Primal Scream

Perustiedot

Nimi:	Primal Scream	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Ori	Kasvattaja:	04.12.-11 , evm
Rotu:	Paint horse	Painotus:	Lännenratsastus
Säkäkorkeus:	165cm	Meriitit:	WRJ-I, YLA2
Syntynyt:	04.12.-11 (8v 04.12.-13)

Primal Scream menehtyi vanhuuteen 23.2.2017 34-vuotiaana.

Kuvagalleria

© Oresama / Brises

Luonteesta

Meidän Primal Scream eli "Mallu" oli aktiivinen kilpahevonen pari vuotta nuorilla päivillään, mutta nyt eläkepäivät saavutettuaan on se toiminut siitosorina ja oloneuvoksena. Pojan luonnekin on aikojen saatossa kehittynyt aikamoisesta huimapäästä sivistyneeksi aikuiseksi mieheksi. On Mallulla yhä omat jekkunsa ja kommervenkkinsä, mutta me Brisesissä tunnemme ukkelin jo niin hyvin, että sen käsittely on rentouttavan ennalta-arvattavaa. Ei Mallun kanssa kuitenkaan tylsää ole - onhan se mitä parhainta vaellusseuraa, ja portillekin tulee haassa vastaan aina uskollisesti, jotta saisi mahdollisimman paljon rapsutuksia.
Hoidettaessa Mallu oli nuorempana tosi malttamaton, sillä oli aina kiire. Nyt, kun ikää on tullut, on malttikin löytynyt. Ori ei vieläkään nauti pitkistä harjaussessioista toisin kuin osa muista hevosistamme, mutta tavallisessa harjauksessa käyttäytyy rennosti. Tammojen perään on tämän uljaan uroon yhä huudeltava kaikin voimin, mutta ei se kovaa ääntä lukuunottamatta edes machoile. Ihmisiä kohtaanhan ori on aina ollut melko nöyrä.
Mallun voi satuloida kiinnittämättä tähän arkiseen toimenpiteeseen sen enempää huomiota. Ori ei pelleile, se ei oikeastaan edes välitä. Kun vyötä kiristetään, sen korvat ponnahtavat pystyyn. Pian on aika lähteä tekemään jotain hauskaa. Kyllä vanha tietää!
Mallu on harkitseva ratsu. Se on kilpaileva lännenratsu, mutta koska se käyttää aivojaan tehokkaammin kuin lihaksiaan, se ei varmaankaan menestyisi kaikkein nopeatahtisimmissa lännenratsastuksen lajeissa. Sen sijaan tottelevaisuutta, järkeä ja rohkeutta vaativissa lajeissa ratsu on aivan mahtava. Esimerkiksi western trailissa ori on aika haka: se ymmärtää tutkia erilaiset esteet etukäteen niiden ohi kulkiessaan, ja kun hetki koittaa, se on todennut ne jo vaarattomiksi ja uskaltaa mennä vaikka kuinka kopisevalle sillalle sun muulle esteelle.
Mallusta löytyy kyllä ihan riittävästi paukkujakin, jos tarvitaan. Vaikkei se ole tynnyrinkiertäjämestari, se on reipas maastoratsu. Sen tasainen askel saa ratsastajan tuntemaan kuin hän lentäisi. Mallu tarpoo tyytyväisenä eteenpäin varmoilla jaloillaan. Se ei säiky, ei laiskottele eikä puolla kotiinpäin. Nuorempana vauhti oli maastossa välillä aivan liian huimaa, mutta sitä ongelmaa meillä ei enää ole.
Joskus ennen Mallu pakattiin silloin tällöin Brisesin isoon kuljetusautoon muiden hevosten kanssa ja vietiin milloin minnekin kilpailemaan. Se ei koskaan pitänyt kuljetuksesta ja stressasi pitkiä matkoja kovasti, joten yleensä se kuljetettiin kisapaikalle aina pari päivää ennen kisoja. Näin se saatiin toimimaan moitteettomasti itse kisasuorituksessa. Lyhyet matkat vielä menivät, mutta jos orin piti illalla matkustaa kuusi tuntia ja seuraavana aamuna startata omassa luokassaan, siitä ei tullut yhtään mitään. Mallu meni veltosti ja epätasaisesti kuin vieterinukke, ja sillä oli hermo tosi kireällä. Parin päivän rentoutumisen jälkeen ori uskalsi kyllä tehdä parhaansa vieraassakin paikassa. Se oli oiva kilpahevonen aikoinaan.

