| Nimi: | Red Reason VH12-031-0095 | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
| Sukupuoli: | Ori | Kasvattaja: | Tiina Nurmi, evm |
| Rotu: | Suomenpuoliverinen | Painotus: | Kenttäratsastus |
| Säkäkorkeus: | 167cm | Koulutustaso: | ko HeA, re 130cm, CCI/CIC2 |
| Syntynyt: | 27.01.-12, 33v | Meriitit: | YLA1, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II |
Kuvat © Benny De Ruiter Stables
Red Reason menehtyi vanhuuteen 31.7.2019 33-vuotiaana.
Red Reasonin, eli Retun luonnetta on aina sanottu samanlaiseksi kuin pusukarkit. Siinä on kova ja periksiantamaton ulkokuori, mutta kun sen viimein murtaa, on sisus pehmeää mansikkavaahtoa. Retu vaikuttaakin hyvin pahalta pojalta tapellessaan täysillä uutta ratsastajaansa vastaan, mutta vanha tuttu hoitaja saa osakseen vain lempeää hörinää. Ori tervehtii tyytyväisenä myös eläinlääkäriä, kengittäjää ja tuttua kilparatsastajaansa ja nauttii tuttujen ihmisten ja hevosten seurasta täysin rentona.
Tottakai ori kokeilee uutta hoitajaansa. Se huomaa, jos ihminen on epävarma tai heikko ja käyttää häikäilemättä sellaisia tyyppejä hyväkseen. Taitava, suoraselkäinenkin heppu saa oikein kunnolla komentaa ja käskeä saadakseen Retun seisomaan kunnolla ja odottamaan. Ori on kuin sähköjänis kapinoidessaan, heiluessaan, kiskoessaan, kiukutellessaan. Muutaman kerran se on yrittänyt kavahtaa takajaloilleen riimunaruun kytkettynä. Isäntä neuvoo olemaan kursalematta: sen kun läpsäyttää Retua oikein kunnolla. Ei se sitä enää pian muista. Emäntä korostaa kärsivällisyyttä: oria on kiellettävä kymmenen kertaa samasta asiasta ja estettävä huono käytös etukäteen. Kumpikin keino toimii.
Suklaakuori murtuu, kun aikaa kuluu. Pikkuhiljaa Retusta tulee siedettävä hoitohevonen. Vuoden kuluttua se viimeistään jo tervehtii rakasta hoitajaansa innokkaasti hirnuen ja seisoo tarkasti paikallaan koko harjauksen ja valjastuksen ajan. Muutos ei tapahdu yhtäkkiä tai nopeasti, vaan niin rauhallisesti, ettei sitä edes huomaa. Jonain päivänä sitä vain tajuaa, että hurja Retu noukki juuri kuolaimet hoitajansa kämmeneltä itse ja korvat hörössä, eikä yrittänyt pelotella nostelemalla päätään ja luimimalla.
Suklaakuori murtuu, kun aikaa kuluu. Pikkuhiljaa Retusta tulee siedettävä hoitohevonen. Vuoden kuluttua se viimeistään jo tervehtii rakasta hoitajaansa innokkaasti hirnuen ja seisoo tarkasti paikallaan koko harjauksen ja valjastuksen ajan. Muutos ei tapahdu yhtäkkiä tai nopeasti, vaan niin rauhallisesti, ettei sitä edes huomaa. Jonain päivänä sitä vain tajuaa, että hurja Retu noukki juuri kuolaimet hoitajansa kämmeneltä itse ja korvat hörössä, eikä yrittänyt pelotella nostelemalla päätään ja luimimalla.
Retu osaa olla hankala ratsastettaessa. Jos sillä on ollut pari vapaapäivää putkeen, kannattaa suosiolla aloittaa irtokuoksuttamalla. Tavallisina päivinä riittää kuitenkin periksiantamaton asenne ja vähän omppukuolainta kovemmat aseet. Ori saattaa yrittää viedä ratsastajaansa, tai se voi kieltäytyä liikkumasta kokonaan. Raippa on hyvä apu liikkeelle lähdettäessä ainakin lämmittelyn ajan, ja ylikuumuneen hevosen selässä on vain itse pidettävä jäitä hatussa. Kun lämmittelyssä puretaan vähän paineita vaikka oikein pitkällä, nopeatempoisella ravilla, sujuu treeni sitten paremmin.
Kouluosuudella Retu on vähän liian järeä, ja koulutustaso onkin nimen omaan kouluosuuden vuoksi jäänyt CCI/CIC2'een. Kun ammattimaisella kouluratsulla menee, on kuin hevonen liikkuisi ajatuksesta. Tämän herrashenkilön satulassa taas tuntuu kuin ohjaisi ylisuurta lumiauraa liian pienellä kentällä. Napakka, voimakas ratsastaja saa hevosen menemään melko hyvin ja helpon näköisesti, mutta ei ilmaiseksi. Ratsastajan on tehtävä aivan kaikki työ, aina ravikäskystä askelpituuden hienosäätämiseen. Orin siis saa taipumaan, mutta se vaatii lihas- ja aivotyöskentelyä.
Esteradalla on Retu samanlainen vauhtihirmu ja vaikeasti pideltävä, mutta ainakin se hyppää itse ja vieläpä ohjautuu automaattisesti kohti esteitä. Ratsastajan tarvitsee vain näyttää suuntaa ja tasapainottaa hyppyjä aavistuksen. Tällä ratsulla on ihanaa hypätä nopeasti, jos vain ei hallitsemattoman oloinen vauhti pelota. Katselijoista orin kaahailu on aina näyttänyt vain suunnattomalta hyppäämisen ilolta.
Maastoesteharjoittelu on Retulla täydellistä, samoin kuin maastoilu ylipäätään. Orilla on hyvä kunto ja varmat jalat, eikä se todellakaan yritä kääntyä kotiinpäin. Se pumppaa menemään rytmikkään tasaisesti eikä pelkää oudoimpiakaan ääniä tai tapahtumia. Eräänä kesänä se hyppäsi tukkiesteen yli kuin ei olisi huomannut metrin päässä möykkäävää traktoria... Ori on ehdottomasti parhaassa vireessä maastossa, ja nauttii työstään.
Kouluosuudella Retu on vähän liian järeä, ja koulutustaso onkin nimen omaan kouluosuuden vuoksi jäänyt CCI/CIC2'een. Kun ammattimaisella kouluratsulla menee, on kuin hevonen liikkuisi ajatuksesta. Tämän herrashenkilön satulassa taas tuntuu kuin ohjaisi ylisuurta lumiauraa liian pienellä kentällä. Napakka, voimakas ratsastaja saa hevosen menemään melko hyvin ja helpon näköisesti, mutta ei ilmaiseksi. Ratsastajan on tehtävä aivan kaikki työ, aina ravikäskystä askelpituuden hienosäätämiseen. Orin siis saa taipumaan, mutta se vaatii lihas- ja aivotyöskentelyä.
Esteradalla on Retu samanlainen vauhtihirmu ja vaikeasti pideltävä, mutta ainakin se hyppää itse ja vieläpä ohjautuu automaattisesti kohti esteitä. Ratsastajan tarvitsee vain näyttää suuntaa ja tasapainottaa hyppyjä aavistuksen. Tällä ratsulla on ihanaa hypätä nopeasti, jos vain ei hallitsemattoman oloinen vauhti pelota. Katselijoista orin kaahailu on aina näyttänyt vain suunnattomalta hyppäämisen ilolta.
Maastoesteharjoittelu on Retulla täydellistä, samoin kuin maastoilu ylipäätään. Orilla on hyvä kunto ja varmat jalat, eikä se todellakaan yritä kääntyä kotiinpäin. Se pumppaa menemään rytmikkään tasaisesti eikä pelkää oudoimpiakaan ääniä tai tapahtumia. Eräänä kesänä se hyppäsi tukkiesteen yli kuin ei olisi huomannut metrin päässä möykkäävää traktoria... Ori on ehdottomasti parhaassa vireessä maastossa, ja nauttii työstään.
Kenttäkisa on raskas rupeama, mutta sepä ei oria pelota. Ei sitä tosin haittaa este- tai koulukisakaan pelkästään, vaikka hauskin maasto-osuus jääkin pois. Hevonen on hieman tavallista riehakkaampi tammojen perään tuijotellessaan, mutta isäntä ei ole aivan varma, käsittääkö Retu oikeasti edes olevansa poissa kotoa.
Koulukenttä menee hieman paremmin kuin kotona. Retu on niin kiinnostunut ympäristöstään, erityisesti lämmittelykentän tammoista, ettei muista vyöryä raskaasti kuin jyrä. Itse asiassa se vaikuttaa melko normaaliälyiseltä hevoselta totellessaan ratsastajaansa suhteellisen kevyitä apuja. Vieläkin pojulla meneminen vaatii taitoa ja kuntoa, mutta on se helpompaa kuin kotona.
Esteradalla hevonen on kuin kotonaan, vaikka paikka olisikin vieras talli ja ajankohta kisapäivän korkeimman hälinätason hetki. Retu syöksyy kohti esteitä ja hyppää, se on sen työtä. Ratsastajan täytyy vain pitää kiinni, niin puhdas rata tulee. Hyvän ajan saa aikaan sitten hyppäämällä mukana.
Maastoesteosuudelle Retu ponnahtaa korvat pystyssä ja häntä korkealla. Ennen lähtöä se tärisee ja vetää ohjista. Uusi metsä! Sinne pitää päästä! Uudessa paikassa hevosen keskittyminen pitää heti alusta asti ohjata rataan: jps sen antaa pällistellä jäniksiä, se lähtee aivan varmasti niiden perään. Onneksi Retun keskittyminen loksahtaa koko radan ajaksi paikoilleen, kun sen kerran saa kanavoitua oikein.
Koulukenttä menee hieman paremmin kuin kotona. Retu on niin kiinnostunut ympäristöstään, erityisesti lämmittelykentän tammoista, ettei muista vyöryä raskaasti kuin jyrä. Itse asiassa se vaikuttaa melko normaaliälyiseltä hevoselta totellessaan ratsastajaansa suhteellisen kevyitä apuja. Vieläkin pojulla meneminen vaatii taitoa ja kuntoa, mutta on se helpompaa kuin kotona.
Esteradalla hevonen on kuin kotonaan, vaikka paikka olisikin vieras talli ja ajankohta kisapäivän korkeimman hälinätason hetki. Retu syöksyy kohti esteitä ja hyppää, se on sen työtä. Ratsastajan täytyy vain pitää kiinni, niin puhdas rata tulee. Hyvän ajan saa aikaan sitten hyppäämällä mukana.
Maastoesteosuudelle Retu ponnahtaa korvat pystyssä ja häntä korkealla. Ennen lähtöä se tärisee ja vetää ohjista. Uusi metsä! Sinne pitää päästä! Uudessa paikassa hevosen keskittyminen pitää heti alusta asti ohjata rataan: jps sen antaa pällistellä jäniksiä, se lähtee aivan varmasti niiden perään. Onneksi Retun keskittyminen loksahtaa koko radan ajaksi paikoilleen, kun sen kerran saa kanavoitua oikein.
| Evil Reasons fwb, 170cm, evm. | Damned FIN fwb, 169cm, evm. | Cacti FIN fwb, 171cm, evm. |
| Diedra FIN fwb, 164cm, evm. | ||
| Swanlike FIN fwb, 168cm, evm. | Corbin Dance fwb, 162cm, evm. | |
| Classic Swansong fwb, 169cm, evm. | ||
| Sparkling Red fwb, 163cm, evm. | Darkle FIN fwb, 160cm, evm. | Rome-Like fwb, 161cm, evm. |
| Old-School Moviestar fwb, 160cm, evm | ||
| Russian Red fwb, 168cm, evm. | Ancient King fwb, 172cm, evm. | |
| Russian Roulette fwb, 169cm, evm |
Evil Reasons oli 170cm korkea punaraudikko kenttäratsu. Se kilpaili menestyksekkäästi tasolla CCI/CIC4. Oria ei viety laatuarvosteluihin asti, koska isäntä katsoi sen turhaksi, mutta kantakirjattu tämä komea ratsu oli ykköspalkinnolle. Evil Reasons oli hieman raisunluonteinen ori, mutta ei sen annettu käsittelijöidensä silmille kuitenkaan hyppiä. Siitosorin urallaan se sai kaksikymmentäkolme varsaa, joista seitsemäntoista oli oreja. Evil Reasons periytti punertavaa värinsä kaikille jälkeläisilleen.
Damned FIN oli Katariina Jokisen omistama ja kasvattama, Toni Perkiömäen kilpailema kenttäratsu. Tämä 169-senttinen ori oli oikea ässä varsinkin hyppääjänä sekä esteradalla että maastoesteillä. Ratsu oli ihanan suklaanruskea rautias neljällä korkealla sukalla. Viisivuotiaasta yhdeksänvuotiaaksi se kilpaili aktiivisesti, hienolla menestyksellä, ja siirtyi sitten siitosoriksi. Damned FIN ehti kuitenkin astua vain kuusi tammaa ensimmäisellä kaudellaan ennen kuin se jouduttiin lopettamaan tallissa riehuneen pahan epidemia-aallon vuoksi.
Cacti FIN asui Peltoniemen siitostallissa koko siitosoriaikansa, melkein kymmenen vuotta. Se oli punaruunikko, 171-senttinen ori. Sen jälkeläisistä suurin osa lähti Ruotsiin kilpailemaan ja elämään, mutta kahdeksan varsan pieni porukka jäi Suomen puolelle menestymään hienosti niin kilpa- kuin siitoshevosinakin. Cacti FINin oma kilpaura oli lyhyt mutta loistokas. Kuudennen ja seitsemännen ikävuotensa aikana se ehti menestymään niin upeasti, että palkittiin kenttäratsastuksen ja esteratsastuksen laatuarvosteluissa ykköspalkinnoilla. Kahdeksanvuotiaasta neljätoistavuotiaaksi ori oli kotihevosena, ja näki kilparatoja enää vain pari kertaa vuodessa.
Vaaleanrautias Diedra FIN oli 164cm korkea estepainotteinen kilparatsu. Se kokeili rennosti myös kouluratojen valloitusta, mutta ei menestynyt yhtä hyvin kuin hypäten. Diedra FIN ponnahteli uransa huippuaikana 150cm ratana kevyen näköisesti ja niitti mainetta Suomessa ja Tanskassa. Vanhuuden päivilleen tamma asettui takaisin koto-Suomeen ja sai kaksi varsaa Cacti FINistä.
Cacti FIN asui Peltoniemen siitostallissa koko siitosoriaikansa, melkein kymmenen vuotta. Se oli punaruunikko, 171-senttinen ori. Sen jälkeläisistä suurin osa lähti Ruotsiin kilpailemaan ja elämään, mutta kahdeksan varsan pieni porukka jäi Suomen puolelle menestymään hienosti niin kilpa- kuin siitoshevosinakin. Cacti FINin oma kilpaura oli lyhyt mutta loistokas. Kuudennen ja seitsemännen ikävuotensa aikana se ehti menestymään niin upeasti, että palkittiin kenttäratsastuksen ja esteratsastuksen laatuarvosteluissa ykköspalkinnoilla. Kahdeksanvuotiaasta neljätoistavuotiaaksi ori oli kotihevosena, ja näki kilparatoja enää vain pari kertaa vuodessa.
Vaaleanrautias Diedra FIN oli 164cm korkea estepainotteinen kilparatsu. Se kokeili rennosti myös kouluratojen valloitusta, mutta ei menestynyt yhtä hyvin kuin hypäten. Diedra FIN ponnahteli uransa huippuaikana 150cm ratana kevyen näköisesti ja niitti mainetta Suomessa ja Tanskassa. Vanhuuden päivilleen tamma asettui takaisin koto-Suomeen ja sai kaksi varsaa Cacti FINistä.
Swanlike FIN oli suvultaan vaatimaton 168-senttinen kenttätykki, jonka kyvyt Katariina Jokisen hevosten vakioratsastaja Toni Perkiömäki onneksi huomasi. Hän koulutti kiltistä tammasta kilparatsun pojalleen Touko Perkiömäelle, joka menestyi Swanlike FINillä hienosti CCI/CIC5 tasolla asti. Tamma oli niin siro ja kevytrakenteinen, että ei sitä oltaisi enää näyttelyissä arvostettu, mutta sen neljä varsaa perivätkin vain emänsä hyppykyvyt, eivät ulkonäköä.
Swanlike FINin vaatimaton isäori oli Corbin Dance, kilpailematon keskikokoinen tummanpunarautias. Corbin Dancen kenttäratsun ura oli alkamassa lupaavan oloisesti kotitreenissä, mutta ensimmäisen kautensa kynnyksellä ori kaatui maastoesteillä ja loukkaantui. Ratsu jäi henkiin ja toipui, mutta uuden loukkaantumisen riskiä ei otettu kilpailuttamalla sitä enää. Siitosoriksikaan tämä tuntematon hevonen ei päässyt, mutta sai astua silti kaksi kotikylänsä tavallista tammaa.
Toinen Corbin Dancen morsioista oli vaaleanrautias Classic Swansong, tavattoman siro ja hyväsydäminen hevonen. Tamma oli 169-senttinen, mutta toimi silti ratsastuskoululla myös pieniä lapsia opettamassa. Se oli yleispainotteinen tuntiratsu, osasi hieman mutta monipuolisesti kaikkea.
Swanlike FINin vaatimaton isäori oli Corbin Dance, kilpailematon keskikokoinen tummanpunarautias. Corbin Dancen kenttäratsun ura oli alkamassa lupaavan oloisesti kotitreenissä, mutta ensimmäisen kautensa kynnyksellä ori kaatui maastoesteillä ja loukkaantui. Ratsu jäi henkiin ja toipui, mutta uuden loukkaantumisen riskiä ei otettu kilpailuttamalla sitä enää. Siitosoriksikaan tämä tuntematon hevonen ei päässyt, mutta sai astua silti kaksi kotikylänsä tavallista tammaa.
Toinen Corbin Dancen morsioista oli vaaleanrautias Classic Swansong, tavattoman siro ja hyväsydäminen hevonen. Tamma oli 169-senttinen, mutta toimi silti ratsastuskoululla myös pieniä lapsia opettamassa. Se oli yleispainotteinen tuntiratsu, osasi hieman mutta monipuolisesti kaikkea.
163 senttiä yhtä punasävyistä raudikkodiivaa, mitäs se sellainen on? Jokainen suomenpuoliverikasvattaja tietää kyseessä olevan Sparkling Redin, loistavasukuisen siitostamman, emänsä ainoan jälkeläisen. Tamman ei olisi tarvinnut tehdä mitään ollakseen uskomattoman arvokas siitostamma, mutta sepä loisti pitkin Suomea, Ruotsia ja Tanskaa hypäten ensin Suomen ja sitten Ruotsin maajoukkueessa kansainvälisissä kisoissa. Mestaruutta se ei voittanut, mutta hopea ei ollut häpeä. Sisukas ja kipakka Sparkling Red on tänäkin päivänä Lapissa Suomen kuuluisimpana siitostammana, ja on tällä hetkellä neljän varsan emä.
Darkle FIN on harvinainen mutta haluttu nimi suomenpuoliveristen sukutauluissa. Se oli teoriassa kenttäpainotteinen, mutta käytännössä yleispainotteinen, 160-senttinen shamppanjanrautias. Se ennätti saada palkinnot yleis-, koulu-, este- ja kenttälaatuarvosteluista ennen uransa loppua. Jossain välissä se kipitti kantakirjattavaksikin, ja sai kakkospalkinnon miinuksenaan harvinaisen röyhkeä käytös. Siitosorin ura olisi ollut itsestäänselvyys, mutta kasvattaja, omistaja ja valmentaja Saku Alanen antoi ratsun astua vain kolme tammaa hävyttömän korkeita maksuja vastaan.
161-senttinen Rome-Like oli hellyyttävä ori yhden sinisen ja yhden ruskean silmänsä kanssa. Se osasi käyttäytyä nätisti ja kapasiteettia oli sekä esteille että koulupuolelle. Ori kilpailikin neljä kautta ennen kuin loukkaantui lievästi ja vetäytyi harraste- ja siitoskäyttöön. Rome-Likella ei ole erityisiä suurkisavoittoja tai palkintoja, mutta sen kuudesta jälkeläisestä on joka ainoa ollut menestyksekäs kilparatsu Darkle FIN tietysti etunenässä.
Old-School Moviestar sai nimensä siitä, että sen isännän mukaan Marilyn Monroe olisi näyttänyt täsmälleen samalta, jos olisi syntynyt hevoseksi. Tamma osasi aikuisempana myös käyttäytyä kuin diiva, ja pässityksellään aiheuttikin monet naurut varsinkin kisapaikoilla. Neiti ei kuitenkaan ollut pahansisuinen äkäpussi, vaan kyvykäs ja komea mahonginvärinen raudikkoratsu. Se kilpaili sekä esteillä että koulussa, ja näyttelyitä kierrettyään otti vastaan vir MVA Ch -arvonimet. Tamma myös kantakirjattiin ykköspalkinnolla. Koko julkinen ura päättyi siitostammavuosiin, joiden aikana hevonen astutettiin kuudesti.
161-senttinen Rome-Like oli hellyyttävä ori yhden sinisen ja yhden ruskean silmänsä kanssa. Se osasi käyttäytyä nätisti ja kapasiteettia oli sekä esteille että koulupuolelle. Ori kilpailikin neljä kautta ennen kuin loukkaantui lievästi ja vetäytyi harraste- ja siitoskäyttöön. Rome-Likella ei ole erityisiä suurkisavoittoja tai palkintoja, mutta sen kuudesta jälkeläisestä on joka ainoa ollut menestyksekäs kilparatsu Darkle FIN tietysti etunenässä.
Old-School Moviestar sai nimensä siitä, että sen isännän mukaan Marilyn Monroe olisi näyttänyt täsmälleen samalta, jos olisi syntynyt hevoseksi. Tamma osasi aikuisempana myös käyttäytyä kuin diiva, ja pässityksellään aiheuttikin monet naurut varsinkin kisapaikoilla. Neiti ei kuitenkaan ollut pahansisuinen äkäpussi, vaan kyvykäs ja komea mahonginvärinen raudikkoratsu. Se kilpaili sekä esteillä että koulussa, ja näyttelyitä kierrettyään otti vastaan vir MVA Ch -arvonimet. Tamma myös kantakirjattiin ykköspalkinnolla. Koko julkinen ura päättyi siitostammavuosiin, joiden aikana hevonen astutettiin kuudesti.
Russian Rediä olisi voinut sanoa tähdenlennoksi, ellei se olisi ollut niin vakuuttava. Kenttäpainotteinen tamma saavutti paljon ja äkkiä, eli täysillä ja palloili Pohjoismaiden väliä minkä ehti. Sen menestystä ei kuitenkaan saavutettu ilmaiseksi, vaan tamman kunto romahti liiallisen rasituksen vuoksi jo seitsemänvuotiaana täysin. Jalka- ja selkävikaisena, vihaisena ja kivuliaana sillä ei enää voinut ratsastaa. Siitä yritettiin siitostammaa samana vuonna kun ura loppui, ja hienon varsan tamma saikin, mutta heikkona kuoli itse synnytyksessä.
Ancient King oli 172-senttinen kolmen varsan ylpeä isä, joka kolmannen tamman astuttuaan meni ruunattavaksi. Orina se oli niin mahdoton käsiteltävä ja rauhoittui ruunana niin paljon, että ratkaisu oli oikea. Hevonen pystyikin näyttämään kyntensä kenttäkisoissa kunnolla vasta kun tammojen perässä juokseminen ja äksyily eivät vieneet terää sen suorituksista. Ruuna oli mainio ratsu, ja uransa lopulla se ansaitsi laatuarvostelun kakkospalkinnon.
Lehtosen Sebastianin Russian Roulette oli melko tavallinen kilparatsu. Se kilpaili CCI/CIC3-tasolla hieman keskimääräistä paremmin, mutta ei kerännyt erityistä mainetta. Kuuluisammaksi se tuli ulkonäöllään. Tämä sopusuhtainen, hyvin tumma raudikko kantakirjattiin ykköspalkinnolla ja käytettiin niin monissa näyttelyissä niin hyvällä menestyksellä, että se sai myös arvonimet vir MVA ja ch.
Ancient King oli 172-senttinen kolmen varsan ylpeä isä, joka kolmannen tamman astuttuaan meni ruunattavaksi. Orina se oli niin mahdoton käsiteltävä ja rauhoittui ruunana niin paljon, että ratkaisu oli oikea. Hevonen pystyikin näyttämään kyntensä kenttäkisoissa kunnolla vasta kun tammojen perässä juokseminen ja äksyily eivät vieneet terää sen suorituksista. Ruuna oli mainio ratsu, ja uransa lopulla se ansaitsi laatuarvostelun kakkospalkinnon.
Lehtosen Sebastianin Russian Roulette oli melko tavallinen kilparatsu. Se kilpaili CCI/CIC3-tasolla hieman keskimääräistä paremmin, mutta ei kerännyt erityistä mainetta. Kuuluisammaksi se tuli ulkonäöllään. Tämä sopusuhtainen, hyvin tumma raudikko kantakirjattiin ykköspalkinnolla ja käytettiin niin monissa näyttelyissä niin hyvällä menestyksellä, että se sai myös arvonimet vir MVA ja ch.
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 22.11.-11 | Hex Sporthorses | KERJ/CCI/CIC2 | 2/50 |
| 25.11.-11 | Taikakuun Kartano | KERJ/CCI/CIC2 | 4/40 |
| 30.11.-11 | Taikakuun Kartano | KERJ/CCI/CIC2 | 1/40 |
| 07.01.-12 | Vitry | KERJ/CCI/CIC2 | 7/49 |
| 08.01.-12 | Vitry | KERJ/CCI/CIC2 | 3/49 |
| 11.01.-12 | Chinet Ranch | KERJ/CCI/CIC2 | 4/40 |
| 13.01.-12 | Chinet Ranch | KERJ/CCI/CIC2 | 2/40 |
| 21.01.-12 | Hex Sporthorses | KERJ/CCI/CIC2 | 3/50 |
| 25.01.-12 | Bairdon | KERJ/CCI/CIC2 | 1/50 |
| 12.02.-12 | Katvusto | KERJ/CCI/CIC2 | 4/33 |
| 22.02.-12 | Zurück | KERJ/CCI/CIC2 | 5/30 |
| 29.02.-12 | Bairdon | Kenttä/CCI/CIC2 | 2/27 |
| 01.03.-12 | Bairdon | Kenttä/CCI/CIC2 | 3/27 |
| 02.03.-12 | Bairdon | Kenttä/CCI/CIC2 | 3/27 |
| 03.03.-12 | Bairdon | Kenttä/CCI/CIC2 | 3/27 |
| 08.03.-12 | Bairdon | Kenttä/CCI/CIC2 | 4/27 |
| 15.04.-12 | Taikakuun Kartano | KERJ/CIC2, KERJ-Cup | 1/70 |
| 27.04.-12 | Suprant | KERJ/CIC2 | 1/30 |
| 01.06.-12 | Bairdon | KERJ/CIC2 | 6/40 |
| 24.02.-13 | Butterfly | KERJ/CIC2 | 1/25 |
| 09.11.-13 | Pirunportti | KERJ/CIC2 | 3/28 |
| 13.12.-13 | Takamaiden Suomenhevoset | KERJ/CIC2 | 1/60 |
| 17.12.-13 | Cresendo | KERJ/CIC2 | 1/25 |
| 03.02.-14 | Zurück | KERJ/CIC2 | 3/20 |
| 10.03.-14 | Zurück | KERJ/CIC2 | 1/20 |
| 13.02.-15 | Kuuralehdon Hevostila | KERJ/CIC2 | 3/30 |
| 03.03.-15 | Marvel Ponies | KERJ/CIC2 | 4/40 |
| 05.03.-15 | Zurück | KERJ/CIC2 | 2/30 |
| 30.04.-15 | KK Holmberg | KERJ/CIC2 | 5/30 |
| 02.05.-15 | Mörkövaara | KERJ/CIC2 | 4/30 |
| 11.09.-15 | Zurück | KERJ/CIC2 | 3/14 |
| 12.09.-15 | Zurück | KERJ/CIC2 | 3/14 |
| 13.09.-15 | Zurück | KERJ/CIC2 | 1/14 |
| 15.09.-15 | Zurück | KERJ/CIC2 | 2/14 |
| 29.09.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 1/14 |
| 01.10.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 2/14 |
| 03.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC2 | 2/22 |
| 06.10.-15 | Mörkövaara | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 07.10.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 2/14 |
| 08.10.-15 | Mörkövaara | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 09.10.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC2 | 3/14 |
| 09.10.-15 | Mörkövaara | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 21.06.-16 | Kultahuisku | KERJ/CIC2 | 5/30 |
| 24.06.-16 | Marcius | KERJ/CIC1 | 6/40 |
| 28.06.-16 | Marcius | KERJ/CIC1 | 1/40 |
| 27.06.-16 | Kultahuisku | KERJ/CIC2 | 1/30 |
| 27.06.-16 | Metsovaara | KERJ/CIC2 | 3/16 |
| 21.02.-16 | Viehättävä | ERJ/120cm | 1/30 |
| 23.02.-16 | Viehättävä | ERJ/120cm | 1/30 |
| 20.06.-16 | Petäjävaara | KRJ/HeA | 3/30 |
| 27.06.-16 | Arrow Stable | ERJ/130cm | 2/8 |
| 11.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 2/30 |
| 12.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 2/30 |
| 15.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 6/40 |
| 15.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 4/40 |
| 16.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 2/30 |
| 18.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 4/40 |
| 19.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 4/30 |
| 28.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 3/40 |
| 30.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 3/40 |
| 02.08.-16 | Turha | KRJ/HeA | 2/40 |
| 04.08.-16 | Turha | KRJ/HeA | 1/40 |
| 05.08.-16 | Turha | KRJ/HeA | 1/40 |
| 06.08.-16 | Turha | KRJ/HeA | 5/40 |
| 11.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 5/50 |
| 12.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 5/50 |
| 12.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 5/50 |
| 13.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 5/50 |
| 13.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeA | 2/30 |
| 14.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeA | 1/30 |
| 17.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeA | 2/30 |
| 18.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 3/50 |
| 19.08.-16 | Edelsten | ERJ/130cm | 1/30 |
| 19.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 6/50 |
| 19.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 6/50 |
| 20.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 7/50 |
| 21.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 1/50 |
| 22.08.-16 | Oakhill | KRJ/HeA | 3/30 |
| 22.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 6/50 |
| 22.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/HeA | 4/30 |
| 24.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 4/50 |
| 25.08.-16 | Oakhill | KRJ/HeA | 2/30 |
| 27.08.-16 | Oakhill | KRJ/HeA | 3/30 |
| 27.08.-16 | Oakhill | KRJ/HeA | 4/30 |
| 30.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/HeA | 3/30 |
| 30.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/HeA | 5/30 |
| 01.10.-16 | Wayward | KRJ/HeA | 3/30 |
| 05.10.-16 | Wayward | KRJ/HeA | 4/30 |
| 06.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeB | 4/30 |
| 07.10.-16 | Hiprakka | ERJ/120cm | 5/75 |
| 08.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeB | 3/30 |
| 08.10.-16 | Wayward | KRJ/HeA | 2/30 |
| 09.10.-16 | Wayward | KRJ/HeA | 1/30 |
| 10.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeB | 5/30 |
| 11.10.-16 | Pirunkorpi | KRJ/HeA | 1/60 |
| 16.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeB | 3/30 |
| 17.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeB | 1/30 |
| 18.10.-16 | Hiprakka | ERJ/120cm | 7/75 |
| 18.10.-16 | Wayward | KRJ/HeA | 5/30 |
| 22.10.-16 | Hortensia | KRJ/HeA | 2/30 |
| 22.10.-16 | Kuuralehto | KRJ/HeA | 1/40 |
| 28.10.-16 | Kuuralehto | KRJ/HeA | 2/40 |
| 28.10.-16 | Pirunkorpi | KRJ/HeA | 1/60 |
| 29.10.-16 | Pirunkorpi | KRJ/HeA | 5/60 |
| 29.10.-16 | Wayward | KRJ/HeA | 5/30 |
| 30.10.-16 | Kuuralehto | KRJ/HeA | 6/40 |
| 01.11.-16 | Metsovaara | ERJ/130cm | 3/22 |
| 06.11.-16 | Metsovaara | ERJ/130cm | 4/22 |
| 08.11.-16 | Metsovaara | ERJ/130cm | 1/23 |
| 10.11.-16 | Metsovaara | ERJ/130cm | 2/23 |
| 14.11.-16 | Metsovaara | ERJ/130cm | 3/23 |
| 20.12.-16 | Metsovaara | ERJ/130cm | 3/21 |
| 06.03.-17 | Silverlode | ERJ/120cm | 2/50 |
| 11.04.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 3/30 |
| 19.04.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 5/30 |
| 20.04.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 5/30 |
| 24.04.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 2/30 |
| 25.04.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 4/30 |
| 26.04.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 3/30 |
| 26.04.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 1/30 |
| 01.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 1/30 |
| 07.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 3/30 |
| 09.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 5/30 |
| 14.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 3/30 |
| 16.05.-17 | Ricota | ERJ/120cm | 5/30 |
| 17.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 1/30 |
| 19.05.-17 | KK Chermia | ERJ/130cm | 2/20 |
| 20.05.-17 | KK Chermia | ERJ/130cm | 2/20 |
| 22.05.-17 | KK Chermia | ERJ/130cm | 4/20 |
| 24.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 4/30 |
| 29.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 2/30 |
| 30.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 2/30 |
| 30.05.-17 | Kurkijoki | ERJ/120cm | 5/30 |
| 31.05.-17 | Ventos | ERJ/130cm, ERJ-Cup | 8/84 |
| 03.06.-17 | Simora | ERJ/120cm, tarinakisa | 3/4, tarina |
06.08.-16
Retu on ollut kokonaan poissa kilpailukäytöstä jo joitain kuukausia, mutta tänään vasta päivitin sen kisakalenteriin kaikkien nähtäville kaksi viimeistä sijoitusta: ERJ-Cupin ja tarinakisat. Se on voittanut vuonna 2012 KERJ-Cupin, mutta näihin kahteen isoon kisaan oli hyvä kuitenkin päättää menestyksekäs kilpaura, koska KERJ-Cupin ohella nämä ovat retun arvokkaimmat sijoitukset.
Tänään tein muutakin Retuun liittyvää siistimistä. Ori ei ole enää kilpa- tai jalostushevonen, joten nypin sen karsinan etulaudoista, ovenpielistä ja kaikista muista puuosista irti ruusukkeet, jotka se on urallaan saanut. Jätin vain kolme palkintoa näkyviin: isot, loisteliaat Cup-ruusukkeet ja Simoran tarinakisojen pienen, vaatimattoman ruusukkeen. Kaikkein vanhimmat ja kuluneimmat ruusukkeet heittelin surutta roskiin, mutta siisteimmät säästin ja jaottelin kahteen pussukkaan. Toinen lähti yhdistykselle, joka tarvitsee palkintoja koirien mätsäreihin. Toinen pussukka meni naapurin tytölle, joka tapaa järjestää aina välillä keppihevoskilpailuita.
Ruusukeurakan jälkeen kolusin Yorcan taukotilan järkyttävän kokoisen palkintovitriinin. Siivosin sen kaikkien hevosten osalta, en vain Retun. Kun talli oli nuori, piti pitää esillä kaikki vähäisimmätkin palkinnot. Nyt, kun hevosilla on jo arvokkaita voittoja, kaikki pokaalit ja pytyt eivät mahdu esiin. Retulta kaappiin jäivät vain Cupeista saadut pystit ja yksi valokuva, jossa se poseeraa ERJ-Cupin jälkeen yhdessä valmentajansa Miika Rossin kanssa viimeisen kerran, vielä yhden kuvan ajan ammatiltaan kilpahevosena.
Retu on ollut kokonaan poissa kilpailukäytöstä jo joitain kuukausia, mutta tänään vasta päivitin sen kisakalenteriin kaikkien nähtäville kaksi viimeistä sijoitusta: ERJ-Cupin ja tarinakisat. Se on voittanut vuonna 2012 KERJ-Cupin, mutta näihin kahteen isoon kisaan oli hyvä kuitenkin päättää menestyksekäs kilpaura, koska KERJ-Cupin ohella nämä ovat retun arvokkaimmat sijoitukset.
Tänään tein muutakin Retuun liittyvää siistimistä. Ori ei ole enää kilpa- tai jalostushevonen, joten nypin sen karsinan etulaudoista, ovenpielistä ja kaikista muista puuosista irti ruusukkeet, jotka se on urallaan saanut. Jätin vain kolme palkintoa näkyviin: isot, loisteliaat Cup-ruusukkeet ja Simoran tarinakisojen pienen, vaatimattoman ruusukkeen. Kaikkein vanhimmat ja kuluneimmat ruusukkeet heittelin surutta roskiin, mutta siisteimmät säästin ja jaottelin kahteen pussukkaan. Toinen lähti yhdistykselle, joka tarvitsee palkintoja koirien mätsäreihin. Toinen pussukka meni naapurin tytölle, joka tapaa järjestää aina välillä keppihevoskilpailuita.
Ruusukeurakan jälkeen kolusin Yorcan taukotilan järkyttävän kokoisen palkintovitriinin. Siivosin sen kaikkien hevosten osalta, en vain Retun. Kun talli oli nuori, piti pitää esillä kaikki vähäisimmätkin palkinnot. Nyt, kun hevosilla on jo arvokkaita voittoja, kaikki pokaalit ja pytyt eivät mahdu esiin. Retulta kaappiin jäivät vain Cupeista saadut pystit ja yksi valokuva, jossa se poseeraa ERJ-Cupin jälkeen yhdessä valmentajansa Miika Rossin kanssa viimeisen kerran, vielä yhden kuvan ajan ammatiltaan kilpahevosena.
Estevalmennus, 12.02.-17, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Retu oli virkeä ja iloinen valmennuksen alusta asti, niin kuin aina esteillä. Laitoimme sen ylittämään yksinkertaista metrin pystyä, ja ajattelimme ottaa siitä maksimit irti pitkästä aikaa. Oresama hyppäsi orilla esteen molempiin suuntiin, ja heti kun se sujui, nostin estettä hieman. Metri meni kerralla hyvin, niin kuin 110-senttinenkin este, vaikka minun olikin kommentoitava, että ratsukon meno näyttää ehkä hieman vauhdikkaalta ja vähän holtittomalta vieläkin. 120-senttisellä esteellä Oresama sitten, ehkä kommenttini mielessään, pidätti Retua ohjilla liikaa. Ori hyppäsi kyllä, mutta liian aikaisin ja liian korkealle. Alastulo oli jokseenkin rysähtävä, ja puomeja lenteli. No, ei siinä mitään: kokosin esteen ja komensin: uudestaan! Ratsukko laukkasi rauhallisen ympyrän, Retu pudisteli äkäisesti päätään, ja sitten Oresama ohjasi sen uuteen yritykseen. Hyppy meni korkealta yli, ja hyvin holtittomasti. En ole varma, kannattaako Retusta lähteä kuitenkaan muokkaamaan rauhallisempaa hyppääjää tässä vaiheessa sen uraa. Ehkä koko juttu pitää unohtaa.
Retu oli virkeä ja iloinen valmennuksen alusta asti, niin kuin aina esteillä. Laitoimme sen ylittämään yksinkertaista metrin pystyä, ja ajattelimme ottaa siitä maksimit irti pitkästä aikaa. Oresama hyppäsi orilla esteen molempiin suuntiin, ja heti kun se sujui, nostin estettä hieman. Metri meni kerralla hyvin, niin kuin 110-senttinenkin este, vaikka minun olikin kommentoitava, että ratsukon meno näyttää ehkä hieman vauhdikkaalta ja vähän holtittomalta vieläkin. 120-senttisellä esteellä Oresama sitten, ehkä kommenttini mielessään, pidätti Retua ohjilla liikaa. Ori hyppäsi kyllä, mutta liian aikaisin ja liian korkealle. Alastulo oli jokseenkin rysähtävä, ja puomeja lenteli. No, ei siinä mitään: kokosin esteen ja komensin: uudestaan! Ratsukko laukkasi rauhallisen ympyrän, Retu pudisteli äkäisesti päätään, ja sitten Oresama ohjasi sen uuteen yritykseen. Hyppy meni korkealta yli, ja hyvin holtittomasti. En ole varma, kannattaako Retusta lähteä kuitenkaan muokkaamaan rauhallisempaa hyppääjää tässä vaiheessa sen uraa. Ehkä koko juttu pitää unohtaa.
Estevalmennus 20.01.-17, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresaman ja hänen uskollisen kilparatsunsa Retun oli tarkoitus hypätä melko yksinkertainen, korkeimmilta esteiltään 120-senttinen rata, jonka he aikoivat suorittaa seuraavissa kilpailuissa. Minun tehtäväni oli tarkkailla, neuvoa ja antaa harjoitusvinkkejä ennen kisaa.
Annoin seuraavia vinkkejä. Ensinnäkin, Retu on tosi nopea, vallaton hyppääjä, ja Oresaman kannattaisi hillitä sen menoa vähän. Radan ajasta tulee itse asiassa nopeampi, jos ori liikkuisi hieman hitaammin ja tekisi käännökset täsmällisemmin ja terävämmin. Oresama voisi myös merkitä hyppypaikan hevoselleen vähän selkeämmin ja päättäväisemmin. Etenkin vaikeilla, läpinäkymättömillä esteillä, kuten muurilla, työnjako tuntuu olevan, että hevonen hoitaa homman kotiin ja ratsastaja pitelee kiinni, jottei putoaisi. Hellät ohjas- ja pohjeavut ovat kuitenkin kivaa katseltavaa, vaikka etenkin ponnistuksessa niitä voisi ihan vähän napakoittaa. Parasta on, kuinka ratsukko nauttii menostaan!
Oresaman ja hänen uskollisen kilparatsunsa Retun oli tarkoitus hypätä melko yksinkertainen, korkeimmilta esteiltään 120-senttinen rata, jonka he aikoivat suorittaa seuraavissa kilpailuissa. Minun tehtäväni oli tarkkailla, neuvoa ja antaa harjoitusvinkkejä ennen kisaa.
Annoin seuraavia vinkkejä. Ensinnäkin, Retu on tosi nopea, vallaton hyppääjä, ja Oresaman kannattaisi hillitä sen menoa vähän. Radan ajasta tulee itse asiassa nopeampi, jos ori liikkuisi hieman hitaammin ja tekisi käännökset täsmällisemmin ja terävämmin. Oresama voisi myös merkitä hyppypaikan hevoselleen vähän selkeämmin ja päättäväisemmin. Etenkin vaikeilla, läpinäkymättömillä esteillä, kuten muurilla, työnjako tuntuu olevan, että hevonen hoitaa homman kotiin ja ratsastaja pitelee kiinni, jottei putoaisi. Hellät ohjas- ja pohjeavut ovat kuitenkin kivaa katseltavaa, vaikka etenkin ponnistuksessa niitä voisi ihan vähän napakoittaa. Parasta on, kuinka ratsukko nauttii menostaan!
01.01.-17
Viimeiset puoli vuotta ovat olleet Retun mahtavin kilpakausi. Ori on niittänyt mainetta ja kunniaa, ja sen karsinan päätylauta on niin täynnä ruusukkeita, että olen joutunut niittaamaan niitä jo ovenpieleen ja karsinan oven alapuoliskoonkin. Hauskaa on ollut, ja olemme tavanneet paljon uusia ihmis- ja hevosystäviä. Nyt on aika kuitenkin suunnitella hieman tulevaa, ja uusia kisoja.
Retu aikoo ensinnäkin pitää ainakin tämän ja ensikuun kilpailutaukoa. Olen pyytänyt, että valmentajamme Miika Rossi tulisi laittamaan meidät kisakuntoon taitavine valmennuksineen vielä ainakin yhdelle kaudelle. Kisat on tarkoitus aloittaa uudelleen maalis- tai huhtikuussa. Luulen, että ilmoitan Retun enää vain estekisoihin, sillä koulua on menty yhdessä jo niin paljon, että alan väsyä siihen touhuun. Retu kyllä painaisi mielellään menemään vielä koulukiemuroidenkin kanssa - ehkä vuokraan sen jollekin nuorelle kouluratsastajalle sitten joskus, kun en enää itse kilpaile sillä.
Kesällä orin on tarkoitus päästä laitumelle, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sitä en osaa vielä sanoa, palaako Retu syksyksi enää kilpakentille. Sillä alkaa olla jo ikää, ja vaikka se on huippukunnossa juuri nyt, vanhan hevosen terveys voi romahtaa melko nopeastikin. En siis uskalla suunnitella vielä puolta vuotta pidemmälle.
Viimeiset puoli vuotta ovat olleet Retun mahtavin kilpakausi. Ori on niittänyt mainetta ja kunniaa, ja sen karsinan päätylauta on niin täynnä ruusukkeita, että olen joutunut niittaamaan niitä jo ovenpieleen ja karsinan oven alapuoliskoonkin. Hauskaa on ollut, ja olemme tavanneet paljon uusia ihmis- ja hevosystäviä. Nyt on aika kuitenkin suunnitella hieman tulevaa, ja uusia kisoja.
Retu aikoo ensinnäkin pitää ainakin tämän ja ensikuun kilpailutaukoa. Olen pyytänyt, että valmentajamme Miika Rossi tulisi laittamaan meidät kisakuntoon taitavine valmennuksineen vielä ainakin yhdelle kaudelle. Kisat on tarkoitus aloittaa uudelleen maalis- tai huhtikuussa. Luulen, että ilmoitan Retun enää vain estekisoihin, sillä koulua on menty yhdessä jo niin paljon, että alan väsyä siihen touhuun. Retu kyllä painaisi mielellään menemään vielä koulukiemuroidenkin kanssa - ehkä vuokraan sen jollekin nuorelle kouluratsastajalle sitten joskus, kun en enää itse kilpaile sillä.
Kesällä orin on tarkoitus päästä laitumelle, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sitä en osaa vielä sanoa, palaako Retu syksyksi enää kilpakentille. Sillä alkaa olla jo ikää, ja vaikka se on huippukunnossa juuri nyt, vanhan hevosen terveys voi romahtaa melko nopeastikin. En siis uskalla suunnitella vielä puolta vuotta pidemmälle.
Kouluvalmennus 30.11.-16, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresama täytti tänään 24 vuotta, ja sen kunniaksi päätin antaa hänelle lahjaksi ilmaisen valmennuksen yhdellä hänen lempihevosistaan. Oresama valitsi tietenkin parikseen Retun, joten ryhdyimme hiomaan taivutusasioita kello neljältä iltapäivällä tihkusateessa.
Retu oli aluksi kuin katujyrä: meni suoraviivaisesti sinne, minne ohjattiin, ihan jäykkänä pötkönä, ja oli raskas päästään. Oresama saikin tehdä hirveästi töitä, jotta Retu löysi muotonsa ja alkoi kuunnella kauniisti ohjaa. Kun jonkinlainen tasapaino löytyi, harjoiteltiin avotaivutuksia, ja niiden aikana Retu alkoi rentoutua. Pitkän jankkaamisen jälkeen taivutukset olivat kauniita. Sulkutaivutukset sujuivat heti paremmin.
Jotta kouluratsastus olisi kaksikolle helpompaa, suosittelen ratsukolle jatkossa herkistelyharjoituksia. Niissä hevonen menee aluksi ainoastaan käyntiä, ja ainoa vaadittava temppu on pysähtyminen. Retun pitäisi pysähtyä mahdollisimman mitättömistä avuista ja lähteä liikkeelle yhtä helposti. Se ei saisi kuitenkaan ylitulkita ratsastajaansa, vaan sen pitäisi odottaa apuja ennen kuin se tekee mitään. Tätä harjoitusta ratsukon kannattaa tehdä kahdestaan jatkossa.
Oresama täytti tänään 24 vuotta, ja sen kunniaksi päätin antaa hänelle lahjaksi ilmaisen valmennuksen yhdellä hänen lempihevosistaan. Oresama valitsi tietenkin parikseen Retun, joten ryhdyimme hiomaan taivutusasioita kello neljältä iltapäivällä tihkusateessa.
Retu oli aluksi kuin katujyrä: meni suoraviivaisesti sinne, minne ohjattiin, ihan jäykkänä pötkönä, ja oli raskas päästään. Oresama saikin tehdä hirveästi töitä, jotta Retu löysi muotonsa ja alkoi kuunnella kauniisti ohjaa. Kun jonkinlainen tasapaino löytyi, harjoiteltiin avotaivutuksia, ja niiden aikana Retu alkoi rentoutua. Pitkän jankkaamisen jälkeen taivutukset olivat kauniita. Sulkutaivutukset sujuivat heti paremmin.
Jotta kouluratsastus olisi kaksikolle helpompaa, suosittelen ratsukolle jatkossa herkistelyharjoituksia. Niissä hevonen menee aluksi ainoastaan käyntiä, ja ainoa vaadittava temppu on pysähtyminen. Retun pitäisi pysähtyä mahdollisimman mitättömistä avuista ja lähteä liikkeelle yhtä helposti. Se ei saisi kuitenkaan ylitulkita ratsastajaansa, vaan sen pitäisi odottaa apuja ennen kuin se tekee mitään. Tätä harjoitusta ratsukon kannattaa tehdä kahdestaan jatkossa.
09.10.-16
Voi aaaargh, oli tämäkin taas päätös kansalliselle eläinten viikolle! Retu on ollut muutaman päivän tahattomalla lomalla Yorcan väen yllättävien sairaslomatapausten takia. Sille ei ole siis riittänyt aikaa. No, tänään sen oli ihan PAKKO saada liikuntaa. Aloittelin sitten koko hommaa irtojuoksutuksella, koska tiedänhän millainen Retu osaa olla, jos on saanut kasvattaa energiavirtojaan lyhyellä lomalla!
Varauduin siihen, että poika kenkkuilisi, mutta Retupa otti ja ylitti itsensä. Se hyppi tasajalkaa paikallaan, pukitteli, kieltäytyi pysähtymästä ja hidastamasta ja riistäytyi monesti väkivalloin irti.
Ja ketut, tuumasin minä raivosta punaisena. Viisaampi olisi kävellyt pois hevosensa luota ja palannut tunteet viilenneinä myöhemmin. Retu antoi kiinni helposti, joskin luimi ruman näköisesti. Otin siltä liinan pois ja annoin olla kentällä. Aitasin kaikessa rauhassa kentän kulmat ja hevoseni katseli vihaisena mutta kiinnostuneena.
Kun olin valmis, annoin piiskan läiskähdellä. älkää olko huolissanne: en minä Retua lyönyt, vaan maata sen takakavioiden välittömässä läheisyydessä niin, että paukahteli. Pelottelin sen raivoissani sellaiseen kiitoraviin, että se oli kaatua ja nosti pakokauhuisen laukan. Eikä laukannosto ja korvien kääntyminen luimusta minun suuntaani riittänyt, vaan ajoin Retua eteenpäin niin kauan, että hiki virtasi sen kaulalla ja se puuskutti ja köhi kuin tuberkuloosipappa. Ja sekään ei riittänyt! Retu yritti väsyneenä hidastaa holtittomasta laukasta rentoon raviin, ja taas ajoin sen täyteen vauhtiin. Se sai yrittää anoa armoa ja rennompaa askellajia vielä kahdesti ennen kuin lopulta minä annoin käskyn pysähtyä ja odottaa.
Retun korvat sojottivat kuuliaisesti minua kohti ja se puuskutti ja hikoili tasajaloin pysähtyneenä. Annoin sen kävellä luokseni, taputin sitä kaulalle ja otin sen riimunarun jatkoksi. Emme menneetkään ratsastamaan, vaan kävelytin nöyrän hevoseni kuivaksi ja rentoutuneeksi metsässä suojassa tuulelta, enkä ollut enää vihainen.
Voi aaaargh, oli tämäkin taas päätös kansalliselle eläinten viikolle! Retu on ollut muutaman päivän tahattomalla lomalla Yorcan väen yllättävien sairaslomatapausten takia. Sille ei ole siis riittänyt aikaa. No, tänään sen oli ihan PAKKO saada liikuntaa. Aloittelin sitten koko hommaa irtojuoksutuksella, koska tiedänhän millainen Retu osaa olla, jos on saanut kasvattaa energiavirtojaan lyhyellä lomalla!
Varauduin siihen, että poika kenkkuilisi, mutta Retupa otti ja ylitti itsensä. Se hyppi tasajalkaa paikallaan, pukitteli, kieltäytyi pysähtymästä ja hidastamasta ja riistäytyi monesti väkivalloin irti.
Ja ketut, tuumasin minä raivosta punaisena. Viisaampi olisi kävellyt pois hevosensa luota ja palannut tunteet viilenneinä myöhemmin. Retu antoi kiinni helposti, joskin luimi ruman näköisesti. Otin siltä liinan pois ja annoin olla kentällä. Aitasin kaikessa rauhassa kentän kulmat ja hevoseni katseli vihaisena mutta kiinnostuneena.
Kun olin valmis, annoin piiskan läiskähdellä. älkää olko huolissanne: en minä Retua lyönyt, vaan maata sen takakavioiden välittömässä läheisyydessä niin, että paukahteli. Pelottelin sen raivoissani sellaiseen kiitoraviin, että se oli kaatua ja nosti pakokauhuisen laukan. Eikä laukannosto ja korvien kääntyminen luimusta minun suuntaani riittänyt, vaan ajoin Retua eteenpäin niin kauan, että hiki virtasi sen kaulalla ja se puuskutti ja köhi kuin tuberkuloosipappa. Ja sekään ei riittänyt! Retu yritti väsyneenä hidastaa holtittomasta laukasta rentoon raviin, ja taas ajoin sen täyteen vauhtiin. Se sai yrittää anoa armoa ja rennompaa askellajia vielä kahdesti ennen kuin lopulta minä annoin käskyn pysähtyä ja odottaa.
Retun korvat sojottivat kuuliaisesti minua kohti ja se puuskutti ja hikoili tasajaloin pysähtyneenä. Annoin sen kävellä luokseni, taputin sitä kaulalle ja otin sen riimunarun jatkoksi. Emme menneetkään ratsastamaan, vaan kävelytin nöyrän hevoseni kuivaksi ja rentoutuneeksi metsässä suojassa tuulelta, enkä ollut enää vihainen.
14.05.-16
Retulla on ollut vähän aikaa ongelma: se on opetelut kutomaan tylsyyttään. Varsinainen ongelma on jo ratkaistu keksimällä pojalle tekemistä hakaan. Sille on sidottu nauriita roikkumaan puusta, siroteltu heinää pikkuruisiin kasoihin joka puolelle, vaihdettu uusi tarhakaveri ja raahattu hakaan joka päivä jokin lelu, esimerkiksi nuori koivu tai kuusi, tai pallo tai autonrengas. Kutominen on siis loppu, mutta siitä jäi jäljet. Retu tapasi kutoa niin, että sen pää törrötti aitalankkujen välistä haan ulkopuolella, ja samalla se hinkkasi niskaansa ylimpään puomiin. Harja kului ja katkeili ja niskaan muodostui jättimäinen rasta. Iho parkkiintui ja karvat lähtivät. Vaikka ori ei kudo enää, sen niska on tosi kamalan näköinen.
Retulla on ollut aina ihana, paksu punainen harja, joka on pitkä ja muhkea, mutta kasvaa harmittavan hitaasti. Tänään ajelin sen hiuskruunun haikein mielin pois. Vain sentin sänki jäi. En ole saanut rastaa nimittäin avattua, vaikka olen sitä useasti koettanut selvitellä. Nyt poikakultani on kalju, eikä pulipäisyys pue sitä lainkaan! Onkohan hevosille harjaimplantteja?
Nyt pitäisi käydä puuttuvien peitinkarvojen ja parkkiintuneen ihon kimppuun. Olen aloittanut jo ajat sitten ahkeran rasvaamisen, mutta vaikka haavaumat ovat parantuneet, iho ei ole muuten kaunistunut. Pitää keksiä jokin hieno ratkaisu...
Retulla on ollut vähän aikaa ongelma: se on opetelut kutomaan tylsyyttään. Varsinainen ongelma on jo ratkaistu keksimällä pojalle tekemistä hakaan. Sille on sidottu nauriita roikkumaan puusta, siroteltu heinää pikkuruisiin kasoihin joka puolelle, vaihdettu uusi tarhakaveri ja raahattu hakaan joka päivä jokin lelu, esimerkiksi nuori koivu tai kuusi, tai pallo tai autonrengas. Kutominen on siis loppu, mutta siitä jäi jäljet. Retu tapasi kutoa niin, että sen pää törrötti aitalankkujen välistä haan ulkopuolella, ja samalla se hinkkasi niskaansa ylimpään puomiin. Harja kului ja katkeili ja niskaan muodostui jättimäinen rasta. Iho parkkiintui ja karvat lähtivät. Vaikka ori ei kudo enää, sen niska on tosi kamalan näköinen.
Retulla on ollut aina ihana, paksu punainen harja, joka on pitkä ja muhkea, mutta kasvaa harmittavan hitaasti. Tänään ajelin sen hiuskruunun haikein mielin pois. Vain sentin sänki jäi. En ole saanut rastaa nimittäin avattua, vaikka olen sitä useasti koettanut selvitellä. Nyt poikakultani on kalju, eikä pulipäisyys pue sitä lainkaan! Onkohan hevosille harjaimplantteja?
Nyt pitäisi käydä puuttuvien peitinkarvojen ja parkkiintuneen ihon kimppuun. Olen aloittanut jo ajat sitten ahkeran rasvaamisen, mutta vaikka haavaumat ovat parantuneet, iho ei ole muuten kaunistunut. Pitää keksiä jokin hieno ratkaisu...
01.04.-16
Kaikkia ihme hevosia sitä nurkissani loisiikin! Varastavat, valehtelevat ja syövät ihan oikeaa rahaa! Kahdenkympin ja viidenkympin seteleitä! Ihan hetkeksi jätin kukkaroni Retun harjasankoon karsinan ulkopuolelle ja menin ulos puhumaan puhelimeen. Olin sulkenut karsinan oven huolimattomasti, ja tämä rosvopäällikkö oli ujuttanut oven auki ja aineellistunut tallikäytävälle. Heinäpaalit, tai edes kuivat leipäpalat eivät olleet tälle ovelalle roistolle kelvanneet, mutta kukkaroni oli riekaleina ja hevosenkuolassa, kun palasin. Yhdeksänkymmentä euroa oli maagisesti kadonnut parempiin suihin ja kortit pudonneet repaleisesta tekonahkamytystä pitkin tallin lattiaa. Ai että! Ei normaali hevonen noin toimi!
No, eihän siinä mikään auttanut. Laitoin Retun takaisin karsinaan ja suljin oven tällä kertaa hyvin huolellisesti. Menin sitten takaisin ulos saamaan raivarin, koska eihän Retulle karjuminen olisi mitään auttanut. Ei se pikku paviaani ymmärrä ollenkaan, mitä teki väärin. Vasta rauhoituttuani lähdin punaisen roistoni kanssa hyppimään muutaman maastoesteen.
Vieläkin tekee kyllä mieli tehdä Retusta kintaat tai palttoo. Kelpaisiko jollekulle halvalla puoliverisentalja? On lämmin ja pehmeä, alennusta saa jos hevosen nylkee itse!
Kaikkia ihme hevosia sitä nurkissani loisiikin! Varastavat, valehtelevat ja syövät ihan oikeaa rahaa! Kahdenkympin ja viidenkympin seteleitä! Ihan hetkeksi jätin kukkaroni Retun harjasankoon karsinan ulkopuolelle ja menin ulos puhumaan puhelimeen. Olin sulkenut karsinan oven huolimattomasti, ja tämä rosvopäällikkö oli ujuttanut oven auki ja aineellistunut tallikäytävälle. Heinäpaalit, tai edes kuivat leipäpalat eivät olleet tälle ovelalle roistolle kelvanneet, mutta kukkaroni oli riekaleina ja hevosenkuolassa, kun palasin. Yhdeksänkymmentä euroa oli maagisesti kadonnut parempiin suihin ja kortit pudonneet repaleisesta tekonahkamytystä pitkin tallin lattiaa. Ai että! Ei normaali hevonen noin toimi!
No, eihän siinä mikään auttanut. Laitoin Retun takaisin karsinaan ja suljin oven tällä kertaa hyvin huolellisesti. Menin sitten takaisin ulos saamaan raivarin, koska eihän Retulle karjuminen olisi mitään auttanut. Ei se pikku paviaani ymmärrä ollenkaan, mitä teki väärin. Vasta rauhoituttuani lähdin punaisen roistoni kanssa hyppimään muutaman maastoesteen.
Vieläkin tekee kyllä mieli tehdä Retusta kintaat tai palttoo. Kelpaisiko jollekulle halvalla puoliverisentalja? On lämmin ja pehmeä, alennusta saa jos hevosen nylkee itse!
Kouluvalmennus 20.03.-12, valmentajana Miika Rossi
Tänään keskityimme siihen kenttäratsastuksen osa-alueeseen, joka oli kuulemani mukaan Retulle kaikkein vaikein. Kouluratsuna hevonen olikin todellinen jyrä, ja ratsastaja sai oikein kiskoa ja naputella sille apuja hiki hatussa. Neuvoin rauhoittumaan ensin itse: hevonen jyrää ratsastajansa ohitse aivan varmasti, jos sen jo etukäteen pelkää tekevän niin. Kun Retun ratsastaja Tiina ryhtyi istumaan suoremmassa, käyttämään ohjia hellemmin ja painoapuja pohjetta ahkerammin, rentoutui ratsukin jo melko lailla. Vielä parempi suoritus saatiin aikaan, kun Tiina kokeili ratsastaa pitkillä ohjilla muutaman harjoituksen ennen kuin tarttui uudelleen ohjaksiin. Pitkillä ohjilla Retu ei tietenkään mennyt aivan hallitusti, mutta sentään yritti täydestä sydämestään. Lopputunnin harjoittelimme niinkin yksinkertaista asiaa kuin pohkeenväistö, joka alkutunnista oli näyttänyt lähinnä konkkaamiselta. Hellemmällä ratsastuksella harjoitus meni puhtaasti. Neuvoin ratsastajaa harjoittelemaan jatkossakin nätimmin ja pysymään rauhallisena Retun selässä, tapahtui mitä tahansa.
Tänään keskityimme siihen kenttäratsastuksen osa-alueeseen, joka oli kuulemani mukaan Retulle kaikkein vaikein. Kouluratsuna hevonen olikin todellinen jyrä, ja ratsastaja sai oikein kiskoa ja naputella sille apuja hiki hatussa. Neuvoin rauhoittumaan ensin itse: hevonen jyrää ratsastajansa ohitse aivan varmasti, jos sen jo etukäteen pelkää tekevän niin. Kun Retun ratsastaja Tiina ryhtyi istumaan suoremmassa, käyttämään ohjia hellemmin ja painoapuja pohjetta ahkerammin, rentoutui ratsukin jo melko lailla. Vielä parempi suoritus saatiin aikaan, kun Tiina kokeili ratsastaa pitkillä ohjilla muutaman harjoituksen ennen kuin tarttui uudelleen ohjaksiin. Pitkillä ohjilla Retu ei tietenkään mennyt aivan hallitusti, mutta sentään yritti täydestä sydämestään. Lopputunnin harjoittelimme niinkin yksinkertaista asiaa kuin pohkeenväistö, joka alkutunnista oli näyttänyt lähinnä konkkaamiselta. Hellemmällä ratsastuksella harjoitus meni puhtaasti. Neuvoin ratsastajaa harjoittelemaan jatkossakin nätimmin ja pysymään rauhallisena Retun selässä, tapahtui mitä tahansa.
| Päivämäärä | Sukupuoli | Varsa | Emä | Omistaja |
| 10.03.-12 | Tamma | Mayan Reason RR | Maya Queen | Oresama/Yorca |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti