| Nimi: | Southern Show VH13-031-0617 | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
| Sukupuoli: | Tamma | Kasvattaja: | Auli Komulainen (evm.), Suomi |
| Rotu: | Suomalainen puoliverinen | Painotus: | Estepainotus |
| Säkäkorkeus: | 170cm | Koulutustaso: | ko VaB, re 120cm, CIC2 |
| Syntynyt: | 01.04.-10 (29v) | Meriitit: | YLA1, ERJ-I, KRJ-III, KERJ-II |
Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat © Tomasz Siergiej
Sonja on Yorcan oma pikku julkimodiiva. Se tietää paikkansa hevoslaumansa johtajana, tai oikeastaan kuvittelee. Sonja on nimittäin suuressa tammalaumassa kamala öykkäri, ja muut muistuttavat sitä sen todellisesta asemasta välillä niin kovakouraisesti, että tamma tarhailee yksin tai vain yhden kaverin kanssa. Ihmisiäkin kohtaan se osaa olla vaativa, mutta määrätietoinen hevosenhoitaja saa kyllä Sonjankin egon mytistettyä suhteellisiin mittoihin. Eihän käy laatuun, että tamma olisi kaikkien ihmistenkin kumartelema kuningatar. Noh, tämän temperamenttisen rouvashenkilön kanssa ei ainakaan ole koskaan tylsää.
Sonja on niin sivistynyt, että kävisi vanhan Englannin aatelisrouvasta. "Hey, you missed a spot", se tuntuu ajattelevan ennen kuin luimii sukaa käyttävälle hevosenhoitajalle ja yrittää potkaista sääreen kevyeksi muistutukseksi. Tamman temput kuitenkin tiedetään jo, ja koska vain tuttu henkilökunta ratsua käsittelee, haavereilta vältytään. Päätään nosteleva ja paikallaan asteleva hevonen on kieltämättä uljas näky, ellei ole hevosihminen, mutta hevostaitoinen tietää Sonjan pelleilyn olevan huono merkki. Yorcan isäntä tapaa ojentaa tammaa pukkimalla sitä kylkeen niin kauan, että se väistää monta askelta sivulle, kuten laumanjohtajaa hevosten maailmassa kuuluukin väistää. Ja isäntäähän Sonja tottelee, koska se tietää, että on ihan ihan ihan pakko.
Isännän tapaista on myös nostaa satula tamman selkään ja kiristää vyö jurosti lihasvoimalla. Vaikka se ei ole hevosten kanssa suositeltava tapa, Sonjaan se tepsii. Tamma tuntuu rentoutuvan heti, kun joku päättää määrätä sitä täysin kyselemättä ja sen oikutteluun aikaa tuhlaamatta. Heppatyttömäinen suostuttelu, taputtelu ja silittely toimii monen hevosen kanssa, mutta ei ole Sonjan hoitajalle se oikea keino.
Isännän tapaista on myös nostaa satula tamman selkään ja kiristää vyö jurosti lihasvoimalla. Vaikka se ei ole hevosten kanssa suositeltava tapa, Sonjaan se tepsii. Tamma tuntuu rentoutuvan heti, kun joku päättää määrätä sitä täysin kyselemättä ja sen oikutteluun aikaa tuhlaamatta. Heppatyttömäinen suostuttelu, taputtelu ja silittely toimii monen hevosen kanssa, mutta ei ole Sonjan hoitajalle se oikea keino.
Sonjaa lämmittelevät Yorcassa nuorimmat hevosenhoitajaharjoittelijat, koska tamma ei ole ratsuna vaarallinen, mutta haastavana tapauksena äärimmäisen hyvää harjoitusta pätevälle ratsastajalle. Tamma menee lujaa, jos sitä ei pidä järjestyksessä alusta asti, ja vaikka pitäisi hyvää kuria, se testailee silti rajojaan silloin tällöin. Missään nimessä Sonja ei ole mahdoton! Haastetta haluaville se on päin vastoin täydellinen.
Estetreenissä tammakulta onkin elementissään, kunhan ratsastaja tekee muutakin kuin istuu vain mukana. Jos tammaa ohjaa rivakasti ja täsmällisesti, se osaa kyllä hypätä, ja suorastaan nauttii. Jos samaa helppoa rataa jauhetaan liian kauan, leikkaa humman moottori kokonaan kiinni ja se pysähtyy kuin seinään. Siinä ei auta maanittelu eikä lahjominen, vaan tammaa on pakotettava tosissaan. Silloin suoritus kärsii. Kun treeni on vaihtelevaa, jaksaa hevonen keskittyä paremmin, se sääntö pätee myös Sonjaan.
Tamma harvoin pääsee maastoilemaan, koska kukaan ei tahdo lähteä sen kanssa, mutta silloin kun pääsee, se on rauhallisempi kuin aitauksessa. Metsäpoluillakaan Sonja ei ole hauska puskaratsu, vaan sen kanssa on tehtävä töitä. Ratsastajalla on rentoutuminen kaukana, mutta Sonja nauttii, ja ilmaisee rentoutta kiukuttelemalla vähemmän ja pitämällä korvansa pystyssä. Mihinkään sänkilaukkoihin ei kannata tammalla lähteä, sillä se varmasti vain innostuisi liikaa, kun saisi juosta kilpaa. Maastoillessa on muutenkin paras kulkea ihan kaksistaan Sonjan kanssa lähimetsissä.
Estetreenissä tammakulta onkin elementissään, kunhan ratsastaja tekee muutakin kuin istuu vain mukana. Jos tammaa ohjaa rivakasti ja täsmällisesti, se osaa kyllä hypätä, ja suorastaan nauttii. Jos samaa helppoa rataa jauhetaan liian kauan, leikkaa humman moottori kokonaan kiinni ja se pysähtyy kuin seinään. Siinä ei auta maanittelu eikä lahjominen, vaan tammaa on pakotettava tosissaan. Silloin suoritus kärsii. Kun treeni on vaihtelevaa, jaksaa hevonen keskittyä paremmin, se sääntö pätee myös Sonjaan.
Tamma harvoin pääsee maastoilemaan, koska kukaan ei tahdo lähteä sen kanssa, mutta silloin kun pääsee, se on rauhallisempi kuin aitauksessa. Metsäpoluillakaan Sonja ei ole hauska puskaratsu, vaan sen kanssa on tehtävä töitä. Ratsastajalla on rentoutuminen kaukana, mutta Sonja nauttii, ja ilmaisee rentoutta kiukuttelemalla vähemmän ja pitämällä korvansa pystyssä. Mihinkään sänkilaukkoihin ei kannata tammalla lähteä, sillä se varmasti vain innostuisi liikaa, kun saisi juosta kilpaa. Maastoillessa on muutenkin paras kulkea ihan kaksistaan Sonjan kanssa lähimetsissä.
Kilpapaikalle on hankala päästä, sillä Sonja vastustaa traileriin menemistä, siellä olemista ja sieltä pois tulemista. Mutta lopultahan kisakentille aina päästään. Tallialueelta kannattaa etsiä mahdollisimman hiljainen ja virikkeetön paikka tälle ratsulle, ettei se käy ylikierroksilla jo etukäteen. Yorcan hevosenhoitajat pyytävät myös valokuvaajia ottamaan kuviaan hieman kauempaa kuin tavallisesti, koska Sonja pystyy tekemään ongelman mistä tahansa, jopa järjestelmäkameroilla osoittelusta. Pienille pokkareille neiti poseeraa mielellään, koska ei niitä koe vaarallisiksi. Lämmittelyssä tamma sitten purkaa järkkäriaggressionsa ja valmistautuu hyppäämään tosissaan.
Kun kentälle kuulutetaan Southern Show, on Southern Show valmis. Sonja ei yleisöstä piittaa, koska sillä on tekemistä hyppyjensä kanssa. Ratsastajien parhaimmistoon kuuluva kilparatsastaja ohjaa tammaa asiantuntevasti, rauhallisesti ja määrätietoisesti. Tämä riittää hyvään suoritukseen, vaikka ratsu ei olekaan helpoimmasta päästä.
Kun kentälle kuulutetaan Southern Show, on Southern Show valmis. Sonja ei yleisöstä piittaa, koska sillä on tekemistä hyppyjensä kanssa. Ratsastajien parhaimmistoon kuuluva kilparatsastaja ohjaa tammaa asiantuntevasti, rauhallisesti ja määrätietoisesti. Tämä riittää hyvään suoritukseen, vaikka ratsu ei olekaan helpoimmasta päästä.
| Hallucination fwb, 175cm, evm | Never Salutations fwb, 174cm, evm | Silver Taboo fwb, 172cm, evm |
| Chocolate Rainbow fwb, 176cm, evm | ||
| Scarlet Comedy fwb, 173cm, evm | In Enthusiasm fwb, 170cm evm | |
| Country Diva fwb, 174cm, evm | ||
| Stolen Tomorrow fwb, 174cm, evm | Simon Says fwb, 170cm, evm | Ever So Clever fwb, 169cm, evm |
| Candy Mess fwb, 169cm, evm | ||
| Picture Perfect fwb, 176cm, evm | Step Aside fwb, 175cm, evm | |
| Truli Alibi fwb, 169cm, evm |
Hallucination on 175cm korkea lihaksikas ori, jolla on sydän paikallaan. Tällä mustalla ratsulla olisi ollut huhujen mukaan taipumuksia esteratsastukseen ihan kovatasoisiin luokkiin asti, mutta omistaja Seija Kyrö piti orin lähinnä kotona. Sen ryhdikäs ulkomuoto kuitenkin herätti tammanomistajien huomion, joten hevonen sai muutamia varsoja elämänsä aikana. Suurin osa niistä päätyi harrasteratsuiksi. Hallucination itse hyppäsi vaatimattomat 120cm ratana harrastuksenaan ja leikki satunnaisesti sunnuntaikouluratsuakin muutamissa helpoissa luokissa.
Ruunikko Never Salutations oli 174cm korkea yleispainotteinen helppojen luokkien ratsu. Se oli emäntänsä ensimmäinen ori ja luonteeltaan sen verran kipakka tapaus, ettei koulutus kilparatsuksi ottanut tuulta siipiensä alle. Orista kuoriutui kuitenkin ihan toimiva harrastemopo lajiin kuin lajiin, sillä taitavahkohan se oli kaikesta huolimatta.
172cm korkea Silver Taboo oli kaunis ja sopusuhtainen ruunikko. Sillä oli leveä läsi päässään ja kaikissa jaloissaan korkeat sukat. Hevonen oli hyvin koulutettu ja kilpailikin satunnaisesti este- ja kouluratsastuksessa kotitallinsa lähettyvillä. Ratsu pidettiin orina, koska sen luonne oli niin nöyrä, mutta ei sitä ollut tarkoitus jalostukseen käyttää. Silver Taboo saikin ainoan varsansa Never Salutationsin vain siksi, että karkasi kerran aitauksestaan saman omistajan tamman hakaan pahat mielessään.
Silver Taboon huono-onninen heila oli Chocolate Rainbow, halvalla konkurssihuutokaupasta ostettu vasta viisivuotias 176-senttinen raudikko tamma. Se ei ollut erityisen hyvä ratsu, eikä korkeana mutta hontelona huumaavan sieväkään. Ainoan varsansa nuori emä kuitenkin hoiti hyvin, ja varsa muistutti onneksi ulkoisesti isäänsä eikä emäänsä. Kun tammalle tuli ikää, se myytiin ensihevoseksi hyvään kotiin, sillä sen luonne oli mitä ihanin.
172cm korkea Silver Taboo oli kaunis ja sopusuhtainen ruunikko. Sillä oli leveä läsi päässään ja kaikissa jaloissaan korkeat sukat. Hevonen oli hyvin koulutettu ja kilpailikin satunnaisesti este- ja kouluratsastuksessa kotitallinsa lähettyvillä. Ratsu pidettiin orina, koska sen luonne oli niin nöyrä, mutta ei sitä ollut tarkoitus jalostukseen käyttää. Silver Taboo saikin ainoan varsansa Never Salutationsin vain siksi, että karkasi kerran aitauksestaan saman omistajan tamman hakaan pahat mielessään.
Silver Taboon huono-onninen heila oli Chocolate Rainbow, halvalla konkurssihuutokaupasta ostettu vasta viisivuotias 176-senttinen raudikko tamma. Se ei ollut erityisen hyvä ratsu, eikä korkeana mutta hontelona huumaavan sieväkään. Ainoan varsansa nuori emä kuitenkin hoiti hyvin, ja varsa muistutti onneksi ulkoisesti isäänsä eikä emäänsä. Kun tammalle tuli ikää, se myytiin ensihevoseksi hyvään kotiin, sillä sen luonne oli mitä ihanin.
Musta ja ketterä Scarlet Comedy oli 173cm korkea keskitason kenttä- ja esteratsu. Se oli luonteeltaan menevä ja sporttinen polle, joka ei työtä pelännyt. Tammassa oli välillä kyllä pitelemistä, mutta kun se myytiin loppuelämän kotiin seitsenvuotiaana, se oli löytänyt oman ihmisensä. Sen yhtä sporttinen ja menevä omistaja Aki Sievinen sai hevosestaan todella parhaat puolet esiin niin kisakentillä kuin kotonakin. Tamma sai elämänsä aikana kaksi varsaa samasta orista.
170cm korkea mustanruunikko In Enthusiasm oli nuorena lupaava kenttäratsun alku, mutta hyppy ei enää kulkenutkaan, kun orin toinen silmä tapaturmaisesti sokeutui sen ollessa vasta viisivuotias. Hevonen ei koskaan nähnyt kisakenttiä, mutta omistaja uskoi tämän kiltin komistuksen olevan kaikesta huolimatta hyvä periyttäjä. In Enthusiasmista tuli siitosori jo nuorena, ja se sai lähes 30 varsaa elämänsä aikana.
Country Diva oli 174cm korkea sironpuoleinen musta tamma, joka oli periaatteessa esteratsu. Se kilpaili kouluratsastuksessakin, muka harrastuksenaan. Kouluratsastus näytti olevan tamman oikea intohimo, mutta esteratsuksi hevonen jämähti omistajan tahdosta. Country Divalla olisi ollut rahkeita koulupuolella ihan julkimoksikin asti, mutta esteillä se hyppäsi 150cm luokissa ja haaveili sijoituksista. Se sai elämänsä aikana kaksi varsaa.
170cm korkea mustanruunikko In Enthusiasm oli nuorena lupaava kenttäratsun alku, mutta hyppy ei enää kulkenutkaan, kun orin toinen silmä tapaturmaisesti sokeutui sen ollessa vasta viisivuotias. Hevonen ei koskaan nähnyt kisakenttiä, mutta omistaja uskoi tämän kiltin komistuksen olevan kaikesta huolimatta hyvä periyttäjä. In Enthusiasmista tuli siitosori jo nuorena, ja se sai lähes 30 varsaa elämänsä aikana.
Country Diva oli 174cm korkea sironpuoleinen musta tamma, joka oli periaatteessa esteratsu. Se kilpaili kouluratsastuksessakin, muka harrastuksenaan. Kouluratsastus näytti olevan tamman oikea intohimo, mutta esteratsuksi hevonen jämähti omistajan tahdosta. Country Divalla olisi ollut rahkeita koulupuolella ihan julkimoksikin asti, mutta esteillä se hyppäsi 150cm luokissa ja haaveili sijoituksista. Se sai elämänsä aikana kaksi varsaa.
Stolen Tomorrow oli Auli Komulaisen ensimmäinen oma hevonen. Tämä 174cm korkea rautias läsipää oli luonteeltaan oikein kiltti ja hyvin se oli koulutettukin. Komulainen kilpaili hevosellaan vähän joka lajia menestyen yllättävän hyvin este- ja kouluratsastuksessa. Nuori ja harkitsematon Komulainen astutti kiltin tammansa lähialueen komeimmalla orilla, eikä osannutkaan kouluttaa varsaa. Varsa myytiin Yorcaan emän alta ja sai hyvän koulutuksen, ja Stolen Tomorrow jäi Komulaiselle opettamaan emännälleen hieman lisää hevosista estääkseen seuraavan varsakatastrofin
Simon Says oli 170cm korkea punarautias ori. Sen kasvattaja ja kouluttaja Pete Granlund olisi halunnut, että ori olisi ollut tulinen ja hurja, vaan eipä se millään ollut. Päin vastoin, Simon Says oli vähän ujonpuoleinen, herkästi säikkyvä ratsu, joka menestyi ihan hyvin harrasteratsuna Granlundin aikuisella pojalla. Mitään olympiavoittajaa ei Simon Saysista tullut, mutta kävi se keski-ikäisenä huvin vuoksi voittamassa parit helpohkot estekisat harrastuksen vuoksi omistajansa kanssa.
Kaunis tähtipäinen punaruunikko Ever So Clever oli 169cm korkea 150-senttisten ratojen hyppääjä. Ever So Clever voitti Suomessa vaikka minkälaisia palkintoja ja oli ihan paikallinen hevosjulkkiskin aikoinaan. Ulkomaille sitä ei haluttu koskaan viedä kilpailemaan, koska sen omistaja halusi pitää hevosensa lähellä. Tällä reipasluonteisella orilla olisi kyllä voinut olla tulevaisuus kansainvälisilläkin radoilla. Sen hypyistä olisi saanut puristettua irti vielä hieman enemmän.
Candy Mess oli siitostamma. Se ei käynyt kisakentillä, mutta välillä sen omistajan tytär ratsasteli sillä ja sai sen toimimaan luotettavana maastoratsuna. Kiltti ja peloton luonnehan Candy Messillä oli. Se sai elämänsä aikana kuusi tervettä, ihan kyvykästä varsaa hienoista oreista. Candy Mess itse oli 169cm korkea raudikko.
Kaunis tähtipäinen punaruunikko Ever So Clever oli 169cm korkea 150-senttisten ratojen hyppääjä. Ever So Clever voitti Suomessa vaikka minkälaisia palkintoja ja oli ihan paikallinen hevosjulkkiskin aikoinaan. Ulkomaille sitä ei haluttu koskaan viedä kilpailemaan, koska sen omistaja halusi pitää hevosensa lähellä. Tällä reipasluonteisella orilla olisi kyllä voinut olla tulevaisuus kansainvälisilläkin radoilla. Sen hypyistä olisi saanut puristettua irti vielä hieman enemmän.
Candy Mess oli siitostamma. Se ei käynyt kisakentillä, mutta välillä sen omistajan tytär ratsasteli sillä ja sai sen toimimaan luotettavana maastoratsuna. Kiltti ja peloton luonnehan Candy Messillä oli. Se sai elämänsä aikana kuusi tervettä, ihan kyvykästä varsaa hienoista oreista. Candy Mess itse oli 169cm korkea raudikko.
Picture Perfect oli 176cm korkea musta jättiläistamma. Sen päässä oli tähti ja takajaloissa oli pienet sukat. Näyttävänä tammana hevonen herätti heti huomiota, ja sen kaikki neljä varsaa oli varattu etukäteen jo silloin, kun Picture Perfect itse oli vasta viikon ikäinen. Miellyttämishaluisesta, sporttisesta hevosesta tuli jo nuorena kovan luokan ratsu kenttä-, este-, koulu-, ja maastoestekisoihin. Picture Perfect kilpaili kaikkia lajeja iloisesti sekaisin kaikki pitkät kautensa. Se eläköityi 15-vuotiaana ja eli 32-vuotiaaksi asti hemmoteltuna kuin prinsessa. Yhtäkään varsoistaan Picture Perfect ei synnyttänyt tai kantanut itse, vaan puuhassa käytettiin vähemmän arvokkaita sijaisemoja, joihin Picture Perfectin hedelmöitetyt munasolut siirrettiin.
Step Aside oli suuri ja lihaksikas, 175cm korkea ruunikko. Sen intohimona oli kaikenlainen maastoratsastus ja hyppääminen. Aluksi ori olikin harrasteratsuna, kunnes joku entinen kilparatsastaja sanoi sen omistajalle, että hevosessa on ainesta. Nuori isäntä ja Step Aside valmentautuivat yhdessä ja sijoittuivat muutamissa kenttäkisoissa ihan hienosti. Step Asidessa oli potentiaalia, mutta se oli tuomittu olemaan omistajansa harjoituskilparatsu, joten se ei koskaan yltänyt huipulle.
Mustassa 169cm korkeassa Truli Alibissa o pitelemistä! Tamma oli kuulemma sitä laatua, että se osasi vaikka mitä monessa lajissa, mutta ei kuunnellut ratsastajiaan lainkaan. Tamma hyväksyi vain muutamat ratsastajat elämänsä aikana, ja yllättävää kyllä, nämä ratsastajat olivat niitä lempeimpiä, eivätkä topakampia. Truli Alibi kilpaili jonkin aikaa pysyen huipulla, mutta eläköityi varhain viimeisen ratsastajansa loukkaannuttua niin, ettei ratsastamisesta tullut enää mitään. Truli Alibille oli kovin vaikeaa löytää sopivia ratsastajia, joten niin tammasta tehtiin siitoseläin suosiolla. Se sai kolme hienoa varsaa ja taukovuoden pidettyään valitettavasti loi kaksi varsaa peräjälkeen. Niin oli Truli Alibin siitosurakin lopussa.
Step Aside oli suuri ja lihaksikas, 175cm korkea ruunikko. Sen intohimona oli kaikenlainen maastoratsastus ja hyppääminen. Aluksi ori olikin harrasteratsuna, kunnes joku entinen kilparatsastaja sanoi sen omistajalle, että hevosessa on ainesta. Nuori isäntä ja Step Aside valmentautuivat yhdessä ja sijoittuivat muutamissa kenttäkisoissa ihan hienosti. Step Asidessa oli potentiaalia, mutta se oli tuomittu olemaan omistajansa harjoituskilparatsu, joten se ei koskaan yltänyt huipulle.
Mustassa 169cm korkeassa Truli Alibissa o pitelemistä! Tamma oli kuulemma sitä laatua, että se osasi vaikka mitä monessa lajissa, mutta ei kuunnellut ratsastajiaan lainkaan. Tamma hyväksyi vain muutamat ratsastajat elämänsä aikana, ja yllättävää kyllä, nämä ratsastajat olivat niitä lempeimpiä, eivätkä topakampia. Truli Alibi kilpaili jonkin aikaa pysyen huipulla, mutta eläköityi varhain viimeisen ratsastajansa loukkaannuttua niin, ettei ratsastamisesta tullut enää mitään. Truli Alibille oli kovin vaikeaa löytää sopivia ratsastajia, joten niin tammasta tehtiin siitoseläin suosiolla. Se sai kolme hienoa varsaa ja taukovuoden pidettyään valitettavasti loi kaksi varsaa peräjälkeen. Niin oli Truli Alibin siitosurakin lopussa.
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 27.02.-12 | Zurück | ERJ/120cm | 7/50 |
| 27.02.-12 | Zurück | ERJ/120cm | 1/50 |
| 27.02.-12 | Satulinna | ERJ/120cm | 5/100 |
| 29.02.-12 | Zurück | ERJ/120cm | 4/50 |
| 01.03.-12 | Zurück | ERJ/120cm | 4/50 |
| 08.03.-12 | Zurück | ERJ/120cm | 1/50 |
| 11.03.-12 | Bairdon | ERJ/120cm | 4/60 |
| 14.03.-12 | Bairdon | ERJ/120cm | 2/60 |
| 24.02.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 3/50 |
| 24.02.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 4/50 |
| 15.03.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 7/50 |
| 16.03.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 3/50 |
| 07.04.-13 | Heartland | ERJ/120cm | 2/30 |
| 18.04.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 3/50 |
| 28.05.-13 | Nonshein | ERJ/120cm | 2/30 |
| 16.02.-14 | Deadwood Rangers | VMRJ/30km ihanneaika | 13/14, 1p. |
| 15.02.-14 | VMRJ | VMRJ/30km ihanneaika, VMRJ-Cup | 35/41, 2p. |
| 20.02.-14 | Ponipallerossa | VMRJ/30km ihanneaika | 4/9, 7p. |
| 30.03.-14 | Benrir | VMRJ/50km ihanneaika, VMRJ-Cup | 5/23, 12p. |
| 15.07.-14 | Scandic Stables | VMRJ/80km nopeus | 6/15, 5p. |
| 14.07.-14 | Ponipallero | VMRJ/80km ihanneaika | 1/11, 10p. |
| 22.05.-13 | Bairdon | ERJ/120cm | 4/40 |
| 31.05.-13 | Sakasti | ERJ/120cm | 2/50 |
| 04.06.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 6/50 |
| 04.06.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 2/50 |
| 05.06.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 1/50 |
| 15.06.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 2/50 |
| 03.07.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 6/50 |
| 19.08.-13 | Rotvalli | ERJ/120cm | 5/30 |
| 22.08.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 1/50 |
| 24.08.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 1/50 |
| 25.08.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 3/50 |
| 26.08.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 4/50 |
| 26.11.-13 | Satulinna | ERJ/120cm | 4/50 |
| 04.12.-13 | Hiprakka | ERJ/120cm | 4/30 |
| 04.12.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 1/5 |
| 05.12.-13 | Hillamäki | ERJ/120cm | 2/30 |
| 05.12.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 1/5 |
| 05.12.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 2/5 |
| 06.12.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 2/5 |
| 07.12.-13 | Zurück | ERJ/120cm | 2/5 |
| 28.12.-13 | Sonic WBs | ERJ/120cm | 6/100 |
| 31.12.-13 | Sonic WBs | ERJ/120cm | 4/100 |
| 02.01.-14 | Tuuliharja | ERJ/120cm | 1/40 |
| 03.01.-14 | Tuuliharja | ERJ/120cm | 3/40 |
| 07.01.-14 | Tuuliharja | ERJ/120cm | 5/100 |
| 01.03.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 2/5 |
| 02.03.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 1/5 |
| 02.03.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 1/5 |
| 03.03.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 2/5 |
| 05.03.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 5/30 |
| 11.03.-14 | Haavelaakso | ERJ/120cm | 4/30 |
| 12.03.-14 | Haavelaakso | ERJ/120cm | 5/30 |
| 15.03.-14 | Haavelaakso | ERJ/120cm | 1/30 |
| 09.10.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 3/10 |
| 10.10.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 3/10 |
| 15.10.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 4/30 |
| 17.10.-14 | Zurück | ERJ/120cm | 4/30 |
| 07.02.-15 | Yemene | ERJ/120cm | 6/40 |
| 10.02.-15 | Yemene | ERJ/120cm | 6/40 |
| 13.02.-15 | Yemene | ERJ/120cm | 6/40 |
| 15.02.-15 | Yemene | ERJ/120cm | 3/40 |
| 21.04.-15 | Devilishfair | KRJ/VaB | 5/40 |
| 21.04.-15 | Kuuralehto | KRJ/VaB | 6/40 |
| 21.04.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 4/40 |
| 22.04.-15 | Kuuralehto | KRJ/VaB | 5/40 |
| 23.04.-15 | Kuuralehto | KRJ/VaB | 5/40 |
| 24.04.-15 | Riiviöt | KRJ/HeA | 6/50 |
| 25.04.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 4/40 |
| 25.04.-15 | Riiviöt | KRJ/HeA | 1/50 |
| 26.04.-15 | Kuuralehto | KRJ/VaB | 6/40 |
| 30.04.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 2/30 |
| 30.04.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 1/30 |
| 01.05.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 3/30 |
| 01.05.-15 | Wuki | KRJ/VaB | 3/60 |
| 01.05.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 1/30 |
| 04.05.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 5/30 |
| 04.05.-15 | Wuki | KRJ/VaB | 4/60 |
| 05.05.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 3/30 |
| 05.05.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 2/30 |
| 05.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 3/40 |
| 06.05.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 3/30 |
| 06.05.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 3/30 |
| 06.05.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 5/30 |
| 08.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 5/40 |
| 11.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 1/40 |
| 12.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 4/40 |
| 14.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 5/40 |
| 18.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 6/40 |
| 22.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 3/40 |
| 24.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 1/40 |
| 26.05.-15 | Fiktio | KRJ/VaB | 5/40 |
| 16.09.-15 | Kaunovaara | KRJ/VaB | 3/30 |
| 17.09.-15 | Kaunovaara | KRJ/VaB | 4/30 |
| 30.09.-15 | Runoratsut | KRJ/VaB, KRJ-Cup | 30/361 |
| 01.10.-15 | Yorca WBs | KRJ/VaB | 3/30 |
| 02.10.-15 | Yorca WBs | KRJ/VaB | 4/30 |
| 03.10.-15 | Erkinheimot | KRJ/VaB | 5/30 |
| 04.10.-15 | Erkinheimot | KRJ/VaB | 5/30 |
| 04.10.-15 | Yorca WBs | KRJ/VaB | 4/30 |
| 04.10.-15 | Yorca WBs | KRJ/VaB | 2/30 |
| 04.10.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 3/30 |
| 04.10.-15 | Kuuralehto | KRJ/VaB | 3/40 |
| 05.10.-15 | Yorca WBs | KRJ/VaB | 5/30 |
| 06.10.-15 | Kuuralehto | KRJ/VaB | 1/40 |
| 06.10.-15 | Zurück | KRJ/VaB | 4/30 |
| 06.10.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 5/30 |
| 07.10.-15 | Erkinheimot | KRJ/VaB | 4/30 |
| 07.10.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 4/30 |
| 07.10.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 2/30 |
| 08.10.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 5/30 |
| 09.10.-15 | Yorca WBs | KRJ/VaB | 2/30 |
| 13.10.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 2/30 |
| 16.10.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 5/30 |
| 19.10.-15 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 4/30 |
| 11.12.-14 | Zurück | KERJ/CIC2 | 5/39 |
| 04.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC2 | 4/22 |
| 06.10.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 1/14 |
| 09.10.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 1/14 |
| 10.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC2 | 2/22 |
| 22.06.-16 | Metsovaara | KERJ/CIC2 | 1/16 |
| 25.06.-16 | Metsovaara | KERJ/CIC2 | 1/16 |
| 30.06.-16 | Metsovaara | KERJ/CIC2 | 3/16 |
| 22.07.-16 | Zurück | KERJ/CIC2 | 2/28 |
| 26.07.-16 | Zurück | KERJ/CIC2 | 4/28 |
| 30.07.-16 | Zurück | KERJ/CIC2 | 3/28 |
| 14.08.-16 | Huvitutti | KERJ/CIC1 | 6/40 |
| 21.08.-16 | Huvitutti | KERJ/CIC1 | 1/40 |
| 23.08.-16 | Huvitutti | KERJ/CIC1 | 3/40 |
| 27.08.-16 | Huvitutti | KERJ/CIC1 | 4/40 |
| 22.11.-16 | Mörkövaara | KERJ/CIC2 | 3/10 |
| 28.11.-16 | Mörkövaara | KERJ/CIC2 | 3/10 |
| 29.11.-16 | Mörkövaara | KERJ/CIC2 | 3/10 |
| 30.11.-16 | Mörkövaara | KERJ/CIC2 | 1/10 |
| 01.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/CIC1 | 6/37 |
| 04.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/CIC1 | 3/37 |
| 21.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/CIC1 | 2/37 |
| 26.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/CIC1 | 5/37 |
| 27.02.-17 | Priton | KERJ/CIC2 | 1/28 |
| 04.03.-17 | Hengenvaara | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 07.03.-17 | Hengenvaara | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 14.03.-17 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 4/20 |
| 15.03.-17 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 2/20 |
| 16.03.-17 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 1/20 |
| 20.03.-17 | Hengenvaara | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 26.03.-17 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 4/20 |
| 17.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC2 | 4/30 |
| 17.04.-17 | Stratocaster | KERJ/CIC2 | 4/16 |
| 18.04.-17 | Stratocaster | KERJ/CIC2 | 4/16 |
| 18.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC2 | 3/30 |
| 21.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC2 | 4/30 |
| 25.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC2 | 1/30 |
| 26.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC2 | 4/30 |
| 03.05.-17 | Kärmeniemi | KERJ/CIC1 | 7/61 |
| 04.05.-17 | Suger&Spice Shetlands | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 08.05.-17 | Hunajamäki | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 08.05.-17 | Suger&Spice Shetlands | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 09.05.-17 | Suger&Spice Shetlands | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 11.05.-17 | Hunajamäki | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 12.05.-17 | Hunajamäki | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 15.05.-17 | Hunajamäki | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 18.05.-17 | Hunajamäki | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 19.05.-17 | Hunajamäki | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 20.05.-17 | Suger&Spice Shetlands | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 22.05.-17 | Suger&Spice Shetlands | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 24.05.-17 | Suger&Spice Shetlands | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 29.05.-17 | Suger&Spice Shetlands | KERJ/CIC1 | 4/30 |
Kesäkuu 2016
AAAARGH en kestä! Sonja on ollut sata vuotta eläkeläisrouva, ja se on käynyt toden totta hermoilleni! Se ei ole pysynyt aidoissa, ja karsinassa se on vain kiukuttellut. Ei auta, vaikka kuinka olen lisännyt sen liikuntaa ja pidentänyt maastoiluretkiä. Se kuitenkin auttoi saman tien, kun ratsastin sillä eräänä iltana esteradan sen äärirajoilla. Se hyppäsi kuin tiikeri, eikä se olisi halunnut lopettaa ollenkaan! Raskaan harjoituksenkin jälkeen se oli täynnä virtaa, pullisteli lihaksiaan ja kuopi jalallaan kuin olisi ollut nuori ori, eikä tammanmummukka. Aidoissa se kuitenkin pysyi nätisti koko illan, ja yöllä tallissa se nukkui levollista unta.
Kokeilin hypätä sillä uudelleen, ja uudelleen. Se oli innoissaan! Koska Sonja on edelleen mahtikunnossa, olen ilmoittanut sen kenttäkisoihin, uskokaa tai älkää. Odottakaahan vain, niin näette, miten me näytämme ekoissa kisoissamme varsoille mallia. Mummoille ei ryppyillä!
AAAARGH en kestä! Sonja on ollut sata vuotta eläkeläisrouva, ja se on käynyt toden totta hermoilleni! Se ei ole pysynyt aidoissa, ja karsinassa se on vain kiukuttellut. Ei auta, vaikka kuinka olen lisännyt sen liikuntaa ja pidentänyt maastoiluretkiä. Se kuitenkin auttoi saman tien, kun ratsastin sillä eräänä iltana esteradan sen äärirajoilla. Se hyppäsi kuin tiikeri, eikä se olisi halunnut lopettaa ollenkaan! Raskaan harjoituksenkin jälkeen se oli täynnä virtaa, pullisteli lihaksiaan ja kuopi jalallaan kuin olisi ollut nuori ori, eikä tammanmummukka. Aidoissa se kuitenkin pysyi nätisti koko illan, ja yöllä tallissa se nukkui levollista unta.
Kokeilin hypätä sillä uudelleen, ja uudelleen. Se oli innoissaan! Koska Sonja on edelleen mahtikunnossa, olen ilmoittanut sen kenttäkisoihin, uskokaa tai älkää. Odottakaahan vain, niin näette, miten me näytämme ekoissa kisoissamme varsoille mallia. Mummoille ei ryppyillä!
Marraskuu 2015
Hassua. Meidän ei tarvitse mennä minnekään. Eikä tehdä mitään. Tässä kuussa ei ole ollut lainkaan kisoja. Onhan Sonjalla ennenkin ollut kisattomia kuukausia esimerkiksi kesäloman aikaan, mutta nyt kun tiedän, ettei se enää palaa kilpailemaan minun kanssani, koko elämäni tuntuu autiommalta kuin koskaan.
Sonjallakin on ollut sopeutumisvaikeuksia siviilielämään, niin kuin oikeastaan aina, kun sillä on loma. Se alkoi kiukutella jo alkukuusta, koska maastoilimme aika paljon, emmekä harjoitelleet kouluratsastusta enää tavalliseen tapaan. Kolmantenatoista päivänä se jo hyppi seinille - kirjaimellisesti. Se meinasi litistää minut tahallaan seinän ja itsensä väliin, kun yritin viedä sille illalla ruokaa. Mitään loukkaantumista ei onneksi tapahtunut - tai siis minulle ei tapahtunut. Löin Sonjaa hädissäni ruokaämpärillä niin kovaa, että se säikähti ja alkoi hyppiä tasajalkaa. Ehdin luojan kiitos ajoissa pois sen kavioista. Tämän tapauksen jälkeen kammosin koko tammaa monta päivää, enkä käsitellyt sitä ollenkaan. Lopulta minun oli kuitenkin vain uskallettava, ja sama kiukuttelu jatkui, tosin ei ihan yhtä hengenvaarallisissa merkeissä.
Viikkoa myöhemmin eräällä maastoreissulla Sonja veti sellaiset pultit täysin minulle epäselvästä syystä, etten ole ennen vastaavaa nähnyt. Se hyppi ja vuhtoi kuin rodeohevonen. Olimme onneksi yksityisellä tiellä: enhän minä uskalla enää ratsastaa sillä julkisilla väylillä! Sonja hyppi pystyyn, pukitteli, pyöri ympyrää ja yritti purra jalkaani. Koko show loppui siihen, että tamma liukastui ojaan ja minä lensin sen selästä. Satula meni rikki, kumpikaan meistä elollisista olennoista ei. Jätin satulan ojaan ja ratsastin pelokkaana kotiin. Loppumatka meni hyvin.
Nyt Sonja on sitten alkanut tasaantua lopulta. Se vaatii ihan järkyttävän paljon liikuntaa pysyäkseen rauhallisena. Sen ylläpitäminen nyt, kun se ei enää kuluta energiaansa valmentautumiseen, alkaa kuitenkin olla liian aikaavievää. Harkitsen sen myymistä jollekin, joka osaa käsitellä sitä ja jolla on antaa sille tarpeeksi aikaa ja liikuntaa.
Hassua. Meidän ei tarvitse mennä minnekään. Eikä tehdä mitään. Tässä kuussa ei ole ollut lainkaan kisoja. Onhan Sonjalla ennenkin ollut kisattomia kuukausia esimerkiksi kesäloman aikaan, mutta nyt kun tiedän, ettei se enää palaa kilpailemaan minun kanssani, koko elämäni tuntuu autiommalta kuin koskaan.
Sonjallakin on ollut sopeutumisvaikeuksia siviilielämään, niin kuin oikeastaan aina, kun sillä on loma. Se alkoi kiukutella jo alkukuusta, koska maastoilimme aika paljon, emmekä harjoitelleet kouluratsastusta enää tavalliseen tapaan. Kolmantenatoista päivänä se jo hyppi seinille - kirjaimellisesti. Se meinasi litistää minut tahallaan seinän ja itsensä väliin, kun yritin viedä sille illalla ruokaa. Mitään loukkaantumista ei onneksi tapahtunut - tai siis minulle ei tapahtunut. Löin Sonjaa hädissäni ruokaämpärillä niin kovaa, että se säikähti ja alkoi hyppiä tasajalkaa. Ehdin luojan kiitos ajoissa pois sen kavioista. Tämän tapauksen jälkeen kammosin koko tammaa monta päivää, enkä käsitellyt sitä ollenkaan. Lopulta minun oli kuitenkin vain uskallettava, ja sama kiukuttelu jatkui, tosin ei ihan yhtä hengenvaarallisissa merkeissä.
Viikkoa myöhemmin eräällä maastoreissulla Sonja veti sellaiset pultit täysin minulle epäselvästä syystä, etten ole ennen vastaavaa nähnyt. Se hyppi ja vuhtoi kuin rodeohevonen. Olimme onneksi yksityisellä tiellä: enhän minä uskalla enää ratsastaa sillä julkisilla väylillä! Sonja hyppi pystyyn, pukitteli, pyöri ympyrää ja yritti purra jalkaani. Koko show loppui siihen, että tamma liukastui ojaan ja minä lensin sen selästä. Satula meni rikki, kumpikaan meistä elollisista olennoista ei. Jätin satulan ojaan ja ratsastin pelokkaana kotiin. Loppumatka meni hyvin.
Nyt Sonja on sitten alkanut tasaantua lopulta. Se vaatii ihan järkyttävän paljon liikuntaa pysyäkseen rauhallisena. Sen ylläpitäminen nyt, kun se ei enää kuluta energiaansa valmentautumiseen, alkaa kuitenkin olla liian aikaavievää. Harkitsen sen myymistä jollekin, joka osaa käsitellä sitä ja jolla on antaa sille tarpeeksi aikaa ja liikuntaa.
Lokakuu 2015
Viimeiset kilpailut menivät hyvin. Itse asiassa paremmin kuin hyvin. Viimeinen kisamatkamme oli sellaista voittokulkuetta, että kouluratsastuksen lopettaminen alkoi tuntua minusta väärältä, suorastaan roistomaiselta. Aion kuitenkin pysyä päätöksessäni, vaikka mukanamme kotiin kantamamme voittoruusuke- ja pokaalipino onkin hävyttömän kokoinen.
Nyt pitäisi sitten keksiä Sonjalle jokin projekti kilparatsun elämän jälkeen. Sillä kun on jo kolme varsaakin, niin ei siitä taida enää siitostammaa tulla. Eläkeponiksi taas se on liian virkeä ja kiukkuinen. Jos meillä olisi nuori tytär tai poika, antaisin Sonjan ehdottomasti hänen harjoitushevosekseen ja ensimmäiseksi omaksi kilpahevoseksi. Sonjallahan olisi hyvä harjoitella. Ulkopuoliselle jonkinlaiseksi koe-eläimeksi myymistä en kuitenkaan edes harkitse. Jos Sonja vaihtaisi kotia vielä, se saisi mennä pelkäksi harrasteratsuksi johonkin paikkaan, jossa maastoiltaisiin paljon ja sen lisäksi keksittäisiin tammalle aivojumppaakin.
Yorcassa Sonjan kouluratsun uran loppua ei juhlittu kovin suurin menoin, sillä kaikilla oli muita kiireitä. Henkilökunta piipahti kuitenkin onnittelemassa Sonjaa kera porkkanain ja sokeripalain. Minä ostin sille uuden halvahkon riimun lahjaksi ja ripustin viimeisetkin ruusukkeet sen karsinan oven yläpuolelle muiden kanssa. Aioin kirjoittaa "siistiin riviin muiden kanssa", mutta eipä rivi enää ole siisti, eikä edes rivi. Ruusukkeita risteilee tammani karsinan yläreunassa neljässä rivissä, osin päällekkäinkin.
Viimeiset kilpailut menivät hyvin. Itse asiassa paremmin kuin hyvin. Viimeinen kisamatkamme oli sellaista voittokulkuetta, että kouluratsastuksen lopettaminen alkoi tuntua minusta väärältä, suorastaan roistomaiselta. Aion kuitenkin pysyä päätöksessäni, vaikka mukanamme kotiin kantamamme voittoruusuke- ja pokaalipino onkin hävyttömän kokoinen.
Nyt pitäisi sitten keksiä Sonjalle jokin projekti kilparatsun elämän jälkeen. Sillä kun on jo kolme varsaakin, niin ei siitä taida enää siitostammaa tulla. Eläkeponiksi taas se on liian virkeä ja kiukkuinen. Jos meillä olisi nuori tytär tai poika, antaisin Sonjan ehdottomasti hänen harjoitushevosekseen ja ensimmäiseksi omaksi kilpahevoseksi. Sonjallahan olisi hyvä harjoitella. Ulkopuoliselle jonkinlaiseksi koe-eläimeksi myymistä en kuitenkaan edes harkitse. Jos Sonja vaihtaisi kotia vielä, se saisi mennä pelkäksi harrasteratsuksi johonkin paikkaan, jossa maastoiltaisiin paljon ja sen lisäksi keksittäisiin tammalle aivojumppaakin.
Yorcassa Sonjan kouluratsun uran loppua ei juhlittu kovin suurin menoin, sillä kaikilla oli muita kiireitä. Henkilökunta piipahti kuitenkin onnittelemassa Sonjaa kera porkkanain ja sokeripalain. Minä ostin sille uuden halvahkon riimun lahjaksi ja ripustin viimeisetkin ruusukkeet sen karsinan oven yläpuolelle muiden kanssa. Aioin kirjoittaa "siistiin riviin muiden kanssa", mutta eipä rivi enää ole siisti, eikä edes rivi. Ruusukkeita risteilee tammani karsinan yläreunassa neljässä rivissä, osin päällekkäinkin.
Syyskuu 2015
"Sonja jää eläkkeelle ens kuun kisojen jälkeen", pamautin eräässä aamukokouksessa Yorcan kahvihuoneessa.
Vaikka uutinen otettiin vastaan ihmetellen, järkyttyneenäkin, minä aion pitää pääni. Sonja on vielä hyvässä kunnossa, mutta koska soisin asian olevan niin jatkossakin, on aika vetää tamma pois kilpakentiltä. Eihän se nuorikaan ole enää. Toisaalta taas on aika idioottimaista lopettaa kilpailut, vaikka Sonjalla menee tosi lujaa. Mutta nyt on aika siirtyä muihin puuhiin. Ehkä jatkamme kenttäratsastusta vielä pitkän loman jälkeen. Kuka tietää?
Samana päivänä, kun kerroin uutiseni, Yorcan tallityttö Tuire tuli iltasella puheilleni. Hän oli kovasti huolissaan siitä, voisiko jatkaa Sonjan hoitamista. Tuire on ollut oikeastaan aina Sonjan hoitaja, ja välillä kilpaillutkin sillä. Sonja on ehdottomasti menestynein ja kuuluisin hevonen, jonka elämässä Tuirella on ollut näin merkittävä rooli.
Keskustelimme kauan Tuiren kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että Tuiren on parasta luopua Sonjasta. Se on hänelle raskasta, ja niin varmasti Sonjallekin, mutta Tuire ja Sonja saavat silti olla yhdessä joka päivä, vaikka eivät enää kuitenkaan yhtä tiiviisti kuin ennen. Minusta on nyt järkevämpää, että Tuire alkaa hoitaa jotakin nuorempaa hevosta, jolla on tulevaisuutta. Suosittelin hänelle Sonjan varsaa, Sacramentoa, mutta Tuire ei tahtonut tehdä vielä päätöstä. Hän sanoi, ettei edes mieti uutta hoitohevosta ennen kuin Sonjan ura ensikuussa oikeasti loppuu.
"Sonja jää eläkkeelle ens kuun kisojen jälkeen", pamautin eräässä aamukokouksessa Yorcan kahvihuoneessa.
Vaikka uutinen otettiin vastaan ihmetellen, järkyttyneenäkin, minä aion pitää pääni. Sonja on vielä hyvässä kunnossa, mutta koska soisin asian olevan niin jatkossakin, on aika vetää tamma pois kilpakentiltä. Eihän se nuorikaan ole enää. Toisaalta taas on aika idioottimaista lopettaa kilpailut, vaikka Sonjalla menee tosi lujaa. Mutta nyt on aika siirtyä muihin puuhiin. Ehkä jatkamme kenttäratsastusta vielä pitkän loman jälkeen. Kuka tietää?
Samana päivänä, kun kerroin uutiseni, Yorcan tallityttö Tuire tuli iltasella puheilleni. Hän oli kovasti huolissaan siitä, voisiko jatkaa Sonjan hoitamista. Tuire on ollut oikeastaan aina Sonjan hoitaja, ja välillä kilpaillutkin sillä. Sonja on ehdottomasti menestynein ja kuuluisin hevonen, jonka elämässä Tuirella on ollut näin merkittävä rooli.
Keskustelimme kauan Tuiren kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että Tuiren on parasta luopua Sonjasta. Se on hänelle raskasta, ja niin varmasti Sonjallekin, mutta Tuire ja Sonja saavat silti olla yhdessä joka päivä, vaikka eivät enää kuitenkaan yhtä tiiviisti kuin ennen. Minusta on nyt järkevämpää, että Tuire alkaa hoitaa jotakin nuorempaa hevosta, jolla on tulevaisuutta. Suosittelin hänelle Sonjan varsaa, Sacramentoa, mutta Tuire ei tahtonut tehdä vielä päätöstä. Hän sanoi, ettei edes mieti uutta hoitohevosta ennen kuin Sonjan ura ensikuussa oikeasti loppuu.
Helmikuu 2015
Sonja astutettiin ihailemallani Sacrament-orilla, joka asuu Mêl Serenissä, jonka palkkalistoilta olen itsekin ponnistanut hevosmaailmaan. Tämän kuukauden ajan ollaan seurattu vatsan pyöristymistä ja varsan syntymää, ja ratsastus on lopetettu jo hyvissä ajoin ennen pienen varsan syntymää.
Sonjan synnytys oli helppo, ja tietenkin varsa oli ihana. Kukapa ei eläinvauvoja rakastaisi? Ylpeänä Sonja hoivasi pikkuistaan, mutta olihan varsa jo tamman kolmas. Kokeneena äitinä rouva tiesi jo, miten pienten kanssa toimitaan.
Sonjan edelliset kaksi varsaa on myyty pois Yorcasta, mutta tämän pikkukaverin olisi tarkoitus jäädä kotiin. Orivarsakin sieltä sopivasti syntyi, meillä kun on yhden miehen vajaus tallin puolella!
Ensikuussa alkaa taas Sonjalla tavallinen arki - tai ei nyt ihan tavallinen. Eihän se palaa enää esteradoille, kun se on elämänsä tehnyt. Olen ajatellut huvikseni kilpailla sillä kouluratsastuksessa. Eihän sinä mitään menetä, ja se on varmasti ihan virkistävää Sonjan mielestä. Tammahan on kilparatsu henkeen ja vereen!
Sonja astutettiin ihailemallani Sacrament-orilla, joka asuu Mêl Serenissä, jonka palkkalistoilta olen itsekin ponnistanut hevosmaailmaan. Tämän kuukauden ajan ollaan seurattu vatsan pyöristymistä ja varsan syntymää, ja ratsastus on lopetettu jo hyvissä ajoin ennen pienen varsan syntymää.
Sonjan synnytys oli helppo, ja tietenkin varsa oli ihana. Kukapa ei eläinvauvoja rakastaisi? Ylpeänä Sonja hoivasi pikkuistaan, mutta olihan varsa jo tamman kolmas. Kokeneena äitinä rouva tiesi jo, miten pienten kanssa toimitaan.
Sonjan edelliset kaksi varsaa on myyty pois Yorcasta, mutta tämän pikkukaverin olisi tarkoitus jäädä kotiin. Orivarsakin sieltä sopivasti syntyi, meillä kun on yhden miehen vajaus tallin puolella!
Ensikuussa alkaa taas Sonjalla tavallinen arki - tai ei nyt ihan tavallinen. Eihän se palaa enää esteradoille, kun se on elämänsä tehnyt. Olen ajatellut huvikseni kilpailla sillä kouluratsastuksessa. Eihän sinä mitään menetä, ja se on varmasti ihan virkistävää Sonjan mielestä. Tammahan on kilparatsu henkeen ja vereen!
Tammikuu 2015
Ilmoitin loppukuusta, että Sonja vetäytyy esteradoilta. Olen ilmoittanut sen vielä ensikuussa muutamiin kisoihin, mutta sen jälkeen en aio enää hypätä sillä. Syy ei huhuista huolimatta ole loukkaantuminen. Sonja voi oikein hyvin, mutta nyt kun laatuarvosteluihin tarvittava sijoitusmäärä on täynnä, miksi rasittaisin hevosta enää hyppäämällä?
En tiedä, mitä teemme tästä eteenpäin. En ole oikeastaan ajatellut muuta kuin tulevia viimeisiä estekisoja. Moni kyselee, hyppäämmekö sitten maastoesteitä. En usko. Voi olla, että käymme joskus kisoissa huviksemme, mutta meistä kumpikaan ei koe mitään palavaa intohimoa maastoesteitä kohtaan. Jos kilpailemme vielä, luulen, että teemme sen kenttä- tai koulupuolella. Harkitsen kuitenkin myös sitä vaihtoehtoa, että Sonjasta tulisi suoraan siitostamma. Ainakin kerran haluan sen astuttaa ennen kuin vien sen minkäänlaisia jatkokisoja kohti.
Sonja lähettää terveisiä kaikille faneille. Onnitteluporkkanat eläköitymisen johdosta ovat tulleet perille, ja niitä on tullutkin kaksi suurta säkillistä oikein. Myös korteista Sonja kiittää kaikkia lähettäjiä. Jokainen kortti säilytetään ihan varmasti tallikämpässä, sellaisella rakkaudella te Sonjan seuraajat olette niitä pakertaneet.
Ilmoitin loppukuusta, että Sonja vetäytyy esteradoilta. Olen ilmoittanut sen vielä ensikuussa muutamiin kisoihin, mutta sen jälkeen en aio enää hypätä sillä. Syy ei huhuista huolimatta ole loukkaantuminen. Sonja voi oikein hyvin, mutta nyt kun laatuarvosteluihin tarvittava sijoitusmäärä on täynnä, miksi rasittaisin hevosta enää hyppäämällä?
En tiedä, mitä teemme tästä eteenpäin. En ole oikeastaan ajatellut muuta kuin tulevia viimeisiä estekisoja. Moni kyselee, hyppäämmekö sitten maastoesteitä. En usko. Voi olla, että käymme joskus kisoissa huviksemme, mutta meistä kumpikaan ei koe mitään palavaa intohimoa maastoesteitä kohtaan. Jos kilpailemme vielä, luulen, että teemme sen kenttä- tai koulupuolella. Harkitsen kuitenkin myös sitä vaihtoehtoa, että Sonjasta tulisi suoraan siitostamma. Ainakin kerran haluan sen astuttaa ennen kuin vien sen minkäänlaisia jatkokisoja kohti.
Sonja lähettää terveisiä kaikille faneille. Onnitteluporkkanat eläköitymisen johdosta ovat tulleet perille, ja niitä on tullutkin kaksi suurta säkillistä oikein. Myös korteista Sonja kiittää kaikkia lähettäjiä. Jokainen kortti säilytetään ihan varmasti tallikämpässä, sellaisella rakkaudella te Sonjan seuraajat olette niitä pakertaneet.
Joulukuu 2014
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Valmennuksen alussa annoin Oresamalle ja Sonjalle tehtävänannon. Ratsukon piti mennä ravissa kenttää ympäri kaviouralla. Jokaisen lyhyen sivun keskellä tuli pysähtyä suoraan ravista ja lähteä tasan kahden sekunnin kuluttua uudelleen raviin. Jokaisen pitkän sivun keskellä tuli tehdä täydellisen pyöreä voltti laukassa, ja jatkaa taas ravaamista.
Ensimmäinen kierros oli aika kehno. Ratsukko pysähtyi ensimmäisellä lyhyellä sivulla tosi töksähtäen ja toisella käynnin kautta. Ympyrät eivät olleet niin pyöreitä kuin olisin halunnut, ja ensimmäinen laukannostokin tapahtui monta askelta liian myöhään. Kun ratsukko meni rataa uudellen ja uudelleen, se alkoi kuitenkin sujua. Ensimmäisen kerran kun laukannostot olivat kauniita ja täsmällisiä, laitoin ratsukon vaihtamaan suuntaa.
Toiseen suuntaan alku oli myös kömpelö, vaikka ei tietenkään yhtä kamala kuin ihan alussa. Rata alkoi myös sujua kauniisti jo toisella yrittämällä. Lopetimme harjoituksen täydelliseen onnistumiseen, ja Oresama ja Sonja jäivät menemään loppukäyntejä itsenäisesti.
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Valmennuksen alussa annoin Oresamalle ja Sonjalle tehtävänannon. Ratsukon piti mennä ravissa kenttää ympäri kaviouralla. Jokaisen lyhyen sivun keskellä tuli pysähtyä suoraan ravista ja lähteä tasan kahden sekunnin kuluttua uudelleen raviin. Jokaisen pitkän sivun keskellä tuli tehdä täydellisen pyöreä voltti laukassa, ja jatkaa taas ravaamista.
Ensimmäinen kierros oli aika kehno. Ratsukko pysähtyi ensimmäisellä lyhyellä sivulla tosi töksähtäen ja toisella käynnin kautta. Ympyrät eivät olleet niin pyöreitä kuin olisin halunnut, ja ensimmäinen laukannostokin tapahtui monta askelta liian myöhään. Kun ratsukko meni rataa uudellen ja uudelleen, se alkoi kuitenkin sujua. Ensimmäisen kerran kun laukannostot olivat kauniita ja täsmällisiä, laitoin ratsukon vaihtamaan suuntaa.
Toiseen suuntaan alku oli myös kömpelö, vaikka ei tietenkään yhtä kamala kuin ihan alussa. Rata alkoi myös sujua kauniisti jo toisella yrittämällä. Lopetimme harjoituksen täydelliseen onnistumiseen, ja Oresama ja Sonja jäivät menemään loppukäyntejä itsenäisesti.
Lokakuu 2014
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tässä valmennuksessa Oresaman ja Sonjan piti harjoitella avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä ja ravissa. Sonja kuitenkin tuntui ajattelevan, että taivutukset käynnissä ovat ajanhukkaa, ja se kulki tosi rumasti ja huolimattomasti, selkäkin notkolla. Kun Oresama laittoi sen ravaamaan, se oli kuitenkin heti ihan asialla ja meni kunnolla. Etenkin sulkutaivutukset olivat hyvin kauniita, eikä avotaivutuksissakaan vikaa ollut.
Raviharjoitusten jälkeen Oresama päästeli Sonjalta höyryjä laukkakahdeksikolla ja harjoitteli lyhyen hetken laukanvaihtoja. Se oli tamman mielestä haastava tehtävä, ja Sonja yrittikin korvat hörössä parhaansa. Laukkaharjoitusten jälkeen tamma oli myös niin hyvällä tuulella, että jaksoi hetken keskittyä käynnissä tehtäviin avotaivutuksiin.
Avotaivutuksista en keksinyt paljoa nillittämistä. Ulko-ohjaa komensin kiristämään vähän, jotta Sonja ei kulkisi pää vinossa. Kun ohjaa kiristettiin, suoritus oli hyvä. Päätimme lopettaa harjoittelun ennen kuin ratsu kyllästyisi ja alkaisi kiukutella taas.
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tässä valmennuksessa Oresaman ja Sonjan piti harjoitella avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä ja ravissa. Sonja kuitenkin tuntui ajattelevan, että taivutukset käynnissä ovat ajanhukkaa, ja se kulki tosi rumasti ja huolimattomasti, selkäkin notkolla. Kun Oresama laittoi sen ravaamaan, se oli kuitenkin heti ihan asialla ja meni kunnolla. Etenkin sulkutaivutukset olivat hyvin kauniita, eikä avotaivutuksissakaan vikaa ollut.
Raviharjoitusten jälkeen Oresama päästeli Sonjalta höyryjä laukkakahdeksikolla ja harjoitteli lyhyen hetken laukanvaihtoja. Se oli tamman mielestä haastava tehtävä, ja Sonja yrittikin korvat hörössä parhaansa. Laukkaharjoitusten jälkeen tamma oli myös niin hyvällä tuulella, että jaksoi hetken keskittyä käynnissä tehtäviin avotaivutuksiin.
Avotaivutuksista en keksinyt paljoa nillittämistä. Ulko-ohjaa komensin kiristämään vähän, jotta Sonja ei kulkisi pää vinossa. Kun ohjaa kiristettiin, suoritus oli hyvä. Päätimme lopettaa harjoittelun ennen kuin ratsu kyllästyisi ja alkaisi kiukutella taas.
Huhtikuu 2014
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresama pyysi minut tänään työskentelemään vesiesteiden parissa, sillä sellaiset olivat aiheuttaneet hänelle ja Sonjalle ongelmia viime viikkoina. Aloitimmekin harjoitukset leikkivesiesteellä, joka koostui metrin korkuisesta läpinäkyvästä puomiesteestä, jonka takana oli vettä esittävä vesipatja. Sonja sai hypätä esteen ensin ilman patjaa, ja tamma tuntui pitävän sitä naurettavan helppona. Kun patja lisättiin, Sonja kuitenkin kauhistui. Tamma oli sitä mieltä, että hänhän ei hyppää, ja kiersi esteen luimien.
Rakensin parista ylimääräisestä puomista esteen toiselle puolelle laidan, jottei Sonja pääsisi kiertämään estettä, ja asetuin itse toiselle puolelle sillä aikaa kun Oresama antoi hevosen nuuhkia patjaa. Sitten ratsukko yritti uudelleen, ja minä komensin Oresamaa ratsastamaan pohkeella ja istunnalla tosi reippaasti. Ylihän Sonja meni niin että leiskahti, mutta selvästi epävarmana. Hyppy oli suhteettoman suuri, vaikka este oli matala ja patja kapea. Muutaman harjoitushypyn jälkeen tamma kuitenkin rauhoittui.
Kehotin Oresamaa harjoittelemaan vielä itsenäisesti oikealla vesiesteellä, koska se olisi Sonjan mielestä varmasti vielä pelottavampi. Yorcan pihaan sellaista ei pystynyt järjestämään, joten harjoittelu oli pakko toteuttaa patjalla.
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresama pyysi minut tänään työskentelemään vesiesteiden parissa, sillä sellaiset olivat aiheuttaneet hänelle ja Sonjalle ongelmia viime viikkoina. Aloitimmekin harjoitukset leikkivesiesteellä, joka koostui metrin korkuisesta läpinäkyvästä puomiesteestä, jonka takana oli vettä esittävä vesipatja. Sonja sai hypätä esteen ensin ilman patjaa, ja tamma tuntui pitävän sitä naurettavan helppona. Kun patja lisättiin, Sonja kuitenkin kauhistui. Tamma oli sitä mieltä, että hänhän ei hyppää, ja kiersi esteen luimien.
Rakensin parista ylimääräisestä puomista esteen toiselle puolelle laidan, jottei Sonja pääsisi kiertämään estettä, ja asetuin itse toiselle puolelle sillä aikaa kun Oresama antoi hevosen nuuhkia patjaa. Sitten ratsukko yritti uudelleen, ja minä komensin Oresamaa ratsastamaan pohkeella ja istunnalla tosi reippaasti. Ylihän Sonja meni niin että leiskahti, mutta selvästi epävarmana. Hyppy oli suhteettoman suuri, vaikka este oli matala ja patja kapea. Muutaman harjoitushypyn jälkeen tamma kuitenkin rauhoittui.
Kehotin Oresamaa harjoittelemaan vielä itsenäisesti oikealla vesiesteellä, koska se olisi Sonjan mielestä varmasti vielä pelottavampi. Yorcan pihaan sellaista ei pystynyt järjestämään, joten harjoittelu oli pakko toteuttaa patjalla.
Helmikuu 2014
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Luulin, että olisi erinomainen idea aloittaa Oresaman ja Sonjan valmennus muutamasta noin metrin esteestä koostuvasta radasta, mutta mitä vielä. Oresama sai Sonjan hyppäämään kaksi turhautunutta hyppyä ennen kuin suoritus päättyi raivoisaan pukkisarjaan. Ratsastaja huusi, että korota nyt edes vähän esteitä, ja asettele ne vaikeammin, ei tästä muuten mitään tule. Minä tottelin.
Haastavalla 120cm esteistä kootulla radalla Sonja hyppäsi kuin ammattilainen. Kehotin Oresamaa pidättelemään sitä hieman, jotta hypyistä tulisi hallitumman näköisiä. Sonja protestoi pidätteitä vastaan pukittamalla ja kieltäytymällä hyppäämästä pari kertaa, mutta kun se ymmärsi, mitä siltä haluttiin, se meni tosi hienosti. Ratsukko suoritti vaikeutetun radan kahdesti. Erityisen hienosti meni muuri. Sonja hyppäsi sen rohkeasti ja kauniisti, joskin jätti ihan hitusen liikaa ilmavaraa itsensä ja esteen väliin.
Uskon, että ratsukko voi jatkaa kilpailemista tavalliseen tapaan. Kisakunnossa he todella ovat, sekä hevonen että ratsastaja.
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Luulin, että olisi erinomainen idea aloittaa Oresaman ja Sonjan valmennus muutamasta noin metrin esteestä koostuvasta radasta, mutta mitä vielä. Oresama sai Sonjan hyppäämään kaksi turhautunutta hyppyä ennen kuin suoritus päättyi raivoisaan pukkisarjaan. Ratsastaja huusi, että korota nyt edes vähän esteitä, ja asettele ne vaikeammin, ei tästä muuten mitään tule. Minä tottelin.
Haastavalla 120cm esteistä kootulla radalla Sonja hyppäsi kuin ammattilainen. Kehotin Oresamaa pidättelemään sitä hieman, jotta hypyistä tulisi hallitumman näköisiä. Sonja protestoi pidätteitä vastaan pukittamalla ja kieltäytymällä hyppäämästä pari kertaa, mutta kun se ymmärsi, mitä siltä haluttiin, se meni tosi hienosti. Ratsukko suoritti vaikeutetun radan kahdesti. Erityisen hienosti meni muuri. Sonja hyppäsi sen rohkeasti ja kauniisti, joskin jätti ihan hitusen liikaa ilmavaraa itsensä ja esteen väliin.
Uskon, että ratsukko voi jatkaa kilpailemista tavalliseen tapaan. Kisakunnossa he todella ovat, sekä hevonen että ratsastaja.
Toukokuu 2013
Sonja on kasvanut isoksi, aikuiseksi, mutta aikuistunut se ei ole. Raastaa välillä olla sen kanssa, kun se on niin hankala. Tässä kuussa kävi eläinlääkäri katsomassa, olisiko tammassa jotain fyysistä vikaa, jonka takia se olisi näin vihainen, mutta mitään ei loytynyt. Mikään ei ole kipeä, aivokasvainta on turha epäillä, sisäisistä vammoista ei osaa sanoa, mutta eivät ole todennäkoisiä. Loppukuussa neidillä on aika niinsanotulle hevoskuiskaajalle, vaikka pidänkin hevoskuiskaajia helppoheikkeinä.
On meillä toki hyviäkin hetkiä ollut. Sonjan kanssa on ihan mukava kisata, koska se oikeasti tahtoo mennä, eikä sitä tarvitse maanitella hyppäämään. Lisäksi olemme maastoilleet paljon alkukuusta, ja vaikka lenkit eivät yhtä rentoja olekaan kuin muiden ratsujen kanssa, kyllä ainakin hevoseni nauttii.
Sonjan kasvattaja myos vinkkasi, että tammalla oli koira ja lampaita kaverinaan nuorempana, kun se ei hevosten kanssa toimeen tule. Luulenpa, että Yorcaan pitää hankkia koira ja pari lammasta Sonjalle. Ehkä se rentoutuisi, kun saisi edes jonkinlaista eläinseuraa.
Sonja on kasvanut isoksi, aikuiseksi, mutta aikuistunut se ei ole. Raastaa välillä olla sen kanssa, kun se on niin hankala. Tässä kuussa kävi eläinlääkäri katsomassa, olisiko tammassa jotain fyysistä vikaa, jonka takia se olisi näin vihainen, mutta mitään ei loytynyt. Mikään ei ole kipeä, aivokasvainta on turha epäillä, sisäisistä vammoista ei osaa sanoa, mutta eivät ole todennäkoisiä. Loppukuussa neidillä on aika niinsanotulle hevoskuiskaajalle, vaikka pidänkin hevoskuiskaajia helppoheikkeinä.
On meillä toki hyviäkin hetkiä ollut. Sonjan kanssa on ihan mukava kisata, koska se oikeasti tahtoo mennä, eikä sitä tarvitse maanitella hyppäämään. Lisäksi olemme maastoilleet paljon alkukuusta, ja vaikka lenkit eivät yhtä rentoja olekaan kuin muiden ratsujen kanssa, kyllä ainakin hevoseni nauttii.
Sonjan kasvattaja myos vinkkasi, että tammalla oli koira ja lampaita kaverinaan nuorempana, kun se ei hevosten kanssa toimeen tule. Luulenpa, että Yorcaan pitää hankkia koira ja pari lammasta Sonjalle. Ehkä se rentoutuisi, kun saisi edes jonkinlaista eläinseuraa.
| Päivämäärä | Sukupuoli | Varsa | Isä | Omistaja |
| 05.05.-13 | Tamma | Southern Shore RR | Dictator FIN | brainchild |
| 08.08.-13 | Ori | Southern Sombrero RR | Tiger Trouble | Yogi |
| 20.02.-15 | Ori | Southern Sacramento RR | Sacrament | Oresama/Yorca |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti