Morning Memory

Perustiedot

Nimi:	Morning Memory	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Tamma	Kasvattaja:	Leo Colleen, evm
Rotu:	Paint	Painotus:	Lännenratsastus
Säkäkorkeus:	154cm	Meriitit:	WRJ-I
Syntynyt:	01.01.-12 (30v)

Morning Memory kuoli vanhuuteen 23.2.2017 pian 30-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen.

Kuvagalleria

© shi-stock / DA.

Luonteesta

Morning Memory oli tilausvarsa, mutta kun se syntyi, ei sen tilannutta ihmistä näkynyt enää. Meille Soleilin väelle tämä oli onnellinen sattuma, koska Morning Memoryn kasvattaja on yhteistyössä kanssamme ja tarjosi tammavarsaa heti meille. Ostimme siis työsukuisen Morning Memoryn eli Emman saman tien tilallemme koulutettavaksi ja myöhemmin töihin. Kävi kuitenkin niin, että Emmasta, joka oli hieman liian vauhdikas tavalliseksi työtä tekeväksi ratsuksi, tuli oivallinen kilpahevonen barrel racingiin, pole bendingiin ja keyhole raceen.
Myöhemmin kuitenkin loppui myös Emman voitokas kilpaura. Se ei johtunut luonnekysymyksestä, ei ollenkaan! Emmalla on hoidettaessa esimerkiksi mitä kärsivällisin luonne. Se ei stressaannu mistään toimenpiteestä, esimerkiksi kengityksestä tai eläinlääkärillä olemisesta. Harjaamisesta se nauttii niin paljon, että melkein kehrää venyttäytyessään mahdollisimman pitkäksi. Ihmisrakaskin Emma on, ja kommunikoi ystävällisesti kaikkien sitä lähestyvien ja hoitavien ihmisten kanssa.
Kilpauran loppuminen ei johtunut myöskään siitä, että Emman taidot olisivat ruostuneet. Tamma olisi yhä mitä pätevin kilparatsu. Se toimii kuin unelma niin kotona harjoituksissa kuin kilpailuissa radallakin. Tamman kyvytkin ovat poikkeukselliset.
Työtä tekemään Emma ei ole ikinä sopinut Soleilin Brisesiin. Vaikka sillä on tarvittavat taidot, jotka se on hankkinut Leandron koulutuksen myötä, ja vaikka sen luonne onkin mitä avoimin ja tottelevaisin, tämä ei riitä. Brisesissä työskentelevän ratsun energiataso täytyy olla erilainen kuin Emman. Emman energia ja vauhti riittävät uskomattomiin, nopeisiin, mutta valitettavasti vain lyhyisiin pyrähdyksiin. Sen tapaisia töitä ei Brisesissä ole. Brisesin työtä tekevät hevoset työskentelevät rauhalliseen tahtiin pitkiä päiviä.
Morning Memory ei siis lopettanut kilpailuita palatakseen töihin. Ei, vaan siitä tuli saman tien eläkeläinen, vaikka se ei lopettaessaan ollut edes kovin vanha.
Miksi Emma sitten lopetti kilpailut? Siksi, että sen lisäksi, että se on loistava kilpahevonen, aivan uskomaton lemmikki ja Brisesin väen rakas perheenjäsen, on se myös oivallinen äiti. Ja jos näin mahtava hevonen on vielä oivallinen äitikin ja tuottaa hyviä varsoja, kannattaa tällainen siitostamma siirtää kotiin heti kuin mahdollista, jotta se saa tuottaa muutaman uuden hyvän ratsun ja toteuttaa itseään huolehtimalla jälkikasvustaan niin kuin rakastava emätamma vain voi.

Suvusta

What a Captain paint, 160cm, evm.	Massive Glamour paint, 162cm, evm.	Dusty Clown paint, 150cm, evm.
		Jumpy Rainbow paint, 162cm, evm.
	Quiet Knight paint, 157cm, evm.	Soft as Night paint, 159cm, evm.
		Coffee Break paint, 156cm, evm.
Last Sunday Missing paint, 152cm, evm.	Silver Spots paint, 152cm, evm.	Silver Cadillac paint, 157cm, evm.
		Chrystal Rain paint, 154cm, evm
	Major Cat paint, 154cm, evm.	Major Show paint, 155cm, evm.
		Dancing Cat paint, 154cm, evm

160cm korkea ruunikko tobiano What a Captain oli kyvykäs harrasteratsu. Se eli samanlaisella tilalla kuin Brises on, mutta ei ollut puhtaasti käyttöratsu. Kiltti ori oli lähinnä tilan emännän huvina ja ystävänä. Muutamissa kilpailuissakin ratsu kävi, mutta ei valmentautunut mitenkään ihmeellisesti niitä varten, kunhan vain harrasteli. Muutamia tilan tammoja astutettiin orilla, ja varsoista tuli kilttejä, monikäyttöisiä hevosia niin tilan omaan käyttöön kuin myyntiinkin.

