| Nimi | Erkinheimon Aavetyttö aka Veera |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Tamma |
| Säkäkorkeus | 149cm |
| Syntynyt, ikä | 08.01.-12 (33v) |
| Rekisterinumero | VH14-018-1576 |
| Kasvattaja | Oresama, Erkinheimot & Joona Hietanen (evm.) |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | HeB, 90cm, tutustumislka, noviisi |
| Saavutukset | YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-III, VVJ-II, VMRJ: 47p. |
Luonne
Aavetyttö kasvatettiin ja koulutettiin yhteistyössä Joona Hietasen kanssa. Tamman oli tarkoitus olla Hietasten ja Erkinheimojen yhteinen projekti, mutta lopulta jatkuvien koulutuskiistojen vuoksi päädyttiin yksissä tuumin siihen, että Erkinheimojen on parasta ostaa Hietaset ulos. Aavetytöstä tuli Erkinheimojen kilparatsu, mutta Hietasille jäi oikeus yhteen tamman varsoista.
Jos mietitään, missä Erkinheimojen hevosista on eniten virtaa, vastaus on Veera. Jos taas joku kyselee, minkä hevosistani esittelisin mieluiten jonkinlaisessa hevostapahtumassa, vastaus olisi jälleen Veera. Kuka on miellyttävin hoitaa? Veera. Kenen kanssa kengittäjän yhteistyö sujuu parhaiten? Veeran. Kenellä laittaisin aloittelijan ratsastamaan? No en missään tapauksessa Veeralla!
Ratsuna Veerassa nimittäin on pitelemistä. Se on kyllä erittäin tottelevainen ja tekee töitä mielellään, mutta kun sillä on taipumus tarttua niin ronskisti toimeen, ettei ratsastajalle jää oikein aikaa ajatella ja reagoida. Tällainen reaktiivisuus ei sovi aloittelijalle, joka tarvitsee ennemminkin hitaasti lämpiävän hevosen. Kun tamman oppii tuntemaan, sen kanssa on kuitenkin erittäin helppoa vetää hieno, joskin hyvin vauhdikas kouluratsastussuoritus. Kotona Veera suorittaa kouluratsastusharjoituksia vain tekemisen riemusta. Kisoissa taas se ei tunnu edes huomaavan, että tuomareita hymyilyttää pienen tamman vauhdikas esiintyminen. Jos ratsastaja pitää hymyn huulillaan ja on ylpeä tammasta, kilpailu on mukavaa ja onnistuu. Toisaalta on Veeralla ollut sellaisiakin ratsastajia, joita hävettää suorittaa koulurata niin älyttömän vauhdikkaasti, vaikka kaikki liikkeet menisivätkin oikein ja olisivat melko näyttäviäkin.
Veera harrastaa myös esteratsastusta. Se ei todellakaan hyppää notkeasti ja äänettömästi kuin kissa, vaan tömähtelee kuin vauhkoontunut lohikäärme, mutta aina silkasta ilosta. Tyylipisteitä Veeralle ei oikein heru, mutta nopeita aikoja se saa aina, eikä se ole eläessään vielä pudottanut ainoatakaan puomia esteillä. Vauhtia tammalla riittää, ja se pystyy silti nopeisiin käännöksiin. Veera myös tottelee ratsastajaa mielellään, eikä sille ole ongelma lähestyä estettä niin vaativasta kulmasta, että se saisi kömpelömmät hevoset tutisemaan nahoissaan. Estepuolellakaan kilpailutilanne ei Veeraa jännitä, vaan se päästelee menemään lohikäärmeen riemulla, niin kuin kotonakin.
Vaikka Veera on pieni, se on vahva ja viisas tamma, kuten kunnon suomenhevosen kuuluukin. Neiti olisi muuten oikein hyvä hevonen esimerkiksi kirkkorekeä vetämään, mutta kun se innostuu niin helposti. Kerran kirkkorekeä kokeiltiin Erkinheimoissa, ja Veera suorastaan hullaantui aisakelloista. Se kulki pää vinossa ja kiihdytti monesti nollasta sataan nanosekunnissa ihan omin päin saadakseen tiu'ut kilisemään. Samalla tavalla Veera innostuu myös uimisesta, minkä takia se ei koskaan ui ratsastajan kanssa. Myös Erkinheimon tallikissa Niilo saa tamman jonkinlaiseen hurmioon vain kävellessään ohitse.
Veeran kanssa tulee kuitenkin muistaa, että vaikka se on reaktiivinen, se ei ole missään nimessä huono hevonen. Sen metkut tulee vain oppia ennustamaan. Reaktiivisuudesta on kilpahevoselle kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa, etenkin kun Veera ei ole säikky. Se, miten ihan kaikki kiehtoo ja kiinnostaa meidän Veeraa, saa sen innostumaan treenistä ja kilpailuistakin ihan eri tavalla kuin muut Erkinheimon hevoset.
Suku
| Aika-Poika sh, 152cm, evm. | Tuulen-Poika sh, 155cm, evm | Metsä-Poika sh, 155cm, evm |
| Kedon Tuulitukka sh, 156cm, evm | ||
| Hovin Ämmä sh, 149cm, evm. | Keskiviikko sh, 150cm, evm. | |
| Halla-Hanna sh, 152cm, evm. | ||
| Haamustus sph, 149cm, evm. | Pelkotila sh, 150cm, evm. | Jänishousu sh, 152cm, evm. |
| Karpalo sh, 149cm, evm. | ||
| Koristus sh, 149cm, evm, | Syysjätkä shm 150cm, evm, | |
| Kirmahdus sh, 151cm, evm. |
Aika-Poika oli 152cm korkea läsipäinen raudikko. Se toimi harrastetason koulu- ja esteratsuna, ja kokeili muutaman kerran kenttäratsastustakin menestyen siinäkin lajissa yhtä mukavasti kuin muissakin. Ori ei saavuttanut mitään suurkilpailuvoittoja, mutta potentiaalia hieman vakavampaan kilpauraan sillä olisi kyllä saattanut olla. Ratsu oli luonteeltaankin kovin reipas ja ratsastettaessa se kulki virkeästi. Ori kuoli vanhuuteen vuonna 2014.
Tuulen-Poika oli tavallinen, keskinkertainen yleispainotteinen ratsu. Se sijoittui kymmenisen kertaa este- ja kouluradoilla. Kenttäratsastukseen siitä ei ollut, koska sen hermot eivät kestäneet kolmipäiväisiä raskaita kisoja. Kotipuolella tämä 155cm korkea rautias oli kuitenkin pitkäpinnainen ja luotettava hevonen. Orilla astutettiin kaksi tammaa, ja kummastakin varsasta tuli harrastehevosia.
Metsä-Poika oli erittäin kaunis voikko, oikein perinteisen postikorttisuomenhevosen näköinen tanakka ori. Se oli 155cm korkea ja melko jykevä. Kouluratsastukseen se silti taipui melko hyvin, ja sai muutaman sijoituksenkin ratsun urallaan. Luonteeltaan hevonen oli rauhallinen ja lupsakka.
Kedon Tuulitukka oli kovin kevytrakenteinen 156cm korkea suomenhevonen. Se oli haka esteillä, mutta näyttelyissä se ei olisi melkein puoliverimäisen rakenteensa takia pärjännyt. Tammasta kuitenkin toivottiin varsaa, joka olisi sekä hyvä hyppääjä että suomenhevosmaisemman näköinen, joten se astutettiin kerran mahdollisimman jykevällä orilla. Tämä raudikko oli luonteeltaan menevä ja vireä.
Metsä-Poika oli erittäin kaunis voikko, oikein perinteisen postikorttisuomenhevosen näköinen tanakka ori. Se oli 155cm korkea ja melko jykevä. Kouluratsastukseen se silti taipui melko hyvin, ja sai muutaman sijoituksenkin ratsun urallaan. Luonteeltaan hevonen oli rauhallinen ja lupsakka.
Kedon Tuulitukka oli kovin kevytrakenteinen 156cm korkea suomenhevonen. Se oli haka esteillä, mutta näyttelyissä se ei olisi melkein puoliverimäisen rakenteensa takia pärjännyt. Tammasta kuitenkin toivottiin varsaa, joka olisi sekä hyvä hyppääjä että suomenhevosmaisemman näköinen, joten se astutettiin kerran mahdollisimman jykevällä orilla. Tämä raudikko oli luonteeltaan menevä ja vireä.
Hovin Ämmä toimi erään Vaasalaisen luokanopettajan harrastehevosena ja kilpaili silloin tällöin esteratsastuksessa. Luonteeltaan hevonen oli oikein pirteä ja kiltti. Tämä 149cm korkea ruunikko sai elämässään yhden varsan. 9-vuotiaana hevonen myytiin Laihialaiseen ratsastuskouluun, ja siellä se teki varsinaisen elämäntyönsä ratsastuskouluhevosena.
Musta ori Keskiviikko oli komea ja taitava kouluratsu. Sillä kilpailtiin todella säästeliäästi, mutta harvoissa kisoissaan se sijoittui aina, ellei voittanut koko luokkaa. Oria todella kannatti käyttää jalostukseen, ja se saikin elämänsä aikana kuusi varsaa. Keskiviikko oli 150cm korkea ratsu.
Lempeäluonteinen Halla-Hanna oli lupaava kouluratsu, mutta se satutti jalkansa onnettomuudessa jo viisivuotiaana. Tammalla ei voinut enää ratsastaa, mutta se sai elää, joten siitä päätettiin tehdä siitostamma. Neljän varsan emä tammasta tulikin, ja se periytti kaikille suomenhevosmaisen säyseän luonteensa. Tamma oli 152cm korkea vaalea rautias.
Musta ori Keskiviikko oli komea ja taitava kouluratsu. Sillä kilpailtiin todella säästeliäästi, mutta harvoissa kisoissaan se sijoittui aina, ellei voittanut koko luokkaa. Oria todella kannatti käyttää jalostukseen, ja se saikin elämänsä aikana kuusi varsaa. Keskiviikko oli 150cm korkea ratsu.
Lempeäluonteinen Halla-Hanna oli lupaava kouluratsu, mutta se satutti jalkansa onnettomuudessa jo viisivuotiaana. Tammalla ei voinut enää ratsastaa, mutta se sai elää, joten siitä päätettiin tehdä siitostamma. Neljän varsan emä tammasta tulikin, ja se periytti kaikille suomenhevosmaisen säyseän luonteensa. Tamma oli 152cm korkea vaalea rautias.
Suomenpienhevostamma Haamustus oli keskinkertainen, 149cm korkea kilparatsu. Se erikoistui esteratsastukseen, mutta kilpaili harvakseltaan myös koulupuolella. Rautias tamma oli luonteeltaan reipas, mutta hyvin nöyrä. Ratsuna se oli erittäin luotettava ja teki tasaisia, ennalta-arvattavia suorituksia niin kotona kuin kisoissakin.
Pelkotila sai nimensä paitsi isäorinsa, myös kasvattajansa Jussi Koivukunnaan mukaan. Koivukunnas oli ensimmäistä kertaa astuttanut tammansa ja kasvatti ihan omaa hevosvarsaa, ja jännitti kovasti. Hyvin mies kuitenkin osasi hommansa, sillä hän kasvatti ja koulutti Pelkotilasta hyvin säyseän ratsun, joka taipui niin koulu- kuin esteradoillakin hienosti. Pelkotila oli 150cm korkea raudikko, joka sai elämänsä aikana yhden varsan.
Jänishousu oli 110cm ratana hyppäävä esteratsu. Se voitti pienehköjä kisoja tasaiseen tahtiin, mutta isoissa kisoissa poti jonkinlaista rimakauhua. Siksi Jänishoususta ei tullut kuuluisaa, vaikka sillä olikin kykyjä. Tämä 152cm korkea kimo astui kuitenkin neljä tammaa siinä toivossa, että sen jälkeläiset olisivat sitä itseään rautahermoisempia.
Suomenhevostamma Karpalo oli 149cm korkea vaalea rautias. Se kilpaili estekisoissa satunnaisesti. Sen omistaja ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ajamaan kilpailujen perässä pitkiä matkoja hevosineen, joten Karpalon vaikutusalue rajoittui Uudellemaalle. Hevonen oli mukavanluonteinen ja näppärä ratsu.
Jänishousu oli 110cm ratana hyppäävä esteratsu. Se voitti pienehköjä kisoja tasaiseen tahtiin, mutta isoissa kisoissa poti jonkinlaista rimakauhua. Siksi Jänishoususta ei tullut kuuluisaa, vaikka sillä olikin kykyjä. Tämä 152cm korkea kimo astui kuitenkin neljä tammaa siinä toivossa, että sen jälkeläiset olisivat sitä itseään rautahermoisempia.
Suomenhevostamma Karpalo oli 149cm korkea vaalea rautias. Se kilpaili estekisoissa satunnaisesti. Sen omistaja ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ajamaan kilpailujen perässä pitkiä matkoja hevosineen, joten Karpalon vaikutusalue rajoittui Uudellemaalle. Hevonen oli mukavanluonteinen ja näppärä ratsu.
Koristus oli kaiken nähnyt ja kokenut tamma. Tämä 149cm korkea raudikko leidi oli erään nuoren aikuisen ensihevonen, ja sai ilon kokeilla mitä kummallisimpia harrastuksia. Tamma kilpaili mm. suunnistuksessa, matka-, este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa, western trailissa ja leikkimielisissä laukkakisoissa. Hevonen oli tasaisen hyvä harrastehevonen kaikissa lajeissa, mutta ei mitään olympiatasoa ainakaan sillä harjoittelumäärällä, jolla sen omistaja sen kanssa huvikseen treenasi. Koristus kuitenkin eli onnellisen ensihevosen elämän.
Syysjätkä oli ihanan punaruunikko 150cm korkea ori, ihan syksyn lehtien värinen. Sen rakenne oli kohdillaan. Huhujen mukaan sillä olisi ollut myös taipumusta esteratsuksi, mutta sen omistajaa ei kilpailutus kiinnostanut. Ori sai kuitenkin astua kolme tammaa, mutta varsoistakin tuli harrastehevosia, isäori kun ei ollut hankkinut itselleen mainetta ja kunniaa.
Yksi Syysjätkän tammoista oli Kirmahdus, astutushetkellä jo 15-vuotias oloneuvos. Nuorempana tamma oli toiminut harrasteratsuna, mutta pikkuhaaverit ja ikä olivat yhdessä pakottaneet tämän 151cm korkean ruunikon melko varhaiselle eläkkeelle. Kirmahdus sai kuitenkin jäädä varsankin hoidettuaan omistajansa hoiteisiin, sillä se oli aina ollut ensisijaisesti rakastettu lemmikki, eikä mikään kilpahevonen.
Syysjätkä oli ihanan punaruunikko 150cm korkea ori, ihan syksyn lehtien värinen. Sen rakenne oli kohdillaan. Huhujen mukaan sillä olisi ollut myös taipumusta esteratsuksi, mutta sen omistajaa ei kilpailutus kiinnostanut. Ori sai kuitenkin astua kolme tammaa, mutta varsoistakin tuli harrastehevosia, isäori kun ei ollut hankkinut itselleen mainetta ja kunniaa.
Yksi Syysjätkän tammoista oli Kirmahdus, astutushetkellä jo 15-vuotias oloneuvos. Nuorempana tamma oli toiminut harrasteratsuna, mutta pikkuhaaverit ja ikä olivat yhdessä pakottaneet tämän 151cm korkean ruunikon melko varhaiselle eläkkeelle. Kirmahdus sai kuitenkin jäädä varsankin hoidettuaan omistajansa hoiteisiin, sillä se oli aina ollut ensisijaisesti rakastettu lemmikki, eikä mikään kilpahevonen.
Kilpailukalenteri
¨
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 23.02.-12 | Zurück | ERJ/90cm | 1/50 |
| 24.02.-12 | Zurück | ERJ/90cm | 4/50 |
| 07.03.-12 | Heijastus | ERJ/90cm | 2/40 |
| 07.03.-12 | Zurück | ERJ/90cm | 7/50 |
| 07.03.-12 | Zurück | ERJ/90cm | 4/50 |
| 08.03.-12 | Heijastus | ERJ/90cm | 1/40 |
| 09.03.-12 | Zurück | ERJ/90cm | 4/50 |
| 18.03.-12 | Zurück | KRJ/HeC | 2/50 |
| 06.03.-13 | Jindabyne | KRJ/HeB | 5/40 |
| 07.04.-13 | Koston Suomenhevoset | KRJ/HeC | 6/50 |
| 16.04.-13 | Satulinna | ERJ/80cm | 2/50 |
| 18.04.-13 | Satulinna | ERJ/80cm | 3/50 |
| 10.05.-13 | Rebellion | ERJ/60cm | 1/30 |
| 21.05.-13 | Riiviöt | ERJ/90cm | 5/40 |
| 06.06.-13 | Zurück | ERJ/90cm | 4/50 |
| 09.06.-13 | Zurück | KRJ/HeC | 7/50 |
| 11.06.-13 | Zurück | KRJ/HeC | 4/50 |
| 12.06.-13 | Zurück | KRJ/HeC | 5/50 |
| 15.06.-13 | Tuuliharja | ERJ/90cm | 6/40 |
| 23.06.-13 | Simplicity | ERJ/60cm | 1/30 |
| 24.06.-13 | Simplicity | ERJ/60cm | 5/30 |
| 27.06.-13 | Simplicity | ERJ/70cm | 1/30 |
| 30.06.-13 | Dahlgård | ERJ/80cm | 1/30 |
| 01.07.-13 | Simplicity | ERJ/70cm | 2/30 |
| 30.12.-13 | Tuuliharja | ERJ/80cm | 2/40 |
| 15.02.-14 | VMRJ | VMRJ/15km ihanneaika, VMRJ-Cup | 27/41, 2p. |
| 20.02.-14 | Ponipallerossa | VMRJ/15km ihanneaika | 2/11, 9p. |
| 11.03.-14 | Vannaha | ERJ/80cm | 4/30 |
| 14.03.-14 | Zurück | ERJ/80cm | 4/30 |
| 20.03.-14 | Maanan Suomenhevoset | ERJ/90cm | 3/20 |
| 22.03.-14 | Maanan Suomenhevoset | ERJ/80cm | 2/30 |
| 24.03.-14 | Maanan Suomenhevoset | ERJ/80cm | 4/30 |
| 30.03.-14 | Benrir | VMRJ/15km ihanneaika, VMRJ-Cup | 26/27, 2p. |
| 15.07.-14 | Scandic Stables | VMRJ/15km Ihanneaika | 8/36, 3p. |
| 12.07.-14 | Scandic Stables | VMRJ/15km ihanneaika | 29/35, 1p. |
| 14.07.-14 | Ponipallero | VMRJ/15km ihanneaika | 7/34, 4p. |
| 06.11.-14 | Oak Hill Event Park | VMRJ/15km ihanneaika | 23/25, 1p. |
| 09.11.-14 | Oak Hill Event Park | VMRJ/15km ihanneaika | 12/25, 1p. |
| 30.11.-14 | Benrir | VMRJ/15km ihanneaika, VMRJ-Cup | 8/16, 6p. |
| 01.12.-14 | Aasikartano | VMRJ/15km ihanneaika | 7/8, 4p. |
| 02.12.-14 | Aasikartano | VMRJ/15km ihanneaika | 2/8, 9p. |
| 03.12.-14 | Aasikartano | VMRJ/15km ihanneaika | 7/8, 4p. |
| 08.12.-14 | Zurück | VMRJ/15km ihanneaika | 5/5, 1p. |
| 30.09.-14 | Zurück | ERJ/90cm | 3/30 |
| 09.10.-14 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 2/30 |
| 09.10.-14 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 5/30 |
| 10.10.-14 | Zurück | ERJ/90cm | 2/4 |
| 11.10.-14 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 5/30 |
| 12.10.-14 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 3/30 |
| 11.11.-14 | Zurück | ERJ/90cm | 3/30 |
| 04.12.-14 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 3/30 |
| 07.12.-14 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 1/21 |
| 12.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 3/18 |
| 12.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 4/18 |
| 14.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 1/18 |
| 15.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 3/18 |
| 16.02.-15 | Mörkövaara | ERJ/90cm | 5/30 |
| 22.02.-15 | Mörkövaara | ERJ/90cm | 2/30 |
| 24.02.-15 | KK Bailador | ERJ/80cm | 4/30 |
| 24.02.-15 | KK Bailador | ERJ/80cm | 2/30 |
| 01.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 3/40 |
| 04.03.-15 | Mörkövaara | ERJ/90cm | 1/30 |
| 05.03.-15 | Mörkövaara | ERJ/90cm | 1/30 |
| 06.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 2/40 |
| 09.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 3/40 |
| 14.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 1/40 |
| 15.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 6/40 |
| 15.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 5/40 |
| 16.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 5/40 |
| 16.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 1/40 |
| 17.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 1/40 |
| 22.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeC | 5/40 |
| 27.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 2/30 |
| 28.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 5/30 |
| 30.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 1/30 |
| 01.04.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 2/30 |
| 11.04.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 5/30 |
| 11.04.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 5/30 |
| 15.04.-15 | Yorca WBs | KRJ/HeB | 1/30 |
| 18.04.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 5/30 |
| 18.04.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 5/31 |
| 18.04.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 5/37 |
| 20.04.-15 | Yorca WBs | KRJ/HeB | 3/30 |
| 20.04.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 5/30 |
| 21.04.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 1/30 |
| 22.04.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 1/31 |
| 24.04.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 3/30 |
| 24.04.-15 | Yorca WBs | KRJ/HeB | 1/30 |
| 24.04.-15 | Yorca WBs | KRJ/HeB | 3/30 |
| 25.04.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 3/31 |
| 25.04.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 4/37 |
| 27.04.-15 | Riiviöt | KRJ/HeB | 6/50 |
| 28.04.-15 | Riiviöt | KRJ/HeB | 2/50 |
| 28.04.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 4/50 |
| 29.04.-15 | Riiviöt | KRJ/HeB | 3/50 |
| 29.04.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 3/31 |
| 01.05.-15 | Zurük | KRJ/HeB | 1/30 |
| 02.05.-15 | Riiviöt | KRJ/HeB | 5/50 |
| 02.05.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 5/31 |
| 03.05.-15 | Riiviöt | KRJ/HeB | 2/50 |
| 04.05.-15 | Riiviöt | KRJ/HeB | 1/50 |
| 04.05.-15 | Zurük | KRJ/HeB | 2/30 |
| 05.05.-15 | Lebenslang | KRJ/HeB | 1/30 |
| 06.05.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 1/31 |
| 08.05.-15 | Zurük | KRJ/HeB | 1/30 |
| 18.10.-16 | Pirunkorpi | KERJ/Tutustumisluokka | 4/40 |
| 27.10.-16 | Pirunkorpi | KERJ/Tutustumisluokka | 2/40 |
| 04.11.-16 | Pirunkorpi | KERJ/Tutustumisluokka | 1/40 |
| 10.11.-16 | Metsovaara | KERJ/Tutustumisluokka | 1/22 |
| 22.11.-16 | Hengenvaara | KERJ/Harrasteluokka | 4/23 |
| 23.11.-16 | Mörkövaara | KERJ/Aloittelijaluokka | 2/11 |
| 02.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 3/27 |
| 04.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 2/27 |
| 05.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 4/27 |
| 10.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 2/27 |
| 12.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 5/27 |
| 14.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 4/27 |
| 17.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 2/27 |
| 20.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 1/27 |
| 29.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 1/27 |
| 23.02.-17 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 5/27 |
| 25.02.-17 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 5/27 |
| 28.02.-17 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 1/27 |
| 03.03.-17 | Gateaway | KERJ/Tutustumisluokka | 6/40 |
| 03.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 1/30 |
| 03.03.-17 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 2/28 |
| 04.03.-17 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 5/28 |
| 06.03.-17 | Gateaway | KERJ/Tutustumisluokka | 2/40 |
| 08.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 2/30 |
| 06.03.-17 | Kaunovaara | KERJ/Tutustumisluokka | 2/40 |
| 08.03.-17 | Kaunovaara | KERJ/Tutustumisluokka | 3/40 |
| 09.03.-17 | Kaunovaara | KERJ/Tutustumisluokka | 1/40 |
| 10.03.-17 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 4/28 |
| 11.03.-17 | Gateaway | KERJ/Tutustumisluokka | 2/40 |
| 11.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 1/30 |
| 11.03.-17 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 3/27 |
| 12.03.-17 | Kaunovaara | KERJ/Tutustumisluokka | 6/40 |
| 14.03.-17 | Gateaway | KERJ/Tutustumisluokka | 6/40 |
| 16.03.-17 | Kaunovaara | KERJ/Tutustumisluokka | 4/40 |
| 16.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 2/30 |
| 19.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 1/30 |
| 19.03.-17 | Gateaway | KERJ/Tutustumisluokka | 5/40 |
| 19.03.-17 | Kärmeniemi | KERJ/Tutustumisluokka | 5/28 |
| 20.03.-17 | Kärmeniemi | KERJ/Tutustumisluokka | 5/28 |
| 20.03.-17 | Tuiskula | KERJ/Tutustumisluokka | 5/30 |
| 20.03.-17 | Erkinheimot | KERJ/Tutustumisluokka | 3/27 |
| 20.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 4/30 |
| 25.03.-17 | Mörkövaara | KERJ/Tutustumisluokka | 4/30 |
| 26.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 2/30 |
| 27.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 2/30 |
| 27.03.-17 | Mörkövaara | KERJ/Tutustumisluokka | 3/30 |
| 29.03.-17 | Zurück | KERJ/Tutustumisluokka | 4/30 |
| 01.04.-17 | Mörkövaara | KERJ/Tutustumisluokka | 3/30 |
| 07.04.-17 | Mörkövaara | KERJ/Tutustumisluokka | 3/30 |
| 07.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/14 |
| 07.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/14 |
| 08.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/14 |
| 09.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/14 |
| 10.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/14 |
| 11.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/14 |
| 14.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/23 |
| 18.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 4/23 |
| 02.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 5/27 |
| 03.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 4/27 |
| 04.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/27 |
| 06.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 3/27 |
| 07.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/27 |
| 10.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 5/27 |
| 24.04.-18 | Breandan | VVJ/Noviisi yhdistetty | 1/31 |
| 01.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 2/22 |
| 02.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 2/22 |
| 03.05.-18 | Breandan | VVJ/Noviisi yhdistetty | 1/31 |
| 11.05.-18 | Crimson | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/22 |
| 11.05.-18 | Crimson | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/22 |
| 12.05.-18 | Crimson | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/22 |
| 13.05.-18 | Crimson | VVJ/Noviisi tarkkuus | 3/22 |
| 13.05.-18 | Crimson | VVJ/Noviisi tarkkuus | 3/22 |
| 17.05.-18 | Crimson | VVJ/Noviisi tarkkuus | 4/22 |
| 19.05.-18 | Crimson | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/22 |
| 21.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 3/22 |
| 26.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 2/22 |
| 28.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 1/22 |
| 30.06.-18 | Wyat | VVJ/Noviisi yhdistetty | 1/78 |
| 12.07.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi tarkkuus | 3/16 |
| 13.07.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/16 |
| 15.07.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi tarkkuus | 4/16 |
| 18.07.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/16 |
| 20.07.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi tarkkuus | 3/16 |
| 20.07.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi tarkkuus | 4/16 |
| 06.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 5/22 |
| 14.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 2/22 |
| 15.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 2/22 |
| 16.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 4/22 |
| 17.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 2/22 |
| 19.05.-18 | Yorca WBs | VVJ/Noviisi koulu | 4/22 |
Päiväkirja ja valmennukset
101016
Estevalmennus, Oresama ja Veera, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Veera meni kuin tuulispää! Tämän hevosen kanssa maltti on valttia, ja Oresaman pitäisi hetkeksi unohtaa suoritusajoista murehtiminen. Tärkeintä on kuitenkin aina mahdollisimman virheetön ja kaunis suoritus, kun esteradoista puhutaan. Nopeus tulee vasta vihoviimeisenä.
Ensimmäisen katastrofaalisen ja vauhkoontuneen esityksen jälkeen laitoin Oresaman ja Veeran suorittamaan neljästä tavallisesta helposta esteestä koostuvan yksinkertaisen ratamme ravissa. Komensin Oresamaa ratsastamaan mahdollisimman hitaassa vauhdissa ja keskittymään vain selkeisiin apuihin ja hidasteluun. Hypyt sujuivat kauniimmin, vaikka vieläkin Veera pääsi aina ryntäämään esteitä kohti.
Harjoitus toistettiin pari kertaa laukassa. Taas komensin ratsukon menemään niin hitaasti kuin mahdollista. Oresama ehti antaa avut hyvin selkeästi ja rauhallisesti. Hillitseviäkin apuja muistettiin käyttää riittävän reippaasti ja painokkaasti, ja niin suoritus oli nätimpi kuin aluksi.
Viimeiseksi jäänyt yritys oli suorastaan hyvä. Veera yritti taas sännätä ensimmäiselle esteelle, mutta Oresama hillitsi sen menoa saman tien ja sai tamman keskittymään kunnolla alusta asti. Jos ratsukko pysyy kisoissa rauhallisena, kyllä seuraava koitos hyvin menee!
Estevalmennus, Oresama ja Veera, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Veera meni kuin tuulispää! Tämän hevosen kanssa maltti on valttia, ja Oresaman pitäisi hetkeksi unohtaa suoritusajoista murehtiminen. Tärkeintä on kuitenkin aina mahdollisimman virheetön ja kaunis suoritus, kun esteradoista puhutaan. Nopeus tulee vasta vihoviimeisenä.
Ensimmäisen katastrofaalisen ja vauhkoontuneen esityksen jälkeen laitoin Oresaman ja Veeran suorittamaan neljästä tavallisesta helposta esteestä koostuvan yksinkertaisen ratamme ravissa. Komensin Oresamaa ratsastamaan mahdollisimman hitaassa vauhdissa ja keskittymään vain selkeisiin apuihin ja hidasteluun. Hypyt sujuivat kauniimmin, vaikka vieläkin Veera pääsi aina ryntäämään esteitä kohti.
Harjoitus toistettiin pari kertaa laukassa. Taas komensin ratsukon menemään niin hitaasti kuin mahdollista. Oresama ehti antaa avut hyvin selkeästi ja rauhallisesti. Hillitseviäkin apuja muistettiin käyttää riittävän reippaasti ja painokkaasti, ja niin suoritus oli nätimpi kuin aluksi.
Viimeiseksi jäänyt yritys oli suorastaan hyvä. Veera yritti taas sännätä ensimmäiselle esteelle, mutta Oresama hillitsi sen menoa saman tien ja sai tamman keskittymään kunnolla alusta asti. Jos ratsukko pysyy kisoissa rauhallisena, kyllä seuraava koitos hyvin menee!
081016
Tänään irtohypytin Veeraa hetken, ja se oli hauskaa. Sain myös kivoja kuvia! Tammani oli innoissaan, niin kuin aina, ja pärski ja pärisi samalla tavalla kuin agilityä harrastava innokas koira lempilajinsa harjoituksissa. Oli ilo katsella, kun Veera hyppi komeita leiskautuksia korvat hörössä. Käsky lopettaa meni siltä kuitenkin ohitse. Hevosellani on valikoiva kuulo! Veera hyppäsi vielä kolme estettä sen jälkeen, kun pyysin sitä rauhoittumaan ja pysähtymään.
Lyhyestä irtohypytyksestä palauduimme kummatkin kävelemällä yhdessä puoli tuntia maastossa. Oli kaunis, ruskainen syysilta ja punainen auringonlasku. Veeran karva kiilsi ja innokkaat korvat kuuntelivat keskittyneesti metsän ääniä. Minä hengitin ihanan puhdasta ilmaa ja vain nautin hevosen kanssa tallustamisesta.
Tänään irtohypytin Veeraa hetken, ja se oli hauskaa. Sain myös kivoja kuvia! Tammani oli innoissaan, niin kuin aina, ja pärski ja pärisi samalla tavalla kuin agilityä harrastava innokas koira lempilajinsa harjoituksissa. Oli ilo katsella, kun Veera hyppi komeita leiskautuksia korvat hörössä. Käsky lopettaa meni siltä kuitenkin ohitse. Hevosellani on valikoiva kuulo! Veera hyppäsi vielä kolme estettä sen jälkeen, kun pyysin sitä rauhoittumaan ja pysähtymään.
Lyhyestä irtohypytyksestä palauduimme kummatkin kävelemällä yhdessä puoli tuntia maastossa. Oli kaunis, ruskainen syysilta ja punainen auringonlasku. Veeran karva kiilsi ja innokkaat korvat kuuntelivat keskittyneesti metsän ääniä. Minä hengitin ihanan puhdasta ilmaa ja vain nautin hevosen kanssa tallustamisesta.
071016
Huhutaan, että hevoset pelkäävät luonnostaan sikoja. Olen aina suhtautunut skeptisesti tähän väitteeseen: miksi pelkäisivät? Perusteeksi usein esitetään sian kummallinen ulkomuoto ja outo ääntely. Tänään, kun matelin Veeran kanssa maastossa, totesin kuitenkin ainakin Veeran pelkäävän luonnostaan sikoja! Vuorisen sedän lemmikkipossut Jori ja Joni olivat nimittäin muuttaneet aitaukseen ratsastusreittimme varrelle, ja Veera ihan jähmettyi ne nähdessään. Se ei säikähtänyt, vaan ihan tosissaan pelkäsi! Se ei suostunut ottamaan enää askeltakaan possuja kohti ne huomattuaan. Koetin jopa laskeutua Veeran selästä ja taluttaa tammaani, vaan eipä se liikkunut siltikään.
Päätin, etten kiusaa tammaani enempää ja annoin sen kääntyä ympäri. Vaadin, että tamma käveli rauhallisesti poispäin, eikä rynnännyt pakokauhuisesti, niin kuin sen selvästi teki mieli. Pitää varmaan joku päivä kysyä, voisivatko Jori ja Joni tulla käymään, jotta Veera tottuisi niihin.
Huhutaan, että hevoset pelkäävät luonnostaan sikoja. Olen aina suhtautunut skeptisesti tähän väitteeseen: miksi pelkäisivät? Perusteeksi usein esitetään sian kummallinen ulkomuoto ja outo ääntely. Tänään, kun matelin Veeran kanssa maastossa, totesin kuitenkin ainakin Veeran pelkäävän luonnostaan sikoja! Vuorisen sedän lemmikkipossut Jori ja Joni olivat nimittäin muuttaneet aitaukseen ratsastusreittimme varrelle, ja Veera ihan jähmettyi ne nähdessään. Se ei säikähtänyt, vaan ihan tosissaan pelkäsi! Se ei suostunut ottamaan enää askeltakaan possuja kohti ne huomattuaan. Koetin jopa laskeutua Veeran selästä ja taluttaa tammaani, vaan eipä se liikkunut siltikään.
Päätin, etten kiusaa tammaani enempää ja annoin sen kääntyä ympäri. Vaadin, että tamma käveli rauhallisesti poispäin, eikä rynnännyt pakokauhuisesti, niin kuin sen selvästi teki mieli. Pitää varmaan joku päivä kysyä, voisivatko Jori ja Joni tulla käymään, jotta Veera tottuisi niihin.
050716
Kouluvalmennus, Oresama ja Veera, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Veeralla on virtaa ja sillä olisi taitoakin, mutta sen keskittyminen ei tuntunut tässä valmennuksessa ihan riittävän parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Kehotin Oresamaa pysymään rauhallisena ja antamaan selkeitä, yksiselitteisiä apuja, jotta Veera malttaisi rentoutua ja rauhoittua. Lisäksi teimme rauhoittavia, hevosta hillitseviä harjoituksia ensialkuun, kuten kiemurauria, ympyröitä ja taivutuksia käynnissä ja rennossa ravissa. Näistä tehtävistä ja ohjeista huolimatta kesti kaksikymmentä minuuttia jotta Veera rauhoittui ja laski päänsä.
Veeran keskityttyä edes hieman alkoi harjoittelukin sujua. Alkutunnilla ensimmäisen kerran yritetyt tehtävät menivät nappiin. Avaavat liikkeet, kuten pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa, eivät menneet tällä kertaa ihan yhtä hyvin. Veera ei kuunnellut kunnolla ratsastajaansa ja ikään kuin käveli apujen yli. Oresama saisi olla jämäkämpi.
Suosittelen, että Veeran treeni suunnitellaan kokonaan uudelleen: kolmasosa saisi olla virran purkamista vauhdikkailla lenkeillä, kolmasosa erittäin vaativaa ja älyä haastavaa tekemistä ja vain kolmasosa kouluratsastusta sellaisena, kuin Veera ja Oresama kouluratsastusharjoitukset nykyään käsittävät.
Kouluvalmennus, Oresama ja Veera, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Veeralla on virtaa ja sillä olisi taitoakin, mutta sen keskittyminen ei tuntunut tässä valmennuksessa ihan riittävän parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Kehotin Oresamaa pysymään rauhallisena ja antamaan selkeitä, yksiselitteisiä apuja, jotta Veera malttaisi rentoutua ja rauhoittua. Lisäksi teimme rauhoittavia, hevosta hillitseviä harjoituksia ensialkuun, kuten kiemurauria, ympyröitä ja taivutuksia käynnissä ja rennossa ravissa. Näistä tehtävistä ja ohjeista huolimatta kesti kaksikymmentä minuuttia jotta Veera rauhoittui ja laski päänsä.
Veeran keskityttyä edes hieman alkoi harjoittelukin sujua. Alkutunnilla ensimmäisen kerran yritetyt tehtävät menivät nappiin. Avaavat liikkeet, kuten pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa, eivät menneet tällä kertaa ihan yhtä hyvin. Veera ei kuunnellut kunnolla ratsastajaansa ja ikään kuin käveli apujen yli. Oresama saisi olla jämäkämpi.
Suosittelen, että Veeran treeni suunnitellaan kokonaan uudelleen: kolmasosa saisi olla virran purkamista vauhdikkailla lenkeillä, kolmasosa erittäin vaativaa ja älyä haastavaa tekemistä ja vain kolmasosa kouluratsastusta sellaisena, kuin Veera ja Oresama kouluratsastusharjoitukset nykyään käsittävät.
010716
Suomenhevosella pääsee ihan sairaan lujaa. Ainakin sillon, kun on muka rauhallisella maastolenkillä ja hevonen säikähtää oikein kunnolla. Eikä Veera säikähtämättäkään mikään hidas poni ole!
Lähdin Veeralla rankan koulutreenin jälkeen kävelemään maastoon, ja kaatosade yllätti meidät muutaman kilometrin päässä tallilta. Ukkonen ryskyi jossain naapurikunnista, mutta eipä Veera sellaisesta hätkähdä. Sade oli itse asiassa todella iloinen yllätys sellaisena kuumana päivänä, ja minähän pidän ukkosesta! Hevosetkaan, toisin kuin yleensä luullaan, eivät luonnostaan pelkää ukkosta, vaan ihmiset ovat ehdollistaneet ne pelkäämään. Veeraa ei olla ehdollistettu, joten käveleskelimme rauhallisesti vielä jonkin matkaa eteenpäin ennen kuin käännyimme kohti tallia.
Kilometrin takaisinpäin kuljettuamme sade taukosi - ja sitten rysähti kunnolla. Salama löi ihan lähelle, koko taivas välähti keltaisena ja meteli oli korviahuumaava. Säikähdin niin kovasti että painauduin kiinni Veeran harjaan ja rutistin sekä satulaa että ohjia kuin hengenhädässä. Samalla hetkellä Veera lähti eteenpäin kuin ohjus.
Olisin pudonnut satulasta ellen olisi samalla hetkellä kumartunut eteenpäin kun Veera lähti menemään. Parin sadan metrin kuluttua rauhoituimme molemmat: nousin istumaan ja Veera nosti korvansa taas hörölleen. Pysähtymisen sijaan painoin kuitenkin pohkeeni tiukemmin tamman kylkiin ja annoin sen mennä. Veera kiihdytti samaan vauhtiin kuin paniikissa ollessaan joitain sekunteja aikaisemmin, ja me hurjastelimme, käännyimme kiertopolulle ja annoimme mennä. Veeran pienet kaviot nielivät kilometrejä, ja kun me saavuimme lopulta kotiin, olimme onnellisempia kuin kuukausiin.
Suomenhevosella pääsee ihan sairaan lujaa. Ainakin sillon, kun on muka rauhallisella maastolenkillä ja hevonen säikähtää oikein kunnolla. Eikä Veera säikähtämättäkään mikään hidas poni ole!
Lähdin Veeralla rankan koulutreenin jälkeen kävelemään maastoon, ja kaatosade yllätti meidät muutaman kilometrin päässä tallilta. Ukkonen ryskyi jossain naapurikunnista, mutta eipä Veera sellaisesta hätkähdä. Sade oli itse asiassa todella iloinen yllätys sellaisena kuumana päivänä, ja minähän pidän ukkosesta! Hevosetkaan, toisin kuin yleensä luullaan, eivät luonnostaan pelkää ukkosta, vaan ihmiset ovat ehdollistaneet ne pelkäämään. Veeraa ei olla ehdollistettu, joten käveleskelimme rauhallisesti vielä jonkin matkaa eteenpäin ennen kuin käännyimme kohti tallia.
Kilometrin takaisinpäin kuljettuamme sade taukosi - ja sitten rysähti kunnolla. Salama löi ihan lähelle, koko taivas välähti keltaisena ja meteli oli korviahuumaava. Säikähdin niin kovasti että painauduin kiinni Veeran harjaan ja rutistin sekä satulaa että ohjia kuin hengenhädässä. Samalla hetkellä Veera lähti eteenpäin kuin ohjus.
Olisin pudonnut satulasta ellen olisi samalla hetkellä kumartunut eteenpäin kun Veera lähti menemään. Parin sadan metrin kuluttua rauhoituimme molemmat: nousin istumaan ja Veera nosti korvansa taas hörölleen. Pysähtymisen sijaan painoin kuitenkin pohkeeni tiukemmin tamman kylkiin ja annoin sen mennä. Veera kiihdytti samaan vauhtiin kuin paniikissa ollessaan joitain sekunteja aikaisemmin, ja me hurjastelimme, käännyimme kiertopolulle ja annoimme mennä. Veeran pienet kaviot nielivät kilometrejä, ja kun me saavuimme lopulta kotiin, olimme onnellisempia kuin kuukausiin.
200616
Kouluvalmennus, Oresama ja Veera, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tämän päivän ravityöskentely meni nappiin! Harjoitukset olivat ratsastajan tasoon nähden helpohkoja, mutta Veeran tämänhetkisen koulutustason ylärajoilla. Tamma joutui tehdä töitä vaativien, vaihtelevien raviharjoituksien kanssa, ja saman tien kun se oivalsi edellisen asian, komensin ratsukon siirtymään jo seuraavaan. Ilmeisesti tällainen nopeatempoinen, fyysisesti ja henkisesti raskas harjoittelumalli tukee Veeran oppimista, koska hevonen oli luonteelleen epätyypillisesti hyvin työorientoitunut ja keskittyi vain harjoituksiin. Oresamalle taas tällainen harjoittelu ei taida sopia, koska jopa hänen istuntansa alkoi näyttää todella löysältä valmennuksen loppusuoralla. Valmentajana kehotan Oresamaa kohottamaan roimasti kuntoaan ja lisäksi ehdottaisin, että joku muukin ratsastaisi Veeralla välillä koulua. Tammaa voisi rauhoittaa erilainen ratsastustyyli: se joutuisi kunnon aivojumppaan ottaessaan selvää uuden ratsastajan tavoista.
Kouluvalmennus, Oresama ja Veera, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tämän päivän ravityöskentely meni nappiin! Harjoitukset olivat ratsastajan tasoon nähden helpohkoja, mutta Veeran tämänhetkisen koulutustason ylärajoilla. Tamma joutui tehdä töitä vaativien, vaihtelevien raviharjoituksien kanssa, ja saman tien kun se oivalsi edellisen asian, komensin ratsukon siirtymään jo seuraavaan. Ilmeisesti tällainen nopeatempoinen, fyysisesti ja henkisesti raskas harjoittelumalli tukee Veeran oppimista, koska hevonen oli luonteelleen epätyypillisesti hyvin työorientoitunut ja keskittyi vain harjoituksiin. Oresamalle taas tällainen harjoittelu ei taida sopia, koska jopa hänen istuntansa alkoi näyttää todella löysältä valmennuksen loppusuoralla. Valmentajana kehotan Oresamaa kohottamaan roimasti kuntoaan ja lisäksi ehdottaisin, että joku muukin ratsastaisi Veeralla välillä koulua. Tammaa voisi rauhoittaa erilainen ratsastustyyli: se joutuisi kunnon aivojumppaan ottaessaan selvää uuden ratsastajan tavoista.
160616
Veera lähti aamulla Tuomisen sedälle Harvakylään lainaksi ja saapui sitten illalla kotiin. Mistään vuokrasuhteesta ei ollut kyse, enkä pyytänyt Veeran lainasta rahaakaan. Päivä oli vain mukavaa vaihtelua.
Veeran tehtävä oli Tuomisessa pelotella Tuomisen sedän nuorin tytär, joka haluaa hevosen, ja ilmeidesti tammani onnistui täydellisesti. Setä oli sanonut tytölleen, että tässä on Veera, vuokraheppasi, ja sille on tehty aitaus pellolle, talli rakennetaan valmiiksi syksyyn mennessä. Nea-tyttö oli sitten vienyt Veeran hakaan ja aikonut alkaa sitä valokuvailemaan johonkin Instagramiinsa, vai mitä ne nuoret nykyään käyttävätkään, vaan Tuomiston isäntäpä oli laittanut Neansa kunnolla töihin. Ensin Nea oli kantanut talosta pellolle vettä ämpäri toisensa jälkeen täyttääkseen vanhan ammeen, josta Veeran oli tarkoitus juoda. Sitten Nea oli raahannut hevoselle heinää ja aamukauraa. Tuomiston isä oli ottanut meiltä Veeralle heinäpaaleja mukaan, ja ne tyttörukka sai raahata yksitellen haan vierelle lavalle ja peittää raskaalla pressulla. Kun Nea olisi vihdoin saanut levätä, laittoi isä hänet harjaamaan ja satuloimaan hevosen ja patisteli ratsastamaan: tottahan hevonen ratsastamista varten on, ja pitäähän sitä liikuttaa!
Veera oli kuulemma juntturoinut oikein pahasti ja Nea oli pudonnut kahdesti. Silti hän oli kavunnut rohkeasti takaisin selkään ja väittänyt isälleen yhä haluavansa oman hevosen: eihän Nea valitsisi omakseen ikinä niin hankalaa hevosta kuin Veera! Sitkeästi hän oli ratsastanut yli tunnin ja hoitanut hevosensa.
Ratsastuksen jälkeen olisi tyttö tahtonut kirkonmäelle kavereiden kanssa, vaan isäpä sanoi, että eikä, kun lantaa luomaan haasta vain! Ja lisää heinää ja kauraa Veeralle kantamaan, ja vettäkin saisi lisätä. Veera ei ollut kuulemma paljoa juonut, mutta isäntä oli laskenut vettä ammeesta pois ratsastuksen aikana. Siinä vaiheessa Nea sanoi, että nyt riittää, hän ei ole noin rasittavaa ylläpitoponia pyytänyt, eikä omakseenkaan huolisi tuollaista, vaan jonkun kiltin hevosen. Silloin Veera sai palata tänne meille kotiin. Se oli tehnyt parhaansa, Tuomiston isän mukaan "pelotellut nuo vaaralliset hevosajatukset pois Nean päästä".
Veera lähti aamulla Tuomisen sedälle Harvakylään lainaksi ja saapui sitten illalla kotiin. Mistään vuokrasuhteesta ei ollut kyse, enkä pyytänyt Veeran lainasta rahaakaan. Päivä oli vain mukavaa vaihtelua.
Veeran tehtävä oli Tuomisessa pelotella Tuomisen sedän nuorin tytär, joka haluaa hevosen, ja ilmeidesti tammani onnistui täydellisesti. Setä oli sanonut tytölleen, että tässä on Veera, vuokraheppasi, ja sille on tehty aitaus pellolle, talli rakennetaan valmiiksi syksyyn mennessä. Nea-tyttö oli sitten vienyt Veeran hakaan ja aikonut alkaa sitä valokuvailemaan johonkin Instagramiinsa, vai mitä ne nuoret nykyään käyttävätkään, vaan Tuomiston isäntäpä oli laittanut Neansa kunnolla töihin. Ensin Nea oli kantanut talosta pellolle vettä ämpäri toisensa jälkeen täyttääkseen vanhan ammeen, josta Veeran oli tarkoitus juoda. Sitten Nea oli raahannut hevoselle heinää ja aamukauraa. Tuomiston isä oli ottanut meiltä Veeralle heinäpaaleja mukaan, ja ne tyttörukka sai raahata yksitellen haan vierelle lavalle ja peittää raskaalla pressulla. Kun Nea olisi vihdoin saanut levätä, laittoi isä hänet harjaamaan ja satuloimaan hevosen ja patisteli ratsastamaan: tottahan hevonen ratsastamista varten on, ja pitäähän sitä liikuttaa!
Veera oli kuulemma juntturoinut oikein pahasti ja Nea oli pudonnut kahdesti. Silti hän oli kavunnut rohkeasti takaisin selkään ja väittänyt isälleen yhä haluavansa oman hevosen: eihän Nea valitsisi omakseen ikinä niin hankalaa hevosta kuin Veera! Sitkeästi hän oli ratsastanut yli tunnin ja hoitanut hevosensa.
Ratsastuksen jälkeen olisi tyttö tahtonut kirkonmäelle kavereiden kanssa, vaan isäpä sanoi, että eikä, kun lantaa luomaan haasta vain! Ja lisää heinää ja kauraa Veeralle kantamaan, ja vettäkin saisi lisätä. Veera ei ollut kuulemma paljoa juonut, mutta isäntä oli laskenut vettä ammeesta pois ratsastuksen aikana. Siinä vaiheessa Nea sanoi, että nyt riittää, hän ei ole noin rasittavaa ylläpitoponia pyytänyt, eikä omakseenkaan huolisi tuollaista, vaan jonkun kiltin hevosen. Silloin Veera sai palata tänne meille kotiin. Se oli tehnyt parhaansa, Tuomiston isän mukaan "pelotellut nuo vaaralliset hevosajatukset pois Nean päästä".
300516
Hip-hei hurraa, sain ajan Miika Rossin ensiviikon valmennuskeikalle, ja tätä Veera juhli liukastumalla johonkin ihme klimppiin haassa ja reväyttämällä takakoipensa. Saa nähdä, onko tamma treenikunnossa seuraavana perjantaina.
Mutta oli kyllä koomista se Veeran kaatuminen. Se laukkasi minua kohti korvat pystyssä ja näytti kaikin puolin somalta ja sirolta pikkuhepalta. Yhtäkkiä sen jalka lähti alta ja se läjähti maahan pyllylleen. Aluksi nauroin katketakseni, mutta tietenkin soitin muuta henkilökuntaa apuun, kun tajusin, ettei minun pikku tunarini pääse omin avuin ylös. Silti oli pakko nauraa vähän lisää, kun kiskoin Veeran ympärille liinoja ja katsoin, kuinka Erkinheimon kollit vetivät sen traktorilla jaloilleen. Nauru loppui, kun huomasin tamman ontuvan, ja siitä alkoi ärsytys. Ottaa pannuun, jos valmennus menee sivu suun.
Voisin kertoa vielä siitä, miten Veera puhkoi eilen päältä ajettavan ruohonleikkurin eturenkaat, mutta en viitsi. Suututtaa enemmän, kun ajattelen sitä.
Hip-hei hurraa, sain ajan Miika Rossin ensiviikon valmennuskeikalle, ja tätä Veera juhli liukastumalla johonkin ihme klimppiin haassa ja reväyttämällä takakoipensa. Saa nähdä, onko tamma treenikunnossa seuraavana perjantaina.
Mutta oli kyllä koomista se Veeran kaatuminen. Se laukkasi minua kohti korvat pystyssä ja näytti kaikin puolin somalta ja sirolta pikkuhepalta. Yhtäkkiä sen jalka lähti alta ja se läjähti maahan pyllylleen. Aluksi nauroin katketakseni, mutta tietenkin soitin muuta henkilökuntaa apuun, kun tajusin, ettei minun pikku tunarini pääse omin avuin ylös. Silti oli pakko nauraa vähän lisää, kun kiskoin Veeran ympärille liinoja ja katsoin, kuinka Erkinheimon kollit vetivät sen traktorilla jaloilleen. Nauru loppui, kun huomasin tamman ontuvan, ja siitä alkoi ärsytys. Ottaa pannuun, jos valmennus menee sivu suun.
Voisin kertoa vielä siitä, miten Veera puhkoi eilen päältä ajettavan ruohonleikkurin eturenkaat, mutta en viitsi. Suututtaa enemmän, kun ajattelen sitä.
040416
Voi veljet. Meillä Erkinheimoissa liputettiin tänään, koska isännällä on synttärit. Isänmaallinen hevoseni Veera päätti kuitenkin pukeutua lippuun, ja siihen loppui liputus. Tiesittekö, ettei maamme lippu saisi koskea maata ollenkaan? Meidän lippumme koski tänään, ja vähän muutakin se koski! Veera oli katkonut lipputangon narut tämänpäiväisellä karkuretkellään, saanut maagisesti hilattua lipun alas ja sotkeutunut siihen erittäin pahasti. Kun tulin ulos etsimään tammaa, siellä se määki lipun sisällä kuin hätääntynyt pikku karitsa.
Suomen lippua ei saisi myöskään leikellä tai muuten vahingoittaa, vaan se pitäisi hävittää joko polttamalla tai hautaamalla. No, isänmaallinen impeni, sotien sankarisuomenhevoseni oli kuitenkin liputtanut yksinään niin innokkaasti, että minun piti leikata se ulos lipun sisältä. En kokenut omantunnontuskia. Oli se lippu jo muutenkin häväisty. Sitä paitsi kukaan ei nähnyt, miten minä leikkelin ja revin lippua kunnes sain tämän yhden sankarin vapautettua.
Veeran karkumatka ei muuten loppunut siihen. Heti kun se oli vapautunut lipusta, se laukkasi tiehensä. Jouduin hakemaan sen jäätelöautolta, jossa se söi myyjän tarjoamia vohveleita.
Voi veljet. Meillä Erkinheimoissa liputettiin tänään, koska isännällä on synttärit. Isänmaallinen hevoseni Veera päätti kuitenkin pukeutua lippuun, ja siihen loppui liputus. Tiesittekö, ettei maamme lippu saisi koskea maata ollenkaan? Meidän lippumme koski tänään, ja vähän muutakin se koski! Veera oli katkonut lipputangon narut tämänpäiväisellä karkuretkellään, saanut maagisesti hilattua lipun alas ja sotkeutunut siihen erittäin pahasti. Kun tulin ulos etsimään tammaa, siellä se määki lipun sisällä kuin hätääntynyt pikku karitsa.
Suomen lippua ei saisi myöskään leikellä tai muuten vahingoittaa, vaan se pitäisi hävittää joko polttamalla tai hautaamalla. No, isänmaallinen impeni, sotien sankarisuomenhevoseni oli kuitenkin liputtanut yksinään niin innokkaasti, että minun piti leikata se ulos lipun sisältä. En kokenut omantunnontuskia. Oli se lippu jo muutenkin häväisty. Sitä paitsi kukaan ei nähnyt, miten minä leikkelin ja revin lippua kunnes sain tämän yhden sankarin vapautettua.
Veeran karkumatka ei muuten loppunut siihen. Heti kun se oli vapautunut lipusta, se laukkasi tiehensä. Jouduin hakemaan sen jäätelöautolta, jossa se söi myyjän tarjoamia vohveleita.
130116
Ajoin tänään Veeralla lenkin, ja ai että se juntturoi! No, reiluuden nimissä on sanottava, että alkumatka meni hienosti: tamma ravasi innokkaasti, mutta pysyi käsissä. Vasta Harvakylään päästessämme se painoi korvansa luimuun ja antoi mennä kuin käskyilleni kuurosokea ohjus. Menon pysäytti todella nopeasti Tuomiston sedän Ferrari, josta Veera kiinnostui niin, että sen oli pysähdyttävä oikein katsomaan. Tammani saattaa olla hidasjärkinen. Tai sitten uuden, parkissa möllöttävän auton kiiltävästä pinnasta heijastui Veeran kuva, jota hepan oli ihmeteltävä. Jolloin päästään siis jälleen siihen lopputulemaan, että Veera saattaa olla vajakki.
Tuomiston pihassa me sitten päjötimme kuin tatit. Veera ei meinannut millään lähteä liikkeelle. Lopulta hain Tuomiston pihakoivusta oksan, jota raippana käyttäen uhkailin Veeran jatkamaan matkaansa. Tuomiston setä katseli hämmentyneenä ikkunasta, kun me lähdimme, ja minä nostin pokkana kättä. Sitten rallitimme kotiin, Veera korvat luimussa ja ohjalle painaen tietenkin.
Ajoin tänään Veeralla lenkin, ja ai että se juntturoi! No, reiluuden nimissä on sanottava, että alkumatka meni hienosti: tamma ravasi innokkaasti, mutta pysyi käsissä. Vasta Harvakylään päästessämme se painoi korvansa luimuun ja antoi mennä kuin käskyilleni kuurosokea ohjus. Menon pysäytti todella nopeasti Tuomiston sedän Ferrari, josta Veera kiinnostui niin, että sen oli pysähdyttävä oikein katsomaan. Tammani saattaa olla hidasjärkinen. Tai sitten uuden, parkissa möllöttävän auton kiiltävästä pinnasta heijastui Veeran kuva, jota hepan oli ihmeteltävä. Jolloin päästään siis jälleen siihen lopputulemaan, että Veera saattaa olla vajakki.
Tuomiston pihassa me sitten päjötimme kuin tatit. Veera ei meinannut millään lähteä liikkeelle. Lopulta hain Tuomiston pihakoivusta oksan, jota raippana käyttäen uhkailin Veeran jatkamaan matkaansa. Tuomiston setä katseli hämmentyneenä ikkunasta, kun me lähdimme, ja minä nostin pokkana kättä. Sitten rallitimme kotiin, Veera korvat luimussa ja ohjalle painaen tietenkin.
260515
Olen yrittänyt nyt vuoden päivät etsiä Veeralle hoitajaa, vaan eipä ole tärpännyt. Joko hoitajakandidaatit ovat olleet niin epävarmoja itsestään, etten ole uskaltanut antaa Veeran tapaista menijää heille, tai heidän itsetuntonsa on paisunut niin hurjiin mittoihin, etteivät he enää tiedä, mitä osaavat ja mitä eivät. Muutamat hoitajat ovat kuitenkin olleet aivan ihanan oloisia, mutta Veera on pelotellut heidät pois raisulla menollaan heti alkuunsa. Se on sääli. Tamma tasaantuisi varmasti nopeasti, kun sillä olisi oma rapsuttelija ja ratsastaja minun lisäkseni.
Nyt mennään sitten ilman hoitajaa, ja meno on tottavie könkköistä välillä. Veera on saanut olla oikeastaan aamusta iltaan ulkona niin kuin aina, mutta silti se jaksaa painaa menemään ratsastettaessa. Virta ei vain lopu, vaikka välillä saisi minun mielestäni loppua. Eilenkin tammani painoi innoissaan menemään jonkinlaista ketunravia pohkeenväistön sijaan ja onnistui mystisesti liikkumaan suoraan sivullepäin silti....
Olen yrittänyt nyt vuoden päivät etsiä Veeralle hoitajaa, vaan eipä ole tärpännyt. Joko hoitajakandidaatit ovat olleet niin epävarmoja itsestään, etten ole uskaltanut antaa Veeran tapaista menijää heille, tai heidän itsetuntonsa on paisunut niin hurjiin mittoihin, etteivät he enää tiedä, mitä osaavat ja mitä eivät. Muutamat hoitajat ovat kuitenkin olleet aivan ihanan oloisia, mutta Veera on pelotellut heidät pois raisulla menollaan heti alkuunsa. Se on sääli. Tamma tasaantuisi varmasti nopeasti, kun sillä olisi oma rapsuttelija ja ratsastaja minun lisäkseni.
Nyt mennään sitten ilman hoitajaa, ja meno on tottavie könkköistä välillä. Veera on saanut olla oikeastaan aamusta iltaan ulkona niin kuin aina, mutta silti se jaksaa painaa menemään ratsastettaessa. Virta ei vain lopu, vaikka välillä saisi minun mielestäni loppua. Eilenkin tammani painoi innoissaan menemään jonkinlaista ketunravia pohkeenväistön sijaan ja onnistui mystisesti liikkumaan suoraan sivullepäin silti....
220515
Arvasin, että näin käy. Hietaset, eli Veeran ex-puoliomistajat, joilla on oikeus yhteen Veeran varsoista, soittivat tänään tallipuhelimeen kolme kertaa. Ensin soitti isäntä ja sanoi, että haluaa tämän vuoden varsan. Sanoin, että ei ole Hietasilta kuulunut orivalintaa, niin Veeraa ei olla astutettu vielä tänä vuonna. Oma moka. Puolen vuoden päästä katsotaan uudelleen, josko ori olisi tiedossa. Hietasen isäntä lopetti kohteliaasti puhelun, vaikka olin kuikkuinen. Suutun, jos asioita ei hoideta kunnolla ja ajoissa.
No mutta sitten soitti Hietasen emäntä! Rouva huusi minulle, että kuinka ei arvotammaa astuteta, miten niin puolen vuoden päästä vasta, kuka näitä asioita hoitaa, olenko kenties vajaaälyinen? Yritin sanoa, että minä en astutusmaksuja maksele muiden varsoista, ja että kysyin jo talvella, millä orilla Veera astutetaan. Viesti ei mennyt perille normaalilla volumella, joten huusin saman asian noin kolme kertaa puhelimeen koko ajan nousevalla äänenvoimakkuudella. Lopulta Hietasen rouva löi luurin korvaani.
Vartin päästä soitti hieman rauhoittunut rouva Hietanen, joka ei pahoitellut huutamistaan ja haukkumistaan. Sen sijaan hän ilmoitti, että ori on valittu ja Hietasen isäntä hoitaa Veeran astutuksen sinä ajankohtana, kun minä sanon. Koska rouva Hietanen sanoi vielä joko ottavansa Veeran Hietasen talliin mammalomalle tai maksavansa sen kulut kantoaikana, en ryhtynyt vääntämään siitä, että minä olisin halunnut Veeran seuraavan varsan.
Arvasin, että näin käy. Hietaset, eli Veeran ex-puoliomistajat, joilla on oikeus yhteen Veeran varsoista, soittivat tänään tallipuhelimeen kolme kertaa. Ensin soitti isäntä ja sanoi, että haluaa tämän vuoden varsan. Sanoin, että ei ole Hietasilta kuulunut orivalintaa, niin Veeraa ei olla astutettu vielä tänä vuonna. Oma moka. Puolen vuoden päästä katsotaan uudelleen, josko ori olisi tiedossa. Hietasen isäntä lopetti kohteliaasti puhelun, vaikka olin kuikkuinen. Suutun, jos asioita ei hoideta kunnolla ja ajoissa.
No mutta sitten soitti Hietasen emäntä! Rouva huusi minulle, että kuinka ei arvotammaa astuteta, miten niin puolen vuoden päästä vasta, kuka näitä asioita hoitaa, olenko kenties vajaaälyinen? Yritin sanoa, että minä en astutusmaksuja maksele muiden varsoista, ja että kysyin jo talvella, millä orilla Veera astutetaan. Viesti ei mennyt perille normaalilla volumella, joten huusin saman asian noin kolme kertaa puhelimeen koko ajan nousevalla äänenvoimakkuudella. Lopulta Hietasen rouva löi luurin korvaani.
Vartin päästä soitti hieman rauhoittunut rouva Hietanen, joka ei pahoitellut huutamistaan ja haukkumistaan. Sen sijaan hän ilmoitti, että ori on valittu ja Hietasen isäntä hoitaa Veeran astutuksen sinä ajankohtana, kun minä sanon. Koska rouva Hietanen sanoi vielä joko ottavansa Veeran Hietasen talliin mammalomalle tai maksavansa sen kulut kantoaikana, en ryhtynyt vääntämään siitä, että minä olisin halunnut Veeran seuraavan varsan.
200515
Tallissa on pimeää kuin Mörön takapuolessa ja pihalla aamusta asti niin kirkasta, että silmiä särkee. Sää on aurinkoinen ja kylmä, tuuli puhaltaa niin terävästi että silmäluomeni vain lepattavat kuin tuulipussit Veeran pukitellessa ilopukkejaan alkulämmittelyn aikana. Tammalla on kevättä rinnassa ja se on iloisempi kuin koskaan. Ja rasittavampi kuin koskaan. Ja minulla on ilmeisesti ääreisverenkierto täysin pysähtynyt, kun edes Veeran selässä ei tule kuuma, vaan aina on kylmä.
Tänään olimme maastossa. Siellä ei tapahtunut muuta jännittävää, kuin että sisäänhengitin jonkun itikan ja meinasin tukehtua siihen. Veera otti sivuhyppyjä, kun yskin sen selässä ja nojasin käsilläni satulaan pysyäkseni ylhäällä. En pudonnut, ja tamma oli onnesta soikea lähtiessämme taas liikkeelle. Ilmeisesti se pitää minusta, kun ilahtui selviytymisestäni eikä odottanut minun kuolevan itikan johdosta.
Tallissa on pimeää kuin Mörön takapuolessa ja pihalla aamusta asti niin kirkasta, että silmiä särkee. Sää on aurinkoinen ja kylmä, tuuli puhaltaa niin terävästi että silmäluomeni vain lepattavat kuin tuulipussit Veeran pukitellessa ilopukkejaan alkulämmittelyn aikana. Tammalla on kevättä rinnassa ja se on iloisempi kuin koskaan. Ja rasittavampi kuin koskaan. Ja minulla on ilmeisesti ääreisverenkierto täysin pysähtynyt, kun edes Veeran selässä ei tule kuuma, vaan aina on kylmä.
Tänään olimme maastossa. Siellä ei tapahtunut muuta jännittävää, kuin että sisäänhengitin jonkun itikan ja meinasin tukehtua siihen. Veera otti sivuhyppyjä, kun yskin sen selässä ja nojasin käsilläni satulaan pysyäkseni ylhäällä. En pudonnut, ja tamma oli onnesta soikea lähtiessämme taas liikkeelle. Ilmeisesti se pitää minusta, kun ilahtui selviytymisestäni eikä odottanut minun kuolevan itikan johdosta.
040415
Meikämannelta kysytään usein, millainen suomenhevonen on luonteeltaan, koska olenhan suomenhevoskasvattaja. Yleensä myhäilen sitä, mitä ihmiset haluavatkin kuulla: suomenhevonen on rehellinen, reipas, työteliäs, tasainen, kiltti, pälä pälä. Joinain kertoina kysyjä on juuri ennen kysymystään katsellut, kuinka laukkaan Veeralla. Niin kuin tänään. Tammanihan paiskaa kavionsa maahan kuin pikajuoksija, ottaa matkaavoittavia askelia ja menee ihan tosissaan. Veera on siitä ihana, ettei sitä tarvitse kahdesti kehottaa vauhtiin: ihan kuin se kilpailisi aina itsensä kanssa. Korvat luimussa se laukkaa ja selässä istuessani kyyti on niin tasaista, että voin kuvitella sen sporttisen vatsan viistävän maata kuin saalistavalla gepardilla. Joskus kaikki päättyy hallittuun jarrutukseen ja lopulta pysähtymiseen. Tänään ihana laukkamme päättyi ilopukkien tiukkaan sarjaan ja korviahuumaavaan hirnuntaan. Sen jälkeen kun kysyttiin, millainen suomenhevonen on luonteeltaan, en voinut pälpättää mitään tasaisuudesta ja rauhallisuudesta. Sanoin diplomaattisesti, että jokainen hevonen on yksilö ja ravasin eteenpäin Veeralla, joka vieläkin nauroi hirnuvaa hevosennauruaan.
Meikämannelta kysytään usein, millainen suomenhevonen on luonteeltaan, koska olenhan suomenhevoskasvattaja. Yleensä myhäilen sitä, mitä ihmiset haluavatkin kuulla: suomenhevonen on rehellinen, reipas, työteliäs, tasainen, kiltti, pälä pälä. Joinain kertoina kysyjä on juuri ennen kysymystään katsellut, kuinka laukkaan Veeralla. Niin kuin tänään. Tammanihan paiskaa kavionsa maahan kuin pikajuoksija, ottaa matkaavoittavia askelia ja menee ihan tosissaan. Veera on siitä ihana, ettei sitä tarvitse kahdesti kehottaa vauhtiin: ihan kuin se kilpailisi aina itsensä kanssa. Korvat luimussa se laukkaa ja selässä istuessani kyyti on niin tasaista, että voin kuvitella sen sporttisen vatsan viistävän maata kuin saalistavalla gepardilla. Joskus kaikki päättyy hallittuun jarrutukseen ja lopulta pysähtymiseen. Tänään ihana laukkamme päättyi ilopukkien tiukkaan sarjaan ja korviahuumaavaan hirnuntaan. Sen jälkeen kun kysyttiin, millainen suomenhevonen on luonteeltaan, en voinut pälpättää mitään tasaisuudesta ja rauhallisuudesta. Sanoin diplomaattisesti, että jokainen hevonen on yksilö ja ravasin eteenpäin Veeralla, joka vieläkin nauroi hirnuvaa hevosennauruaan.
120115
Tietääkö kukaan, oliko suomalaisilla hevosia ennen kuin lämpöviltit keksittiin? Ei varmana ollut, vaan joka ainoa sotakuva sun muu työhevosista puhumattakaan on trikkikuvausta. Kukaan ei nimittäin tarkene ulkona hevosineen tuossa säässä, ja silti ratsastaa pitäisi.
Minä sain äidiltä joululahjaksi ladattavan, lämmittävän huovan, eikä maailmassa ole parempaa hevosteluvälinettä! Tänäänkin pelastin itseni jäätymästä kiinni satulaan kääriytymällä ihanaan huopaani ja sitten takkiini ja nousemalla kärryyn satulan sijaan. Veera oli iloinen, kun sai juosta pitkän lenkin, ja minä suorastaan euforinen, kun oli lämmintä ja mukavaa. Vain kunnon termospullo täynnä kahvia puuttui kuviosta...
Tietääkö kukaan, oliko suomalaisilla hevosia ennen kuin lämpöviltit keksittiin? Ei varmana ollut, vaan joka ainoa sotakuva sun muu työhevosista puhumattakaan on trikkikuvausta. Kukaan ei nimittäin tarkene ulkona hevosineen tuossa säässä, ja silti ratsastaa pitäisi.
Minä sain äidiltä joululahjaksi ladattavan, lämmittävän huovan, eikä maailmassa ole parempaa hevosteluvälinettä! Tänäänkin pelastin itseni jäätymästä kiinni satulaan kääriytymällä ihanaan huopaani ja sitten takkiini ja nousemalla kärryyn satulan sijaan. Veera oli iloinen, kun sai juosta pitkän lenkin, ja minä suorastaan euforinen, kun oli lämmintä ja mukavaa. Vain kunnon termospullo täynnä kahvia puuttui kuviosta...
221214
Luojan kiitos kauan odottamani postipaketti tuli tänään! Tilasin eräältä tuntemaltani maalarilta kuvan Veerasta. Hän ei ole lainkaan kuuluisa eikä ota paljoa hintaa töistään, mutta hän on erittäin taitava! Halusin tammastani söpön pääkuvan joululahjaksi Hietasille, Veeran ex-puoliomistajille. Minusta se on paitsi kaunis ele, myös muistuttaa, että nyt olisi ihan hyvä aika ottaa Veerasta se varsa, joka sovittiin. En millään kehtaa soittaa hietaseen ja sanoa, että nyt orinetsintään ja sassiin, ensi kesän varsa on teidän, että minä saan seuraavana vuonna.
Veeralle ei ole tänä vuonna luvassa joululahjaa. Se ei ole ollut tuhma, mutta kun se ei oikeastaan tarvitse mitään.
Luojan kiitos kauan odottamani postipaketti tuli tänään! Tilasin eräältä tuntemaltani maalarilta kuvan Veerasta. Hän ei ole lainkaan kuuluisa eikä ota paljoa hintaa töistään, mutta hän on erittäin taitava! Halusin tammastani söpön pääkuvan joululahjaksi Hietasille, Veeran ex-puoliomistajille. Minusta se on paitsi kaunis ele, myös muistuttaa, että nyt olisi ihan hyvä aika ottaa Veerasta se varsa, joka sovittiin. En millään kehtaa soittaa hietaseen ja sanoa, että nyt orinetsintään ja sassiin, ensi kesän varsa on teidän, että minä saan seuraavana vuonna.
Veeralle ei ole tänä vuonna luvassa joululahjaa. Se ei ole ollut tuhma, mutta kun se ei oikeastaan tarvitse mitään.
250914
Yöllä meillä oli ensimmäiset pakkaset, ja maan huurtumistahan me lähdimme Veeran kanssa ihmettelemään maastoon. Tai niin minä luulin - minä en sitten ikinä opi, ettei Veeran kanssa tehdä rauhallisia maastolenkkejä. Ei edes yöllä, kun on hämärää eikä mitään kiinnostavaa liiku tamman näköpiirissä.
Me menimme sitten hippulat vinkuen pitkin öisiä soita ja rämeitä Veeran kera. Olin pudota tamman selästä, kun se kimmahti yllättäen käynnistä kiitoraville nähdessään ilmeisesti jotain hervottoman mielenkiintoista edessämme typötyhjällä tiellä. En kuitenkaan ihan pudonnut.
Poukkoilimme metsässä aikamme, ja täytyy kyllä sanoa, että minä väsyin ennen Veeraa. Vaikka lähdimme puoliltaöin, olimme kotona jo ennen kahta, vaikka lenkki olikin pitkä. Isäntä kysyi sisälle sänkyyn kömpiessäni, että harmittiko Veeran temppuilu, mutta minua vain nauratti. Eihän se Veera temppuillut ollenkaan. Se vain on vähän sellainen tamma.
Yöllä meillä oli ensimmäiset pakkaset, ja maan huurtumistahan me lähdimme Veeran kanssa ihmettelemään maastoon. Tai niin minä luulin - minä en sitten ikinä opi, ettei Veeran kanssa tehdä rauhallisia maastolenkkejä. Ei edes yöllä, kun on hämärää eikä mitään kiinnostavaa liiku tamman näköpiirissä.
Me menimme sitten hippulat vinkuen pitkin öisiä soita ja rämeitä Veeran kera. Olin pudota tamman selästä, kun se kimmahti yllättäen käynnistä kiitoraville nähdessään ilmeisesti jotain hervottoman mielenkiintoista edessämme typötyhjällä tiellä. En kuitenkaan ihan pudonnut.
Poukkoilimme metsässä aikamme, ja täytyy kyllä sanoa, että minä väsyin ennen Veeraa. Vaikka lähdimme puoliltaöin, olimme kotona jo ennen kahta, vaikka lenkki olikin pitkä. Isäntä kysyi sisälle sänkyyn kömpiessäni, että harmittiko Veeran temppuilu, mutta minua vain nauratti. Eihän se Veera temppuillut ollenkaan. Se vain on vähän sellainen tamma.
Jälkikasvu
220112 t. Erkinheimon Elävä Nukke (i: Erkinheimon Kristallijumala)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti