Painted Smoke

Perustiedot

Nimi:	Painted Smoke	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Ori	Kasvattaja:	Elle Swan, evm
Rotu:	Paint	Painotus:	Lännenratsastus
Säkäkorkeus:	159cm	Meriitit:	WRJ-I, YLA2
Syntynyt:	30.11.-11 (32v)

Painted Smoke menehtyi iltapäivällä 23.2.2017 vanhuuteen. Ori oli kuollessaan 32-vuotias.

Kuvagalleria

© shi-stock / DA.

Luonteesta

Leppoisa ja miellyttämishaluinen Teddy tuli Brisesiin käyttöhevoseksi vuonna 2011. Oriista tulikin nopeasti korvaamaton apu tilalla, se kun oli täydellinen hevonen Brisesiin töihin. Hevonen on kestävä, siinä on räjähtävää nopeutta myös, mutta ennen kaikkea se ymmärtää totella käsittelijöitään välittömästi, iloisesti ja mukisematta. Tämä koskee myös niitä hetkiä, kun käsky on Teddystä epämiellyttävä, esimerkiksi käsky pysyä ihan paikallaan. Kilpahevonen Teddystä tuli vahinhossa, kun se kerran kokeiltuna pikkukisoissa voittikin yllättäen kaikki western ridingissa.
Meidän Teddy on menevä polle: se syö kuin norsu, mutta kuitenkin kuluttaa kaiken ahmimansa energian päivän mittaan liikkumalla jatkuvasti. Toimettomana seisoskelu, jopa harjauksen aikana, on Teddylle kovin vaikeaa. Ori haluaisi mennä jo, ja vaikka se ei liiku sijoiltaan, se kurkottelee jo kaulaansa eteenpäin ja puhisee hermostuneesti hoitajan harjatessa viimeisiä pölyhiukkasia ratsun selästä.
Satulointi tarkoittaa, että lähtö on lähellä. Jos Teddy olisi kissa, se kehräisi, kun sen selkään nostetaan raksas lännensatula. Se köyristää selkäänsä ja saa vieraat ihmiset kyselemään, onko sillä kenties selkä kipeä, vai onko se vihainen. Ei ori ole vihainen eikä kipeä, vaan innokas lähtemään. Korvat pystyssä se sitten kuljettaa viimeinkin satulaan nousseen ratsastajansa töihin, tuli lähtökäsky sitten kohti omaa tallipihaa tai kauemmas.
Meillä Brisesissä sanotaan, että kunnon lännenratsun tärkein ominaisuus on luotettavuus. Hevosen ei tarvitse välttämättä osata mitään ihmeellistä ollakseen oiva ratsu, mutta sen on toteltava aina viipymättä ja tehtävä parhaansa. Teddy oli Brisesiin tullessaan juuri tällainen hevonen: sille ei ollut opetettu juuri mitään, mutta aina ori yritti parhaansa. Tilan töissä pojasta kouliutuikin hiljalleen varsinainen mestari kaikessa tärkeässä puuhastelussa, ja samoja taitoja tarvitaan monissa lännenratsastuksen lajeissakin. Samalla tavalla Teddy osaa pujahtaa portista kisoissa ja kotona, samalla tavalla se tottelee ratsastajaansa niin sunnuntairatsastuksessa pellolla kuin western ridingissakin, yhtä kauniilta ja kiltiltä näyttää tauolla juomakipolle talutettaessa kuin halter-luokassakin.
Teddyllä on nöyrä luonne ja kapasiteettia oppia. Siitä olisi tullut vaikka ihan pätevä kouluratsu, jos joku olisi uhrannut aikaa sen koulutukseen. Se tottelee aina saman tien ratsastajaansa ja luottaa herkästi kaikkiin ihmisiin. Tämä ori ei kysele tai mietiskele liikoja. Jos sitä komentaa ampaisemaan suorilta jaloilta täyteen laukkaan ilman syytä, se tekee senkin mielellään.
Joskus täytyy hevosen kuin hevosen kaviot vuolla. Isäntä itse vuolee Teddyn erityisen pehmeät kaviot, ja ori onkin käyttäytynyt aina hyvin. Seppä kuitenkin kengittää Teddyn, ja hänkin kehuu ratsua viisaaksi ja hyväkäytöksiseksi, Teddy kun tervehtii lempeästi juttelevaa seppää aina iloisesti korvat pystyssä, ja on mielellään kengitettävänä. Välillä poika kuitenkin nyppii jalkojaan irti, energisenä kun se ei kestäisi seisoskella, mutta seppä ei lue tätä Teddylle viaksi. Hän tuumii, että hermostuttaisi häntä itseäänkin seistä noin kauan paikoillaan puomissa kiinni ja tuijottaa Brisesin tallin tylsää ulkoseinää. Eikä Teddy jalkoja nypi vihoissaan, vaan silkkaa tylsyyttään.
Eläinlääkärikin on Teddyä joskus käynyt katsomassa. Pikaiseen tarkistukseen, rokottamiseen ja sen sellaiseen ratsun mielenkiinto vielä riittää, mutta auta armias, jos poika joutuisi vaikka taivutuskokeeseen tai muuhun sellaiseen, joka kestää kauan, ja jossa on pitkiä hetkiä, kun ei saa liikkua. Ostotarkistushan kesti Teddyllä kauan, ja eläinlääkäri oli aivan helisemässä, kun ori vain steppasi paikoillaan, kihnutti itseään milloin mihinkin ja jopa kutoi tylsyyksissään.
Lastaaminen menee joka kerta hyvin, samoin purkaminen. Matkustus sen sijaan ei. Olemme koettaneet kuvata, mitä Teddylle tapahtuu kuljetuksessa, kun auton takaosasta kuuluu aina niin uskomaton jytke. Paljastui, että pojan käyttäytymiskaavio on joka kerta sama. Se on paikoillaan ja hiljaa, kun sillä on kivaa, ja sillä on kivaa tasan tarkkaan mutkissa, kuoppaisella tiellä ja muutenkin hurjassa menossa. Tasaista vauhtia sileää tietä ajettaessa ratsu vain potkii seiniä jatkuvasti, ei hajottaakseen, vaan pitääkseen meteliä. Lisäheinät tai herkut eivät pitäneet Teddyä hiljaisena, mutta kun emäntä keksi sitoa auton takaosaan nippusiteillä akulla toimivan matkaradion, pelleily loppui. Ei Teddy halua musiikkia kuunnella, vaan jotain puheohjelmaa. Se keskittyy heti kuuntelemaan korvat hörössä tuttuja tärkeitä sanoja, niin kuin porkkana, ruoka ja nami.
Nuoruusiällään Teddy myös kilpaili ahkerasti, ja sitä varten poikaa niin paljon kuljettamaan jouduttiinkin. Kisapaikalla ratsu on aina ollut oma itsensä, joskin hieman tyynempi satuloitava, koska ympärillä on niin paljon kaikkea jännittävää katseltavaa. Töihinsä se on suhtautunut aina samalla vakavuudella luokassaan kuin kotonakin, ja ottanut irralliset tehtävät aivan yhtä tosissaan kuin kotona odottavan yhtenäisen työnkin. Yleensä kilpailujen jälkeen tuomarit ovat tulleet vielä erikseen kehumaan Teddyn loistavaa työmotivaatiota.