Massive Glamour oli 162cm korkea, massiivinen ruunikonkirjava komistus. Sen rakenne ei ollut ihanteellinen paintille, mutta se valittiin jalostukseen kompensoimaan joidenkin tammojen kevyttä olemusta. Ori oli kuitenkin omalla tavallaan erittäin kaunis, ja ehdottomasti kiltti. Sitä käytettiin tilan töissä ja omien tammojen siitosorina. Hevonen ei kilpaillut.
Massive Glamourin isä oli Dusty Clown, 150cm korkea mustankirjava tobiano, jolla oli suloinen herasilmä. Ratsu oli raskasrakenteinen hevonen, vaikka olikin matala. Lempeäkin ori oli. Se ei kilpaillut koskaan, vaan sitä käytettiin siitoshevosena ja töissä omalla tallilla.
Jumpy Rainbow ostettiin jo varsana Finniganin perheeseen, ja siitä piti tulla perheen lapsen kilparatsu. Isäntä kouluttikin tammasta oikein kiltin ja nöyrän ratsun, ja kun perheen tytär ryhtyi valmentautumaan hevosellaan, huomattiin tammalla olevan myös kykyjä. Ratsukko kilpailikin lähiseudulla muutaman kisan vuosivauhdilla menestyen oikein hyvin. Ratsastajasta tuli myöhemmin kuuluisa kilparatsastaja, ja Jumpy Rainbowista tilan isännän siitostamma.

Yksi Massive Glamourin kevyistä tammoista oli Quiet Knight, joka oli vikkeläjalkainen, kestävä, 157cm korkea käyttöhevonen. Tamma oli niin säyseä ja luotettava, että sen omistajan lapset opettelivat ratsastamaan sillä ja kasvoivat vuorotellen sille liian painaviksi. Vaikka tällä ruunikonkirjavalla kaunottarella oli säkäkorkeutta, ei se kasvattanut koskaan itselleen massiivista lihaksistoa. Hyvän luonteen ja työmoraalin takia hevosta kannatti kuitenkin käyttää jalostukseen, ja niin sille valittiin puolisoksi oman tilan ori, Massive Glamour.
Soft as Night oli 159cm korkea soma ruunikonkirjava ori. Se oli luonteeltaan menevä, mutta lempeä. Hyvin koulutettuna ratsuna voitti ori joitain kilpailuitakin. Se voitti luokkia western trailissa ja ranch trailissa, mutta ei ollut yhtä hyvä pole bendingissä, jota sillä myös kokeiltiin.
Coffee Breakin Soft as Night astui vahingossa, kun ori karkasi tamman aitaukseen. Huonosti ei vahinkovarsatapauksessa kuitenkaan päässyt käymään, sillä tamma oli suunniteltu astutettavan orilla joka tapauksessa, tosin vasta seuraavana vuonna. Tamma oli 156cm korkea tobiano, jonka läiskien väri oli kuin maitokahvia. Se ei varsinaisesti ollut vielä siitostamma saadessaan vahinkovarsansa, mutta vanhempana, keyhole race ja pole bending -urien jälkeen tammasta kyllä tuli sellainen.

Vain 152cm korkea Last Sunday Missing pelastettiin nelivuotiaana huonoista oloista. Se oli myyty tietämättömille ihmisille, ja huonoissa oloissa se oli ehtinyt kehittää itselleen pahoja tallitapoja. Tavat saatiin kuitenkin helposti kitkettyä pehmeäluonteisesta nuoresta ruunikonkirjavasta tammasta, ja aikuiseksi ehdittyään ja sopusuhtaiseksi kasvettuaan hevonen oli mitä mainioin kilparatsu tilan tyttärelle. Tamma ei niittänyt mainetta, koska kilpailutus ei ollut tavoitteellista, mutta valmentamattomaksi hevoseksi se kulki oikein hyvin.

154cm korkea Silver Spots oli aivan valkoinen paint, jolla oli yksi suuri musta täplä toisen silmänsä ympärillä. Luonteeltaan se oli melko raisu ori, mutta siihen ihastuttiin sen mielenkiintoisen ulkonäön ja eriparisilmien vuoksi. Sitä käytettiin jalostukseenkin toivoen varsoja, jotka muistuttaisivat sitä. Vanhempana Silver Spots lopetettiin sen vuoksi, että sen kaunis herasilmä sokeutui, eikä se tuntunut pärjäävän yksisilmäisenä.
Silver Cadillac oli myös melkein kokonaan valkoinen hevonen, jonka ulkonäkö keräsi huomiota. Sitä käytettiin jalostukseen jatkuvasti toivoen värin periytyvän, mutta vain noin puolet varsoista oli läheskään yhtä vaaleita kuin Silver Cadillac, jolla oli vain pari vaaleanruskeaa läikkää kaulansa alapuolella ja korvien takana. Ori eli pitkän rauhallisen elämän siitosorina ja satunnaisesti isäntänsä harrastelukaverina harjoituskisoissa este- ja kouluratsastuskentillä.
Silver Cadillacille valittiin mahdollisimman vaaleita tammoja, ja niistä yksi oli Chrystal Rain, 154cm korkea herasilmäinen kaunotar, jolla oli niin vähämn väripigmenttiä, että sen turpa ja silmänympärykset olivat hennon vaaleanpunaiset. Chrystal Rain oli ainoan varsansa saadessaan jo 16-vuotias pitkän kisauran lännenratsastuksen vauhdikkaimmissa lajeissa, kuten keyhole racessa ja pole bendingissä tehnyt tamma. Tamma ei ollut luonteeltaan kaikkein helpoin: siinä oli pitelemistä, mutta kun sen energian suuntasi oikein, oli se mahdottoman sitkeä kilparatsu.
 152cm korkea pieni ja soma Major Cat valittiin jalostukseen, koska sen ja Silver Spotsin varsasta toivottiin isänsä kaltaista vaaleaa hevosta, jolla on vain pieni väriläiskä jossain. Major Catkin oli melkein valkoinen hevonen, joskin sen harja oli musta ja sen ruunikot väriläiskät sijaitsivat lautasilla. Tamman elämäntyö oli olla harrastehevonen: se starttasi pari kertaa western trailissa ja samoili metsissä. Luonteeltaan se oli miellyttävä.Major Show eli tavallisen kotihevosen elämän. Siitä on säästynyt vain joitain valokuvia ja perustiedot. Ori oli 155cm korkea ja mustankirjava. Huhupuheiden mukaan se oli luonteeltaan melko raisu ja ailahtelevainen, mutta todella uskollinen lähimmille ihmis- ja hevosystävilleen.
154cm korkea Dancing Cat myytiin harrastehevoseksi nuorelle naiselle, koska tamma ei pärjännyt kilpailuissa kovin hyvin. Pian kävi ilmi, että tamma olikin kantava, ja kun vaalea varsa syntyi, pääteltiin ettei isä voi olla kukaan muu kuin vanhan kotitallin Major Show, jolla oli tapana karkailla tarhastaan. Dancing Cat hoiti varsansa hyvin, ja kokematon omistaja sai riittävästi apua varsan koulutukseen. Nuori emä puolestaan muuttui täysin uudessa kodissa. Rakastavassa hoidossa ja oman yhden ihmisensä kanssa kilparatojen häviäjästä kehittyikin ihan näpsäkkä ensimmäinen kilpahevonen. Dancing Catilla kilpailtiin laajasti erilaisia lännenratsastuksen lajeja, ja se menestyi pikkukisoissa mukavasti.

Jälkeläiset

01.03.-12 t. Morning Lion RR (i. Painted Smoke)

Kilpailut

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
28.02.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	1/22
01.03.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	3/25
02.03.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	3/25
26.03.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	2/30
20.04.-12	Kilva JK	WRJ/Barrel Racing	4/21
20.04.-12	Kilva JK	WRJ/Barrel Racing	4/21
15.06.-12	Zurück	WRJ/Halter	2/16
15.06.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	2/23
23.06.-12	Virtuaalitalli Mustang	WRJ/Barrel Racing	2/12
02.07.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	3/23
03.07.-12	Zurück	WRJ/Halter	1/22
11.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	5/34
12.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	3/34
13.02.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	5/32
13.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	3/34
13.02.-13	KK Bailador	WRJ/Keyhole Race	5/29
14.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	4/34
15.02.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	5/32
15.02.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	1/32
15.02.-13	KK Bailador	WRJ/Keyhole Race	3/29
28.02.-13	Takkuinen	WRJ/Halter Hosemanship, WRJ-Cup	2/31
03.03.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	3/35
03.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	4/26
03.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	3/25
04.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	5/26
05.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	2/26
06.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	3/26
07.03.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	3/36
23.03.-13	Akileya	WRJ/Keyhole Race	3/21
23.03.-13	Takkuinen	WRJ/Freestyle Reining	4/28
23.03.-13	Zurück	WRJ/Keyhole Race	2/39
24.03.-13	Takkuinen	WRJ/Halter Horsemanship	5/28
25.03.-13	Zurück	WRJ/Halter	3/32
27.03.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	2/39
31.03.-13	Takkuinen	WRJ/Pole Bending, WRJ-Cup	4/34
02.04.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	5/55
02.04.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	6/54
03.04.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	1/57
04.04.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	5/57
05.04.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	4/57
05.04.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	6/56
05.04.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	6/55
05.04.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	3/55
15.09.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	2/55
16.09.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	3/60
18.09.-13	Zurück	WRJ/Halter	7/51
11.03.-14	Zurück	WRJ/Barrel Racing	1/48
12.03.-14	Zurück	WRJ/Barrel Racing	2/48
15.03.-14	Zurück	WRJ/Keyhole Race	4/35
25.11.-14	Zurück	WRJ/Pole Bending	1/31
25.11.-14	Zurück	WRJ/Pole Bending	3/31
25.11.-14	Zurück	WRJ/Keyhole Race	5/33
20.11.-14	Stableyard	WRJ/Keyhole Race	5/59
21.11.-14	Stableyard	WRJ/Pole Bending	2/60
22.11.-14	Stableyard	WRJ/Barrel Racing	1/65
24.11.-14	Stableyard	WRJ/Barrel Racing	2/65
25.11.-14	Stableyard	WRJ/Barrel Racing	7/65
25.11.-14	Stableyard	WRJ/Pole Bending	2/60
03.12.-14	Stableyard	WRJ/Pole Bending	4/61
04.12.-14	Stableyard	WRJ/Pole Bending	3/61
04.12.-14	Stableyard	WRJ/Keyhole Race	7/62
05.12.-14	Stableyard	WRJ/Keyhole Race	4/62
06.12.-14	Stableyard	WRJ/Barrel Racing	3/63
11.12.-14	Zurück	WRJ/Halter	6/41
12.12.-14	Zurück	WRJ/Halter	6/41
12.12.-14	Zurück	WRJ/Barrel Racing	5/54
12.12.-14	Delmenhorst	WRJ/Pole Bending	3/60
13.12.-14	Zurück	WRJ/Pole Bending	7/54
14.12.-14	Delmenhorst	WRJ/Pole Bending	4/60
15.12.-14	Anfarwol Acres	VLRY/D/Showmanship at Halter	3/10
16.12.-14	Delmenhorst	WRJ/Barrel Racing	3/60
19.12.-14	Anfarwol Acres	VLRY/D/Pole Bending	4/11
04.01.-15	Ascuns Farm	WRJ/Barrel Racing	6/60

Päiväkirja

Helmikuu 2015 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Päivän työt oli juuri tehty ja harjasin muun henkilökunnan kanssa oreja iltakuntoon, kun joku miehistä huusi, että vasikoita oli karkutiellä. Ei siinä muu auttanut kuin jättää hevonen odottamaan harjaustaan ja pari ihmistä tallille väsyneitä ratsuja hoitamaan ja ottaa uusi hevonen alle. Otin itse Emman, koska se oli lähin kokenut hevonen, joka oli saanut viettää ylimääräistä vapaapäivää. Tuoreet hevoset alla minä ja kaksi muuta miestä ravasimme takaisin pellolle mukanamme Brisesin kaksi paimenkoiraa.
Kahdeksasta vasikastamme vain yksi oli enää aidoissa ja loput seitsemän kirmasivat kuivalla, pölyävällä pellolla. Emma kiidätti minut takaa-ajoon ja paimennukseen ripeästi ja iloisesti pyöreällä, nopealla laukallaan. Se nautti työnteosta ja paimennuksesta, vaikka sillä ei varsinaista karjavaistoa olekaan. Kaikilla muillakin oli allaan paintit, joten karjahevosia ei töissä ollut ainoatakaan. Silti jokainen käyttöhevonen, Emma mukaanlukien, teki töitä innoissaan yhdessä ratsastajien ja koirien kanssa.
Kolmessa vartissa vasikat olivat taas aidoissa ja minä jäin korjaamaan rikottua aitaa. Emma kulki tyynesti perässäni, vaikka löin nauloja kovalla paukkeella. Se on pieneen meteliin tottunut.
Palasin tallille väsyneenä, olinhan tehnyt yli tunnin ylimääräistä, ja nälkäkin oli jo. Tamma puolestaan pärski tyytyväisenä, kun oli sittenkin päässyt töihin. Emman harjaamisessa ei kauaa mennyt, ja pian oli tyytyväinen ratsu haassa ja minä nälkäisenä keittiön pöydän ääressä illallisella.

Tammikuu 2015 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Emmalla on ratsastanut joku Anan tuntema pikkutyttö jo pari viikkoa. Anan mukaan on hyvä, että Emmalla on tekemistä, se kun on jo periaatteessa eläkkeellä ja tekee vain kaksipäiväistä työviikkoa kevyehköissä töissä. Minä taas en tykkää yhtään siitä, että hevosten kanssa touhuaa joku 12-vuotias. Mitä jos jotain sattuisi? Minähän siitä olisin vastuussa.
Emmasta taas ei osaa sanoa, tykkääkö se tytön kanssa olemisesta vai ei. Sehän on aina kiltti ratsu. Seuraan kyllä tarkasti, kun tyttö tammalla ratsastelee kentällä ja harjaa sitä, ja Emma on oikein nätisti. Luulen tamman kuitenkin kaipaavan vähän haastetta. Sehän on kuitenkin ollut kerran kilpahevonen ja käyttänyt älyään koitoksissaan, ja sitä ennen ja sen jälkeen se on ollut mukana tilan töissä. Niissä ainakaan ei tyhmä hevonen pärjää. Siksi tuntuukin melkein loukkaavalta alentaa yksi parhaista käyttötammoista pikkulasten pelleilyihin. Se osaa kyllä muutakin kuin ravata rinkiä kentällä ja tehdä voltteja.
Mutta näin on Ana päättänyt. Ehkä pikkutytöstä on joskus tarkoitus valmentaa kilparatsastaja, kunhan hän saa vähän tuntumaa oikeisiin lännenratsuihin? Kyllähän tyttö ratsastaa osaa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, jotta Emma voisi olla tähti taas.

Joulukuu 2014 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Olipa taas show. Soleilin kaupungissa aurinko paahtaa ja Emmalla on ollut kutnaa harjamarrossa. Ajattelin, että polttiaisistahan se johtuu, ja pelkäsin aurinkoihottumaa. Aurinkoihottuma, aavikko ja ikuinen kesä taas eivät ole ollenkaan kiva yhtälö, mutta en halunnut tuomita Emmaa kuolemaan tai muuttamaan ulkomaille. Siksi tuhlasinkin tammaan pienen omaisuuden tässä kuussa. Ostin sille nimittäin kolme erilaista hienoa suojaloimea. Ensimmäisen se repi, toinen luisui huonoon asentoon selän päällä koko ajan ja kiristi, ja kolmas vasta oli tosi hyvä (ja kaikkein kallein muuten).
Ai hyvä, että sopiva loimi kuitenkin löytyi, vai? No ei ole hyvä. Pari viikkoa loimen ostamisen jälkeen huomasin, että Emmalla ei suinkaan ole minkään sortin aurinkoihottumaa. Ei. Sen haasta löytyi ampiaispesä. Pesä oli tuore ja tallottuna maassa, ja voinkin arvata, mitä haassa on viimeaikoina tapahtunut. Eräs utelias hevonen, Emma nimeltään, on nimittäin varmasti kaapinut puusta ampiaspesän ja tyhmyyttään halunnut tutkia sitä useaan otteeseen. Ensin ampiaiset ovat varmasti pistelleet sitä oikein kunnolla ja sitten vielä satunnaisesti, kun ovat palanneet tutkimaan pesänsä ja kuningattarensa vointia vielä myöhemminkin.
Enää ampiaisia ei näy, mutta en ole silti tyytyväinen. Paljon rahaa katosi taivaan tuuliin, kun ostelin Emmalle loimia, joita se ei tarvinnut.

Marraskuu 2014 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Huh huh, menipä myöhälle. Lähdin tänään aamusta töihin eräällä toisella tammalla, ja iltapuolella tallipoika kävi vaihtamassa tilalle Morning Memoryn. Tamma oli virkeä aluksi ja jaksoi hölkätä, mutta joutui painamaan melkein viisi tuntia putkeen tänään, ja väsähti melko pahasti. En ikinä pidä hevosta töissä yli kolmea tuntia, mutta nyt oli pakko. Sonnivasikat olivat tulleet aidasta läpi yön aikana, ja niitä minä ja muu henkilökunta etsimme koko päivän. Pari naapuriakin oli mukana, osa meidän hevosilla ja osa omilla quarterhevosillaan. Jäljitimme sonnivasikoita märkään maahan jääneiden sorkanpainallusten perusteella ja muita jälkiä seuraamalla, ja lopulta quartertiimi ajoi vasikat kotiin meidän paint-miesten katsellessa.
Emman kunniaksi on kyllä sanottava, että vaikka se väsyy, se ei ikinä kiukuttele ja jumpittele, niin kuin moni muu hevonen tekisi (ja niin kuin minä itsekin teen). Väsähtämisen huomaa vain siitä, ettei se pyri itse enää eteenpäin niin kuin kunnossa ollessaan, vaan laahaa jonkin verran ja riiputtaa päätään pysähdyksissä ollessaan.
Yritän korvata raskaan päivän Emmalle. Tänään se sai toki ylimääräistä rehua ja loimenkin yöksi jotta lihakset rentoutuisivat. Annan sille koko viikon vapaaksi. Kaksi seuraavaa aamua se tosin saa viettää kävelytyskoneessa, jotteivät sen paikat kipeydy. Muuten se saa olla tarhassa vuorokauden ympäri, kunhan nyt ensin lepää tämän yön karsinassa.

Lokakuu 2014 - trail-valmennus, Ana ja Morning Memory
Valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Viimeinen katsaus ennen tämän tamman viimeistä kisakautta suoritettiin tänään! Meillä oli harjoituksessa täysmittainen vaikea trail-rata, niin kuin vanhalle konkariratsukolle on sopivaa. Alusta asti näki, että Ana on itsevarma ratsastaja ja Morning Memory tietää, mitä siltä odotetaan. Ratsukko on suorittanut yhdessä vastaavan radan satoja kertoja, ja se kyllä paistoi tästäkin suorituksesta.
Anan käsi on lempeä ja Morning Memory ei yritä karkuun ratsastajan alta sen paremmin kuin hidastelekaan protestimielessä. Se suoriutui helposti esteistä, jotka tahallani olin asetellut mahdollisimman epänormaaliin järjestykseen.
Lavalle peruuttamisessa oli vain pientä epäröintiä, mutta siitä on ollut kyllä ratsastajan kanssa alusta asti puhetta. En näe tarvetta ryhtyä työstämään lavaa sen kummemmin enää tässä vaiheessa Morning Memoryn uraa. Sitä voi harjoitella tavalliseen tapaan ja kokeilla peruuttelemista myös erilaisten luonnonesteiden avulla.
Minusta Morning Memory ja Ana ovat valmiita viimeiselle yhteiselle talvikaudelleen, eikä ylimääräisiä harjoituksia enää tarvitse pitää.

Syyskuu 2014 - reining-valmennus, Ana ja Morning Memory
Valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Spineissä on korjattavaa. Tamma aloittaa liikkeen hyvin ja tasapainossa, jaksaa loppuun asti, mutta horjahtaa lopussa pysähdyttyään askeleen verran sivulle, välillä jopa kaksi. Luulen, että spinit saa kuntoon lihaskuntoa vielä hieman trimmaamalla selästä ja etujaloista. Vuohiseisonta voisi auttaa selkään.
Kiihdyttäminen on ratsukolle helpon näköistä. Sliding stopista taas näkee, että se ei välttämättä ole Morning Memoryn lempiasia harjoituksessa, mutta Ana korjaa ihan hyvin omalla asenteellaan tamman innottomuuden. Tottelevaisesti Morning Memory toimi kaikesta huolimatta.
Istunnassa ja avuissa ei ole korjattavaa. Ratsastus näyttää huomaamattomalta, mutta ei kuitenkaan siltä, että Morning Memoryn olisi arvailtava, mitä Ana haluaa sille kertoa. Hyvää työtä!
Elokuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Jes! Sain suostuteltua vanhan opettajani Elle DuLaudin meille Brisesiin pari kertaa ennen joulua ja aion ehdottomasti osallistua hänen valmennuksiinsa Morning Memoryllä. Vaikka tamman kisaura on jo ehtoopuolella, se ei valmentautumista mitenkään estä. Rouva DuLaud on mahtava valmentaja: ankara, vaativa ja suorapuheinen. Silloin kun hän kehuu jostain, tietää tehneensä oikeasti hyvää työtä!
Tämä kuu on ollut Morning Memoryllä lepoa. Ensi kuussa se saa lähteä taas mukaani matkoille, kun kilpakausi alkaa. Odotan tulevalta kaudelta jotenkin tosi paljon. Tamma on nimittäin hyvässä vireessä ja haluaa tehdä töitä.