Suvusta

The Howl paint, 165cm, evm.	The Yell paint, 165cm, evm.	The Shout paint, 163cm, evm.
		All The Haste paint, 165cm, evm.
	The Felicity paint, 160cm, evm.	Sweet Benjamin paint, 158cm, evm.
		The Time paint, 163cm, evm.
Primal Princess paint, 164cm, evm.	Royal Villain paint, 159cm, evm.	Neverknown Punk paint, 161cm, evm.
		Royal Mistake paint, 160cm, evm
	Prima Ballerina paint, 163cm, evm.	Dance Solo paint, 163cm, evm.
		Primal Song paint, 165cm, evm

The Howl sai nimensä kulttirunon The Howl mukaan. Howl ei todellakaan ollut mikään raggari kuten runon tuntevat kuvittelevat, vaan pikemminkin runoratsu. Ori oli Tanya'sin siitosori vanhoihin päiviinsä asti, ja sen varsoista tuli käyttöhevosia, paitsi Primal Screamista, joka on kilpahevonen. The Howl itse teki kyllä töitä Tanya's -tilalla, mutta vaikka se taitava olikin, oli se liian hyvä periyttäjä jotta arkinen loukkaantumisriski olisi kannattanut ottaa antamalla orin työskennellä kuin muut hevoset. Hyväkuntoisena ja vaalittuna 165-senttinen Howl elikin pitkän, terveen elämän, ja sen saavutukseksi on mainittava lähes sata erehdyttävästi isänsä näköistä varsaa kymmenien eri tammojen kanssa.

The Yell oli muutaman hienon varsan isäori ja kyvykäs käyttöhevonen kotitallillaan Espanjassa. Tämä 165-senttinen ori palveli koko 22 vuotta kestäneen elämänsä työmiesten kanssa pikemminkin kärsivällisyyttä kuin nopeutta vaativissa tehtävissä. Se ruunattiin muutaman tamman astumisen jälkeen jotta sen valmiiksi mukavasta luonteesta tulisi vieläkin tasaisempi ja nöyrempi.
Toisin kuin poikansa The Yell, The Shout oli enemmän nopea kuin kärsivällinen. Se oli keskikokoinen ja kevyt käyttöratsu, ja palveli itseään suurempien quarterhevosten kanssa tilallaan karjanajohommissa. Vaikka orilta puuttui karjavaisto, kuten rodulle on tavallista, se oli fiksu ja pystyi opettelemaan ulkoa muiden eläinten toimia.
Kiltti tamma All The Haste oli taidoiltaan keskinkertainen, mutta kuitenkin niin loistava luonteeltaan että se kannatti astuttaa pari kertaa mahdollisimman hyvällä orilla. Tamman ensimmäisestä varsasta tuli tosi mukava tapaus, mutta toinen syntyi kuolleena. Haste yritettiin astuttaa vielä muutamana vuotena uudelleen, mutta se loi varsansa. Tamma lopetettiin noin parikymppisenä selkävaivojen vuoksi.

Kevyt ja kestävä The Felicity pärjäsi tilan töissä niin hienosti ja oli niin korvaamaton apu päivittäisessä elämässä, että sitä ei meinattu malttaa astuttaa, koska sitten se tarvitsisi äitiyslomaa. Isäntä sai kuitenkin lopulta tahtonsa läpi ja Felicity sai varsan, upean The Howlin. Parin vuoden jälkeen yritettiin uudelleen, ja tamma tulikin kantavaksi. Se kuili synnyttäessään kaksosvarsoja. Itse varsoista molemmat jäivät henkiin ja olivat yhtä hienoja kuin emänsä. The Felicity oli terve, reipas, kiltti ja vieläpä kaunis.
Oriksi Sweet Benjamin oli ihan mahdottoman kiltti. Pienenä ja kevyenä se oli myös kätevä apu ranchin liepeillä kevyissä töissä. Loistava työura alkoi hienosti mutta jäi kesken kun Benjamin siirtyi mittelemään kykyineen kilparadalle. Orista tuli todellinen trail-tähti, ja menestyksen vuoksi Benjaminin apu kotitilalla oli järkevää uhrata ja ottaa remmiin toinen hevonen. Laatuarvosteluissa huippupistein palkitusta orista tuli tottakai siitoshevonen, ja kilparetkellään se ostettiin Saksaan asti. Suuri osa Euroopan parhaista painteista onkin Benjaminin jälkeläisiä
The Time oli nopea ja nätti saksassa asuva, Amerikassa kasvatettu kilpatamma. Se oli haka trailissa ja toi voittoja kotiin pleasuresta. Kenttäratsastusta se kokeili, ja varsinkin maastokoe oli sen mielestä mukavaa. Kouluratsastusharjoitukset se olisi tahtonut jättää mieluiten väliin, ja niin se lopulta saikin tehdä. Time kävi voittamassa kenttäkokeilunsa jälkeen tavallisia este- ja maastoestekisoja trailtähteytensä ohella.
 Primal Princess napsi varsanäyttelyistä lähtien ykköspalkintoja kauneutensa puolesta niin halterissa, tavallisissa näyttelyissä kuin söpöyskilpailuissakin. Se oli rakenteeltaan upea, värityskin oli täsmälleen rotumääritelmän mukainen. Erityisen Primal Princessistä teki sen kuvioinnin täsmälleen symmetrinen ja esteettisesti komea muoto. Muissa lajeissa Princess ei kilpaillut, koska sen työtä oli olla erään nuoren naisen ensimmäinen oma hevonen ja paras ystävä. Kiltti Princess sopi osaansa luonteensa puolesta täydellisestiVarsinkin pikkulapsia Royal Villain pelotti. Sen toinen silmä oli vaaleansininen ja toinen tummanruskea. Se oli käytännössä musta, paitsi valkoisesta laikusta toisen silmänsä ja korvansa ympärillä. Se näytti merirosvolta ja huligaanilta, mutta oikeasti se oli vain komea, väärin perustein tuomittu kiltti yleisratsu. Villain kilpaili muutaman kerran kyllä, ja sen menestys oli keskinkertaista. Jalostukseen sitä käytettiin paitsi luonteen, myös perin erikoisen ulkonäön takia. Varsoista tuli kyllä kilttejä, mutta yksikään ei muistuttanut ulkonäöllisesti isäänsä.
Suloinen Neverknown Punk eli tavallista elämää tavallisen nuoren herran lemmikkinä. Sillä ei paljoakaan ratsasteltu, ei paljoakaan kilpailtu, joten melkintöjä sen elämästä on kovin vähän. Valokuvia, päiväkirjatekstejä ja sensellaista on paljonkin, mutta ne tapahtumat kertovat arkipäivistä, tamman ainoasta varsasta, iloisista uimaretkistä ja muusta hauskasta. Punk oli kiltti ja keskikokoinen tamma.
Royal Mistakesta ei ole säilynyt paljoakaan tietoa. Sen tiedetään astuneen yhden lähes tuntemattoman tamman, ja olevan itse emänsä ja isänsä ainoa varsa. Se oli joko lemmikkinä tai käyttöhevosena jollain vähemmän tunnetuista talleista eteläisessä Amerikassa, tarkkaa paikkaa ei ole tiedossa. Kilpailuita ei joko ole tai ne olivat niin pieniä ja epävirallisia, että niistä ei ole tietoa saatavilla.

Prima Ballerina eli tapahtumientäyteisen elämän. Varsana se sai emältään jonkin tavallisen, aikuiselle hevoselle vaarattoman taudin, joka hidasti sen kehitystä. Riina oli valmis koulutukseen vasta viisivuotiaana, mutta oppi nopeasti alkeet ikätovereiden tehdessä jo töitä kotitilalla. Tamma keräsi ihmisten sympatiat puolelleen vaikean alkunsa vuoksi, joten sen kanssa vietettiin enemmän aikaa kuin muiden kanssa. Siitä tuli rohkea ja kaiken nähnyt kun se oli parhaassa iässään, ja se pääsi kilpakentille välillä töistään. Western riding, pleasure, trail ja horsemanship olivat kaikki Riinalle kovia sanoja, ja kaksitoistavuotiaana kilpailut lopetettuaan se palasi kotiin palkittuna ja juhlittuna, kahden varsan emänä. Vanhanpuoleinen neiti varsotettiin vielä kaksi kertaa uudelleen, ja kaikki neljä varsaa ovat oikein hienoja tapauksia. Vanhana, siitosuran jälkeen Riina matkusti parinsadan kilometrin päähän lemmikkihevoseksi, vaikka omistajana säilyikin papereissa alkuperäinen isäntä. Vanhoilla päivillään Riina harrasti mm hevosuintia, suunnistusta, kevyitä vaelluksia ja veti pikkulapsia markkinoilla pienellä kärryllä. Riina kuoli 31-vuotiaana.
Dance Solo oli omistajiensa ilo ja ylpeys, vaikka se olikin ihan tavallinen harrastehevonen. Se oli niin kiltti ja hyvin hoidettu, että pienessä pitäjässään sitä pidettiin koko maan komeimpana orina. Se astuikin lähellä asuvia tammoja ahkerasti elämänsä alusta loppuun. Solon paras saavutus on sen trail-voitto paikallisissa kilpailuissa kun se oli yhdeksänvuotias.
Primal Song oli harrasteratsu ja varsinainen jokapaikanhöylä. Se taisi niin hyppäämisen kuin kouluratsastuksen, huvitti katsojiakin western traililla selästä- ja maastakäsin, ja oli tarpeeksi kestävä kenttäkilpailuihin. Kilpailusijoituksissa se roikkui kärkipaikoilla, mutta arvokisoihin se ei edes osallistunut, eikä voittoja tullut kuin kourallinen. Song kuoli 27-vuotiaana vanhuuteen

Jälkeläiset

02.02.-12 t. Classic Angel RR (e. Classic Baby)
19.02.-13 o. Chauncey Spyder RR (e: Chauncey Abi)
14.05.-13 t. Hot Couture O' Hara (e: Ruse me Up Rebel)
22.05.-14 o. Classic Memories RR (e: Classic Baby)
21.10.-14 t. Maybe Maleficent RR (e: Maybe Miracle)

Kilpailut

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
27.12.-11	Arcadia Morgans	WRJ/Freestyle Reining	4/33
29.12.-11	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	2/26
11.01.-12	Chinet Ranch	WRJ/Versatile Horse	1/24
12.01.-12	Chinet Ranch	WRJ/Western Trail	5/36
14.01.-12	Chinet Ranch	WRJ/Western Trail	3/30
17.01.-12	Chinet Ranch	WRJ/Western Pleasure	5/33
17.01.-12	Chinet Ranch	WRJ/Versatile Horse	1/25
18.01.-12	Chinet Ranch	WRJ/Western Pleasure	4/33
20.01.-12	Chinet Ranch	WRJ/Western Riding	3/36
29.02.-12	Bremen Park	WRJ/Versatile Horse, WRJ-Cup	4/25
27.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail	2/25
29.03.-12	Bremen Park	WRJ/Versatile Horse	1/15
29.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail	3/25
30.03.-12	Bremen Park	WRJ/Reining	1/31
31.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Pleasure, WRJ-Cup	2/40
31.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail, WRJ-Cup	1/41
10.04.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail	4/28
11.04.-12	Bremen Park	WRJ/Halter	1/21
11.04.-12	Bremen Park	WRJ/Versatile Horse	4/17
11.04.-12	Bremen Park	WRJ/Western Riding	2/26
12.04.-12	Bremen Park	WRJ/Halter	4/21
14.04.-12	Bremen Park	WRJ/Halter	1/21
14.04.-12	Bremen Park	WRJ/Versatile Horse	2/17
29.04.-12	Al Najya	WRJ/Halter	1/15
27.05.-12	Al Najya	WRJ/Halter	2/23
30.05.-12	Malibu	WRJ/Western Trail, WRJ-Cup	7/49
13.06.-12	Zurück	WRJ/Western Pleasure	5/29
15.06.-12	Zurück	WRJ/Reining	5/32
16.06.-12	Zurück	WRJ/Versatile Horse	2/18
16.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	3/22
18.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	2/22
18.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Western Riding	2/45
19.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	3/22
01.07.-12	Zurück	WRJ/Western Riding	1/24
02.07.-12	Zurück	WRJ/Western Pleasure	3/22
29.09.-12	Thorn Inc.	WRJ/Reining	6/58
22.10.-12	VMR	WRJ/Western Trail	1/31
01.02.-13	KK Bailador	WRJ/Ranch Trail	5/31
13.02.-13	KK Bailador	WRJ/Freestyle Reining	1/29
24.02.-13	Zurück	WRJ/Reining	1/43
23.03.-13	Zurück	WRJ/Halter	4/29
23.03.-13	Zurück	WRJ/Western Riding	1/52
23.03.-13	Zurück	WRJ/Western Trail	6/60
24.03.-13	Zurück	WRJ/Western Riding	3/54
26.03.-13	Zurück	WRJ/Reining	2/50
27.03.-13	Zurück	WRJ/Halter	3/29
27.03.-13	Zurück	WRJ/Reining	7/50
13.03.-14	Zurück	WRJ/Halter	6/42
14.03.-14	Zurück	WRJ/Western Riding	3/50
14.03.-14	Zurück	WRJ/Western Trail	1/46
06.10.-14	Zurück	WRJ/Versatile Horse	6/64
06.10.-14	Zurück	WRJ/Western Pleasure	8/73
07.10.-14	Zurück	WRJ/Halter	3/42
18.11.-14	Incredible Dotties	WRJ/Ranch Trail	5/34
19.11.-14	Zurück	WRJ/Reining	1/54
19.11.-14	Zurück	WRJ/Western Riding	1/49
21.11.-14	Zurück	WRJ/Halter	6/42
21.11.-14	Zurück	WRJ/Versatile Horse	1/33
22.11.-14	Stableyard	WRJ/Freestyle Reining	5/71
22.11.-14	Stableyard	WRJ/Western Riding	5/68
25.11.-14	Stableyard	WRJ/Reining	8/67
27.11.-14	Stableyard	WRJ/Western Pleasure	3/69
30.11.-14	Stableyard	WRJ/Western Pleasure	1/69
01.12.-14	Stableyard	WRJ/Western Pleasure	1/69
03.12.-14	Stableyard	WRJ/Halter	7/64
03.12.-14	Anfarwol Acres	VLRY/E/Western Pleasure	1/5
03.12.-14	Anfarwol Acres	VLRY/E/Ranch Riding	2/4
09.12.-14	Zurück	WRJ/Halter	1/34
10.12.-14	Delmenhorst	WRJ/Western Pleasure	7/60
11.12.-14	Anfarwol Acres	VLRY/E/Western Pleasure	1/4
11.12.-14	Zurück	WRJ/Halter	4/34
11.12.-14	Zurück	WRJ/Western Riding	2/61
16.12.-14	Delmenhorst	WRJ/Western Pleasure	4/60
30.12.-14	Claridge Stud	WRJ/Reining	5/26
30.12.-14	Claridge Stud	WRJ/Western Trail	4/28
03.01.-15	Ascuns Farm	WRJ/Western Trail	2/60
03.01.-15	Ascuns Farm	WRJ/Western Pleasure	5/60
09.01.-15	Ascuns Farm	WRJ/Halter	3/60
14.11.-14	Jägerwald	WRJ/Versatile Horse	2/17
18.11.-14	Incredibe Dotties	WRJ/Reining	7/49
11.12.-14	Delmenhorst	WRJ/Ranch Trail	2/60
16.12.-14	Delmenhorst	WRJ/Western Pleasure	6/60

Päiväkirja

Tammikuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Harkitsen Mallun ilmoittamista WRJ'n laatuarvosteluun. Olisi kiva nähdä, miten se pärjäisi sellaisessa koitoksessa, mutta en ole kuitenkaan ihan varma... Mallu on ollut nyt sairaslomalla stressiperäisten syiden takia, enkä ole varma, kestäisikö se laatuarvostelutapahtumaa. Se voisi hyvinkin kestää, koska se niin rakastaa huomiota. Eihän siinä ole kuin maastakäsittelyä ja orin kilpatulosten esittely paperilla. Leandrokin on sitä mieltä, ettei Mallu liikaa rasitu yhdestä päiväreissusta. Sitä paitsi tilaisuus järjestetään tässä lähellä muutenkin, eli hevonen pääsisi taas illaksi kotiin.
Noh, vuodenvaihde meni hyvin meidän osalta. Kukaan apina ei tänä vuona pommitellut raketteja tallin lähellä, eikä Mallu muutenkaan ole ihan säikyimmästä päästä. Varmuuden vuoksi valvoimme Leandron kanssa tallissa kuitenkin.

Joulukuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Huh hellettä! Normaalisti Soleilissa on tähän aikaan viitisentoista plusastetta, ja tänä vuonna on ollut parikymmentä. Kesäkin oli poikkeuksellisen kuuma. Mallu kuitenkin nauttii lämmöstä. Se on nyt toista kuukautta täällä kotona, ja viettää vapaata. Ana on kieltänyt ottamasta sitä vielä tässä kuussa tilan töihinkään, ja sekös oriille sopii. Poika tuntuu ihan virnistelevän minulle, kun ratsastan aamulla sen haan ohitse jollain muulla meidän hevosistamme. Hevoset eivät kuitenkaan osaa virnuilla, joten ehkä polle kuitenkin vain nauttii vapaapäivistään ihan vilpittömästi.
Olen joka päivä iloinen kun saan olla näin hienojen hevosten kanssa aina. Mallunkaan vertaista moni ei edes näe koko elämänsä aikana - saatiko omista! Minä taas olen sellainen hevosmies, että minulla on Mallu ja monta muuta huippua tallissani. Ori ei itse tiedä olevansa erityinen. Ehkä juuri se on sen viehätys: se luulee olevansa kuka tahansa, joten se käyttäytyy kuin kuka tahansa. Rakastan Mallu-heppaani.

Marraskuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Nyt tekisi mieli sanoa rumia sanoja. Mallu on nimittäin pipi - ja vieläpä päästään. Ruumista olisin voinut lääkitä, mutta päätä en voi enkä edes halua. Ei se mikään psykopaatti ole, älkää käsittäkö väärin. Sillä on vain vähän vaikeaa. Jotain stressiperäisiä oireita, sanoi eläinlääkäri, ja määräsi hevosen suurin piirtein vuodelepoon. Petyin karvaasti. Nyt piti alkaa orin viimeinen kisakausi.
No tärkeintä on kuitenkin ratsun terveys eikä minun himoitsemani mitalit. Mallu saa tervehtyä rauhassa. Jos se vaikka joulun jälkeen näyttää voivan taas hyvin, kokeilemme kilpailuja uudelleen vielä yhden kauden ajan. Ellei se vain halua enää, en minä pakota. Poika on jo saavuttanut tosi paljon kilpauralla.
En tiedä, tuleeko Mallusta kuitenkaan siitosori. Entä jos se periyttää huonoja hermoja? Ei sen ensimmäinen varsa ainakaan ole hermostunut tapaus, mutta kokeilen kyllä jalostuspuuhia ensin vain varovasti. Jos toinenkin varsa näyttää voivan hyvin, uskallan käyttää Mallua siitoksessa laajemmin.
Lokakuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Myöhäinen syksy on Soleilissa sateinen, ja meillä Brisesissäkin kaikki tarjhat, paitsi ne kaksi hiekkapohjaista, ovat suuria mutakylpyjä. Mallu nauttii, kun saa maata rapakossa kuin porsas. Minä en nauti, kun saan kuurata saman konin joka päivä.
Tiesittekö te muuten, että koni on lainasana venäjästä? Venäjän kielessä koni tarkoittaa oikein ratsuhevosta. Leandro muistuttaa minua siitä aina, kun kutsun Mallua koniksi: asiat voi nähdä kahdella tapaa. Voi olla sitä mieltä, että hevoseni on likainen joka ilta ja joudun tekemään ylimääräistä työtä noin tunnin. Toisaalta voi ajatella myös, että savinen muta tekee hyvää hevoselleni, ja saan tunnin ylimääräistä aikaa sen kanssa joka ilta.
Loppukuusta nostamme joka tapauksessa kytkintä Brisesin savisilta mailta, koko sateisesta Soleilista, ja palaamme kilpakentille. Mallun viimeinen kisakausi alkaa!

Syyskuu 2013 - trail-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Sateisella, lämpimällä, raskaalla ilmalla ei Mallun tehnyt mieli oikein liikkua, mutta eipä tavallisessa trailissa mitään vauhdin hurmaa kaivatakaan. Ori oli alusta asti asialla ja kiinnostunut tekemisistään, samoin ratsastaja Ana. Mallu totteli epäröimättä perusesteet, kuten sillan, ja suistui mukisematta tekemään asioita pyynnöstä ihan väärin, kuten ylittämään sillan poikittain. Tämä harjoitus on hyväksi etenkin nuorille hevosille, jotka eivät vielä ole varmoja itsestään. Mallu kuitenkin ilmiselvästi on.
Ongelmia meille tuotti Anan liian suurieleinen ratsastus. Neuvoin yrittämään käskyjä mahdollisimman huomaamattomasti. Kuinka pienellä liikkeellä Ana saa Mallun tekemään oikein? Ana toimi oikein aina hetken, mutta unohti jo pian, mitä olin pyytänyt. Kotiläksyksi määrään ratsastelua sellaisella kentällä, jonka jollain sivulla on peili.

Elokuu 2013 - trail-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Mallusta ja Banista huomasi heti, ettei Ban yleensä ratsasta tällä hevosella, ja että Mallulla on yleensä joku ihan toinen selässään. Molemmat osapuolet ovat taitavia, mutta kummallakin on eri tyyli. Sitä varten Ana minut palkkasikin valmentamaan Mallua eri ratsastajien kanssa, että sekä hevonen että ratsastajat oppisivat mukautumaan tilanteisiin paremmin.
Aloitimme perusasioista: Banin täytyi saada Mallu rentoutumaan ja uskaltamaan toimia rauhassa. Jos hevonen ei ole rohkea ja luota ratsastajaan, trail on mahdotonta. Pyysin siis harjoittelemaan vain kiertelemällä kentällä tavallisia esteitä. Vaikka Mallu yleensä suhtautuu niihin jopa väliinpitämättömästi, Banin kanssa se halusi tarkistaa joka paikan.
Kun hevonen käyttäytyi normaalisti taas, muistutin, että Baninkin tulee rentoutua. Hengittele, tunne ratsun liikkeet, laske olkapäät alas, ota vaikka jalat pois jalustimilta.
Vaativiin harjoituksiin asti ei ehditty näiden neljänkymmenenviiden minuutin aikana. Harjoittelimme peruuttelua erilaisiin paikkoihin ja pujotellenkin jotta ratsukko saisi aivojumppaa. Vaikeutin harjoitusta sitomalla peruuttaen pujoteltaviin estepuomeihin muovipusseja, liehuvia paalinaruja ja muuta aivan hirveän pelottavaa. Ratsukko oli kuitenkin löytänyt jo sisäisen tyyneytensä.

Heinäkuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Aaah, auuvoinen arki! Kovatahtinen kilpailutus! Minä rakastan elämääni, hevostani ja aina vain uusiin paikkoihin matkustamista! Mallu on terve ja voi hyvin. Olen ollut sen kanssa samassa paikassa melkein koko alkukuun, mutta eilen lähetin orin jo edeltäpäin matkaan kohti seuraavaa kisapaikkaa. Sain vuokrattua sille paikan tallilta, jolla kilpailut järjestetään. Olen kyllä huomannut, miten paljon paremmin ori toimii kisoissa, jos saa etukäteen mennä paikalle haistelemaan uusia hajuja. Parin päivän päästä se on jo kuin kotonaan, ja siitä voi turvallisin mielin ottaa kaiken irti sen omassa luokassa.
En pidä tämän alueen kengittäjistä. Meidän kengittäjämme tai kengitystaitoiset työntekijämme eivät ehdi kulkemaan mukanamme kilpailuissa, joten joudun turvautumaan välillä tuntemattomiinkin seppiin. En pidä sellaisesta, vaikka kengittäjä olisikin oikein huippujen huippu. Uskon siihen, että Leandro ja Mike tuntevat Mallun kaikkein parhaiten, ja osaavat myös kengittää sen optimaalisella tavalla. Itse Mike ja Leandro taas ovat sitä mieltä, että koko ajatus optimaalisesta kengitystavasta on ihan huuhaata, ellei kyse nyt ole laukkahevosista tai muista sellaisista, jotka menevät kovaa. Mutta naurakoot vain - kyllä oma seppä kengittää oman hevosen aina parhaalla tavalla! Kyllä minä tiedän.

Kesäkuu 2013 - reining-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Ana ja Mallu pyörivät, pyörivät, pyörivät, singahtivat sitten uudelleen liikkeelle, heittelehtivät pitkin kenttää ja pysähtyivät kuin seinään. Tuijotin hetken suu auki. Siinä oli kaikki liikkeet, jotka olin pyytänyt. Ne olivat oikeassa järjestyksessä, oikein suoritettuja... ...ja näyttivät ihan hirveiltä. Miksi?
Muistutin, ettei ole mikään kiire tehdä kaikkea. Vaikka kaikki oli oikein, kukaan tuomari ei olisi antanut tuosta pelleilystä täysiä pisteitä. Reining-luokan seuraaminen tulee olla elämys katsojalle, ratsastamisen tulee olla mukavaa ratsastajalle, ja hevosenkin tulee nauttia työstään. Malluhan meni kuin bordercollie, joka tottelemisen riemusta ei enää tiedä, miten päin olisi!
Annoin Analle aikarajan. En niin, että liikkeet piti suorittaa kolmessa sekunnissa, vaan niin, että jokaisen liikkeen tuli kestää vähintään aika X. Seurasin itse kellosta ja höpötin ääneen sekunteja. Se auttoi. Kaikki sujui hallitusti, joten kyse ei ole osaamisen puutteesta.
Ana valitti, että hän pelkää pitkästyttävänsä katsojia. Kuulemma jopa kotikentällä. Siksi hänen oli harjoiteltava nopeasti, jotta muut pääsisivät kentälle, puhuttava nopeasti, jotta säästäisi muiden aikaa ja jopa harjattava hampaansa nopeasti, jotta hänen miehensä pääsisi nopeammin tekemään saman. Määräsin unohtamaan sellaiset hömpötykset heti. Ana varaisi tästä lähtien kentän kokonaan itselleen ja Mallulle aina vähintään kahdeksi tunniksi kerrallaan ja tekisi laukkaharjoituksia hitaasti ja hallitusti.

Toukokuu 2013 - reining-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Banin ja Mallun ongelma kuulemma oli, että Mallu ylikuumeni jopa rauhallisissa harjoituksissa, vaikka muiden kanssa hevosella ei ollut ongelmia. Vaikka Ban ei Mallun kilpa- tai harjoitusratsastaja olekaan, on tällaiset ongelmat tärkeä korjata. Ryhdyimme siis töihin.
Alku meni niin hyvin. Yhteistyö ei ollut saumatonta, koska ratsukko ei ole tottunut tekemään töitä yhdessä. Silti kaksikon liikkeet ja yhteispeli olivat niin hyviä, kuin vain voi toivoa, mikäli ratsu ja ratsastaja eivät tunne toisiaan. Kun pyysin kiihdyttämään Mallun vauhtia, ori yritti karata Banin alta heti muutaman askeleen jälkeen. Minä näin, missä vika oli, koska olin sivustaseuraaja. Banin olisi itse ollut mahdoton huomata sitä.
Ainoa ongelma on, että Banilla oli liian kivaa. Se kuulostaa hullulta, mutta niin se on: ratsastaja tiesi olevansa nopean, voimakkaan, osaavan huippuhevosen selässä, innostui itse liikaa, viesti sen hevoselle kehonkielellään ja hevonen vastasi heti. Ban menevänä tyyppinä halusi luonnollisesti päästellä kovaa, koska tällä hevosella pääsee. Hän kuitenkin tietää, ettei niin saa tehdä, ja yritti hillitä itseään.
Mallu oli heti taas hallittavissa, kun pyysin Bania hengittämään itsensä rauhalliseksi, istumaan rennommin ja pitämään pään kylmänä. Jos ratsukko haluaa laukata tosissaan, sille on ihan toiset ajat ja paikat kuin rening-suoritus!
Parasta lääkettä tällaiseen vaivaan on pyytää joku videoimaan omaa suoritustaan. Sen lisäksi Ban voisi vapaapäivänään lainata Mallua ja katsoa, millaisia paukkuja orissa on, jotta pääsisi uteliaisuudestaan.

Huhtikuu 2013 - reining-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Ana ja Mallu halusivat harjoitella liukupysähdystä, joten sitä siis lähdettiin työstämään kahdenkymmenen minuutin harjoituksessamme. Ensin aloitettiin vähän kesymmistä slaideista, ja sitten päästin Anan ja Mallun oikeasti irti.
Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen pyysin Anaa kokeilemaan, kuinka paljon on hyvä nojata taaksepäin. Hän kun kuulemma tekee aina saman kaavan mukaan kaiken. Kokeilkoon enemmän ja vähemmän. Kaksi kokeilua ja Ana kertoi, että jos hän nojaa reippaammin, kyyti tuntuu epävakaammalta, vaikka Mallu pysähtyykin nanosekunnin nopeammin. Hänen tapansa tuntuu kuulemma kuitenkin mukavimmalta.
Kysyin, nojaako Ana jalustimille vai hevosensa satulaan ja pyysin kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. Yleensä kehotan varaamaan jalustimille vähän enemmän, mutta tämä ratsukko onkin poikkeuksellinen. Tiedän, että Ana ratsastaa mieluiten ilman satulaa - jopa reining-harjoituksissa - ja että Mallu pitää siitä. Kokeiltuaan Ana tuumasi, että vaikka jalustimiin nojaaminen tuntuukin huomattavasti tukevammalta ja turvallisemmalta, niin hänestä tuntuu kuin hän menettäisi täydellisen tuntuman hevoseensa. Ehdotin, että Ana harjoittelisi kuitenkin tätäkin tyyliä: hevonen tuntee, jos ratsastaja istuu tukevasti, ja uskaltaa tehdä voimakkaampia liikkeitä. Silloin jarrutusmatkakin lyhenee ja koko liikkeestä tulee komeampi.

Maaliskuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Reining ei suju, se ei vain suju - miksei se suju?? En ole edes kotona Mallun kanssa, mutta soitin silti valmentajalle. Hän lupasi matkustaa meidän kanssamme silloin tällöin, jotta voisi neuvoa meitä edistymään vähän paremmin. Sitä paitsi tiedän, että vika on minussa eikä Mallussa. Eräs tuttavani kokeili hevosta alkukuusta ja sanoi, että tämä on yksi parhaista. Niin tottelevainen, niin täsmällinen, niin kyvykäs. Enkä minä saa sen parhaita puolia esiin.
Olen yrittänyt vaikka mitä, jopa hevoseen paremmin tutustumista. (älkää kertoko Leandrolle, hän nauraisi minut pihalle.) Istuin päiväkausia Mallun seurana haassa ja karsinassa. Join aamukahvitkin siellä. Hevonen oli iloinen, kun olin koko ajan sen seurana, mutta totesin, että minä tunnen ratsuni jo. Ja se tuntee minut! Kun pelleilimme kentällä (minä siis leikin maastakäsittelyharjoituksia) harjoittelematta oikeastaan mitään, huomasin, kuinka helposti Mallu reagoi minun tekemisiini. Kun taputtelen sitä, se tietää jo etukäteen, koska aion lopettaa. Silloin se kääntyy poispäin jotta pääsisin kävelemään sen ohitse joutumatta siirtämään sitä. Kun yritän päästä jonnekin, se siirtää takapäätään pois tieltä aivan kuin huomaamatta. Se ei edes nosta päätään tai käännä korviaan niin tehdessään, vaan ele on ihan kuin minun aamukahvin keittämiseni: onnistuisin siinä jopa syvässä koomassa. Se ei ole ajattelua, vaan tiedostamaton refleksi.

Helmikuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Minä ja Mallu aloimme lukea saksaa. Aloitin aikuisopistossa ja pakenen Mallun karsinaan harjoittelemaan, ettei kukaan näe. Luulen kyllä, että lopetan pian. Olen kurssin huonoin heti: vaikka kyseessä on alkeiskurssi, kaikki muut ovat tulossa vain kertaamaan koulusaksaa, ja minä opettelen ihan alusta. Mallu on joka tapauksessa lohduttavaa seuraa elämäntuskassa, jota aiheuttaa saksalaisen tuplaässän ymmärtäminen ässänä eikä b-kirjaimena, koska minusta se on aina näyttänyt b-kirjaimelta.
Olemme me pänttäämisen ohella muutakin tehneet. Nyt on Soleilissa viilein aika, ja Brisesin lämpömittari näytti tänä aamuna viittätoista plusastetta. Täydellinen maastosää! Samanlainen ilma on ollut koko kuukauden, joten metsässähän me olemme viihtyneet kaikki aamupäivät. Joskus Leandro on ollut mukana Mallun tarhakaverilla, Spy-Fly -oriilla, mutta yleensä olemme tarponeet ihan kahden. Mallu on niin täydellinen maastoratsu nopeine, varmoine askelineen ja miellyttävän tasaisine liikkeineen. Eikä se edes pelkää mitään!

Tammikuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Mitenkäs se orin ensimmäinen kilpakausi täällä meillä Brisesissä menikään? Se alkoi vuoden alussa ja kesti niin kauan kuin talviloma tuli. Sitten Primal Scream palasi vaimoni kanssa tänne ja jatkoi harjoittelua tilan tavallisissa työtehtävissä. Kilpauralta tipahti nelisenkymmentä sijoitusta, eli puolet uran tavoitteesta on tienattu jo. Ana epäilee että kausi oli orille liian hektinen ja se ei siksi menestynyt samaa tahtia kuin osa tammoista. Ana suunnitteleekin ottavansa rauhallisemmin. Hevonen saa olla siis vielä kotona tämän kuun levossa ja kevyessä työssä ja rentoutua edelleen. Ensikuussa on lähdön paikka takaisin baanalle, ja kilpailuihin osallistutaan vähän vähemmän kuin ennen. Se voi jopa kasvattaa sijoitusten määrää. Luulen että ori on kilpamatkalla vielä koko tämän vuoden ja ainakin osan vuotta 2014. Sitten se saa palata tänne meille siitoskäyttöön.