Suvusta

Matrix paint, 161cm, evm.	Asterix paint, 165cm, evm.	Jeremex paint, 164cm, evm.
		Aysha Valentina paint, 159cm, evm.
	The Legend paint, 152cm, evm.	Immortal paint, 150cm, evm.
		The Mistress paint, 155cm, evm.
Painted Blue paint, 154cm, evm.	Heavy Rotation paint, 150cm, evm.	All My Hate paint, 151cm, evm.
		Hidden Sweetness paint, 153cm, evm
	Painted Battle paint, 156cm, evm.	Battle Cry paint, 154cm, evm.
		Painted Party paint, 156cm, evm

Ruunikko tobiano Matrix oli 161cm korkea kilpahevonen. Orin suosikkilajit olivat western riding ja pleasure, mutta se meni oikein sujuvasti myös trailia ja halter-luokissa se suorastaan loisti. Komeahan poika oli, ja oriksi erityisen kiltti myös. Sen menestys muissa lajeissa kuin Halterissa oli melko kohtalaista, vaikka siitä ei satujen tähtiratsua koskaan tullutkaan. Ori pääsi astumaan neljä oman tallin tammaa, kaksi vuodessa kahtena vuonna peräkkäin.

Asterix oli oikein sulokkaan ja jalon näköinen 165-senttinen tobiano, pohjaväriltään musta. Se oli pätevä ensihevonen emännälleen, oikein kiltti ruuna kun oli. Muutamat kisat emäntä silloin 15-vuotiaalla ruunallaan kilpailikin, ja menestyskin oli ihan mukavaa noin pikkukisojen tasolla. Aiemmin Asterix oli kuitenkin loistanut oriina kasvattajallaan näyttelyissä: se oli niin kaunis ja niin hyvin palkittu, että siitä piti tulla jo nuorena siitosori. Ratsu oli kuitenkin luonteeltaan nuoruutensa oriaikoina vielä niin kovin sisukas, että se päätettiin ruunata ja myydä. Vasta jälkikäteen huomattiin, että niistä kolmesta varsasta, jotka Asterix oli ehtinyt saada, kaikki perivät isänsä hyvän rakenteen, mutta yksikään ei luonteen huonoja puolia.
Musta tobiano Jeremex oli erinomainen käyttöhevonen kotitilallaan, ja olisi se kilpailuissakin varmasti pärjännyt hyvin, jos olisi saanut kokeilla. Rakenteeltaan ori ei kuitenkaan ollut mikään kukkanen, vaan hieman liian raskastekoinen sopiakseen ideaalipaintin rotumääritelmään. Isäntä halusi kuitenkin jatkaa hyväkäytöksisen, 164cm korkean käyttöhevosen sukua, joten se etsi hevoselleen neljä sirompaa, oikein hyvärakenteista tammaa, jotka se kaikki astutti Jeremexillä kahteen kertaan. Kahdeksasta varsasta tuli oikein komeita tapauksia, ja suurimmasta osasta myös isänsä kaltaisia mamman mussukoita.
Yksi Jeremexin tammoista oli hyväsukuinen, Aysha Valentina, jolla oli oivallinen rakenne. Tamma ostettiin suoraan kasvattajaltaan siitostammaksi, eikä se ehtinyt koskaan kilpailla. Hyvä suku riitti, jotta kannatti jalostaa linjaa eteenpäin. Ja kauniita varsoja Aysha Valentina saikin kaksi Jeremexistä ja kaksi muista oreista. Luonteikas, 159cm korkea rautiaankirjava tovero periytti kuitenkin ulkonäön lisäksi myös järkähtämätöntä, sisukasta luonnetta.

Ruunikonkirjava The Legend oli 152cm korkea overo pikkuneiti. Se oli luonteeltaan iloinen ja touhukas. Alun perin ratsusta oli tarkoitus tulla käyttöhevonen, mutta koska se oli kooltaan melko pieni, ei sen kunto kestänyt tilan töitä tunteja päivässä. Isäntä ei kuitenkaan myynyt kilttiä The Legendiä, vaan kokeili kilpailla sillä, ja kappas, tammahan oli kilpahevonen käyttöhevosen valeasussa. The Legend alkoi menestyä kohtalaisesti, ja jo parin kauden jälkeen siitä alettiin kysellä varsoja kiinnostuneina uudesta, tuntemattomasta sukulinjasta. Siitostammaksi The Legend olikin oiva: se hoivasi kaikkia kolmea pienokaistaan lempeästi ja äidillisesti, ja opetti jälkeläisistäänkin kilttejä pikku hevosia. The Legend kuoli varsoessaan neljättä kertaa: kyseessä oli kaksosvarsat, joista toinen syntyi kuolleena ja toinen, pienikokoisempi, lopetettiin heti syntymän jälkeen.
150cm ruunikko overo Immortal oli kokea kovan kohtalon nuoren miehen ensihevosena. Tämä mies osti Immortalin jo pikkuvarsana, jätti sen kokemattomuuttaan kouluttamatta ja käsittelemättä kunnolla ja astutti sillä tammoja kovin nuorena. Eläinsuojeluviranomaiset löysivät Immortalin vasta yhdeksänvuotiaana, fyysisesti ihan siedettävässä kunnossa, mutta henkisesti riekaleina. Orin adoptoi Amel DuLaud, kuuluisan hevoskouluttaja Elle DuLaudin tytär, joka ruunasi Immortalin, hoiti sen kuntoon ja koulutti uudelleen. Immortalista tuli liiaksi emäntäänsä DuLaudiin kiintynyt ns. yhden miehen hevonen, mutta koska se sai elää elämänsä emäntänsä lemmikkinä, se tuli oikein hyvin toimeen ja eli onnellista elämää kunnes kuoli 27-vuotiaana vanhuuteen.
155cm korkea The Mistress oli nuorena oiva kilpahevonen ja saavuttikin ns. laatiskunnon jo kaksi kautta kilpailtuaan. Myöhemmin tamma myös vietiin arvosteluihin ja se sai hyvät palkinnot. Siitä oli tarkoitus tulla siitostamma, mutta sen kotitallin joutuessa konkurssiin huutokaupattiin se eräälle nuorelle miehelle, joka osti sen oriinsa Immortalin morsiameksi. Tämä rautias tovero astutettiinkin pian, ja se joutui elämään melko kurjissa oloissa uudessa kodissaan. Eläinsuojeluviranomaiset puuttuivat tilanteeseen hieman ennen kuin tamma ehti varsoa, ja se siirtyi tilan neljän muun ratsun kanssa Amel DuLaudin omistukseen hyvin nopeasti. Du Laudilla The Mistress sai ensimmäisen varsansa. Uusi emäntä arvioi, että tamma oli arvokas ja hyvässä kunnossa, joten The Mistressistä tuli kuin tulikin lopulta siitostamma. Tämä kiltti ratsu kuoli hieman yli 30-vuotiaana rauhallisesti vanhuuteen.

Painted Blue on Brisesin omistajan Ana Harapan opettajan, entisen työnantajan, hevosalalle ohjaajan, Ben Gamu:n kasvattama, kouluttama ja omistama siitostamma, eläköitynyt käyttö- ja harrasteratsu. Tamma on luonteeltaan mitä työteliäin ja reippain ja erittäin ihmisrakas. Sillä on neljä varsaa, eikä lisää enää tule, sillä ratsu täytti 20 vuotta vuonna 2012. Harrastemielessä trailissa ja pleasuressa kilpailukin on jo taakse jäänyttä elämää, vaikka menestystä tulikin ihan kohtalaisesti. Hevonen on 154cm korkea ruunikko tobiano.

150cm korkea Heavy Rotation oli iloinen, energinen pikkuori. Sitä käytettiin silloin tällöin kilpailuissa koettamassa melkein kaikkia lännenratsastuksen lajeja karjankäsittelylajit eettisistä syistä poislukien. Tämä erittäin tumma ruunikko tobiano olisi selkeästi ollut kyvykäs, jos sitä oltaisiin harjoitettu muutamassa lajissa, eikä vain rymistelty eteenpäin. Omistaja kuitenkin halusi vain pitää hauskaa, ja sehän sopi Heavy Rotationille, joka myös oli huvittelija enemmän kuin huippu-urheilija. Onneksi edes tammanomistajat kiinnostuivat tästä pienestä, sopusuhtaisesta oriista, ja sen jälkikasvusta suurin osa valloittikin kilpakenttiä isäänsä järjestelmällisemmin. Varsoja Heavy Rotation ehti saada kaksitoista.
Luonteikkaalla All My Hatella tammojen astutuksia mietittiin kauan. Kannattaako ottaa se riski, että oriin omituinen luonne periytyy? Ratsu kun rakasti syvästi muutamia lähimpiä ihmisiään ja menestyi mainiosti kilpailuissakin heidän kanssaan, mutta muiden käsittelyssä se oli suorastaan vaarallinen. Onneksi riski kuitenkin otettiin, ja niin pääsi All My Hate periyttämään hienoa tummaa tobianoa väriään ja hyvää rakennettaan, mutta hieman harmittavasti myös pientä kokoaan. Kummallinen luonne ei periytynyt, joten omistajat arvelivat sen johtuvan kasvatuksesta eikä niinkään geeneistä.
Hidden Sweetness on niitä hevosia, joista ei olla katsottu tarpeelliseksi säästää paljoa tietoja jälkipolville. Sen rekisteritiedoista sai kuitenkin nuuskittua selville säkäkorkeudeksi 153cm, väriksi vaalean ruunikon tobianon ja varsamääräksi kaksi. Myös kilpailuista on tallella epäselviä merkintöjä: Hidden Sweetness on kilpaillut ainakin jonkin verran, mutta ihan tavallisissa pikkukisoissa ja muutaman kerran isommissa, ei kuitenkaan esimerkiksi edustanut maataan mm-tasolla tai mitään sellaista. Isännän vanhan, osittain jo lukukelvottoman päiväkirjan mukaan tamma vaikuttaa olleen myös kiltti ja rakastettu.

Painted Battle on kuuluisan Painted Partyn ainoa varsa ja Painted-sukuhaaran toinen lenkki. Ben Gamu:lla Painted Battle on viettänyt koko elämänsä vieroituksesta eteenpäin, ja mies kouluttikin tästä 156cm korkeasta ruunikosta toverostaan oivan kilpahevosen. Ihan emänsä tasolle Painted Battle ei yltänyt, mutta emä olikin suorastaan poikkeuksellisen taitava. Tämä kiltti hevonen kilpaili western trailin, -pleasuren ja -ridingin lisäksi myös kouluratsastuksessa ja huvin vuoksi myös esteratsastuksessa. Tammalla on yleislaatuarvostelun ykköspalkinto, ja ensimmäinen palkinto tuli myös westernjaoksen laatuarvostelusta, ja kouluratsastuksen laatuarvostelusta kakkonen. Painted Battlella on seitsemän varsaa, joista viisi on kantanut ja synnyttänyt toinen tamma.
Battle Cry oli lupaava kilpahevonen, ja oikein menestynyt kahdella kaudellaan keyhole racessa ja barrel racessa, mutta kolmannen kauden alussa se loukkaantui pahasti harjoitellessaan liian pehmeällä, lennokkaalla alustalla. Ori ei voinut enää rasittaa jalkojaan kilpailemalla, mutta se sai jäädä oloneuvokseksi omistajansa pihatolle eläkeikäisten ratsujen seuraksi. Kaksi tammaakin tämä nuoriherra sai astua, vaikka omaa kilpamenestystä ei ollutkaan kuin kahdelta kaudelta.
Toinen tammoista sattui olemaan Ben Gamu:n Painted Party, vaikka arvokas tamma ei Battle Cryn varsaa itse kantanutkaan, vaan sen teki sijaissynnyttäjätamma. Tämä jo vuosia sitten kuollut yhdeksän varsan emä (Painted Party ei itse kantanut tai synnyttänyt näistä yhtäkään) onkin ollut nuorena varsinainen monitaituri ja satuhevonen. Ratsun kilpailumenestyksestä kertovat jonkin verran palkinnot YLA1, WRJ-I, KRJ-II, KERJ-III ja ERJ-I, jälkeläisten tasosta korkein Jalostuslaatuarvostelun palkinto ja komeasta ulkomuodosta Champion-arvonimi. Kauniin ja kyvykkään lisäksi tämä 156cm korkea ihmehevonen oli myös kiltti niin ihmisiä kuin hevosiakin kohtaan. Unelmahevonen, uskomattoman kauniin punaruunikko tobiano, kuuluisa Painted Party, kuoli 23-vuotiaana vanhuuteen.

Jälkeläiset

01.03.-12 o. Morning Lion RR (e. Morning Memory)

Kilpailut

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
31.12.-11	Arcadia Morgans	WRJ/Barrel Racing	1/32
11.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	4/32
11.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Keyhole Race	1/27
12.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	2/32
12.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Keyhole Race	5/27
13.01.-12	Bahie Arabians	WRJ/Keyhole Race	2/21
14.01.-12	Bahie Arabians	WRJ/Barrel Racing	3/20
14.01.-12	Bahie Arabians	WRJ/Keyhole Race	4/17
14.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	4/26
15.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	3/33
15.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Pole Bending	5/27
17.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	2/33
28.02.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	4/30
29.02.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	3/17
02.03.-12	Zurück	WRJ/Pole Bending	1/18
03.03.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	1/25
03.03.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	2/17
26.03.-12	Zurück	WRJ/Pole Bending	4/23
27.03.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	5/35
27.03.-12	Bremen Park	WRJ/Barrel Racing	1/31
27.03.-12	Bremen Park	WRJ/Pole Bending	4/23
28.03.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	1/27
29.03.-12	Bremen Park	WRJ/Barrel Racing	2/23
30.03.-12	Bremen Park	WRJ/Barrel Racing	2/23
31.03.-12	Bremen Park	WRJ/Pole Bending, WRJ-Cup	1/32
09.04.-12	Bremen Park	WRJ/Barrel Racing	4/24
10.04.-12	Bremen Park	WRJ/Pole Bending	3/24
29.04.-12	Al Najya	WRJ/Pole Bending	4/16
06.05.-12	Al Najya	WRJ/Barrel Racing	2/21
06.05.-12	Al Najya	WRJ/Keyhole Race	4/17
12.05.-12	Al Najya	WRJ/Barrel Racing	2/31
20.05.-12	Al Najya	WRJ/Keyhole Race	2/17
12.06.-12	Zurück	WRJ/Halter	3/15
13.06.-12	Zurück	WRJ/Pole Bending	3/25
13.06.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	2/23
14.06.-12	Zurück	WRJ/Halter	1/15
15.06.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	4/23
15.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Pole Bending	5/35
17.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Pole Bending	5/35
19.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	4/22
19.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Keyhole Race	2/22
20.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	3/22
20.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Keyhole Race	5/27
23.06.-12	Virtuaalitalli Mustang	WRJ/Barrel Racing	1/12
01.07.-12	Zurück	WRJ/Halter	3/14
03.07.-12	Zurück	WRJ/Halter	1/14
04.07.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	2/16
05.07.-12	Zurück	WRJ/Halter	1/14
23.09.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Barrel Racing	3/32
11.02.-13	KK Bailador	WRJ/Keyhole Race	1/29
12.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	1/34
13.02.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	4/32
13.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	1/34
13.02.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	3/32
14.02.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	2/32
14.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	2/34
15.02.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	4/32
26.02.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	4/30
28.02.-13	Takkuinen	WRJ/Barrel Racing, WRJ-Cup	3/33
03.03.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	4/37
04.03.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	5/35
04.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	4/25
05.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	2/25
06.03.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	3/36
07.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	3/25
10.03.-13	Akileya	WRJ/Keyhole Race	4/19
23.03.-13	Takkuinen	WRJ/Freestyle Reining	2/28
24.03.-13	Takkuinen	WRJ/Halter Horsemanship	2/28
25.03.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	5/30
23.03.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	1/29
24.03.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	5/39
25.03.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	1/33
02.04.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	1/54
03.04.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	6/56
04.04.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	1/56
05.04.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	1/57
05.04.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	1/56
15.09.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	3/52
17.09.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	3/58
18.09.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	7/58
18.09.-13	Zurück	WRJ/Keyhole Race	3/56

