Get Addicted Mosh
   Pictures: http://www.foto-vik.ru, thank you! Kavioiden siivoaminen on Tedin kanssa helpompaa kuin orejen kanssa yleensä. Herra osaa nostaa itse jalkansa ja pitää sitä hienosti ylhäällä. Hoitajan hommaksi jää vain kavion tukeminen ja kaviokoukun käyttäminen. Ainoa huono asia on se kuinka Ted rysäyttää jalkansa voimalla takaisin maahan jos hoitaja ei vähän matkaa laske sitä ennen irti päästämistä. Rysäyttämisestäkään ei ole vaaraa hoitajalle, vaan Ted-ressulle, jonka kavio kärsii jalan pudotessa vetelänä maahan. Kun satula lasketaan tämän kauniin orin kiiltävään selkään, poika ryhdistäytyy aivan selvästi. Se nostaa päänsä ylös ja ottaa kunnon asennon, seisten tasajaloin ja värisytellen lihaksiaan tuskin havaittavasti. Keskikokoinen ratsu näyttää yhtäkkiä kasvaneen monta kymmentä senttiä. Ted ei koe tarvetta pullistella satulavyötä vastaan. Suitsiminen on helppoa. Ted katsoo suoraan eteenpäin kuin ei näkisi hoitajaa, mutta avaa suunsa säyseästi heti kun sille tarjotaan kuolaimia. Jostain syystä ori ei halua laskea päätään ylös, mutta hevosihmisen kokoinen henkilö yltää kyllä varsin hyvin kiinnittämään suitsien remmit.Ratsuna herra kulkee heti lämmittelyssä käyttäen lihaksiaan oikein. Sen ryhdikäs olemus pysyy, mutta rauhallinen käytös järkkyy. Ted on voimakas ja yrittää tottakai luistella töistään. Orin tapa on puoltaa rasittavasti aina kohti kentän porttia. Se ei mene väkisin, mutta väsyttää ratsastajaansa hitaasti. Jos lämmittely hoidetaan maastossa, Ted yrittää tahallaan tulkita kaikki kääntävät avut käskyksi kääntyä ympäri ja lähteä kotiin. Kymmenen minuutin kuluttua treenin alusta tällainen rasittava touhu on onneksi jo loppunut ja varsinaiset harjoitukset voivat alkaa. Ted on innokkaasti mukana vaikeimmissakin liikkeissä. Se ei ylitulkitse apuja, ei laiskottele eikä missään tapauksessa anna periksi. Ori jaksaa yrittää kymmeniä kertoja sitä yhtä ja samaa asiaa ja senkin mieliala kohoaa monta pykälää jokaisesta onnistumisesta. Vaikka tämä taitava, sisukas herrasmies ei ymmärrä harjoittelevansa pärjätäkseen kisoissa, sekin tuntuu osaavan asettaa itselleen tavoitteita. Kokeneelle ratsastajalle Tedin tapainen pehmeäaskelinen ja kapasiteetikas ratsu on kuin unelma, ja toimisi herra varmasti hyvin kokemattomammallakin, mutta taantumisen pelossa sitä ei olla uskallettu antaa aivan kenen tahansa ratsuksi. Vaikka Teddy-poju osaa hienosti kouluratsastuksen vaikeimmatkin asiat, esteillä nuo taidot eivät sitä auta. Ted-ressukka on aivan onneton kompuroimaan yli pienimpienkin esteiden. Se ei osaa tekniikkaa, ei ponnistusta eikä sitä edes pahemmin kiinnosta. Aina se hyppää ja yrittää oikein hienosti, mutta jo metrin esteillä hätäilee niin paljon että juoksee puomejen päälle ja hyppää vasta jälikikäteen. Turha pakottaa, Ted on sen verran hyvä kouluratsuna. Ehkä se maastokaveri on valittava muista hevosista. Tämä ori on niin hienohelma, ettei viitsisi sorkea kavioitaan metsässä tai pellolla ihmisenrääpäleen pyynnöstä. Tottakai pienillä hiekkateillä ja leeillä metsäpoluilla kovaa vauhtia laukkaaminen on kivaa ratsukon kummankin osapuolen mielestä, mutta rapapellolla Ted kieltäytyy liikkumasta.Kun muut hevoset hirnuvat hermostuneena kilpapaikalla Tedin ympärille, herra itse näyttää melkein nukahtavan tylsyyteensä. Sillä ei ole mitään jännitettävää: jos ratsastaja osaa asiansa, se voittaa kaikki joka tapauksessa. Syvään huokaisten Ted jättää harjauspuomin ja siirtyy lämmittelemään. Se toimii aivan kuten kotonakin. Vasta kun orin oma kilpasuoritus alkaa, se skarppaa. Poika järjestelee ilmeensä korviaan myöten kohteliaan kiinnostuneeksi ja yrittää totella ratsastajaansa pelkkien painoapujen perusteella, vaikka ei aina siinä onnistukaan. Kun kaikilla sijoittuneilla on ruusuke suitsissaan - Tedillä tietenkin se sinivalkoinen - ori vilkaisee kilpakumppaneitaan pilkallisesti ennen kunniakierrostaan. Jos se osaisi, se kohottaisi kulmiaan, hymyilisi itsetyytyväisesti ja sanoisi teennäisen ystävällisesti, että voi harmi, ehkä ensikerralla parempi onni. | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Syyskuu 2010
Ted on laitumella. Ted on laitumella. Toukokuu 2010 Ted käyttäytyi tänään nätisti, kun juoksutin sitä kentällä. Alkuun se puolsi minua kohti jopa käynnissä, mutta muisti onneksi jo pian jutun juonen. Alun kankeudet johtuivat tietenkin vain siitä, että Tediä juoksutetaan äärimmäisen harvoin ja mielummin vaikka ratsastetaan tai kävelytetään narussa. Juoksutuskin olisi toki heoselle hyväksi, mutta Tedin se saa vain kaahaamaan ja taantumaan. Kunhan kesä kunnolla tulee, Ted pääsee uimaan ensimmäistä kertaa elämässään. En tiedä, miten se veteen tulee suhtautumaan, mutta toivottavasti ei ainakaan kovin paljon pelkää. Mukaan otetaan tietenkin meidän Barkensten Weich, joka on jo vanha ja viisas. Ehkä Ted pystyy Vellun tuella olemaan rohkea poika. Kilpakausi voisi minusta alkaa taas mahdollisimman pian, mutta kun ei vain. VRL on ainakin vielä tauolla, eikä villien kilpaileminen erityisesti inspiroi minua tai Tediä. Toivottavasti emme joudu odottamaan kauaa. Lokakuu 2009 Olipas tuo viimekuu hieno kisakuukausi, vaikka muuta ajattelin sen kuluessa. Tuntui, että vain lomailtiin Tedin kanssa! Toivottavasti tässä kuussa on yhtä hauskaa. Haluaisin käydä kokeilemassa uittamistakin, sitä kun Ted-ressu ei ole elämässään vielä päässyt kokeilemaan. Vaikka vielä ei oikein olekaan ehkä aika suunnitella tämän pojan ensimmäistä varsaa, aloin jo unelmoida. Voi, kun Ted vielä joskus saisi kauniin tammavarsan, jonka nimeen voisin ujuttaa ihmisnimen Camilla. Se on maailman kaunein nimi maailman kauneimmalle naiselle, ja Tedin tammavarsa tottakai tulee olemaan maailman kaunein nainen. Suunnitelmissa tälle kuulle on ahkeraa laukkaharjoitusta tuossa uimisen ohella. Tedin kunto alkaa uhkaavasti laskea nyt, kun viimekuu tosiaan muuttuikin treenistä kisaspuirtiksi. Olemme harjoitelleet koko ajan vain tekniikkaa, emme ollenkaan peruskuntoa, joten omistakaamme tämä kuu vain sille nimenomaiselle, kuuluisalle peruskunnolle... Ai että, kun Camilla syntyisi jo pian! Syyskuu 2009 Meidän Teddie osaa jo hienosti kaikkea! Se katsoo aina ujosti mallia isommilta hevosoreilta, mutta yrittää kaikkea rohkeasti itse. Tästä pikkuvauvasta on tullut niin energinen ja iloinen ratsastettava, että ei vain voi katua ostostaan niinä päivinä kun ori päättää esittää uhmaikäistä ja vetää pukkilaukkaa pellonreunassa. Minä niin pidän pikkuisestani, joka on niin kovin siro ja hentoinen vielä. Kengittäjä kehui Tedin nähdessään, että orilla on kunnon hyppääjän rakenne. Sanoin, että ori on koulupainotteinen ja varsin taitava ja mainitsin sivulauseessa että Russian Scale Roxin varsa. Kylläpä ukkoparan silmät levisivät - ei se hevonen taida olla ihan minun henkilökohtainen suosikkini, vaan ihan oikea maailmanluokan tähti. Kengittäjä sanoi, että vaikka on jo vuosikaudet hoitanut täälläpäin monen kuuluisan hevosen kaviot, ei ole koskaan tällaiselle helmelle sovittanut kenkiä kavioihin. Minun oli pakko ylistää oriani: vaikka se on kuuluisa ja taitava ja kaunis, ei mikään vedä vertoja sen suloiselle, rakastettavalle luonteelle ja sen tavalle tervehtiä hörisemällä. En minä ajattele Tediä pelkkänä hyvänä sukutauluna. No, tottakai rehvastelen nimillä niille, jotka ne tuntevat, mutta itse oria katsoessani näen ihan oikean eläinystävän, en suinkaan hyväsukuista ratsua. Jos Ted säilyttäisi luonteensa ja muuttuisi parikymppiseksi, ratsastuskoululla elämänsä viettäneeksi, täysin kyvyttömäksi suomenhevosruunaksi, minä haluaisin sen silti. Minä hoitaisin suomenhevoskultaani aivan yhtä hyvin ja huolellisesti kuin hoidan kiiltokuvamaista huippukuntoista rusettihirviötäni. Elokuu 2009 Ted on laitumella. Heinäkuu 2009 Ted on laitumella. Kesäkuu 2009 Vein pienen muruni tuossa loppukuusta laitumelle... Vaikka muutama kuukausi ei todellakaan ole pitkä aika, kärsin erostamme jo etukäteen ja niin kärsin nytkin. Koko alkukuukin on mennyt aivan hukkaan. Olen vain rypenyt itsesäälissä, enkä keskittynyt ollenkaan viime hetken treeneihin. No, silti tuo kilpailu on sujunut kerta kaikkiaan loistavasti. Oletteko aikaisemmin nähneet näin nuoren hevosen menestyvän näin loistavasti? Toukokuu 2009 Ei voi olla totta, ei voi olla totta että tämä orivarsa asuu meillä! Se on niin kilttikin, että ihan kadehdin omaa onnekkuuttani. Miten minä aina onnistun löytämään näin hienoja hevosia? Samalla kun orivarsa syntyi, anoin sille rekisterinumeron syksyistä kisakautta varten. Paperityöt on nyt hoidettu, joten enää edessä koulutusvaihe ja sitten elämänpituinen kilpailu. No, laitumelle tämä kakara ei vielä tänä vuonna pääse, koska koulutuksen alku sattui juuri samalle ajalle. Kuitenkin pikkuherra saa ulkoilla paljon haassa muiden talliin jäävien hevosten seurassa. Nykyään joka aamu kun tulen talliin, peräkäytävältä kuuluu lempeää, pehmeää hörinää. Ted siellä puhisee, se kun on niin ihastuttava rakastaessaan aidosti kaikkia, jotka ovat sille mukavia. Tässä yhtenä päivänä näin sellaisenkin ihmeen, kuin tällaisen pikkuvarsan tönimässä hellästi aitaa korjaavaa tallimestarinvätystä. Niistä kouluratsastuskyvyistä en tiedäkään vielä mitään, koska en ole päässyt kokeilemaan. Olen kuitenkin luottavainen, koska tämä poika on huippusuvusta ja jo näin varsana erittäin rehellinen ja kiltti. Todella odotan, että saan aloittaa koulutuksen. Huhtikuu 2009 Olen aina kilpailuissa ihaillut Russian Scale Roxin menoa, kuten kaikki tietävät. Olen aina jäänyt katsomaan sen suorituksen ratsastettuani luokkani. Se ratsu on ollut Barkensten Weich -orini pahin haastaja kautta aikojen. Paremmuusjärjestys ei ole koskaan selvinnyt. Kuun puolivälissä minä sitten menin aamulla kahville tallikämppään. Kymmenen minuuttia minun jälkeeni sisään tuli melkein itkevä tallimestari, joka kiljui hysteerisenä etsineensä minua puoli seitsemästä asti. En ehtinyt vastata nukkuneeni puoli kahteentoista ennen kuin hän otti kahvikuppini pois ja tyrkytti minulle tulostamansa tekstinpätkän, joka minun oli ihan pakko lukea ihan heti ja ihan nopeasti. Muistan kuinka pyöräytin silmiäni ja aloin lukea. Luettuani nopeasti Russian Scalen varattavissa olevasta, syntymättömästä orivarsasta, tiukkasin tallimestarilta että kai hän jo teki tarjouksen. Mies ilmoitti ylpeänä, että kauppa on allekirjoituksia vaille valmis. En ehtinyt vastata mitään, juoksin vain takaisin talolle puhelintani etsimään. Ensikuun loppupuolella syntyvä orivarsa on oleva minun. En koskaan saa omaa Barkensten Weichiäni koulutettua Russian Scalea paremmaksi, mutta sen oma varsa on aivan varmasti perinyt emältään niin paljon ominaisuuksia että Visualizmin huippuratsastajien ja -kouluttajien seurassa orivarsasta kouliintuu maailmanluokan tähti. Mikähän nimi olisi sellaisen ratsun arvolle sopiva..? |
perjantai 29. tammikuuta 2016
Get Addicted Mosh
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti