| Nimi: | Sudden Death | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
| Sukupuoli: | Ori | Kasvattaja: | Saila Elomaa, evm |
| Rotu: | Suomenpuoliverinen | Painotus: | Yleispainotus |
| Säkäkorkeus: | 165cm | Koulutustaso: | Int.I, 160cm, CIC4 |
| Syntynyt: | 27.01.-12, 29v | Meriitit: | YLA1, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-III |
Line © chronically/dA, tausta Juli, väritys Oresama
Lopetettiin vanhuuden vaivojen takia 15.2.2019
Sudden Death eli Sudde syntyi tammikuussa 2012 ja muutti saman tien meille Yorcaan. Heti aikuistuttuaan se aloitti kilpailemisen, ja siitä piti tulla ainoastaan kenttäpainotteinen hevonen. Tuntui kuitenkin siltä, ettei Sudde elänyt ihan täyttä elämää sellaisena. Ori alkoi kilpailla myös muita lajeja menestyen niissä itse asiassa paremmin kuin kenttäratsastuksessa. Silti en saanut Suddesta oikein mitään otetta. Sen kotisivuilla luonnekuvaus odotti tekijäänsä, enkä osannut kuvailla oria kenellekään. Päiväkirjamerkinnät odottivat puhtaaksikirjoitusta, koska minun oli vaikea ilmaista, mitä Sudde milloinkin ajatteli. Sitä paitsi ori ei koskaan erityisesti tuntunut tekevän mitään. Se ei tehnyt tuhmuuksia, eikä mitään erityisen rakastettavaakaan. Sillä ei astutettu montaa tammaa. Hetki Sudde täytti 24 vuotta ja teki jotain niin merkityksellistä, että sain viimein, 24 virtuaalivuoden hämmennyksen jälkeen otteen sen pohjimmaisesta luonteesta. Sudde luikerteli sydämeni vielä vanhoilla päivillään.
Joskus hevosia kuvaillaan hitaasti lämpiäviksi, mutta kukaan ei ole hitaasti lämpiävä Suddeen verrattuna. Orilla kesti nimittäin melkein tasan 24 vuotta ennen kuin se ensimmäisen kerran reagoi harjauksessa oikeastaan mihinkään. Se on aina seistä tönöttänyt tylsästi paikoillaan vastustelematta ja katsellut mietteliäänä ympärilleen 24 vuotta. Sitten yhtäkkiä eräänä aamuna se päätti, että olemme ystäviä, ja alkoi puskea minua päällään. Kutsuin eläinlääkärin, kun luulin orin kärsivän aivokasvaimesta, mutta siitä ei löytynyt mitään vikaa. Kummallinen käytös jatkui. Nykytilanne on se, että Sudde tönöttää edelleen paikallaan kuin vähäjärkinen, kun joku muu harjaa ja satuloi sitä, mutta innostuu minut nähdessään niin, että hyvä ettei sydänkohtausta saa. Myös eläinlääkäri ja kengittäjä saavat Suddelta vain väliinpitämättömät vilkaisut.
Suddella on voinut aina ratsastaa kirjaimellisesti kuka tahansa missä tahansa. Se on kiidättänyt kaikkia ratsastajia heidän omalla tasollaan kuin robotti ja tehnyt mitä käsketään. Kilparatsastajat ovat pärjänneet sillä koulussa välillä jopa Int.I -luokissa, ja Sudden hyppytyylikin on kuin suoraan hevoskirjoista. Ratsastuskoulutytöt ovat välillä menneet orilla sinne tänne ravia epäselvine apuineen, ja se on tehnyt niin kuin pyydetään. Myös minä olen kilpaillut sillä, ja välillä olemme sijoittuneetkin. Suddelta kuitenkin puuttuu täysin se kipinä, joka parhailla ratsuilla on, siis rakkaus ratsastuslajeihin. Kaikki hyvät ratsastajat ovat sanoneet, että Suddella on tylsää ratsastaa, koska tuntuu että hevosella itselläänkin on tylsää. Silti sen suoritukset ovat olleet hyviä - mutta kipinän puuttumisen vuoksi eivät ikinä erinomaisia. Maastossakaan Sudden kanssa ei kuulemma pelota, kun se ei reagoi mihinkään. Kuulemma sielläkin on tylsää, koska Sudden kanssa maastoilu ei ole mikään elämys.
Kaikki muuttui minun osaltani sen jälkeen kun Sudde täytti 24 ja sen päässä naksahti eri vaihde päälle. Nykyään menen sen kanssa paljon maastossa, koska se on kiinnostunut minusta ja ympäristöstään ja aina valmis seikkailuun. Se on iloinen veikko, joka huutelee tammoille ja tanssahtelee odotellessaan laukkakäskyä. Arvatkaa, millainen Sudde on kaikkien muiden kanssa? No oma tylsä itsensä. En tiedä, miksi se valitsi minut.
Kaikki muuttui minun osaltani sen jälkeen kun Sudde täytti 24 ja sen päässä naksahti eri vaihde päälle. Nykyään menen sen kanssa paljon maastossa, koska se on kiinnostunut minusta ja ympäristöstään ja aina valmis seikkailuun. Se on iloinen veikko, joka huutelee tammoille ja tanssahtelee odotellessaan laukkakäskyä. Arvatkaa, millainen Sudde on kaikkien muiden kanssa? No oma tylsä itsensä. En tiedä, miksi se valitsi minut.
| Zaros fwb, 168cm, evm. | Zachriel fwb, 169cm, evm. | Zeus fwb, 170cm, evm. |
| Citrine Trinket fwb, 164cm, evm. | ||
| Aires fwb, 165cm, evm. | Lonely Lynx fwb, 162cm, evm. | |
| Ariel fwb, 169cm, evm. | ||
| Sudden Spark fwb, 163cm, evm. | Images Of Ice fwb, 159cm, evm. | Images Of Mine fwb, 161cm, evm. |
| Sudden Song fwb, 156cm, evm | ||
| Sparkles fwb, 167cm, evm. | Dance Chances fwb, 162cm, evm. | |
| Glitter fwb, 169cm, evm |
Mustanruunikko, suurimerkkinen Zaros aloitti hyvin nuorena kilparatsun uransa kouluratsuna. Se kilpaili suurimman osan urastaan vaativa A -tasolla. Yhdeksänvuotiaana se alkoi kilpailla jonkin verran myös esteillä 130-140 -senttisissä luokissa. Vaikka sen menestys ei ollut harjoituksen vähäisyyden vuoksi yhtä hienoa esteillä kuin kouluratsastuksessa, sen hyppytekniikka oli melko hyvä. Miellyttämishaluisena ja taitavana hevosena Zaros oli vanhemmiten myös melko suosittu siitosori, ja se saikin kahdeksan jälkeläistä, joista kuusi päätyi siitos- ja harrastetammoiksi ja kaksi kilpaileviksi yleispainotteisiksi oreiksi.
Zachriel oli ruuna, jolla omistajaperheen kolme nuorta tytärtä harjoittelivat kilparatsastajan uriaan. Yksi kisasi orilla kenttäkisoissa CIC3-tasoa, ja siinä ratsu menestyi hyvin. Kaksi muuta harrastivat ratsulla kouluratsastusta, mutta siinä nuorten ratsastajien kanssa menestymistä ajatellen ruunalla oli aivan liikaa virtaa. Hoitohevosena ratsu oli kuitenkin niin kiltti, että omistajatyttöjen kaveritkin saivat tulla harjailemaan hyvätapaista tummanruunikkoa ruunaa. Zachriel menhtyi vanhuuteen 26-vuotiaana, mutta sen sukua jatkavat kaksi sen kuoleman jälkeen pakasteiden avulla syntynyttä orivarsaa.
170-senttinen lihaksikas ja ryhdikäs musta Zeus oli niin kaunis, että menestyi hienosti näyttelyissä, tuli muotovalioksi, pääsi kantakirjaan ja oli jo nuorella iällä erittäin suosittu siitosori. Zeuksella onkin yli 160 varsaa ympäri Suomea. Painotukseltaan tämä vauhdikas mutta hyvin kiltti herrasmies oli kenttäratsu, mutta se kisasi vain hyvin säästeliäästi.
Citrine Trinket oli estesukuinen tamma, joka ei koskaan kilpaillut itse. Kantakirjaan se pääsi, mutta sen varsinainen ura oli olla siitostamma. "Trina" sai jalostusurallaan kuusi varsaa, joista neljä oli oreja. Tamma periytti kaikille tummanruunikon värinsä ja lempeän mutta hyvin energisen luonteensa, ja oli kaikilla varsoilla hyppypäätäkin. Tämä 164cm korkea hevonen lopetettiin 19-vuotiaana sen loukattua jalkansa kesälaitumella.
170-senttinen lihaksikas ja ryhdikäs musta Zeus oli niin kaunis, että menestyi hienosti näyttelyissä, tuli muotovalioksi, pääsi kantakirjaan ja oli jo nuorella iällä erittäin suosittu siitosori. Zeuksella onkin yli 160 varsaa ympäri Suomea. Painotukseltaan tämä vauhdikas mutta hyvin kiltti herrasmies oli kenttäratsu, mutta se kisasi vain hyvin säästeliäästi.
Citrine Trinket oli estesukuinen tamma, joka ei koskaan kilpaillut itse. Kantakirjaan se pääsi, mutta sen varsinainen ura oli olla siitostamma. "Trina" sai jalostusurallaan kuusi varsaa, joista neljä oli oreja. Tamma periytti kaikille tummanruunikon värinsä ja lempeän mutta hyvin energisen luonteensa, ja oli kaikilla varsoilla hyppypäätäkin. Tämä 164cm korkea hevonen lopetettiin 19-vuotiaana sen loukattua jalkansa kesälaitumella.
Aires oli 165 cm korkea tamma, joka kuoli synnyttäessään ensimmäistä varsaansa. Kenttäsukuisesta tammasta oli tarkoitus tehdä siitoshevonen, koska sen uskottiin periyttävän rohkeaa luonnetta ja hyvää rakennetta.
Lonely Lynx oli CIC3-4 -tasoilla kilpaileva kenttäratsu. Se aloitti uransa heikosti nuorena oriina, mutta se ei pystynyt keskittymään kunnolla kisapaikoilla. Ratsulla päätettiin astuttaa kaksi oman tallin tammaa ja sitten ruunata se. Ruunana Lynx oli mahtava kenttäratsu ja sen luonteestakin tuli tasainen ja ihana. Ratsu tekikin pitkän uran, joka päättyi 14-vuotiaana eläköitymiseen.
Hevosten rotumääritelmistä voi lukea, miltä ideaali puoliverinen näyttää. Sellaista ei kuitenkaan ole oikeassa maailmassa - paitsi tietenkin Ariel. Tamma oli mahtavassa kunnossa koko aikuisikänsä, ja sillä oli loistava estehyppääjän rakenne. Se myös hyppäsi hienosti kilpailuissa. Näyttelyissäkin sen ulkomuotoa ja hyviä käytöstapoja osattiin arvostaa. 169 cm korkealla Arielilla on kolme varsaa, joista kaikki ovat tammoja.
Lonely Lynx oli CIC3-4 -tasoilla kilpaileva kenttäratsu. Se aloitti uransa heikosti nuorena oriina, mutta se ei pystynyt keskittymään kunnolla kisapaikoilla. Ratsulla päätettiin astuttaa kaksi oman tallin tammaa ja sitten ruunata se. Ruunana Lynx oli mahtava kenttäratsu ja sen luonteestakin tuli tasainen ja ihana. Ratsu tekikin pitkän uran, joka päättyi 14-vuotiaana eläköitymiseen.
Hevosten rotumääritelmistä voi lukea, miltä ideaali puoliverinen näyttää. Sellaista ei kuitenkaan ole oikeassa maailmassa - paitsi tietenkin Ariel. Tamma oli mahtavassa kunnossa koko aikuisikänsä, ja sillä oli loistava estehyppääjän rakenne. Se myös hyppäsi hienosti kilpailuissa. Näyttelyissäkin sen ulkomuotoa ja hyviä käytöstapoja osattiin arvostaa. 169 cm korkealla Arielilla on kolme varsaa, joista kaikki ovat tammoja.
163 cm korkea rautias Sudden Spark oli taitava este- ja kenttäratsu, mutta kovin äkkipikainen ja jännittynyt luonteeltaan. Kisat eivät aina menneet hienosti, vaikka taitoa ja kuntoa löytyikin. Tammalla ei lopulta montaa starttia kisattukaan, vaan se päätettiin siirtää siitoskäyttöön. "Spark" sai kolme varsaa.
Images Of Ice oli tummanrautias 163 cm korkea papurikko. Se oli nuoren omistajansa ensimmäinen ja ainoa hevonen, ja se saikin kokeilla kaikenlaisia kisoja aina esteistä western trailiin ja matkaratsastuksen kautta takaisin. Ori menestyi kaikessa heikosti epäpätevän ratsastajansa kanssa, mutta ainakin sen luonne jalostui rohkeaksi ja rauhalliseksi. Kaksi varsaakin orilla tehtiin, tamma ja ori.
161 cm korkea Images Of Mine kilpaili menestyksekkäästi kenttää. Sen jälkeen tästä rehellisestä ja rauhallisesta orista tuli jalostushevonen, ja se sai kymmenen varsaa. Jälkeläisilleen ratsu periytti hyvää rakennetta ja miellyttävää luonnetta, sekä papurikonkuvioista tummanruunikkoa väriään.
Sudden Songista ei paljoa tietoa ole säästynyt jälkipolville. Tiedetään, että tamma oli kenttäsuvusta ja kilpaillut itsekin kourallisen sijoituksia. Se oli väriltään rautias ja säkäkorkeudeltaan 156-senttinen.
161 cm korkea Images Of Mine kilpaili menestyksekkäästi kenttää. Sen jälkeen tästä rehellisestä ja rauhallisesta orista tuli jalostushevonen, ja se sai kymmenen varsaa. Jälkeläisilleen ratsu periytti hyvää rakennetta ja miellyttävää luonnetta, sekä papurikonkuvioista tummanruunikkoa väriään.
Sudden Songista ei paljoa tietoa ole säästynyt jälkipolville. Tiedetään, että tamma oli kenttäsuvusta ja kilpaillut itsekin kourallisen sijoituksia. Se oli väriltään rautias ja säkäkorkeudeltaan 156-senttinen.
167 cm korkea ruunikko Sparkles omasi uskomattoman hyppytyylin, mutta valitettavasti myös heikon rakenteen. Se kilpaili kauan ja menestyksekkäästi esteitä ja kenttää, minkä jälkeen kiltti ratsu päätettiin astuttaa mahdollisimman komealla ja hyväryhtisellä, keskikokoisella orilla. Sparkles sai elämänsä aikana yhden ainoan varsan. Se kuoli vanhuuteen 28-vuotiaana.
Dance Chance eli vaatimattoman elämän syrjässä kotitilallaan. Se ei koskaan käynyt kilpailuissa tai näyttelyissä, eikä sen hyppytyylistä tai koululiikkeistä voi sanoa mitään. Se oli etupäässä harrastehevonen, mutta kuulemma kiltti ja hyväsukuinen, joten se sai astua silloin tällöin oman tallin tammoja. Dance Chance oli 162-senttinen ruunikko.
Glitter oli harrasteratsu, joka kilpaili jonkin verran este- ja kouluradoilla. Sen pääasiallinen virka oli kuitenkin kyyditä tätejä maastoreissuilla, ja siihen se rohkeana ja varmajalkaisena hevosena oli täydellinen. Glitter oli suurimerkkinen 169 cm korkea rautias tamma, joka sai vain yhden varsan.
Dance Chance eli vaatimattoman elämän syrjässä kotitilallaan. Se ei koskaan käynyt kilpailuissa tai näyttelyissä, eikä sen hyppytyylistä tai koululiikkeistä voi sanoa mitään. Se oli etupäässä harrastehevonen, mutta kuulemma kiltti ja hyväsukuinen, joten se sai astua silloin tällöin oman tallin tammoja. Dance Chance oli 162-senttinen ruunikko.
Glitter oli harrasteratsu, joka kilpaili jonkin verran este- ja kouluradoilla. Sen pääasiallinen virka oli kuitenkin kyyditä tätejä maastoreissuilla, ja siihen se rohkeana ja varmajalkaisena hevosena oli täydellinen. Glitter oli suurimerkkinen 169 cm korkea rautias tamma, joka sai vain yhden varsan.
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 12.01.-12 | KK Bailador | KERJ/CIC4 | 3/30 |
| 13.01.-12 | KK Bailador | KERJ/CIC4 | 1/30 |
| 16.04.-12 | KK Bailador | KERJ/CIC4 | 1/30 |
| 04.06.-12 | Suprant | KERJ/CIC4 | 4/30 |
| 31.05.-13 | Bairdon | KERJ/CIC4 | 1/40 |
| 19.11.-13 | Pirunportti | KERJ/CIC4 | 4/33 |
| 10.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CIC4 | 1/52 |
| 13.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CIC4 | 1/52 |
| 13.12.-13 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/27 |
| 17.12.-13 | Pirunkorpi | KERJ/CIC4 | 5/52 |
| 05.03.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/30 |
| 27.03.-15 | Whispering Heaven | KERJ/CIC4 | 3/27 |
| 28.03.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/6 |
| 30.03.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/6 |
| 15.09.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/12 |
| 03.10.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC4 | 1/16 |
| 05.10.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC4 | 4/16 |
| 05.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/25 |
| 07.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 4/25 |
| 08.10.-15 | Brotherhood | KERJ/CIC4 | 4/16 |
| 09.10.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/25 |
| 04.06.-16 | Metsovaara | KERJ/CIC4 | 1/19 |
| 09.06.-16 | Metsovaara | KERJ/CIC4 | 2/19 |
| 22.07.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/26 |
| 27.07.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 5/26 |
| 01.03.-17 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/9 |
| 11.03.-17 | Brotherhood | KERJ/CIC4 | 3/32 |
| 15.03.-17 | Brotherhood | KERJ/CIC4 | 1/32 |
| 23.03.-17 | KK Lapland | KERJ/CIC4 | 3/17 |
| 24.03.-17 | KK Lapland | KERJ/CIC4 | 4/17 |
| 25.03.-17 | Brotherhood | KERJ/CIC4 | 5/32 |
| 13.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC4 | 1/30 |
| 19.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC4 | 3/30 |
| 20.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC4 | 4/30 |
| 23.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC4 | 5/30 |
| 25.04.-17 | Valeron Stud | KERJ/CIC4 | 1/30 |
| 01.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/17 |
| 02.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/17 |
| 04.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 4/17 |
| 05.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/17 |
| 01.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 2/18 |
| 03.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 1/18 |
| 03.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 3/18 |
| 04.04.-18 | Raatteen | ERJ/160cm | 5/30 |
| 09.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 2/18 |
| 11.04.-18 | Rt Lilja | ERJ/160cm | 4/26 |
| 11.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 1/18 |
| 12.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 1/18 |
| 14.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 2/18 |
| 14.04.-18 | Raatteen | ERJ/160cm | 1/30 |
| 15.04.-18 | Rt Lilja | ERJ/160cm | 2/26 |
| 16.04.-18 | Rt Lilja | ERJ/160cm | 5/26 |
| 16.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 3/18 |
| 18.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 1/18 |
| 19.04.-18 | Colosseum | ERJ/160cm | 2/18 |
| 28.04.-18 | Supernatural | ERJ/160cm | 3/43 |
| 10.07.-18 | Raatteen | ERJ/160cm | 1/30 |
| 15.07.-18 | Raatteen | ERJ/160cm | 3/30 |
| 16.07.-18 | Raatteen | ERJ/160cm | 4/30 |
| 19.07.-18 | Raatteen | ERJ/160cm | 1/30 |
| 19.07.-18 | Raatteen | ERJ/160cm | 1/30 |
| 21.07.-18 | Raatteen | ERJ/160cm | 4/30 |
| 22.07.-18 | Checkmate Ponies | ERJ/160cm | 4/25 |
| 23.07.-18 | Ephemeral | ERJ/160cm | 2/27 |
| 25.07.-18 | Ephemeral | ERJ/160cm | 5/27 |
| 25.07.-18 | Kultahuisku | ERJ/160cm | 4/36 |
| 29.07.-18 | Checkmate Ponies | ERJ/160cm | 3/25 |
| 30.07.-18 | Checkmate Ponies | ERJ/160cm | 3/25 |
| 07.08.-18 | KK Litt | ERJ/160cm | 2/32 |
| 10.08.-18 | KK Litt | ERJ/160cm | 1/32 |
| 03.09.-18 | Kuurtola | ERJ/160cm | 1/30 |
| 14.09.-18 | Kuurtola | ERJ/160cm | 3/30 |
| 19.09.-18 | Kuurtola | ERJ/160cm | 4/30 |
| 21.09.-18 | Delmenhorst | ERJ/160cm | 2/40 |
| 22.09.-18 | Delmenhorst | ERJ/160cm | 5/40 |
| 08.11.-18 | Krooknäs | ERJ/160cm | 5/30 |
| 11.11.-18 | Krooknäs | ERJ/160cm | 3/30 |
| 13.11.-18 | Krooknäs | ERJ/160cm | 4/30 |
| 14.11.-18 | Krooknäs | ERJ/160cm | 3/30 |
| 16.11.-18 | Krooknäs | ERJ/160cm | 4/30 |
| 16.11.-18 | Krooknäs | ERJ/160cm | 4/30 |
| 19.11.-18 | Krooknäs | ERJ/160cm | 1/30 |
| 16.04.-18 | Cirion | KRJ/Int.I | 2/21 |
| 17.04.-18 | Cirion | KRJ/Int.I | 1/21 |
| 18.04.-18 | Cirion | KRJ/Int.I | 2/21 |
| 18.04.-18 | Cirion | KRJ/Int.I | 2/21 |
| 29.04.-18 | Supernatural | KRJ/PSG | 3/23 |
| 03.05.-18 | KK Litt | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 05.05.-18 | KK Litt | KRJ/Int.I | 1/21 |
| 06.05.-18 | KK Litt | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 10.05.-18 | KK Litt | KRJ/Int.I | 3/21 |
| 11.05.-18 | KK Litt | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 12.05.-18 | KK Litt | KRJ/Int.I | 1/21 |
| 13.05.-18 | KK Litt | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 17.05.-18 | KK Litt | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 01.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 3/21 |
| 04.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 1/21 |
| 07.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 11.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 2/21 |
| 12.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 3/21 |
| 12.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 17.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 22.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 1/21 |
| 25.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 25.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 26.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 2/21 |
| 27.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 3/21 |
| 30.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | |
| 1/21 | |||
| 30.06.-18 | Oldfinion | KRJ/Int.I | 1/21 |
| 02.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 5/30 |
| 03.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 2/30 |
| 04.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 5/30 |
| 11.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 3/30 |
| 11.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 4/30 |
| 12.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 3/30 |
| 13.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 4/30 |
| 14.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 4/30 |
| 16.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 1/30 |
| 25.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 1/30 |
| 26.09.-18 | Duren | KRJ/Int.I | 1/30 |
Syyskuu 2018
Valopäivän vaellus
Rapsutin Sudden tähteä. Se seisoi hämärtyvässä tallipihassa heijastimiin kiedottuna, eikä se kohdistanut katsettaan mihinkään. Minua oli kysytty yömaastoon, ja olin heti suostunut, ja ajatellut sellaisen sopivan 24-vuotiaalle Suddelle. Suddehan ei ollut koko elämänsä aikana päässyt oikeastaan mihinkään, paitsi tietenkin kisoihin. Ajattelin, että siitä olisi hauskaa päästä vähän haistelemaan muutakin maailmaa kuin omaa pientä hakaansa.
Vähän ennen iltayhdeksää koko lauma ratsastajia ja hevosia oli valmiina lähtöön. Istuimme hevostemme satuloissa, ja ainakin minulla oli jo vähän kylmä. Sudde oli katsellut levollisesti muiden touhuja jo kaksikymmentä minuuttia putkeen. Se ei tainnut liikauttaa edes silmiään. Mitä jos se oli nukahtanut?
Sudden kanssa yömaastossa ei paljoa pelottanut. Hevoseni on maastovarma, ja kuljimme letkan hännillä, koska ei sillä ollut mitään tarvetta yrittää muiden ohitsekaan. Joitain muita Sudden olemus kuitenkin hieman häiritsi. Hevoseni kuulemma tuijotteli muita kuin mörkö, ja sen katse tuntui pistävältä ja tyhjältä. Sanoin Sudden olevan joko zombie ja täysin aivokuollut, tai sitten sen luokan filosofi, ettei tavallinen kuolevaisten maailma kiinnostanut sitä. Vakuutin, ettei se kuitenkaan juoninut mitään tuijotuksestaan huolimatta. Se nyt vain oli vähän sellainen.
Sudden lempihetki yömaastossa oli se, kun pysähdyttiin. Hevoseni ei ole mitenkään työtävieroksuvaa tyyppiä, eikä se olisi taukoa tarvinnut. Se kuitenkin ilahtui suunnattomasti ihan tavallisesta nuotiosta. Nyt kun ajattelen, se ei ole ennen nähnytkään sellaista, koska se ei ole ollut millään reissulla mukana. Valo ja lämpö kiehtoivat sitä niin kovin, että se ei olisi millään suostunut levähtämään tuonnempana muiden hevosten kanssa. Se riehui niin kovin epäsuddemaisesti, että kävin näyttämässä sille nuotiota läheltä. Se olisi tuijottanut liekkeihin vaikka kuinka kauan. Muistelin Erämaan kutsu -piirroselokuvaa, joka oli ollut lapsena suosikkini, ja onnistuin pelottelemaan itseni araksi. Elokuvassa Buk-koira oli tuijottanut tulta ja nähnyt siellä entisaikojen nuotioiden liekit ja villit esi-isäsutensa, ja se oli minusta ollut lapsena hirveän pelottava ajatus. Minun oli pakko viedä onneksi jo rauhoittunut Sudde takaisin hevosten luokse, jotta pääsin esi-isäajatuksistani.
Onneksi matkaa jatkaessamme olin jo normaalissa mielentilassa ja saatoin ratsastaa rauhassa eteenpäin. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut millään jäädä letkan viimeiseksi.
Valopäivän vaellus
Rapsutin Sudden tähteä. Se seisoi hämärtyvässä tallipihassa heijastimiin kiedottuna, eikä se kohdistanut katsettaan mihinkään. Minua oli kysytty yömaastoon, ja olin heti suostunut, ja ajatellut sellaisen sopivan 24-vuotiaalle Suddelle. Suddehan ei ollut koko elämänsä aikana päässyt oikeastaan mihinkään, paitsi tietenkin kisoihin. Ajattelin, että siitä olisi hauskaa päästä vähän haistelemaan muutakin maailmaa kuin omaa pientä hakaansa.
Vähän ennen iltayhdeksää koko lauma ratsastajia ja hevosia oli valmiina lähtöön. Istuimme hevostemme satuloissa, ja ainakin minulla oli jo vähän kylmä. Sudde oli katsellut levollisesti muiden touhuja jo kaksikymmentä minuuttia putkeen. Se ei tainnut liikauttaa edes silmiään. Mitä jos se oli nukahtanut?
Sudden kanssa yömaastossa ei paljoa pelottanut. Hevoseni on maastovarma, ja kuljimme letkan hännillä, koska ei sillä ollut mitään tarvetta yrittää muiden ohitsekaan. Joitain muita Sudden olemus kuitenkin hieman häiritsi. Hevoseni kuulemma tuijotteli muita kuin mörkö, ja sen katse tuntui pistävältä ja tyhjältä. Sanoin Sudden olevan joko zombie ja täysin aivokuollut, tai sitten sen luokan filosofi, ettei tavallinen kuolevaisten maailma kiinnostanut sitä. Vakuutin, ettei se kuitenkaan juoninut mitään tuijotuksestaan huolimatta. Se nyt vain oli vähän sellainen.
Sudden lempihetki yömaastossa oli se, kun pysähdyttiin. Hevoseni ei ole mitenkään työtävieroksuvaa tyyppiä, eikä se olisi taukoa tarvinnut. Se kuitenkin ilahtui suunnattomasti ihan tavallisesta nuotiosta. Nyt kun ajattelen, se ei ole ennen nähnytkään sellaista, koska se ei ole ollut millään reissulla mukana. Valo ja lämpö kiehtoivat sitä niin kovin, että se ei olisi millään suostunut levähtämään tuonnempana muiden hevosten kanssa. Se riehui niin kovin epäsuddemaisesti, että kävin näyttämässä sille nuotiota läheltä. Se olisi tuijottanut liekkeihin vaikka kuinka kauan. Muistelin Erämaan kutsu -piirroselokuvaa, joka oli ollut lapsena suosikkini, ja onnistuin pelottelemaan itseni araksi. Elokuvassa Buk-koira oli tuijottanut tulta ja nähnyt siellä entisaikojen nuotioiden liekit ja villit esi-isäsutensa, ja se oli minusta ollut lapsena hirveän pelottava ajatus. Minun oli pakko viedä onneksi jo rauhoittunut Sudde takaisin hevosten luokse, jotta pääsin esi-isäajatuksistani.
Onneksi matkaa jatkaessamme olin jo normaalissa mielentilassa ja saatoin ratsastaa rauhassa eteenpäin. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut millään jäädä letkan viimeiseksi.
Helmikuu 2018
Sudden 24-vuotissynttäreitä juhlittiin kuun vaihteessa, tai oikeastaan ei juhlittu, sillä Sudde ei ole koskaan kuulunut lempihevosiini jähmeytensä ja poissaolevuutensa vuoksi. Orin syntymäpäivän aikoihin tapahtui kuitenkin jotain niin outoa, että en oikein tiedä, miten asiasta kertoisin. Mutta yritetäänpä.
Eräänä aamuna harjasin Suddea aivot offline-tilassa, niin kuin aina. Hevonen piti saada siistiksi ja tarkastaa hyväkuntoiseksi ennen kuin päästäisin sen hakaan. Sudden harjaaminen on tylsää: se vain tuijottaa suoraan eteenpäin, eikä tee mitään, kunhan nostaa kavionsa pyydettäessä. Kun olin harjannut orin koko toisen puolen ja siivosin toiselta puolelta sen kaulaa, ihme tapahtui.
Ihan ykskaks Sudde kääntyi, hörähti ja tönäisi käsivarttani. Toljotin sitä suu auki. Katsoin taivaalle varmistaakseni, etten näe unta. (Unessa taivas näyttää oudolta.) Otin lähimmän purnukan telineestä käteeni ja luin tekstiä kahteen kertaan. (Unessa en pysty lukemaan oikein.) Sudde puuskahti ja hörisi taas lempeällä syvällä äänellä. Tuijotin sitä silmät sirrissä. Olinko tullut hulluksi ja kuvittelin kaiken? Olinko sairastunut jonkinlaiseen dementiaan ja ottanut vahingossa väärän hevosen tallista? Mutta kenelläkään muulla hevosellani ei ole tuollaista tähteä päässään... Ja kyllä, hevosen jalkojenkin merkit täsmäsivät muistikuviini Suddesta. Raaputin päätäni hölmistyneenä, ja sen jälkeen vielä Suddenkin päätä kokeilevasti. Ja arvatkaa mitä: se räpytteli minulle silmiään, hamuili minua ylähuulellaan ja nautti rapsutuksista!
Siitä lähtien Sudde on ollut kanssani ihan erilainen kuin ennen. Se tervehtii minua hirnumalla, kun näkee minut. Se pyrkii kontaktiin kanssani niin ratsastuksessa kuin muutenkin käsiteltäessä. Se on ihan niin kuin eri hevonen. Epäilen, että alienit ovat vaihtaneet sen.
Aluksi olin pelkästään iloinen ja ihmeissäni tästä uskomattomasta muutoksesta. Nyt olen myös surumielinen. Miksei Sudde voinut olla tällainen aina? Miksi piti kulua 24 vuotta ennen kuin saimme yhteyden toisiimme? Tai miksei se voinut olla viimeisiä vuosiaankin yhtä sulkeutunut, niin en olisi rakastunut siihen ja surisi sen vääjäämättömästi lähestyvää loppua jo nyt, sillä onhan se jo vanha?
Sudden 24-vuotissynttäreitä juhlittiin kuun vaihteessa, tai oikeastaan ei juhlittu, sillä Sudde ei ole koskaan kuulunut lempihevosiini jähmeytensä ja poissaolevuutensa vuoksi. Orin syntymäpäivän aikoihin tapahtui kuitenkin jotain niin outoa, että en oikein tiedä, miten asiasta kertoisin. Mutta yritetäänpä.
Eräänä aamuna harjasin Suddea aivot offline-tilassa, niin kuin aina. Hevonen piti saada siistiksi ja tarkastaa hyväkuntoiseksi ennen kuin päästäisin sen hakaan. Sudden harjaaminen on tylsää: se vain tuijottaa suoraan eteenpäin, eikä tee mitään, kunhan nostaa kavionsa pyydettäessä. Kun olin harjannut orin koko toisen puolen ja siivosin toiselta puolelta sen kaulaa, ihme tapahtui.
Ihan ykskaks Sudde kääntyi, hörähti ja tönäisi käsivarttani. Toljotin sitä suu auki. Katsoin taivaalle varmistaakseni, etten näe unta. (Unessa taivas näyttää oudolta.) Otin lähimmän purnukan telineestä käteeni ja luin tekstiä kahteen kertaan. (Unessa en pysty lukemaan oikein.) Sudde puuskahti ja hörisi taas lempeällä syvällä äänellä. Tuijotin sitä silmät sirrissä. Olinko tullut hulluksi ja kuvittelin kaiken? Olinko sairastunut jonkinlaiseen dementiaan ja ottanut vahingossa väärän hevosen tallista? Mutta kenelläkään muulla hevosellani ei ole tuollaista tähteä päässään... Ja kyllä, hevosen jalkojenkin merkit täsmäsivät muistikuviini Suddesta. Raaputin päätäni hölmistyneenä, ja sen jälkeen vielä Suddenkin päätä kokeilevasti. Ja arvatkaa mitä: se räpytteli minulle silmiään, hamuili minua ylähuulellaan ja nautti rapsutuksista!
Siitä lähtien Sudde on ollut kanssani ihan erilainen kuin ennen. Se tervehtii minua hirnumalla, kun näkee minut. Se pyrkii kontaktiin kanssani niin ratsastuksessa kuin muutenkin käsiteltäessä. Se on ihan niin kuin eri hevonen. Epäilen, että alienit ovat vaihtaneet sen.
Aluksi olin pelkästään iloinen ja ihmeissäni tästä uskomattomasta muutoksesta. Nyt olen myös surumielinen. Miksei Sudde voinut olla tällainen aina? Miksi piti kulua 24 vuotta ennen kuin saimme yhteyden toisiimme? Tai miksei se voinut olla viimeisiä vuosiaankin yhtä sulkeutunut, niin en olisi rakastunut siihen ja surisi sen vääjäämättömästi lähestyvää loppua jo nyt, sillä onhan se jo vanha?
Elokuu 2017
Aika kuluu: vuodet vierivät ja Sudde on meillä ja elossa. Tunsin viime vuonna Rossin viimeisessä valmennuksessa jotain kiintymyksen pilkahdusta Suddea kohtaan, mutta sellainen hömpötys on kaikki poissa jo. Olen yrittänyt kommunikoida hevoseni kanssa, mutta se vain tuijottaa eteenpäin eikä vastaa. Olen yrittänyt puhua sille, helliä sitä, tarjota ruuan sylistäni, kävellä sen vieressä pitkiä matkoja puhumatta ja jopa ihan vain seistä sen vieressä, mutta mikään ei auttanut. Lopetin pitkälliset toivottomat yritykseni lopulta ja siirsin Sudden kokonaan muiden vastuulle. Tallitytöt hoitavat sen päivittäin, kilparatsastajat treenaavat sillä ja yleensä kisaavatkin. Itse vain tuuraan kilparatsastajia välillä.
Nyt kuitenkin tuntuu, että Sudden lopettaminen tylsyyden takia olisi julmaa. Se on jo aika iäkäs. Olen jo hukannut sen elämän olemalla rakastamatta sitä, ja nyt vielä lopettaisin sen. Taidan olla velkaa sille sen, että maksan edelleen sen elinkustannuksia ja tarjoan sille hyvät olot, jotta tallitytöt voisivat rakastaa sitä puolestani.
Aika kuluu: vuodet vierivät ja Sudde on meillä ja elossa. Tunsin viime vuonna Rossin viimeisessä valmennuksessa jotain kiintymyksen pilkahdusta Suddea kohtaan, mutta sellainen hömpötys on kaikki poissa jo. Olen yrittänyt kommunikoida hevoseni kanssa, mutta se vain tuijottaa eteenpäin eikä vastaa. Olen yrittänyt puhua sille, helliä sitä, tarjota ruuan sylistäni, kävellä sen vieressä pitkiä matkoja puhumatta ja jopa ihan vain seistä sen vieressä, mutta mikään ei auttanut. Lopetin pitkälliset toivottomat yritykseni lopulta ja siirsin Sudden kokonaan muiden vastuulle. Tallitytöt hoitavat sen päivittäin, kilparatsastajat treenaavat sillä ja yleensä kisaavatkin. Itse vain tuuraan kilparatsastajia välillä.
Nyt kuitenkin tuntuu, että Sudden lopettaminen tylsyyden takia olisi julmaa. Se on jo aika iäkäs. Olen jo hukannut sen elämän olemalla rakastamatta sitä, ja nyt vielä lopettaisin sen. Taidan olla velkaa sille sen, että maksan edelleen sen elinkustannuksia ja tarjoan sille hyvät olot, jotta tallitytöt voisivat rakastaa sitä puolestani.
Huhtikuu 2016
Kovatasoinen estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään Miika Rossi laittoi meidät hyppäämään Sudden kanssa hämmentävän radan. Siinä oli ihan liikaa esteitä, ja jo rataa koottaessa tiesin meidän väsähtävän ennen loppua. Lisäksi melkein kaikki esteet olivat 160-senttisiä, mikä on Sudden maksimitaso ratana. Yleensä harjoituksissa mennään jonkin verran matalampia, ja kisoissakin 160-senttisillä radoilla kaikki esteet eivät suinkaan ole 160-senttisiä. Rata pullisteli erikoisesteitä. Kun Rossi sai puuhansa valmiiksi samalla kun me lämmittelymme, hän vielä esitteli luomuksensa. Siinä oli niin erikoisia ja sekavia teitä, että osa hypyistä oli melkein mahdottomia, ja takuuvarmasti unohtaisin radan jo kolmannen esteen jälkeen. Rossi kuitenkin vain huiskautti kättään huolilleni ja kehotti aloittamaan.
Hyppäsin keskittyneesti kolme ensimmäistä estettä, jotka siis vielä muistin. Sen jälkeen olin jo eksynyt ja epävarma. Huusin vihaisesti Rossille, että antaisi ohjeita, ja hän komensi meidät vaaleanpunaiselle esteelle, sitten keltaiselle, sitten lankkuesteelle, ja niin edelleen. Oli inhottavaa ratsastaa tuota monsterirataa. Olo oli kuin sokealla, kun en yhtään tiennyt, minne seuraavaksi tulisi mennä. Suddekin oli epävarma, pudotti esteitä ja hyppäsi varmaan huonommin kuin ikinä. Miika Rossi kuitenkin selkeästi tiesi, mistä on kyse ja minne meidän pitäisi mennä, ja kajautteli ohjeita kylmällä äänellään.
Radan jälkeen olimme molemmat lopussa, minä ja Sudde. Miika Rossi ei kommentoinut mitään yhdelläkään sanalla, vaan kävi vain potkimassa muutamasta esteestä puomit tai lankut alas ja nostamassa joistain toisista pudonneet ylös. Sitten hän ilmoitti rakentaneensa uuden radan: nyt hypättäisiin vain ne esteet, jotka olivat koossa. Kun tuijotin rataansa esittelevää valmentajaa, näin ihan selkeän ja helpohkon radan, jonka muistaisin kyllä.
Sitten mentiin uudestaan. Vaikka olimme väsyneitä, hyppääminen oli mukavaa, kun tiesin mitä teen. Suddekin venyi vielä rohkeasti uuteen suoritukseen ja hyppäsi tosi hyvin. Puhtaan radan jälkeen Rossi komensi meidät menemään loppukäyntejä. Hän käveli vieressämme ja kerroin hänelle ahaa-elämykseni:
Tässä leikissä Rossi oli esittänyt minua ja minä Suddea. En tainnyt yrittää tarpeeksi kommunikoida Sudden kanssa, ja siitä varmaan tuntui, että vaadin siltä mahdottomia ja olin samaan aikaan kylmä, vaikka se teki parhaansa. Tunsin jonkin lievän piston omassatunnossani ja päätin yrittää jutella Suddeni kanssa vielä.
Kovatasoinen estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään Miika Rossi laittoi meidät hyppäämään Sudden kanssa hämmentävän radan. Siinä oli ihan liikaa esteitä, ja jo rataa koottaessa tiesin meidän väsähtävän ennen loppua. Lisäksi melkein kaikki esteet olivat 160-senttisiä, mikä on Sudden maksimitaso ratana. Yleensä harjoituksissa mennään jonkin verran matalampia, ja kisoissakin 160-senttisillä radoilla kaikki esteet eivät suinkaan ole 160-senttisiä. Rata pullisteli erikoisesteitä. Kun Rossi sai puuhansa valmiiksi samalla kun me lämmittelymme, hän vielä esitteli luomuksensa. Siinä oli niin erikoisia ja sekavia teitä, että osa hypyistä oli melkein mahdottomia, ja takuuvarmasti unohtaisin radan jo kolmannen esteen jälkeen. Rossi kuitenkin vain huiskautti kättään huolilleni ja kehotti aloittamaan.
Hyppäsin keskittyneesti kolme ensimmäistä estettä, jotka siis vielä muistin. Sen jälkeen olin jo eksynyt ja epävarma. Huusin vihaisesti Rossille, että antaisi ohjeita, ja hän komensi meidät vaaleanpunaiselle esteelle, sitten keltaiselle, sitten lankkuesteelle, ja niin edelleen. Oli inhottavaa ratsastaa tuota monsterirataa. Olo oli kuin sokealla, kun en yhtään tiennyt, minne seuraavaksi tulisi mennä. Suddekin oli epävarma, pudotti esteitä ja hyppäsi varmaan huonommin kuin ikinä. Miika Rossi kuitenkin selkeästi tiesi, mistä on kyse ja minne meidän pitäisi mennä, ja kajautteli ohjeita kylmällä äänellään.
Radan jälkeen olimme molemmat lopussa, minä ja Sudde. Miika Rossi ei kommentoinut mitään yhdelläkään sanalla, vaan kävi vain potkimassa muutamasta esteestä puomit tai lankut alas ja nostamassa joistain toisista pudonneet ylös. Sitten hän ilmoitti rakentaneensa uuden radan: nyt hypättäisiin vain ne esteet, jotka olivat koossa. Kun tuijotin rataansa esittelevää valmentajaa, näin ihan selkeän ja helpohkon radan, jonka muistaisin kyllä.
Sitten mentiin uudestaan. Vaikka olimme väsyneitä, hyppääminen oli mukavaa, kun tiesin mitä teen. Suddekin venyi vielä rohkeasti uuteen suoritukseen ja hyppäsi tosi hyvin. Puhtaan radan jälkeen Rossi komensi meidät menemään loppukäyntejä. Hän käveli vieressämme ja kerroin hänelle ahaa-elämykseni:
Tässä leikissä Rossi oli esittänyt minua ja minä Suddea. En tainnyt yrittää tarpeeksi kommunikoida Sudden kanssa, ja siitä varmaan tuntui, että vaadin siltä mahdottomia ja olin samaan aikaan kylmä, vaikka se teki parhaansa. Tunsin jonkin lievän piston omassatunnossani ja päätin yrittää jutella Suddeni kanssa vielä.
Helmikuu 2016
Yllättävä estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Olin valmistautunut hyvin sen päivän kouluvalmennukseen. Olin jopa lämmitellyt Sudden kunnolla ja puettanut sille sen koulusatulan, jolla olin aikoinani kilpaillut orilla. Meillä oli valkoinen neliösatulahuopa ja kaikkea. Silti valmentajamme Miika Rossi alkoi raahaamaan kentälle esteitä sen näköisenä, että minun olisi pitänyt tietää kyseessä olevan estevalmennuksen ja esteet olisi pitänyt olla valmiina kentällä.
Rossi kokosi silti nopeasti radan. Hän osoitti meille ensimmäistä, vain 130cm korkeaa estettä ja kehotti minua hyppäämään sen Suddella. Tottelin mekaanisesti: este oli helppo ja Sudde hyppäsi erittäin hyvin, niin kuin aina. Silti tyytymätön Miika Rossi komensi meidät hyppäämään yhä uudelleen ja uudelleen joitain ihan oikeasti olemattomia vinkkejä jaellen. Vinkit eivät koskeneet istuntaa tai apuja tai muutakaan järkevää. Ne olivat sellaisia kuin "hyppää hymyillen", "leuka ylös", "hyppää hölskyen niinku lapset", "päästä ohjista irti ja hyppää kädet sivuilla niinku siivet", "tuuleta heti kun ootte hypänny". Tiesin kyllä mihin Miika Rossi pyrki alkeellisilla psykologiantaidoillaan. Hän oli (varmaan lukiossa tai jossain muussa esikoulussa) oppinut, että mieli reagoi ruumiin asentoihin, eli jos esitin iloa ja riemua, mieleni olisi lopulta iloinen. Kun tekisin tätä Sudden kanssa, mieleni liittäisi ilon Suddeen ja ratsastukseen.
Vaikka tiesin Rossin konnankoukut, olin iloinen ratsastaessani Suddella viimein koko radan, joka meni muuten tosi hyvin. En ollut riemuissani, vaan vain seesteinen. Se oli kaunis päivä ja sain valmentautua ihan ilmaiseksi osaavalla ratsulla. Voiko ihminen enempää pyytää?
Yllättävä estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Olin valmistautunut hyvin sen päivän kouluvalmennukseen. Olin jopa lämmitellyt Sudden kunnolla ja puettanut sille sen koulusatulan, jolla olin aikoinani kilpaillut orilla. Meillä oli valkoinen neliösatulahuopa ja kaikkea. Silti valmentajamme Miika Rossi alkoi raahaamaan kentälle esteitä sen näköisenä, että minun olisi pitänyt tietää kyseessä olevan estevalmennuksen ja esteet olisi pitänyt olla valmiina kentällä.
Rossi kokosi silti nopeasti radan. Hän osoitti meille ensimmäistä, vain 130cm korkeaa estettä ja kehotti minua hyppäämään sen Suddella. Tottelin mekaanisesti: este oli helppo ja Sudde hyppäsi erittäin hyvin, niin kuin aina. Silti tyytymätön Miika Rossi komensi meidät hyppäämään yhä uudelleen ja uudelleen joitain ihan oikeasti olemattomia vinkkejä jaellen. Vinkit eivät koskeneet istuntaa tai apuja tai muutakaan järkevää. Ne olivat sellaisia kuin "hyppää hymyillen", "leuka ylös", "hyppää hölskyen niinku lapset", "päästä ohjista irti ja hyppää kädet sivuilla niinku siivet", "tuuleta heti kun ootte hypänny". Tiesin kyllä mihin Miika Rossi pyrki alkeellisilla psykologiantaidoillaan. Hän oli (varmaan lukiossa tai jossain muussa esikoulussa) oppinut, että mieli reagoi ruumiin asentoihin, eli jos esitin iloa ja riemua, mieleni olisi lopulta iloinen. Kun tekisin tätä Sudden kanssa, mieleni liittäisi ilon Suddeen ja ratsastukseen.
Vaikka tiesin Rossin konnankoukut, olin iloinen ratsastaessani Suddella viimein koko radan, joka meni muuten tosi hyvin. En ollut riemuissani, vaan vain seesteinen. Se oli kaunis päivä ja sain valmentautua ihan ilmaiseksi osaavalla ratsulla. Voiko ihminen enempää pyytää?
Joulukuu 2015
Ärsyttävä kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oli melkein jouluaatto ja Miika Rossi ilmaantui Yorcan kentälle valoin koristeltuna kuin joulukuusi. Sudde, joka ei yleensä reagoinut oikeastaan mihinkään, peruutti useita askelia miltei ravaten pelästyessään tuota näkyä. En saanut sitä heti rauhoittumaan, ja se pukitteli elämänsä ensimmäisen kerran. En ollut ollenkaan odottanut sitä ja mätkähdin kovaksi tallautuneelle kentälle. Kun sain taas henkeä, syöksyin vimmoissani antamaan Miika Rossille lumipesun. Rossi käkätti hullun lailla, mutta rauhoituttuaan ilmoitti, että aikoi nyt luoda minulle ja Suddelle yhteisiä muistoja, niin rakastuisimme toisiimme. Siis minä ja Sudde, ei tietenkään minä ja valmentaja.
Miikan pakottamana nousin takaisin satulaan samanlaiset pattereilla toimivat jouluvalot päässäni, kuin mitkä Miikallakin oli. Sudden pelko oli loppunut valmentajan nauruun. Jouluvalot päässäni hölskyen suoritin melko kiltisti valmentajan asettamia tehtäviä. Ne olivat minulle ja hevoselleni helppoja, sillä Sudde on taitava ratsu. Se taipui, venyi ja jousti vaivattomasti ja suostui tekemään ihan kaiken, mitä osasin pyytää. Vähäiset ongelmani johtuivat toisinaan taitojeni ruostumisesta ja toisinaan paksusta vaatekerroksestani joka esti ruumistani toimimasta ihan niin kuin sen ratsastuksessa piti.
Yhtäkkiä, kesken erinomaisten laukanvaihtojen, Miika Rossi löi kätensä suun eteen ja henkäisi. Laukkasimme nopeasti hänen luokseen, sillä olin melko varma että Rossi oli kaikesta stressaamisestaan saanut sairaskohtauksen, tai jotain. Lähes liikuttuneena hän kuitenkin sanoi:
"Sä taputit sitä kaulalle!"
"Niin? Se totteli", vastasin kuivasti.
"Se tottelee aina!"
"Niin? Sitte?"
"Sä et ennen ole taputtanut sitä!"
"Nnnniiiiin? Sittttte?" venytin.
"Sä rakastat sitä."
"Hiljaa mäessä. En tosiaankaan. Mä vaan odotan että sä oikeasti valmennat meitä ja että kesä tulee ja tämä kaikki on ohi!"
Edelleen hymyillen Miika Rossi antoi meille ohjeita itsenäiseen ratsastukseen, jotta kehittyisimme ratsukkona. Minua huvitti tapa jolla Rossi leikki, että ratsastaisin Suddella itsenäisesti. Tallitytöthän sen liikunnasta huolehtivat.
Ärsyttävä kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oli melkein jouluaatto ja Miika Rossi ilmaantui Yorcan kentälle valoin koristeltuna kuin joulukuusi. Sudde, joka ei yleensä reagoinut oikeastaan mihinkään, peruutti useita askelia miltei ravaten pelästyessään tuota näkyä. En saanut sitä heti rauhoittumaan, ja se pukitteli elämänsä ensimmäisen kerran. En ollut ollenkaan odottanut sitä ja mätkähdin kovaksi tallautuneelle kentälle. Kun sain taas henkeä, syöksyin vimmoissani antamaan Miika Rossille lumipesun. Rossi käkätti hullun lailla, mutta rauhoituttuaan ilmoitti, että aikoi nyt luoda minulle ja Suddelle yhteisiä muistoja, niin rakastuisimme toisiimme. Siis minä ja Sudde, ei tietenkään minä ja valmentaja.
Miikan pakottamana nousin takaisin satulaan samanlaiset pattereilla toimivat jouluvalot päässäni, kuin mitkä Miikallakin oli. Sudden pelko oli loppunut valmentajan nauruun. Jouluvalot päässäni hölskyen suoritin melko kiltisti valmentajan asettamia tehtäviä. Ne olivat minulle ja hevoselleni helppoja, sillä Sudde on taitava ratsu. Se taipui, venyi ja jousti vaivattomasti ja suostui tekemään ihan kaiken, mitä osasin pyytää. Vähäiset ongelmani johtuivat toisinaan taitojeni ruostumisesta ja toisinaan paksusta vaatekerroksestani joka esti ruumistani toimimasta ihan niin kuin sen ratsastuksessa piti.
Yhtäkkiä, kesken erinomaisten laukanvaihtojen, Miika Rossi löi kätensä suun eteen ja henkäisi. Laukkasimme nopeasti hänen luokseen, sillä olin melko varma että Rossi oli kaikesta stressaamisestaan saanut sairaskohtauksen, tai jotain. Lähes liikuttuneena hän kuitenkin sanoi:
"Sä taputit sitä kaulalle!"
"Niin? Se totteli", vastasin kuivasti.
"Se tottelee aina!"
"Niin? Sitte?"
"Sä et ennen ole taputtanut sitä!"
"Nnnniiiiin? Sittttte?" venytin.
"Sä rakastat sitä."
"Hiljaa mäessä. En tosiaankaan. Mä vaan odotan että sä oikeasti valmennat meitä ja että kesä tulee ja tämä kaikki on ohi!"
Edelleen hymyillen Miika Rossi antoi meille ohjeita itsenäiseen ratsastukseen, jotta kehittyisimme ratsukkona. Minua huvitti tapa jolla Rossi leikki, että ratsastaisin Suddella itsenäisesti. Tallitytöthän sen liikunnasta huolehtivat.
Marraskuu 2015
Omalaatuinen kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Olin suostunut Miika Rossin valmennettavaksi Suddella vain siitä syystä, että saisin lisää treeniä. Kuvittelin, että meille pidettäisiin huikeita spektaakkelimaisia valmennuksia, joissa mentäisiin hirveän vaikeita asioita ja kehityttäisiin vauhdilla, sillä Sudde on kaikesta huolimatta ihan hirveän taitava. Miika Rossilla oli selkeästi ihan muuta mielessään, sillä tämän päivän valmennuksessa menimme vain käyntiä ja ravia pitkin ohjin.
Huippuvalmentajamme Miika Rossi hoki koko valmennuksen sellaisia asioita kuin "tunne sen liikkeet" ja "ole yhtä hevosen kanssa" ja "sen jalat on sun jalat" ja niin edelleen. Yleensä kovin ankara ja rankkaan työntekoon uskova uskollinen valmentajani kuulosti ihan joltain huuhaa-elämäntapagurulta. Mielipiteeni näkyi ilmeisesti joko naamastani tai ratsastuksestani, kun Rossi pysäytti meidän yhtäkkiä ohjiin tarttumalla ja komensi itselleen ominaisempaan, ankaraan tyyliin minua yrittämään kunnolla, tai sopimuksemme ei täyttyisi. Siitä eteenpäin yritin. Oikeasti yritin kuunnella hevosen treenattujen lihasten liikkeitä. Ratsastin käskystä käyntiä silmät kiinni ja yritin kuvitella olevani kentauri. Yritin rentoutua. Yritin saada koko ajan vaikeampia pyyntöjä läpi Suddelle pelkillä painoavuilla, ilman satulaa, ohjat kaulalla roikkuen.
Kun valmennus loppui, minulla oli ensin ihan hirveän rentoutunut olo. Kun huomasin tuhlanneeni juuri kaksi ja puoli (!!!!) tuntia elämästäni tällaiseen diipadaapaan muutenkin kiireisenä talvena, raivostuin ja lähdin toimistolle ovet paukkuen. Sudde jäi valmentajansa hoidettavaksi.
Omalaatuinen kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Olin suostunut Miika Rossin valmennettavaksi Suddella vain siitä syystä, että saisin lisää treeniä. Kuvittelin, että meille pidettäisiin huikeita spektaakkelimaisia valmennuksia, joissa mentäisiin hirveän vaikeita asioita ja kehityttäisiin vauhdilla, sillä Sudde on kaikesta huolimatta ihan hirveän taitava. Miika Rossilla oli selkeästi ihan muuta mielessään, sillä tämän päivän valmennuksessa menimme vain käyntiä ja ravia pitkin ohjin.
Huippuvalmentajamme Miika Rossi hoki koko valmennuksen sellaisia asioita kuin "tunne sen liikkeet" ja "ole yhtä hevosen kanssa" ja "sen jalat on sun jalat" ja niin edelleen. Yleensä kovin ankara ja rankkaan työntekoon uskova uskollinen valmentajani kuulosti ihan joltain huuhaa-elämäntapagurulta. Mielipiteeni näkyi ilmeisesti joko naamastani tai ratsastuksestani, kun Rossi pysäytti meidän yhtäkkiä ohjiin tarttumalla ja komensi itselleen ominaisempaan, ankaraan tyyliin minua yrittämään kunnolla, tai sopimuksemme ei täyttyisi. Siitä eteenpäin yritin. Oikeasti yritin kuunnella hevosen treenattujen lihasten liikkeitä. Ratsastin käskystä käyntiä silmät kiinni ja yritin kuvitella olevani kentauri. Yritin rentoutua. Yritin saada koko ajan vaikeampia pyyntöjä läpi Suddelle pelkillä painoavuilla, ilman satulaa, ohjat kaulalla roikkuen.
Kun valmennus loppui, minulla oli ensin ihan hirveän rentoutunut olo. Kun huomasin tuhlanneeni juuri kaksi ja puoli (!!!!) tuntia elämästäni tällaiseen diipadaapaan muutenkin kiireisenä talvena, raivostuin ja lähdin toimistolle ovet paukkuen. Sudde jäi valmentajansa hoidettavaksi.
Lokakuu 2015
Hakkasin näppäimistöä ihan liian lujaa kirjoittaessani hakusanaa Googleen. Miika Rossi, joka selaili laiskasti työkalenteriaan takanani toimiston sohvalla vilkaisi ruutuun salaa.
"älä", hän sanoi lyhyesti nähdessäni hakusanani Honkajoki.
"Kuulehan kääpiö! Mä maksan sulle valmennuksista, enkä suinkaan siitä, että-" kiihdyin heti. "Se että sä suutut on merkki siitä että tiedät tekeväsi väärin", Miika Rossi sanoi rasittavan rauhallisella äänellä ja korjasi silmälasiensa asentoa.
"Kuule. Se on lojunut täällä taas yli puoli vuotta tekemättä mitään", muistutin raivoissani.
"Se on kilpaillut", Rossi sanoi taas ihan rauhallisena.
"Mä vihaan sitä!" ulvoin.
"Etkä vihaa."
"Vihaanpas."
"Etkä vihaa. Sä et vaan rakasta sitä. Mutta et sä sitä vihaa. Se aistis sen kyllä eikä sillä menis hyvin kisoissa, jos sä vihaisit sitä. Kuule, mulla on sulle ehdotus. Mä valmennan sua ilmaiseksi sillä ens kesään asti, ja sillä aikaa sä harkitset mitä haluat tehdä sen kanssa."
Niin oli Sudden kauheaa kohtaloa taas siirretty. En ymmärtänyt, miksi Miika Rossin oli ollut pakko pelastaa se kuolemalta, mutta itse olin suostunut diiliin vain saadakseni lisää valmennuksia. Se olisi ihan sama, millä hevosella ratsastaisin: silti kehittyisin koko ajan ratsastajana. Lisäksi minun oli ollut aina pakko myöntää, että Sudde on taitava, vaikka onkin muuten huono hevonen.
Hakkasin näppäimistöä ihan liian lujaa kirjoittaessani hakusanaa Googleen. Miika Rossi, joka selaili laiskasti työkalenteriaan takanani toimiston sohvalla vilkaisi ruutuun salaa.
"älä", hän sanoi lyhyesti nähdessäni hakusanani Honkajoki.
"Kuulehan kääpiö! Mä maksan sulle valmennuksista, enkä suinkaan siitä, että-" kiihdyin heti. "Se että sä suutut on merkki siitä että tiedät tekeväsi väärin", Miika Rossi sanoi rasittavan rauhallisella äänellä ja korjasi silmälasiensa asentoa.
"Kuule. Se on lojunut täällä taas yli puoli vuotta tekemättä mitään", muistutin raivoissani.
"Se on kilpaillut", Rossi sanoi taas ihan rauhallisena.
"Mä vihaan sitä!" ulvoin.
"Etkä vihaa."
"Vihaanpas."
"Etkä vihaa. Sä et vaan rakasta sitä. Mutta et sä sitä vihaa. Se aistis sen kyllä eikä sillä menis hyvin kisoissa, jos sä vihaisit sitä. Kuule, mulla on sulle ehdotus. Mä valmennan sua ilmaiseksi sillä ens kesään asti, ja sillä aikaa sä harkitset mitä haluat tehdä sen kanssa."
Niin oli Sudden kauheaa kohtaloa taas siirretty. En ymmärtänyt, miksi Miika Rossin oli ollut pakko pelastaa se kuolemalta, mutta itse olin suostunut diiliin vain saadakseni lisää valmennuksia. Se olisi ihan sama, millä hevosella ratsastaisin: silti kehittyisin koko ajan ratsastajana. Lisäksi minun oli ollut aina pakko myöntää, että Sudde on taitava, vaikka onkin muuten huono hevonen.
Maaliskuu 2015
"Mitä? Joko se nyt tulee? Vastahan se jouluna lähti?" ihmettelin lopetettuani puhelun.
"Se lähti joo jouluna: vuoden 2013 jouluna", keittiössäni kahvitteleva Miika Rossi vastasi, sillä hän tiesi heti kenestä oli puhe.
"Eikö ne tykänneetkään siitä?" pohdin vielä ja mietin, miksi Sudde tuotiin takaisin.
Kun Sudde sitten viikon kuluttua tuli takaisin, sydämeni ei mitenkään sykähtänyt. Hymyilin, otin riimunarusta kiinni ja kiitin sydämellisesti orini hyvästä hoidosta. Kysyin, mikä vika Suddessa oli, kun he halusivat tuoda sen takaisin.
"Se on osaava ja vaikka mitä. älä nyt ymmärrä väärin ja loukkaannu, mutta se on vaan kauhean... Tylsä", vaalea nuori nainen, Sudden vuokraaja, sanoi minulle vähän vaivaantuneena.
"Ymmärrän", sanoin, ja todella ymmärsin. Sudde tosiaankin on maailman tylsin hevonen, vaikka onkin ihan hirveän taitava.
Sudde ei ollut iloinen, eikä surullinen, vaan ihan tavallinen tylsä itsensä päästessään hakaansa. Huokaisten istahdin tallin toimiston tuoliin. Olisi aika kirjoittaa siitä vielä myynti-ilmoitus. Ilmoituksessa luki muunmuassa seuraavia asioita:
Myydään kiltti ja taitava ori parhaassa iässään. Terveeksi todettu. Ylläpitomahdollisuus ennen ostoa. Mennyt neljän tähden kenttäluokkia menestyksekkäästi, pienellä treenillä hyvä kilpahevonen. Ruunattuna vaikka ensihevoseksi. Hintapyyntö 2000e, varusteineen (kaksi satulaa, kahdet suitset, suojia, loimia) 2300e.
"Mitä? Joko se nyt tulee? Vastahan se jouluna lähti?" ihmettelin lopetettuani puhelun.
"Se lähti joo jouluna: vuoden 2013 jouluna", keittiössäni kahvitteleva Miika Rossi vastasi, sillä hän tiesi heti kenestä oli puhe.
"Eikö ne tykänneetkään siitä?" pohdin vielä ja mietin, miksi Sudde tuotiin takaisin.
Kun Sudde sitten viikon kuluttua tuli takaisin, sydämeni ei mitenkään sykähtänyt. Hymyilin, otin riimunarusta kiinni ja kiitin sydämellisesti orini hyvästä hoidosta. Kysyin, mikä vika Suddessa oli, kun he halusivat tuoda sen takaisin.
"Se on osaava ja vaikka mitä. älä nyt ymmärrä väärin ja loukkaannu, mutta se on vaan kauhean... Tylsä", vaalea nuori nainen, Sudden vuokraaja, sanoi minulle vähän vaivaantuneena.
"Ymmärrän", sanoin, ja todella ymmärsin. Sudde tosiaankin on maailman tylsin hevonen, vaikka onkin ihan hirveän taitava.
Sudde ei ollut iloinen, eikä surullinen, vaan ihan tavallinen tylsä itsensä päästessään hakaansa. Huokaisten istahdin tallin toimiston tuoliin. Olisi aika kirjoittaa siitä vielä myynti-ilmoitus. Ilmoituksessa luki muunmuassa seuraavia asioita:
Myydään kiltti ja taitava ori parhaassa iässään. Terveeksi todettu. Ylläpitomahdollisuus ennen ostoa. Mennyt neljän tähden kenttäluokkia menestyksekkäästi, pienellä treenillä hyvä kilpahevonen. Ruunattuna vaikka ensihevoseksi. Hintapyyntö 2000e, varusteineen (kaksi satulaa, kahdet suitset, suojia, loimia) 2300e.
Joulukuu 2013
Olen kyllästynyt tuohon hevoseen, tuohon, mikä tuon nimi nyt on? Suddeen! Olen tähän asti pitänyt ihan kaikista hevosista, villeistä ja pelottavistakin, ja jopa tylsistä, mutta tämä hevonen on ihan kamala. Olen voittanut ja sijoittunut sillä jo muutaman kerran ja se on ihan pätevä kenttäratsu, mutta se ei riitä. Se vain tekee mitä käsketään, eikä kommunikoi kanssani muutoin ollenkaan. Olen harkinnut orin kohtaloa, ja nyt sillä on edessään kolmiportainen suunnitelma.
Ensimmäiseksi laitan sen ylläpitoon. Ehkä minun tulee sitä ikävä. Ehkä pidän siitä, mutta tarvitsen lomaa. Laitoinkin jo Facebookkiin, ht.nettiin ja Toriin ilmoituksen. Siinä sanon, että osaava ori etsii ylläpitäjää. Kaikki onnistuu, mitä orilta osaa vain pyytää. Saa kisata ja saa valmentautua. Etuosto-oikeus, jos ori tulee myyntiin. Sain saman tien kahdeksan yhteydenottoa, ja kaikki tosi hyviä. Kaikki saavat tulla katsomaan Suddea ja joku näistä ihmisistä sen varmaan vie.
Toiseksi, myyn Sudden sen palauduttua ylläpidosta, jos en keksi muuta.
Kolmanneksi, vien Sudden Honkajoelle, jos kukaan ei halua ostaa sitä.
Aloitetaan nyt kuitenkin ylläpidosta. Ehkä tässä käy niin, että huomaan rakastavani tätäkin hevosta. Nyt ei kyllä yhtään tunnu siltä.
Olen kyllästynyt tuohon hevoseen, tuohon, mikä tuon nimi nyt on? Suddeen! Olen tähän asti pitänyt ihan kaikista hevosista, villeistä ja pelottavistakin, ja jopa tylsistä, mutta tämä hevonen on ihan kamala. Olen voittanut ja sijoittunut sillä jo muutaman kerran ja se on ihan pätevä kenttäratsu, mutta se ei riitä. Se vain tekee mitä käsketään, eikä kommunikoi kanssani muutoin ollenkaan. Olen harkinnut orin kohtaloa, ja nyt sillä on edessään kolmiportainen suunnitelma.
Ensimmäiseksi laitan sen ylläpitoon. Ehkä minun tulee sitä ikävä. Ehkä pidän siitä, mutta tarvitsen lomaa. Laitoinkin jo Facebookkiin, ht.nettiin ja Toriin ilmoituksen. Siinä sanon, että osaava ori etsii ylläpitäjää. Kaikki onnistuu, mitä orilta osaa vain pyytää. Saa kisata ja saa valmentautua. Etuosto-oikeus, jos ori tulee myyntiin. Sain saman tien kahdeksan yhteydenottoa, ja kaikki tosi hyviä. Kaikki saavat tulla katsomaan Suddea ja joku näistä ihmisistä sen varmaan vie.
Toiseksi, myyn Sudden sen palauduttua ylläpidosta, jos en keksi muuta.
Kolmanneksi, vien Sudden Honkajoelle, jos kukaan ei halua ostaa sitä.
Aloitetaan nyt kuitenkin ylläpidosta. Ehkä tässä käy niin, että huomaan rakastavani tätäkin hevosta. Nyt ei kyllä yhtään tunnu siltä.
| Päivämäärä | Sukupuoli | Varsa | Emä | Omistaja |
| 23.06.-17 | Ori | Atheist Afterlife RR | No More Sorrow | Oresama/Yorca |
| 29.07.-17 | Tamma | Inca Jewel RR | Indian Jewel | Oresama/Yorca |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti