| Nimi | Äipän Anarkisti aka Anna |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Tamma |
| Säkäkorkeus | 159cm |
| Syntynyt, ikä | 01.01.-12, 32v |
| Rekisterinumero | VH15-018-0539 |
| Kasvattaja | Kirsti Turenki, Suomi |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | ko HeB, re 100cm (KERJ helppo) |
| Saavutukset | YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-III, VVJ-II, VMRJ: 29p. |
© Vapaasti by K.J.
Äipän Anarkisti kuoli vanhuuteen 30.4.2019.
Luonne
Kun Anna ostettiin meille sen ex-omistajalta, luultiin sen olevan laiskaa, piiskalla liikkeelle pakotettavaa mallia. Sellaisen kuvan siitä sai koeratsastuksessa. Anna olikin laiskan sijaan väärin ymmärretty ja epäjohdonmukaisesti käsitelty, hieman masentunutkin. Kovalla työllä saatiin tamman sielusta kuorittua pois sen kokemat huonot ajat. Kun Annan elämänhalu ja iloisuus palasivat, siitä tulikin reipas ja luotettava ratsu.
Anna on kaikesta kiinnostunut, ja siksi sitä on ihan turha yrittää harjata vapaana haassa. Se ei kauaa paikallaan pysy, ellei sitä sido tiukasti kiinni. Harjauspuomilla hevonen sitten turhautuukin nopeasti, kun vastapäistä seinää on tympeää katsella. Annaa ei voikaan harjailla kaikessa rauhassa, ellei sille järjestä tekemistä. Hevosille tarkoitetut aivopelitkin ovat tammalle ihan liian helppoja, eikä se ole niin syöppö, että viihtyisi heinäkasan seurassa. Yleensä neiti hoidetaankin niin ripeästi, ettei se ehdi ryhtyä viuhtomaan hännällään tai polkeemaan jalkaansa tuskastuneena. Jos kaikki sujuu nopeasti ja jouhevasti hoitajalta, ei Anna turhista hermostu, vaan antaa kiltisti harjata ja puhdistaa kaviotkin.
Anna ei pidä suitsimisesta, mutta se on helppo huijata ottamaan kuolaimet vahingossa. Suitset nähdessään sen leukaperät lukkiutuvat tiukasti, mutta avautuvat taas hölmistyksestä, kun hevoselle näyttää mitä tahansa jännää. Eikä huijauksen tarvitse olla mitään maata mullistavaa. Riittää kun sanoo vakuuttavasti "Anna, katso" ja käännähtää johonkin suuntaan itse tai näyttää hevoselle vaikkapa ratsastuskypärää. Toki Annalle saa kuolaimet hammaslomaa kutittamallakin, mutta Erkinheimoissa tykätään käyttää hyväksi Annan ainoaa heikkoa kohtaa - surkeaa keskittymistä.
Annan satuloimisessa ei ole mitään ihmeellistä. Se ei juurikaan pullistele tai pelleile.
Anna ei pidä suitsimisesta, mutta se on helppo huijata ottamaan kuolaimet vahingossa. Suitset nähdessään sen leukaperät lukkiutuvat tiukasti, mutta avautuvat taas hölmistyksestä, kun hevoselle näyttää mitä tahansa jännää. Eikä huijauksen tarvitse olla mitään maata mullistavaa. Riittää kun sanoo vakuuttavasti "Anna, katso" ja käännähtää johonkin suuntaan itse tai näyttää hevoselle vaikkapa ratsastuskypärää. Toki Annalle saa kuolaimet hammaslomaa kutittamallakin, mutta Erkinheimoissa tykätään käyttää hyväksi Annan ainoaa heikkoa kohtaa - surkeaa keskittymistä.
Annan satuloimisessa ei ole mitään ihmeellistä. Se ei juurikaan pullistele tai pelleile.
Anna on jokseenkin haastava ratsuna. Se ei koskaan temppuile, mutta ei yritä mitään kunnolla kovin montaa kertaa. Treenin on oltava erittäin vaihtelevaa ja ratsastajan on oltava niin innostunut, että se tarttuu Annaankin. Tamma kyllä osaa kouluratsastusta ja on energinen menijä, mutta ryhtyy heti lönköttämään, mikäli kentän aitojen ulkopuolella näkyy jotain treeniä kiinnostavampaa.
Saman efektin voi huomata esteharjoituksissa. Jos esteet ovat erilaisia, Anna hyppii tyytyväisenä, mutta sillä on vaikeaa treenata yhtä ja samaa pystyä viisi kertaa. Umpiesteillä, kuten muureilla, Anna on lyömätön! Yleensä sellaiset hidastavat ja epäilyttävät hevosia, kun niiden läpi ei voi nähdä, mutta meidän Anna on toista maata. Se hyppää umpiesteet erittäin innostuneesti. Kenties se odottaa, että toisella puolella on jonkinlainen Narnia, jota se ei voi nähdä ennen hyppyä.
Kisoissa Annan taipumus kiinnostua muista asioista on erityisen rasittavaa. Sen ajatus pitäisi väkisin saada pysymään itse asiassa. Erkinheimoissa on huomattu, että parhaita tuloksia niin este-kuin koulukisoissa Annalla ratsastaa Erkinheimojen keskimmäinen poika. Ilmiöllä ei ole mitään tekemistä ratsastajan ylivertaisten kykyjen kanssa, vaan kyse on siitä, miten innostunut kilpailija poika on. Hän on kilpailuissa ensimmäisiä kertoja ja hyppää tai tanssii koululiikkeitä niin tosissaan ja sellaisella ilolla, että Annakin aivan hurmaantuu. Kykyjähän Annalla on niin paljon, että jos sen saa keskittymään kisoissa, ruusuke tulee aivan varmasti.
Saman efektin voi huomata esteharjoituksissa. Jos esteet ovat erilaisia, Anna hyppii tyytyväisenä, mutta sillä on vaikeaa treenata yhtä ja samaa pystyä viisi kertaa. Umpiesteillä, kuten muureilla, Anna on lyömätön! Yleensä sellaiset hidastavat ja epäilyttävät hevosia, kun niiden läpi ei voi nähdä, mutta meidän Anna on toista maata. Se hyppää umpiesteet erittäin innostuneesti. Kenties se odottaa, että toisella puolella on jonkinlainen Narnia, jota se ei voi nähdä ennen hyppyä.
Kisoissa Annan taipumus kiinnostua muista asioista on erityisen rasittavaa. Sen ajatus pitäisi väkisin saada pysymään itse asiassa. Erkinheimoissa on huomattu, että parhaita tuloksia niin este-kuin koulukisoissa Annalla ratsastaa Erkinheimojen keskimmäinen poika. Ilmiöllä ei ole mitään tekemistä ratsastajan ylivertaisten kykyjen kanssa, vaan kyse on siitä, miten innostunut kilpailija poika on. Hän on kilpailuissa ensimmäisiä kertoja ja hyppää tai tanssii koululiikkeitä niin tosissaan ja sellaisella ilolla, että Annakin aivan hurmaantuu. Kykyjähän Annalla on niin paljon, että jos sen saa keskittymään kisoissa, ruusuke tulee aivan varmasti.
Suku
| Kaaos sh evm., 158cm | Rusettilinko REM sh evm., 154cm | Aika-Onnimanni sh evm., 156cm |
| Rosetti REM sh evm., 150cm | ||
| Kedon Hirmutar sh evm., 160cm | Herra Hurja sh evm., 160cm | |
| Kedon Salaisuus sh evm, 157cm | ||
| Äipän Kulta sh evm., 158cm | Kulta-Into sh evm., 159cm | Kultakuume sh evm., 157cm |
| Karpalon Kanteletaiteilija sh evm., 158cm | ||
| Äipän Pikku Punkkariina sh evm., 155cm | Nykyajan Nuoriso sh evm., 157cm | |
| Äipän Pikku Prinsessa sh evm., 152cm |
Kaaos on 158cm korkea musta suomenhevonen. Se oli aikoinaan menestynyt kouluratsu. 10-vuotiskaudellaan ori kilpaili jonkin verran myös esteillä, mutta kouluratsastus on aina ollut orin ykköslaji. Kilpailuista eläköidyttyään Kaaos ryhtyi siitosoriksi. Sillä astutetaan yhä kymmenisen tammaa vuodessa.
154cm korkea Rusettilinko REM on Remi Mäentauksen kasvattama ja omistama kilpa- ja siitosori. Ori oli yleispainotteinen hevonen, mutta pääasiassa kuitenkin kilpaili kenttää ja koulua. Esteitä se meni vain muutaman kerran, menestyen ihan mukavasti kuitenkin. Ori astui tammoja kisakausiensa lomassa, ja eläköidyttyään kilpakentiltä jäi kokonaan siitosoriksi. Vaikka Mäentaus omisti orin koko sen elämän ajan, hevonen on aina asunut valmentajansa Miika Rossin (joka valmentaa Erkinheimonkin hevoset) kotitilalla.
Aika-Onnimanni oli vuonna 2000 syntynyt 156 cm korkea mustanruunikko keskitasoisten luokkien este- ja kenttäratsu. Sen kasvatti ja koulutti Eero Ojanluoma, mutta suurimman osan elämästään tämä kiltti ori vietti Salla Kähkösen omistuksessa. Aika-Onnimannilla on kahdeksan varsaa, joista kolme on tammoja.
Pohjanmaalla syntynyt Rosetti REM oli kasvattajansa ja omistajansa Tuisku Kosken paras hevonen monellakin mittapuulla. Rosetti oli taitava esteratsu: tämä 150-senttinen tamma porhalsi ratana 110cm korkeita esteitä, ja sille päälle sattuessaan ponnisti yksittäisillä esteillä vieläkin korkeammalle. Vireäluonteinen tamma kilpaili jonkin verran myös koulu- ja kenttäratsastuksessa nuorena, mutta esteet olivat selkeästi sen lempilaji. Tamma menehtyi 16-vuotiaana synnyttäessään kolmatta, viimeiseksi jäänyttä varsaansa.
Aika-Onnimanni oli vuonna 2000 syntynyt 156 cm korkea mustanruunikko keskitasoisten luokkien este- ja kenttäratsu. Sen kasvatti ja koulutti Eero Ojanluoma, mutta suurimman osan elämästään tämä kiltti ori vietti Salla Kähkösen omistuksessa. Aika-Onnimannilla on kahdeksan varsaa, joista kolme on tammoja.
Pohjanmaalla syntynyt Rosetti REM oli kasvattajansa ja omistajansa Tuisku Kosken paras hevonen monellakin mittapuulla. Rosetti oli taitava esteratsu: tämä 150-senttinen tamma porhalsi ratana 110cm korkeita esteitä, ja sille päälle sattuessaan ponnisti yksittäisillä esteillä vieläkin korkeammalle. Vireäluonteinen tamma kilpaili jonkin verran myös koulu- ja kenttäratsastuksessa nuorena, mutta esteet olivat selkeästi sen lempilaji. Tamma menehtyi 16-vuotiaana synnyttäessään kolmatta, viimeiseksi jäänyttä varsaansa.
Kedon Hirmutar on 160cm korkea kiltti siitostamma. Se ei ole koskaan kilpaillut, mutta sen elämäntyö on ollut kuuden varsan kantaminen, synnyttäminen ja hoitaminen. Hienon siitostamman uransa Hirmutar onkin hoitanut erinomaisesti. Tamma on hyvin kiltti ja kevtrakenteinen ruunikko. Sen kasvatti Alpo Keto ja omistaa hänen tyttärensä Miia-Maija Keto.
160 cm korkea Herra Hurja oli nimensä mukaisesti energinen ja roisi ori. Se oli mahdottoman kaunis rautias ja tahkosi taukoamatta palkintoja näyttelyissä. Esteille sillä oli kapasiteettia, ja kotioloissa se hyppäsikin metrin ratoja huvikseen. Kilpakentille hyvästä kenttäpainotteisesta suvusta tullutta Herra Hurjaa ei kuitenkaan ikinä viety. Ori vaikutti jonkin verran siitosorina: sillä on kuusi tammavarsaa ja kahdeksan orivarsaa.
Kedon Salaisuus oli Alpo Kedon omistama siitostamma, jonka sukujuuret ovat Itä-Suomessa. Tamma itse ei juurikaan kilpaillut muutamaa helppoa koululuokkaa lukuunottamatta, mutta sen sanotaan olleen tervepäinen hevonen, jolla olisi ollut kapasiteettia oppia koulu- tai esteratsuksikin. Tämä 157-senttinen ystävällinen ja reipas tamma toimi siitostammana ja harrasteratsuna. Sillä on neljä varsaa, jotka kaikki ovat menestyneet omilla elämänpoluillaan.
160 cm korkea Herra Hurja oli nimensä mukaisesti energinen ja roisi ori. Se oli mahdottoman kaunis rautias ja tahkosi taukoamatta palkintoja näyttelyissä. Esteille sillä oli kapasiteettia, ja kotioloissa se hyppäsikin metrin ratoja huvikseen. Kilpakentille hyvästä kenttäpainotteisesta suvusta tullutta Herra Hurjaa ei kuitenkaan ikinä viety. Ori vaikutti jonkin verran siitosorina: sillä on kuusi tammavarsaa ja kahdeksan orivarsaa.
Kedon Salaisuus oli Alpo Kedon omistama siitostamma, jonka sukujuuret ovat Itä-Suomessa. Tamma itse ei juurikaan kilpaillut muutamaa helppoa koululuokkaa lukuunottamatta, mutta sen sanotaan olleen tervepäinen hevonen, jolla olisi ollut kapasiteettia oppia koulu- tai esteratsuksikin. Tämä 157-senttinen ystävällinen ja reipas tamma toimi siitostammana ja harrasteratsuna. Sillä on neljä varsaa, jotka kaikki ovat menestyneet omilla elämänpoluillaan.
Äipän Kulta eli "Kulta" on 158cm korkea komean punarautias harrastetamma. Kulta on kilpaillut jonkin verran ja toiminut omistajansa ensimmäisenä kilpahevosena. Siihen nähden, että kisaus oli vain harrastelua ja tamma tosiaan omistajansa ensimmäinen kilparatsu, ratsukko menestyi ihan mukavasti. Kun Kulta oli kahdeksanvuotias, sen emäntä teetti siitä varsan, jotta voisi kouluttaa varsasta itselleen oikean kilparatsun. Varsa oli Äipän Anarkisti, jonka kasvattaja päätyikin myymään Erkinheimoihin ostaakseen kilparatsukseen sittenkin puoliverisen. Kulta voi kuitenkin edelleen hyvin saman omistajan huomassa, ja siitä on tullut hemmoteltu eläkeläistamma.
159cm korkea Kulta-Into oli alun perin ravihevonen, jolla ei ollut juoksupäätä. Kun sen kasvattaja päätti myydä sen ratsuksi, uudelleenkoulutuksessa tehtiin erinomaista työtä. Rautiaasta "Ilposta" tuli oikein hyvä esteratsu 90cm korkeisiin luokkiin. Vaikka tämän orin tasoinen hevonen ei olympiakisoihin asti ponnistakaan, oli ori sentään rakastettu lemmikki. Siitä päätettiin tehdä varsa ennen ruunausta kokeilun vuoksi.
157 cm korkea Kultakuume oli itse hyvä ravihevonen. Se oli parhaimmillaan keskipitkillä ja pitkillä matkoilla, ja sen ennätykseksi jäi 1.21,5ke. Orilla astutettiin tietenkin koko joukko tammoja, mutta Kultakuumeen hyvät ominaisuudet eivät siirtyneetkään sen kaikille jälkeläisille komeaa ruunikkoa väriä ja hyvää ryhtiä lukuunottamatta.
Karpalon Kanteletaiteilija oli 158 cm korkea punarautias tamma. Se kilpaili säästeliäästi raveissa lähinnä omistajansa harrastukseksi. Tamma teki kelpo suorituksia, ja sen ennätykseksi jäi 1.28,3 sen jäädessä eläkkeelle. Hevonen sai elämänsä aikana yhden varsan ja lopetettiin vasta 28-vuotiaana yleiskunnon heikkenemisen vuoksi.
157 cm korkea Kultakuume oli itse hyvä ravihevonen. Se oli parhaimmillaan keskipitkillä ja pitkillä matkoilla, ja sen ennätykseksi jäi 1.21,5ke. Orilla astutettiin tietenkin koko joukko tammoja, mutta Kultakuumeen hyvät ominaisuudet eivät siirtyneetkään sen kaikille jälkeläisille komeaa ruunikkoa väriä ja hyvää ryhtiä lukuunottamatta.
Karpalon Kanteletaiteilija oli 158 cm korkea punarautias tamma. Se kilpaili säästeliäästi raveissa lähinnä omistajansa harrastukseksi. Tamma teki kelpo suorituksia, ja sen ennätykseksi jäi 1.28,3 sen jäädessä eläkkeelle. Hevonen sai elämänsä aikana yhden varsan ja lopetettiin vasta 28-vuotiaana yleiskunnon heikkenemisen vuoksi.
Ruunikko hurmaajatamma Äipän Pikku Punkkariina ei elänyt aluksi hyvää elämää. Sen omisti 12-vuotias tyttö, joka sai sen syntymäpäivälahjaksi. Hyvin koulutetusta aikuisesta tammasta tuli nopeasti huonotapainen osaamattomissa käsissä. Omistajatyttö päätteli tamman rauhoittuvan, jos se saisi varsan kaverikseen, ja niin Punkkariina astutettiin. Tamma hoiti varsansa hyvin, mutta sen käytös vain pahentui. Lopulta omistaja teki oikean ratkaisun ja möi pois sekä tamman että vieroittamattoman varsan. 155cm korkea rautias Punkkariina jäi uuteen hyvään kotiin, ja varsa myytiin eteenpäin vieroituksen ja koulutuksen jälkeen.
157 cm korkea rautias Nykyajan Nuoriso oli vempula harrasteori, joka kilpaili esteratsastusta nuoren omistajansa kanssa Uudellamaalla 90-senttisillä radoilla. Hevosen yleisolemus ja luonne olivat niin miellyttäviä, että moni harrastetamma astutettiin tällä orilla. Nykyajan Nuoriso eli pitkän, terveen elämän ennen kuin menehtyi 31-vuotiaana ilmeisesti sydänkohtaukseen.
Äipän Pikku Prinsessa oli 152 cm korkea voikko suomenhevostamma, joka poseerasi mm. Pixel-hevosrehun mainoskuvissa tyypillisen suomenhevosmaisen olemuksensa ansiosta. Tamma harrasti yhdessä omistajansa kanssa kilpailemista, ja sillä mentiin helppoja luokkia kaikissa mahdollisissa lajeissa. Tamma sai elämänsä aikana myös kaksi tammavarsaa.
157 cm korkea rautias Nykyajan Nuoriso oli vempula harrasteori, joka kilpaili esteratsastusta nuoren omistajansa kanssa Uudellamaalla 90-senttisillä radoilla. Hevosen yleisolemus ja luonne olivat niin miellyttäviä, että moni harrastetamma astutettiin tällä orilla. Nykyajan Nuoriso eli pitkän, terveen elämän ennen kuin menehtyi 31-vuotiaana ilmeisesti sydänkohtaukseen.
Äipän Pikku Prinsessa oli 152 cm korkea voikko suomenhevostamma, joka poseerasi mm. Pixel-hevosrehun mainoskuvissa tyypillisen suomenhevosmaisen olemuksensa ansiosta. Tamma harrasti yhdessä omistajansa kanssa kilpailemista, ja sillä mentiin helppoja luokkia kaikissa mahdollisissa lajeissa. Tamma sai elämänsä aikana myös kaksi tammavarsaa.
Kilpailukalenteri
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 21.02.-12 | Zurück | ERJ/100cm | 6/50 |
| 22.02.-12 | Zurück | ERJ/100cm | 7/50 |
| 04.03.-12 | Zurück | ERJ/100cm | 5/50 |
| 06.03.-12 | Zurück | ERJ/100cm | 1/50 |
| 08.03.-12 | Zurück | ERJ/100cm | 1/50 |
| 16.03.-12 | Zurück | KRJ/HeB | 2/50 |
| 18.03.-12 | Zurück | KRJ/HeB | 1/50 |
| 03.03.-13 | Jindabyne | KRJ/HeB | 3/40 |
| 05.03.-13 | Jindabyne | KRJ/HeB | 6/40 |
| 11.04.-13 | Koston Suomenhevoset | KRJ/HeB | 4/50 |
| 14.04.-13 | Fiktio | KRJ/HeB | 6/100 |
| 06.06.-13 | Zurück | ERJ/100cm | 5/50 |
| 07.06.-13 | Zurück | ERJ/90cm | 1/50 |
| 27.11.-13 | Satulinna | ERJ/100cm | 4/50 |
| 17.12.-13 | Fiktio | KRJ/HeC | 4/40 |
| 31.12.-13 | Tuuliharja | ERJ/100cm | 2/40 |
| 01.01.-14 | Tuuliharja | ERJ/100cm | 1/40 |
| 05.01.-14 | Sonic WBs | ERJ/100cm | 4/100 |
| 08.01.-14 | Sonic WBs | ERJ/100cm | 2/100 |
| 10.01.-14 | Sonic WBs | ERJ/100cm | 4/100 |
| 30.03.-14 | Benrir | VMRJ/15km ihanneaika, VMRJ-Cup | 23/27, 2p. |
| 30.07.-14 | Benrir | VMRJ/15km ihanneaika, VMRJ-Cup | 27/53, 2p. |
| 29.09.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 7/50 |
| 30.09.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 4/50 |
| 01.10.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 4/50 |
| 09.10.-14 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 1/9 |
| 12.10.-14 | Erkinheimot | ERJ/90cm | 1/9 |
| 06.11.-14 | Oak Hill Event Park | VMRJ/15km ihanneaika | 18/25, 1p. |
| 09.11.-14 | Oak Hill Event Park | VMRJ/15km ihanneaika | 24/25, 1p. |
| 30.11.-14 | Benrir | VMRJ/15km ihanneaika, VMRJ-Cup | 6/16, 10p. |
| 02.12.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 2/30 |
| 02.12.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 3/30 |
| 03.12.-14 | Aasikartano | VMRJ/15km nopeus | 3/9, 3p. |
| 05.12.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 1/30 |
| 07.12.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 1/30 |
| 07.12.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 3/30 |
| 09.12.-14 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 1/30 |
| 31.12.-14 | Brigadier Stud | VMRJ/15km ihanneaika, VMRJ-Cup | 6/17, 10p |
| 04.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 4/30 |
| 05.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 5/30 |
| 12.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 4/30 |
| 12.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 2/30 |
| 13.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 4/30 |
| 13.02.-15 | Erkinheimot | ERJ/100cm | 1/30 |
| 15.02.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 2/30 |
| 16.02.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 1/30 |
| 21.02.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 1/30 |
| 23.02.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 3/30 |
| 24.02.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 2/30 |
| 02.03.-15 | Neuenbürg | ERJ/100cm | 2/30 |
| 02.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 6/40 |
| 03.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 5/40 |
| 04.03.-15 | Westbound | ERJ/100cm | 5/30 |
| 04.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 5/30 |
| 05.03.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 2/30 |
| 05.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 3/30 |
| 06.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 4/30 |
| 08.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 3/40 |
| 09.03.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 2/30 |
| 09.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 5/40 |
| 10.03.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 5/30 |
| 10.03.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 2/30 |
| 11.03.-15 | Bailador | ERJ/100cm | 5/30 |
| 12.03.-15 | Bailador | ERJ/100cm | 4/30 |
| 12.03.-15 | Pirunportti | ERJ/100cm | 3/30 |
| 13.03.-15 | Pirunportti | ERJ/100cm | 4/30 |
| 13.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 5/40 |
| 16.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 1/40 |
| 19.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 2/40 |
| 22.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 4/30 |
| 23.03.-15 | Fiktio | KRJ/HeB | 5/40 |
| 25.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 3/30 |
| 27.03.-15 | Erkinheimot | KRJ/HeB | 2/30 |
| 21.03.-15 | Al Nayja | KRJ/HeB | 4/30 |
| 21.03.-15 | Al Nayja | KRJ/HeB | 4/30 |
| 15.04.-15 | Viisikko | ERJ/100cm | 3/30 |
| 01.05.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 3/30 |
| 02.05.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 3/30 |
| 10.05.-15 | Mörkövaara | ERJ/100cm | 2/30 |
| 20.06.-16 | Turha | KRJ/HeB | 5/30 |
| 21.06.-16 | Petäjävaara | KRJ/HeB | 5/30 |
| 01.08.-16 | Turha | KRJ/HeB | 4/40 |
| 03.08.-16 | Turha | KRJ/HeB | 3/40 |
| 03.08.-16 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 1/30 |
| 07.08.-16 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 1/30 |
| 07.08.-16 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 4/30 |
| 08.08.-16 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 3/30 |
| 09.08.-16 | Turha | KRJ/HeB | 1/40 |
| 10.08.-16 | Mörkövaara | KRJ/HeB | 4/30 |
| 12.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeB | 5/30 |
| 15.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeB | 1/30 |
| 18.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeB | 5/30 |
| 19.08.-16 | KK Lapland | KRJ/HeB | 3/30 |
| 22.08.-16 | Hortensia | KRJ/HeC | 4/29 |
| 24.08.-16 | Hortensia | KRJ/HeC | 2/29 |
| 06.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeB | 5/30 |
| 11.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeB | 2/30 |
| 12.10.-16 | Wayward | KRJ/HeB | 2/30 |
| 12.10.-16 | Wayward | KRJ/HeB | 5/30 |
| 13.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeB | 4/30 |
| 15.10.-16 | Kaunovaara | KRJ/HeC | 3/30 |
| 19.10.-16 | Wayward | KRJ/HeB | 4/30 |
| 30.10.-16 | KK Bailador | KERJ/Helppo, KERJ-Cup | 3/119 |
| 03.11.-16 | Metsovaara | KERJ/Helppo | 4/26 |
| 06.11.-16 | Metsovaara | KERJ/Helppo | 2/26 |
| 09.11.-16 | Zurück | KERJ/Helppo | 2/17 |
| 10.11.-16 | Zurück | KERJ/Helppo | 4/17 |
| 15.11.-16 | Zurück | KERJ/Helppo | 2/24 |
| 16.11.-16 | Zurück | KERJ/Helppo | 4/24 |
| 19.11.-16 | Zurück | KERJ/Helppo | 2/24 |
| 20.11.-16 | Zurück | KERJ/Helppo | 3/24 |
| 21.11.-16 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 2/23 |
| 04.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 3/33 |
| 13.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 2/33 |
| 15.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 4/33 |
| 21.12.-16 | Vähäpelto | KERJ/Helppo | 1/30 |
| 22.12.-16 | Oakhill | KERJ/Helppo | 1/30 |
| 24.12.-16 | Oakhill | KERJ/Helppo | 4/30 |
| 25.12.-16 | Vähäpelto | KERJ/Helppo | 3/30 |
| 25.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 4/33 |
| 27.12.-16 | Vähäpelto | KERJ/Helppo | 4/30 |
| 27.12.-16 | Vähäpelto | KERJ/Helppo | 4/24 |
| 28.12.-16 | Vähäpelto | KERJ/Helppo | 4/24 |
| 28.12.-16 | Oakhill | KERJ/Helppo | 5/30 |
| 30.12.-16 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 5/33 |
| 24.02.-17 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 6/50 |
| 26.02.-17 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 2/50 |
| 01.03.-17 | Mörkövaara | KERJ/Helppo | 1/30 |
| 01.03.-17 | Kaunovaara | KERJ/Helppo | 6/40 |
| 03.03.-17 | Zurück | KERJ/Helppo | 5/47 |
| 09.03.-17 | Kaunovaara | KERJ/Helppo | 2/40 |
| 10.03.-17 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 4/50 |
| 11.03.-17 | Hukkapuro | KERJ/Helppo | 3/30 |
| 15.03.-17 | Erkinheimot | KERJ/Helppo | 4/50 |
| 16.03.-17 | Kaunovaara | KERJ/Helppo | 3/40 |
| 18.03.-17 | Gateaway | KERJ/Helppo | 2/40 |
| 18.03.-17 | Zurück | KERJ/Helppo | 4/47 |
| 23.03.-17 | Turmeltaja | KERJ/Helppo | 1/30 |
| 24.03.-17 | Turmeltaja | KERJ/Helppo | 4/30 |
| 24.03.-17 | Zurück | KERJ/Helppo | 6/47 |
| 26.03.-17 | Turmeltaja | KERJ/Helppo | 2/30 |
| 30.03.-17 | Turmeltaja | KERJ/Helppo | 1/30 |
| 08.11.-17 | Adina | VVJ/Noviisi koulu | 6/75 |
| 10.11.-17 | Adina | VVJ/Noviisi koulu | 1/75 |
| 24.11.-17 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/7 |
| 11.02.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi koulu | 5/29 |
| 12.02.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 3/29 |
| 14.02.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi koulu | 5/29 |
| 15.02.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/29 |
| 16.02.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi koulu | 3/29 |
| 03.03.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi kestävyys | 4/100 |
| 05.03.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi koulu | 4/100 |
| 07.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/14 |
| 07.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/14 |
| 08.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/14 |
| 09.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/14 |
| 10.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/14 |
| 11.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/14 |
| 13.03.-18 | Breandan | VVJ/Noviisi yhdistetty | 1/30 |
| 16.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi koulu | 1/23 |
| 17.03.-18 | Breandan | VVJ/Noviisi yhdistetty | 4/30 |
| 18.03.-18 | Breandan | VVJ/Noviisi yhdistetty | 3/30 |
| 20.03.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi koulu | 2/23 |
| 22.03.-18 | Breandan | VVJ/Noviisi yhdistetty | 1/40 |
| 24.03.-18 | Breandan | VVJ/Noviisi yhdistetty | 1/40 |
| 01.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/27 |
| 05.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 2/27 |
| 05.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 3/27 |
| 06.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 5/40 |
| 06.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 6/40 |
| 07.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 5/40 |
| 08.04.-18 | Hengenvaara | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/27 |
| 10.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 6/40 |
| 16.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 5/40 |
| 20.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 5/40 |
| 24.04.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 1/30 |
| 25.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 6/40 |
| 29.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 3/40 |
| 29.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 6/40 |
| 29.04.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 3/30 |
| 30.04.-18 | Erkinheimot | VVJ/Noviisi tarkkuus | 4/30 |
| 30.04.-18 | Teilikorpi | VVJ/Noviisi yhdistetty | 2/40 |
Päiväkirja ja valmennukset
Maaliskuu 2017
No johan! Olimme Annan kanssa KRJ:n laatuarvostelussa, ja kyllä minua jännitti. Olin niin kauhuissani koko aamun, että Mikaela, Annan hoitaja, joutui yksin hoitaa tammani lähtökuntoon, kun minä istuin kalpeana vessassa oksentamista pelkäämässä. Kun lähdön hetki koitti, irtosin kuitenkin pytystä ja siirryin jännittämään autoon. Mikaela ajoi suurimman osan matkasta, koska olin niin kauhuissani, että jopa ryhmittäydyin helpossa risteyksessä ihan minne sattuu! Anna sentään osasi matkustaa rauhassa takana, ja tiirasinkin sitä kamerasta koko matkan rentoutuakseni. Siellä se söi heiniä niin levollisena...
Perillä ryhdistäydyin, vaikka muut hevosenomistajat koettivatkin saada minut taas kierroksille esittelemällä uljaita ratsujaan. Oli puoliverisiä ja vaikka mitä - ja minun turvallinen, rauhallinen, suloinen vanha Annani. Harjasin siitä viimeiset pölyt trailerin edessä, kiinnitin taskustani löytyneellä ihmisten hiuspinnillä karanneet harjajouhet takaisin letille, ja ei kun menoksi!
Anna-kulta pisti parastaan, kun sen ulkonäköä, käytöstä ja liikkumista arvioitiin. Se kulki suomenhevosmaisen etupainoisesti, mutta rinta rottingilla niin kuin ylpeän ja itsevarman naisen kuuluukin! Anna osaa olla hieno tamma, ja näin hyvää hevosta kelpaa esitelläkin!
Syöttelin Annalle porkkanaa kun odottelin tuloksia. Enää ei pelottanut, sillä enhän minä tuloksia pelännyt, vaan suoritusta. Annahan olisi esitellyt vaikka itse itsensä niin, että palkinto tulisi. Kakkonen sieltä sitten tulikin. Kotiin viemisiksi saimme todistuksen siitä, miten hieno tamma Anna on, ja kehotuksen ilmoittaa hevonen ensikuun suomenhevosten laatuarvosteluun. Taidan totella neuvoa.
No johan! Olimme Annan kanssa KRJ:n laatuarvostelussa, ja kyllä minua jännitti. Olin niin kauhuissani koko aamun, että Mikaela, Annan hoitaja, joutui yksin hoitaa tammani lähtökuntoon, kun minä istuin kalpeana vessassa oksentamista pelkäämässä. Kun lähdön hetki koitti, irtosin kuitenkin pytystä ja siirryin jännittämään autoon. Mikaela ajoi suurimman osan matkasta, koska olin niin kauhuissani, että jopa ryhmittäydyin helpossa risteyksessä ihan minne sattuu! Anna sentään osasi matkustaa rauhassa takana, ja tiirasinkin sitä kamerasta koko matkan rentoutuakseni. Siellä se söi heiniä niin levollisena...
Perillä ryhdistäydyin, vaikka muut hevosenomistajat koettivatkin saada minut taas kierroksille esittelemällä uljaita ratsujaan. Oli puoliverisiä ja vaikka mitä - ja minun turvallinen, rauhallinen, suloinen vanha Annani. Harjasin siitä viimeiset pölyt trailerin edessä, kiinnitin taskustani löytyneellä ihmisten hiuspinnillä karanneet harjajouhet takaisin letille, ja ei kun menoksi!
Anna-kulta pisti parastaan, kun sen ulkonäköä, käytöstä ja liikkumista arvioitiin. Se kulki suomenhevosmaisen etupainoisesti, mutta rinta rottingilla niin kuin ylpeän ja itsevarman naisen kuuluukin! Anna osaa olla hieno tamma, ja näin hyvää hevosta kelpaa esitelläkin!
Syöttelin Annalle porkkanaa kun odottelin tuloksia. Enää ei pelottanut, sillä enhän minä tuloksia pelännyt, vaan suoritusta. Annahan olisi esitellyt vaikka itse itsensä niin, että palkinto tulisi. Kakkonen sieltä sitten tulikin. Kotiin viemisiksi saimme todistuksen siitä, miten hieno tamma Anna on, ja kehotuksen ilmoittaa hevonen ensikuun suomenhevosten laatuarvosteluun. Taidan totella neuvoa.
Lokakuu 2016
Mikaela, Annan hoitaja, kertoi tänä iltana järkyttyneenä kauhunhetkistään, jotka koki maastoillessaan Annan kanssa. Itseänikin oikein värisytti, kun eläydyin tilanteeseen!
Illat ovat jo pimeitä, joten Mikaela oli varustanut itsensä ja ratsunsa asianmukaisesti heijastimin ja taskulampuin lähtiessään metsätielle, koska sielläkin liikkuu välillä autoja ja pyöräilijöitä. Lenkki oli kuulemma sujunut hyvin: Anna oli ollut kiltisti ja totellut. Ykskaks se oli kuitenkin pysähtynyt ja jähmettynyt. Mikaela luuli, että hevonen kuvitteli taas nähneensä sapelihammastiikerin tai pokémonin, joten hän antoi tamman haistella hetken ilmaa ja yritti sitten ajaa sitä eteenpäin. Sellainen yleensä tepsii meidän Annaan, vaan ei nyt! Anna oli pomppinut paikoillaan, taistellut vastaan ja ollut kauhuissaan! Mikaela ei ollut antanut sen kääntyä ympäri, koska hän pelkäsi tamman pillastuvan ja kiihdyttävän miljoonaa kotiin. Tammaa hillitessään Mikaela oli haravoinut taskulamppunsa valokeilalla ympärilleen...
Ja sitten Annan pakokauhu oli tarttunut Mikaelaan. Jättikokoinen uroshirvi oli tuijottanut kaksikkoa muutaman metrin päästä! Mikaela ei muistanut ollenkaan, mikä olisi ollut oikea toimintatapa hirven ilmestyessä, joten hän toimi vaiston varassa. Hän oli huutanut niin kovaa, kuin oli pystynyt, ja se oli saanut Annankin säikähtämään vielä lisää ja säntäämään hirveä päin. Onneksi Mikaela ei pudonnut. Hirvi pelästyi ja pakeni, ja ratsukko pääsi polvet tutisten kotimatkalle!
Mikaela, Annan hoitaja, kertoi tänä iltana järkyttyneenä kauhunhetkistään, jotka koki maastoillessaan Annan kanssa. Itseänikin oikein värisytti, kun eläydyin tilanteeseen!
Illat ovat jo pimeitä, joten Mikaela oli varustanut itsensä ja ratsunsa asianmukaisesti heijastimin ja taskulampuin lähtiessään metsätielle, koska sielläkin liikkuu välillä autoja ja pyöräilijöitä. Lenkki oli kuulemma sujunut hyvin: Anna oli ollut kiltisti ja totellut. Ykskaks se oli kuitenkin pysähtynyt ja jähmettynyt. Mikaela luuli, että hevonen kuvitteli taas nähneensä sapelihammastiikerin tai pokémonin, joten hän antoi tamman haistella hetken ilmaa ja yritti sitten ajaa sitä eteenpäin. Sellainen yleensä tepsii meidän Annaan, vaan ei nyt! Anna oli pomppinut paikoillaan, taistellut vastaan ja ollut kauhuissaan! Mikaela ei ollut antanut sen kääntyä ympäri, koska hän pelkäsi tamman pillastuvan ja kiihdyttävän miljoonaa kotiin. Tammaa hillitessään Mikaela oli haravoinut taskulamppunsa valokeilalla ympärilleen...
Ja sitten Annan pakokauhu oli tarttunut Mikaelaan. Jättikokoinen uroshirvi oli tuijottanut kaksikkoa muutaman metrin päästä! Mikaela ei muistanut ollenkaan, mikä olisi ollut oikea toimintatapa hirven ilmestyessä, joten hän toimi vaiston varassa. Hän oli huutanut niin kovaa, kuin oli pystynyt, ja se oli saanut Annankin säikähtämään vielä lisää ja säntäämään hirveä päin. Onneksi Mikaela ei pudonnut. Hirvi pelästyi ja pakeni, ja ratsukko pääsi polvet tutisten kotimatkalle!
Kesäkuu 2016
Tiedättekös, Erkinheimon päätaloon, asuinrakennukseen siis, pääsee sisään kahdesta kerroksesta. Kellarin ovi on kohti tallia, ja siihen pääsee tallipihan tasosta. Erkinheimon kotipuutarha on kuitenkin ykköskerroksen tasolla, korkeammalla tallipihaa, ja siellä on paitsi parkkipaikka, myös talon pääsisäänkäyntikin. Parkkipaikalta pääsisäänkäyntiin on esteetön kulku, mutta jos tallipihalta haluaa siirtyä asuintaloon pääovesta kellarioven sijaan, on noustava pihan kivirappuset ylös. Noh, eräs Erkinheimo halusi toimia tänään juuri niin, ja tämä henkilö oli Anna Erkinheimo.
Anna oli jätetty kiinni sidottuna harjauspuomille tallipihaan ihan lyhyeksi aikaa. Ilmeisesti sille tuli tylsää, koska se räpläsi narunsa solmun auki. Isäntä vahti sitä ikkunasta, mutta ei äimistykseltään ymmärtänyt tehdä mitään, kun tammamamma kiipesi täysin rauhallisesti ja arkisen oloisesti kiviportaat tallipihasta puurarhaan riimunaru maata laahaten.
Kun Anna oli rappusten yläpäässä, havahtui Erkinheimon isäntäkin. Hän tuli ulos ja kutsui Annaa, jolloin tamma käveli hänen luokseen ihan kuin tilanne olisi ollut sille täysin normaali ja jokapäiväinen. Isäntä otti tamman kiinni ja pohti, pitäisikö hänen kiertää hevosen kanssa pihatietä pitkin tallin etuovelle ja sieltä sisään pelkissä aamutossuissaan ja pyjamassaan. Ei, tuumasi isäntä, menkööt tamma alas siitä, mistä oli tullut ylöskin. Niin isäntä tossutteli kivirappuset alas ja Anna seurasi häntä pää alhaalla ja hyvin tyytyväisenä saatuaan itselleen seuralaisen ja saattajan. Tallipihassa Mikaela, Annan hoitaja, jo tammaa odottelikin ja otti sen vastaan.
Tiedättekös, Erkinheimon päätaloon, asuinrakennukseen siis, pääsee sisään kahdesta kerroksesta. Kellarin ovi on kohti tallia, ja siihen pääsee tallipihan tasosta. Erkinheimon kotipuutarha on kuitenkin ykköskerroksen tasolla, korkeammalla tallipihaa, ja siellä on paitsi parkkipaikka, myös talon pääsisäänkäyntikin. Parkkipaikalta pääsisäänkäyntiin on esteetön kulku, mutta jos tallipihalta haluaa siirtyä asuintaloon pääovesta kellarioven sijaan, on noustava pihan kivirappuset ylös. Noh, eräs Erkinheimo halusi toimia tänään juuri niin, ja tämä henkilö oli Anna Erkinheimo.
Anna oli jätetty kiinni sidottuna harjauspuomille tallipihaan ihan lyhyeksi aikaa. Ilmeisesti sille tuli tylsää, koska se räpläsi narunsa solmun auki. Isäntä vahti sitä ikkunasta, mutta ei äimistykseltään ymmärtänyt tehdä mitään, kun tammamamma kiipesi täysin rauhallisesti ja arkisen oloisesti kiviportaat tallipihasta puurarhaan riimunaru maata laahaten.
Kun Anna oli rappusten yläpäässä, havahtui Erkinheimon isäntäkin. Hän tuli ulos ja kutsui Annaa, jolloin tamma käveli hänen luokseen ihan kuin tilanne olisi ollut sille täysin normaali ja jokapäiväinen. Isäntä otti tamman kiinni ja pohti, pitäisikö hänen kiertää hevosen kanssa pihatietä pitkin tallin etuovelle ja sieltä sisään pelkissä aamutossuissaan ja pyjamassaan. Ei, tuumasi isäntä, menkööt tamma alas siitä, mistä oli tullut ylöskin. Niin isäntä tossutteli kivirappuset alas ja Anna seurasi häntä pää alhaalla ja hyvin tyytyväisenä saatuaan itselleen seuralaisen ja saattajan. Tallipihassa Mikaela, Annan hoitaja, jo tammaa odottelikin ja otti sen vastaan.
Tammikuu 2016
Annasta tulee isona etsijä. Tai oikeastaan löytäjä, sillä se on tosi hyvä löytämään kaikkea kummallista. Jos ei ole satanut viikkoihin, se löytää silti mutalammikon jostain. Jos sillä on kisat tulossa, se löytää juuri puhdistetusta haasta kakkaa ja kierii siinä. Jos aita on juuri korjattu ja uusittu, se varmasti löytää siitä vielä jonkin tikun tai naulan, johon se voi vaurioittaa itseään.
Tänään Anna kuitenkin löysi kissoja. Anna oli maastolenkillä hoitajansa, Mikaelan kanssa, ja Mikaelan mukaan se oli jäänyt yhtäkkiä tuijottelemaan erään hylätyn latopahasen suuntaan. Se ei ollut pelännyt, vaan oli ollut selkeästi vain kiinnostunut, joten Mikaela uskalsi ottaa riimunarun vyöltään ja sitoa tamman puuhun käydäkseen katsomassa latoon.
Anna oli ilmeisesti kuullut miltei hengettömien kissanpoikasten ja niiden luurangonlaihan emon hätähuudot. Ladossa, heinäkasan alla nimittäin värjötteli emo poikasineen, joista vielä kolme oli elossa. Emo ei jaksanut edes puolustautua, kun Mikaela nosti sen ja elävät poikaset syliinsä ja sulloi toppatakkinsa sisään.
Matka kotiin ladolta ei kestä kauaa, vaikka sen taittaisi käynnissä, niin kuin Mikaela ja Anna tekivät. Mikaela sanoi antaneensa ohjien roikkua tamman kaulalla ja puristaneensa molemmilla käsillään heikosti karkuun pyrkiviä kissoja. Lopulta Anna, Mikaela ja neljä laihaa kissaa olivat kotona Erkinheimoissa. Sillä aikaa kun Erkinheimon isäntä harjasi Annan ja antoi sille porkkanan sankaruuden ansiosta, minä ja Mikaela ruokimme ja juotimme kissat ja soitimme eläinsuojeluyhdistyksen edustajan hakemaan niitä. Ilman Annaa ja Mikaelaa olisi emo loppuine poikasineen ollut kuollut varmasti jo seuraavana aamuna.
Annasta tulee isona etsijä. Tai oikeastaan löytäjä, sillä se on tosi hyvä löytämään kaikkea kummallista. Jos ei ole satanut viikkoihin, se löytää silti mutalammikon jostain. Jos sillä on kisat tulossa, se löytää juuri puhdistetusta haasta kakkaa ja kierii siinä. Jos aita on juuri korjattu ja uusittu, se varmasti löytää siitä vielä jonkin tikun tai naulan, johon se voi vaurioittaa itseään.
Tänään Anna kuitenkin löysi kissoja. Anna oli maastolenkillä hoitajansa, Mikaelan kanssa, ja Mikaelan mukaan se oli jäänyt yhtäkkiä tuijottelemaan erään hylätyn latopahasen suuntaan. Se ei ollut pelännyt, vaan oli ollut selkeästi vain kiinnostunut, joten Mikaela uskalsi ottaa riimunarun vyöltään ja sitoa tamman puuhun käydäkseen katsomassa latoon.
Anna oli ilmeisesti kuullut miltei hengettömien kissanpoikasten ja niiden luurangonlaihan emon hätähuudot. Ladossa, heinäkasan alla nimittäin värjötteli emo poikasineen, joista vielä kolme oli elossa. Emo ei jaksanut edes puolustautua, kun Mikaela nosti sen ja elävät poikaset syliinsä ja sulloi toppatakkinsa sisään.
Matka kotiin ladolta ei kestä kauaa, vaikka sen taittaisi käynnissä, niin kuin Mikaela ja Anna tekivät. Mikaela sanoi antaneensa ohjien roikkua tamman kaulalla ja puristaneensa molemmilla käsillään heikosti karkuun pyrkiviä kissoja. Lopulta Anna, Mikaela ja neljä laihaa kissaa olivat kotona Erkinheimoissa. Sillä aikaa kun Erkinheimon isäntä harjasi Annan ja antoi sille porkkanan sankaruuden ansiosta, minä ja Mikaela ruokimme ja juotimme kissat ja soitimme eläinsuojeluyhdistyksen edustajan hakemaan niitä. Ilman Annaa ja Mikaelaa olisi emo loppuine poikasineen ollut kuollut varmasti jo seuraavana aamuna.
Syyskuu 2015
Mikaela on käynyt nyt muutaman kerran ratsastamassa Annalla tässä kuussa. Lähinnä he ovat menneet maastossa lyhyitä lenkkejä, mutta muutamalle pitkälle vaelluksellekin Anna on päässyt. On kiva, kun sillä on uusi hoitaja, niin se saa ansaitsemaansa hevoskohtaista huomiota. Minun aikani kun valitettavasti menee suurimmaksi osaksi niiden tammojen kanssa, jotka edelleen kilpailevat aktiivisesti...
Viime viikolla lähdimme kuitenkin ihan yhteisvoimin Annaa ulkoiluttamaan. Kiinnitin sen perään koppakärryt ja olimme jo Annan kanssa valmiina odottelemassa tallipihassa, kun Mikaela ajoi vanhalla Opelillaan parkkipaikalle. Sitten vain kypärät päähän ja menoksi, tuumasi Anna ja yritti hypähdellä raville alusta asti. Minä olisin sen halunnut pitää aluksi käynnissä, kun sillä ei ole niin pitkään aikaan ajettu, mutta se olisi vain mennyt niin kuin salama.
Eipä mummohepan lihaksisto kuitenkaan rankasta lenkistä kipeytynyt. Mikaela sillä ajoi suurimman osan ajasta, ja vauhtihulluja kun olivat molemmat, sekä kuski että hepo, tuli tehtyä tosi huimavauhtinen ja rankka lenkki. Pari seuraavaa päivää kului palautteluhommissa, mutta olipa Annalla kivaa. Se tykkää niin juoksemisesta.
Olen suunnitellut, että ratsastan Annalla joissain pienissä suunnistuskisoissa nyt, kun syksyn värit ovat kauneimmillaan. Suunnistamiseen vanhat jalat vielä taipuvat - sekä minun että Annan.
Mikaela on käynyt nyt muutaman kerran ratsastamassa Annalla tässä kuussa. Lähinnä he ovat menneet maastossa lyhyitä lenkkejä, mutta muutamalle pitkälle vaelluksellekin Anna on päässyt. On kiva, kun sillä on uusi hoitaja, niin se saa ansaitsemaansa hevoskohtaista huomiota. Minun aikani kun valitettavasti menee suurimmaksi osaksi niiden tammojen kanssa, jotka edelleen kilpailevat aktiivisesti...
Viime viikolla lähdimme kuitenkin ihan yhteisvoimin Annaa ulkoiluttamaan. Kiinnitin sen perään koppakärryt ja olimme jo Annan kanssa valmiina odottelemassa tallipihassa, kun Mikaela ajoi vanhalla Opelillaan parkkipaikalle. Sitten vain kypärät päähän ja menoksi, tuumasi Anna ja yritti hypähdellä raville alusta asti. Minä olisin sen halunnut pitää aluksi käynnissä, kun sillä ei ole niin pitkään aikaan ajettu, mutta se olisi vain mennyt niin kuin salama.
Eipä mummohepan lihaksisto kuitenkaan rankasta lenkistä kipeytynyt. Mikaela sillä ajoi suurimman osan ajasta, ja vauhtihulluja kun olivat molemmat, sekä kuski että hepo, tuli tehtyä tosi huimavauhtinen ja rankka lenkki. Pari seuraavaa päivää kului palautteluhommissa, mutta olipa Annalla kivaa. Se tykkää niin juoksemisesta.
Olen suunnitellut, että ratsastan Annalla joissain pienissä suunnistuskisoissa nyt, kun syksyn värit ovat kauneimmillaan. Suunnistamiseen vanhat jalat vielä taipuvat - sekä minun että Annan.
Elokuu 2015
Mikäs tässä on suomenhevosen kanssa ollessa? Säät ovat kylmiä ja sateisia, vaan eipä vanha kunnon Anna siitä mitään piittaa. Sen sijaan se on ryhtynyt kasvattamaan talvikarvaansa erittäin paljon etuajassa ja viihtyy hyisessä säässä aivan hyvin. Loimea en ole nostanut kertaakaan sen selkään, vaikka moni sen tarhakavereista onkin jo lisälämpöä kaivannut.
Tallissakin nurkissa vetää niin kovin, että moni heppa nuhailee. Anna on tällä kertaa ollut terve kuin pukki (koputetaan puuta). Yleensä kaiken maailman flunssa-aallot iskevät siihen ensimmäisenä... Syynä hyvään terveyteen voi terveiden elintapojen lisäksi se ihmeellinen vitamiinimömmö, jota olen Annalle ja muutamalle muulle syöttänyt. Tallimestari sitä suositteli, ja vaikka aluksi suhtauduin siihen epäilevästi, nyt on myönnettävä että hyvin toimii.
Tämän kuulumiskatsauksen jälkeen lähden kentälle Annan ja erään toisen tamman kanssa. Mikaelan on tarkoitus ratsastaa Annalla minun seuranani. Hyppäämme paria hassua irtoestettä.
Mikäs tässä on suomenhevosen kanssa ollessa? Säät ovat kylmiä ja sateisia, vaan eipä vanha kunnon Anna siitä mitään piittaa. Sen sijaan se on ryhtynyt kasvattamaan talvikarvaansa erittäin paljon etuajassa ja viihtyy hyisessä säässä aivan hyvin. Loimea en ole nostanut kertaakaan sen selkään, vaikka moni sen tarhakavereista onkin jo lisälämpöä kaivannut.
Tallissakin nurkissa vetää niin kovin, että moni heppa nuhailee. Anna on tällä kertaa ollut terve kuin pukki (koputetaan puuta). Yleensä kaiken maailman flunssa-aallot iskevät siihen ensimmäisenä... Syynä hyvään terveyteen voi terveiden elintapojen lisäksi se ihmeellinen vitamiinimömmö, jota olen Annalle ja muutamalle muulle syöttänyt. Tallimestari sitä suositteli, ja vaikka aluksi suhtauduin siihen epäilevästi, nyt on myönnettävä että hyvin toimii.
Tämän kuulumiskatsauksen jälkeen lähden kentälle Annan ja erään toisen tamman kanssa. Mikaelan on tarkoitus ratsastaa Annalla minun seuranani. Hyppäämme paria hassua irtoestettä.
Tammikuu 2015
Mietin tuossa juuri, että mitä tai ketä voisin potkaista oikein kunnolla. Hain nimittäin Annan haasta, ja se ontuu. Kyseessä voi olla ihan mikä tahansa vaiva, en ole vielä selvitellyt asiaa sen tarkemmin, mutta aivoni käyvät ylikierroksilla. Olen jo uskotellut itselleni, että sen etupolvessa on aivan varmasti vähintään jonkinlainen irtopala, reuma tai ehkä syöpä. Olen melko varma, että Anna kuolee nyt ja heti, varmaankin jo yön aikana.
Tulin tänne tallitupaan itkeskelemään vanhojen valokuvien keskelle, vaikka olisi ehkä järkevämpää olla Annan tukena tallissa. Laitoimme sen seisomaan karsinaan niin kauaksi, että eläinlääkäri ehtii vilkaista sen jalkaa ja päättää siitä, lähetetäänkö tamma jatkotutkimuksiin. Eläinlääkäri tulee vasta huomenna aamupäivästä, koska kyseessä ei ole minkään sortin hätätapaus hänen mielestään. Minun mielestäni asia on ihan päin vastoin. Kyseessä on vallankin hätätapaus. Mitä jos minun hevoseni kuolee, kun joku eläinlääkärinkuvatus ei saavu paikalle, vaikka on tosi kyseessä?
Siitäpä sainkin idean. Täytyypä pakottaa joku Erkinheimon pojista lukemaan eläinlääkäriksi. Säästyisi rutkasti rahaa, kun tekisi Annankin mahdolliset toimenpiteet tarvikkeiden hinnalla, ja säästyisi Annankin henki, kun olisi oma eläinlääkäri pakotettuna päivystämään tallilla ihan koko ajan. Mitä siitä, vaikka en soisi pojilleni vapaa-aikaa omasta elämästä puhumattakaan?
Olen niin huolissani Annasta, etten pysty keskittymään...
Mietin tuossa juuri, että mitä tai ketä voisin potkaista oikein kunnolla. Hain nimittäin Annan haasta, ja se ontuu. Kyseessä voi olla ihan mikä tahansa vaiva, en ole vielä selvitellyt asiaa sen tarkemmin, mutta aivoni käyvät ylikierroksilla. Olen jo uskotellut itselleni, että sen etupolvessa on aivan varmasti vähintään jonkinlainen irtopala, reuma tai ehkä syöpä. Olen melko varma, että Anna kuolee nyt ja heti, varmaankin jo yön aikana.
Tulin tänne tallitupaan itkeskelemään vanhojen valokuvien keskelle, vaikka olisi ehkä järkevämpää olla Annan tukena tallissa. Laitoimme sen seisomaan karsinaan niin kauaksi, että eläinlääkäri ehtii vilkaista sen jalkaa ja päättää siitä, lähetetäänkö tamma jatkotutkimuksiin. Eläinlääkäri tulee vasta huomenna aamupäivästä, koska kyseessä ei ole minkään sortin hätätapaus hänen mielestään. Minun mielestäni asia on ihan päin vastoin. Kyseessä on vallankin hätätapaus. Mitä jos minun hevoseni kuolee, kun joku eläinlääkärinkuvatus ei saavu paikalle, vaikka on tosi kyseessä?
Siitäpä sainkin idean. Täytyypä pakottaa joku Erkinheimon pojista lukemaan eläinlääkäriksi. Säästyisi rutkasti rahaa, kun tekisi Annankin mahdolliset toimenpiteet tarvikkeiden hinnalla, ja säästyisi Annankin henki, kun olisi oma eläinlääkäri pakotettuna päivystämään tallilla ihan koko ajan. Mitä siitä, vaikka en soisi pojilleni vapaa-aikaa omasta elämästä puhumattakaan?
Olen niin huolissani Annasta, etten pysty keskittymään...
Jälkikasvu
161012 o Erkinheimon Mösiöö Seppo (i. Erkinheimon Monsieur Koivuniemi)
010515 o. Erkinheimon Ylpeys (i. Kollektiivinen Hulluus)
200216 t. Erkinheimon Anarkisti (i. Erkinheimon Toteemihevari)
010515 o. Erkinheimon Ylpeys (i. Kollektiivinen Hulluus)
200216 t. Erkinheimon Anarkisti (i. Erkinheimon Toteemihevari)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti