| Nimi: | No More Sorrow VH17-031-0170 | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
| Sukupuoli: | Tamma | Kasvattaja: | Arto Mylläri, evm |
| Rotu: | Suomenpuoliverinen | Painotus: | Yleispainotus |
| Säkäkorkeus: | 165cm | Koulutustaso: | re 140cm, ko GP (CIC4) |
| Syntynyt: | 01.01.-12 (32v) | Meriitit: | YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-II |
© linet Tyllagush/dA, muu Oresama
Namon menneisyydestä ennen Yorcaa ei ole paljoa tietoa. Eräänä aamuna Yorcan pihaan vain ilmestyi kuljetusauto, josta perinteisen hevoskauppiaan oloinen herrasmies yritti myydä meille väkisin kahta tammaa. Toinen oli Namo, ja herra sanoi jättävänsä sen kokeiluun yhdeksi päiväksi ja hakevansa sitten seuraavana aamuna. Miestä ei koskaan tullut, joten Namosta soitettiin poliisille ja löytöeläintarhalle. Tamma jäi Yorcaan sijaiskotilaiseksi: mies oli sen laillinen omistaja, mutta häntä ei enää tavoitettu, joten löytöeläinkoti alkoi etsiä sille uutta kotia sen asuessa meillä. Pari ihmistä kävi Namoa katsomassa, mutta kun sille ei vielä vuoden kuluttuakaan ollut kotia löytynyt, Yorcalaiset päättivät lunastaa Namon löytöeläinkodilta. Niin Namo sai jäädä, vaikka sen menneisyys ja taustat ovat outoja. Koulutuksen myötä tammasta tuli myös oiva kilparatsu.
Namo on kiltti ja rauhallinen hoitohevonen, jota on melkein joka tilanteessa helppo hoitaa. Tamman elämä ennen Yorcaa on kuitenkin arvoitus, ja joistain asioista voi päätellä Namon menneisyyden olevan vaikea. Tamma esimerkiksi pelkää pulloja niin että vapisee. Namoon ei siis pysty levittämään esimerkiksi hevosshampoota tai hyttyskarkotetta suoraan pullosta, vaan se on tehtävä sienellä. Harjaaminen on kuitenkin helppoa. Satulointiakin Namo inhosi Yorcaan tullessaan ja luimi rumasti, mutta nykyään se on miellyttävä satuloitava ja suitsittava. Kuolaimetkin se poimii itse hoitajan kämmeneltä!
Vaikka Namo ei osannut juuri mitään Yorcaan tullessaan, siitä saatiin kehittymään nopeasti tosi taitava kouluratsu. Namo oli vielä nuori, kun sen koulutus aloitettiin, ja kilttihän se on ollut varmasti aina. Tammasta tuli energinen, mutta todella hyvin energiansa tehtäviin suuntaava ratsu. Se yrittää arvailla epäselviäkin apuja ja toimia oikein, eikä se koskaan pelleile omiaan harjoituksissa. Eteenpäin Namoa ei tarvitse pakottaa - se kulkee itse reippaasti ja kauniisti, ja hakeutuu mielellään peräänantoon.
Esteratsuksi Namo on hieman liiankin roisi ja energinen. Sehän menee eikä meinaa! Vaikka hyvä ratsastaja saa sen suorittamaan upeita ratoja, ei tavallinen pulliainen oikein pärjää tamman kanssa, vaan neiti kuumuu yli ja alkaa rettelöidä. Hyvälläkin ratsastajalla Namon heikkous ovat tiheät hyppysarjat. Sen maltti ei riittäisi millään hyppäämään rauhallisesti este kerrallaan, vaan sitä on koko ajan kehotettava rauhoittumaan.
Maastossa Namo kuvittelee välillä olevansa villi ja vapaa preeriahevonen, ellei sitä komenna napakasti. Tamma ei aina haluaisi hidastaa laukkapätkän jälkeen, ja ravatakin se voisi vaikka ikuisesti. Jos ratsastaja on rohkea ja määrätietoinen, löytyvät Namolta toki jarrutkin ja reipastahtinen maastoilu on mukavaa. Maastoesteitä Namo suorastaan rakastaa, ja näyttää tämän ilopukein ja villillä hirnunnalla!
Esteratsuksi Namo on hieman liiankin roisi ja energinen. Sehän menee eikä meinaa! Vaikka hyvä ratsastaja saa sen suorittamaan upeita ratoja, ei tavallinen pulliainen oikein pärjää tamman kanssa, vaan neiti kuumuu yli ja alkaa rettelöidä. Hyvälläkin ratsastajalla Namon heikkous ovat tiheät hyppysarjat. Sen maltti ei riittäisi millään hyppäämään rauhallisesti este kerrallaan, vaan sitä on koko ajan kehotettava rauhoittumaan.
Maastossa Namo kuvittelee välillä olevansa villi ja vapaa preeriahevonen, ellei sitä komenna napakasti. Tamma ei aina haluaisi hidastaa laukkapätkän jälkeen, ja ravatakin se voisi vaikka ikuisesti. Jos ratsastaja on rohkea ja määrätietoinen, löytyvät Namolta toki jarrutkin ja reipastahtinen maastoilu on mukavaa. Maastoesteitä Namo suorastaan rakastaa, ja näyttää tämän ilopukein ja villillä hirnunnalla!
Namon spesiaali nähdään kilpailuissa. Tamma on ihan rauhallinen ja mukava ennen luokkaansa ja lämmittelyssä, ja vielä oman suorituksensa aikanakin se menee hyvin ja jouhevasti. Jos se sattuu voittamaan, siitä halutaan ottaa valokuvia, ja silloin tamma päättää aina oikein repäistä. Yhtäkään normaalia lehtikuvaa ei olla Namosta ikinä julkaistu, sillä niissä näkyy aina Namon Grande Finale, loppuhirnunta kera irvistyksien ja pahimmassa tapauksessa maustettuna omaehtoisella pukkilaukalla ympäri kenttää. Eikä Namo edes pelkää kameraa, vaan se ilahtuu vain niin älyttömästi ratsastajansa riemusta.
| Zombie Cry fwb, 168cm, evm | Renegade fwb, 169cm, evm | Slywer fwb, 170cm, evm |
| Antilight fwb, 164cm, evm | ||
| Aluvis fwb, 166m, evm | Armed Bat fwb, 167cm, evm | |
| Eywor fwb, 159cm, evm | ||
| Olaria fwb, 163cm, evm | Wardold fwb, 166cm evm | Masterfight fwb, 160cm, evm |
| Demon Mania fwb, 168cm, evm | ||
| Oliabeth fwb, 159cm, evm | Alien Universe fwb, 155cm, evm | |
| Star Rising fwb, 161cm, evm |
Zombie Cry toimi ensimmäiset viisi vuottaan harrastehevosena ja astui yhden tamman, mutta kiinnostuksen lopahdettua se myytiin kemiläiseen ratsastuskouluun. Siellä ori ruunattiin ja koulutettiin pidemmälle, ja siitä tuli kehittyneiden aikuisratsastajien valmentautumisratsu. 18-vuotiaana ori muutti eläkekotiin Tornioon, jossa se lopulta menehtyi 32 vuoden iässä. Zombie Cry oli 168 cm korkea isomerkkinen tummanruunikko.
169 cm korkea ruunikko Renegade oli harrasteratsuna Iissä kilpaillen satunnaisesti esteitä ja kenttää. Tämä reipas- ja rehtiluonteinen ori sai elämänsä aikana kolme varsaakin.
Suurin osa Slyweriä koskevista tiedoista on kadonnut, tai sitten siitä ei ole koskaan otettu talteen paljoa tietoa. Sen verran tiedetään, että ori oli 170 cm korkea ruunikko, joka eli koko elämänsä Tornion, Kemin ja Haaparannan alueella vaihtaen kotia ainakin viidesti. Yksi entisistä omistajista kuvaa oria voimakastahtoiseksi.
Antilight oli 164 cm korkea ruunikko tamma, joka kilpaili omistajansa kanssa hieman esteratsastuksessa. Tamma oli luonteeltaan kiltti ja miellyttävä. Se astutettiin kerran ja se sai orivarsan. Antilight eli koko 28-vuotisen elämänsä Torniossa.
Suurin osa Slyweriä koskevista tiedoista on kadonnut, tai sitten siitä ei ole koskaan otettu talteen paljoa tietoa. Sen verran tiedetään, että ori oli 170 cm korkea ruunikko, joka eli koko elämänsä Tornion, Kemin ja Haaparannan alueella vaihtaen kotia ainakin viidesti. Yksi entisistä omistajista kuvaa oria voimakastahtoiseksi.
Antilight oli 164 cm korkea ruunikko tamma, joka kilpaili omistajansa kanssa hieman esteratsastuksessa. Tamma oli luonteeltaan kiltti ja miellyttävä. Se astutettiin kerran ja se sai orivarsan. Antilight eli koko 28-vuotisen elämänsä Torniossa.
Aluvis oli harrastetamma, joka nähtiin muutaman kerran eri lajien pikkukisoissa pyörähtämässä. Omistajan huvitukseksi sillä teetettiin varsakin, vaikka se ei mikään jalostustamma ollutkaan. Aluvis oli kiltti ja reipas mustanruunikko tamma. Säkäkorkeutta sillä oli 166 cm. 167 cm korkea musta Armed Bat oli esteratsu, jonka luonteessa oli pitelemistä. Ruunana hevonen olisi kenties ollut helpompi, mutta koska ratsu oli myös suosittu siitosori, se sai pysyä oriina. Armed Batilla on yhdeksän varsaa.
Eywor oli 159 cm korkea, kakkospalkinnolla kantakirjattu kiltti rautias tamma. Se toimi lasten kilparatsuna helpoissa koulu- ja esteluokissa. eläköidyttyään se sai kaksi tammavarsaa.
Eywor oli 159 cm korkea, kakkospalkinnolla kantakirjattu kiltti rautias tamma. Se toimi lasten kilparatsuna helpoissa koulu- ja esteluokissa. eläköidyttyään se sai kaksi tammavarsaa.
163 cm korkea Olaria on hämmentävän kaunis ja hyvärakenteinen vaaleanrautias tamma. Se menestyi näyttelyissä ja kantakirjattiin ykköspalkinnolla. Vaikka sillä on melko menestynyt yleispainotteinen suku, se ei kuitenkaan ollut itse kilparatsu, vaan siitostamma. Kiltti ja hyväkäytöksinen Olaria saikin seitsemän varsaa, joista neljä on tammoja.
Wardold oli 166 cm korkea ruunikko. Tämä itä-Suomesta kotoisin oleva ori kilpaili aktiivisesti kenttä- ja esteratsastuksessa pitkän ja menestyksekkään uran. Kisojen jälkeen mukavanluonteisesta ja rehellisestä Wardoldista tuli siitosori, ja sen elämän aikana se ehti saada kaksikymmentä varsaa.
160 cm korkeassa Masterfightissa oli välillä kestämistä. Musta ori osasi temppuilla ja kiukutella, mutta osasi se myös hypätä! 150-senttisillä rataesteillä uransa tehneestä ratsusta tuli myöhemmin siitosori ja sillä on kaksitoista varsaa.
Demon Mania on Arttu Keski-Mäenpään kasvattama ja kilpailema tamma. Tämä rautias kenttäratsu menestyi Suomessa ja Ruotsissa, mutta palasi siitostammaksi suomeen. 168 cm korkealla tammalla on kolme varsaa. Tamman sanotaan olleen luonteeltaan vaikeahko ja hyvin energinen.
160 cm korkeassa Masterfightissa oli välillä kestämistä. Musta ori osasi temppuilla ja kiukutella, mutta osasi se myös hypätä! 150-senttisillä rataesteillä uransa tehneestä ratsusta tuli myöhemmin siitosori ja sillä on kaksitoista varsaa.
Demon Mania on Arttu Keski-Mäenpään kasvattama ja kilpailema tamma. Tämä rautias kenttäratsu menestyi Suomessa ja Ruotsissa, mutta palasi siitostammaksi suomeen. 168 cm korkealla tammalla on kolme varsaa. Tamman sanotaan olleen luonteeltaan vaikeahko ja hyvin energinen.
Oliabeth oli tavattoman kaunis ja kevytrakenteinen 159 cm korkea rautias kouluratsu. Se teki pitkän uran ja menestyi niin hyvin, että tulevaisuus siitostammana näytti selvältä. Tamma ei kuitenkaan tullut kantavaksi. Kiltille ja miellyttävälle Oliabethille kuitenkin haluttiin jälkeläinen, joten sen ainoan varsan kantoi ja hoiti sijaisemä.
155 cm korkea Alien Universe oli rautias näyttelymenestyjä. Se kantakirjattiin ykköspalkinnolla, ja elämäntyönsä se teki siitosorina. Orilla on miltei sata varsaa. Luonteeltaan se oli hassuttelija, mutta lempeä.
Star Rising oli harrasteratsu. Se ei paljoa kilpaillut, mutta osasi vähän kaikkea, ja oli uskollinen maastoratsu. Tammalla tehtiin yksi varsakin. 161 cm korkea Star Rising oli väriltään punarautias.
155 cm korkea Alien Universe oli rautias näyttelymenestyjä. Se kantakirjattiin ykköspalkinnolla, ja elämäntyönsä se teki siitosorina. Orilla on miltei sata varsaa. Luonteeltaan se oli hassuttelija, mutta lempeä.
Star Rising oli harrasteratsu. Se ei paljoa kilpaillut, mutta osasi vähän kaikkea, ja oli uskollinen maastoratsu. Tammalla tehtiin yksi varsakin. 161 cm korkea Star Rising oli väriltään punarautias.
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 21.01.-12 | Hex Sporthorses | KERJ/CIC5 | 4/50 |
| 18.04.-12 | KK Bailador | KERJ/CIC5 | 3/26 |
| 20.04.-12 | Krofnock Ranch | KERJ/CIC5 | 4/30 |
| 10.12.-13 | Privas | KERJ/CIC4 | 6/56 |
| 12.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CIC4 | 3/52 |
| 15.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CIC4 | 7/52 |
| 15.12.-13 | Privas | KERJ/CIC4 | 2/56 |
| 16.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CIC4 | 3/52 |
| 17.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CIC4 | 4/52 |
| 18.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CIC4 | 4/52 |
| 12.03.-14 | KK Bailador | KERJ/CIC4 | 3/30 |
| 12.03.-14 | Crayon | KERJ/CIC4 | 5/30 |
| 15.03.-14 | Crayon | KERJ/CIC4 | 4/30 |
| 17.03.-14 | KK Bailador | KERJ/CIC4 | 4/30 |
| 19.03.-14 | Mighty Ducks | KERJ/CIC4 | 3/30 |
| 19.03.-14 | Crayon | KERJ/CIC4 | 3/30 |
| 19.03.-14 | Mighty Ducks | KERJ/CIC4 | 3/30 |
| 20.03.-14 | KK Bailador | KERJ/CIC4 | 3/30 |
| 21.03.-14 | Crayon | KERJ/CIC4 | 3/30 |
| 10.12.-14 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/27 |
| 29.03.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/3 |
| 06.05.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 3/15 |
| 07.05.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 3/15 |
| 13.09.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/9 |
| 02.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 3/17 |
| 07.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/17 |
| 08.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 3/17 |
| 09.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 3/17 |
| 23.07.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 3/15 |
| 24.07.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 3/15 |
| 26.07.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/15 |
| 01.08.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/18 |
| 10.08.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/18 |
| 01.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/5 |
| 01.03.-17 | Priton | KERJ/CIC4 | 5/34 |
| 02.03.-17 | Priton | KERJ/CIC4 | 3/34 |
| 04.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/5 |
| 06.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/5 |
| 06.03.-17 | Priton | KERJ/CIC4 | 5/34 |
| 07.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/5 |
| 08.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/5 |
| 10.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/5 |
| 16.05.-17 | Silver Hoof | ERJ/140cm | 1/22 |
| 17.05.-17 | KK Chermia | ERJ/140cm | 4/24 |
| 22.05.-17 | KK Chermia | ERJ/140cm | 4/24 |
| 31.05.-17 | Savage | KRJ/GP, KRJ-Cup | 2/102 |
| 02.06.-17 | Belja | ERJ/140cm | 6/40 |
| 06.06.-17 | Belja | ERJ/140cm | 5/40 |
| 07.06.-17 | Royal Gear | KRJ/GP | 1/39 |
| 13.06.-17 | Silver Hoof | KRJ/GP | 2/56 |
| 16.06.-17 | Kultahaiven | KRJ/GP | 6/50 |
| 16.06.-17 | Kultahaiven | KRJ/GP | 7/50 |
| 17.06.-17 | Kultahaiven | KRJ/GP | 3/50 |
| 19.06.-17 | Kultahaiven | ERJ/140cm | 2/50 |
| 01.07.-17 | Zurück | KRJ/GP, tarinakisa | 1/3, tarina |
| 01.07.-17 | Gestüt Helmwald | KRJ/GP | 1/20 |
| 01.07.-17 | Gestüt Helmwald | KRJ/GP | 1/20 |
| 06.07.-17 | Gestüt Helmwald | KRJ/GP | 2/20 |
| 07.08.-17 | Lobrede | KRJ/GP | 5/30 |
| 11.08.-17 | Lobrede | KRJ/GP | 2/30 |
| 12.08.-17 | Chelmsford | KRJ/GP | 3/38 |
| 13.08.-17 | Chelmsford | KRJ/GP | 4/38 |
| 14.08.-17 | Chelmsford | KRJ/GP | 5/38 |
| 21.08.-17 | KK Chermia | KRJ/GP | 5/30 |
| 23.08.-17 | Ros Cirein | KRJ/GP | 1/30 |
| 24.08.-17 | Ros Cirein | KRJ/GP | 5/30 |
| 24.08.-17 | KK Chermia | KRJ/GP | 2/30 |
| 24.08.-17 | Loberde | KRJ/GP | 1/30 |
| 30.08.-17 | Ros Cirein | KRJ/GP | 1/30 |
| 01.09.-17 | Syndur | KRJ/GP | 4/30 |
| 01.09.-17 | Zonjiet | KRJ/GP | 3/30 |
| 01.09.-17 | KK Lapland | KRJ/GP | 1/30 |
| 01.09.-17 | Yorca WBs | ERJ/140cm | 2/24 |
| 01.09.-17 | Zurück | ERJ/140cm | 3/30 |
| 02.09.-17 | Zurück | ERJ/140cm | 3/30 |
| 02.09.-17 | Zonjiet | KRJ/GP | 5/30 |
| 02.09.-17 | Syndur | KRJ/GP | 3/30 |
| 03.09.-17 | Syndur | KRJ/GP | 5/30 |
| 04.09.-17 | Yorca WBs | ERJ/140cm | 2/24 |
| 04.09.-17 | Rätvän&aunl; | KRJ/GP | 3/30 |
| 05.09.-17 | Zonjiet | KRJ/GP | 3/30 |
| 05.09.-17 | Team J&K | KRJ/GP | 2/21 |
| 05.09.-17 | Syndur | KRJ/GP | 4/30 |
| 06.09.-17 | Zurück | ERJ/140cm | 3/30 |
| 06.09.-17 | KK Lapland | KRJ/GP | 1/30 |
| 06.09.-17 | KK Lapland | KRJ/GP | 2/30 |
| 07.09.-17 | KK Lapland | KRJ/GP | 1/30 |
| 07.09.-17 | Rätvän&aunl; | KRJ/GP | 3/30 |
| 08.09.-17 | Claridge Stud | KRJ/GP | 4/30 |
| 08.09.-17 | Syndur | KRJ/GP | 1/30 |
| 09.09.-17 | Team J&K | KRJ/GP | 3/13 |
| 09.09.-17 | Yorca WBs | ERJ/140cm | 3/24 |
| 10.09.-17 | Yorca WBs | ERJ/140cm | 3/24 |
| 10.09.-17 | Zurück | ERJ/140cm | 5/30 |
| 11.09.-17 | KK Lapland | KRJ/GP | 5/30 |
| 11.09.-17 | Brodway | KRJ/GP | 1/30 |
| 12.09.-17 | Zurück | ERJ/140cm | 2/30 |
| 13.09.-17 | Brodway | KRJ/GP | 5/30 |
| 14.09.-17 | Zurück | ERJ/140cm | 3/30 |
| 15.09.-17 | KK Lapland | KRJ/GP | 3/30 |
| 16.09.-17 | Brodway | KRJ/GP | 3/30 |
| 17.09.-17 | KK Lapland | KRJ/GP | 2/30 |
| 17.09.-17 | Yorca WBs | ERJ/140cm | 3/24 |
| 19.09.-17 | Yorca WBs | ERJ/140cm | 3/24 |
| 19.09.-17 | KK Lapland | KRJ/GP | 4/30 |
| 20.09.-17 | Brodway | KRJ/GP | 4/30 |
| 28.09.-17 | Yorca WBs | ERJ/140cm | 3/24 |
| 30.09.-17 | Yorca WBs | ERJ/140cm | 2/24 |
| 15.11.-17 | Duan | ERJ/140cm | 1/30 |
| 19.11.-17 | Duan | ERJ/140cm | 5/30 |
| 26.11.-17 | Harmony | ERJ/140cm | 5/30 |
| 30.11.-17 | Harmony | ERJ/140cm | 2/30 |
| 03.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 3/30 |
| 07.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 4/30 |
| 09.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 4/30 |
| 09.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 5/30 |
| 11.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 1/30 |
| 11.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 2/30 |
| 15.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 2/30 |
| 18.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 4/30 |
| 20.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 2/30 |
| 25.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 1/30 |
| 26.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 4/30 |
| 28.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 2/30 |
| 29.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 5/30 |
| 30.12.-17 | Mörkövaara | ERJ/140cm | 5/30 |
| 24.01.-18 | Colosseum | ERJ/140cm | 4/36 |
| 27.01.-18 | Colosseum | ERJ/140cm | 4/36 |
| 28.01.-18 | Colosseum | ERJ/140cm | 2/36 |
| 02.02.-18 | Vindhani | ERJ/140cm | 2/17 |
| 02.02.-18 | Vindhani | ERJ/140cm | 4/22 |
Helmikuu 2018
Oli aika hassu olo herätä tänään. Jotenkin tuntui kuin olisi pitänyt kiitää tallille ja alkaa valmentautua, vaikka tiesin, että ei enää tarvitse. Siitä on jo viikko, kun lopetimme Namon kanssa kuutisen vuotta kestäneen kisataipaleemme Vindhanin kentällä. Kuusi vuotta on pitkä aika, joten ei ihme, että tuntui todella oudolta juoda aamukahvinsa rauhassa sen sijaan että olisi kiitänyt joko ratsastustreeneihin tai salitreeneihin.
Päiväkin oli unelias. Vein Namon tarhaan, kun se oli syönyt väkirehunsa, ja annoin sille heinää. Havahduin siihen, että sen ruokailutottumuksia olisi syytä muuttaa ja vähän äkkiä. Oloneuvos ei tosiaankaan tarvinnut samaa energiamäärää ruuassaan kuin urheilija.
Illalla hain Namon tarhasta. Joku muu oli loimittanut sen, koska ilma oli niin kylmä, että se tuntui jäätyvän hengittäessäni keuhkoihini. Namokin oli kuulemma käynyt päivällä sisällä lämmittelemässä, olihan se klipattukin. Harjasin sen oikein kunnolla ja ihailin sitä: se näytti vieläkin kilpahevoselta.
Kun nojailin iltaheiniään rentouttavan kuuloisesti rouskuttelevan Namon karsinan kaltereihin, tavoittelin yhtäkkiä puhelimen taskustani ja etsin sen muistista numeron, johon en ollut soittanut yli kuuteen vuoteen. Linjan päässä vastasi tuntematon naisääni, joka vastasi myöntävästi, kun kysyin, onko heidän löytöeläintarhallaan kenties jonkinlaista rekisteriä tai muistiota eläimistä, jotka heiltä on annettu uusiin koteihin. Sanoin, että asiani koskee hevosta nimeltä No More Sorrow. Nainen tuntui tunnistavan nimen ja kehotti odottamaan hetken. Pian minulle puhui toinen tuntematon naisääni, joka kertoi hoitaneensa Namon asioita. Kerroin naiselle saavutuksistamme ja Namon eläköitymisestä. Juttelimme pitkään.
Sovimme, että tarhalta lähetetään joku valokuvaamaan Namoa, kun se hyppää vielä kerran kotona korkeita esteitä. Ihan oikea toimittaja lähetettäisiin juttelemaan meidän kanssamme, jotta saataisiin tehtyä oikea Internetissä julkaistava juttu siitä, miten Namonkin kaltainen löytöeläin voi saavuttaa jotain mahtavaa.
Oli aika hassu olo herätä tänään. Jotenkin tuntui kuin olisi pitänyt kiitää tallille ja alkaa valmentautua, vaikka tiesin, että ei enää tarvitse. Siitä on jo viikko, kun lopetimme Namon kanssa kuutisen vuotta kestäneen kisataipaleemme Vindhanin kentällä. Kuusi vuotta on pitkä aika, joten ei ihme, että tuntui todella oudolta juoda aamukahvinsa rauhassa sen sijaan että olisi kiitänyt joko ratsastustreeneihin tai salitreeneihin.
Päiväkin oli unelias. Vein Namon tarhaan, kun se oli syönyt väkirehunsa, ja annoin sille heinää. Havahduin siihen, että sen ruokailutottumuksia olisi syytä muuttaa ja vähän äkkiä. Oloneuvos ei tosiaankaan tarvinnut samaa energiamäärää ruuassaan kuin urheilija.
Illalla hain Namon tarhasta. Joku muu oli loimittanut sen, koska ilma oli niin kylmä, että se tuntui jäätyvän hengittäessäni keuhkoihini. Namokin oli kuulemma käynyt päivällä sisällä lämmittelemässä, olihan se klipattukin. Harjasin sen oikein kunnolla ja ihailin sitä: se näytti vieläkin kilpahevoselta.
Kun nojailin iltaheiniään rentouttavan kuuloisesti rouskuttelevan Namon karsinan kaltereihin, tavoittelin yhtäkkiä puhelimen taskustani ja etsin sen muistista numeron, johon en ollut soittanut yli kuuteen vuoteen. Linjan päässä vastasi tuntematon naisääni, joka vastasi myöntävästi, kun kysyin, onko heidän löytöeläintarhallaan kenties jonkinlaista rekisteriä tai muistiota eläimistä, jotka heiltä on annettu uusiin koteihin. Sanoin, että asiani koskee hevosta nimeltä No More Sorrow. Nainen tuntui tunnistavan nimen ja kehotti odottamaan hetken. Pian minulle puhui toinen tuntematon naisääni, joka kertoi hoitaneensa Namon asioita. Kerroin naiselle saavutuksistamme ja Namon eläköitymisestä. Juttelimme pitkään.
Sovimme, että tarhalta lähetetään joku valokuvaamaan Namoa, kun se hyppää vielä kerran kotona korkeita esteitä. Ihan oikea toimittaja lähetettäisiin juttelemaan meidän kanssamme, jotta saataisiin tehtyä oikea Internetissä julkaistava juttu siitä, miten Namonkin kaltainen löytöeläin voi saavuttaa jotain mahtavaa.
Syyskuu 2014
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tunsin itsekin, miten jännittynyt olin, kun hyppäsin Miika Rossin pitämässä jatkovalmennuksessa. Namokin oli räjähtämäisillään, vaikka yritinkin tehdä mahdollisimman selkeät puolipidätteet Miika Rossin ohjeen mukaan ja istua mahdollisimman hyvin. Rossin oli pysäytettävä meidät keskelle kenttää, ja minun teki mieli perua valmennus hänen pitäessä Namoa toisesta ohjasta kiinni.
Miika Rossi komensi minut hengittämään, rentouttamaan hartiani ja nojaamaan taaksepäin. Hän komensi kuvittelemaan, että minulla on neljä jalkaa, siis Namon jalat, joita ihan itse hallitsin. Hän sanoi, ettei Namo menisi minnekään, eikä hyppisi seinille, vaikka hellittäisin vähän.
Yritin kokeilla. Rata sujui vähän paremmin. Sanoin sen ääneen. Miika Rossi huusi, että lopeta yrittäminen ja ratsasta sen sijaan. Otin neuvosta vaarin, enkä edes yrittänyt näyttää kilparatsastajalta. Namo ilopukitti kaksi kertaa, mutta alkoi sitten mennä paremmin, joskin yhä energisesti. Olin tyytyväinen valmennuksen loppupuoliskoon.
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tunsin itsekin, miten jännittynyt olin, kun hyppäsin Miika Rossin pitämässä jatkovalmennuksessa. Namokin oli räjähtämäisillään, vaikka yritinkin tehdä mahdollisimman selkeät puolipidätteet Miika Rossin ohjeen mukaan ja istua mahdollisimman hyvin. Rossin oli pysäytettävä meidät keskelle kenttää, ja minun teki mieli perua valmennus hänen pitäessä Namoa toisesta ohjasta kiinni.
Miika Rossi komensi minut hengittämään, rentouttamaan hartiani ja nojaamaan taaksepäin. Hän komensi kuvittelemaan, että minulla on neljä jalkaa, siis Namon jalat, joita ihan itse hallitsin. Hän sanoi, ettei Namo menisi minnekään, eikä hyppisi seinille, vaikka hellittäisin vähän.
Yritin kokeilla. Rata sujui vähän paremmin. Sanoin sen ääneen. Miika Rossi huusi, että lopeta yrittäminen ja ratsasta sen sijaan. Otin neuvosta vaarin, enkä edes yrittänyt näyttää kilparatsastajalta. Namo ilopukitti kaksi kertaa, mutta alkoi sitten mennä paremmin, joskin yhä energisesti. Olin tyytyväinen valmennuksen loppupuoliskoon.
Elokuu 2014
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Namo ryntäsi pahasti esteelle Miika Rossin meille kokoamalla radalla. Oikein hävetti - onhan se aina vireä ja menevä, mutta ei se nyt näin holtiton läheskään aina ole. Että pitää sitten oikein edustaa, kun joku ulkopuolinen on paikalla.
Miika Rossi tietenkin ärjäisi, että nyt Oresama, kunnon puolipidätteet ja istunta, äläkä pelleile siellä. Karjuin takaisin, että joo joo, älä räpätä, ja yritin saman tien uudelleen paljon hallitummin. Pidin Namoa ohjan ja pohkeen välissä niin hyvin kuin taisin, ja se hyppäsi muutaman esteen tiiviissä paketissa ja rauhallisena.
Vaikka olin aika tyytyväinen, Mikka Rossi oli sitä mieltä, että Namo ei suinkaan ole muodossa, eikä hallittu, vaan räjähtämäisillään. Hän kehotti minua hellentämään otteitani heti ja hallitsemaan tammaa ihan vain niillä puolipidätteillä, hyvällä istunnalla ja hyppäämällä yhdessä sen kanssa, eikä sillä.
Yritin uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Namon meno rauhoittui joka esteellä. Lopulta Rossi pyysi minua lopettamaan ja sanoi, että viikon kuluttua jatketaan: seuraavaksi minun tulisi vain rentoutua ja antaa mennä!
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Namo ryntäsi pahasti esteelle Miika Rossin meille kokoamalla radalla. Oikein hävetti - onhan se aina vireä ja menevä, mutta ei se nyt näin holtiton läheskään aina ole. Että pitää sitten oikein edustaa, kun joku ulkopuolinen on paikalla.
Miika Rossi tietenkin ärjäisi, että nyt Oresama, kunnon puolipidätteet ja istunta, äläkä pelleile siellä. Karjuin takaisin, että joo joo, älä räpätä, ja yritin saman tien uudelleen paljon hallitummin. Pidin Namoa ohjan ja pohkeen välissä niin hyvin kuin taisin, ja se hyppäsi muutaman esteen tiiviissä paketissa ja rauhallisena.
Vaikka olin aika tyytyväinen, Mikka Rossi oli sitä mieltä, että Namo ei suinkaan ole muodossa, eikä hallittu, vaan räjähtämäisillään. Hän kehotti minua hellentämään otteitani heti ja hallitsemaan tammaa ihan vain niillä puolipidätteillä, hyvällä istunnalla ja hyppäämällä yhdessä sen kanssa, eikä sillä.
Yritin uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Namon meno rauhoittui joka esteellä. Lopulta Rossi pyysi minua lopettamaan ja sanoi, että viikon kuluttua jatketaan: seuraavaksi minun tulisi vain rentoutua ja antaa mennä!
Toukokuu 2014
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään, kauniina vaaleanpunataivaisena iltapäivänä Miika Rossi laittoi minut ja Namon hikoilemaan pitämässään raviin keskittyvässä kouluratsastusvalmennuksessaan. Hän laittoi meidät ravaamaan kahdeksikkoa harjoitusravissa ja minut taivuttamaan hevostani tietenkin siinä samalla. Ravin temmon tuli olla nopeaa, ja Namon piti pysyä edes kivan näköisesti muodossa, jos ei nyt aivan kaunista saatu aikaan. Harjoitus oli fyysisesti tosi rankka. Hevosen suu vaahtosi ja minun lihakseni kipeytyivät, mutta kun läkähtymäisilläni ja pyörtymäisilläni vain jatkoin ratsastamista, taivutukset loksahtivat ihan yhtäkkiä paikoilleen. Namo vääntyili kuin muovailuvaha, ihan niin kuin pyysin ja sillä oli ihanaa ratsastaa. Miika Rossi komensi meidät lopulta käyntiin pitkin ohjin. Hänen mielestään hevoseni taipuu vasemmalle paremmin kuin oikealle. Kun kehuin Namon taipuisuutta, Rossi sanoi, että tältä tuntuu ratsastaa kunnollisesti lämmitellyllä hevosella. Hänen mukaansa Namo olisi nyt vasta valmis tekemään kunnon treeniä! Päätin, että uusisin tämän kidutuksen mahdollisimman pian.
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään, kauniina vaaleanpunataivaisena iltapäivänä Miika Rossi laittoi minut ja Namon hikoilemaan pitämässään raviin keskittyvässä kouluratsastusvalmennuksessaan. Hän laittoi meidät ravaamaan kahdeksikkoa harjoitusravissa ja minut taivuttamaan hevostani tietenkin siinä samalla. Ravin temmon tuli olla nopeaa, ja Namon piti pysyä edes kivan näköisesti muodossa, jos ei nyt aivan kaunista saatu aikaan. Harjoitus oli fyysisesti tosi rankka. Hevosen suu vaahtosi ja minun lihakseni kipeytyivät, mutta kun läkähtymäisilläni ja pyörtymäisilläni vain jatkoin ratsastamista, taivutukset loksahtivat ihan yhtäkkiä paikoilleen. Namo vääntyili kuin muovailuvaha, ihan niin kuin pyysin ja sillä oli ihanaa ratsastaa. Miika Rossi komensi meidät lopulta käyntiin pitkin ohjin. Hänen mielestään hevoseni taipuu vasemmalle paremmin kuin oikealle. Kun kehuin Namon taipuisuutta, Rossi sanoi, että tältä tuntuu ratsastaa kunnollisesti lämmitellyllä hevosella. Hänen mukaansa Namo olisi nyt vasta valmis tekemään kunnon treeniä! Päätin, että uusisin tämän kidutuksen mahdollisimman pian.
Huhtikuu 2014
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään haimme kouluvalmennuksessa valmentajamme Miika Rossin johdolla niin sanotusti tahtia ja irtonaisuutta Namon ja minun menoon. Se oli vaikeaa, koska en ole ikinä ihan ymmärtänyt Miikan selityksistä sitä, mitä tämä irtonaisuus mahtaa olla. Ymmärrän kyllä, että se liittyy liikkeiden ilmavuuteen. Tänään Rossin treenissä tätä irtonaisuutta treenattiin avaavien liikkeiden, kuten pohkeenväistöjen muodossa.
Tahdin kanssa meillä ei Namon kanssa puolestaan ole ikinä ongelmia, eikä ollut tänäänkään. Namo menee yleensä niin kuin juna: puksuttaa eteenpäin siinä temmossa, jonka määrään, kunnes toisin käsketään. Saimme Miika Rossilta kehuja joustavan ja helpon näköisestä yhteistyöstä. Moitteita puolestaan tuli minun kunnostani: Rossi sanoi, että minun on mentävä salille ja vähän äkkiä, jotta saan keskivartaloni hallintaan.
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään haimme kouluvalmennuksessa valmentajamme Miika Rossin johdolla niin sanotusti tahtia ja irtonaisuutta Namon ja minun menoon. Se oli vaikeaa, koska en ole ikinä ihan ymmärtänyt Miikan selityksistä sitä, mitä tämä irtonaisuus mahtaa olla. Ymmärrän kyllä, että se liittyy liikkeiden ilmavuuteen. Tänään Rossin treenissä tätä irtonaisuutta treenattiin avaavien liikkeiden, kuten pohkeenväistöjen muodossa.
Tahdin kanssa meillä ei Namon kanssa puolestaan ole ikinä ongelmia, eikä ollut tänäänkään. Namo menee yleensä niin kuin juna: puksuttaa eteenpäin siinä temmossa, jonka määrään, kunnes toisin käsketään. Saimme Miika Rossilta kehuja joustavan ja helpon näköisestä yhteistyöstä. Moitteita puolestaan tuli minun kunnostani: Rossi sanoi, että minun on mentävä salille ja vähän äkkiä, jotta saan keskivartaloni hallintaan.
Tammikuu 2012
Oli aamu ja olin luomassa lantaa, kun kuulin auton äänen asuinrakennuksemme puoleiselta parkkipaikalta. Outoa, tuumin, eihän meille ole tulossa ketään, ja työntekijät sun muut osaavat parkkeerata tallin omalle, isommalle parkkipaikalle. Menin siis katsomaan olettaen, että äitini on tullut yllätysvisiitille.
Ei ollut äitiä Yorcan päärakennuksen pihassa, vaan ihan vieras herra, joka suki tummia viiksiään peilaten itseään autonsa sivupeilistä. Auton perässä oli hevosvaunu. Tervehdin herraa ja kysyin, mitä hän etsi. Ei kuulemma etsinyt, vaan auttoi minua löytämään, nimittäin uudet hevoseni. Sanoin, etten todella tarvitse hevosta, mutta silti hän talutti ulos autostaan kaksi tammaa: isomerkkisen ruunikon, joka ei ollut kuin korkeintaan kolmivuotias, ja joka tärisi, sekä suurikokoisen mustan tamman, jolla oli erinomainen rakenne ja viisas katse.
"Nämä ovat No More Sorrow ja Elegant Blackmailing", herra esitteli, ja aloi käydä hevosten tietoja ja hintoja läpi. Kehotin miestä pakkaamaan tavaransa ja häipymään. Hän taluttikin mustan tamman takaisin autoon sillä aikaa kun pitelin ruunikkoa, ja hurautti tiehensä ennen kuin ehdin kissaa sanoa. "Pidä se yön yli kokeilussa. Haen sen huomenna", hän vain huusi autonsa ikkunasta.
Seisoin kauan tutisevan, ahdistuneen hevosen kanssa suu auki. Lopulta talutin hevosen toisen tamman karsinaan ja annoin sille ruokaa, kun en muutakaan keksinyt. Soitin ensin poliisille, koska epäilin tammaa varastetuksi, ja sitten eläinsuojeluun. Eläinsuojelusta kysyttiin, voisinko pitää tammaa jonkin aikaa Yorcassa, ellei sitä haeta. Kuulemma tallipaikan ja sijaiskodin järjestäminen hevoselle oli tosi vaikeaa.
No More Sorrow-nimistä tammavarsaa ei koskaan palattu hakemaan. Poliisi ei tiedä, onko se varastettu. Näillä näkymin pieni tamma jää meille sijaiskotiin. Se muuttaa pois, kunhan se löytää itselleen pysyvän kodin ja omistajan.
Oli aamu ja olin luomassa lantaa, kun kuulin auton äänen asuinrakennuksemme puoleiselta parkkipaikalta. Outoa, tuumin, eihän meille ole tulossa ketään, ja työntekijät sun muut osaavat parkkeerata tallin omalle, isommalle parkkipaikalle. Menin siis katsomaan olettaen, että äitini on tullut yllätysvisiitille.
Ei ollut äitiä Yorcan päärakennuksen pihassa, vaan ihan vieras herra, joka suki tummia viiksiään peilaten itseään autonsa sivupeilistä. Auton perässä oli hevosvaunu. Tervehdin herraa ja kysyin, mitä hän etsi. Ei kuulemma etsinyt, vaan auttoi minua löytämään, nimittäin uudet hevoseni. Sanoin, etten todella tarvitse hevosta, mutta silti hän talutti ulos autostaan kaksi tammaa: isomerkkisen ruunikon, joka ei ollut kuin korkeintaan kolmivuotias, ja joka tärisi, sekä suurikokoisen mustan tamman, jolla oli erinomainen rakenne ja viisas katse.
"Nämä ovat No More Sorrow ja Elegant Blackmailing", herra esitteli, ja aloi käydä hevosten tietoja ja hintoja läpi. Kehotin miestä pakkaamaan tavaransa ja häipymään. Hän taluttikin mustan tamman takaisin autoon sillä aikaa kun pitelin ruunikkoa, ja hurautti tiehensä ennen kuin ehdin kissaa sanoa. "Pidä se yön yli kokeilussa. Haen sen huomenna", hän vain huusi autonsa ikkunasta.
Seisoin kauan tutisevan, ahdistuneen hevosen kanssa suu auki. Lopulta talutin hevosen toisen tamman karsinaan ja annoin sille ruokaa, kun en muutakaan keksinyt. Soitin ensin poliisille, koska epäilin tammaa varastetuksi, ja sitten eläinsuojeluun. Eläinsuojelusta kysyttiin, voisinko pitää tammaa jonkin aikaa Yorcassa, ellei sitä haeta. Kuulemma tallipaikan ja sijaiskodin järjestäminen hevoselle oli tosi vaikeaa.
No More Sorrow-nimistä tammavarsaa ei koskaan palattu hakemaan. Poliisi ei tiedä, onko se varastettu. Näillä näkymin pieni tamma jää meille sijaiskotiin. Se muuttaa pois, kunhan se löytää itselleen pysyvän kodin ja omistajan.
Huhtikuu 2012
No More Sorrow on ollut meillä sijaiskodissa jo aika kauan, eikä sen oudosta isännästä ole kuulunut mitään. Yorca toimii tamman sijaiskotina ja tamma kuuluu eläinsuojelun piiriin. Meillä tyttöä on alettu kutsua Namoksi. Sen kanssa on kokeiltu vaikka mitä, kisojakin, jotta osaisimme kertoa tulevalle kodille mahdollisimman paljon sen käytöksestä ja taidoista sitten, kun joku kiinnostuu Namosta. Tällä erää siitä ei ole tullut ainoatakaan soittoa eläinsuojeluyhdistykselle.
Namo on Yorcassa asuessaan kasvanut aikuiseksi naiseksi. Olen hoitanut sitä niin kuin omaani: treenannut sitä ja kouluttanut sen, ja nyt se on aivan huikea kouluratsu! Lisäksi olen rakastanut sitä kauheasti. Rakastan sitä liikaa, ja suren ja vollotan vuoden, kun joku sen lopulta hakee pois, vaikka se pääseekin varmasti vielä kivaan paikkaan.
Namon taustoja on muuten saatu selville, vaikka omistajaa ei näykään missään. Sain tiedot sen suvusta ja kirjoitin sille sukuselvityksen. Mitenhän näin hienosukuinen hevonen on joutunut heitteille, kun on vielä kiva ja osaavakin? Joku olisi saanut Namosta hyvän kilparatsun tai jalostushevosen, ja olisi se luonteensa puolesta soveltunut vaikka ratsastuskouluhevosen vaativaan ammattiinkin.
No More Sorrow on ollut meillä sijaiskodissa jo aika kauan, eikä sen oudosta isännästä ole kuulunut mitään. Yorca toimii tamman sijaiskotina ja tamma kuuluu eläinsuojelun piiriin. Meillä tyttöä on alettu kutsua Namoksi. Sen kanssa on kokeiltu vaikka mitä, kisojakin, jotta osaisimme kertoa tulevalle kodille mahdollisimman paljon sen käytöksestä ja taidoista sitten, kun joku kiinnostuu Namosta. Tällä erää siitä ei ole tullut ainoatakaan soittoa eläinsuojeluyhdistykselle.
Namo on Yorcassa asuessaan kasvanut aikuiseksi naiseksi. Olen hoitanut sitä niin kuin omaani: treenannut sitä ja kouluttanut sen, ja nyt se on aivan huikea kouluratsu! Lisäksi olen rakastanut sitä kauheasti. Rakastan sitä liikaa, ja suren ja vollotan vuoden, kun joku sen lopulta hakee pois, vaikka se pääseekin varmasti vielä kivaan paikkaan.
Namon taustoja on muuten saatu selville, vaikka omistajaa ei näykään missään. Sain tiedot sen suvusta ja kirjoitin sille sukuselvityksen. Mitenhän näin hienosukuinen hevonen on joutunut heitteille, kun on vielä kiva ja osaavakin? Joku olisi saanut Namosta hyvän kilparatsun tai jalostushevosen, ja olisi se luonteensa puolesta soveltunut vaikka ratsastuskouluhevosen vaativaan ammattiinkin.
Tammikuu 2013
Hyvää uuttavuotta kaikille, etenkin Yorcan omalle väelle ja Namolle - josta on nyt tullut myös Yorcan ihan oma hevonen. Tein uudenvuodenlupauksen, että huolehtisin Namosta aina, ja aloin toteuttaa lupausta heti, kun Pohjois-Pohjanmaan piirin eläinsuojeluviranomaiset palailivat joululomiltaan. Soitin eläinsuojeluun ja ostin sijaiskotilaisemme Namon omaksi.
Nyt minulla on siis uusi hevonen, jonka kylläkin tunnen jo vuoden ajalta.
Juhlistin Namon kanssa sen adoptiota (vaikkei se siitä tietenkään mitään ymmärrä, kun mikään ei muutu) menemällä maastoon. Namo käyttäytyi kuin enkeli, ja vaikka pakkasta oli noin miljoona astetta, emme palelleet rauhallisella lenkillämme yhtään. Minulla oli lumikelkkahaalarit ylläni, ja istuin tukevasti ja pehmoisesti Namon paksuun toppaloimeen verhotussa selässä. Tamma on niin kiltti ja tasainen rentovauhtisessa menossa, ettei yhtään ollut inhottava tai hutera olo, vaikka vanua oli välissämme kilokaupalla, eikä Namolla ollut minkään sortin satulaa. Uudet suitset sillä kyllä oli: ostin sille joululahjaksi ihan omat, ettei aina tarvitse lainata muilta.
Hyvää uuttavuotta kaikille, etenkin Yorcan omalle väelle ja Namolle - josta on nyt tullut myös Yorcan ihan oma hevonen. Tein uudenvuodenlupauksen, että huolehtisin Namosta aina, ja aloin toteuttaa lupausta heti, kun Pohjois-Pohjanmaan piirin eläinsuojeluviranomaiset palailivat joululomiltaan. Soitin eläinsuojeluun ja ostin sijaiskotilaisemme Namon omaksi.
Nyt minulla on siis uusi hevonen, jonka kylläkin tunnen jo vuoden ajalta.
Juhlistin Namon kanssa sen adoptiota (vaikkei se siitä tietenkään mitään ymmärrä, kun mikään ei muutu) menemällä maastoon. Namo käyttäytyi kuin enkeli, ja vaikka pakkasta oli noin miljoona astetta, emme palelleet rauhallisella lenkillämme yhtään. Minulla oli lumikelkkahaalarit ylläni, ja istuin tukevasti ja pehmoisesti Namon paksuun toppaloimeen verhotussa selässä. Tamma on niin kiltti ja tasainen rentovauhtisessa menossa, ettei yhtään ollut inhottava tai hutera olo, vaikka vanua oli välissämme kilokaupalla, eikä Namolla ollut minkään sortin satulaa. Uudet suitset sillä kyllä oli: ostin sille joululahjaksi ihan omat, ettei aina tarvitse lainata muilta.
Elokuu 2017
Sain päähäni, että Namosta on tehtävä lohikäärme. En minä sitä noin vain keksinyt, vaan päätinpä olla avuksi, kun erään sairaan pojan toive on kohdata oikea lohikäärme. Tuumasta toimeen siis vaan. Soitin tutulle ompelijalle ja opiskelukaverilleni, joka tekee teatteriin rekvisiittaa. Kokoonnuimme Yorcan pihassa Namon ja heidän kanssaan ja sanoin, että haluan hevosestani lohikäärmeen, mieluiten mahdollisimman pian.
Namo oli kiltisti, kun naiset ottivat siitä mittoja ja viuhtoivat sen ympärillä käsillään näyttääkseen, miten sen siipien kuului heidän mielestään mennä. Annoin tammalle porkkananpaloja ja yritin pitää sen suorassa, kun ompelija otti siitä kuvia.
Kahta viikkoa myöhemmin oli samassa paikassa puvun ensimmäinen sovitus. Sen alle puettiin terapiavyö, harja laitettiin ranskanletille pois alta ja häntä pintelöitiin tiukasti. Ja ai, kuinka hieno puku olikaan! Lepattavat, vaijerein tuetut siivet olivat suuret ja nahkamaiset, ja pään peitti verkkohuppu, jossa oli sarvi ja hurjat lohikäärmeen silmät! Hurja liskomainen häntä laahasi maata. Olin erittäin tyytyväinen, ja puku lähti ompelijalle saamaan vielä koristeet.
Seuraavan kerran Namo pukeutui kolmea päivää myöhemmin lohikäärmepojan autotallin takana piilossa. Puku oli huikea: siihen oli lisätty suomuja, kimalletta ja pitsiä, ja siivet sojottivat tanakasti levällään Namon kyljissä. Tamma ei pelännyt niitä ollenkaan, vaan marssi rauhallisesti ja päättäväisesti lohikäärmepojan eteen, kun talutin sitä suitsista.
Puolen tunnin tapaamisen aikana lohikäärmepoika ratsasti lohikäärmeellään käynnissä rinkiä minun taluttamanani ja kaksikosta otettiin paljon kuvia. Lähdimme takaisin piiloon riisumaan Namon, kun poika väsähti.
Koko lohikäärmepelleilyyn kului hirveästi aikaa ja kolmattasataa euroa rahaa, mutta oli se sen arvoista! Pojalle tuli hyvä mieli, ja Namokin sai lisää outoja elämänkokemuksia.
Sain päähäni, että Namosta on tehtävä lohikäärme. En minä sitä noin vain keksinyt, vaan päätinpä olla avuksi, kun erään sairaan pojan toive on kohdata oikea lohikäärme. Tuumasta toimeen siis vaan. Soitin tutulle ompelijalle ja opiskelukaverilleni, joka tekee teatteriin rekvisiittaa. Kokoonnuimme Yorcan pihassa Namon ja heidän kanssaan ja sanoin, että haluan hevosestani lohikäärmeen, mieluiten mahdollisimman pian.
Namo oli kiltisti, kun naiset ottivat siitä mittoja ja viuhtoivat sen ympärillä käsillään näyttääkseen, miten sen siipien kuului heidän mielestään mennä. Annoin tammalle porkkananpaloja ja yritin pitää sen suorassa, kun ompelija otti siitä kuvia.
Kahta viikkoa myöhemmin oli samassa paikassa puvun ensimmäinen sovitus. Sen alle puettiin terapiavyö, harja laitettiin ranskanletille pois alta ja häntä pintelöitiin tiukasti. Ja ai, kuinka hieno puku olikaan! Lepattavat, vaijerein tuetut siivet olivat suuret ja nahkamaiset, ja pään peitti verkkohuppu, jossa oli sarvi ja hurjat lohikäärmeen silmät! Hurja liskomainen häntä laahasi maata. Olin erittäin tyytyväinen, ja puku lähti ompelijalle saamaan vielä koristeet.
Seuraavan kerran Namo pukeutui kolmea päivää myöhemmin lohikäärmepojan autotallin takana piilossa. Puku oli huikea: siihen oli lisätty suomuja, kimalletta ja pitsiä, ja siivet sojottivat tanakasti levällään Namon kyljissä. Tamma ei pelännyt niitä ollenkaan, vaan marssi rauhallisesti ja päättäväisesti lohikäärmepojan eteen, kun talutin sitä suitsista.
Puolen tunnin tapaamisen aikana lohikäärmepoika ratsasti lohikäärmeellään käynnissä rinkiä minun taluttamanani ja kaksikosta otettiin paljon kuvia. Lähdimme takaisin piiloon riisumaan Namon, kun poika väsähti.
Koko lohikäärmepelleilyyn kului hirveästi aikaa ja kolmattasataa euroa rahaa, mutta oli se sen arvoista! Pojalle tuli hyvä mieli, ja Namokin sai lisää outoja elämänkokemuksia.
| Päivämäärä | Sukupuoli | Varsa | Isä | Omistaja |
| 18.10.-16 | Ori | Fruit Wagon RR | Last Samurai | Yorca |
| 23.06.-17 | Ori | Atheist Afterlife RR | Sudden Death | Oresama/Yorca |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti