisu | WRJ/Keyhole Race | 4/38 |
| 03.10.-15 | Naukaisu | WRJ/Keyhole Race | 6/38 |
PÄIVÄKIRJA
Kesäkuu 2016 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Soleilin kaupungin sateinen kausi ei hevosia haittaa. Leo laiduntaa muiden vapaaherrojen kanssa jatkuvassa myrskyssä tyynenä kuin viilipytty. Satunnaiset ukkoset eivät sitä hetkauta, ja jos sateessa ja viimassa paleltaa, se menee muun orilauman mukana pihattoon lämmittelemään ja kuivattelemaan. Kuivaa heinää on saatavilla rajattomasti lämmikkeeksi, ja niin on tuorettakin: lämpimässä kosteudessa laitumen heinä on jatkuvasti polvenkorkuista, vaikka hevoset ahmivat sitä minkä ehtivät. Lämmön tuottamiseen menee kuitenkin niin paljon energiaa, että Leo ja muut ovat yhä solakoita, vaikka syövät minkä ehtivät. Jatkuvassa sateessa ei ole kuitenkaan eläkeläislaumani mielestä rajaton heinämäärä, vaan itikoiden puute! Mikä ihana, ihana sateinen alkukesä!
Soleilin kaupungin sateinen kausi ei hevosia haittaa. Leo laiduntaa muiden vapaaherrojen kanssa jatkuvassa myrskyssä tyynenä kuin viilipytty. Satunnaiset ukkoset eivät sitä hetkauta, ja jos sateessa ja viimassa paleltaa, se menee muun orilauman mukana pihattoon lämmittelemään ja kuivattelemaan. Kuivaa heinää on saatavilla rajattomasti lämmikkeeksi, ja niin on tuorettakin: lämpimässä kosteudessa laitumen heinä on jatkuvasti polvenkorkuista, vaikka hevoset ahmivat sitä minkä ehtivät. Lämmön tuottamiseen menee kuitenkin niin paljon energiaa, että Leo ja muut ovat yhä solakoita, vaikka syövät minkä ehtivät. Jatkuvassa sateessa ei ole kuitenkaan eläkeläislaumani mielestä rajaton heinämäärä, vaan itikoiden puute! Mikä ihana, ihana sateinen alkukesä!
Toukokuu 2016 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Loppukuusta alkoivat ensimmäiset kesäsateet ropsahdella Soleilin kaupunkiin. Ja kun Soleilissa sataa, Soleilissa todella sataa, eikä piskottele! Nyt kun on sadetta ja kylmää, siirtyivät eläkeläisorit, Leo tietenkin mukanaan, laitumelle. Siellä niillä on hyvä syödä ilman itikoita, ja jos kylmä yllättää, ne saavat kipitellä pihatolle.
Ennen sateiden alkamista on Leo kuitenkin saanut olla vielä hommissa, vaikkakin puolipäiväisenä. Brisesin tilalla on niitetty vuoden toinen satsi heinää, ja koska vanha koneemme on rikki, on tämä tehty tällä kertaa kokonaan käsipelillä. Leo, vanha kun on, ei enää ole ratsun hommissa kokopäiväisenä edes näin väliaikaisesti. Sen työ on ollut vetää aamulla tyhjä heinäkärry kahden muun vanhan orin kanssa pellolle ja illalla täysi kärry takaisin. Päivät kaikki kolme oria ovat viettäneet pellon reunassa syömässä. Nyt Leo kuitenkin on kumppaneineen taas levossa.
Loppukuusta alkoivat ensimmäiset kesäsateet ropsahdella Soleilin kaupunkiin. Ja kun Soleilissa sataa, Soleilissa todella sataa, eikä piskottele! Nyt kun on sadetta ja kylmää, siirtyivät eläkeläisorit, Leo tietenkin mukanaan, laitumelle. Siellä niillä on hyvä syödä ilman itikoita, ja jos kylmä yllättää, ne saavat kipitellä pihatolle.
Ennen sateiden alkamista on Leo kuitenkin saanut olla vielä hommissa, vaikkakin puolipäiväisenä. Brisesin tilalla on niitetty vuoden toinen satsi heinää, ja koska vanha koneemme on rikki, on tämä tehty tällä kertaa kokonaan käsipelillä. Leo, vanha kun on, ei enää ole ratsun hommissa kokopäiväisenä edes näin väliaikaisesti. Sen työ on ollut vetää aamulla tyhjä heinäkärry kahden muun vanhan orin kanssa pellolle ja illalla täysi kärry takaisin. Päivät kaikki kolme oria ovat viettäneet pellon reunassa syömässä. Nyt Leo kuitenkin on kumppaneineen taas levossa.
Huhtikuu 2015 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Mitä voi eläkeläishevosen arjesta kertoa? Vaimoni Ana ei ainakaan viitsi enää kirjoitella mitään, hänen mielestään kun vain kilpahevosista on jännää kertoa. Minä taas kirjoittelisin mieluiten työhevosista, koska niiden kanssa vietän kaiket päivät. Leo-raasun elämästä ei kerro enää kukaan! Mutta kirjoitanpa nyt, millaista on olla Leo, siis eläkeläisori Brisesissä.
Leon tavallinen päivä on leppoisa. Oli viikonpäivä mikä tahansa, ori torkku laumansa kanssa aitauksessa kuudelta aamulla, kun me ihmiset valumme talleille. Koska hevoset ovat hitaalla heinällä, niillä yleensä on vielä ruokaa heinähäkeissään, mutta ellei ole, heinää lisätään. Silloin alkaa ahmiminen: uusi heinä on aina muka niin paljon parempaa kuin koko päivän haassa ollut. Vettäkin tuodaan lisää joka aamu, ja myös sitä Leo ahmii. Sekin on parempaa kuin vanha, ihan samanlainen haalea vesi.
Päivän mittaan jokainen eläkeläisori harjataan, ja tämä on Leon lempihetki päivästä. Se rakastaa rapsuttelua etenkin nyt, kun ihmiskontaktit ovat sen osalta vähentyneet. Eläkeläisillä harvemmin ratsastellaan, mutta aina silloin tällöin Leokin pääsee lenkille, nykyään tosin ihan vain huvikseen. Yleensä ratsastajana on joku Brisesin tallille saapunut vieras, joka kaipaa huvitusta. Analla, minulla ja työntekijöillämme on vain harvoin aikaa ratsastaa huvin vuoksi.
Suurin osa Leon päivää kuluu haassa norkoillen, sinne raahatuilla leluilla leikkien ja lauman kanssa aherrellen. Illan koittaessa Ana tai minä tapaamme tulla hetkeksi juttelemaan eläkeoreille, rapsuttelemaan niitä ja tuomaan pari terveellistä herkkua. Samalla keikalla päästetään taas lisää vettä kaukaloihin, ja ai kuinka tuore vesi on taas muka niin hyvää Leon mielestä!
Mitä voi eläkeläishevosen arjesta kertoa? Vaimoni Ana ei ainakaan viitsi enää kirjoitella mitään, hänen mielestään kun vain kilpahevosista on jännää kertoa. Minä taas kirjoittelisin mieluiten työhevosista, koska niiden kanssa vietän kaiket päivät. Leo-raasun elämästä ei kerro enää kukaan! Mutta kirjoitanpa nyt, millaista on olla Leo, siis eläkeläisori Brisesissä.
Leon tavallinen päivä on leppoisa. Oli viikonpäivä mikä tahansa, ori torkku laumansa kanssa aitauksessa kuudelta aamulla, kun me ihmiset valumme talleille. Koska hevoset ovat hitaalla heinällä, niillä yleensä on vielä ruokaa heinähäkeissään, mutta ellei ole, heinää lisätään. Silloin alkaa ahmiminen: uusi heinä on aina muka niin paljon parempaa kuin koko päivän haassa ollut. Vettäkin tuodaan lisää joka aamu, ja myös sitä Leo ahmii. Sekin on parempaa kuin vanha, ihan samanlainen haalea vesi.
Päivän mittaan jokainen eläkeläisori harjataan, ja tämä on Leon lempihetki päivästä. Se rakastaa rapsuttelua etenkin nyt, kun ihmiskontaktit ovat sen osalta vähentyneet. Eläkeläisillä harvemmin ratsastellaan, mutta aina silloin tällöin Leokin pääsee lenkille, nykyään tosin ihan vain huvikseen. Yleensä ratsastajana on joku Brisesin tallille saapunut vieras, joka kaipaa huvitusta. Analla, minulla ja työntekijöillämme on vain harvoin aikaa ratsastaa huvin vuoksi.