Heinäkuu 2014 - reining-valmennus, Ana ja Morning Memory
Valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Morning Memory taisi olla vähän tuskaisella päällä, koska laukkaympyrät takkusivat pahasti. En pyytänyt Anaa kiusaamaan tammaa liian helpoilla tehtävillä, vaan laitoin ratsukon laukkaamaan kahdeksikkoa laukanvaihtoineen. Vaikka tempo oli hidas, kahdeksikko tuottaa aina hieman ajatustyötäkin liikunnan mukana. Vaadin niin monta toistoa, että laukanvaihdot osuivat sulavasti kahdeksikon keskelle. Silloin alkoi myös Morning Memory keskittyä, joten kahdeksikon jälkeen sain katsastettua laukkaympyrät. Ja hyvinhän ne menivät, kun tamman ajatuskin oli mukana työssä. Erillistä laukanvaihtoharjoitusta ei tehty.
Lopputunti hiottiin Anan apuja optimaalisiksi. Hänen tapansa ratsastaa Morning Memoryllä on vieläkin vähän harrastelijamainen, vaikka yhteisiä kisoja ja voittojakin on jo paljon takana. Kehitystä on silti tapahtunut roimasti, ja uskon viimeistenkin ylimääräisten eleiden katoavan, jos Ana asentaa kentän laidalle jonkinlaisen peilin avuksi.
Nopeatempoisempia asioita, kuten spinejä ei tällä kertaa ehditty harjoitella.

Kesäkuu 2014 - barrel racing -valmennus, Ana ja Morning Memory
Valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Notkeana hevosena Morning Memory tekee hyvää aikaa, vaikka ohittaisi tynnyrit aivan liian läheltä. Venyvänä ja vanuvana nuorena urheilijana Ana puolestaan pystyy ja ehtii tekemään vaikka minkälaista akrobatiaa hevosen selässä näinkin nopeatempoisessa lajissa. Suoritus on aina nopea, ja kyllähän ratsukon kilpailukalenteristakin näkee, miten hyvin Ana ja Morning Memory pärjäävät. Silti minun mielestäni kannattaisi opetella eroon liian läheltä ratsastamisesta, koska muuten siitä tulee tapa kaikkien hevosten kanssa. Anan tulee luottaa siihen, että tamma on riittävän nopea ilman kepulikonsteja. Lisäksi Morning Memory tarvitsee harjoitusta räjähtävässä nopeudessa, koska on jo oppinut voittamaan matkassa ja laukkaamaan hieman hitaammin kuin muut. Kiihdytysharjoitukset auttavat. Ana sanoikin harkinneensa reiningin harrastamista kilpailematta siinä kuitenkaan, ja suosittelenkin reining-harjoituksia barrel racingin tueksi.

Toukokuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Minä ja Morning Memory, Elle DuLaud ja reining-harjoitukset. Niin tahdon, niin tapahtukoon. Leandro ei voi ymmärtää, miksi intän niin kovasti, että tahdon Emman kanssa reining-valmennukseen. Hän sanoo, että onhan minulla monia muita hevosia, jotka kilpailevat lajissa: miksi siis käyttää resursseja tähän. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että reining on hyvä pohja moneen muuhun lajiin. Olenhan minä harjoitellut sitä Emmankin kanssa yksin kentällä, mutta haluaisin jonkun kommentoimaan. Leandrosta ei siinä asiassa ole apua, hän kun ei usko kilparatsastuksen olevan kenellekään hyödyksi. Melkein syntinä Leandro kilpailemista pitää. Hänestä jokainen hyvä kilpahevonen on vain ranchin käyttöhevonen, jonka kyvyt heitetään noin vain hukkaan.
Soitin reining-asiasta Elle DuLaudille. Hän laittoi minut ensikuussa Emman kanssa barrel racing -valmennukseen vastaanväitteistäni huolimatta. Hän sanoi, että mikäli hän valmennuksen jälkeen olisi sitä mieltä, että reiningistä on hyötyä, saisin sekä barrel racing -valmennuksen että reining-valmennuksen ilmaiseksi. Noh, kelpaa minulle!

Huhtikuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Voi kyllä! Viime kuun viimeisenä päivänä oli koko kuukauden loppuhuipennus: WRJ-cup -sijoitus pole bendingissä! Kyllä maistui makealta! Mutta emme me Emman kanssa kauaa ehtineet juhlia. Yksi päivä oli lomaa ja sitten muutin tammoineni suuren, kuuluisan Jindabyne-tallin kanssa samaan naapurustoon eräälle pikkutallille. Kyseessä ei ollut stalkkausreissu, vaan vietimme viikon oikeastaan joka päivä Jindabynessä, siellä kun oli alkukuusta tosi isot monipäiväiset kisat. Sieltä Morning Memory kahmi ruusukkeita kaviot ojossa. Kun kaikkien hevosten ruusukkeet laitettiin samaan läjään, olisin kirjaimellisesti voinut uida niiden seassa.
Mutta ei ihme, että kisat menivät Morning Memoryn osalta upeasti! Pikkutalli, johon hevoseni majoitin, oli nimittäin aivan ihana ympäristö sekä minun että Emman asua. Oli niin kodikasta. Hevoset saivat olla ulkona niin paljon kuin halusivat, ja minä nukuin iltapäivisin riippumatossa niiden haassa. Ilma oli viileämpi kuin kotona, joten Emman työhalutkin olivat paremmat kuin kotipuolessa kuolemanhelteessä.
Tämän kuun kilpailureissu olisi ihan totta käynyt lomasta!

Maaliskuu 2014 - pole bending -valmennus, Ana ja Morning Memory
Valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Aivan tällainen vanha jääräkin huvittuu, kun katsoo Anan ja Morning Memoryn pole bending -suoritusta. Hevonen ei vain mene serpentiinirataa, vaan se on serpentiiniä. Tamman liike näyttää siltä kuin kissa pujottelisi: se ei ihan hipaise tolppia mennessään, mutta menee tosi läheltä. Lisäksi Morning Memory näyttää menevän oikeastaan suoraa rataa, koska se mutkittelee selkäänsä radan tahdissa. Ana, entinen urheilija ja nuori kilpailija vielä sopii hevosen selkään, koska jaksaa liikkua ja mutkitella samassa tahdissa. Moni käyttää piiskaa hevosensa kannustimena, ja siitä Ana kieltäytyy jyrkästi. Hän sanoo, että Morning Memory tahtoo tehdä töitä laumansa eteen samalla tavalla kuin Ana itsekin, eikä kumpikaan heistä toimi lyömällä. Vaikka minun mielestäni raippa on oiva apuväline, luulen, että Ana on oikeassa. Morning Memoryn meno näyttää siltä, että se suorittaa radan siksi, että se ihan itse haluaa tehdä parhaansa, jotta lauma, eli Ana, olisi siihen tyytyväinen.

Helmikuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Pole bending on julma laji, kirjoitti Soleilin laajalevikkisin lehti, Soleil, viime kuussa. Luin jutun läpi aamukahvia juodessani ja katselin Emmaa keittiön ikkunasta. Kahvin jälkeen olin jo lähdössä tallille ja ehdin Emman luo asti moikkaamaan luottoratsuani. Kun silitin Emmaa, sutuin yhtäkkiä hirveästi ja soitin Soleilin toimitukseen.
Tämän kuun alussa luokseni Brisesiin saapui sitten jutun kirjoittanut toimittaja, jolle keitin vahvaa kahvia. Istuimme ulkona ja Emma pärski haassaan takanamme ihmetellen, miksei pääse ratsastuslenkille, niin kuin sen rutiineihin kuuluu. Kysyin Soleilin toimittajalta, miksi hän tai Soleil-lehti ylipäätään on sitä mieltä, että pole bending on julma laji. Sain kuulla sen tavallisen perustelun: pole bending -kilpailuissa piiska viuhuu ja pohjeavut annetaan ennemminkin potkimalla kuin puristamalla. Sanoin olevani ihan samaa mieltä, ja kahvit hörpättyämme satuloin haassa odottavan Morning Memoryn.
Kun tamma oli lämmitelty, ratsastin radan, ja luulenpa, että tein Morning Memoryn kanssa oman henkilökohtaisen enntyksemme. Aidalle jäänyt toimittaja, hevosihminen hänkin, oli hetken hiljaa ja sanoi oikaisevanssa jutun ensi tilassa.
Pole bending on laji siinä missä muutkin, kirjoitti Soleilin laajalevikkisin lehti Soleil pian toimittajan vierailun jälkeen. Siinä oli kuva minusta ja Morning Memorysta ratsastamassa rataa kotonamme, ja pieni haastattelu, jossa minä sanoin, että aina on vaihtoehto. Laji kuin laji on julmaa, jos kehitys jää kivikaudelle. Toisaalta laji kehittyy, jos ihmiset saavat tietää, että on keksitty lempeämpi ja parempi vaihtoehto.
Jos minä joskus voitan merkittävät kilpailut Emmalla tai millä tahansa muulla hevosellani lempeällä tyylilläni, saan kerrottua koko maailmalle, että hevonen tekee tehokkaammin töitä potkimatta ja lyömättä.