Päiväkirja

Helmikuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Ajattelinpa ilmoittaa meidän Teddyn WRJ'n laatuarvosteluun, uskokaa tai älkää. Kukaan ei uskonut minua, kun kerroin oriin pystyvän aikamoisiin suorituksiin kilparadalla. Kanssaharrastajatkin nauroivat vain paukkuvalle hevoskuljetusautolleni, kun ajoimme kuljetusauton seiniä potkivan Teddyn kanssa kilpapaikoille. Oi niitä aikoja... Vaan nyt Teddy on taas mukana Brisesin tilan arjessa taas normaalisti, kisat kun on suurimmaksi osaksi nyt kisattu.
Teddy on nauttinut kotiinpalusta kovasti. Se tervehtii joka ilta talliin talutettaessa tuttuja hevosia lempeällä hirnahduksella, ja nukkuu rennosti pitkät yöt. Viitenä päivänä viikossa ori on työmiesten ratsuna Brisesin tiluksien liepeillä, ja pojat ovat opettaneet sitä jopa karjanajoon, vaikka Teddyllä ei siihen todellakaan luontaisia taipumuksia ole. Ori kuitenkin on tarkasti ohjattavissa, ja se näköjään on karjahevosen vähimmäisvaatimus. Olen käynyt Teddyn töitä pari kertaa katsomassa, ja oikein sujuvalta näyttää myös se karjanajopuoli. Ei uskoisi, ettei oriilla ole karjaviettiä, ellei tietäisi!
Poika on terve kuin pukki, ja sillä on monia työvuosia jäljellä. Toisin kuin Leandro aluksi pelkäsi, kilpailu ei ole kuluttanut ratsua lainkaan loppuun, ja sen huomaa viimeistään nyt, kun hevonen on ollut täällä kotona arjessa mukana jo pari kuukautta. Pikemminkin kilpailukausien vaikutus on ollut positiivinen: Teddyllä on ollut jotain tärkeää, mihin purkaa loputon energiansa. Sitä paitsi minusta kilpailut ovat vaihtelevampia kuin ikuinen uurastus poikien kanssa pellonreunoilla ja ties missä. Ei Teddy-rukan järki kestä mitään niin yksitoikkoista ikuisesti.
Nyt kuitenkin hyvillä mielin eteenpäin - ja ehkä kohti sitä laatuarvostelua!

Tammikuu 2014 - Kirjoittanut Leandro (Oresama)
Teddyllä on käynyt vieraita milloin mistäkin. Välillä joku on halunnut tulla taputtamaan sitä muuten vain, ja pari kertaa virtuaaliset lehdet, heppalehti Vollux ja juorulehti 7 Pixeliä ovat käyneet kuvaamassa oria ja haastattelemassa Anaa. Hiljaista on kuitenkin ollut siihen verrattuna, mitä oli esimerkiksi Classic Babyn eläköityessä, mutta se tamma nyt oli paljon suurempi julkkis kuin Teddy, jonka sukukin on melko normaali.
Hiljalleen on Teddy kuitenkin palaamassa arkeen. Ana on kieltänyt rasittamasta hevosta liiaksi näin aluksi, kun sen treeniohjelma on vasta pikkuhiljaa purettu. On ori jo kahtena tai kolmena päivänä viikossa mukana kevyessä työssä poikien ratsuna, mutta ei sitä vielä viitenä päivänä viikossa voi täysiä päiviä rasittaa. Hiljaa hyvä tulee.

Joulukuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Leandro-apina mainitsi vasta loppukuusta minulle päivittäneensä Brisesin kotisivuille, että Teddy asuu nyt pysyvästi kotona ja fanit saavat tulla katsomaan sitä. Kaiken lisäksi se ketale unohti vaihtaa valmiiseen ilmoituspohjaan minun puhelinnumeroni tilalle omansa, joten puhelimeni on pirahdellut silloin tällöin, ja asioista tietämättömänä olen vastannut Teddyn faneille todella rumasti kaikkiin kyselyihin. Pyydän anteeksi.
Joulun alla saimme kuitenkin järjestettyä oriille yhden aivan erityisen tapaamisen. Noin kolmensadan kilometrin matkan takaa Soleiliin asti ajoi nimittäin äitinsä ja isänsä kyydissä Anja-niminen tyttö, joka istuu pyörätuolissa. Anja on seurannut Teddyn uraa alusta asti, ihan niin kuin minä itse nuorempana seurasin esimerkiksi hyvin fanaattisesti Dark Artsin uraa. Toisin kuin minä, Anja pääsi nyt lopulta tapaamaan hevosidoliaan henkilökohtaisesti, ja Teddykin oli oikein riemuissaan uudesta tuttavuudesta.
Anja rullasi tallipihalle jo valmiina odottavan Teddyn luo ja tarjosi oriille kättään haisteltavaksi. Teddy haisteli lapsen kättä sivistyneesti, mutta päätti saman tien pitää tytöstä ja siirtyi pusuttelemaan hänen poskeaan turvallaan. Anja nauroi hysteerisesti. Hän pyysi lupaa harjata Teddyä.
Minä mietin, millä Anjan saisi yltämään harjaamaan Teddyn kylkeä, hän kun istui rullatuolissaan, mutta lupasin joka tapauksessa yrittää keksiä jotain. Mitään sopivaa ramppia kun Brisesissä ei ollut, päädyimme luovaan ratkaisuun. Anjan isä nousi Teddyn selkään ja nostimme sitten tytön isänsä eteen istumaan. Yleensä en anna ihmisten ratsastaa Brisesin hevosilla syyttä suotta, mutta tämä sopi hyvin. Anja sai harjata muutaman vedon verran Teddyn kaulaa ennen kuin kyllästyi, ja bonuksena hän vielä suoritti elämänsä ensimmäisen lyhyen, vain yhden kentän kierroksen kestävän talutusratsastustunnin suurimman hevosidolinsa selässä. En ole koskaan nähnyt ketään ihmistä yhtä onnellisena, kuin miltä Anja näytti Teddyn selässä.

Lokakuu 2013 - valmennus, barrel racing
Ana (Oresama) ja Painted Smoke, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Koska minä ja Ana Harapa olemme kovin samaa mieltä ratsastusasioissa, päätimme tehdä jonkin aikaa yhteistyötä niin, että minä valmennan Anaa ja Teddyä. Ana näyttää tarvitsevan lähinnä kannustajaa ja sivustaseuraajaa, ja se sopii minulle oikein hyvin.
Ainoa neuvo, jonka tällä kertaa keksin, on muistaa herättää Teddy ennen liikkeelle lähtemistä. Vaikka tynnyrinkierto tai lännenratsastus ylipäätään ei ole minun alaani, tämä on avainasia myös englantilaisessa tyylissä. Hevonen ei lähde liikkeelle kuin ohjus lähtöviivalta, ellei jo ennen sitä ole ratsastanut reippaasti. Lisäksi Teddy on herkkä hevonen ja osaa kyllä Anan asennosta ja reippaammista avuista lukea, että nyt ei olla sunnuntaimaastossa, vaan ihan oikeasti kisoissa.
Kun Ana koetti liioitella ratsastustaan laukatessaan Teddyllä lähtöviivalle, itse suoritus, ainoan harjoitustynnyrimme kiertäminen, onnistui heti reippaammin.

Marraskuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Hyvää juhlapäivää vain kaikille, ottakaa kakkua, nimittäin Teddy täyttää tänään, marraskuun viimeisenä päivänä, seitsemän vuotta! Ja seitsemän onkin hieno ikä huippuhevoselle: ori on elämänsä kunnossa!
Faneilta on tulvinut Teddylle postia jo pari viikkoa tänne Brisesiin, hevonen kun on asunut jo kokonaisen kuukauden täällä meillä matkustamatta minnekään. Porkkana- sun muiden lahjojen mukana on tullut kuitenkin huolestuneita kyselyitä: miksi Teddy on Brisesissä, miksei se kilpaile onko jokin hätänä, onko se sairas? Aivan, Teddy on ollut täällä kauan jo, eikä se ole kilpaillut sitten syyskuun. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, ja kaikki tämä arvoituksellisuus selviääkin tässä tiedotuksessa, joka nyt seitsenvuotissynttäreillä annetaan.
Tiedotus koskee sitä, että Teddy vetäytyy eläkkeelle. Toisin kuin huhut kertovat, ratsu ei ole sairas, mutta sillä on jo noin 80 sijoitusta emmekä me Anan kanssa näe tarpeelliseksi riskeerata näin hyvän ja arvokkaan hevosen terveyttä reissauttamalla sitä enää ympäri maailmaa kilpailuiden perässä. Teddystä tulee hiljalleen Brisesin siitosori, ja siitä saa kysellä astutuksia myös tallin ulkopuolisille tammoille.
Muita Brisesin hevosia seuranneet fanit tietävät, että Brisesin vierailuaikoina hevosidoliaan saa tulla katsomaan tietyin rajoituksin. Nämä rajoitukset ovat, että vierailuista ei saa olla hevosille henkistä tai fyysistä haittaa, herkkuja ei saa tarjota millekään eläimille, salamavalo on oltava pois päältä valokuvattaessa, ja vierailuaikoja on noudatettava tarkasti. Nyt, kun Teddy asuu Brisesissä, sitäkin saa tulla katsomaan: Brisesin työntekijät taluttavat sen tallipihaan ihailtavaksi ja valokuvattavaksi pyynnöstä. Synttäri- ja muita lahjoja pikku hevosjulkkiksemme ottaa kuitenkin vastaan ainoastaan välikäsien kautta, jotta mahdolliset vaaralliset esineet ja herkut voidaan poistaa.

Syyskuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Zurückissa sitä on taas tullut asusteltua tuossa kuun puolivälin tienoilla. Lensimme Saksaan kahdestoista päivä ja palasimme kahdeskymmenes päivä, ja kisojahan Zurück järjesti 15.-18. päivä. Voittoja ei tällä kertaa ropissut, mutta neljä sijoitusta kuitenkin, ja niistäkin kolme oikein pokaalisijoja.
Vaikka Teddy on yleensä ihan reipas jo seuraavana päivänä pitkän reissun jälkeen, tällä kertaa se tuntui jopa kisapäivinä kovin nuupahtaneelta, vaikka lepoaikaa oli paljon. Soitin kotiin Miika Rossille, joka arveli väsymyksen olevan lievää työuupumusta. Valmentaja kehotti minua istumaan alas ja harkitsemaan Teddyn tulevaisuutta ihan kunnolla: onko sillä järkevä kilpailla enää tauon jälkeen, kun tauon se joka tapauksessa nyt tarvitsee? En ole vielä ihan varma, mutta aion pohdiskella asiaa vaikka kuukauden tai kahden verran... Brisesin väki kertoo kyllä, kun tulemme johonkin tulokseen!

Kesäkuu 2013 - valmennus, barrel racing
Ana (Oresama) ja Painted Smoke, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ana Harapa pyysi minua seuraamaan harjoituksiaan niinkin pienestä syystä, kuin Painted Smoken uudet, helmikuusta asti kotikäytössä olleet kuolaimettomat suitset. Ohjat olivat kiinni kukkasella, ja heti kyllä näki, että tämä oikeasti kuolaimeton suitsimistapa sopi Painted Smokelle hackamoreja paremmin.
Ana kuitenkin antoi Painted Smoken rynnistää jonkin verran, ja hevonen näytti olevan koko ajan hieman edellä ratsastajaa. Tämä asia korjaantui parilla yrittämällä, kun muistutin kukkasella suitsimisen olevan roimasti pehmeämpi kuin hackamoret. Ana ryhdistäytyi jonkin verran ohjasotteensa suhteen, ja samalla kun ohjat olivat ryhdikkäämmin käsissä, ratsastaja myös istui paremmin.
Moni valmentaja ohjeistaa, että kummassakin ohjassa tulee tuntumassa tuntea painoa noin neljän kilon verran. Ana on samaa mieltä kuin minä: hevosen hammaslomaan, siis sen herkimpään osaan, ei suinkaan kuulu yhteensä kahdeksan kilon paine. Ei hevosen suu ole terästä. Sama koskee myös niskaa ja nenäpiitä, johon kuolaimettomat suitset jakavat painetta. Vaikka kukkanen jakaa paineen tasaisemmin kuin hackamoret jakavat, sikti kahdeksan kiloa painetta hevosen päässä on meistä molemmista liikaa. Ana uskoi vakaasti puoleen kiloon hackamore-suitsinnan kanssa, niin kuin minäkin, mutta kukkasen kanssa täytyy vähän ryhdistäytyä. Kun ratsastaja osoittaa olevansa hereillä, tulee ratsuunkin ryhtiä ja tahtia, eikä Painted Smokenkaan tapaus ollut poikkeus.
Minusta Ana ja Painted Smoke ovat vallankin valmiita kilpailemaan kukasuitsituksessa.

Toukokuu 2013 - valmennus, barrel racing
Ana (Oresama) ja Painded Smoke, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ana kutsui minut taas, koska Painted Smoke oli horjahtanut kahdessa peräkkäisessä tynnyrinkiertokisassa niin pahasti, että oli ollut vähällä kaatua. Kun Ana ratsasti malliksi harjoitusradallamme, en huomannut mitään poikkeavaa. Pyysinkin ratsastajaa ohjaamaan hevostaan kiemurauralla ja volteilla, ja ravaamaan sillä nopeasti pienellä voltilla.
Ja sitten, ori horjahti. Eikä se korjannut horjahtamistaan vaihtamalla ravista laukalle parin askeleen ajaksi, vaan meinasi kaatua ja pysähtyi pöllämystyneen näköisenä.
En tiedä, mikä orin on, mutta epäilen että se on vain liian nöyrä ottaakseen korjaavia laukka-askelia omatoimisesti, ja kompurointi ylipäätään voisi johtua vaikkapa kipeytyneestä lihaksesta. Sanoin, että klinikalle mars, jos ei lopu kuukauden sisällä.
Jos tuota pientä virhettä ei oteta lukuun, ratsukko näyttää oikein hyvältä yhdessä. Niin hyvää yhteistyötä, lempeää ratsastamista ja luottavaista hevosta on ilo katsella.

Huhtikuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Kaikkeen sitä ihminen suostuu, ajattelin muuttaessani kolmeksi päiväksi Anan ystävän omistamalle Marley Ranchille muutaman mailin päähän kuuluisasta Jindabynestä, Teddy-ratsun vakituisesta kilpatallista. Ajaa nyt tuntikausia autossa päästäkseen katsomaan, miten meidän ori häviää muutaman kilpailun.
Hullu minä olin, kun niin ajattelin. Huhtikuun toisen päivän iltana huomasin seisovani kirjaimellisesti suu auki kentän laidalla, kun Ana ja Teddy suorittivat keyhole race -luokkaansa. Anan taidoista olen jo tiennyt jonkin aikaa - mutta Teddy meni aivan uskomattoman hyvin. Olen suhtautunut siihen vähän niin kuin Brisesin massahevosena: se on oivallinen apu töissä, mutta minä en tule sen kanssa toimeen yhtä hyvin kuin esimerkiksi Chauncey Abin kanssa. Työmiehet ovat kyllä aina kehuneet Teddyä, mutta kuvittelin heidän olevan vain kohteliaita...
Tuijotin palkintojenjaossakin hevostani ja vaimoani suu auki. Ratsukko voitti koko lajin! Keyhole race näytti olevan Analle ja Teddylle pelkkää leikkimistä, ja niin Ana kommentoi suoritusta vielä illallakin. Kuulemma hän kulkee Teddyn kanssa leikkimässä vähän keyhole racessa ja käy sitten tosissaan kilpailemassa tynnyrinkiertoa.
Ana ja Teddy leikkivät keyhole racea myös toisen kerran sinä aikana, kun asuin Marley Ranchilla katselemassa Jindabynessä järjestettävää kisaviikonloppua. Tälläkin kertaa leikin tuloksena oli sinivalkoinen ruusuke Teddyn suitsissa ja jättimäinen kukkapuska ja pieni pokaali Anan sylissä. Voitto tuli myös yhdestä pole bendingistä, ja tietenkin siitä barrel race -luokasta, jonka takia Ana ja Teddy ylipäätään olivat paikalla. Myös yhden vähemmän arvokkaan sijoituksen Teddy kahmaisi, nimittäin kuutossijan pole bendingissä toisena iltanamme. Ana vain tuumasi, että taisi olla Teddyllä huono päivä, mutta minusta koko viikonloppu oli aivan mahtava. Onneksi lähdin Teddyn ja Anan mukaan tällä kertaa!

Helmikuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Vaikka loppukuussa olimmekin tiukasti kilparadoilla, ehdimme tämän kuun alussa vähän lomailemaan Painted Smoken kanssa. Ja voi kuinka ihanaa meillä oli! Ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen asuimme pari viikkoa nimittäin kotona Soleilin Brisesissä. Piipahdus oli kaiken lisäksi niin lyhyt, ettei Leandro ottanut Teddyä mukaan tilan töihin. Jottei ori kuitenkaan kokonaan jähmettyisi liikunnanpuutteen vuoksi, minä tein sillä pitkiä, joskus raskaitakin lenkkejä.
Soleilin helmikuisina iltoina lämmintä on vähän yli kymmenen astetta, joten reippaassa vauhdissa Teddyn satulattomassa selässä tarkeni aivan hyvin istua farkuissa ja verryttelypaidassa. Totuttelimme vaikeakulkuisissa maastoissa Teddyn uusiin kuolaimettomiin suitsiin. Aluksihan pojalla on ollut kauan käytössä tavalliset hackamoret, mutta nyt siirryimme kukkiin, ja minusta ne ainakin ovat hackamoreja lempeämmät. Parhaiten ori edelleen kulkee, jos sillä on suitsien tilalla kangasriimu ja ohjat tai marhaminnat kiinni turpahihnan metallilenkeissä. Tämä kukka toimi kuitenkin melkein yhtä hyvin, joten tästä olisi tarkoitus saada uusi varustus kilpailuihinkin. Aluksi tosin uusiin kukkiin totutellaan vielä vähän aikaa vain kotona ja harjoituksissa.
Maastoilulomamme tuntui tekevän hyvää meidän molempien hermoille. Joskus ihminen ja hevonenkin ahdistuu niin hitaasti ja niin vähän kerrallaan, ettei huomaa lainkaan pahaa oloaan ennen kuin se loppuu. Tällä kertaa huomasin itse jäykkyyteni vasta lomailun rentouttaessa minut. Samoin kävi Painted Smokelle. Kun huomasin ruveta tunnustelemaan sen liikkumista, niin jopa askeleet ja oriin liikeradat laajenivat ja pitenivät loman loppua kohden ratsun rentoutuessa.

Tammikuu 2013 - valmennus, barrel racing
Ana (Oresama) ja Painted Smoke, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ana ja Painted Smoke ottivat pari spurttia tarkkaillessani heidän yhteistyötään. Lupasin saman tien osoittaa yhden yksinkertaisen asian, jolla suoritukseen saadaan lisää vauhtia. Kerroin huomanneeni, että Ana ei luota hevoseensa tarpeeksi, ei uskalla tynnyriä kierrettäessä nojata tarpeeksi sisäänpäin. Kertomansa mukaan Ana pelkää Painted Smoken liukastuvan, mutta totesin, että hänen on luotettava vain hevosensa varmajalkaisuuteen ja minun arviooni siitä, että harjoituskentän pinta on tarpeeksi tukeva kovaankin kallistukseen.
Pyysin Anaa lähestymään ensimmäistä tynnyriä tavallista hitaammin ja kaartamaan sen ohitse tavallista lähempää. Painted Smoke laukkasi rennosti, ja vaikka vauhtia pudotettiinkin, suoritus oli lähes sadasosasekunnilleen yhtä nopea kuin Anan alkutunnista täyttä vauhtia näytösmielessä porhaltamat radat. Näytin ratsastajalle ajan: parempi kiihdyttää vain sellaiseen vauhtiin, missä kallistus tuntuu vielä varmalta kuin porhaltaa suuria kaaria. Sen minkä voittaa nopealla vauhdilla, häviää tässä lajissa kaksinkertaisesti liian laajoilla kaarilla.
Painted Smoke jaksoi juosta vielä pari spurttia, jotka pyysin Anaa tekemään eri tempoissa, mutta kuitenkin niin, että hän pystyisi pitämään ratsun lähellä tynnyreitä. Kun aikoja otettiin ylös, laskeskelin nuoren Painted Smoken olevan oikeasti tasoltaan huippuhevonen.

Maaliskuu 2012 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Tässä kuussa me olemmekin Teddyn kanssa muuttaneet monta kertaa. Meille sopivia lännenratsastuskisoja on pidetty mukavina ryppäinä, ja olemme saaneet mukavat väliaikaismajoituspaikat aina kisatallien kupeista.
Alkukuusta asuimme Marley Ranchilla (evm.) Jindabynen mailta vain kolmisen mailia itään. Siellä Teddy tykkäsi olla: sillä oli mukana sen ikuinen paras ystävä, Seventh Samurai, ja yhdessä pojat saivat vallata yhden kokonaisen pikkupihaton Marley Ranchilta. Ratsastimme Jindabyneen joka aamu kilpailuita varten, ja samalla tuli myös lämmittelyt hoidettua luonnon helmassa. Marley Ranchilta pääsee Jindabyneen kätevästi maastoteitä pitkin, sen huomasimme jo ensimmäisen päivän iltana, kun käveleskelimme Teddyn kanssa metsässä kilpailujen jälkeen. Ori onkin ollut poikkeuksellisen rauhallinen, kun on saanut lämmitellä ja jäähdytellä metsässä niin, ettei joka puolelta ole tullut erilaisia voimakkaita kisapaikan aistiärsykkeitä. Kuten arvata saattaa, Jindabynessä kilpailut menivät sitten rentoutuneena vallan mainiosti: seitsemältä kilpailupäivältä kannoimme mukanamme Marley Ranchille yhteensä kahdeksan ruusuketta!
Pari päivää taukoa, ja sitten olikin jo isot kisat Akileyassa, ja kotiin tultiin sieltäkin palkintojen kanssa. Keyhole race oli tiukkaa kamppailua: sijoituimme neljänneksi, mutta vain nipin napin. Paikalla oli tosi hyvin treenattuja hevosia, ja vaikka Teddykään ei suinkaan ole huonoimmasta päästä, niin koville sijoittuminen otti. Poika oli niin jumissa jo samana iltana, että jouduin perumaan muutamat pikkukisat jotta voisimme verryytellä rauhassa.
Pienen tauon jälkeen kilpailimme ensin huviksemme muutamissa pienissä kisoissa Takkuisessa (kaksi kakkossijaa!) asuen yhä Marley Ranchilla, ja loppukuusta matkustimme Saksaan kilpailemaan Zurückissa. Saimme asua ihan kisapaikalla asti, mikä kostautui kyllä: Teddy ei olisi malttanut keskittyä mihinkään nukkumisesta puhumattakaan, se kun asui taas pihatolla, ja siis näki tallipihan ympärivuorokautisen, kisoista johtuvan hulabaloon. Zurückista tuli kuitenkin kaksi voittoa ja kaksi viitossijaa.
Loppukuusta oli pikkukisoja - ja WRJ-Cup. Lähdin hakemaan Cupista varmaa sijoitusta, mutta Painted Smoke teki oman henkilökohtaisen ennätyksensä sivulajissaan pole bendingissä ja voitti koko luokan. Olen haljeta ylpeydestä!