Suurin osa Leon päivää kuluu haassa norkoillen, sinne raahatuilla leluilla leikkien ja lauman kanssa aherrellen. Illan koittaessa Ana tai minä tapaamme tulla hetkeksi juttelemaan eläkeoreille, rapsuttelemaan niitä ja tuomaan pari terveellistä herkkua. Samalla keikalla päästetään taas lisää vettä kaukaloihin, ja ai kuinka tuore vesi on taas muka niin hyvää Leon mielestä!
Joulukuu 2015 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Tänä jouluna joululahjamme Leolle oli ihan ikioma uusi riimu. Valitsin Leolle turkoosin naruriimun, koska minusta turkoosi on aina ollut tämän pojan väri! Riimua orille antaessani tulin miettineeksi, ettei sillä ikinä ole ihan omaa riimua ollutkaan: varsasta asti se on vain lainaillut muiden pieneksi jääneitä, ja aikuisena sille on jäänyt muutaman kerran pidettyjä riimuja vielä kilpailevilta kisahevosilta. Ne ovat olleet ihan hyviä, joten miksi sille olisi pitänyt oma ostaa, eihän se niitä arvosta? Jos se osaa arvostaa omaa riimua, onpahan tämä joululahja sitten sitäkin parempi. Muille kilpahevosille on kyllä edes kisapaikoille ostettu upouusi riimu... Leon kisariimu oli sen isäorin nahkariimu, jonka halusin sille antaa tunnesyistä, ja joka nyt on Leon varsalla.
Mutta nyt on Leolla siis ihkaoma riimu, ja ai kuinka se sopii hyvin!
Tänä jouluna joululahjamme Leolle oli ihan ikioma uusi riimu. Valitsin Leolle turkoosin naruriimun, koska minusta turkoosi on aina ollut tämän pojan väri! Riimua orille antaessani tulin miettineeksi, ettei sillä ikinä ole ihan omaa riimua ollutkaan: varsasta asti se on vain lainaillut muiden pieneksi jääneitä, ja aikuisena sille on jäänyt muutaman kerran pidettyjä riimuja vielä kilpailevilta kisahevosilta. Ne ovat olleet ihan hyviä, joten miksi sille olisi pitänyt oma ostaa, eihän se niitä arvosta? Jos se osaa arvostaa omaa riimua, onpahan tämä joululahja sitten sitäkin parempi. Muille kilpahevosille on kyllä edes kisapaikoille ostettu upouusi riimu... Leon kisariimu oli sen isäorin nahkariimu, jonka halusin sille antaa tunnesyistä, ja joka nyt on Leon varsalla.
Mutta nyt on Leolla siis ihkaoma riimu, ja ai kuinka se sopii hyvin!
Lokakuu 2015 - keyhole race / barrel racing -valmennus
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Treenasimme ketteryyttä tässä nopeatahtisessa ja lyhyessä valmennuksessa. Rakensin Analle ja Leolle pujotteluratoja, joita heidän piti suorittaa. Aloitimme helposta. Ensimmäisessä radassa pujoteltavat kepit olivat kaukana toisistaan ja suorassa. Seuraavaksi keppien väliä lyhennettiin ja Leo kompuroi hieman. Komensin Anaa kiinnittämään huomiota orin takapään ratsastamiseen aktiivisesti. Kun Ana muisti antaa kehotuksia myös Leon takajaloille, viimeinen, kaareva, tiheä pujottelurata meni hienosti.
Uskon kaikenlaisen ketteryysharjoittelun auttavan ratsukkoa etenkin lännenratsastuksen nopeatempoisimmissa lajeissa. Anan ja Leon heikoin kohta tällä hetkellä on Leon takajalkojen sotkeutuminen helposti. Uskon, että tämän saa korjattua ketteryysharjoittelulla ja keskittymällä kehittämään orin takapään lihaksia. Suuria ongelmia ratsukolla ei ole.
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Treenasimme ketteryyttä tässä nopeatahtisessa ja lyhyessä valmennuksessa. Rakensin Analle ja Leolle pujotteluratoja, joita heidän piti suorittaa. Aloitimme helposta. Ensimmäisessä radassa pujoteltavat kepit olivat kaukana toisistaan ja suorassa. Seuraavaksi keppien väliä lyhennettiin ja Leo kompuroi hieman. Komensin Anaa kiinnittämään huomiota orin takapään ratsastamiseen aktiivisesti. Kun Ana muisti antaa kehotuksia myös Leon takajaloille, viimeinen, kaareva, tiheä pujottelurata meni hienosti.
Uskon kaikenlaisen ketteryysharjoittelun auttavan ratsukkoa etenkin lännenratsastuksen nopeatempoisimmissa lajeissa. Anan ja Leon heikoin kohta tällä hetkellä on Leon takajalkojen sotkeutuminen helposti. Uskon, että tämän saa korjattua ketteryysharjoittelulla ja keskittymällä kehittämään orin takapään lihaksia. Suuria ongelmia ratsukolla ei ole.
Syyskuu 2015 - barrel racing -valmennus
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Kunnollisen lämmittelyn jälkeen Ana ja Leo menivät radan, jonka olin ratsukolle rakentanut. Aika vaikutti oikein hyvältä ja Leo laukkasi innokkaasti. Hevosen etupää vain näytti kovin raskaalta. Pyysin Anaa kokeilemaan uudelleen niin, ettei hän nojaisi aivan yhtä paljon eteen. Tämä voisi auttaa Leon etujalkoja ottamaan joustavampia askelia myös kovassa vauhdissa.
Mikään ei muuttunut, kun ratsukko suoritti radan uudelleen. Ana väitti nojanneensa vähemmän eteenpäin, mutta minulle asti se ei ainakaan näkynyt. Kolmannella yrityksellä, jonka videoin, ero näkyi, kun kehotin Anaa istumaan melkein suorassa. Leon askellus keveni, vaikka ratsastajan asento olikin jo melkein liian suora ja siksi tasapaino heikko. Annoin Anan katsoa kuvaamani videon ja kehotin kiinnittämään istuntaan huomiota seuraavissa itsenäisissä harjoituksissa.
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Kunnollisen lämmittelyn jälkeen Ana ja Leo menivät radan, jonka olin ratsukolle rakentanut. Aika vaikutti oikein hyvältä ja Leo laukkasi innokkaasti. Hevosen etupää vain näytti kovin raskaalta. Pyysin Anaa kokeilemaan uudelleen niin, ettei hän nojaisi aivan yhtä paljon eteen. Tämä voisi auttaa Leon etujalkoja ottamaan joustavampia askelia myös kovassa vauhdissa.
Mikään ei muuttunut, kun ratsukko suoritti radan uudelleen. Ana väitti nojanneensa vähemmän eteenpäin, mutta minulle asti se ei ainakaan näkynyt. Kolmannella yrityksellä, jonka videoin, ero näkyi, kun kehotin Anaa istumaan melkein suorassa. Leon askellus keveni, vaikka ratsastajan asento olikin jo melkein liian suora ja siksi tasapaino heikko. Annoin Anan katsoa kuvaamani videon ja kehotin kiinnittämään istuntaan huomiota seuraavissa itsenäisissä harjoituksissa.
Elokuu 2015 - keyhole race -valmennus
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Analla ja Leolla oli tänään viimeinen tsekkaus ennen viimeisen kisakauden alkua. Ratsukko suoritti rakentamani radan minun katsellessani. Totesin kaiken olevan päällisin puolin todella hienosti. Hevonen selkeästi nautti työstään ja Ana kommunikoi sen kanssa ystävällisesti ja tehokkaasti. Ratsastaja voisi kuitenkin vielä hieman hioa asentoaan hevosen selässä. Vaikka onkin hyvä nojata reippaasti eteenpäin välillä, Analla tämä asento menee usein liioitteluksi ja Leon kulku käy raskaaksi. Parempi asento säästäisi vielä muutaman arvokkaan nanosekunnin aikaa. Anan kannattaakin joko videoida harjoituksiaan tai asentaa kentän laidalle suuri peili. Asentonsa tiedostaminen sillä tavalla voisi jo auttaa. Pienestä ongelmasta huolimatta ratsukko on hienossa kisakunnossa!
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Analla ja Leolla oli tänään viimeinen tsekkaus ennen viimeisen kisakauden alkua. Ratsukko suoritti rakentamani radan minun katsellessani. Totesin kaiken olevan päällisin puolin todella hienosti. Hevonen selkeästi nautti työstään ja Ana kommunikoi sen kanssa ystävällisesti ja tehokkaasti. Ratsastaja voisi kuitenkin vielä hieman hioa asentoaan hevosen selässä. Vaikka onkin hyvä nojata reippaasti eteenpäin välillä, Analla tämä asento menee usein liioitteluksi ja Leon kulku käy raskaaksi. Parempi asento säästäisi vielä muutaman arvokkaan nanosekunnin aikaa. Anan kannattaakin joko videoida harjoituksiaan tai asentaa kentän laidalle suuri peili. Asentonsa tiedostaminen sillä tavalla voisi jo auttaa. Pienestä ongelmasta huolimatta ratsukko on hienossa kisakunnossa!
Heinäkuu 2015 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Jes! Sain valmentaja Elle DuLaudille monta aikaa Leon kanssa! Olisin halunnut valmennukseen jo tässä tai edellisessä kuussa, mutta DuLaudille on aina ihan järkyttävät jonot. Nyt ensimmäinen valmennus on sitten ennen Leon viimeistä kisakautta, ja kaksi seuraavaa keskellä kautta. Toivottavasti sellainen tahti ei ole liikaa Leolle...
Niin, en ole tainnut kertoakaan, että Leo jää vuodenvaihteessa kisaeläkkeelle. Sen jälkeen se saa jatkaa vielä vuoden Leandron työhevosena, koska kyllä sillä vielä energiaa piisaa! Jatkuva matkustelu kisojen perässä on kuitenkin turhaa, ellei Leolla ole mitään voitettavaa enää. Se on jo niin menestynyt, ettei lisämenestys oikeastaan tuo sille mitään lisäarvoa.
Jes! Sain valmentaja Elle DuLaudille monta aikaa Leon kanssa! Olisin halunnut valmennukseen jo tässä tai edellisessä kuussa, mutta DuLaudille on aina ihan järkyttävät jonot. Nyt ensimmäinen valmennus on sitten ennen Leon viimeistä kisakautta, ja kaksi seuraavaa keskellä kautta. Toivottavasti sellainen tahti ei ole liikaa Leolle...
Niin, en ole tainnut kertoakaan, että Leo jää vuodenvaihteessa kisaeläkkeelle. Sen jälkeen se saa jatkaa vielä vuoden Leandron työhevosena, koska kyllä sillä vielä energiaa piisaa! Jatkuva matkustelu kisojen perässä on kuitenkin turhaa, ellei Leolla ole mitään voitettavaa enää. Se on jo niin menestynyt, ettei lisämenestys oikeastaan tuo sille mitään lisäarvoa.
Kesäkuu 2015 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Leo löytyi tässä eräänä aamuna naapurin pellosta. Siellä se ahmi tyytyväisenä heinää, ja antoi iloisena kiinni, kun tulin hakemaan. Onneksi se ei ehtinyt tekemään mitään vahinkoa!
Orin karkaaminen oli kuitenkin melko mystinen juttu, tosin lopulta tämäkin mysteeri selvisi. Leon haan aidat maalattiin illalla, joten ori otettiin sisälle talliin yöksi. Aamulla se löytyi pellolta, vaikka tallin ovi oli tiukasti kiinni. Leon karsinan ovi oli kylläkin auki. Miten hevonen pääsi suljetusta tallin ovesta? Vai osaako se sulkeakin ovet? Ja unohti vain karsinansa oven auki hajamielisyyttään? Vai halusiko se vain olla osa mysteeriä?
Päivällä Leon jättämiä jälkiä selviteltiin. Se oli potkinut karsinansa oven auki ja hortoillut riemastuneena lähes aution tallin käytävällä. Jatkuvasti saatavilla olevaan hitaaseen heinään tottuneena se oli nälissään. Onneksi (tai siis "onneksi") se löysi pientä purtavaa rehuhuoneesta: se avasi leipälaatikon kannen ja mussutti yksin kolme suurta kuivaa ruisleipää naamioonsa.
Koska rehuhuone on käytävän mallinen, ori ei päässyt enää takaisin talliin. Sen sijaan se puski itsensä ulos pikkuruisesta rehuhuoneen sivuovesta, josta sen ei pitäisi mahtua. Karmit vääntyivät, mutta hevosessa ei ole jälkiä. Ihmettelen, miten se mahtui pikkuovesta ulos. Yhtä vaikeaa olisi saada kinkku tulemaan ulos nenänreiästä kuin Leo siitä ovesta...
Leo löytyi tässä eräänä aamuna naapurin pellosta. Siellä se ahmi tyytyväisenä heinää, ja antoi iloisena kiinni, kun tulin hakemaan. Onneksi se ei ehtinyt tekemään mitään vahinkoa!
Orin karkaaminen oli kuitenkin melko mystinen juttu, tosin lopulta tämäkin mysteeri selvisi. Leon haan aidat maalattiin illalla, joten ori otettiin sisälle talliin yöksi. Aamulla se löytyi pellolta, vaikka tallin ovi oli tiukasti kiinni. Leon karsinan ovi oli kylläkin auki. Miten hevonen pääsi suljetusta tallin ovesta? Vai osaako se sulkeakin ovet? Ja unohti vain karsinansa oven auki hajamielisyyttään? Vai halusiko se vain olla osa mysteeriä?
Päivällä Leon jättämiä jälkiä selviteltiin. Se oli potkinut karsinansa oven auki ja hortoillut riemastuneena lähes aution tallin käytävällä. Jatkuvasti saatavilla olevaan hitaaseen heinään tottuneena se oli nälissään. Onneksi (tai siis "onneksi") se löysi pientä purtavaa rehuhuoneesta: se avasi leipälaatikon kannen ja mussutti yksin kolme suurta kuivaa ruisleipää naamioonsa.
Koska rehuhuone on käytävän mallinen, ori ei päässyt enää takaisin talliin. Sen sijaan se puski itsensä ulos pikkuruisesta rehuhuoneen sivuovesta, josta sen ei pitäisi mahtua. Karmit vääntyivät, mutta hevosessa ei ole jälkiä. Ihmettelen, miten se mahtui pikkuovesta ulos. Yhtä vaikeaa olisi saada kinkku tulemaan ulos nenänreiästä kuin Leo siitä ovesta...
Toukokuu 2015 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Alkukuusta Leolle sattui pieni haaveri. Poika oli ollut koko yön tarhassa lauman kanssa, ja joku muista oreista oli monottanut sitä kylkeen. Pahasti ei ollut Leolle sattunut, pieni vekki vain. Se ei vaadi edes kummempaa hoitoa. ärsyttävästi vekki sattui kuitenkin olemaan sään lähellä satulan alla niin, että ratsastaminen varmasti saisi sen tulehtumaan. Tämän vuoksi Leo on viettänyt kuukauden levon, ja nyt loppukuusta ratsastelu on taas alkanut.
Jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi siirtää Leo eläkeläisoriitten laumaan levon ajaksi. Muut aikuiset orit nimittäin viettivät päiviään töissä tai treeneissä, ja Leo-ressu tylsistyi yksin haassa. Kurjaa sillä oli. Aikansa kuluksi poika tuhosi kuukauden aikana heinähäkin puureunat, ja pureksi se aitaakin hiukan. Nyt on kuitenkin Leo taas ratsastuksessa, ja purtu aitapuomi on korvattu uudella, joka odottaa vielä maalia.
Alkukuusta Leolle sattui pieni haaveri. Poika oli ollut koko yön tarhassa lauman kanssa, ja joku muista oreista oli monottanut sitä kylkeen. Pahasti ei ollut Leolle sattunut, pieni vekki vain. Se ei vaadi edes kummempaa hoitoa. ärsyttävästi vekki sattui kuitenkin olemaan sään lähellä satulan alla niin, että ratsastaminen varmasti saisi sen tulehtumaan. Tämän vuoksi Leo on viettänyt kuukauden levon, ja nyt loppukuusta ratsastelu on taas alkanut.
Jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi siirtää Leo eläkeläisoriitten laumaan levon ajaksi. Muut aikuiset orit nimittäin viettivät päiviään töissä tai treeneissä, ja Leo-ressu tylsistyi yksin haassa. Kurjaa sillä oli. Aikansa kuluksi poika tuhosi kuukauden aikana heinähäkin puureunat, ja pureksi se aitaakin hiukan. Nyt on kuitenkin Leo taas ratsastuksessa, ja purtu aitapuomi on korvattu uudella, joka odottaa vielä maalia.
Huhtikuu 2015 - barrel racing -valmennus
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Kunnon lämmittelyn jälkeen Anan ja Leon tuli ratsastaa kokoamani rata ihan niin kuin kisat olisivat kyseessä. Leolla oli ilmeisesti hirveästi virtaa, koska se ryntäsi tynnyreille niin, että ihan kompuroi, ja takaisin tullessaan heitteli ilopukkeja. Ana ratsasti sillä rauhallisesti laukkaa ympäri kentän, jotta se rauhoittuisi. Seuraavalle kierrokselle ohjasin Anaa pidättelemään Leoa tarpeen mukaan painoavuilla. Ohjat kannattaisi antaa olla edelleen yhtä lempeällä tuntumalla kuin ennenkin. Ohjien kiskominen saisi Leon todennäköisesti vain innostumaan tai kiukustumaan.
Toinen kierros meni ammattimaisemmin. Leo pääsi yhä ryntäämään, mutta vain hieman. Tämä tosin sai aikaan sen, että ensimmäisellä tynnyrillä ratsukko oli ihmeellisen kaukana kohteestaan, mutta ori kiri menettämänsä ajan kyllä kiinni. Lyhyt valmennuksemme loppui kolmanteen yritykseen, joka olikin täydellinen.
Kun seuraava kisakausi alkaa, Anan lienee parasta lämmitellä Leoa oikein kunnolla ennen itse kilpasuoritusta. Ei ratsu parhaassa iässä siihen hyydy, vaan päin vastoin. Vähän pidempi lämmittely saa sen rauhoittumaan juoksemisen riemusta ja toimimaan paremmin.
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Kunnon lämmittelyn jälkeen Anan ja Leon tuli ratsastaa kokoamani rata ihan niin kuin kisat olisivat kyseessä. Leolla oli ilmeisesti hirveästi virtaa, koska se ryntäsi tynnyreille niin, että ihan kompuroi, ja takaisin tullessaan heitteli ilopukkeja. Ana ratsasti sillä rauhallisesti laukkaa ympäri kentän, jotta se rauhoittuisi. Seuraavalle kierrokselle ohjasin Anaa pidättelemään Leoa tarpeen mukaan painoavuilla. Ohjat kannattaisi antaa olla edelleen yhtä lempeällä tuntumalla kuin ennenkin. Ohjien kiskominen saisi Leon todennäköisesti vain innostumaan tai kiukustumaan.
Toinen kierros meni ammattimaisemmin. Leo pääsi yhä ryntäämään, mutta vain hieman. Tämä tosin sai aikaan sen, että ensimmäisellä tynnyrillä ratsukko oli ihmeellisen kaukana kohteestaan, mutta ori kiri menettämänsä ajan kyllä kiinni. Lyhyt valmennuksemme loppui kolmanteen yritykseen, joka olikin täydellinen.
Kun seuraava kisakausi alkaa, Anan lienee parasta lämmitellä Leoa oikein kunnolla ennen itse kilpasuoritusta. Ei ratsu parhaassa iässä siihen hyydy, vaan päin vastoin. Vähän pidempi lämmittely saa sen rauhoittumaan juoksemisen riemusta ja toimimaan paremmin.
Maaliskuu 2015 - halter-valmennus
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Kyllä, halteriakin voi valmentaa. Etenkin Leon kanssa, jolle liiaksi innostuminen on tyypillistä.
Loimme mahdollisimman paljon oikeaa näyttelytilannetta muistuttavan asetelman. Muita hevosia taluttajineen oli paikalla ja Ana käsitteli Leoa. Minä olin olevinani tuomari. Ohjasin tilannetta kuin oikea tuomari, ja Ana yritti esitellä Leon parhaita puolia niin hyvin kuin taisi. Leon pää ponnahteli koko ajan yli-innokkaasti pystyyn ja se vilkuili uteliaana ympärilleen. Kummallinen tilanne hämmensi sitä.
Kun Ana keskittyi vähemmän Leon olemuksen esittelyyn ja enemmän itse hevoseen, homma alkoi luistaa. Ana piti hevosen huomion ainoastaan itsessään. Aluksi siihen riitti rykäisy tai niiskaisu. Kun Leo kyllästyi tuttujen äänien kuunteluun, Ana keksi oudompia ääniä. Ne olivat niin vaimeita, etteivät ne kuuluneet minulle asti. Hevonen sen sijaan näytti olevan aivan lumoutunut ihmisestään ja niin keskittynyt toimimaan käskyjen mukaan, että sitä oli ilo katsella. Helppo ja toimiva huijaus, kehuin Anaa.
Ana (Oresama) ja Leo, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Kyllä, halteriakin voi valmentaa. Etenkin Leon kanssa, jolle liiaksi innostuminen on tyypillistä.
Loimme mahdollisimman paljon oikeaa näyttelytilannetta muistuttavan asetelman. Muita hevosia taluttajineen oli paikalla ja Ana käsitteli Leoa. Minä olin olevinani tuomari. Ohjasin tilannetta kuin oikea tuomari, ja Ana yritti esitellä Leon parhaita puolia niin hyvin kuin taisi. Leon pää ponnahteli koko ajan yli-innokkaasti pystyyn ja se vilkuili uteliaana ympärilleen. Kummallinen tilanne hämmensi sitä.
Kun Ana keskittyi vähemmän Leon olemuksen esittelyyn ja enemmän itse hevoseen, homma alkoi luistaa. Ana piti hevosen huomion ainoastaan itsessään. Aluksi siihen riitti rykäisy tai niiskaisu. Kun Leo kyllästyi tuttujen äänien kuunteluun, Ana keksi oudompia ääniä. Ne olivat niin vaimeita, etteivät ne kuuluneet minulle asti. Hevonen sen sijaan näytti olevan aivan lumoutunut ihmisestään ja niin keskittynyt toimimaan käskyjen mukaan, että sitä oli ilo katsella. Helppo ja toimiva huijaus, kehuin Anaa.
Marraskuu 2014 - kirjoittanut Leandro
Minusta hevoskasvatuksessa parasta on se hetki, kun herää siihen, että on kasvattanut ja kouluttanut upean eläimen. Olen herännyt siihen monesti urallani, ja eräänä marraskuisena päivänä heräsin siihen Leon kohdalla, kun olin katsomassa sen kisoja. Se on upea.
Olisin huomannut asian varmasti aiemminkin, mutta kun en ole koskaan itse ratsastanut Leolla. Se on kilpahevonen, ja minulla on kotona omat ratsuni. Ana ratsastaa tätä komeaa, herkän näköistä oria.
En ole kateellinen, orihan on puoliksi minun, mutta ihailen kasvattiani! Oli upeaa olla yleisössä katsomassa vaimoni ja hevoseni yhteistä suoritusta tynnyrinkiertokisassa ja tuntea yleisön innostus. Kuulin kaiken kuiskutuksen voittajasuosikeista, ja Leon nimi mainittiin myös muutaman kerran. Sain katsoa kaukaa, kuinka komealta kilpailut näyttävät. Arvostan paitsi Leoa, myös kilpailemista uudella tavalla.
Minusta hevoskasvatuksessa parasta on se hetki, kun herää siihen, että on kasvattanut ja kouluttanut upean eläimen. Olen herännyt siihen monesti urallani, ja eräänä marraskuisena päivänä heräsin siihen Leon kohdalla, kun olin katsomassa sen kisoja. Se on upea.
Olisin huomannut asian varmasti aiemminkin, mutta kun en ole koskaan itse ratsastanut Leolla. Se on kilpahevonen, ja minulla on kotona omat ratsuni. Ana ratsastaa tätä komeaa, herkän näköistä oria.
En ole kateellinen, orihan on puoliksi minun, mutta ihailen kasvattiani! Oli upeaa olla yleisössä katsomassa vaimoni ja hevoseni yhteistä suoritusta tynnyrinkiertokisassa ja tuntea yleisön innostus. Kuulin kaiken kuiskutuksen voittajasuosikeista, ja Leon nimi mainittiin myös muutaman kerran. Sain katsoa kaukaa, kuinka komealta kilpailut näyttävät. Arvostan paitsi Leoa, myös kilpailemista uudella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti