| Nimi: | Hey-Ho Pirates VH12-031-0227 | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
| Sukupuoli: | Tamma | Kasvattaja: | Aleksi Kivijärvi, evm |
| Rotu: | Suomenpuoliverinen | Painotus: | Kenttäratsastus |
| Säkäkorkeus: | 165cm | Koulutustaso: | CCI/CIC2 (HeA, 120cm) |
| Syntynyt: | 05.01.-12 (30v) | Meriitit: | YLA1, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III |
Kuvat © Benny de Ruiter Stables
Yorcan reippain hevonen on ehdottomasti Pirre. Se ei ujostele tai arkaile ketään tai mitään, ja on kovin välitön aina käsiteltäessä. Tämä tamma tutustuu nopeasti uusiin ihmisiin ja eläimiin. Muutaman päivän tunnettuaan neiti juttelee ahkerasti hirnumalla ja muutenkin mölyämällä, jos hoitaja vain viitsii välillä vastata vaikka niin tai joo. Ratsuna neiti on mitä luotettavin, se kun uskaltaa rohkeasti kummallisiinkin paikkoihin, eikä säiky helposti.
Pirre pitää harjailusta kyllä, vaikka ei maltakaan seisoa hiljaa paikallaan nauttimassa. Tamma mielummin kääntelee korviaan ja päätään hoitajan suuntaan, juttelee ääneen ja huutelee asioitaan myös ohitse käveleville hevosille ja ihmisille. Kiireessä neiti kannattaa harjata taaimmaisella, hiljaisimmalla harjauspuomilla, jottei se pelleile monine virikkeineen. Tavallisina, leppoisampina päivinä on vain mukavaa, kun tammakulta on sosiaalinen. Ja kovasta huutamisestaan huolimatta ei Pirre vaarallinen ole. Se on juuri se heppa, joka esitellään lapsille silloin, kun sellaisia Yorcaan tulee jonkun mukana. Ja aina on meidän Pirrestä pidetty heti!
Tamma kannattaa satuloida rivakassa tahdissa. Tämä on vähän sellainen hevonen, että se takertuu kiinnostaviin yksityiskohtiin. Kuten suitsiensa turpahihnaan. Kuolaimiahan saa pitää joka päivä suussaan, mutta toista se on turpahihnan kanssa. Ai että. Jos Pirren suitsii reippaasti ja tomerasti, se ei ehdi pelleillä. Sama homma satulan ja suojien kanssa. Aina olisi joku kiva remmi tai kankaan kulma, josta nykiä. Aina löytyisi jokin hyvä syy nostaa etujalka tiukasti koukkuun vatsan alle kesken suojien laiton.
Tamma kannattaa satuloida rivakassa tahdissa. Tämä on vähän sellainen hevonen, että se takertuu kiinnostaviin yksityiskohtiin. Kuten suitsiensa turpahihnaan. Kuolaimiahan saa pitää joka päivä suussaan, mutta toista se on turpahihnan kanssa. Ai että. Jos Pirren suitsii reippaasti ja tomerasti, se ei ehdi pelleillä. Sama homma satulan ja suojien kanssa. Aina olisi joku kiva remmi tai kankaan kulma, josta nykiä. Aina löytyisi jokin hyvä syy nostaa etujalka tiukasti koukkuun vatsan alle kesken suojien laiton.
Lämmittelystä asti on Pirre vrkeä ja positiivinen säässä kuin säässä, päivänä kuin päivänä. On ihan sama, missä lämmittelyn hoitaa. Tamma ei laiskottele, mutta toisaalta ei yleensä innostu liikaakaan. Sillä ei ole ongelmia myöskään totella ratsastajaa.
Kouluratsastusharjoitusta ei tarvitse suunnitella yhtä vaihtelevaksi kuin kärsimättömien hevosten kanssa yleensä. Vaikka Pirrellä virtaa riittää, se ei kyllästy ja lähde kaahaamaan. Keskittymiskyky neidillä ei ole ihan kymppi, koska mikä tahansa, vaikkapa irtokoira, saa sen huomion kiinnitettyä pois harjoituksesta. Toisaalta häirittävyys on sama toisinkin päin: ratsastaja saa napakoilla pohjeavuilla Pirren huomion taas itselleen. Liikkeiden näyttävyyttä tamman kanssa joutuu työstää usein, mutta teknisesti ja teoriassa se tottelee mielellään ratsastajaansa. Toisaalta tamma laskee onnistumisiksi myös puolihuolimattomat yritykset, ja esimerkiksi tavallisesta ravista tulee nopeasti kamelimaisen näköistä, ellei ratsastaja keskity kunnolla kohentamaan askellajien ja liikkeiden laatua.
Kentällä esteitä hypätessään Pirre on kyllä iloinen ja energiaa täynnä, mutta innostuu helposti koheltamaan. Se rakastaa hyppäämistä, mutta ratsastajan on silti tehtävä oma työnsä oikein. Huolimattomassa ratsastuksessa Pirremme loikkii esteitä mielettömän korkealta, tekee jättiläismäiset kaarrokset täydessä vauhdissa uutta estettä lähestyessään ja ponnistaa ihan mistä sattuu. Kun ratsastaja keskittyy ja antaa tarkat avut, Pirre on parhaita Yorcan hyppääjiä. Se ei koskaan kiellä, ja uskoo omiin kykyihinsä niin vahvasti, että venyy onnistuneeseen hyppyyn muille hevosille mahdottomistakin ponnistuskohdista.
Maastossa ratsastajan on oltava tarkkana. Pirre on helposti häirittävissä, ja kesken köpöttelyn se saattaa lähteä puoltamaan vaikkapa vasemmalle fasaanin perään. Se ei lähde yhtäkkiä tai yritä yllättää ratsastajaansa, vaan se vain kääntyy vilpittömän uteliaana uusien seikkailujen puoleen. Yleensä tämä on hevosessa hyvä ominaisuus. Kun ratsastaja pitää tamman kurissa ja polulla, se on helppo laittaa menemään pelottaviinkin paikkoihin. Pirre ei ole kertaakaan empinyt esimerkiksi siltoja tai puroja ylittäessään, eikä se ole kieltäytynyt edes voimakkaasti virtaavassa vedessä kahlaamisesta. Maastoesteitä hypätessäänkään ei neiti emmi tai arastele. Se ei kysele, kun käsky annetaan, ja kuntokin sillä kestää kovat vauhdit ja pitkät matkat.
Kouluratsastusharjoitusta ei tarvitse suunnitella yhtä vaihtelevaksi kuin kärsimättömien hevosten kanssa yleensä. Vaikka Pirrellä virtaa riittää, se ei kyllästy ja lähde kaahaamaan. Keskittymiskyky neidillä ei ole ihan kymppi, koska mikä tahansa, vaikkapa irtokoira, saa sen huomion kiinnitettyä pois harjoituksesta. Toisaalta häirittävyys on sama toisinkin päin: ratsastaja saa napakoilla pohjeavuilla Pirren huomion taas itselleen. Liikkeiden näyttävyyttä tamman kanssa joutuu työstää usein, mutta teknisesti ja teoriassa se tottelee mielellään ratsastajaansa. Toisaalta tamma laskee onnistumisiksi myös puolihuolimattomat yritykset, ja esimerkiksi tavallisesta ravista tulee nopeasti kamelimaisen näköistä, ellei ratsastaja keskity kunnolla kohentamaan askellajien ja liikkeiden laatua.
Kentällä esteitä hypätessään Pirre on kyllä iloinen ja energiaa täynnä, mutta innostuu helposti koheltamaan. Se rakastaa hyppäämistä, mutta ratsastajan on silti tehtävä oma työnsä oikein. Huolimattomassa ratsastuksessa Pirremme loikkii esteitä mielettömän korkealta, tekee jättiläismäiset kaarrokset täydessä vauhdissa uutta estettä lähestyessään ja ponnistaa ihan mistä sattuu. Kun ratsastaja keskittyy ja antaa tarkat avut, Pirre on parhaita Yorcan hyppääjiä. Se ei koskaan kiellä, ja uskoo omiin kykyihinsä niin vahvasti, että venyy onnistuneeseen hyppyyn muille hevosille mahdottomistakin ponnistuskohdista.
Maastossa ratsastajan on oltava tarkkana. Pirre on helposti häirittävissä, ja kesken köpöttelyn se saattaa lähteä puoltamaan vaikkapa vasemmalle fasaanin perään. Se ei lähde yhtäkkiä tai yritä yllättää ratsastajaansa, vaan se vain kääntyy vilpittömän uteliaana uusien seikkailujen puoleen. Yleensä tämä on hevosessa hyvä ominaisuus. Kun ratsastaja pitää tamman kurissa ja polulla, se on helppo laittaa menemään pelottaviinkin paikkoihin. Pirre ei ole kertaakaan empinyt esimerkiksi siltoja tai puroja ylittäessään, eikä se ole kieltäytynyt edes voimakkaasti virtaavassa vedessä kahlaamisesta. Maastoesteitä hypätessäänkään ei neiti emmi tai arastele. Se ei kysele, kun käsky annetaan, ja kuntokin sillä kestää kovat vauhdit ja pitkät matkat.
Kisoissa Pirre on suunnilleen samanlainen kuin kotona. Se on yhtä rento harjattavana, ja kisasuorituksissaan. Vaikka se olisi väsähtänyt kenttäkisojen edellisillä osuuksilla, se jaksaa suorittaa aina näyttävästi loppuun asti. Uusia ääniä ja hevosia se ei kummastele ollenkaan. Kaikilta ratsastajilta, katselijoilta ja vastustajilta on saatu aina vain kehuja tästä tammasta.
| Pirate Party fwb, 165cm, evm. | Captain Kestrel fwb, 167cm, evm. | Captain Moore fwb, 166cm, evm. |
| Grey Corbin fwb, 169cm, evm. | ||
| Midsummer Party fwb, 164cm, evm. | Celebration fwb, 164cm, evm. | |
| Midnight Sun fwb, 165cm, evm. | ||
| Magi Says Hello fwb, 167cm, evm. | Simply The Best fwb, 169cm, evm. | Bragging fwb, 169cm, evm. |
| Simply Lucia fwb, 169cm, evm | ||
| Hello Losers fwb, 162cm, evm. | Winner Forever fwb, 163cm, evm. | |
| Hello It's Kayla fwb, 163cm, evm |
Pirate Partyn kaikki yhdeksän varsaa muistuttavat kovasti isäänsä ulkonäöltään, mutta yksikään ei ole yhtä saman näköinen sen kanssa kuin Hey-Ho Pirates. Ne ovat sentilleen samankorkuisia, lähes täysin saman värisiä ja molemmilla on pitkä ja kapea piirto päässään. Luonne hevosilla kuitenkin on täysin erilainen. Pirate Party on hillitty ja rauhallinen ori, ja kovin asiantuntevan oloinen ratsastettaessa. Asenne ja taidot ovat auttaneet tätä oria voittamaan roimasti estekilpailuita Suomessa ja muutamalla kaudella myös Ruotsissa. Pirate Partysta tuli siitosori vuonna 2010.
167-senttinen Captain Kestrel oli yleispainotteinen, tasaisesti eri kilpailuissa menestynyt rautias. Se kilpaili eniten kenttää ja esteitä, mutta meni kouluakin muutamankymmentä starttia. Pitkän kilpauran jälkeen hevosesta tuli paikallisesti tunnettu siitosori, joka saikin vieraakseen kuusi tammaa. Säyseä ja ryhdikäs Captain Kestrel menehtyi 27-vuotiaana vanhuuteen.
Captain Moore oli tumma rautias molempien vanhempiensa takaan, ja säkäkorkeudeltaan 166-senttinen. Sillä oli loistava hyppytyyli, ja se menestyikin hienosti este- ja maastoestekilpailuissa. Täytettyään kuusi starttasi hyväkäytöksinen ratsu myös kenttäkilpailuissa pari vuotta. Captain Mooren vanhuusikä oli tyypillistä siitosorin elämää ennen kuin se menehtyi luonnollisista syistä korkeassa iässä.
Toisin kuin voisi luulla, Grey Corbin ei ollut harmaa väriltään, vaan tavallinen rautias. Isäntä inhosi tamman luonnetta sitä nimetessään, kun se muka oli niin tasaisen harmaa. Kun hevonen myytiin eteenpäin ja sillä ryhdyttiin kilpailemaan, osattiin rauhallista ja säyseää luonnettakin arvostaa. Grey Corbin kilpaili esteillä 140-senttisillä radoilla kenttäratsastuksen ohella. Sillä on neljä varsaa.
Captain Moore oli tumma rautias molempien vanhempiensa takaan, ja säkäkorkeudeltaan 166-senttinen. Sillä oli loistava hyppytyyli, ja se menestyikin hienosti este- ja maastoestekilpailuissa. Täytettyään kuusi starttasi hyväkäytöksinen ratsu myös kenttäkilpailuissa pari vuotta. Captain Mooren vanhuusikä oli tyypillistä siitosorin elämää ennen kuin se menehtyi luonnollisista syistä korkeassa iässä.
Toisin kuin voisi luulla, Grey Corbin ei ollut harmaa väriltään, vaan tavallinen rautias. Isäntä inhosi tamman luonnetta sitä nimetessään, kun se muka oli niin tasaisen harmaa. Kun hevonen myytiin eteenpäin ja sillä ryhdyttiin kilpailemaan, osattiin rauhallista ja säyseää luonnettakin arvostaa. Grey Corbin kilpaili esteillä 140-senttisillä radoilla kenttäratsastuksen ohella. Sillä on neljä varsaa.
Keskikokoinen ratsu oli tuo Midsummer Party. Keskinkertaisen näköinen pölyävän oloinen rautiaskin se oli, vaikka rakenne sinänsä olikin vähintään yhdeksikön arvoinen, mutta ulkonäkö oli vain hämäystä. Midsummer Party oli oikea ässä kenttäradalla, ja peittosi säälimättä itseään suurempia ja mielenkiintoisemman näköisiä hevosia. Tamma oli sisukkaan luonteensa vuoksi välillä hieman haastava käsiteltävä, mutta sen taitava omistaja Jaana Pajula ei lukenut vahvaa luonnetta hevoselleen viaksi. Midsummer Party astutettiin vain kerran, ja varsa oli ori.
164-senttinen Celebration oli kantakirjattu ori, jonka arvo jalostuksessa perustui säyseään luonteeseen ja näyttelymenestykseen. Lukuunottamatta noin kymmentä starttia kenttäkisoissa kilpaili ratsu vain näyttelyissä. Kyvykäs se silti oli, ja sijoittui yhdeksästi harvoissa kisoissaan. Omistaja ei vain nähnyt hyödylliseksi kilpailla turhaan.
Midnight Sun oli kevyemmän linjan puoliverinen, ja lähisuvussaan sillä olikin täysiverisiä. Pienikokoisena ja kevyenä tamma liihotteli väsymättä kenttä- ja estekilpailusta toiseen aina kunnioitettavaan kahdeksantoista vuoden ikään asti. Kisatauoillaan tamma sai kaksi varsaa. Hevonen oli luonteeltaan luotettava ja oppivainen.
164-senttinen Celebration oli kantakirjattu ori, jonka arvo jalostuksessa perustui säyseään luonteeseen ja näyttelymenestykseen. Lukuunottamatta noin kymmentä starttia kenttäkisoissa kilpaili ratsu vain näyttelyissä. Kyvykäs se silti oli, ja sijoittui yhdeksästi harvoissa kisoissaan. Omistaja ei vain nähnyt hyödylliseksi kilpailla turhaan.
Midnight Sun oli kevyemmän linjan puoliverinen, ja lähisuvussaan sillä olikin täysiverisiä. Pienikokoisena ja kevyenä tamma liihotteli väsymättä kenttä- ja estekilpailusta toiseen aina kunnioitettavaan kahdeksantoista vuoden ikään asti. Kisatauoillaan tamma sai kaksi varsaa. Hevonen oli luonteeltaan luotettava ja oppivainen.
Magi Says Hello oli suurikokoinen, tukeva ja hyväkuntoinen puoliveritamma. Aikuisiällä sen treeni- ja kilpailuohjelma oli valitettavasti niin tiukka, että ratsu joutui varhaiseläkkeelle toistuvien jalkaongelmien vuoksi. Siihen aikaan Magi Says Hello oli yhdeksän. Se oli ehtinyt starttailla aika mukavasti kenttäkilpailuissa, joten levossa tervehdyttyään siitä tuli hyvä siitostamma. Ratsu sai viimeisen, neljännen varsansa 13-vuotiaana vuonna 1999. Kaikki varsat perivät siitostamman hyvän rakenteen ja olivat luonteeltaankin yhtä säyseitä kuin emänsä.
169-senttinen Simply The Best ei olisi pärjännyt näyttelyissä aavistuksen verran liian lyhyen kaulansa vuoksi. Kun orilla kokeilun vuoksi astutettiin kolme tammaa sen ollessa viisivuotias, huomattiin, ettei pieni rakennevika ollut periytyvää laatua. Myöhemmin Simply The Best sai vielä kahdeksan varsaa lisää, ja kaikki olivat täysin normaaleja rakenteeltaan. Ori itse tienasi maineensa kaukana näyttelyistä, nimittäin kenttä- ja maastoesteradoilla. Se oli rohkea ja sporttinen ratsu, ja ansaitsi lukuiset voittonsa ja sijoituksensa aivan varmasti.
Bragging oli kuin Simply The Best paitsi rakenteeltaan. Yhtä sisukas ja hyvä kilparatsu se oli, ja aika lailla saman kokoinenkin. Ori oli yhtä nätti punarautias väriltään, ja menestyi yhtä hienosti kilpailuissa. Enemmän varsoja se kuitenkin sai siitosurallaan kuin poikansa. Kahdestakymmenestäyhdeksästä Braggingin varsasta Simply The Best on kuuluisin. Bragging kuoli vuonna 2001 30-vuotiaana.
Simply The Bestin emästä, Simply Luciasta ei moni ole kuullut, koska siihen ei olla koskaan kiinnitetty samanlaista huomiota kuin sen ainoaan varsaan. Simply Lucia oli alun perin täysin tavallinen ratsastuskoulun vaativien tuntien opetushevonen, mutta se myytiin yksityiseen kotiin liian herkkänä tuntihevoseksi. Uusi omistaja epäonnistui kaikessa, missä hevosenomistaja vain voi. Hieman epävarmasta tammasta tuli säikky ja äkäinen, ja omistaja halusi yrittää uudelleen teettämällä tammallaan varsan. Simply The Best -varsa onneksi myytiin osaavampiin käsiin, mutta Simply Lucia vietti loppuelämänsä liian herkkänä ensihevosena.
Bragging oli kuin Simply The Best paitsi rakenteeltaan. Yhtä sisukas ja hyvä kilparatsu se oli, ja aika lailla saman kokoinenkin. Ori oli yhtä nätti punarautias väriltään, ja menestyi yhtä hienosti kilpailuissa. Enemmän varsoja se kuitenkin sai siitosurallaan kuin poikansa. Kahdestakymmenestäyhdeksästä Braggingin varsasta Simply The Best on kuuluisin. Bragging kuoli vuonna 2001 30-vuotiaana.
Simply The Bestin emästä, Simply Luciasta ei moni ole kuullut, koska siihen ei olla koskaan kiinnitetty samanlaista huomiota kuin sen ainoaan varsaan. Simply Lucia oli alun perin täysin tavallinen ratsastuskoulun vaativien tuntien opetushevonen, mutta se myytiin yksityiseen kotiin liian herkkänä tuntihevoseksi. Uusi omistaja epäonnistui kaikessa, missä hevosenomistaja vain voi. Hieman epävarmasta tammasta tuli säikky ja äkäinen, ja omistaja halusi yrittää uudelleen teettämällä tammallaan varsan. Simply The Best -varsa onneksi myytiin osaavampiin käsiin, mutta Simply Lucia vietti loppuelämänsä liian herkkänä ensihevosena.
Moni muistaa, että Hello Losers oli kenkku tamma, mutta ei se ollut. Kun tammaan tutustui, sen huomasi olevan 162 senttiä mitä puhtainta kultaa. Olihan Hello Losers vähän raisu ja helposti hermostuva, mutta myös aina uskollinen lähimmille ihmisilleen. Se meni kenttää, esteitä ja maastoesteitä, ja ratsastajat kehuivat, että se yrittää aina parhaansa. Yrittämällä ja valmennuksin trimmatuilla taidoilla Hello Losers peittosikin vastustajat kilpailuissa kerta toisensa jälkeen. Se sai kaksi varsaa, joista toisen 6-vuotiaana, ja toisen niinkin vanhana kuin 14-vuotiaana. Hello Losers eli 33-vuotiaaksi.
Hello Losers taisi periä machon, kipakan luonteensa Winner Foreveriltä, jota ei kuitenkaan muistella yhtä negatiivisesti. Winner Forever kuoli jo 1992 16-vuotiaana, ja ehkä aika on jo kullannut muistot. Kukaan ei ajattele orin olleen hyvin dominoiva ja vaikea käsiteltävä, mitä se oli. Winner Forever muistetaan Suomen edustajana kenttäratsastuksen kansainvälisissä kilpailuissa vuosina 1990 (pronssi) ja 1988 (hopea).
Sironpuoleinen ja korkea rautias Hello It's Kayla oli säyseä tamma. Se oli paperilla kenttäratsu, mutta tosiasiassa se kilpaili vain esteratsastuksessa. Menestys oli melko hyvää, vaikka tamma ei koskaan suurkilpailussa vieraillutkaan. Ratsu sai elämänsä aikana kolme varsaa, joista jokainen menestyi emätammaansa komeammin kilpailuissa.
Hello Losers taisi periä machon, kipakan luonteensa Winner Foreveriltä, jota ei kuitenkaan muistella yhtä negatiivisesti. Winner Forever kuoli jo 1992 16-vuotiaana, ja ehkä aika on jo kullannut muistot. Kukaan ei ajattele orin olleen hyvin dominoiva ja vaikea käsiteltävä, mitä se oli. Winner Forever muistetaan Suomen edustajana kenttäratsastuksen kansainvälisissä kilpailuissa vuosina 1990 (pronssi) ja 1988 (hopea).
Sironpuoleinen ja korkea rautias Hello It's Kayla oli säyseä tamma. Se oli paperilla kenttäratsu, mutta tosiasiassa se kilpaili vain esteratsastuksessa. Menestys oli melko hyvää, vaikka tamma ei koskaan suurkilpailussa vieraillutkaan. Ratsu sai elämänsä aikana kolme varsaa, joista jokainen menestyi emätammaansa komeammin kilpailuissa.
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 20.11.-11 | Hex Sporthorses | KERJ/CCI/CIC2 | 4/50 |
| 25.11.-11 | Hex Sporthorses | KERJ/CCI/CIC2 | 3/50 |
| 25.11.-11 | Taikakuun Kartano | KERJ/CCI/CIC2 | 3/40 |
| 29.11.-11 | Taikakuun Kartano | KERJ/CCI/CIC2 | 4/40 |
| 08.01.-12 | Vitry | KERJ/CCI/CIC2 | 1/49 |
| 11.01.-12 | Chinet Ranch | KERJ/CCI/CIC2 | 3/40 |
| 13.01.-12 | Chinet Ranch | KERJ/CCI/CIC2 | 3/40 |
| 15.01.-12 | Chinet Ranch | KERJ/CCI/CIC2 | 6/40 |
| 21.01.-12 | Hex Sporthorses | KERJ/CCI/CIC2 | 4/50 |
| 23.01.-12 | Bairdon | KERJ/CCI/CIC2 | 4/50 |
| 12.02.-12 | Katvusto | KERJ/CCI/CIC2 | 1/33 |
| 20.02.-12 | Lumivuo | KERJ/CCI/CIC2 | 5/40 |
| 23.02.-12 | Ride Glub Gringsted | KERJ/CCI/CIC2 | 3/30 |
| 29.02.-12 | Bairdon | Kenttä/CCI/CIC2 | 3/27 |
| 07.03.-12 | Bairdon | Kenttä/CCI/CIC2 | 1/27 |
| 07.03.-12 | Zurück | KERJ/CCI/CIC2 | 4/30 |
| 09.03.-12 | Bairdon | Kenttä/CCI/CIC2 | 1/27 |
| 12.03.-12 | Zurück | KERJ/CCI/CIC2 | 5/30 |
| 16.04.-12 | Bailador | KERJ/CCI/CIC2 | 1/30 |
| 17.04.-12 | Juksula | KERJ/CCI/CIC2 | 3/56 |
| 18.04.-12 | Bailador | KERJ/CCI/CIC2 | 2/30 |
| 19.04.-12 | Vitry | KERJ/CCI/CIC2 | 6/51 |
| 20.04.-12 | Taikakuun Kartano | KERJ/CCI/CIC2 | 5/40 |
| 21.04.-12 | Krofnock Ranch | KERJ/CCI/CIC2 | 4/30 |
| 25.04.-12 | Suprant | KERJ/CCI/CIC2 | 4/30 |
| 06.06.-12 | Suprant | KERJ/CCI/CIC2 | 3/30 |
| 04.06.-12 | Bairdon | KERJ/CCI/CIC2 | 5/40 |
| 29.05.-13 | Bairdon | KERJ/CCI/CIC2 | 5/40 |
| 31.05.-13 | Bairdon | KERJ/CCI/CIC2 | 5/40 |
| 28.06.-13 | Privas | KERJ/CCI/CIC1 | 5/30 |
| 16.11.-13 | Pirunportti | KERJ/CCI/CIC2 | 1/28 |
| 17.11.-13 | Pirunportti | KERJ/CCI/CIC2 | 2/28 |
| 19.11.-13 | Pirunportti | KERJ/CCI/CIC2 | 2/28 |
| 10.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CCI/CIC2 | 5/48 |
| 10.03.-14 | Zurück | KERJ/CCI/CIC2 | 3/30 |
| 12.03.-14 | Mighty Ducks | KERJ/CCI/CIC1 | 5/30 |
| 13.03.-14 | Mighty Ducks | KERJ/CCI/CIC1 | 2/30 |
| 13.03.-14 | Crayon | KERJ/CCI/CIC1 | 2/30 |
| 17.03.-14 | KK Bailador | KERJ/CCI/CIC1 | 3/30 |
| 18.03.-14 | Crayon | KERJ/CCI/CIC1 | 2/30 |
| 19.03.-14 | Mighty Ducks | KERJ/CCI/CIC1 | 1/30 |
| 20.03.-14 | Crayon | KERJ/CCI/CIC1 | 5/30 |
| 09.12.-14 | Zurück | KERJ/CCI/CIC2 | 4/50 |
| 25.02.-15 | Devilishfair | KERJ/CCI/CIC2 | 4/40 |
| 06.03.-15 | Marvel Ponies | KERJ/CCI/CIC2 | 4/40 |
| 22.12.-15 | Koskimäki | ERJ/120cm | 3/40 |
| 25.12.-15 | Koskimäki | ERJ/120cm | 6/40 |
| 27.12.-15 | Koskimäki | ERJ/120cm | 1/40 |
| 29.12.-15 | Koskimäki | ERJ/120cm | 4/40 |
| 01.01.-16 | Coffin | ERJ/110cm | 5/40 |
| 05.01.-16 | Koskimäki | ERJ/120cm | 2/30 |
| 13.01.-16 | Erkinheimot | KRJ/HeA | 1/30 |
| 15.01.-16 | Erkinheimot | KRJ/HeA | 1/30 |
| 19.01.-16 | Erkinheimot | KRJ/HeA | 1/30 |
| 20.02.-16 | Viehättävä | ERJ/120cm | 4/30 |
| 21.06.-16 | Petäjävaara | KRJ/HeA | 2/30 |
| 27.06.-16 | Arrow Stable | ERJ/110cm | 1/13 |
| 28.06.-16 | Kuuralehto | ERJ/120cm, ERJ-Cup | 11/220 |
| 11.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 3/30 |
| 12.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 5/30 |
| 12.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 3/40 |
| 12.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 1/40 |
| 13.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 3/40 |
| 13.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 1/30 |
| 13.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 1/40 |
| 14.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 3/30 |
| 15.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 3/30 |
| 15.07.-16 | Koskimäki | KRJ/HeA | 3/30 |
| 15.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 5/40 |
| 16.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 6/40 |
| 16.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 5/40 |
| 18.07.-16 | Vähäpelto | KRJ/HeA | 2/30 |
| 18.07.-16 | Sagavik | KRJ/HeA | 4/30 |
| 18.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 5/40 |
| 19.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 4/40 |
| 23.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 2/40 |
| 24.08.-16 | Edelsten | ERJ/120cm | 3/30 |
| 25.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 4/40 |
| 22.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 6/40 |
| 26.07.-16 | Contigt | KRJ/HeA | 8/76 |
| 27.08.-16 | Oakhill | KRJ/HeA | 5/30 |
| 30.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 3/40 |
| 30.07.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 1/40 |
| 30.07.-16 | Fiktio | KRJ/HeA, KRJ-Cup | 13/330 |
| 04.08.-16 | Turha | KRJ/HeA | 2/40 |
| 09.08.-16 | Turha | KRJ/HeA | 4/40 |
| 11.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 5/50 |
| 11.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeA | 2/30 |
| 12.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeA | 1/30 |
| 12.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 1/50 |
| 14.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeA | 5/30 |
| 14.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 1/50 |
| 15.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 4/50 |
| 15.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeA | 1/30 |
| 15.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 6/50 |
| 16.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeA | 1/30 |
| 21.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 4/50 |
| 22.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 6/50 |
| 23.08.-16 | Hortensia | KRJ/HeA | 2/40 |
| 24.08.-16 | Hortensia | KRJ/HeA | 3/40 |
| 24.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 3/50 |
| 25.08.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 1/50 |
| 26.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/HeA | 4/30 |
| 26.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/HeA | 5/30 |
| 27.08.-16 | Hortensia | KRJ/HeA | 1/40 |
| 28.07.-16 | Huvitutti | KRJ/HeA | 1/40 |
| 29.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/HeA | 1/30 |
| 30.08.-16 | Huvitutti | ERJ/120cm | 4/50 |
| 06.10.-16 | Hiprakka | ERJ/120cm | 1/75 |
| 11.10.-16 | Vähäpelto | ERJ/120cm | 5/30 |
| 12.10.-16 | Vähäpelto | ERJ/120cm | 4/30 |
| 13.10.-16 | Vähäpelto | ERJ/120cm | 5/30 |
| 10.11.-16 | Vähäpelto | ERJ/120cm | 1/30 |
| 11.12.-16 | Metsovaara | ERJ/120cm | 5/30 |
| 14.12.-16 | Metsovaara | ERJ/120cm | 4/30 |
| 11.02.-17 | Viisikko | ERJ/120cm | 5/30 |
| 13.02.-17 | Viisikko | ERJ/120cm | 3/30 |
| 18.02.-17 | Viisikko | ERJ/120cm | 5/30 |
| 19.02.-17 | Viisikko | ERJ/120cm | 1/30 |
| 22.02.-17 | Viisikko | ERJ/120cm | 5/30 |
| 02.03.-17 | Pirunkorpi | ERJ/120cm | 3/40 |
| 06.03.-17 | Pirunkorpi | ERJ/120cm | 4/40 |
| 08.03.-17 | Pirunkorpi | ERJ/120cm | 1/40 |
| 14.03.-17 | Pirunkorpi | ERJ/120cm | 2/40 |
| 18.03.-17 | Pirunkorpi | ERJ/120cm | 2/40 |
| 20.03.-17 | Pirunkorpi | ERJ/120cm | 3/40 |
| 04.05.-17 | KK Ginger | ERJ/120cm | 3/30 |
| 10.05.-17 | KK Ginger | ERJ/120cm | 3/30 |
| 15.05.-17 | KK Ginger | ERJ/120cm | 2/30 |
| 16.05.-17 | KK Ginger | ERJ/120cm | 5/30 |
| 19.05.-17 | KK Ginger | ERJ/120cm | 1/30 |
Helmikuu 2017
Pirre on kisafiiliksissä! Tässä kuussa on menty Viisikossa 120-senttisiä esteitä hyvällä menestyksellä. Viisikon talli on kisapaikkana minulle ennestään tuttu, mutta Pirre ei ollut siellä aikaisemmin käynyt. Uusi kisapaikka ei sitä kuitenkaan paljoa ensimmäisen päivän jälkeen jännittänyt, joten tammamummo pääsi näyttämään parastaan. Pirre oli iloinen ja kiltillä tuulella, joten sen kanssa hyppääminen oli miellyttävää. Vaikka harvoinpa Pirrellä on inhottavaa hypätä!
Kotiin palailtiin 23. päivä, kuun viimeisenä torstaina. Loppukuuksi ei ole suunnitteilla enää kilpailuita, joten jos joitain tärkeitä kissanristiäisiä ei ihan ykskaks järjestetä, saa tamma ottaa loppukuun ihan rauhallisesti kotioloissa. Ensikuuksi olen ilmoittanut sen useampaankin paikkaan kilpailemaan, joten rutistus jatkuu jo noin viikon kuluttua! Ainakin Pirunkorvessa on monipäiväiset estekisat tulossa, ja odotan niistä menestystä. Jotta Pirre pystyisi parhainpaansa siellä, olen vuokrannut sille lähitallista karsinan kisojen ajaksi. Sillä tavalla saan sen illat rauhoitettua reissaamisesta ja se saa tottua kunnolla uuteen paikkaan.
Pirre on kisafiiliksissä! Tässä kuussa on menty Viisikossa 120-senttisiä esteitä hyvällä menestyksellä. Viisikon talli on kisapaikkana minulle ennestään tuttu, mutta Pirre ei ollut siellä aikaisemmin käynyt. Uusi kisapaikka ei sitä kuitenkaan paljoa ensimmäisen päivän jälkeen jännittänyt, joten tammamummo pääsi näyttämään parastaan. Pirre oli iloinen ja kiltillä tuulella, joten sen kanssa hyppääminen oli miellyttävää. Vaikka harvoinpa Pirrellä on inhottavaa hypätä!
Kotiin palailtiin 23. päivä, kuun viimeisenä torstaina. Loppukuuksi ei ole suunnitteilla enää kilpailuita, joten jos joitain tärkeitä kissanristiäisiä ei ihan ykskaks järjestetä, saa tamma ottaa loppukuun ihan rauhallisesti kotioloissa. Ensikuuksi olen ilmoittanut sen useampaankin paikkaan kilpailemaan, joten rutistus jatkuu jo noin viikon kuluttua! Ainakin Pirunkorvessa on monipäiväiset estekisat tulossa, ja odotan niistä menestystä. Jotta Pirre pystyisi parhainpaansa siellä, olen vuokrannut sille lähitallista karsinan kisojen ajaksi. Sillä tavalla saan sen illat rauhoitettua reissaamisesta ja se saa tottua kunnolla uuteen paikkaan.
Tammikuu 2017
Ihanaa! Meillä on ollut tosi rento kuukausi Pirren kanssa. Kisataukoa on pidetty jo koko alkukuu, ja loppuun asti aiotaan kyllä pitää. Katsotaan sitä hyppimistä sitten ensikuussa uudelleen.
Lomailu on Pirren osalta sujunut maastoilun, muutaman maastoesteradan ja runsaan haassa köllöttämisen merkeissä. Olen yrittänyt ottaa siitä valokuvia talvimaisemassa, vaan en ole onnistunut. Pirre on niin tosi valkea, että lumi näyttää harmaalta ja likaiselta sen ympärillä, vaikka olisi koskematonta. Ja karsinassa vietetyn yön jäljiltä suoraan Pirre on lunta vasten keltainen, se kun makaa purussa ja värjäytyy aina pahasti.
Ensikuun suunnitelmissa on iso kisarupeama Viisikossa loppukuusta, mutta muutoin rentoa meininkiä. Pirre olisi tarkoitus kilpailuttaa nyt niinsanotusti valmiiksi ennen kesää, jotta se voisi laukata kesälaitumille vapaana naisena, eläköityneenä kilpahevosena. Toivottavasti neiti menestyy niin hyvin, että tämä on mahdollista!
Ihanaa! Meillä on ollut tosi rento kuukausi Pirren kanssa. Kisataukoa on pidetty jo koko alkukuu, ja loppuun asti aiotaan kyllä pitää. Katsotaan sitä hyppimistä sitten ensikuussa uudelleen.
Lomailu on Pirren osalta sujunut maastoilun, muutaman maastoesteradan ja runsaan haassa köllöttämisen merkeissä. Olen yrittänyt ottaa siitä valokuvia talvimaisemassa, vaan en ole onnistunut. Pirre on niin tosi valkea, että lumi näyttää harmaalta ja likaiselta sen ympärillä, vaikka olisi koskematonta. Ja karsinassa vietetyn yön jäljiltä suoraan Pirre on lunta vasten keltainen, se kun makaa purussa ja värjäytyy aina pahasti.
Ensikuun suunnitelmissa on iso kisarupeama Viisikossa loppukuusta, mutta muutoin rentoa meininkiä. Pirre olisi tarkoitus kilpailuttaa nyt niinsanotusti valmiiksi ennen kesää, jotta se voisi laukata kesälaitumille vapaana naisena, eläköityneenä kilpahevosena. Toivottavasti neiti menestyy niin hyvin, että tämä on mahdollista!
Maaliskuu 2015
Olimme laukanneet maastossa Pirren kanssa jo hyvän aikaa, kun se alkoi ontua melko pahasti. Tietenkin pysäytn sen samalla askeleella ja tulin nopeasti sen selästä alas. En ehtinyt vielä huolestua: olimme toki kaukana tallilta, mutta hevonen voi ontua vaikka sen takia, että kengän ja kavion välissä on kivi. Katselin siis oikeaa etujalkaa kaikessa rauhassa.
Mitään ei löytynyt, mikään paikka ei tuntunut tai näyttänyt kummalliselta. Siinä vaiheessa alkoi tulla pakokauhu. Pirre hermostui paikallaan odottelusta, mutta minun oli istuttava hetkeksi maahan ja koottava itseni. No niin Oresama, hengitä ja soita kotiin.
Tallimestari vastasi puhelimeen hilpeästi. Pirre pärski ja polki jalkaa hermostuneena, kun yritin selittää, missä olimme. Tallimestari kysyi, mitä minä hänestä oikein haluan, kun autolla ei metsän keskelle pääse hakemaan, eikä hänen voimillaan kanneta hevosta. Aseenko?
Meinasin pyörtyä oman hengitystahtini takia, kun lopetin puhelun. En pystynyt miettimään mitään järkevää, vaan olin yhtäkkiä varma siitä, että olin jumissa kera hevosen, jonka etujalasta on sääriluu murusina. Lopuksi jokin pieni järjen ääni kuiskasi, että koitas nyt vielä, ontuuko se enää. Sehän pystyy polkemaan jalkaakin.
Talutin Pirreä varovasti. Askeleen, toisen, kolmannen. Se ei ontunut ollenkaan. Kävelytin sen reippaassa tahdissa kohti kotia, ja vaikka me melkein hölkkäsimme kilometrin, se ei ontunut. Hämmästyneenä nousin tamman selkään ja annoin sen hiipiä kotiinpäin. Lopulta uskalsin ravata. Ja laukata. Ei mitään.
Kun kotona selitin tallimestarille Pirren ontumisesta, hän nauroi ja kysyi, enkö muka ennen ole huomannut ratsuni olevan drama queen.
Olimme laukanneet maastossa Pirren kanssa jo hyvän aikaa, kun se alkoi ontua melko pahasti. Tietenkin pysäytn sen samalla askeleella ja tulin nopeasti sen selästä alas. En ehtinyt vielä huolestua: olimme toki kaukana tallilta, mutta hevonen voi ontua vaikka sen takia, että kengän ja kavion välissä on kivi. Katselin siis oikeaa etujalkaa kaikessa rauhassa.
Mitään ei löytynyt, mikään paikka ei tuntunut tai näyttänyt kummalliselta. Siinä vaiheessa alkoi tulla pakokauhu. Pirre hermostui paikallaan odottelusta, mutta minun oli istuttava hetkeksi maahan ja koottava itseni. No niin Oresama, hengitä ja soita kotiin.
Tallimestari vastasi puhelimeen hilpeästi. Pirre pärski ja polki jalkaa hermostuneena, kun yritin selittää, missä olimme. Tallimestari kysyi, mitä minä hänestä oikein haluan, kun autolla ei metsän keskelle pääse hakemaan, eikä hänen voimillaan kanneta hevosta. Aseenko?
Meinasin pyörtyä oman hengitystahtini takia, kun lopetin puhelun. En pystynyt miettimään mitään järkevää, vaan olin yhtäkkiä varma siitä, että olin jumissa kera hevosen, jonka etujalasta on sääriluu murusina. Lopuksi jokin pieni järjen ääni kuiskasi, että koitas nyt vielä, ontuuko se enää. Sehän pystyy polkemaan jalkaakin.
Talutin Pirreä varovasti. Askeleen, toisen, kolmannen. Se ei ontunut ollenkaan. Kävelytin sen reippaassa tahdissa kohti kotia, ja vaikka me melkein hölkkäsimme kilometrin, se ei ontunut. Hämmästyneenä nousin tamman selkään ja annoin sen hiipiä kotiinpäin. Lopulta uskalsin ravata. Ja laukata. Ei mitään.
Kun kotona selitin tallimestarille Pirren ontumisesta, hän nauroi ja kysyi, enkö muka ennen ole huomannut ratsuni olevan drama queen.
Tammikuu 2015
Hevostallin omistajan aamuissa on parasta, noh, hevoset. Aamuisin minä keitän kupin kahvia keittiössä, jonka seinällä on rakkaasta Pirrestäni teetetty canvastaulu. Kahvin lorotan termosmukiin ja rämmin säässä kuin säässä Pirreni seuraan juomaan sen. Tänään satoi lunta vaakatasossa, oli inhottavan kylmä tuulen takia ja Pirre oli ulkona. Koska se ei tullut aidalle moikkaamaan, luikahdin sen ja sen tammakavereiden hakaan ja menin hevosten kanssa tuulensuojaksi rakentamaamme kolmiseinäiseen koppiin. Siellä Pirre tervehti iloisesti, hieroi minua turvallaan ja siirtyi sitten heinäkasalle. Kuten aina, laitoin käteni sen selälle ja nojasin sen vahvaan kylkeen kahvia juodessani. Ja katselin vaakatasossa kauhealla vauhdilla lentäviä lumihiutaleita. Kyllä. On myönnettävä, että kesällä kahvin juominen ulkona on mukavampaa.
Kun lähdin takaisin sisään pukeakseni kunnon tallivaatteet päälle, Pirre hirnahti vaimeasti ja tuskin nosti päätään heinistä. Sillä oli vilu. Jos nyt olisi kesä, se olisi seurannut minua portille ja huijannut minulta sokeripalan.
Hevostallin omistajan aamuissa on parasta, noh, hevoset. Aamuisin minä keitän kupin kahvia keittiössä, jonka seinällä on rakkaasta Pirrestäni teetetty canvastaulu. Kahvin lorotan termosmukiin ja rämmin säässä kuin säässä Pirreni seuraan juomaan sen. Tänään satoi lunta vaakatasossa, oli inhottavan kylmä tuulen takia ja Pirre oli ulkona. Koska se ei tullut aidalle moikkaamaan, luikahdin sen ja sen tammakavereiden hakaan ja menin hevosten kanssa tuulensuojaksi rakentamaamme kolmiseinäiseen koppiin. Siellä Pirre tervehti iloisesti, hieroi minua turvallaan ja siirtyi sitten heinäkasalle. Kuten aina, laitoin käteni sen selälle ja nojasin sen vahvaan kylkeen kahvia juodessani. Ja katselin vaakatasossa kauhealla vauhdilla lentäviä lumihiutaleita. Kyllä. On myönnettävä, että kesällä kahvin juominen ulkona on mukavampaa.
Kun lähdin takaisin sisään pukeakseni kunnon tallivaatteet päälle, Pirre hirnahti vaimeasti ja tuskin nosti päätään heinistä. Sillä oli vilu. Jos nyt olisi kesä, se olisi seurannut minua portille ja huijannut minulta sokeripalan.
Joulukuu 2014
Olen ajanut Pirrellä koppakärryistä. Minulla oli selkä kipeä alkukuusta ja tamma tarvitsi silti liikuntaa. Juoksutus oli pitkän päälle niin tylsää, että päätin opettaa tammani ajolle. Enkä minä mitään opetussessioita pitänyt, kunhan valjastin neidin ja kiinnitin kärryt. Eipä nyt ole irtokiviäkään, jotka koppakärryn etulaitaan osuessaan saattaisivat saada ensikertalaishepan pelästymään.
Ajo meni itse asiassa tosi mukavasti jo ensimmäisellä kerralla. Toki ensikokeilu pidettiin lyhyenä vain, mutta silti. Viikossa Pirre oli jo aikamoinen ekspertti. Kun se pääsi kunnolla jyvälle ajohommista, se alkoi oikein nauttia! En uskalla ajaa kovaa sillä, koska onhan maa lumen alta paikoin jäässä pintaan asti. Olen kuitenkin ihan tosissani harkinnut raviradalle menemistä. Pirre saisi juosta täysillä suoran tai pari, koska ratsastaja selässäänhän se harvoin ehtii kiihdyttää. Toisaalta voisin kuitenkin mennä radalle Pirren kanssa selästä käsin ja antaa sen laukata täyttä vauhtia samaiset suorat.
Jos puhun tallimestarille radalle menemisestä, hän nauraa minut pihalle. Enpä siis puhu, vaan menen ihan salaa.
Olen ajanut Pirrellä koppakärryistä. Minulla oli selkä kipeä alkukuusta ja tamma tarvitsi silti liikuntaa. Juoksutus oli pitkän päälle niin tylsää, että päätin opettaa tammani ajolle. Enkä minä mitään opetussessioita pitänyt, kunhan valjastin neidin ja kiinnitin kärryt. Eipä nyt ole irtokiviäkään, jotka koppakärryn etulaitaan osuessaan saattaisivat saada ensikertalaishepan pelästymään.
Ajo meni itse asiassa tosi mukavasti jo ensimmäisellä kerralla. Toki ensikokeilu pidettiin lyhyenä vain, mutta silti. Viikossa Pirre oli jo aikamoinen ekspertti. Kun se pääsi kunnolla jyvälle ajohommista, se alkoi oikein nauttia! En uskalla ajaa kovaa sillä, koska onhan maa lumen alta paikoin jäässä pintaan asti. Olen kuitenkin ihan tosissani harkinnut raviradalle menemistä. Pirre saisi juosta täysillä suoran tai pari, koska ratsastaja selässäänhän se harvoin ehtii kiihdyttää. Toisaalta voisin kuitenkin mennä radalle Pirren kanssa selästä käsin ja antaa sen laukata täyttä vauhtia samaiset suorat.
Jos puhun tallimestarille radalle menemisestä, hän nauraa minut pihalle. Enpä siis puhu, vaan menen ihan salaa.
Huhtikuu 2012
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään olisi pitänyt hioa Pirren kokoamista ja nätissä muodossa menemistä, mutta aluksi se oli vähän hankalaa. Tamma oli menossa koko ajan joka suuntaan ja tosi levoton muutenkin. Käytimme siis kymmenen minuuttia siihen, että ratsastaja meni kiemurauria ja voltteja ohjeitteni mukaan jotte Pirre rentoutuisi vähän. Se tepsi melko nopeasti, ja pystyimme käymään käsiksi itse asiaan. Pirren meno muodossa oli kuin olikin tuskallisen näköistä ja ratsastaja joutui kilpailemaan hevosen kanssa köydenvedosta suitsilla. Vikakin löytyi saman tien. Ratsastajahan hoiti työnsä koko ajan teknisesti aivan oikein, mutta Pirre ei olekaan mikään ratsastusoppaan esimerkkihevonen. Pyysin heti alkuunsa ottamaan hellemmän ohjasotteen ja rentoutumaan. Sen jälkeen purimme ratsastajan liian voimakkaita pohjeapuja ja minä pidin puheen oikean istunnan merkityksestä. Puolen tunnin väännön jälkeen Pirre suostui menemään paljon rennommin kaikissa askellajeissa. Työtä riittää vielä, mutta alku on oikein hyvä. Määräsin kotiläksyksi ahkeraa harjoittelua, ja lupasin tulla pian taas uudelleen.
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään olisi pitänyt hioa Pirren kokoamista ja nätissä muodossa menemistä, mutta aluksi se oli vähän hankalaa. Tamma oli menossa koko ajan joka suuntaan ja tosi levoton muutenkin. Käytimme siis kymmenen minuuttia siihen, että ratsastaja meni kiemurauria ja voltteja ohjeitteni mukaan jotte Pirre rentoutuisi vähän. Se tepsi melko nopeasti, ja pystyimme käymään käsiksi itse asiaan. Pirren meno muodossa oli kuin olikin tuskallisen näköistä ja ratsastaja joutui kilpailemaan hevosen kanssa köydenvedosta suitsilla. Vikakin löytyi saman tien. Ratsastajahan hoiti työnsä koko ajan teknisesti aivan oikein, mutta Pirre ei olekaan mikään ratsastusoppaan esimerkkihevonen. Pyysin heti alkuunsa ottamaan hellemmän ohjasotteen ja rentoutumaan. Sen jälkeen purimme ratsastajan liian voimakkaita pohjeapuja ja minä pidin puheen oikean istunnan merkityksestä. Puolen tunnin väännön jälkeen Pirre suostui menemään paljon rennommin kaikissa askellajeissa. Työtä riittää vielä, mutta alku on oikein hyvä. Määräsin kotiläksyksi ahkeraa harjoittelua, ja lupasin tulla pian taas uudelleen.
| Päivämäärä | Sukupuoli | Varsa | Isä | Omistaja |
| 10.03.-12 | Ori | Hey-Ho Jack RR | Green Sparrow | Oresama/Yorca |
| 14.9.-15 | Ori | Party Pirate RR | Last Samurai | Serellenders |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti