| Nimi | Suhina-Lempi aka Lempi |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Tamma |
| Säkäkorkeus | 150cm |
| Syntynyt, ikä | 13.09.-16, 29v |
| Rekisterinumero | VH17-018-0711 |
| Kasvattaja | Maria Jalo (evm) |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | VaB, 110cm, CIC1 vaativa |
| Saavutukset | YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II |
Suhina-Lempi kuoli vanhuuteen 24.4.2019.
Luonne
Suhina-Lempillä oli takkuiset ja rastaiset jouhet, kiilloton karva ja aavistuksen pitkät kaviot, kun se muutti Erkinheimoihin. Syynä ei ollut entisen omistajan julmuus, vaan silkka tietämättömyys. Erkinheimoissa tamma sai sopivaa ravintoa ja kunnon pesun ja manipedin. Se riitti. Tammasta tuli taas oma itsensä: ihan tavallisen näköinen suomenhevonen.
Lempi on homssuinen kuningatar. Se ottaa mielellään vastaan ilmaiset kampaajalla käynnit ja manikyyrit, joten niin hoitajan kuin kengittäjänkin on sitä helppo käsitellä. Toisaalta tamma ei niin piittaa, onko sen tukka hyvin vai ei, joten pikainen harjauskin sille käy hyvin, huolittelematon ulkomuoto kun ei Lempin arvovaltaa horjuta. Lempin satuloiminen on helppoa, jos kiristää vyön rauhallisesti, ettei tamma innostu pullistelemaan. Suitsimistakaan se ei vastustele, mutta likaisia tai mielestään muuten ällöjä kuolaimia se ei suuhunsa ota sitten millään. Lempi haluaa ensin haistaa, sitten maistaa ja vasta viimeiseksi se päättää, saako sen suitsia. Aina sen saa, jos kuolaimet on pesty asianmukaisesti.
Aina valmiina toimintaan! Kuningatar Lempistä tulee ritarihevonen, kun sen selkään nousee ratsastaja. Tammassa on ryhtiä ja tahtia, joten kouluratsastus sillä on yleensä todella mukavaa. Lempi on kuitenkin tamma, joten sen mielialat myös vaihtelevat tammamaiseen tapaan. Yleensä reippaalla ja rehellisellä Lempilläkin on niitä päiviä, kun mikään ei huvita, eikä ainakaan kouluratsastus. Silloin tamma on kiukkuinen kuin ampiainen ja saattaa jopa yrittää pukitella ratsastajan alas. Sellaisina päivinä kannattaa kouluratsastus unohtaa: Lempi on seuraavana päivänä varmasti taas hyvällä tuulella!
Esteratsuna Lempi on sekä hyvässä että pahassa mielessä niin kuin perhonen. Se lepattelee korkeimpienkin esteiden ylitse rennon näköisesti sekä ratsastajan kanssa että ilman. Siis nimen omaan lepattelee. Lempi suorittaa esteradat melko hitaasti ja uneliaasti, ihan kuin lentelisi kaikessa rauhassa kukasta kukkaan haistelemaan, eikä esteeltä esteelle kuin hevosen kuuluu. Toisaalta Lempi ei koskaan kiellä, ei kiukkua tai kuumu. Ratsastajan on vain laitettava siihen vauhtia koko ajan.
Maastossa Lempillä on kaksi vaihdetta. Toinen on sikavaihde. Sika-Lempi haluaisi tonkia kärsällään joka paikan, kulkea pää maassa mahdollisimman hitaasti ja kesäisin jopa piehtaroida ratsastajasta piittaamatta. Sika-Lempi ei milloinkaan kiihdyttele - ei omin päin, eikä juuri käskystäkään.
Toinen Lempin vaihde on gepardivaihde. Maastoesteillä sillä on aina gepardivaihde silmässä, ja sen mielestä maastoesteet kuuluu suorittaa mahdollisimman nopeasti, toisin kuin rataesteet. Sen jälkeen kuuluu laukata miljoonaa ryteikköön ja pysähtyä Norjan rajalla. Gepardi-Lempi tottelee ohjausta, kunhan sitä komennetaan vain kääntymään, eikä hidastaman. Vaatii paljon rohkeutta, tasapainoa ja päättäväisyyttä, jotta Gepardi-Lempillä saa ratsastettua turvallisesti ja kauniisti, vaan on sekin mahdollista!
Toinen Lempin vaihde on gepardivaihde. Maastoesteillä sillä on aina gepardivaihde silmässä, ja sen mielestä maastoesteet kuuluu suorittaa mahdollisimman nopeasti, toisin kuin rataesteet. Sen jälkeen kuuluu laukata miljoonaa ryteikköön ja pysähtyä Norjan rajalla. Gepardi-Lempi tottelee ohjausta, kunhan sitä komennetaan vain kääntymään, eikä hidastaman. Vaatii paljon rohkeutta, tasapainoa ja päättäväisyyttä, jotta Gepardi-Lempillä saa ratsastettua turvallisesti ja kauniisti, vaan on sekin mahdollista!
Suku
| Elämänkoululainen sh evm., 160cm | Puistokemisti sh evm., 162cm | Maisteri sh evm., 165cm |
| Aina-Ilona sh evm., 156cm | ||
| Heipattaja sh evm., 157cm | Räyhee sh evm., 152cm | |
| Moikkamoi sh evm, 161cm | ||
| Lempi-Maria sh evm., 150cm | Sulo sh evm., 150cm | Harmajainen sh evm., 152cm |
| Kauno sph evm., 145cm | ||
| Aino Maria sh evm., 152cm | Aika Haipakka sh evm., 148cm | |
| Aino Kaunokki sh evm., 155cm |
Elämänkoululainen oli 160-senttinen rautias suomenhevonen. Orina se ehti saada vain yhden varsan ennen kuin se oli ruunattava vallan mahdottoman käytöksen ja jatkuvan etenkin tammoihin kohdistuvan huutelun vuoksi. Ruunaaminen auttoi jonkin verran, ja ruunana tämä erittäin taitava rämäpää pääsi kilpailemaan este- ja kenttäratsastusta. Raudikon "Kaukon" menestys oli keskinkertaista 110 cm ja CIC1 -tasoilla, mutta kun se meni aavistuksen helpompia luokkia, se alkoi pärjätä hienosti.
162 cm korkea rautias Puistokemisti toimi lyhyen aikaa kenttä- ja esteratsuna tasoilla 110 cm ja CIC1. Ori joutui kuitenkin varhaiseläkkeelle, koska loukkasi etujalkansa ratsastustapaturmassa. "Puppe" toimi siitä lähtien satunnaisesti harrasteratsuna ja se ruunattiin. Ennen ruunaamistaan hevonen sai kuitenkin kaksi varsaa.
Maisteri oli 165 cm korkea kenttäratsu. Se teki pitkän ja menestyksekkään uran, jonka jälkeen siitä tuli siitosori. Komea kiltti ruunikko kun oli, ja taitavakin vielä, ratsu oli suosittu jalostuskäytössä. Sillä onkin yli kolmekymmentä varsaa.
Vuonna 2012 menehtynyt Aina-Ilona oli 156 cm korkea kaunis ja kevytrakenteinen voikko tamma. "Ilona" menestyi näyttelyissä hyvin ja kantakirjattiin ykköspalkinnolla. Vaikka se on estesukuinen, se ei itse ole kilpaillut lainkaan, sillä hyvä suku ja näyttelymenestys takasivat sille siitostamman uran. Kiltillä tammalla onkin kuusi varsaa.
Maisteri oli 165 cm korkea kenttäratsu. Se teki pitkän ja menestyksekkään uran, jonka jälkeen siitä tuli siitosori. Komea kiltti ruunikko kun oli, ja taitavakin vielä, ratsu oli suosittu jalostuskäytössä. Sillä onkin yli kolmekymmentä varsaa.
Vuonna 2012 menehtynyt Aina-Ilona oli 156 cm korkea kaunis ja kevytrakenteinen voikko tamma. "Ilona" menestyi näyttelyissä hyvin ja kantakirjattiin ykköspalkinnolla. Vaikka se on estesukuinen, se ei itse ole kilpaillut lainkaan, sillä hyvä suku ja näyttelymenestys takasivat sille siitostamman uran. Kiltillä tammalla onkin kuusi varsaa.
Heipattaja on 157 cm korkea äänekäs ja iloinen tamma. Tämä ruunikko teki elämänuransa esteratsuna metrin radoilla. Heipattajalla on yksi varsa. Tamma viettää nykyään eläkepäiviään Salossa.
Räyhee oli luonteeltaan haastava ori. Tämä 152-senttinen poika osasi kuitenkin hypätä upeasti, joten sille sallittiin sen oikkuilu. Ruunikko teki voitokkaan esteratsun uran ja ryhtyi sitten jalostusoriiksi. Ratsulla on yhdeksän varsaa.
Moikkamoi syntyi työhevossukuun, mutta oli rakenteeltaan ennemminkin ratsutyyppinen. Tämän takia tammasta ei koulutettu työhevosta, vaan se sai kiltin luonteensa vuoksi työskennellä ratsastuskoulussa. Se olikin mustalle tammalle oikea paikka, hevonen kun rakasti etenkin pikkulapsia. 161 cm korkee Moikkamoi sai ratsastuskoululla kaksi varsaakin. Tamma kuoli korkeassa 31 vuoden iässä.
Räyhee oli luonteeltaan haastava ori. Tämä 152-senttinen poika osasi kuitenkin hypätä upeasti, joten sille sallittiin sen oikkuilu. Ruunikko teki voitokkaan esteratsun uran ja ryhtyi sitten jalostusoriiksi. Ratsulla on yhdeksän varsaa.
Moikkamoi syntyi työhevossukuun, mutta oli rakenteeltaan ennemminkin ratsutyyppinen. Tämän takia tammasta ei koulutettu työhevosta, vaan se sai kiltin luonteensa vuoksi työskennellä ratsastuskoulussa. Se olikin mustalle tammalle oikea paikka, hevonen kun rakasti etenkin pikkulapsia. 161 cm korkee Moikkamoi sai ratsastuskoululla kaksi varsaakin. Tamma kuoli korkeassa 31 vuoden iässä.
Lempi-Maria toimi kouluratsuna vuosina 2005-2010 ja sen jälkeen siitä tuli siitostamma. Kilparatsuna ruunikko kilpaili hyvällä menestyksellä heB-tasoisia luokkia ja kokeili myös hieman working equitationia. Varsoja ratsulla on kaksi. "Maria" oli kiltti mutta menevä 150 cm korkea tamma.
Musta ja näyttävä Sulo oli kaunis näky sekä näyttelyissä että koulukentillä, ja molemmissa lajeissa se menestyikin hienosti. 150-senttisestä ryhdikkäästä Sulosta tulikin suosittu siitosori. Se sai elinaikanaan toistakymmentä varsaa. Määrä kasvaa koko ajan, sillä Sulosta on vieläkin pakasteita jäljellä. Luonteeltaan Sulo oli hyvin kiltti ja nöyrä, mutta rohkea poika.
Harmajainen on menestynyt hienosti kouluratsuna ja päässyt kilpailemaan arvokisoissa asti. Siitosorina se ei kuitenkaan paljoa vaikuttanut, sillä sen epäiltiin periyttävän punasolukatoon johtavaa autoimmuunisairautta. Ori oli jo kuollut, kun epäily todistettiin vääräksi, joten sille ehti siunaantua vain kolme jälkeläistä. Harmajainen oli hyvin kiltti 152-senttinen musta ori.
Tummanrautias Kauno oli koulusukuinen siitostamma, jolla on hieman omaa näyttelymenestystä ja kantakirjapalkinto. Kiltti Kauno saikin kuusi varsaa elämänsä aikana. Kauno oli 145 cm korkea.
Harmajainen on menestynyt hienosti kouluratsuna ja päässyt kilpailemaan arvokisoissa asti. Siitosorina se ei kuitenkaan paljoa vaikuttanut, sillä sen epäiltiin periyttävän punasolukatoon johtavaa autoimmuunisairautta. Ori oli jo kuollut, kun epäily todistettiin vääräksi, joten sille ehti siunaantua vain kolme jälkeläistä. Harmajainen oli hyvin kiltti 152-senttinen musta ori.
Tummanrautias Kauno oli koulusukuinen siitostamma, jolla on hieman omaa näyttelymenestystä ja kantakirjapalkinto. Kiltti Kauno saikin kuusi varsaa elämänsä aikana. Kauno oli 145 cm korkea.
Aino Maria oli rämäpäinen harrasteratsu, mutta sen omistaja oli yhtä rämäpäinen harrastelija. Tamma pääsikin kokeilemaan emäntänsä kanssa kaikkea. Se esimerkiksi kilpaili maastoesteitä, esteitä, kenttää, working equitationia, western trailia ja jopa barrel racingia. Se osallistui vaikka minkälaisille rankoille vaelluksille ja pärjäsi vähintään yhtä hyvin kuin islanninhevosseuralaisensa. Hankilaukoissa se oli aina nopein vain siksi, että ratsukko uskalsi yhdessä vaikka mitä. Aino Maria oli 152-senttinen ruunikko, joka sai elämänsä aikana kaksi varsaa.
Aika Haipakka sai kaksi varsaa ennen ruunaamistaan. Operaation jälkeen hevonen kilpaili kouluratsuna menestyen melko hyvin. Kun kilpailu ei enää kiinnostanut omistajaa, ruuna eläköityi kisaratsun hommista ja katosi julkisuudesta. "Hamppi" oli luonteeltaan kiltti ratsu, säkäkorkeudeltaan 148-senttinen ja väriltään punaruunikko.
155-senttinen Aino Kaunokki oli luonteeltaan kiltti ja väriltään ruunikko. Se toimi ensin harrasteratsuna ja kilpaili jonkin verran koulua. Ura päättyi varsan saamiseen. Kun varsa oli vieroitettu ja muuttanut pois, tamma itsekin pääsi uuteen kotiin. Aino Kaunokista tuli rakastettu ratsastuskoulun opetushevonen, jolla moni oppi ratsastamaan ja jopa kilpaili ensimmäiset koulu- ja estekisansa.
Aika Haipakka sai kaksi varsaa ennen ruunaamistaan. Operaation jälkeen hevonen kilpaili kouluratsuna menestyen melko hyvin. Kun kilpailu ei enää kiinnostanut omistajaa, ruuna eläköityi kisaratsun hommista ja katosi julkisuudesta. "Hamppi" oli luonteeltaan kiltti ratsu, säkäkorkeudeltaan 148-senttinen ja väriltään punaruunikko.
155-senttinen Aino Kaunokki oli luonteeltaan kiltti ja väriltään ruunikko. Se toimi ensin harrasteratsuna ja kilpaili jonkin verran koulua. Ura päättyi varsan saamiseen. Kun varsa oli vieroitettu ja muuttanut pois, tamma itsekin pääsi uuteen kotiin. Aino Kaunokista tuli rakastettu ratsastuskoulun opetushevonen, jolla moni oppi ratsastamaan ja jopa kilpaili ensimmäiset koulu- ja estekisansa.
Kilpailukalenteri
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 06.03.-17 | Pirunkorpi | KRJ/VaB | 5/30 |
| 09.03.-17 | Latokartano | KRJ/HeA | 3/30 |
| 09.03.-17 | Eelinniemi | KRJ/HeA | 4/30 |
| 10.03.-17 | Eelinniemi | KRJ/HeA | 5/30 |
| 11.03.-17 | Latokartano | KRJ/HeA | 3/30 |
| 11.03.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 12.03.-17 | Latokartano | KRJ/HeA | 5/30 |
| 12.03.-17 | Latokartano | KRJ/HeA | 2/30 |
| 12.03.-17 | Eelinniemi | KRJ/HeA | 2/30 |
| 12.03.-17 | Eelinniemi | KRJ/HeA | 5/30 |
| 12.03.-17 | Viisikko | KRJ/HeA | 1/30 |
| 12.03.-17 | Fiktio | KRJ/VaB | 2/40 |
| 13.03.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 14.03.-17 | Eelinniemi | KRJ/HeA | 5/30 |
| 15.03.-17 | Eelinniemi | KRJ/HeA | 2/30 |
| 15.03.-17 | Viisikko | KRJ/HeA | 2/30 |
| 17.03.-17 | Fiktio | KRJ/HeA | 2/40 |
| 18.03.-17 | Fiktio | KRJ/VaB | 2/40 |
| 20.03.-17 | Viisikko | KRJ/HeA | 2/30 |
| 22.03.-17 | Pirunkorpi | KRJ/VaB | 3/30 |
| 21.03.-17 | Fiktio | KRJ/HeA | 5/40 |
| 26.03.-17 | Stratocaster | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 04.04.-17 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 1/30 |
| 07.04.-17 | Mörkövaara | KRJ/VaB | 4/30 |
| 12.04.-17 | Kaunovaara | KRJ/VaB | 1/40 |
| 12.04.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 3/30 |
| 12.04.-17 | Old School Sporthorses | KRJ/VaB | 2/30 |
| 12.04.-17 | Valborg | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 13.04.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 4/30 |
| 14.04.-17 | Old School Sporthorses | KRJ/VaB | 5/30 |
| 15.04.-17 | Old School Sporthorses | KRJ/VaB | 2/30 |
| 17.04.-17 | Stratocaster | KERJ/CIC1 | 3/21 |
| 18.04.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 5/30 |
| 20.04.-17 | Old School Sporthorses | KRJ/VaB | 3/30 |
| 20.04.-17 | Zurück | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 22.04.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 3/40 |
| 22.04.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 3/40 |
| 22.04.-17 | Rebellion | ERJ/100cm | 4/40 |
| 23.04.-17 | Huhtala | ERJ/100cm | 6/40 |
| 24.04.-17 | Old School Sporthorses | KRJ/VaB | 4/30 |
| 24.04.-17 | Yateley | ERJ/110cm | 2/30 |
| 25.04.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 4/30 |
| 25.04.-17 | Rebellion | ERJ/100cm | 4/40 |
| 26.04.-17 | Huhtala | ERJ/100cm | 5/40 |
| 27.04.-17 | Huhtala | ERJ/100cm | 5/40 |
| 27.04.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 4/30 |
| 27.04.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 4/30 |
| 27.04.-17 | Old School Sporthorses | KRJ/VaB | 2/30 |
| 30.04.-17 | Old School Sporthorses | KRJ/VaB | 3/30 |
| 30.04.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 3/30 |
| 30.04.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 2/30 |
| 30.04.-17 | Zurück | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 30.04.-17 | KK Bailador | KERJ/CIC1, KERJ-Cup | 8/70 |
| 01.05.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 5/30 |
| 01.05.-17 | Kärmeniemi | ERJ/110cm | 4/56 |
| 02.05.-17 | Kärmeniemi | ERJ/110cm | 6/56 |
| 02.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 3/30 |
| 02.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 3/30 |
| 03.05.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 1/30 |
| 04.05.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 3/30 |
| 04.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 1/30 |
| 04.05.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 3/30 |
| 04.05.-17 | Kärmeniemi | ERJ/110cm | 6/56 |
| 04.05.-17 | Kärmeniemi | KERJ/CIC1 | 4/61 |
| 05.05.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 4/30 |
| 05.05.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 5/30 |
| 05.05.-17 | Zurück | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 05.05.-17 | KK Ginger | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 05.05.-17 | Delicate | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 06.05.-17 | Puzzle Rebellion | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 06.05.-17 | Tuiskula | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 06.05.-17 | Jadessa WBs | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 06.05.-17 | Hillhouse | ERJ/100cm | 5/30 |
| 07.05.-17 | Jadessa WBs | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 07.05.-17 | KK Ginger | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 07.05.-17 | Hunalamäki | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 08.05.-17 | Delicate | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 08.05.-17 | Zurück | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 08.05.-17 | Jadessa WBs | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 09.05.-17 | Delicate | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 09.05.-17 | Claridge Stud | KRJ/HeA | 1/30 |
| 09.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 4/30 |
| 10.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 3/30 |
| 10.05.-17 | Hillhouse | ERJ/100cm | 3/30 |
| 10.05.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 3/30 |
| 10.05.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 5/30 |
| 10.05.-17 | Jadessa WBs | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 11.05.-17 | Delicate | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 11.05.-17 | Puzzle Rebellion | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 11.05.-17 | KK Ginger | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 11.05.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 2/30 |
| 12.05.-17 | Hillhouse | ERJ/100cm | 3/30 |
| 12.05.-17 | Jadessa WBs | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 12.05.-17 | Hunalamäki | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 13.05.-17 | Puzzle Rebellion | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 14.05.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 2/30 |
| 14.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 4/30 |
| 15.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 4/30 |
| 15.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 4/30 |
| 15.05.-17 | Hillhouse | ERJ/100cm | 5/30 |
| 15.05.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 2/30 |
| 16.05.-17 | Jadessa WBs | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 17.05.-17 | Jadessa WBs | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 17.05.-17 | Delicate | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 17.05.-17 | Tuiskula | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 18.05.-17 | Tuiskula | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 18.05.-17 | Kingsfall | ERJ/100cm | 4/30 |
| 18.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 3/30 |
| 20.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 4/30 |
| 20.05.-17 | Tuiskula | KERJ/CIC1 | 4/30 |
| 21.05.-17 | Delicate | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 21.05.-17 | Hunalamäki | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 22.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 4/30 |
| 25.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 2/30 |
| 25.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 3/30 |
| 25.05.-17 | Tuiskula | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 25.05.-17 | Puzzle Rebellion | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 26.05.-17 | Tuiskula | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 26.05.-17 | Zurück | ERJ/110cm | 2/30 |
| 27.05.-17 | KK Ginger | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 27.05.-17 | Satulinna | KERJ/CIC1 | 2/30 |
| 28.05.-17 | Jadessa WBs | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 28.05.-17 | Tuiskula | KERJ/CIC1 | 5/30 |
| 29.05.-17 | KK Ginger | KERJ/CIC1 | 1/30 |
| 30.05.-17 | Tuiskula | KERJ/CIC1 | 3/30 |
| 03.06.-17 | Simora | ERJ/100cm, tarinakisa | 5/7, tarina |
| 03.06.-17 | KK Lapland | ERJ/100cm | 2/30 |
| 07.06.-17 | KK Lapland | ERJ/100cm | 2/30 |
| 11.06.-17 | KK Lapland | ERJ/100cm | 4/30 |
| 12.06.-17 | KK Lapland | ERJ/100cm | 4/30 |
| 12.06.-17 | KK Lapland | ERJ/100cm | 5/30 |
| 15.06.-17 | KK Lapland | ERJ/100cm | 5/30 |
| 10.11.-17 | Vuorna | VVJ/Vaativa koulu | 1/18 |
| 14.11.-17 | Vuorna | VVJ/Vaativa koulu | 2/18 |
| 14.11.-17 | Vuorna | VVJ/Vaativa tarkkuus | 2/18 |
| 15.11.-17 | Vuorna | VVJ/Vaativa tarkkuus | 1/18 |
| 17.11.-17 | Vuorna | VVJ/Vaativa koulu | 2/19 |
| 17.11.-17 | Vuorna | VVJ/Vaativa tarkkuus | 3/19 |
| 20.11.-17 | Vuorna | VVJ/Vaativa tarkkuus | 4/19 |
| 21.01.-18 | Vindhani | VVJ/vaativa koulu | 2/15 |
| 23.11.-17 | Vuorna | VVJ/Vaativa koulu | 1/19 |
| 23.11.-17 | Erkinheimot | VVJ/Vaativa koulu | 2/8 |
| 24.11.-17 | Erkinheimot | VVJ/Vaativa koulu | 1/8 |
| 25.01.-17 | Erkinheimot | VVJ/Vaativa koulu | 2/9 |
| 25.01.-17 | Erkinheimot | VVJ/Vaativa tarkkuus | 2/9 |
| 26.01.-17 | Erkinheimot | VVJ/Vaativa tarkkuus | 1/9 |
| 29.01.-17 | Erkinheimot | VVJ/Vaativa koulu | 1/9 |
| 10.02.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 2/27 |
| 14.02.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 4/27 |
| 15.02.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 4/27 |
| 18.02.-18 | Teilikorpi | VVJ/Vaativa koulu | 5/40 |
| 03.03.-18 | Breandan | VVJ/vaativa yhdistetty | 1/46 |
| 05.03.-18 | Breandan | VVJ/vaativa yhdistetty | 2/46 |
| 06.03.-18 | Breandan | VVJ/vaativa yhdistetty | 5/46 |
| 07.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 1/11 |
| 08.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 1/11 |
| 13.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 3/11 |
| 13.03.-18 | Breandan | VVJ/vaativa yhdistetty | 1/23 |
| 14.03.-18 | Breandan | VVJ/vaativa yhdistetty | 4/23 |
| 14.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 3/20 |
| 15.03.-18 | Breandan | VVJ/vaativa yhdistetty | 2/23 |
| 18.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 1/20 |
| 18.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 2/20 |
| 19.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 2/20 |
| 21.03.-18 | Priton | VVJ/vaativa koulu | 4/30 |
| 24.03.-18 | Priton | VVJ/vaativa koulu | 5/30 |
| 25.03.-18 | Wyat | VVJ/vaativa yhdistetty | 2/35 |
| 29.03.-18 | Wyat | VVJ/vaativa yhdistetty | 5/35 |
| 30.03.-18 | Wyat | VVJ/vaativa yhdistetty | 3/35 |
| 11.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/vaativa tarkkuus | 1/50 |
| 18.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/vaativa tarkkuus | 5/50 |
| 20.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/vaativa tarkkuus | 5/50 |
| 29.04.-18 | Erkinheimot | VVJ/vaativa koulu | 3/30 |
Päiväkirja ja valmennukset
Tammikuu 2018
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Lempi oli kovin uneliaalla tuulella tänään harjoituksissa. Se teki kauniisti ihan kaiken, mitä siltä pyydettiin, eikä vältellyt töitä. Se tuntui kuitenkin liikuskelevan kentällä ihan rauhassa, niin sanotusti omaan tahtiinsa. Ryhti ja puhti olivat vähän hukassa. Toivottavasti se ei johdu enää jouluherkuista.
Lempiä saatiin vähän hereille kunnollisilla puolipidätteillä ja reippailla pohjeavuilla, mutta ei siitä silti mitään marssiaskelia irti saatu. Oresama sanoikin, että tällainen lepattelu on Lempille tyypillistä esteradalla, vaikka koulupuolella se onkin reipas ja ryhdikäs.
Tyylissä ja hypyissä tamman suhteen ei kuitenkaan ole mitään valitettavaa. Sen hypyt ovat rauhallisia ja varmoja, eikä hevonen tunnu pelkäävän mitään estettä.
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Lempi oli kovin uneliaalla tuulella tänään harjoituksissa. Se teki kauniisti ihan kaiken, mitä siltä pyydettiin, eikä vältellyt töitä. Se tuntui kuitenkin liikuskelevan kentällä ihan rauhassa, niin sanotusti omaan tahtiinsa. Ryhti ja puhti olivat vähän hukassa. Toivottavasti se ei johdu enää jouluherkuista.
Lempiä saatiin vähän hereille kunnollisilla puolipidätteillä ja reippailla pohjeavuilla, mutta ei siitä silti mitään marssiaskelia irti saatu. Oresama sanoikin, että tällainen lepattelu on Lempille tyypillistä esteradalla, vaikka koulupuolella se onkin reipas ja ryhdikäs.
Tyylissä ja hypyissä tamman suhteen ei kuitenkaan ole mitään valitettavaa. Sen hypyt ovat rauhallisia ja varmoja, eikä hevonen tunnu pelkäävän mitään estettä.
Joulukuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Edellinen valmentaja sanoi minulle, että on antanut kotiläksyksi Oresamalle ja Lempille oikeaan kierrokseen taivutusten työstämisen, koska Lempi on kuulemma ollut jäykempi siihen suuntaan. Laitoin Oresaman siis heti taivuttelemaan ja asettamaan Lempiä erilaisilla kiemuraurilla ja volteilla. Vähän jäykkyyttä oli vieläkin havaittavissa, mutta ei mitään kovin kamalaa.
Sitten Lempi läpiratsastettiin ihan kunnolla kaikissa askellajeissa. Se liikkui hyvin ja ryhdikkäästi. Tamman kunto on kuitenkin päässyt hieman repsahtamaan löysän puolelle, joten ihan tavallinen kuntotreeni, hölkkä ja mäkien kiipeily voisi tehdä sille hyvää.
Erityisen hyvin meni laukkatyöskentely. Sitä on harjoiteltu, ja sen huomaa. Lempi taipui kuin keitetty spagetti ja otti kunnollisia, kauniita askelia, vaikka olikin suomenhevoselle tyypillisesti ihan vähän etupainoinen laukassa.
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Edellinen valmentaja sanoi minulle, että on antanut kotiläksyksi Oresamalle ja Lempille oikeaan kierrokseen taivutusten työstämisen, koska Lempi on kuulemma ollut jäykempi siihen suuntaan. Laitoin Oresaman siis heti taivuttelemaan ja asettamaan Lempiä erilaisilla kiemuraurilla ja volteilla. Vähän jäykkyyttä oli vieläkin havaittavissa, mutta ei mitään kovin kamalaa.
Sitten Lempi läpiratsastettiin ihan kunnolla kaikissa askellajeissa. Se liikkui hyvin ja ryhdikkäästi. Tamman kunto on kuitenkin päässyt hieman repsahtamaan löysän puolelle, joten ihan tavallinen kuntotreeni, hölkkä ja mäkien kiipeily voisi tehdä sille hyvää.
Erityisen hyvin meni laukkatyöskentely. Sitä on harjoiteltu, ja sen huomaa. Lempi taipui kuin keitetty spagetti ja otti kunnollisia, kauniita askelia, vaikka olikin suomenhevoselle tyypillisesti ihan vähän etupainoinen laukassa.
Marraskuu 2017 (2)
Kouluvalmennus, valmentajana EmmiN.
Saavuin Erkinheimoon valmentamaan Oresamaa kouluratsastuksen merkeissä. Ratsuna toimisi tänään suomenhevostamma Lempi. Rakastuin oitis jo hevosen lempinimeen ja odotin innolla millainen hevonen minua olisi vastassa. Oresama oli jo kentällä kävelyttämässä tammaa, kun saavuin paikalle tavalliseen tapaani hieman myöhässä. Huikkasin ratsastajalle moikat ja pyysin tätä nousemaan satulaan. Pyysin ratsukkoa käymään kaikki askellajit läpi, jotta näkisin minkälainen hevonen oli kyseessä. Lempi liisi kentällä eteenpäin erittäin nöyränä ja reagoi hienosti pienimpiinkin apuihin. Se halusi selkeästi miellyttää ratsastajaansa. Tamma oli kuitenkin selkeästi hieman jäykempi oikeaan kierrokseen, joten lähdimme työstämään siihen suuntaan hevosta enemmän. Pyysin Oresamaa työskentelemään ravissa. Ratsukko teki pyynnöstäni voltteja, kiemurauraa sekä väistöjä. Korjailin välillä ratsastajan istuntaa, vaikkakin se oli jo omasta takaa erittäin hyvä. Aina löytyy kuitenkin pientä pilkunviilaamista. Parinkymmenen minuutin jälkeen tamma alkoi kulkemaan oikeaan kierrokseen paremmin. Pientä jäykkyyttä löytyi vieläkin ja suosittelin tamman käyttämistä hierojalla. Otimme vielä loppuun hieman laukkatyöskentelyä ja keskityimme laukanvaihtoihin. Lempi suoriutui hienosti alusta saakka - tammalla oli erittäin hyvä laukka ja se teki töitä tässä askellajissa huippuhienosti. Lopulta annoin ratsukon rentoutua ja pyysin Oresamaa antamaan hevoselle ravissa pitkät ohjat. Lempi venytteli innokkaasti kaulaansa ja ravasi rennon letkeästi eteenpäin. Oresama kiitti tammaa ja päästi sen muutaman ravikierroksen jälkeen käynnille. Loppukäyntien aikana rupattelin vielä Oresaman kanssa hetken hevosista, kunnes lopulta palasin takaisin autolle ja lähdin kaahailemaan kohti seuraavaa määränpäätä.
Kouluvalmennus, valmentajana EmmiN.
Saavuin Erkinheimoon valmentamaan Oresamaa kouluratsastuksen merkeissä. Ratsuna toimisi tänään suomenhevostamma Lempi. Rakastuin oitis jo hevosen lempinimeen ja odotin innolla millainen hevonen minua olisi vastassa. Oresama oli jo kentällä kävelyttämässä tammaa, kun saavuin paikalle tavalliseen tapaani hieman myöhässä. Huikkasin ratsastajalle moikat ja pyysin tätä nousemaan satulaan. Pyysin ratsukkoa käymään kaikki askellajit läpi, jotta näkisin minkälainen hevonen oli kyseessä. Lempi liisi kentällä eteenpäin erittäin nöyränä ja reagoi hienosti pienimpiinkin apuihin. Se halusi selkeästi miellyttää ratsastajaansa. Tamma oli kuitenkin selkeästi hieman jäykempi oikeaan kierrokseen, joten lähdimme työstämään siihen suuntaan hevosta enemmän. Pyysin Oresamaa työskentelemään ravissa. Ratsukko teki pyynnöstäni voltteja, kiemurauraa sekä väistöjä. Korjailin välillä ratsastajan istuntaa, vaikkakin se oli jo omasta takaa erittäin hyvä. Aina löytyy kuitenkin pientä pilkunviilaamista. Parinkymmenen minuutin jälkeen tamma alkoi kulkemaan oikeaan kierrokseen paremmin. Pientä jäykkyyttä löytyi vieläkin ja suosittelin tamman käyttämistä hierojalla. Otimme vielä loppuun hieman laukkatyöskentelyä ja keskityimme laukanvaihtoihin. Lempi suoriutui hienosti alusta saakka - tammalla oli erittäin hyvä laukka ja se teki töitä tässä askellajissa huippuhienosti. Lopulta annoin ratsukon rentoutua ja pyysin Oresamaa antamaan hevoselle ravissa pitkät ohjat. Lempi venytteli innokkaasti kaulaansa ja ravasi rennon letkeästi eteenpäin. Oresama kiitti tammaa ja päästi sen muutaman ravikierroksen jälkeen käynnille. Loppukäyntien aikana rupattelin vielä Oresaman kanssa hetken hevosista, kunnes lopulta palasin takaisin autolle ja lähdin kaahailemaan kohti seuraavaa määränpäätä.
Marraskuu 2017
Syödessä nälkä kasvaa, eikö niin? VAI MITÄ TÄHÄN SANOO LEMPI? Muuan Lempi nimittäin tarhailee jatkossa putkista tehdyssä tarhassa ruokailusyistä. Muuatta Lempiä nimittäin etsittiin hullun lailla tänä iltana, kun haka oli tyhjä, ja olisi pitänyt iltapalalle lähteä. Lähimetsätkin koluttiin, ja puutarha ja kaikki haat katsottiin. Kahden tunnin päästä osa Erkinheimoista oli jo tosi raivoissaan ja osa väänsi jo itkua. Voitte heittää veikkauksia, kumpaan ryhmään minä kuuluin.
Niin tai näin, kukaan ei huomannut tarkastaa Lempin omaa karsinaa, koska kukaan ei ollut tammaa vienyt sinne. Erkinheimon nuorin poika älysi kuitenkin katsoa, että Lempin katkenneen sähkölangan kohdalta lähtee tuoreita kavionjälkiä, jotka johtavat talliin. Kun koko talli oli jo myllätty ylösalaisin, muuan raudikko löytyi viimeisestä paikasta, josta sitä etsittiin: omalta paikaltaan. Lempi oli kävellyt sisään avoimeen karsinaansa ja jäänyt sinne. Se oli syönyt valmiiksi tarjoillun iltaruokansa ja näytti oikein tyytyväiseltä tilanteeseensa. Minun teki samaan aikaan mieli sekä halia sitä helpottuneena että tirvaista sitä nyrkillä kuonoon raivostuneena.
Syödessä nälkä kasvaa, eikö niin? VAI MITÄ TÄHÄN SANOO LEMPI? Muuan Lempi nimittäin tarhailee jatkossa putkista tehdyssä tarhassa ruokailusyistä. Muuatta Lempiä nimittäin etsittiin hullun lailla tänä iltana, kun haka oli tyhjä, ja olisi pitänyt iltapalalle lähteä. Lähimetsätkin koluttiin, ja puutarha ja kaikki haat katsottiin. Kahden tunnin päästä osa Erkinheimoista oli jo tosi raivoissaan ja osa väänsi jo itkua. Voitte heittää veikkauksia, kumpaan ryhmään minä kuuluin.
Niin tai näin, kukaan ei huomannut tarkastaa Lempin omaa karsinaa, koska kukaan ei ollut tammaa vienyt sinne. Erkinheimon nuorin poika älysi kuitenkin katsoa, että Lempin katkenneen sähkölangan kohdalta lähtee tuoreita kavionjälkiä, jotka johtavat talliin. Kun koko talli oli jo myllätty ylösalaisin, muuan raudikko löytyi viimeisestä paikasta, josta sitä etsittiin: omalta paikaltaan. Lempi oli kävellyt sisään avoimeen karsinaansa ja jäänyt sinne. Se oli syönyt valmiiksi tarjoillun iltaruokansa ja näytti oikein tyytyväiseltä tilanteeseensa. Minun teki samaan aikaan mieli sekä halia sitä helpottuneena että tirvaista sitä nyrkillä kuonoon raivostuneena.
Lokakuu 2017
Valjakkoajovalmennus, omistajan kirjoittama
Olen ajatellut kokeilla parivaljakkoa Lempin ja Noidan kanssa, ja tänään meillä oli ihan ensimmäiset harjoitussulkeiset tästä asiasta. Tavoitteeni oli ihan vain saada tammat ymmärtämään, mistä on kysymys parivaljakossa, kumpaakin kun on ajettu vain yksitellen.
Aluksi Noidalla oli kauheita vaikeuksia olla juoksematta kilpaa Lempin kanssa, ja välillä meno oli aika hurjaa. Ajelin vain edestakaisin suoraa pätkää ravissa, ja käännyin käynnissä. Meni ainakin kaksikymmentä minuuttia, että tammat edes ravasivat hienosti vierekkäin. Sitten aloimme tehdä käännöksetkin ravissa ja siinä vaiheessa sain ohjaksiini sellaisen tuntuman, että Lempihän on varsinainen luonnonlahjakkuus tässä lajissa! Se meni niin kuin olisi ravaillut parivaljakossa aina!
Loppuvalmennus sitten mutkiteltiin erilaisia reittejä isolla kentällä, jotta Noitakin saataisiin ymmärtämään kääntymiset kunnolla. Lopetin onnistumiseen ja molemmille tammoille jäi hyvä mieli, ja niin minullekin. Tätä on pakko kokeilla mahdollisimman pian uudestaan!
Valjakkoajovalmennus, omistajan kirjoittama
Olen ajatellut kokeilla parivaljakkoa Lempin ja Noidan kanssa, ja tänään meillä oli ihan ensimmäiset harjoitussulkeiset tästä asiasta. Tavoitteeni oli ihan vain saada tammat ymmärtämään, mistä on kysymys parivaljakossa, kumpaakin kun on ajettu vain yksitellen.
Aluksi Noidalla oli kauheita vaikeuksia olla juoksematta kilpaa Lempin kanssa, ja välillä meno oli aika hurjaa. Ajelin vain edestakaisin suoraa pätkää ravissa, ja käännyin käynnissä. Meni ainakin kaksikymmentä minuuttia, että tammat edes ravasivat hienosti vierekkäin. Sitten aloimme tehdä käännöksetkin ravissa ja siinä vaiheessa sain ohjaksiini sellaisen tuntuman, että Lempihän on varsinainen luonnonlahjakkuus tässä lajissa! Se meni niin kuin olisi ravaillut parivaljakossa aina!
Loppuvalmennus sitten mutkiteltiin erilaisia reittejä isolla kentällä, jotta Noitakin saataisiin ymmärtämään kääntymiset kunnolla. Lopetin onnistumiseen ja molemmille tammoille jäi hyvä mieli, ja niin minullekin. Tätä on pakko kokeilla mahdollisimman pian uudestaan!
Syyskuu 2017
Hyihitsit, hyiyök, hyihitsit. Hoin hyimantraa Adinan pihassa päässäni kavutessani huulet sinisinä hyisessä aamuilmassa ihanan lämpimän Lempin leveään selkään. Olin määrännyt Erkinheimon aamutallin muiden huoleksi jo niin monta vuotta, etten edes muistanut, koska olisin viimeksi herännyt niin aikaisin. Saati koska olisin vapaaehtoisesti könynnyt itseni satulaan aamulla ensimmäiseksi ja suunnannut jäisennäköiseen, sumuiseen syysmetsään vaellukselle! Kiskoin toppatakkini vetoketjun paremmin kiinni muiden ratsastajien katsellessa minua virkein silmin kypäriensä lipan ja kevyiden tuulitakkiensa kauluksien ylitse. Lempi kumartui tonkimaan maasta jotain ja olin pudota sen pään ylitse maahan.
Kun sitten lopulta oikeasti lähdettiin liikkeelle ja kuljettiin hyvän matkaa reipasta käyntiä, alkoi vaellus tuntua taas oikein hyvältä idealta. Ilma oli kylmä ja sumuinenkin vielä. Lempi marssi luotettavana ja paksuniskaisena omalla paikallaan jonossa, ja vaikka se välillä yritti pysähtyä haukkaamaan nahistuneita heinänkorsia välipalakseen tien sivusta, olin ainoa, joka sen huomasi.
Uljas kaartimme vaihtoi rivakan marssinsa rentoon hölkään. Minun oli vihdoinkin lämmin. Lempi yskähteli hieman aluksi, mutta sitten ei kuulunut kuin monen, monen kavion jyminä pehmeää pohjaa vasten. Havuja ja syksyn lehtiä putoili tiellemme ja päällemme ja Lempin päänviskonnasta päätellen myös välillä sen silmiin ja nenään. Siitä huolimatta tammani nautti hölkkäämisestä muiden mukana, ja muiden seura rauhoitti sitä sen verran, ettei se yrittänyt jäädä tutustumaan kaikkiin havaitsemiinsa uusiin ilmiöihin yksitellen. Itse asiassa se meinasi tehdä äkkipysähdyksen vain nähdessään ylikypsiä, melkein mädäntyneitä mustikoita, joita se on kotona oppinut nyhtämään kitusiinsa suoraan varvuista.
Matkalla olisi ollut mahdollista hypätä maastoesterata, ja aika moni sitä lähtikin kokeilemaan. Vaikka Adinan maastoesterata olikin meille Lempin kanssa ennalta tuttu, jätimme sen tällä kertaa välistä. Tiesin, ettei minun Lempini osaisi hypätä maastossa edes kepin ylitse hillitysti ja huvikseen, vaan se painelisi täysillä ja pukittaisi vielä onnesta hirnuen samalla röyhkeästi. Onneksi Lempi oli sen tyypin villihevonen, ettei se yrittänyt lähteä omavaltaisesti kohti maastoesteitä, vaan seisoi nätisti sivussa katsellen hyppääjiä uteliaasti. Sen silmät ja korvat seurasivat tarkasti muiden tammojen menoa ja kerran sen etujalka jopa kuopaisi maata. Silti se seistä jökötti rauhassa paikallaan kunnes oli aika jatkaa matkaa ja ohittaa esteet.
Kun saavuimme lauantain vaellusosuuden päätepysäkille mökkikylään, Lempi oli riemuissaan pitkästä samoamisesta metsissä, ja minä olin erittäin väsynyt. Pitäisi varmaan urheilla vähän useammin, tuumin, kun nyhdin varusteita pois vastahakoiselta Lempiltä, joka olisi halunnut jo kirmata muiden kanssa tarhaan. No, huomenna olisi vaellettava vielä takaisinpäin. Se kävisi kyllä lisäurheilusta.
Hyihitsit, hyiyök, hyihitsit. Hoin hyimantraa Adinan pihassa päässäni kavutessani huulet sinisinä hyisessä aamuilmassa ihanan lämpimän Lempin leveään selkään. Olin määrännyt Erkinheimon aamutallin muiden huoleksi jo niin monta vuotta, etten edes muistanut, koska olisin viimeksi herännyt niin aikaisin. Saati koska olisin vapaaehtoisesti könynnyt itseni satulaan aamulla ensimmäiseksi ja suunnannut jäisennäköiseen, sumuiseen syysmetsään vaellukselle! Kiskoin toppatakkini vetoketjun paremmin kiinni muiden ratsastajien katsellessa minua virkein silmin kypäriensä lipan ja kevyiden tuulitakkiensa kauluksien ylitse. Lempi kumartui tonkimaan maasta jotain ja olin pudota sen pään ylitse maahan.
Kun sitten lopulta oikeasti lähdettiin liikkeelle ja kuljettiin hyvän matkaa reipasta käyntiä, alkoi vaellus tuntua taas oikein hyvältä idealta. Ilma oli kylmä ja sumuinenkin vielä. Lempi marssi luotettavana ja paksuniskaisena omalla paikallaan jonossa, ja vaikka se välillä yritti pysähtyä haukkaamaan nahistuneita heinänkorsia välipalakseen tien sivusta, olin ainoa, joka sen huomasi.
Uljas kaartimme vaihtoi rivakan marssinsa rentoon hölkään. Minun oli vihdoinkin lämmin. Lempi yskähteli hieman aluksi, mutta sitten ei kuulunut kuin monen, monen kavion jyminä pehmeää pohjaa vasten. Havuja ja syksyn lehtiä putoili tiellemme ja päällemme ja Lempin päänviskonnasta päätellen myös välillä sen silmiin ja nenään. Siitä huolimatta tammani nautti hölkkäämisestä muiden mukana, ja muiden seura rauhoitti sitä sen verran, ettei se yrittänyt jäädä tutustumaan kaikkiin havaitsemiinsa uusiin ilmiöihin yksitellen. Itse asiassa se meinasi tehdä äkkipysähdyksen vain nähdessään ylikypsiä, melkein mädäntyneitä mustikoita, joita se on kotona oppinut nyhtämään kitusiinsa suoraan varvuista.
Matkalla olisi ollut mahdollista hypätä maastoesterata, ja aika moni sitä lähtikin kokeilemaan. Vaikka Adinan maastoesterata olikin meille Lempin kanssa ennalta tuttu, jätimme sen tällä kertaa välistä. Tiesin, ettei minun Lempini osaisi hypätä maastossa edes kepin ylitse hillitysti ja huvikseen, vaan se painelisi täysillä ja pukittaisi vielä onnesta hirnuen samalla röyhkeästi. Onneksi Lempi oli sen tyypin villihevonen, ettei se yrittänyt lähteä omavaltaisesti kohti maastoesteitä, vaan seisoi nätisti sivussa katsellen hyppääjiä uteliaasti. Sen silmät ja korvat seurasivat tarkasti muiden tammojen menoa ja kerran sen etujalka jopa kuopaisi maata. Silti se seistä jökötti rauhassa paikallaan kunnes oli aika jatkaa matkaa ja ohittaa esteet.
Kun saavuimme lauantain vaellusosuuden päätepysäkille mökkikylään, Lempi oli riemuissaan pitkästä samoamisesta metsissä, ja minä olin erittäin väsynyt. Pitäisi varmaan urheilla vähän useammin, tuumin, kun nyhdin varusteita pois vastahakoiselta Lempiltä, joka olisi halunnut jo kirmata muiden kanssa tarhaan. No, huomenna olisi vaellettava vielä takaisinpäin. Se kävisi kyllä lisäurheilusta.
Huhtikuu 2017
Oli jotenkin hirveän tylsä aamu, vaikka puuhasin Lempin kanssa, niin kuin aina. Ei huvittanut mikään, vaikka sää oli kaunis ja Lempi-tyttöseni hyvällä tuulella. Ei edes maastoratsastus kiinnostanut. Mittasin kuumeenikin varmuuden vuoksi, mutta ihan terve olin! Lempiä haan portilla rapsutellessani kaivoinkin yhtäkkiä esiin puhelimeni ja soitin Tarulle piiitkästä aikaa. Juorusimme ja juorusimme: hevosten kuulumiset tietysti ensin, sitten omat, puolison ja serkun. Kun puhelu ei ottanut loppuakseen, keksimme superidean: jatketaan juoruamista maastossa hevosten kanssa! Kävelytellen! Soitin äkkiä myös Tuulialle, joka asuu lähellä, ja sanoin, että nyt humma mukaan ja menoksi, nähdään puolen tunnin kuluttua Harvakylän risteyksessä!
Puolen tunnin päästä olimme kaikki paikalla: minä ja Lempi, Taru ja Altsu sekä tietenkin Tuulia T ja Unia. Lempi tervehti korvat pystyssä jo kaukaa rakkaita tovereitaan, sekä tammaa että ruunaa, kaikuvalla hirnunnalla! Minä aloin heti puhua: tiesittekös, kuulkaa, että Johansonin perhe aikoo rakentaa oman maneesin - saisikohan sitä vuokrata?
Lempi, Altsu ja Unia nauttivat yllätyslenkistä. Välillä kävelytimme ponejamme somasti vierekkäin, kun ketään ei tullut vastaan Harvakyläntiellä. Silloin minun vireä Lempini laski päänsä Altsun kaulalle ja oikein nojasi. Ihan kuin olisi halannut ruunaa!
Loppulenkistä meitä vastaan tuli nuori isä tyttärensä ja pienen koiransa kanssa. Koira oli ihan hiljaa, ja hevosemme olisivat halunneet tutustua siihen, vaikka emme tietenkään antaneet. Isä osoitti hevosia ja sanoi, että katso, siinä on äitihevonen ja kaksi lapsihevosta! Nauratti, ja minun oli pakko kysyä, kuka hänen mielestään on äiti: Lempi vai Unia? Mies osoitti Altsua: tuo, koska se on isoin!
Emme korjanneet miehen käsitystä hevosista. Vai että minun Lempini, joka on Altsuun verrattuna ihan mummo, olisi sen lapsi. Ja Altsu on siis ruunakin vielä! Ovathan kolme rautiastamme toki aika saman näköisiä...
Oli jotenkin hirveän tylsä aamu, vaikka puuhasin Lempin kanssa, niin kuin aina. Ei huvittanut mikään, vaikka sää oli kaunis ja Lempi-tyttöseni hyvällä tuulella. Ei edes maastoratsastus kiinnostanut. Mittasin kuumeenikin varmuuden vuoksi, mutta ihan terve olin! Lempiä haan portilla rapsutellessani kaivoinkin yhtäkkiä esiin puhelimeni ja soitin Tarulle piiitkästä aikaa. Juorusimme ja juorusimme: hevosten kuulumiset tietysti ensin, sitten omat, puolison ja serkun. Kun puhelu ei ottanut loppuakseen, keksimme superidean: jatketaan juoruamista maastossa hevosten kanssa! Kävelytellen! Soitin äkkiä myös Tuulialle, joka asuu lähellä, ja sanoin, että nyt humma mukaan ja menoksi, nähdään puolen tunnin kuluttua Harvakylän risteyksessä!
Puolen tunnin päästä olimme kaikki paikalla: minä ja Lempi, Taru ja Altsu sekä tietenkin Tuulia T ja Unia. Lempi tervehti korvat pystyssä jo kaukaa rakkaita tovereitaan, sekä tammaa että ruunaa, kaikuvalla hirnunnalla! Minä aloin heti puhua: tiesittekös, kuulkaa, että Johansonin perhe aikoo rakentaa oman maneesin - saisikohan sitä vuokrata?
Lempi, Altsu ja Unia nauttivat yllätyslenkistä. Välillä kävelytimme ponejamme somasti vierekkäin, kun ketään ei tullut vastaan Harvakyläntiellä. Silloin minun vireä Lempini laski päänsä Altsun kaulalle ja oikein nojasi. Ihan kuin olisi halannut ruunaa!
Loppulenkistä meitä vastaan tuli nuori isä tyttärensä ja pienen koiransa kanssa. Koira oli ihan hiljaa, ja hevosemme olisivat halunneet tutustua siihen, vaikka emme tietenkään antaneet. Isä osoitti hevosia ja sanoi, että katso, siinä on äitihevonen ja kaksi lapsihevosta! Nauratti, ja minun oli pakko kysyä, kuka hänen mielestään on äiti: Lempi vai Unia? Mies osoitti Altsua: tuo, koska se on isoin!
Emme korjanneet miehen käsitystä hevosista. Vai että minun Lempini, joka on Altsuun verrattuna ihan mummo, olisi sen lapsi. Ja Altsu on siis ruunakin vielä! Ovathan kolme rautiastamme toki aika saman näköisiä...
Helmikuu 2017
Tänään oli sitten taas semmoinen päivä, että sain kunnon ilmalennon useamman kerran. Olin päättänyt mennä maastoon, ja Lempi innostui siitä sitten aivan täysillä. Niin sitä mentiin, kun tamma ryösti kiitolaukkaan. Pysyin selässä ihan hyvin, vaikka hirvitti, kun en omaa hevostani saanut hidastamaan. Onneksi ketään ei ollut maastopoluilla - olisimme voineet säikyttää kanssaulkoilijat pahasti.
Putosin ensimmäisen kerran, kun Lempi päätti singota itsensä luoman ylitse. Se hyppäsi täysin epäröimättä, vaikka luoma oli niin leveä, ettei se ikinä olisi voinut päästä yli. Putosin, tai siis pudottauduin jo varhain, ja niin Lempi rysähti yksinään luoman pohjalle. Liukastelin saman tien katsomaan, oliko hevoseltani murtunut jotain, vaan mitä vielä, Lempi suorastaan hirnui iloaan luoman pohjalla.
itse se kiipesi ylös, kun kiskoin sitä ohjista perässäni. Vaikeaa se kyllä oli, ja kesti tosi kauan. Nousin sen ällöttävään, rapaiseen satulaan uudelleen luoman toisella puolella. Suunnittelin ohjaavani sen kinttupolkuja myöten kotiin, mutta Lempi oli toista mieltä. Se pukitteli minut alas ja ravasi syömään jäätynyttä heinää. Se minun oli estettävä, jottei hevonen saisi ähkyä.
Olimme yhdessä kotona, mutta putosin matkalla vielä kahdesti. Toinen kerta tapahtui maastoesteradalla. Meidän piti mennä vain ohi, mutta Lempi koukkasi yhtäkkiä esteille ja hyppäsi niin, etten ollut varautunut. Toisella kertaa vain luisuin sivuttain alas, kun Lempi alkoi kulkea kummaa rapumaista pohkeenväistönomaista ravia suoraan sivullepäin vähän ennen tallin pihaa.
Tänään oli sitten taas semmoinen päivä, että sain kunnon ilmalennon useamman kerran. Olin päättänyt mennä maastoon, ja Lempi innostui siitä sitten aivan täysillä. Niin sitä mentiin, kun tamma ryösti kiitolaukkaan. Pysyin selässä ihan hyvin, vaikka hirvitti, kun en omaa hevostani saanut hidastamaan. Onneksi ketään ei ollut maastopoluilla - olisimme voineet säikyttää kanssaulkoilijat pahasti.
Putosin ensimmäisen kerran, kun Lempi päätti singota itsensä luoman ylitse. Se hyppäsi täysin epäröimättä, vaikka luoma oli niin leveä, ettei se ikinä olisi voinut päästä yli. Putosin, tai siis pudottauduin jo varhain, ja niin Lempi rysähti yksinään luoman pohjalle. Liukastelin saman tien katsomaan, oliko hevoseltani murtunut jotain, vaan mitä vielä, Lempi suorastaan hirnui iloaan luoman pohjalla.
itse se kiipesi ylös, kun kiskoin sitä ohjista perässäni. Vaikeaa se kyllä oli, ja kesti tosi kauan. Nousin sen ällöttävään, rapaiseen satulaan uudelleen luoman toisella puolella. Suunnittelin ohjaavani sen kinttupolkuja myöten kotiin, mutta Lempi oli toista mieltä. Se pukitteli minut alas ja ravasi syömään jäätynyttä heinää. Se minun oli estettävä, jottei hevonen saisi ähkyä.
Olimme yhdessä kotona, mutta putosin matkalla vielä kahdesti. Toinen kerta tapahtui maastoesteradalla. Meidän piti mennä vain ohi, mutta Lempi koukkasi yhtäkkiä esteille ja hyppäsi niin, etten ollut varautunut. Toisella kertaa vain luisuin sivuttain alas, kun Lempi alkoi kulkea kummaa rapumaista pohkeenväistönomaista ravia suoraan sivullepäin vähän ennen tallin pihaa.
Lokakuu 2016
Meidän tallissa on uusi varsa, Lempin pienokainen, ja se on tyttö! Lempin synnytys sujui rauhallisesti eräänä yönä, eikä se tarvinnut apua. Yön tamma vietti uuden prinsessan kanssa kahden ihan hiljaa, ja aamulla innoissaan odottavat Erkinheimot pääsivät vihdoin tutustumaan lauman uuteen jäseneen!
Lempi on antanut alusta asti kosketella varsaansa, ja varsakin on tykännyt tuttavuutta tekevistä ihmisistä. Koska varsan olemus on mitä arvokkain verrattuna sen, noh, nuhjuiseen emään, päätettiin pienen nimeksi antaa Katariina, sillä Katariinahan on kuningattaren nimi.
Jokainen Erkinheimo, varmaankin Lempi etunenässä, toivoi, että saisimme pitää Katariinan täällä. Aivan liian pian soi tallipuhelin ja Katariinasta tehtiin niin hyvä tarjous, ettemme voineet kuvitellakaan kieltäytyvämme. Tamma jää joka tapauksessa meille valmennukseen vielä ennen kuin se muuttaa varttuneempana uuteen kotiinsa. Ja nythän se on vielä vauva, ja Lempillä on vaikka kuinka kauan aikaa hoivata uutta pikkuistaan!
Meidän tallissa on uusi varsa, Lempin pienokainen, ja se on tyttö! Lempin synnytys sujui rauhallisesti eräänä yönä, eikä se tarvinnut apua. Yön tamma vietti uuden prinsessan kanssa kahden ihan hiljaa, ja aamulla innoissaan odottavat Erkinheimot pääsivät vihdoin tutustumaan lauman uuteen jäseneen!
Lempi on antanut alusta asti kosketella varsaansa, ja varsakin on tykännyt tuttavuutta tekevistä ihmisistä. Koska varsan olemus on mitä arvokkain verrattuna sen, noh, nuhjuiseen emään, päätettiin pienen nimeksi antaa Katariina, sillä Katariinahan on kuningattaren nimi.
Jokainen Erkinheimo, varmaankin Lempi etunenässä, toivoi, että saisimme pitää Katariinan täällä. Aivan liian pian soi tallipuhelin ja Katariinasta tehtiin niin hyvä tarjous, ettemme voineet kuvitellakaan kieltäytyvämme. Tamma jää joka tapauksessa meille valmennukseen vielä ennen kuin se muuttaa varttuneempana uuteen kotiinsa. Ja nythän se on vielä vauva, ja Lempillä on vaikka kuinka kauan aikaa hoivata uutta pikkuistaan!
Syyskuu 2016
Löysin tamman, jota en voi vastustaa. Se on kummallista, koska tämä tamma on suoraan sanottuna ruma, takkuinen ja haiseva, ihmeellinen luukasa, siis kaikin puolin täysin sopimaton Erkinheimoihin ja oikeastaan edes elävien kirjoihin. Silti minun oli pakko pelastaa juuri tämä kauniskatseinen tamma, vaikka minähän en koskaan pelasta eläimiä. Uskon, että jos otan yhden huonosti kohdellun kontolleni, ottaa eläinrääkkääjä tai pentutehtailija vain uuden eläinparan kiusattavakseen. Ja vaikka olin vannonut ja luvannut, etten kenenkään kynsistä eläintä ota, niin otinhan minä!
Lempi oli tarhassa, kun sen näin. Siellä oli rapalillua sen polviin asti, ja vaikka oli syyskuu, edellisvuoden talvikarva roikkui laattoina Lempin kupeilla. Sen harja oli yksi ainoa rasta, ja sen harjamarto oli paisunut ja kuuma. Kaviot olivat pitkät, vaikkakin vain hiukan. Hevonen ontui ainakin kahta jalkaa. Tarkoitus oli vain ajaa ohitse, mutta käänsin autoni ja ajoin pihaan. Pakkohan minun oli raivota tuollaiselle hevosenpitäjälle, ja ainakin soittaa eläinsuojeluun!
Raivoaminen ei auttanut, ja kun autossa soitin poliisille ja eläinsuojeluun, sieltäkin sanottiin, että periaatteessa eläin voi hyvin, eikä sen hyväksi aiota tehdä yhtään mitään. Kävelin siis takaisin sen akan luokse, joka Lempin omisti, ja jolle olin äsken huutanut niin, että sylki roiskui. Kysyin, mitä hevonen maksaa. Nainen ajatteli, etten ole tosissani ja puuskahti, että kunhan sen joku veisi, niin ilmaiseksi saisi. Tokaisin kiukkuisesti, että annahan riimu, niin minä menen, kilpahevoseni vieressä trailerissa on tyhjää tilaa. Loppujen lopuksi sain Lempin viidelläsadalla, mutta se joutui jäämään akan hoiteisiin vielä yhdeksi yöksi.
Seuraavana päivänä paluureissulla kisoista hain eläinlääkärin tarkastaman Lempin. Lääkäri oli sanonut puhelimessa, että älä nyt tähän hevoseen sekaannu, vaikka se onkin melko terve. Vaaditaan kauheasti töitä, jotta se tulee kuntoon. En kuunnellut, koska enhän minä koskaan kuuntele ketään, jos olen jo tehnyt päätöksen.
Nyt Lempi on ollut kotona jo jonkin aikaa. Olen leikannut siltä kaikki harjajouhet pois ja pessyt sen kahdesti. Kaviot on hoidettu kuntoon, ja vaikka Lempi on vieläkin vähän kurja, alkaa se näyttää jo hevoselta. Lihonutkin se on, ja kävelytyksessä muuttanut rasvaansa lihaksiksi. Kyllä siitä hyvä tulee, ihan kohta!
Löysin tamman, jota en voi vastustaa. Se on kummallista, koska tämä tamma on suoraan sanottuna ruma, takkuinen ja haiseva, ihmeellinen luukasa, siis kaikin puolin täysin sopimaton Erkinheimoihin ja oikeastaan edes elävien kirjoihin. Silti minun oli pakko pelastaa juuri tämä kauniskatseinen tamma, vaikka minähän en koskaan pelasta eläimiä. Uskon, että jos otan yhden huonosti kohdellun kontolleni, ottaa eläinrääkkääjä tai pentutehtailija vain uuden eläinparan kiusattavakseen. Ja vaikka olin vannonut ja luvannut, etten kenenkään kynsistä eläintä ota, niin otinhan minä!
Lempi oli tarhassa, kun sen näin. Siellä oli rapalillua sen polviin asti, ja vaikka oli syyskuu, edellisvuoden talvikarva roikkui laattoina Lempin kupeilla. Sen harja oli yksi ainoa rasta, ja sen harjamarto oli paisunut ja kuuma. Kaviot olivat pitkät, vaikkakin vain hiukan. Hevonen ontui ainakin kahta jalkaa. Tarkoitus oli vain ajaa ohitse, mutta käänsin autoni ja ajoin pihaan. Pakkohan minun oli raivota tuollaiselle hevosenpitäjälle, ja ainakin soittaa eläinsuojeluun!
Raivoaminen ei auttanut, ja kun autossa soitin poliisille ja eläinsuojeluun, sieltäkin sanottiin, että periaatteessa eläin voi hyvin, eikä sen hyväksi aiota tehdä yhtään mitään. Kävelin siis takaisin sen akan luokse, joka Lempin omisti, ja jolle olin äsken huutanut niin, että sylki roiskui. Kysyin, mitä hevonen maksaa. Nainen ajatteli, etten ole tosissani ja puuskahti, että kunhan sen joku veisi, niin ilmaiseksi saisi. Tokaisin kiukkuisesti, että annahan riimu, niin minä menen, kilpahevoseni vieressä trailerissa on tyhjää tilaa. Loppujen lopuksi sain Lempin viidelläsadalla, mutta se joutui jäämään akan hoiteisiin vielä yhdeksi yöksi.
Seuraavana päivänä paluureissulla kisoista hain eläinlääkärin tarkastaman Lempin. Lääkäri oli sanonut puhelimessa, että älä nyt tähän hevoseen sekaannu, vaikka se onkin melko terve. Vaaditaan kauheasti töitä, jotta se tulee kuntoon. En kuunnellut, koska enhän minä koskaan kuuntele ketään, jos olen jo tehnyt päätöksen.
Nyt Lempi on ollut kotona jo jonkin aikaa. Olen leikannut siltä kaikki harjajouhet pois ja pessyt sen kahdesti. Kaviot on hoidettu kuntoon, ja vaikka Lempi on vieläkin vähän kurja, alkaa se näyttää jo hevoselta. Lihonutkin se on, ja kävelytyksessä muuttanut rasvaansa lihaksiksi. Kyllä siitä hyvä tulee, ihan kohta!
Jälkikasvu
181016 t. Erkinheimon Katariina (i. Kaukomieli)
030417 o. Erkinheimon Röllimölli (i. Rölli-Peikon Residenssi)
030417 o. Erkinheimon Röllimölli (i. Rölli-Peikon Residenssi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti