maanantai 2. maaliskuuta 2015

Agata Jewel YLA2, ERJ-II, KRJ-IV, ERL-III

Tämä on Agata Jewein muistosivu, joka on rakennettu, koska alkuperäinen muistosivu on poistunut omia aikojaan Freewebsistä. Tälle sivulle ei kerätä Agata Jewelin kisakalenteria, eikä yritetä metsästää sen laajaa päiväkirjaa, mutta kaikki muut tiedot virtuaalihevosesta yritetään tähän löytää. Jos muistat tai tiedät jotain (tietoja, varsoja jne), mitä tässä ei jo ole, kommentoi alle!

Agata Jewel VH02-077-1910


Tanskanpuoliverinen
Tamma
160cm
Meriitit YLA2, ERJ-II, KRJ-IV, ERL-III
Syntyi 2005 (tarkka aika ei ollut tiedossa vuosiin)
Kuoli 24.02.2011
Yleispainotus (rekisterissä estepainotus: menestynyt myös kouluratsastuksessa)
Tummanruunikko (kuvan hevonen ei ollut paras mahdollinen rakenteeltaan, vaan näytti kiltiltä)

Agata Jewel eli Agata oli maailman kiltein ja miellyttävin tamma. Se olisi sopinut vaikka ensihevoseksi, ja sellaiseksi Oresama sen oikeastaan ostikin. Se oli Kultakengän Siittolassa asuva tammanreppana, mutta silti ensimmäinen Oikea Ratsu, jonka Oresama osti. Myöhemmin tästä kiltistä vanhasta tammasta tuli omistajansa lempihevonen, ja sitä Agata on edelleen, kakkien näiden vuosien jälkeen.

Evm-sukuinen
i: Zaiga Light (Lightning x Zaiga Queen)
e: Princess of Egypt (Prince The Brave x Egyptian Famous)

Zaiga Light ei esittelyjä kaipaa. Agatan isäorihan on kuuluisuuksien kuuluisuus. Seitsenvuotiaana se oli jo mestari Tanskassa ja muutti Ranskaan. Siellä se menestyi aivan yhtä hienosti ja sen omistaja sai hullun idean. Kierrätetään Zeroa ympäri Eurooppaa ja tuodaan se moninkertaisena mestarina kotiin. Niin Zero lähti. Se koki Saksan, Italian, Ruotsin ja Suomenkin. Se voitti, se sijoittui, se työskenteli uupumatta. Zero oli Euroopan huippuratsastajien kanssa esteradoilla. Sitten tuli aika muuttaa jälleen. Itävallassa ori kaatui esteradalla, eikä noussut enää ylös. Etujalassa oli kivulias ja vaikea murtuma. Kuuluisuus Zaiga Light koki kamalan lopun. Se kuoli vieraassa maassa, vieraiden ihmisten keskellä, kisapaikkansa tallin takana pellolla eläinlääkärin toimesta.
Huippuori Zaiga Lightin siitti aikoinaan Lightning-niminen massiivinen ori. Se tulee samalta kasvattajalta kuin kuuluisuutta niittänyt J-Rock tuli vuosia myöhemmin. Toisaalta taasLight ja Roki eivät liity toisiinsa - Light syntyi Detlef Hofmanin ensimmäisellä farmilla Tanskassa ja Roki toisella farmilla Saksassa. htä kyvykäs Light silti on. Se on Agatan muusta suvusta poiketen kouluratsu ja kuuluisa ulkomaillakin, vaikka ei olekaan itse Tanskan rajojen ulkopuolella käynyt.
Zaiga Queen oli arvoltaan, tuloksiltaan ja luonteeltaan erittäin sopiva synnyttämään Lightningin viimeisen varsan. Ena ei kisannut monessa kisassa - mutta voitti joka ikisen kahta ensimmäistä lukuunottamatta, joissa se keikkui viimeisillä sijoilla. Hyvien suoritustensa ansiosta tamma sai lopettaa kisauran aikaisin ja siirtyä tuottamaan maailmaan huippuvarsoja. Enalla on viisi varsaa, kaikki eri oreista.
Princess of Egypt sai yhden Zeron kolmesta pakasteesta ja näin sai Agata Jewel alkunsa. Priso on yhä tänä päivänä hyvässä kisakunnossa ja jatkaa uraansa. Se oli samanlainen ihmehevonen kuin Zero parhaina päivinään, mutta enää ei yhtä hyvin kisaa. Sen treenaus onneksi oli maltillisempaa ja esteet sopivan kokoisia - Priso onkin edelleen terve ja kisaa nykyään vain pikkukisojen matalissa luokissa. Kun tamman huippukausi oli ohi, se myytiin yksityishevoseksi vanhalle miehelle, joka on entinen kilparatsastaja. Nuo kaksi viihtyvät erittäin hyvin yhdessä.
Prince The Brave oli hyväkuntoinen monikäyttöhevonen. Se taisi niin koulun kuin esteetkin mutta sen lisäksi myös toimi vaunuhevosena hääkuljetuksessa ja astui monta tammaa. 12-vuotiaana Bry ruunattiin ja siitä tuli mitä parhain ja rauhallisin vammaisratsu paikalliseen ratsastuskouluun. Nykyään ori on jo kuollut, mutta se muistetaan ikuisesti monesta asiasta.
Egyptian Famouskin löytyy Agatan suvusta. Kyllä, se on juuri se tamma, joka on Famous Neverheardin varsa. Se sama, joka sijoittui satakaksikymmentäyksi kertaa esteratsastuskisoissa ja neljätoista kertaa kouluratsastuksessa. Juuri se, joka varsoi yhden ainoan varsan, josta uusi omistaja maksoi hurjan korkean hinnan. Eline on legensa yhä edelleen, vaikka vanhuuden takia on jo lähtenyt tästä maailmasta.

Sukuselvitys on vapaasti kopioitavissa Agata Jewelin sukulaisten sivuille copyright-merkintää vastaan.

Agata Jeweliä käytettiin ahkerasti jalostukseen. Tässä tiedossa olevat varsat VRL:n rekisterin mukaan:
VH04-099-5602s. 25/05/2008til-t.Chinese Jewel FAM
VH04-077-6705s. 18/09/2008dwb-o.Señor Sweden G
VH04-031-7057s. 17/07/2007fwb-t.POP'n Roll G
VH06-077-6205s. 31/07/2009dwb-t.Goodbye Agata G
VH06-077-6600s. 16/07/2009dwb-t.Beautyfool G


Jos tiedät lisää varsoista, kommentoi alle!

Agata Jewelillä oli pitkä kisakalenteri. Se on sijoittunut kymmeniä kertoja ERJ:n ja KRJ:n alaisissa kisoissa. Lisäksi tamma on kisannut roimasti villejä ja hieman WRJ:n ja KERJ:n alaisia kisoja.

Päiväkirjaa oli pidetty vuosia ja merkintöjä oli hyvinkin yli sata. Ne kertoivat tavallisista päivistä, kisatuloksista, eeppisistä seikkailuista ja arkiaskareista. Jossain laatiksessa Agata Jewel sai "erikoispisteet" upeasta päiväkirjasta.

Dark Chocolate (epävirallinen muistosivu)

Dark Chocolate

Tämä on Dark Chocolaten epävirallinen muistosivu, joka on tehty, koska Internetistä ei löydy enää oikeaa sivua tälle virtuaalihevoselle. Oresama ei omista Dark Chocolatea, ja jos sille löytyy jostain oikea muistosivu joskus, löytäjää pyydetään jättämään alle kommentti. Jos tiedät lisää Dark Chocolatesta, jätä kommentti.

Linkki poistetuille virallisille sivuille:
http://www.freewebs.com/twistyn/latte.html

Tanskalainen puoliverinen
Ori
170cm
Omistaja Twisty Puzzle
Kasvattaja Joachim Gatrosen (evm)
Estepainotteinen

Luonteeltaan kiltti ja miellyttävä ori. Sijoittunut hyvin ERJ:n alaisissa esteratsastuskisoissa, muutama sijoitus KRJ:n kouluratsastuksesta.

Evm-sukuinen
i: Mister Moon (Thunder x Amore)
e: Finding Another (Yo Tan Bien x Virginia)

Dark Chocolaten isä, Mister Moon oli tumma ratsu, joka hyppäsi korkeita luokkia muita oman aikansa huippuratsuja vastaan. Tämän vaativan ja voimakkaan ratsun täyttäessä yhdeksän vuotta, tilillä oli monia voittoja ja sijoituksia esteratsastuksesta, ja kokonaista yhdeksän varsaa. Upea ori jouduttiin lopetamaan sen murrettua jalkansa laitumella.
Thunder sai nimensä vaikeasta luonteestaan. Vielä viisivuotiaanakaan se ei viitsinyt hypätä esteitä, vaan juoksi suoraan niiden lävitse katkoen ja pudottaen puomit. Kouluttaja ei luovuttanut, omien sanojensa mukaan koska näki orin piilevät lahjat, mutta todennäköisesti ratsun upean rakenteen ja värityksen takia. Vasta kymmenvuotiaana ratsu tasaantui ja alkoi hypätä kilpailuissa. Se ei ehtinyt sijoittua kovin monesti lyhyen uransa aikana, mutta sai sentään onnellisen elämän, jota se jatkaa yhä vielä eläkeläispappana.
 Nopealiikkeinen, hyväkuntoinen ja tottelevainen Amore oli yleispainotteinen. Se kilpaili menestyksekkään, pitkän uran koulussa, esteillä ja kenttäkisoissa ja siirtyi sitten siitostammaksi. Tamma sai monta hyvää varsaa, mutta viimeinen oli vanhalle ratsulle liikaa. Onneksi edes varsa saatiin pelastettua.

Finding Anotherista kiisi monenlaista doping-huhua pitkin poikin Tanskaa sen kisakautena. Koulupainotteiseksi suunniteltu tamma oli loistava suurten luokkien estehevonen. Kiltti tamma totteli ratsastajaansa viiveettä, kääntyi uudelle esteelle jo kesken edellisen hypyn ja nopeutensa, keveytensä ja tottelevaisuutensa takia sijoittui uskomattoman hyvin koko uransa ajan. Tammalla on nyt viisi varsaa ja se kilpailee edelleen pikkukisoissa pitääkseen kuntoaan yllä.

Legenda Yo Tan Bien, viiden varsan isä ja korkeimmat pisteet estehevosten laatuarvostelusta koskaan saanut ratsu tuskin kaipaa enää esittelyä missäänpäin Eurooppaa. Ori muistetaan sen loppumattomasta energiasta. Kilpailuissa se aloitti täysillä, mutta tuntui menevän loppuradasta aina vieläkin nopeammin ja täsmällisemmin kuin aloittaessaan. Pitkä kilpaura ei väsyttänyt tätä leikkisää tapausta ollenkaan, ja ori kuolikin vanhuuteen vasta 35-vuotiaana, puoli vuotta lievästi sairastettuaan.
Virginian nimeä ei tunneta Tanskan ulkopuolella, mutta omassa kotimaassaan jokainen hevosihminen tämän ratsun tiesi. Yleispainotteinen, aavistuksen äkäinen tamma kilpaili aktiivisesti niin koulu- kuin esteratsastuksessakin, menestyen todella hienosti. Sitä ei koskaan palkittu laatuarvostelussa, mutta jokainen tamman kuudesta varsasta oli varattu jo kauan ennen syntymää ja niistä maksettiin huimaava määrä euroja.

(Sukuselvitys on minun kirjoittamani Dark Chocolaten varsaa varten. Tarvittaessa se on kopioitavissa orin jälkeläisten sivuille copyright-merkintää vastaan. Ei tarvitse kysyä lupaa.)

Varsoja on muutamia
tiedossa Haf Ur Own Way G
http://virtuaalihepat.blogspot.fi/2014/11/haf-ur-own-way-g-muuttaa-ulkomaille.html


Lisätietoa & kilpailukalenteria kerätään.
Jos omistit Dark Chocolaten, tee sille muistosivut ja ilmoita tähän alle, niin linkitän oikeat muistosivut tämän epävirallisen sivun alkuun. Voin myös poistaa nämä sivut, jos omistajalla on jotain näitä vastaan.

Fuckta

Fuckta


Tanskanpuoliverinen
VH02-077-6751
Tamma
159cm
Syntyi 14.03.1999 Tanskassa, kasv. Georg Lenn (evm.)
Tuoja Ada
Lopetettu 24.12.2011 vanhuuden vaivojen takia
Yleispainotus (kilpaillut kenttää, esteitä, koulua)

Luonteeltaan kuuma ja vaikea tamma, jolta puuttui riittävä kunnioitus ihmisiä kohtaan. Oli käsiteltävissä, jos hoitaja ja ratsastaja olivat riittävän kokeneita ja reippaita. Kapasiteetikas ratsu, jos taidot sai jotenkin kaivettua esiin.

Evm-sukuinen
i: Fucku (Bedtime x Hands Off)
e: In The Fact (Facts Or Fictions x In The Beginning)

Fucku on jo nuorella iällä ollut loistava kilpahevonen ja hyvin kapasiteetikas ratsu, mutta luonteeltaan äkäinen ja itsepäinen. Esteuransa jo lopettaneen estepainotteisen orin seitsemästä jälkeläisestä Fuckta oli ainoa, joka peri luonteen. Kaikki varsat tosin osaavat hypätä mainiosti. Fucku on ollut täysin terve hevonen aina vanhuutensa päiviin asti ja se kuoli vasta 28-vuotiaana.

Toisin kuin tumma ja äkäinen varsansa, Bedtime oli lempeä, kaunis punaruunikko, joka kilpaili säästeliäästi. Se hyppäsi hienosti, mutta eli pienessä kylässä, jossa ei saanut mainetta eikä tarpeeksi hyvää ratsastajaa. Näyttelyistä ori keräsi silti arvonimiä melko hyvän määrän. Kahden varsansa jälkeen Ben kuoli vanhuuteen kunnioitettavassa kahdenkymmenenkahden vuoden iässä.

Kipakampaa luonnetta esittelee jälleen Hands Off, pienikokoinen hienosteleva tamma. Neiti kilpaili esteillä, koetti kouluakin, mutta lopetti uransa jo kahdeksanvuotiaana osoittauduttuaan liian epävarmaksi hallittavaksi muiden hevosten ympäröimänä. Hannah jäi silti tilalle jalostushevoseksi, koska selvästi osasi hypätä huonosta käytöksestään huolimatta.

In The Fact, koulupainotteinen tamma itäisestä Tanskasta. Tea on ollut kuusivuotiaasta asti vanhan, taitavan kilparatsastajamiehen ratsu, ja jo sen vuoksi menestynyt kohtelaisesti. Todelliset taidot puhkesivat kukkaan kuitenkin vasta tamman täyttäessä yhdeksän - se alkoi tehdä loistavia tuloksia kouluratsastuksessa. Tea olisi jatkanut uraansa vielä, mutta joutui kuusitoistavuotiaana vetäytymään eläkkeelle yhdessä ratsastajansa kanssa, joka ei halunnut enää muiden ratsastavan vanhalla rakkaalla kilparatsullaan. Tea toimii edelleen siitostammana tilalla, ja on hyvin terve ja hyvänluontoinen.

Ruunikolla Facts Or Fictionsilla on velmu maine. Se on ollut elinaikanaan varsinainen lukkoseppä, tallimestarin mukaan selviytynyt ulos karsinastaan jokaisena yönä. Tammojen luo vaeltalun takia ori ruunattiin välittömästi sen astuttua kaksi tammaa. Kouluradoilla menestystä siunaantui vasta ruunauksen jälkeen, kun herra jätti tammat rauhaan, mutta uransa lyhyen huippukauden aikana se ehti haalia itselleen palkinnon kouluratsujen laatuarvostelusta.

Suvusta löytyy myös In The Beginning, joka niinsanotusti oli suvunsa ensimmäinen todellinen tähti. Tamma joutui kouluratojen lisäksi koko ajan ponnistelemaan kukistaakseen myös vanhempiensa maineen, ne kun olivat aivan tavallisia harrasteratsuja, joiden varsoista ei oltaisi ikinä uskottu kehittyvän potentiaalista kilparatsua.



Varsoja oli muutamia. Tiedossa enää vain Haf Ur Own Way G
http://virtuaalihepat.blogspot.fi/2014/11/haf-ur-own-way-g-muuttaa-ulkomaille.html
Varsa on muuttanut ulkomaille 2014.

Fucktalla oli muutamia sijoituksia este-, koulu- ja kenttäratsastuksesta, mutta ne ovat kadonneet.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Berry Rox (KRJ-II, YLA2)

  Berry Rox - The Horse

Berry Rox lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 25.02.2015.
Berry oli kuollessaan 33-vuotias.
Berry oli toinen omistamani holstein, ja opin sen kanssa paljon uutta
virtuaalimaailmasta. 


Nimi Berry Rox, "Berry"
Syntymäpäivä04.02.-09
Ikä, ikääntyminenKuollessaan 33v, oma ikääntyminen
RekisterinumeroVH06-044-1639
RotuHolstein
SukupuoliTamma
Säkäkorkeus166cm
Kasvattajario, Roxbury
OmistajaOresama
AsuintalliZurück
PainotusKoulupainotus
KoulutustasoGP, 90cm
SaavutuksetKRJ-II (12/13), YLA2 (12/14)

 


Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat foto-vik.ru, kiitos!


 
Ostin Berryn vaimokkeeksi ensimmäiselle GP-tason kouluhevoselleni, Barkensten Weichille, ja kahdesti olenkin vuosien varrella Berryn sillä astuttanut. Vaikka tammasta piti tulla vain tämän orin varsojen äiti, on siitä tullut muutakin. Meillä on takanamme pitkä tie ja paljon virheitä, olihan tamma elämäni toinen kovan tason kilpahevonen. Virheistä selviytyessämme pahasuisen ja äkkipikaisen valmentajamme johdolla olemme kuitenkin kasvaneet yhteen. Minun ei pitänyt rakastaa Berryä näin paljon, mutta nyt kun rakastan, ymmärrän, että tamma on yksi parhaista asioista koko elämässäni.

Ensivaikutelma Berrystä on, että se on kuin pieni hento perhonen, joka ei aivan saa pidettyä kurssiaan kevättuulessa. Se on täysin harhakuvitelmaa, ja rikkoutuukin pian tamman näyttäessä, että se takuuvarmasti on, on aina ollut ja tulee olemaan itsepäinen, vaikea ja voimakastahtoinen hevonen, mutta erittäin taitava ratsu. Silti tamman rettelöinti ei ole päätöntä riehumista, vaan pientä kapinointia, joka loppuu siihen paikkaan, kun käsittelijä on reilu ja johdonmukainen. Uudet ratsastajat eivät voi välttyä testailulta, mutta osoitettuaan kyvykkyytensä saavat hekin ansaittua Berryn kunnioituksen.

Kun kumisuka hieroo lihakset löysiksi ja ravan irti kiiltävältä karvalta, on Berryn olo niin hyvä, että se ynisee hiljaa ja yrittää puskea sukaa vastaan. Kaulan juuresta hierottaessa tamma höriseekin hieman yrittäessään vääntäytyä paremmin suan alle. Silmätkin saattavat sulkeutua ihan kokonaan, hirviöt ja tiikeritkään kun eivät voi hyökätä kimppuun jos on niin hyvä olo. Berry saakin hoitajan usein jatkamaan hierontaa pidempään kun on tarve vain näyttämällä kuinka kovasti se siitä touhusta pitää. Siltikään ei voi kuvitella, että muiden harjojen kanssa on samoin. Kyllähän tamma selkänsä, kylkensä ja kaulansa antaa sukia aivan rauhallisesti ympärilleen katsellen, mutta vatsa, jalat ja pää tuottavat välillä ongelmia. Berryn pää on vain herkkä ja se säpsähtelee kosketuksesta, mutta rauhallinen, kevyt silittäminen hetkisen ennen harjaamista rauhoittaa neitiä ennaltaehkäisevästi. Vatsanharjaamisongelman syytä ei tiedetä, kenties Berry vain on epäluuloinen. Se ei luimi, vaan nyökyttelee ja nostelee etujalkojaan. Neiti ei ole koskaan potkaissut, mutta ei kuitenkaan kannata ottaa turhia riskejä hevosten kanssa ja kurkotella typerästi päätäänkin vatsan alle. Eivät ne muutamat rapakokkareet treenissä niin haittaa, jos niillä voi turvata ihmishengen. Jalkojen harjaamisessa ongelma on selvä: tamma on yliavulias ja kuvittelee että sen pitää nostaa kavionsa maasta kuten kaviokoukkua käytettäessä. Se ei ole vaarallista ja jalan voi harjata vaikka se olisi ylhäällä koukussakin, mutta varsinkin kiireessä tekee mieli antaa Berryn kuulla kunniansa. Eihän sille kuitenkaan avuliaisuudesta voi suuttua.
Sitten, kun harjaus on suoritettu, on aika satula kaulalle ja liu'uttaa se selkään. Jostain syystä Berry laskee päänsä alas, kenties odottaa jo suitsia, mutta muuten se ei reagoi tähän vaiheeseen. Sen sijaan satulavyön kiristyksessä tulee muistaa tämä etujalkojen uhkaava nostelu ja kurottaa vyö vatsan alitse vain yhdellä kädellään. Berry rauhoittuu heti kun vyötä on kiristetty pari reikää. Se siis riehuu vain kun se on löysällä. Tamma ei pullistele.
Aina satuloinnissa niin hyväntuulinen Berry poimii kuolaimet suitsijan kämmeneltä sirosti ja ihmistä tuskin huulillaan hipaisten. Se laskee päätään vielä vähän alemmaksi kunnes niskahihna on saatu vedettyä sen korvien yli ja harja aseteltua otsahihnan kanssa hyvin. Merkki nostaa päätä hieman on Berrylle selvä: hoitaja koskettaa sen leukaa kämmenellään. Sitten tamma pitää päätään paikoillaan kunnes kaikki remmit ovat kiinni.

Kentällä tamma organisoi heti aluksi jonkinasteisen mellakan. Ensi alkuun ihmeteltiin, miksi hevosen käytös on joskus täyttä riehumista ja joskus vain äkäinen pukitus laukannostossa. Syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin alaturparemmi. Berry ei tarvitse sitä, sille ei tulisi mieleenkään availla suutaan jos ohjasavut ovat tarpeeksi helliä. Pienen ahtaanpaikankammonsa vuoksi tamma kieltäytyy käyttämästä alaturpahihnaa. Tavallisenkin turpahihnan poistaminen saa tamman rentoutumaan kokonaan - mutta myös luistamaan treenistä. Oli turpahihnaa tai ei, lämmittelyllä on Berryn kanssa muukin tehtävä kuin saada lihakset toimimaan. Siinä määritellään, kumpi päättää treenistä: ratsu vai ratsastaja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista asioista: ravia, käyntiä, pysähdyksiä, käännöksiä. Kun Berry lopettaa vastustelun niissä, se lopettaa vastustelun kaikessa ja vaikeammatkin asiat alkavat sujua.
Sitten on vuorossa itse treeni, ja voi niitä askellajeja. Jo käynnistä tulee mieleen tanssiaskel, mutta ravi on jo poikkeuksellisen tasainen ja rauhallinen, kun kyseessä on näin iso hevonen, vaikka olisikin kouluratsu. Laukka tuntuu välillä keinahtelevan liiankin löysästi ja rennosti, joten siihen on ratsastajan muistettava tuoda ryhtiä ja rytmiä. Heti jos ratsastaja osaa, Berrykin on kenuhevosmaisen mukava. Apuihin Berry yrittää vastata mahdollisimman täsmällisesti, mutta se yrittää arvata myös epäselvien apujen tarkoituksen. Tämä on hyvä asia, mutta tahattomat, pienet, vahingossa tehdyt puristukset tai ohjan kiristykset saavat hevosen suorittamaan mitä kummallisimpia liikkeitä tai askelia.
Vaikka Berry ei ole estehevonen, se hyppää melkein metrin. Ja kyllä se pitääkin hyppäämisestä hyvin paljon - se vain ei ole kovin hyvä siinä. Laukka muuttuu hallitusta keinumisesta tiikerimäisen pitkäksi ja voimakkaaksi, samalla myös pomppivammaksi ja epämukavammaksi. Ratsastajan on määrättävä ponnistuspaikka, muuten Berry hyppää joka ikinen kerta askeleen liian myöhään ja pudottaa kaikki puomit. Sen lisäksi tamma tapaa hypätä päin tolppia. Alastulo on kuin linnulla, joka törmää ikkunalasiin: täysin yllättävä, ja niin voimakas että siitä melkein pökertyy ellei osaa odottaa sitä. Mutta kyllä Berryllä uskaltaa myös hypätä vähän, tosin vain kotipihassa ja harrastelun kannalta.
Maastoiluun tammasta ei ole. Se menee teitä ja polkuja pitkin pelottomasti ja rauhallisesti, mutta ei halua ottaa askeltakaan rapaisella, huonolla tiellä, eikä siltä onnistu uuden polun luominen. Neiti ei ole edes kovin varma askelistaan ja kompuroi astetta kapeammalla tai kuoppaisemmalla polulla jo hitaassa ravissa. Silti se nauttii kevyestä maastoilusta paarmattomilla säillä, ja lumen narskuminen kavioiden alla vain kohottaa tunnelmaa. On selvää, että Berryn ongelmat johtuvat harjoituksen puutteesta eivätkä koordinaatiokyvyn heikkoudesta: vuonna 2012 se maastoili melko hyvin, kun sitä hoiti maastoilusta kiinnostunut tyttö.

Koska Berry aina voittaa kaikki koulukisoissa, miksi ihmeessä se kilpailee? Vastaus on selvä: se nauttii.
Tamma tuntuu heräävän kototreenejä paremmin vasta kilpailujen loppumattomassa hälinässä ja kameroiden salamavalojen räiskeessä. Kaikki ovat kiinnostuneita tammasta jo siksi, että sen suvussa on niin upeita hevosia, joita maan parhaat kasvattajat ovat kasvattaneet. Kaikki haluavat taputtaa ja ottaa valokuvan - ja Berrylle tulee joka ikinen kerta kiire lämmitellä luokkaa varten, ja uuden ratsastajan tapauksessa myös taistella siitä, kuka on pomo.
Kun vihdoin on aika astua matalan kouluaidan yli ja tervehtiä tuomareita, Berry sulkee silmänsä kahdeksi pitkäksi sekunniksi. Se hengittää syvään ja ottaa äkäisen ilmeen. Sen korvat käyvät luimussa ja nousevat sitten pystyyn - tamma on valmis. Se ylittää itsensä jokaisella kerralla. Se menee koko ajan paremmin. Vaikka tuomarit osaavat jo odottaakin ihmeellistä suoritusta, he yllättyvät aina.

 Loppujen lopuksi ihmeellinen, kuuluisa Berrykin on vain mamman kultsi ja aivan tavallinen hevonen. Sille se uusi sinivalkoinen ruusuke ei merkitse mitään. Berryn palkinto on vasta se, kun kaikki omat ihmiset halaavat ja taputtavat sitä, ja se oma hoitaja kuiskaa korvaan, että rakastaisi tammaa joka tapauksessa, vaikka se olisikin vanha, jalkansa murtanut ponitamma, jolla ei voisi enää koskaan ratsastaa.



 
Bon Party O' Polo
holst. 170cm
BBQ Party PIC
holst. 165cm
Heroes&Thieves
holst. 168cm
KRJ-II, YLA2
Sweet Sixteen
holst. 160cm
Athena O' Polo
holst. 166cm
Rustyco
holst. 171cm
Joyce America
holst. 169cm
Tropica Witchhearts
holst. 160cm
KRJ-I.
Dhampir PB
holst. 168cm
KRJ-II, KTK-III, YLA3
Vir MVA Ch Dunpeal GER
holst. 171cm
VIR MVA, Ch, KRJ-II, KTK-II, YLA2
Melancholic
holst. 169cm
Sleeping Sicknes 54
holst. 158cm
KRJ-II
Vir MVA Ch Dark Arts
holst. 178cm
Vir MVA, Ch
Friesenhexe GER
holst. 168cm kuollut
KRJ-III

 
Bon Party O' Polo
O' Polo Warmbloodsin hieno kasvatti. Tämä kaunis, GP-tason kilparatsu kilpaili vuodet 2008 ja 2009. Ruunikko ori asuu nykyään Styllo Warmbloodsissa. Berry on tämän 170cm korkean, hyvätapaisen orin ensimmäinen varsa, joskaan ei varmasti jää viimeiseksi. Upeanoloisen orin suvusta löytyvät kaikki parhaat nimet.

BBQ Party PIC
GP-tason kilparatsu, kiltti ja kaunis, voiko orilta muuta enää toivoa? "Paprika" on Tropican kasvatti, mutta elänyt elämänsä O' Polo Warmbloodissa kilparatsuna. Nyt kun sijoituksia on jo lähemmäs sata kappaletta ja varsojakin muutama (mm myös lähemmäs sata kertaa sijoittunut Illyria PB), on hyvä viettää ansaittuja eläkepäiviä. 165cm korkea BBQ Party PIC on ollut elämänsä terve ja kiltti, sekä uskomattoman ryhdikkäällä ja miellyttävällä ulkonäöllä siunattu.
Heroes&Thieves
Jos ei tunne tätä nimeä, ei tiedä mitään holsteinien suvuista. Upea, KRJ-II ja YLA2 -palkittu evm-sukuinen ori on yhdentoista kapasiteetikkaan, hienosti GP-tasolla pärjäävän varsan isä. Kaikki varsat ovat hyvin menestyneesti kilpailleita ja suuri osa on ihan mainitsemisen arvoisia nimiä jalostushevosten ja kilpahevosten joukossa. Jokainen on myös perinyt 168cm korkean isäorinsa yksinkertaisen kauniin, sopusuhtaisen olemuksen. Ori on elänyt koko elämänsä terveenä. Kilpakausillaan se saavutti lähes 80 sijoitusta KRJ'n alaisista kilpailuista. Myöhemmin se vietiin laatuarvosteluihin, joista se toi kotiin palkinnot KRJ-II ja YLA2.
Sweet Sixteen
Kuuluisan kouluratsastaja Ban Ghanenin tallilta, Gahnen Farmilta tullut tamma on pieni, mutta luonnetta löytyy senkin edestä. 160-senttinen kaunotar on vaikeasta luonteestaan huolimatta upea, GP-luokkia menevä ratsu. Hyviä, menestyneitä jälkeläisiä saanut tamma. Myös ulkomuoto on erityismaininnan arvoinen: rakenne ja liikkeet ovat täydelliset kouluratsulle. Tamma tuntuu menevän treeneissä ja kilpailuissa kuin huvikseen leikkimällä, aivan kuin sen ei tarvitsisi keskittyä lainkaan.

Athena O' Polo
Massiivinen, kiltti, luotettava ja osaava tamma. 166cm korkea, GP-tason "Alma" on O' Polo Warmbloodsin kasvattama ja omistama kilpahevonen, joka on kerännyt uransa aikana tasan 75 KRJ-sijoitusta. Toinen toistaan upeampia varsoja hienoista, kuuluisista isäoreista löytyy tältä tammalta neljä. Onkohan hyvän, kärsivällisen koulutuksen vaiko kovan treenin ansiota, mutta hevoslehdistön suosikkia, "Almaa", kuvaillaan aikakauden taitavimmaksi puoliveritammaksi.
Rustyco
Tämä evm-sukuinen ori on upeanniminen ja -näköinen kuten kaikki muutkin Gestüt Kommahofista tulleet kasvatit. Näyttelyistä saavutuksena on irtoSERT, koulupuolelta sitten 32 KRJ'n alaista sijoitusta. Tämä Weybridgessä asuva, uskomattoman hyvänluonteinen herrasmies on kolmen kuuluisan varsan isä. Myös hyppäämisen pienillä esteillä taitava ukko on itse edelleen terve ja voimissaan, vaikka ikää onkin jo kertynyt jonkin verran.
Joyce America
Taas yksi suuri, osaava hevonen, tosin tällä kertaa esteratsastaja Shally Hamneyn koulupainotteinen evm-sukuinen kasvatti. Tamma polveutuu suoraan Euroopanlaajuisesti tunnetuista julkkishevosista, Hamlet GERistä ja Rock'n Roll On!'sta. Kaksi irtoSERTiä omistava, 169-senttinen kaunotar on jo vanha, mutta aikoinaan 67 sijoitusta itselleen kouluratsastuksen saralta kahminut. Varsoja "Jollylla" on yhteensä viisi.

Tropica Witchhearts
Oikeasti tämä tamma ei tarvitsisi esittelyjä kaikkien saavutustensa jälkeen. Jokainen kunnollinen, hieno sukutaulu tuntuu sisältävän tämän nimen. KRJ-I -palkittu, jo kilpaeläkkeellä oleva tamma on tavattoman kaunis ja sopusuhtainen, ja vieläpä osaava. Tätä legendatammaa katsellessa tuntuu, että siitä ei voi lausua moitteen sanaa. Tammalla on varsoja kuusi Berryn lisäksi, ja menestyneimpinä voi mainita juuri Berry Roxin. Upeaa ulkonäköä ja hyvää ratsastettavuutta ovat kaikki jälkeläiset perineet suuressa määrin. Tässä on jalostushevonen vailla vertaa!

Dhampir PB
"Manu" sai kilpauraltaan muistoksi palkinnot KRJ-II ja myöhemmin myös YLA3. Sen lisäksi se on kantakirjattu kakkospalkinnolla. Myösnäyttelyissä tämä GP-tason koulupainotteinen raudikko on kerran käynyt, ja sille on myönnetty irtoSERTi. Luokastaan se selviytyi voittajana. Luonteeltaan tämä 168cm korkea ori on todella mukava. Upeita jälkeläisiä sillä on kymmenen kappaletta.
Dunpeal GER
Dunpeal GER eli "D" on menestyksekäs kouluratsu, joka on jo kauan viettänyt leppoisia eläkepäiviään elinikäisessä kodissaan Treachery Warmbloodsissa. 171-senttinen ori on luonteeltaan pehmeähkö. Tusinatavaraksi sitä haukutaan, mutta hevosystävät ja holsteinharrastajat tietävät sen olevan yksi tuhannesta. Hevosen kilpamenestyksestä kouluradoilla kertovat sen saavuttamat kakkospalkinnot YLA-n ja KRJ-n laatuarvosteluista. Tämä vir MVA Ch -palkittu ori on myös kantakirjattu kakkospalkinnolla.
Melancholic
Melancholic oli kaunis, säästeliäästi kilpailtu holsteintamma. Tämä 169cm korkea ratsu hurmasi ensin kilpakentillä, mutta siirtyi jatkamaan sukuaan pian siitostalliin, jotta energiaa jäisi myös varsojen hoitamiseen. Melancholic on saksan-tuonti.

Sleeping Sickness 54
158cm korkea KRJ-II -palkittu Sleeping Sickness eli Lettu kasvatettiin Yaevessa. Loppujen lopukse se kuitenkin päätyi Tropica Warmbloodsiin, ja siellä se on yhä. Omistaja hejdi kilpaili sillä ahkerasti, ja sijoittuihan tamma KRJ'n alaisissa koulukisoissa seitsemänkymmentä kertaa. Laatuarvostelupalkintoja sille ei haettu, vaikka se olisikin pärjännyt niin YLA'ssa kuin KRJ'n laatuarvostelussakin. Sen sijaan tammasta tuli siitoshevonen, ja sille syntyi kaksi hyvin harkittua varsaa. 2007-2008 kun hevonen oli pinnalla, ihailivat monet myös sen nimeä
Dark Arts
Moni muistaa hyvin vielä Dark Artsin, eli Darran, joka eli huippuhetkiään kuuluisuudessa 2007-2008. Vaikka se sijoittui "vain" 35 kertaa kouluratsastuskisoissa, mikä on yleisellä tasolla keskinkertaisesti, se muistettiin. Kenties syynä oli iskevä nimi tai itse hevosen komea, kiiltävänmusta olemus. Ori oli 178cm korkea, mutta ei mikään paksu tankki, vaan sulavalinjainen. Se kiersi elämässään omistajalta toiselle, mutta sai lopulta eläkeläiskodin Evergreystä, jossa se lopulta kuoli vanhuuteen. Orista jäi kuusi jälkeläistä ja siitä on yhä tarjolla pakasteita.
Friesenhexe GER
Tämä tamma tuotiin nuorena saksasta Yaeveen kilpailemaan kouluratsastuksessa, ja kunnon kilpahevonen siitä tulikin. Saihan se sentään KRJ-III -palkinnon. Hevonen oli vaativa mutta taitava ratsu. Se lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi

  This is MY Show!
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
PäivämääräJärjestäjäLuokkaSijoitus
25.03.-09ZurückKRJ/Int.II3/60
28.03.-09ZurückKRJ/GP2/24
30.03.-09Mix DressageKRJ/GP3/40
31.03.-09Mix DressageKRJ/GP5/40
30.03.-09ZurückKRJ/GP4/50
31.03.-09Mix DressageKRJ/GP2/40
31.03.-09ZurückKRJ/GP6/50
04.05.-09MarceilleKRJ/GP2/30
08.05.-09MarceilleKRJ/GP4/30
08.05.-09MarceilleKRJ/GP1/30
31.05.-09PipariKRJ/GP1/30
02.06.-09ZurückKRJ/GP8/80
03.06.-09ZurückKRJ/GP5/80
03.06.-09ZurückKRJ/GP2/80
04.06.-09ZurückKRJ/GP6/80
06.06.-09RoxburyKRJ/GP5/40
06.06.-09RoxburyKRJ/GP6/40
07.06.-09Devilish DressagemastersKRJ/GP3/30
08.06.-09RoxburyKRJ/GP2/40
10.06.-09RoxburyKRJ/GP6/40
12.06.-09RoxburyKRJ/GP6/40
18.06.-09ZurückKRJ/GP6/80
21.06.-09ZurückKRJ/GP4/80
23.06.-09ZurückKRJ/GP8/80
23.06.-09Devilish DressagemastersKRJ/GP8/100
26.06.-09Devilish DressagemastersKRJ/GP8/100
28.06.-09RustlerKRJ/GP5/50
28.06.-09Devilish DressagemastersKRJ/GP9/100
29.06.-09RustlerKRJ/GP5/50
09.08.-09ZurückKRJ/GP9/100
10.08.-09ZurückKRJ/GP5/100
12.08.-09ZurückKRJ/GP2/100
25.02.-12ZurückKRJ/GP3/50
29.02.-12ZurückKRJ/GP1/50
31.03.-13YameraKRJ/GP1/30
02.04.-13SuprantKRJ/GP3/50
03.04.-13Halcyon DressageKRJ/GP3/30
08.04.-13SuprantKRJ/GP7/50
20.04.-13YameraKRJ/GP1/30
20.04.-13YameraKRJ/GP3/30
21.05.-13DurenKRJ/GP1/30
23.05.-13DurenKRJ/GP5/30
25.05.-13DurenKRJ/GP2/30
28.05.-13DurenKRJ/GP5/30
09.06.-13ZurückKRJ/GP4/50
03.06.-13Neverland DressageKRJ/GP4/30
04.06.-13Neverland DressageKRJ/GP1/30
05.06.-13Neverland DressageKRJ/GP3/30
09.06.-13ZurückKRJ/GP4/50
24.06.-13ZurückKRJ/GP2/38
29.06.-13ZurückKRJ/GP1/13
30.06.-13ZurückKRJ/GP1/13
30.06.-13ZurückKRJ/GP3/13
12.07.-13Kk StewartKRJ/GP1/30

 
Helmikuu 2014
Kouluvalmennus: Oresama ja Berry Rox, valmentajana Michael Hahn (Oresama)
Viime kuussa ratsukko meni miten sattuu ihan alusta asti, muttanyt näkyy jo jotain yritystäkin. Oresama liikkuu niin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta Berry ei. Onhan tamma jo melko vanha, eli ei sen tarvitsekaan olla ihan niin vetreä, mutta silti tuollainen ei ole normaalia. Kysyin, onko Oresama harkinnut tilaavansa Berrylle hierojan tai venyttelevänsä sen etujalkoja edes. Oresama sanoi, että itse asiassa on, ja että minun tulisi vähän äkkiä keskittyä valmentamiseen eikä jatkuvaan arvostelemiseen.
Määräsinkin sitten avaavia liikkeitä lähtien pohkeenväistöstä käynnissä ja ravissa sun muusta ala-astekamasta. Pidin kokonaisen avaavien liikkeiden valmennuksen kovassa tahdissa hikoilevalle Oresamalle ja puuskuttavalle Berrylle. Kun lähdin, sanoin, että nyt vedätte saman show:n joka viikko, ja palauttavan treenin seuraavana päivänä, tai muuten minä lähetän eläinsuojelun paikalle. Oresama huusi perään jotain sellaista kuin että hyvin hän Berryä hoitaa, ratastaminen on vain vähän jäänyt.

Tammikuu 2014
Kouluvalmennus: Oresama ja Berry Rox, valmentajana Michael Hahn (Oresama)
Irtonaisuus. Se on päivän sana. Tahtia Berryn menossa on, mutta se ei liikuttele itseään kunnolla. Syynä voi olla mikä vain aina kipeytyneistä paikoista kyllästyneisyyteen, mutta minä epäilen aina ratsastajaa. Oresama saisikin olla itse ryhdikkäämpi, eikä jököttää hevosensa selässä kuin suolapatsas. Berryn ura alkaa olla ohi, mitä sitten, ei tamma kuollut ole! Yhä ja vielä sillä pitää ratsastaa kuin GP-tason kilpahevosella, kun kerran koulua vääntää kentällä. Jos ei halua istua kunnolla ja ratsastaa reippaasti, pitää mennä sinne puskien keskelle metsiin rämpimään! Minun valmennuksissani tuollainen ei käy.
Kun huusin riittävän kovaa ja riittävän vihaisesti, kyllä se Oresama piristyi ja ryhtyi ratsastamaan edes vähän sinnepäin. Berrykin oikeni heti jonkin verran supustaan. En kuitenkaan jaksanut katsella sitä menoa, vaan sanoin tulevani uudelleen sitten, kun Oresama on hoitanut verryttelyn omalla ajallaan ja ryhtynyt kohtelemaan Berryä niin kuin veteraanikilpuria kuuluu. Kunnioituksella.
Joulukuu 2013
Berryni, rakkaani, prinsessani aloitti tässä kuussa virallisesti eläkepäivänsä. Eläköitymistä juhlimme pitkällä taluttelureissulla lumisateessa lämmin loimi sekä minun että heppani niskassa. Illalla Berry sai porkkanoita ja minä tarjosin kakkukahvit koko tallipoppoolle.
Eikä se juhla lopu tähän - jouluhan on tulossa! Vielä on liian aikaista koristaa kotia ja tallia, mutta silti rakastan joulua. Tänä jouluna Inzellissä on hevoskulkue, johon minä ja Berry osallistumme. Minä olen tänä vuonna itse Joulupukki, ja Berry on pukin uljas ratsu, joka tuuraa hänen poroaan, koska lähialueella ei nyt asu poron poroa. Tammalleni laitetaan tonttulakki, tiukuja kaulaan ja jouluinen ratsastusloimi. Ja tietenkin rusetteja harjaan ja häntään!

Lokakuu 2013
Kuten aikaisemmista merkinnöistä (ja muidenkin hevosten päiväkirjoista) voi huomata, olen ollut Berryn mukana matkoilla. Ihan liian kauan. Elämä on ollut yhtä vuoristorataa. Siihen on mahtunut aivan upeita juttuja, mutta myös kurjuutta. Alkukuusta talutin minun Berryni ulos kuljetusautosta vihoviimeisen kerran. Takana on puolitoista vuotta matkustelua niin, että minä olen käynyt välillä kotona, mutta Berry ei. Puolitoista vuotta kilpailuja. Tienpäällä elämistä. Suunnilleen joka viikko eri talliin muuttamista. Berry on kärsynyt, mutta se on myös nauttinut kansainvälisillä kouluradoilla. Viidennen päivän aamuna minä kuitenkin todella päästin Berryn ikiomaan hakaansa Zurückissa, ihan ensimmäistä kertaa. Tamma ei reagoinut siihen juuri mitenkään. Se luulee, että olemme taas vain käymässä jossain, mutta totuus valkenee sille piakkoin. Se ei enää lähde minnekään.
Berrystä on tosiaan tullut julkimo ja nyt se saa jäädä myös siitostamman ammattiin. Kilpailut ovat ohitse. Se on surku ja helpotus. Berry oli taitava, mutta matkustelu ja kovatahtinen urheilu riskeerasivat aika paljon. Onneksi mitään suurempaa ei sattunut - mutta tamma on nyt liian vanha sellaiseen.
Koko kuukauden Berryllä on käynyt vieraita. Siitä tehtiin juttu paikallisuutisiin, Virtuaalimaailma Tänään -lehteen, Virtuaalimaan Sanomiin, Virtuaalixiin ja Virtuaalivarsaan. Kaikki haastattelut ja valokuvaukset ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä, koko kuukauden aikana, joten tamma ei ole millänsäkään.
Seuraavaksi on aika miettiä hevoselleni sopivaa oria vieraisille...

Heinäkuu 2013
No johan on kuuma. Berry on hermostunut paarmoista, ja minä olen suorastaan raivostunut meidän uuden maneesin surkeudesta. Meille tosiaan tehtiin maneesi, vaikka vastustan maneeseja: minusta ne pölyävät ja kaikuvat. No rakentajat vakuuttivat saavansa maneesin toimimaan niin, että se ei pölise, se ei kaiu, talvella se lämpeää ja kesällä viilenee helposti. No se toimi viikon, mutta kun tänään yritimme treenata Berryn kanssa, maneesi todella pölisi ja kaikui. Ilma oli rutikuivaa ja polttavan kuumaa. Soitin välittömästi muutamia vihaisia puheluita, ja nyt meidän typerässä maneesissamme on taas rakennusmiehiä.
Lohduttauduimme Berryn kanssa pitkällä, rennolla reissulla uimapaikalle! Emme me uimaan uskaltaneet, koska olen vilukissa, mutta kahlasimme syvälle. Vesi auttoi paarmoihinkin, vaikka ei maneesiasiaa kojannut miksikään.

Tammikuu 2013
Berry-mussukka on melkein valmis lopettamaan kilpailut. Siitostammaa siitä ei uran jälkeen enää tule - se on varsansa jo kantanut. Eläkeläisenä se saa kuitenkin köpöttää muiden mukana vielä vuosikaudet - hyvällä tuurilla vuosikymmenet. En minä tammaa suostu harrastekäyttöön myymäänkään. Rakastan hevostani. Tosiasia on, että kun se eläköityy, minulla ei olisi aikaa sille. Mutta olen jo keksinyt ratkaisun! Siirrän Berryn pihatolle jonkun muun mummon kaveriksi odottamaan rakkainta hevosystäväänsä Geraa. Pian Gerakin saapuu, ja sitten ne tarhailevat yhdessä ympäri vuoden kunnes kuolema ne erottaa. Minä ratsastelen niillä rennosti, kun ehdin, mutta muuten mummelit saavat elää laumassa.
Syyskuu 2012
Kävin Berryn kanssa hevosuinnissa altaalla. Seurasin siis vierestä, kun uinnista enemmän kokemusta keränneet uittivat tammaani. Berry piti uimisesta paljon ja meni rohkeasti veteen, vaikka olisin ennustanut muuta. Pois vedestä noustessaan se kuitenkin säikähti jotain ja ryhtyi riehumaan. Vaikka uittajat tekivät parhaansa, tamma onnistui astumaan kummallisesti rampista ohitse altaan reunaan ja vääntämään jalkansa tosi pelottavan näköiseen asentoon.
Eläinlääkäri määräsi välittömästi ainakin puolen kuukauden harjoittelukiellon ja kuukauden kisakiellon. Jalka ei ole murtunut tai sijoiltaan, mutta lihakset kuulemma kärsivät pahasti. Kipeä Berry on, sitä ei voi kieltää kukaan. Sen liikunta koostuu nyt kävelytyksestä ja laitumella jolkottelusta. Kävelylle se ei tahtoisi ollenkaan, koska tottakai jalalla sattuu astella eläinlääkärin määräämä, joka kerta pitenevä matka.
Ei voi mitään. Turha surkutella. Ei auta kuin parantua kunnolla, jotta Berry vielä pääsisi jatkamaan uraansa.

Elokuu 2012
Kouluvalmennus: Oresama ja Berry Rox, valmentajana Michael Hahn (Oresama)
Tulin auttamaan ratsukkoa Berryn kompasteluongelmassa, ja näinkin heti syyn kompurointiin. Tammasta on tullut epävarma menijä, koska sen lihaksisto ei ole kunnossa. Ilman valmentajaa Oresama on kenties ratsastanut hevosellaan eri tavalla. Keskityimme siis liikkeisiin, joilla saadaan palautettua hevosen itsevarmuutta ja harjoiteltua etupäätä mahdollisimman turvallisesti.
Ensin venyttelimme ja verryyttelimme lihakset. Oresama ratsasti helppoja maapuomeja, joiden välejä välillä venytin ja välillä kavensin. Harjoitus toistettiin käynnissä ja ravissa.
Loputunnin teimme raviharjoitusta. Ohjeistin Oresamaa istumaan Berrylle sopivasti. Painopiste taaemmas, jalustimet pidemmäksi. Kun tamman etupäällä oli vähemmän painoa, se tietenkin kompasteli vähemmän.
Berryn tilanne ei ole paha eikä huolestuttava. Se tulee entiselleen harjoituttamalla. Määrään kotiharjoituksiksi maastoilua ja hevosuintia.

Heinäkuu 2012
Terveiset Itävallasta! Berry on kilpaillut parhaansa mukaan minun kanssani, ja menestynythän se on. Silti emme aio tulla vieläkään takaisin. Olen vastannut Berryn ihailijoiden kyselyihin mailitse, mutta koska en enää jaksa, vastaan vielä tässäkin. Tamma siis on oikein hyvässä kunnossa ja lupaan kertoa heti, jos jotain tapahtuu. Paluun ajankohtaa en ole vielä määritellyt, mutta ei se ainakaan ennen ensi kevättä tapahdu. Arvioisin, että kesällä 2013, mutta vielä en lupaa mitään. Ja kyllä, Berryä saa tulla katsomaan, mikäli reissaa reittimme lähellä. Enkä ota tammalle nyt hoitajaksi ketään, vaikka ahkerasti sitä minulta kysytäänkin: sillä ja toisella mukanamme kulkevalla hevosella on jo riittävästi henkilökuntaa ympärillään. Kiitos kuitenkin terveisistä, kyselyistä ja tarjoutumisista.
Tämän päivän ohjelmana meillä on Berryn kanssa tapaaminen erään saksalaisen valmentajan kanssa. Arvioimme, pystyisikö hän valmentamaan meitä ensikuussa muutamaan kertaan joissain asioissa, jotka oma valmentajamme, rakas Elle DuLaud on jättänyt huomiotta. Kullakin valmentajalla, ratsastajalla, hevosella ja ratsukolla on oma tyylinsä, ekö niin? Viimeaikoina Berry on kompastellut liiaksi, joten siitä on päästävä eroon.

Toukokuu 2012
Pakkaamista, pakkaamista, pakkaamista. Olen kyllästynyt Visualizmin kuvioihin, joten päätin lähteä. Berry tulee mukaan, samoin EgoIZM. Lähtö tapahtuu muutaman päivän kuluttua, mutta olen valmistautunut siihen koko kuun. Olen valmistellut tallin palkkaamalla porukkaa ja ylentämällä Markuksen väliaikaiseksi tallimestariksi. Olen valmistellut itse matkan varaamalla lentoja, ilmoittautumalla kilpailuihin etukäteen ja etsimällä Berrylle ja Eskolle tallin, josa ne voivat olla nyt ensialkuun lähellä ensimmäisiä kilpailuita. Nyt valmistelen itse hevosia: tänään kävi lääkäri tarkistamassa tilanteen. Berryn matkustamiselle ei ole esteitä. Viimeinen pakollinen rokotus annettiin myös tänään. Se vahvistetaan sitten ulkomailla. Rokotustodistukset ja hevosten passit ja muut paperit on pakattu.

Syyskuu 2011
Kouluvalmennus: Oresama ja Berry Rox, valmentajana Michael Hahn (Oresama)
Moneskohan kausi Berryllä on menossa? Sitä en tiedä, koska Elle DuLaud, Oresaman vakiovalmentaja, ei ole valmentanut Berryä koskaan. Ja sen kyllä huomaa, ettei Oresama ole juuri valmentautunut Berryllä (ei jestas, mitä tuhlausta).
Sekä ratsastajan että tamman peruskunto on hyvä, ja ratsussa on paljon hyviä ominaisuuksia. Se ei ole turhan mahtipontinen, eikä liian nöyrä. Siitä on aina hyvä lähteä. Harjoituksessa huusin Oresamalle rataa pari liikettä kerrallaan kentän keskeltä, ja hänen piti suorittaa keksitty ohjelma ohjeideni mukaan. Yllätyselementti näytti tekevän ratsukolle hyvää, koska rata ei mennyt ollenkaan huonosti, vaikka Oresama oli soittaessaan sanonut olevansa vähän jumissa Berryn kanssa. Luulenkin, että harjoittelu tässä on kaavoihin kangistunutta, ei ratsukko.
Valmennuksen lopulla pidimme palaverin. Tiivistettynä kaikessa lyhkäisyydessä ohjeeni on seuraava: rakas Oresama, muuta treeniohjelmaa, älä vain väännä samoja juttuja samassa järjestyksessä päivästä toiseen.

Heinäkuu 2010
Berry on laitumella.
Onhan sitä Berryä ikävä, vaikka se on vain parin kilometrin päässä ihan meidän omalla laitumella. Sen suosikkihevonen maailmassa, Gera, on sen kanssa, eli kyllä se pärjää. Minäkin olen käynyt laitumilla lähes joka päivä. Tammat ovat kaikki olleet iloisia ja terveitä. Berry erityisesti. Minusta tuntuu, että se liikkuu koko ajan. Aina, kun näen sen, se on häntä pystyssä ja ravaa vaikka rinkiä, ellei muuta keksi. Ihan hetkeksi se pysähtyy, rapsuttaa Geraa harjantyvestä hampaillaan ja jatkaa taas. Tammasta näkee kauas, että se nauttii!

Kesäkuu 2010
Berry on laitumella.
Berry pääsi tarhakaverinsa Geran ja muutaman muun tamman kanssa irti meidän omalle laitumelle alkukuusta. Geran kanssa se tietysti liimautui yhteen saman tien, kunhan tammat vain juoksemiseltaan ehtivät rauhoittumaan. Puolen tunnin kuluttua laitumellelaskusta olivat Gera ja Berry, paita ja puo, kylki kyljessä. Ne kävelivät toisiinsa liimautuneina ruohomättäältä toiselle ja jakoivat kaiken, ihan niin kuin haassakin.
On vähämn surku jättää tammat laitumelle, erityisesti Berry. Ei se kuitenkaan maata kaada: tänä vuonna heppakullat ovat kotona. Minä olen koko ajan niistä parin kilometrin säteellä. Sitä paitsi käyn katsomassa niitä joka päivä.

Toukokuu 2010
Tänään opetin Berryä maastakäsin. Sillä on nyt koko kuun ajan ratsastettu niin paljon, että se näytti ihan nauttivan saadessaan harjoittaa lihastensa sijasta aivojaan. Pyöritin sitä alkeellisella, itsetehdyllä western trail -radalla. Silta tuotti ensin hieman ongelmia, koska kopina pelotti Berryä, mutta kaikki muu sujui saman tien. Itse asiassa saimme inspiraation hevosagilityyn, ihan vain harrastepohjalta.
Alan uskoa siihen, että VRL palaa vielä jaoksineen, ja mekin Berryn kanssa pääsemme vielä joskus kilpailemaan. Varsa-asioisakin on nyt kyselty sen verran että kerron siitäkin vielä hieman. Näillä näkymin Berrylle on tulossa vielä yksi, korkeintaan kaksi pikkuvarsaa, joista kumpikaan ei jää kotiin. Mieluiten antaisin ne pois tilausvarsoina, joten saa tulla kysymään!  Lokakuu 2009
Huh huh. Ei mitään muuta sanottavaa. Katsokaa ja ihailkaa tuota sijoitusten määrää, joka kuvastaa minun voittamattoman tammani uskomattomia taitoja. Neiti on rohkea, varma ja osaava. Sitä niin aliarvoitiin ensimmäisissä kilpailuissa, mutta nyt senkin nimi on jo hevosten historiassa komeilemassa.
Varsakultakin syntyi. Raspberry Riot nimettiin tämän kauniin emänsä mukaan. Pieni Rio on terve ja luonteikas varsa ja tulee varmasti pääsemään yhtä pitkälle kouluratsastuksen parissa, kuin kaunis emänsäkin.
Berry voisi olla nyt vaikka vuoden varsalomalla kokonaan ja sitten sen voisi uudelleen astuttaa jollain kivalla oripojalla vähän ennen laatuarvostelutilaisuuksia... Emmeköhän me niihinkin jo ensikesänä pääse!  Syyskuu 2009
Olemme ilmoittautuneet ihan kivasti GP-luokkiin koulukisoissa. Berry on niin hyvässä kunnossa, että sijoituksiakin pitäisi tulla ainakin muutama. Oria ei ole löytynyt uuden varsan isäksi, mutta en luovu toivosta. Berryhän on sellainen kaunokainen, että ehkä porukka ei uskalla tarjota hevosiaan... Minä itse kun ainakin yritän tarjota muiden hevosille aina samantasoisia puolisoita.
Tammalle ei ole ainakaan mitään heinämahaa tullut, vaikka se on tuoretta heinää syönyt kuin norsu. Usein otan sen ihan vain riimunarun päähän ja annan syödä puutarhasta, mutta silloin tällöin laitan neitokaiselle lännenkuolaimen suuhun ja syötän sitä selästäkäsin maastopolkujen vierestä. Tamma näyttää pitävän enemmän jälkimmäisestä tavasta.  Elokuu 2009
Berry on laitumella Divine Angelissa.
Onneksi tamma tulee pian. En enää ikinä laita sitä muualle kuin omalle laitumelle! On ollut niin kova ikävä! Tässäkin kuussa olen vain kerran käynyt Divine Angelissa hevostani katsomassa, koska ei ole aikaa. Siellä se on, isolla laitumella. Se on terve ja onnellinen. Mutta se ei riitä! Haluan, että Berry on ihan koko ajan minun kanssani!
Viime kuussa laidunvastaavan havaitsema ihottuma on nyt kuitenkin saatu hoidettua sillä rasvalla, jota eläinlääkäri suositteli. Hyvä. Henkilökunta siellä Divine Angelissa on jaksanut tammaani hoitaa ihan niin kuin omaansa. Tietenkin maksan laitumesta, eli olen oikeutettu saamaan palvelua, mutta Berryä hoidetaan selkeästi hellästi ja sen kunnosta ollaan aidosti kiinnostuneita.

Heinäkuu 2009
Berry on laitumella Divine Angelissa.
Tässä kuussa olen kerran hakenut Berryn kanssani ratsastamaan. Menimme Divine Angelin maastoissa vähän käyntiä ja ravia. Se oli ihan mukavaa muuten, mutta tamma veti koko ajan laitumen suuntaan.
Alkukuusta Divine Angelin laidunvastaava huomasi Berryn sään tienoilla ihottumaa, kun hän tarkasti hevosia. Hän tiedotti asiasta heti minulle, ja eläinlääkärin kanssa juteltuani ostin Berrylle jotain lääkerasvaa.
Kun kävin tammaa katsomassa, laidunvastaava yritti näyttää ihottumaa minullekin, mutta en minä paljoa sitä nähnyt hevoseni selässä. Hän vain naurahti ja sanoi, että se oli aluksi melko pahan näköinen, mutta lääkerasva selvästi auttaa Berryä. Kiitin moneen kertaan hevoseni hyvästä hoidosta. Arvostan Divine Angelin henkilökunnan vaivannäköä suuresti.

Kesäkuu 2009
Berry on laitumella Divine Angelissa.
Pitkää laidunkautta se Berry viettää. Huh huh. Melkein kolme kuukautta se saa temmeltää kavereiden kanssa. Vielä ainakaan sen riemulla ei ole rajaa, kun kävin sitä katsomassa Divine Angelissa. Se hengailee Geran kanssa, niin kuin aina, mutta on saanut myös uusia ystäviä. Tammoilla on melko suuri lauma, jossa ne laiduntavat, mutta ainakaan vielä ei ole mitään kinaa tullut laumanjäsenien välille. Tammoilla on keskuudessaan selvä johtaja, eikä ketään varsinaisesti kiusata. Berry kyllä yrittää nyppiä hampaillaan aina yhtä pienempää tammaa, mutta Gera ja johtajatamma kieltävät sitä välitömästi. On ilo seurata näin hienojen hevosten ihania laumasuhteita.

Toukokuu 2009
Alkukuusta tuli vähän kisailtua, mutta nyt on aika laiduntamisen. Tuli siinä vähän tippa linssiin, kun minun Berry-vauvani ravasi häntä pystyssä, taakseen vilkaisematta hevoskavereidensa mukaan isolle laitumelle. No, se ansaitsee lomansa ja minun on lopetettava valittaminen.
Toisaalta taas, olen alkanut etsiskellä sulhasta tälle tammalleni. On jo korkea aika toiselle varsalle, noita sijoituksiakin kun on jo jonkin verran. Yhden potentiaalisen ehdokkaan olenkin jo tähänmennessä löytänyt, mutta ei oikein tunnu nyt olevan kovasti markkinoita meidän Berrylle.
Kolmas varsa tammasta on tilattu jo, ja olen ylpeä siitä kuinka joku ihan oma-aloitteisesti halusi tämän neidon jälkeläisen omaan talliinsa. No, Berry on kaunis, hyväsukuinen, kapasiteetikas, menestynyt...  Huhtikuu 2009
Kuten viimekuussa taisin mainita, tämä kuu on pyhitetty levolle. Berry nauttii leppoisasta elosta ja on saanut karvansa jo kiiltämään ja kavionsa paremman näköiseksi. Nyt kun on vertailukohta, niin kylläpäs se olikin ruma ja laiha vielä vähän aikaa sitten.
Jatkamme kärryreissuja edelleen, tosin nyt lumi on sulanut ja aurinko on polttanut tien pölyiseksi, niin että menemme sitten hitaampaan tahtiin isommilla teillä. Suurin osa viikosta menee aina koulutreeneihin, yksi päivä ajoon, mutta aina meillä on ollut aikaa pitää kokonainen laiskottelupäivä tai maastossakävelypäivä vähintään kerran viikossa. Berry ainakaan ei näytä valittavan tästä järjestelystä...  Maaliskuu 2009
Tuli niitä sijoituksia nyt muutama haalittua. Berryn ensimmäinen kisaspurtti stressasi tammaa itseään niin paljon, että se alkoi laihtua. Ensikuu onkin sitten varattu lepäilemiselle ja toukokuussa kilpailemme jälleen hiljalleen. Tottakai se on nuorelle hevoselle kauhistus tämä kisatouhu ensialkuun. Ei voi Berryä kukaan moittia.
Mamia ja isiä olemme moikanneet ratsastusretkillä nyt tässä kuussa toista kertaa. Vertaan omaa tammaani jatkuvasti sen emään. Eihän tämä nuori, hontelo, varsamainen kakara vielä ole yhtä kaunis, mutta olin sitten puolueellinen tai ei, kengittäjä kehui Berryn olevan yhtä kaunis kuin emänsä nuorena. Toivottavasti se on yhtä kaunis myös parhaassa kisaiässään sitten...  Helmikuu 2009
Hui sitä menoa, kun Berry painaa! Lunta on vielä jonkin verran ja sehän vain lentää kun Berry juoksee ohi. Tamma on uskomattoman nopea ja voimakasliikkeinen - huomasin sen ajaessani neitiä koppakärryistä huvikseni eräänä iltapäivänä. Berry nautti, kun sai välillä vain juosta eteenpäin ja minäkin rentouduin kun ei tarvinnut miettiä mitään. Aloimme ajaa lenkkiä kerran viikossa. Tällainen vapaampi toiminta nosti suoritusten tasoa kouluradoillakin ja olin iloisesti yllättynyt kun huomasin meidän tulevan kisakuntoon jo ensikuussa. Loistohomma, odottakaamme jännittyneinä. En lopeta ajamista edes kisaspurtin ajaksi.  Tammikuu 2009
En ollut uskoa silmiäni, kun kaunis nuori hevonen astui ulos kuljetusautosta. Mielestäni se näytti hennolta kuin perhonen, mutta mielikuva rikkoutui välittömästi kun yllättävän vahva tamma kiskaisi itsensä vapaaksi ja jäi epävarmana pohtimaan lähteäkö tielle karkuun vai ei. Kesti sekunteja ennen kuin uskalsin ohittaa tamman ja varmistaa, että portti oli jo suljettu auton jäljistä. Rentouduin, häädin Zackin ja tallitytöt pulisemasta ja lähestyin tammavarsaa hitaasti. Se antoi kiinni, mutta huomasin siinäkin antautumisessa heti tietynlaista asennetta.
Päivien kuluessa minä opetin Berryä ja se minua. Tajusin taluttaa sitä löysällä narulla ja se seurasi todella hienosti, vaikka järjestikin kohtauksen aina narua lyhennettäessä tai pelkästä riimusta talutettaessa. Kasvattaja oli opettanut neidin kääntymään pää portillepäin ennen kuin se päästettäisiin irti haassa, ja oli mahtavaa kun ei tarvinnut pelätä liiskaantumista edes nuoren ja epävarman varsan kanssa.
Berry oppi pian tervehtimään minua. Jos se oli karsinassa saapuessani, se hirnahti. Jos se sattui olemaan jo haassa, se juoksi minua vastaan ja odotti portilla taputuksia. Pian se alkoi myös seurailla tekemisiäni. Sen katse vahti lakkaamatta kun harjasin ja ratsastin vanhempia hevosia. Minusta tuli sen äiti.
Loppukuusta oli aika lähteä ensimmäiselle hieman pidemmälle maastoretkelle tammalla. Ajattelin, että miksikäs emme menisi samalla matkalla morjenstamaan kasvattajaakin. Odotin Berryn taholta raivaria kun se näkisi taas tuttuja hevosia. Ei mitään. Ei edes hirnahdusta tervehdykseksi. Kasvattajan se tunnisti ja hörisi yllättävän varsamaisesti ja puhisten. Kun laskeuduin tamman satulasta ja annoin ratsuni varsa-aikojen ihmisystävien katsella sitä, sain haikeita hymyjä ja kehotuksen tulla uudelleen joskus.
Olen onnekas saadessani olla Berryn kaltaisen hevosen lähellä.
  Baby Berries
200309 o EgoIZM (i: Barkensten Weich)
200609 o Tonicizm (i: Real Red Tonic)
010709 t Raspberry Riot ZM (i: The Streets Shaw)
011209 o MusicIZM (i: Get Addicted Mosh)

ML Embry ox

Nimi:ML Embry ox Omistaja:Oresama VRL-02753
Sukupuoli:Ori Kasvattaja:nica, Mêl Seren
Rotu:Arabialainen täysiverinen Painotus:Lännenratsastus
Säkäkorkeus:152cm Meriitit:Ei vielä
Syntynyt:25.07.-10 (kuollessaan 31v)


Embry nukkui pois aamuyöllä omassa karsinassaan 25.02.2015. Ori elää ikuisesti Brisesin väen rakastavissa muistoissa.

Kuvagalleria


Kuvat piirsi nica

Luonteesta



Embry on tilan kiistaton kuningas.
Hieman yli sataviisikymmentä senttiä puhdasta, valkoista kauneutta ja loistoa sattuu silmiin, jos katsoo liian kauan. Embry näyttää hevoseksi muuttuneelta enkeliltä, kun sen kaunista olemusta katselee, mutta vaikutelma muuttuu, kun ori kääntyy kohtaamaan itseään katselevan ihmisen. Se tulee kiinnostuneena lähemmäs, katselee ja kiertelee, mutta sen silmistä näkyy, ettei sillä ole vähäisintäkään aikomusta toimia ihmisen kuormajuhtana. Isänsä Heaven's Amorin kiivaan katseen ja osittain myöskin luonteen perinyt ML Embry on todellinen yhden miehen hevonen, ja omistaja tietää kyllä olevansa etuoikeutettu saadessaan olla se yksi mies.
Embry ei kiukuttele hoitajalleen kuin uhmaikäinen varsa tai käytöshäiriöistä kärsivä, häiriintynyt hirviö. Se seisoo paikalla arvokkaana ja hyvin etäisenä, mutta ei käy kenenkään kimppuun. Jos hoitaja kuitenkin tekee anteeksiantamattoman virheen, kuten esimerkiksi harjaa vastakarvaan, Embry antaa takakavioidensa viuhua. Paha tapa, potkiminen, on tiedetty alusta asti, joten onnettomuuksia ei ole käynyt, mutta satunnaisesti tallirakennuksen seinät ovat saaneet kavionkuvia metrin korkeudelle saakka. Jos ei mitään epämiellyttävää satu, ori kyllä pysyy paikallaan ja ihmiset voivat parveilla ihailemassa sitä aivan huoletta. Embryllä ei ole edes erityisiä huonoja päiviä, jolloin se nostaisi meteliä pikkuasioista, vaan se on aina suunnilleen samanlainen hoidettava.
Satuloidessaan tätä kaunista eläintä hmiset yleensä käsittelevät sitä kuin se olisi haurasta lasia. Tämä vaistomainen toimintatyyli on hyväksi. Ori arvostaa suuresti saamaansa erityiskohtelua ja käyttäytyy itsekin moitteetta. Hoitaja voi huoletta kyykistyä laittamaan jalkasuojia tai pinteleitä, ja hevonen poimii kuolaimetkin oma-aloitteisesti ihmisen kämmeneltä suitsia laitettaessa. Joku on joskus kohdellut Embryä hieman kovakouraisesti, ja vaikka se ei siitä sen kummemmin hurjistunutkaan, otti se levottomia sivuaskelia, luimi ja nosteli päätään villin näköisesti. Koskaan poika ei silti ole aiheuttanut varsinaisia ongelmia.

Erilainen yhden miehen hevonen.
On käynyt niin onnellisesti tai hassusti, että omistajan lisäksi Embryllä on koskaan ratsastanut vain sen kasvattaja ja hevoskohtainen valmentaja. Ori on juuri niitä hevosia, jotka säikähtävät vierasta ratsastustyyliä niin, että menevät lukkoon, mutta tuttuun tapaan toimivat, hevosen omat ihmiset saavat seistä sen selässä vaikka käsillään. Koska kukaan ulkopuolinen ei ole koskaan käynyt Embryn selässä, sen luonnekuvaus ratsastettaessa ei ole kattava, mutta kerrottakoon kuitenkin yleisasiat tuttujen ihmisten suppeasta näkökulmasta.
Lämmittelyssä ori on jotenkin jähmeä ja jäykkä. Pojasta näkee, että se tahtoisi kyllä aloittaa treenit, mutta jostain syystä ei uskalla käydä käsiksi tehtäviin kaikella tarmollaan. Aivan tavallinen, rauhallinen ravailu kuitenkin rentouttaa hevosen nopeasti, joten ongelmaa ei tästä ole kehittynyt.
Varsinaisesti Embryllä ei koskaan treenata kuten esimerkiksi kouluratsulla. Sen lännenratsastusuraan kuuluu niin paljon erilaisia, pieniä asioita, että kuntoa pidetään yllä pitkillä hölkkälenkeillä ja kentällä harjoitteleminen keskittyy tottelevaisuuteen ja hassutteluun. Kunnon rentojen länkkäreiden tapaan tämäkin ori tottelee omia ratsastajiaan todella mielellään ja on muutenkin kovin vastaanottavainen ja avoin uuden opettelussa. Se väistää kaulaa koskettavaa ohjaa ja varsinkin hitaassa vauhdissa tottelee painoapuja melkeinpä sokeasti. Kun vauhti kasvaa, pohjeapujenkin on voimistuttava, koska Embry tulkitsee pienet, lähes olemattomat painoavut kovassa vauhdissa ratsastajan pieniksi horjahduksiksi.
Silloin harvoin kun kouluratsun asioita treenataan, on Embry aina hyvällä tuulella ja tahtoo yrittää. Se ei oikein viitsisi mennä esimerkiksi pohkeenväistöä, vaan pyrkii laiskottelemaan vääntäytymällä raviin, mutta esimerkiksi kiemuraura, voltit ja muut käännökset ovat sen mielestä etäisesti hauskaa puuhaa. Orin omat ratsastajat ovat hyviä joka ikinen, joten ei tiedetä, miten poika käyttäytyisi jännittävän, jäykän tai kovakouraisen ihmisen ratsuna.
Tämä ori ei juurikaan hyppäämisestä perusta, ja sen rataeste-ennätyskin on seitsämänkymmentä senttimetriä. Kotona Embry hyppii silloin tällöin suuria esteitä, mutta yleensä noin 40-senttisiä, koska sen motivaatio ei oikein riitä raskaampaan harjoitteluun. Poika hyppää kyllä sirosti ja korvat hörössä, mutta ei ole koskaan oppinut arvioimaan etäysyyksiä ja korkeuksia kunnolla, ja niinpä kaviot kalahtelevat puomiin vähän väliä. Lähestymiset ovat vähän niin ja näin, ja vaikka kieltoja ei tulekaan, Embry laistaa hypystä kiertämällä esteen, ellei sen ratsastaja ole täysin hereillä. Hypyt riittävät maastossa pienten esteiden ylittämiseen huvin vuoksi, mutta treeni on turhaa.
Maastoratsuna pieni, sitkeä Embry on lyömätön. Vaikka se on kooltaan pieni, se on hyvin voimakas ja kestävä ratsu. Jos hölkkä kestää pitkään, hevonen osaa aivan itse pidentää askeltaan ja hidastaa tahtiaan päästäkseen rennompaan juoksuun. Pienen kokonsa ansiosta ori on myös ketterä, varmajalkainen ja hyvin nopea. Ratsu ei suuremmin säiky mörköjä, mutta pienien, matalien ojien ylitse se jostain syystä mielummin hyppää kuin kahlaa. Uittamisen yhteydessä se ei onneksi vettä pelkää, joten kahlailu ja uiminenkin kuuluvat sen kesäpäiviin. Jos Embry ei olisi loistava westernratsu, siitä tulisi todella kova vastus matkaratsuna - ja matkaratsastusta ja suunnistustahan se harrastaa huvin vuoksi.
Kisatapahtumassa tämä elegantti ori on kauneimmillaan. Hälinä ja jännitys eivät saa sitä menettämään malttiaan, kuten kokemattomille kisaratsuille käy, vaan tämän hevosen hermojen kiristyminen ja jännitys näkyvät jollain tapaa sulkeutuneisuutena. Sen katse on etäinen eikä se oikein kiinnitä huomiota omiin ihmisiinsä, mutta stressitason noustessa liikaa Embry kääntyy hakemaan turvaa tuttujen rapsutuksista, tuoksusta ja läheisyydestä. Kotona se ei milloinkaan lepuuttaisi päätään omistajansa sylissä ja niin osoittaisi rakkauttaan, mutta kisajännityksen vuoksi se tekee sitä vieraissa paikoissa vähän väliä.
Onneksi jännitys laukeaa lämmittelyssä. Embry näkee, että sitä samaa tuttuahan tämäkin on, kuin kotona tehtykin. Tämä kaunis ratsu tarvitsee paljon pidemmän lämmittelyn kuin kotitallilla, jotta se olisi täysin rento ja unohtaisi huolensa, mutta omalla vuorollaan ori palkitsee ihmiset vaivannäöstä.
Vaikka este- ja koulukisat menisivätkin todennäköisesti penkin alle, lännenratsastuksessa Embry loistaa. Sille sopii niin moni laji: ihan sama mentiinkö portteja trailissa vai halteria vai pleasurea, kaikki kiinnostaa. Päästessään käsiksi tähän omaan puuhaansa Embryltä unohtuvat sekä yleisö että sen oma arvokkuus. Orista tulee mieleen häntäänsä vimmatusti vispaava koiranpentu, joka on saanut uuden, ihanan lelun. Moni Embryn fani onkin sanunut, että kilpailuiden leikkisää varsaa ei uskoisi samaksi valkoiseksi tähdeksi, joka radan ulkopuolella on kiivas kuin ukkonen.

Sukulaiset

VIP Mva FIN Heaven's Amor ox
ox, 153cm, km
KTK-I, YLA2,
Stallion Showmanship Reserve Champion,
Western Riding Champion
Holy Jamaal ox
ox, km
Pious Jamaal ox
ox, evm.
Miss Pilgrim ox
ox, evm.
Dark Daydream ox
ox, 149cm, m
Mystery Legaxy ox
ox, 152cm, rn
KB Howl´s Thrillin ox
ox, 151cm, km
Rihan Hafa'l Al Rayad
ox, 151cm, mkm
Vir MVA Ch Halim al Jaza'ir ox
ox, 152cm, km
KTK-II
Hieremias ox
ox, prn
Nepthys ox
ox, rn
Vir MVA ChAk Dabil Shai ox

ox, 152cm, rt
KTK-III, AHAC Legion of Honour
Ak Tal Shai ox
ox
Dabilla ox
ox, km

Heaven's Amor aloitti laukkaratsuna, mutta ei ollut kovin häävi, joten se keskeytti uransa. Onneksi orin todellinen kutsumus kuitenkin löytyi ja se pääsi näyttämään kyntensä lännenratsastuksen saralla. Tämä KTK-I ja YLA2 -palkittu kimo ori on ansainnut itselleen arvonimet vip MVA, Fn, Stallion Showmanship Reserve Champion ja Western Riding Champion. Vakuuttavia eivät ole vain kilpailunäytöt, vaan myös jälkeläisnäytöt: Embryn lisäksi Heaven's Amorilla on kymmenen muuta varsaa, joista muutamat ovat menestyneet todella hyvin.Heaven's Amorin tapaan Holy Jamaal on tulinen kimo ori, ja painotukseltaan laukkuri. Holy Jamaal laukkaa jo vihreämmillä niityillä, mutta ehti elinaikanaan jättää yhden jälkeläisen. Tämä ratsu ei koskaan nähnyt kilpakenttiä, mutta kotitreenissä se osoittautui niin hyväksi, että geenit kannatti siirtää tuleville polville, vaikka arvonimiä ja menestystä ei satanutkaan.
149cm korkea Dark Daydream on myöskin jo kuollut. Sekään ei ollut tunnettu kilpuri, vaan se toimi pelkästään siitostammana, ja loistavan sukunsa geenejä tamma periyttikin. Nimensä mukaisesti tamma oli väriltään musta.Toistaiseksi tuntematon tamma, Rihan Hafa' al Rayad on menestynyt ainoastaan näyttelyissä. Tämä korea kimo on tienannut itselleen EO-sertin, mutta nuoren iän takia ei ole vielä lännenratsastuksen kilpakenttiä päässyt kokemaan. Jälkeläisnäytöt ovat kuitenkin kohdillaan, koska Embryä ennemmin syntyneet kaksi orivarsaa ovat kummatkin kasvaneet näyttäviksi, suorituskykyisiksi kilpahevosiksi.Vir MVA ja Ch -palkittu Halim al Jaza'ir on kakkospalkinnolle kantakirjattu kimo ori. Upean kilpauran tehnyt ratsu on yhteensä kolmen varsan isä, ja erittäin upea hevonen. 152cm löytyy säkäkorkeutta ja käytöstavoista kouluarvosanaksi olisi annettava täysi kymppi, jos ne arvosteltaisiin. Hevonen on elänyt elämänsä täysin terveenä vanhuutensa ansaittuihin eläkepäiviin saakka.
Ak Dabil Shai on moneen kertaan palkittu, rautias arabialaistamma. Kilttiluonteinen hevonen on saanut myös kaksi jälkeläistä, joista kumpikin on hieno ja menestyvä. Toinen, Embryn emä, on lännenratsastuspainotteinen, ja toinen on yleispainotteinen. Itse Ak Dabil Shai on painottunut lännenratsastukseen.  Embryn suvusta kaukaa isän puolelta löytyy kiinnostava yksittäinen hevonen, MW Maybe Killer (Embryn ieeie). Se on mainetta niittänyt kyllä (KTK-III, Classic Pleasure Reserve Champion, English Pleasure Reserve Champion), mutta merkitykselliseksi tässä yhteydessä sen tekee se fakta, että Embryn omistaja toimi MW Maybe Killerin hoitajana MW-tallilla ennen kuin se muutti Kultakengän Siittolaan vuoden 2004 tienoilla.

Jälkeläiset

00.00.-00 t/o. Nimi RR (e. )

Kilpailut

PäivämääräJärjestäjäLuokkaSijoitus
28.02.-10ZurückWRJ/Halter3/26
29.02.-10Bremen ParkWRJ/Western Trail, WRJ-Cup2/45
01.03.-10ZurückWRJ/Western Pleasure2/20
02.03.-10ZurückWRJ/Versatile Horse3/10
02.03.-10ZurückWRJ/Western Riding2/25
03.03.-10ZurückWRJ/Versatile Horse1/10
03.03.-10ZurückWRJ/Western Pleasure2/20
26.03.-10ZurückWRJ/Western Riding3/37
26.03.-10ZurückWRJ/Western Trail5/37
27.03.-10ZurückWRJ/Halter3/32
27.03.-10ZurückWRJ/Versatile Horse2/21
27.03.-10ZurückWRJ/Western Riding2/42
28.03.-10Bremen ParkWRJ/Western Pleasure1/33
29.03.-10ZurückWRJ/Reining6/45
29.03.-10ZurückWRJ/Western Riding4/42
29.03.-10Bremen ParkWRJ/Versatile Horse3/15
29.03.-10Bremen ParkWRJ/Western Riding5/32
30.03.-10Bremen ParkWRJ/Halter3/24
31.03.-10Bremen ParkWRJ/Reining5/31
31.03.-10Bremen ParkWRJ/Western Riding, WRJ-Cup1/39
01.04.-10Bremen ParkWRJ/Reining3/31
09.04.-10Bremen ParkWRJ/Halter4/21
09.04.-10Bremen ParkWRJ/Western Pleasure1/26
10.04.-10Bremen ParkWRJ/Versatile Horse3/17
11.04.-10Bremen ParkWRJ/Halter2/21
12.04.-10Bremen ParkWRJ/Western Riding1/26
14.04.-10Bremen ParkWRJ/Versatile Horse3/17
14.04.-10Bremen ParkWRJ/Western Riding5/26
15.04.-10Bremen ParkWRJ/Versatile Horse4/17
15.04.-10Bremen ParkWRJ/Western Riding1/26
19.04.-10Kilva JKWRJ/Western Riding3/24
19.04.-10Kilva JKWRJ/Western Pleasure4/19
29.04.-10Al NayjaWRJ/Halter2/15
29.04.-10Al NayjaWRJ/Western Trail3/17
06.05.-10Al NayjaWRJ/Western Pleasure3/25
12.05.-10Al NayjaWRJ/Western Riding1/32
20.05.-10Al NayjaWRJ/Halter4/17
12.06.-10ZurückWRJ/Halter2/15
12.06.-10ZurückWRJ/Reining5/52
13.06.-10ZurückWRJ/Western Riding3/31
14.06.-10ZurückWRJ/Reining4/32
16.06.-10ZurückWRJ/Halter3/15
12.06.-12Kilva JKWRJ/Western Trail4/40
12.06.-12Kilva JKWRJ/Western Riding3/25
12.06.-12Kilva JKWRJ/Western Pleasure1/22
13.06.-12Kilva JKWRJ/Western Riding1/25
14.06.-12Kilva JKWRJ/Western Riding4/25
16.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Reining4/41
16.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Horsemanship5/38
16.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Trail4/38
17.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Halter1/80
17.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Riding6/45
17.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Pleasure5/42
18.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Riding5/45
18.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Horsemanship5/39
19.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Trail6/38
22.06.-12Virtuaalitalli MustangWRJ/Rening2/10
22.06.-12Virtuaalitalli MustangWRJ/Western Trail2/11
03.07.-12ZurückWRJ/Halter2/14
23.09.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Riding2/35
11.02.-13KK BailadorWRJ/Ranch Trail2/31
12.02.-13KK BailadorWRJ/Freestyle Reining4/29
13.02.-13KK BailadorWRJ/Ranch Trail1/31
13.02.-13KK BailadorWRJ/Freestyle Reining2/29
20.02.-13Guards HingstarWRJ/Reining4/18
20.02.-13Guards HingstarWRJ/Western Trail1/23
24.02.-13ZurückWRJ/Halter4/31
24.02.-13ZurückWRJ/Western Pleasure7/54
24.02.-13ZurückWRJ/Western Trail7/50
28.02.-13TakkuinenWRJ/Western Trail, WRJ-CUP2/60
10.03.-13AkileyaWRJ/Western Riding3/42
31.03.-13TakkuinenWRJ/Versatile Horse, WRJ-CUP5/46



Päiväkirja


02.11.-14
Ilmoitan Embryn tänään WRJ:n laatuarvosteluun. Minun olisi pitänyt tehdä se jo kauan sitten, mutta arvostelutilaisuuden päivämäärä ei ole koskaan sopinut yhteen tallin väen aikataulujen kanssa. Siksipä Embry menee arvosteltavaksi nyt, jos se vielä mahtuu tilaisuuteen. Odotamme sen saavan kolmospalkinnon.
Kia käy yhä ratsastamassa Embryä, ja harkitsen Embryn antamista tytölle ylläpitoon ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Kia on Embryn kanssa todella hyvä. Minun ei ole tarvinnut kantaa huolta hevoseni laiminlyönnistä, vaikka en olekaan ratsastanut sillä enää moneen kuukauteen. Silti Embryn näkeminen haassa aamuisin Kian hoitamana ja puunaamana on piristänyt minua aina. En ole ihan varma, olenko valmis kuitenkaan antamaan sitä ylläpitoon. Sitten en näkisi sitä enää.

11.10.-14
Embryn vuokraaja Kia soitti tänään, että on pahasti sairas, ja että voisinko hoitaa Embryä pari päivää. Tottakai suostuin hoitamaan omaa hevostani. Tänään oli ensimmäinen hoitopäivä, ja kaikki oli hyvin kummallista. Miten ollaan oman hevosen hevosenhoitajia?
Aamulla päästin Embryn hakaan, niin kuin ikiomatkin hevoset. Sitten muistin, että Kia tapaa harjata sen ennen ulkoilua. Olin jo vähällä hakea sen takaisin, mutta ajattelin, että olkoon. Kyllä se pärjää.
Päivällä, kun harjailin ruokatauollani Embryä ulkona korvatakseni aamun laiminlyönnin, tuumasin, että lähdenpä pitkästä aikaa ratsastamaan sillä. Keskeytin kuitenkin ajatuskulkuni. En voi ratsastaa Embryllä. Olen luvannut, että Kia saa pitää sitä kuin omaansa. Minun pitäisi kysyä lupa.
Se, että minun tulisi kysyä lupa omalla hevosella ratsastamiseen, tuntui ihan hirveältä. Halusin Embryn heti takaisin kokonaan itselleni - mutta toisaalta, Kiakin rakastaa hevostani.

30.09.-14
Soleilissa on ollut jo jonkin aikaa sadekausi. Embry oireilee sadekauden alussa aina kehittämällä ihottuman vuohiskuoppiinsa. Se ei ole tottunut tällaiseen märkyyteen. Muistin asian ja ostin satulakauppareissullani orille lääkerasvaa.
Tallin pihassa törmäsin Kiaan ja vähän nolostuin. Ojensin tytölle ostamani rasvan ja sanoin unohtaneeni jälleen, ettei ole minun asiani hoitaa Embryä enää. Kiaa hymyilytti.
Embry on pyöreämpi ja pomppivampi kuin kilpahevosena. Harrastehevosen elämä tekee sille hyvää, tai ehkä se onkin vain Kia, jota ori rakastaa niin paljon. Joka tapauksessa, ainahan Embry on ollut komea, mutta nyt se on kuin eri hevonen.
Illalla harjatessani Painted Smokea kuuntelin, kuinka Kia jutteli Embrylle rasvaessaan sen kaviokuoppia tuomallani rasvalla.

01.09.-14
Olin tänään apuna irtohypyttämässä Embryä Kian kanssa. Kia ei ollut koskaan aikaisemmin irtohypyttnyt, joten olin mukana lähinnä tukena ja turvana. Minua ei loppujen lopuksi tarvittu kuin henkisenä tukena, mutta oli silti upeaa katsoa, kuinka Embry meni.
Hevoseni on kuin salama. Se näytti sateisena päivänä hypätessään voimakkaammalta kuin ennen, ja suuremmaltakin. En muista, olenko irtohypyttänyt oria ennen.
Pari pystyttämäämme estettä eivät olleet suuria eivätkä vaikeita. Hypytimmehän Embryä huvin vuoksi, emme valmentaaksemme sitä. Otin muutaman valokuvankin. Saa nähdä, laitanko ne joskus nettiin asti.

15.08.-14
Embryn antaminen Kialle vuokrahepaksi oli oikea ratkaisu. Vaikka olen kateellinen siitä, että joku muu ratsastaa unelmahevosellani taas, näen sekä ratsun että ratsastajan innon. Tähän asti sovimme, että Kia ratsastaa vain minun valvonnassani, mutta tänään annoin hänelle luvan tehdä ihan mitä haluaa hevosineen. Tyttö juhlisti vapauttaan lähtemällä maastoon. Minä vannotin häntä pitämään kännykän päällä ja soittamaan heti, jos hän kohtaa minkä tahansa ongelman.
Embry ja Kia tulivat metsästä iloisina ja ehjinä. Tyttö kehui hevostani riisuessaan varusteita sen yltä. Minä onnittelin häntä hyvän vuokrahevosen löytämisestä ja koin hiljaista tuskaa siitä, että olen luopunut Embrystäni tällä tavalla, vaikka tiedänkin ratkaisun olevan oikea.
Toivotaan kaikki yhdessä mukavia hetkiä Kialle ja Embrylle.

01.08.-14
Tuoreet kuulumiset ovat tässä; nauttikaa!
Embry on ollut kisaamatta jo jonkin aikaa ihan vain siksi, että minulla on sen suhteen vakava motivaationpuute. Orini on ihana persoona ja oivallinen ratsu - ja siinä se vika onkin. Olen ratsastanut niin monia vuosia hevosilla, jotka ovat minulle haastavia esimerkiksi erilaisen tyylinsä takia, ja vaikka Embryn selässä tuntuu kuin olisi palannut kotiin, liika tuttuus on käynyt kummallisen ahdistavaksi. Tänään teinkin viimein päätöksen, jonka kanssa olen vetkutellut jo yli vuoden: Embry ei kilpaile enää. Edessä on joko pitkä kisatauko tai lopetus ihan kokonaan. Ainakin vuoden kuitenkin olemme poissa kentältä, ja melkein toivon, ettemme palaisi enää.
Meillä kotona olen puolen vuoden hiljaisen kisataukomme aikana opettanut Embryn ajolle. Se on sille sopivaa liikuntaa kanssani. Asia on uusi hevoselle ja ori on vähän epävarma ajettava, mutta se jotenkin on saanut minut kiinnostumaan hevosestani uudella tavalla. Kun voin opettaa Embrylle uutta ja seurata sen edistymistä, vietän sen kanssa aikaa sen sijaan, että sysäisin sen kokonaan jonkun muun kontolle.
Ratsastustakaan ei olla unohdettu kaikesta huolimatta. Jo kaksi kuukautta meillä on käynyt Kia-niminen 17-vuotias vuokraaja Embryllä ratsastelemassa. Kialle on elämys ratsastaa oikealla, uskottavalla arabialaisella melko halvalla, ja Embry on hyvin tykästynyt uuteen ihmiseensä. Tiedän, että Kia haaveilee ostavansa orini joskus, mutta en aio myydä Embryä. Se, että en halua enää ratsastaa sillä, ei tarkoita ettenkö rakastaisi sitä edelleen.

25.07.-10 - ML Embry ox on syntynyt!
Puhelin soi aamuvarhaisella, ja reagoin unisena sen ääneen pahalla tuulella. Olin täysin hereillä siinä vaiheessa, kun sain puhelimeni käteen ja näytöllä vilkkuva nimi oli "uuden hevosen kasvattaja." Vastasin puhelimeen hätäisesti. Tamman pitäisi varsoa minun uusi vauvani lähipäivinä. Entä jos se päivä olisi nyt? Entä jos jotain menisi vikaan?
Se päivä oli tänään, mutta mitään ei mennyt vikaan. Kasvattaja soitteli, että tamma oli varsonut yön aikana pienikokoisen, hieman ujon orivarsan, jonka nimeksi oltiin jo aikaisemmin päätetty kasvattajan ehdotuksista minulle sopivin - ML Embry. Olisin tahtonut rynnätä heti suuna päänä katsomaan uutta hevosta, mutta tottakai hillitsin itseni. Sovin kasvattajan kanssa, että pääsisin illalla vähäksi aikaa katsomaan uutta vauvaani.
Voi että, kuinka ihana Embry olikaan kurkistellessaan minua järkyttyneen näköisenä rauhallisen emänsä takaa! Se ei tietenkään tullut tekemään tuttavuutta, koska oli aivan vastasyntynyt vauva, mutta vietin silti viisi liian lyhyttä minuuttia vain jutellen orille ja sen emätammalle hiljaa. Tarkoitus oli viettää hevosten kanssa vartti, mutta Embryä alkoi nukuttamaan, joten lähdin pois. Lupasin tulla muutaman päivän kuluttua uudelleen ja vierailla tasaisesti vieroituspäivään asti!  14.07.-10 - Ennen syntymää
Tapasin tämän hevosen jo hieman ennen sen syntymää, kun se oli vielä piilossa emänsä vauvamasussa. Havittelin tätä tulevaa kimoa hevosvauvaa jo siinä vaiheessa, kun tapasin sen upean emän, mutta isäorin nähtyäni olin varma. Tämä syntymätön hevonen oli minun jo silloin - oli se ori tai tamma, millainen tahansa luonteeltaan, sen olisi oltava minun. Paperit allekirjoitettiin samana päivänä. Jos kaikki sujuisi hyvin ja Rihan Hafa' al Rayad varsoisi terveen, elävän varsan, se olisi minun ja vain minun, veisin sen vieroituksen jälkeen ja pitäisin ikuisesti.
Nyt vain varsaa odottaen! Toivon sen olevan ori, mutta tammakin tulee varmasti olemaan aivan yhtä rakas. Voi, kun tuleva hevoseni osoittaisi jonkinlaisia taitoja lännenratsastuksessa sitten aikuisena...