Erkinheimon Isähahmo

Nimi	Erkinheimon Isähahmo aka Iskä, Ismo
Rotu	Suomenhevonen
Sukupuoli	Ori
Säkäkorkeus	158cm
Syntynyt, ikä	02.05.-17 31v
Rekisterinumero	VH17-018-1433
Kasvattaja	Oresama VRL-02753, Erkinheimot
Omistaja	Oresama VRL-02753, Erkinheimot
Painotuslaji	Yleispainotus
Koulutustaso	VaB, 110cm, CIC1, vaativa
Saavutukset	YLA1, SLA-I, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I,   VVJ-I

© Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0

Isähahmo kuoli vanhuuteen 1.4.2021.

Luonne

Isähahmon rekisterinimi oli selvä jo ennen orin syntymää - saman tien se päätettiin, kun sen emän ultrassa selvisi varsan olevan potra poika. Mikään muu orin elossa ei olekaan ollut selvää, vaan emäntä ja isäntä ovat alusta asti tapelleet kaikesta. Emäntä halusi sanoa Isähahmoa Ismoksi ja tehdä siitä oivan kouluratsun. Isännän mielestä Isähahmoa kutsuttaisiin Iskäksi ja siitä tulisi erinomainen hyppääjä. Emännän mielestä ainakaan nimi Iskä ei ollut kauhean hyvä idea: "mitä siitä sitten tulee, kun sitä pitää puhutella? Huudetaan, että Iskä, tuuppa tänne? Että Iskä, nosta laukka? Hyvä poika Iskä?"
Loppujen lopuksi Isähahmo jakoi Erkinheimot kahteen leikkisästi toisiaan härnäävään leiriin, Ismoihin ja Iskiin.

Iskä (tai Ismo, riippuen kumpaan leiriin kuulut) on yleensä ihan lötköpötkö, kun sitä harjailee. Orin asenne on, että kaikki käy - paitsi ei tietenkään silloin, kun paikalla on vieraita hevosia, etenkin tammoja. Silloin on vähän kuovittava jalalla ja pärskähdeltävä, ehkä tanssahdeltavakin. Silloin kun Iskää tuuppaa kaulalle, se lopettaa koikkelehtimisensa ja painaa vähän nolona päänsä. Sitten se taas muistaa seistä kiltisti aloillaan, ja harjailu voi jatkua.
Iskä pukeutuu varusteisiinsa mielellään. Sillä on kuitenkin tapana leikkiä kuolaimella kielellään. Tämä estetään kotioloissa yleensä ravimiehiltä tutulla kielisiteellä, jos on tarkoitus hypätä, ja kisoissa ja sileällä mentäessä kielentilallisella kuolaimella, joka ei niin kovin Iskää tunnu häiritsevän (eikä aina pidättelevänkään..).

Iskä on kouluratsuna hyvä ja energinen, joskin aina harjoituksen alussa sen pää roikkuu raskaasti ja se tuntuu laahaavan etujalkojaan. Reippaat, sykettä nostavat raviharjoitukset kannattaa sijoittaa treenin alkuun, tai hoitaa lämmittely reippaasti, niin Iskän jalka alkaa nousta heti vetreämmin. Kun ori virkistyy, se on helppo ja kevyt ratsu, joka hakeutuu mielellään peräänantoon. Laukkatyöskentely on ehdottomasti sen vahvuus.
Esteillä Iskä hyppää vähän ronskisti. Sen mielestä ei ole niin justiinsa, ponnistaako se ihan siitä mistä ratsastaja määrää, koska jättiloikillaan se hyppää varmasti esteen yli, ponnisti se kuinka huonosti tahansa. Iskä ei kiellä, ei edes mahdottomissa hypyissä, eikä sen itsetunto kolahda, vaikka takakavio kolahtaisikin välillä puomiin. Välillä orilta ovat vähän jarrut hukassa hyppyharjoituksissa ja -kisoissa, ja tämän voi ehkäistä pitämällä sen vauhdin koko ajan kohtuullisena.
Koulu- ja estekonkarin lisäksi Iskä on varsinainen erämies. Sellaista korpea ei olekaan, ettei se sinne uskaltaisi astua. Se ponkii eteenpäin kauheimmissakin maastoissa, eivätkä sen jalat petä. Koska meidän Iskä on maailman rohkein mies, ei sellaista asiaa, joka sen saisi säikähtämään, ole vielä keksittykään. Ellei siis lasketa Välikyläntiellä asuvaa chihuahuaa. Sen lähelle Iskä ei mene, eikä edes kävele sen pihan ohitse, jos koira on irti.

Iskä tulee hienosti toimeen kaikenlaisten hevosten kanssa tarhassa. Yksin se ei kuitenkaan pysy langoissa, vaan itsenäisesti tarhailemisen on tapahduttava lankku- tai putkiaidoissa. Niissäkään Iskää ei pidetä yksin, jos ei ole ihan pakko, koska se selvästi stressaantuu vietettyään koko päivän omassa seurassaan. Edes se ei auta, vaikka naapuritarhassa olisi joku.

Suku

Jatsin Taika-Aika sh, 161cm YLA2, SLA-II, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II	Taikavoima sh, 161cm, evm.	Sirkama sh, 160cm, evm.
		Tukkataika sh, 160cm, evm.
	Jatsi sh, 158cm, evm.	Mahti-Tahti sh, 160cm, evm.
		Aika Himmeli sh, 156cm, evm.
Fn Soittakaa Paranoid sh, 157cm KTK-III, YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II	Poikabändin Söpöläinen sh, 160cm, evm.	Väärinkäsitys sh, 160cm, evm.
		Rokkirouva sh, 158cm, evm.
	Romaaniklassikko sh, 154cm, evm.	Muisto sh, 158cm, evm.
		Rosita sh, 151cm, evm.

161 cm korkea Taikavoima on viettänyt viimeisimmät 15 vuotta ratsastuskoulun tuntihevosena, ja ruuna rakastaa työtään! Se on keskitason ratsastajan unelmahevonen hyvän luonteensa ja osaavuutensa vuoksi. "Voitto" ei ole koskaan kilpaillut isoissa kisoissa, mutta tuntiratsastajat ovat välillä vuokranneet sitä pieniin este- ja koulukisoihin, ja niissä ruuna on yrittänyt kunniakkaasti parastaan. Rautiaalla Voitolla on yksi varsa muistona villeistä harrastehevospäivistään oriajaltaan.
Sirkama oli 161 cm korkea rautias suurimerkkinen komistus. Se vietti rauhallisen harrasteratsun elämän kilpaillen satunnaisesti pikkukisoissa koulua ja esteitä. Kaksi varsaakin kiltti Sirkama sai, ja periytti molemmille näköä ja ihanaa luonnettaan. Sirkama jouduttiin lopettamaan 27-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.
Tukkataika kiersi elämänsä aikana monesta kodista toiseen, mutta silti sen tarina ei ole traaginen. Tamma sai kiltin luonteensa vuoksi olla monen tytön ensimmäinen oma hevonen. Valitettavasti kukaan ei ollut kouluttanut sitä koskaan taitavaksi oikein missään lajissa, joten 160-senttinen voikko tamma joutui aina muuttamaan pois uuden, taitavamman hevosen alta. Uudessa paikassa se oli kuitenkin haluttu kaveri. "Taika" sai yhden varsankin nuorena tammana.

Jatsi on 158 cm korkea voikko tamma, joka viettää eläkepäiviään Valkeakoskella. Ennen eläköitymistään hevonen toimi omistajansa ensimmäisenä omana harrastehevosena ja kilpaili aktiivisesti kaikessa mahdollisessa, mutta heikolla menestyksellä ja helpohkoissa luokissa. Varsinkin esteille Jatsilla olisi kuitenkin ollut kapasiteettia, ja sen herkkä kiltti luonne olisi sopinut vaikka oikealle kilpahevoselle. Jatsi sai harrastuksen vuoksi yhden varsankin, mutta mikään siitostamma se ei ollut.
Mahti-Taika sai nuorena kolme varsaa, ja sitten se ruunattiin, jotta sen luonteesta saatiin kiltimpi. Ruunauksen jälkeen "Matti" pystyi keskittymään ratsun hommiin niin paljon paremmin kuin ennen, että siitä tuli keskitasoinen kenttäratsu. Pitkän kilpauran jälkeen tämä 160 cm korkea raudikko eläköityi maastoilukaveriksi ja tätihevoseksi kotitilalleen Kemiin.
Aika-Himmeli oli 156 cm korkea siro ruunikko suomenhevostamma. Se kilpaili jonkin verran esteitä elämänsä aikana, mutta oli suurimmaksi osaksi tavallinen maastoiluhevonen. "Himppa" sai kaksi varsaakin elämänsä aikana. Kiltin tamman elo päättyi 31-vuotiaana oman karsinan rauhassa.

Poikabändin Söpöläinen eli Poika on suosittu jalostusori, jolla onkin lähes sata jälkeläistä ja määrä kasvaa koko ajan. Suosiota orille on tuonut sen hyvä, pyöreä ratsumainen rakenne, jota se periyttää, sekä hienot kouluratsun liikkeet, jotka ovat tuoneet tälle reippaalle ratsulle monia voittoja ja sijoituksia koulukisoista. Poika on 160-senttinen punaruunikko, jolla on iso läsi ja etujaloissa pitkät sukat.
Väärinkäsitys oli 160cm korkea luonteikas ori, joka menestyi hyvin koulu- ja esteratsastuksessa. Tämä lihaksikas hevonen oli väriltään vaalea punaruunikko. Jälkeläisiä sillä oli neljä, joista kaikista tuli keskivertoa parempia kouluratsuja, ja joista puolet menestyi estekisoissakin. Väärinkäsitys lopetettiin, kun se loukkasi jalkansa 18 vuoden iässä.
Rokkirouva oli mustanruunikko tamma, ja luonteeltaan kiltti ja nöyrä. 154 cm korkea tamma kilpaili jonkin verran kouluratsastuksessa, ja sai se kilpailuistaan jonkin verran sijoituksiaankin. Tamma on kantakirjattu kakkospalkinnolla, ja sillä on kolme varsaa.

154-senttinen musta läsipäinen Romaaniklassikko oli näyttävä ilmestys, ja se menestyikin näyttelyissä koko ikänsä. Sen varsinainen ammatti oli kuitenkin kenttäratsu, ja CIC1-tasolla se olikin varsinainen mestari. Tammalle oltaisiin toivottu monia jälkeläisiä, mutta se ei koskaan tullut kantavaksi. Sen munasoluja kuitenkin istutettiin toisiin tammoihin, ja tällä tavalla se sai kaksi tammavarsaa.
Muisto oli varsinainen monitaituri kilpahevonen. Se kilpaili kenttää, koulua ja esteitä, ja vanhoilla päivillään kokeili valjakkoajoakin. Kolmesta ensimmäisestä lajistaan se sai laatuarvostelupalkintoja. 158 cm korkea kiltti, omalla moottorillaan käyvä ruunikko ori sai elämänsä aikana kahdeksan varsaa. Se menehtyi vanhuuteen 30-vuotiaana.
Rosita oli vallaton musta tamma. Se voitti useita näyttelyitä, tuli muotovalioksi ja pääsi kantakirjaan ykköspalkinnolle. Ratsukisoissa se ei kuitenkaan koskaan käynyt, vaikka sillä kuulemma oli hyppypäätä kotioloissa. Kaksi varsaa Rosita sai, orin ja tamman. Ratsu oli 151 cm korkea.

Kilpailukalenteri

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
11.07.-17	Ros Cirein	KRJ/VaB	3/30
11.07.-17	Ros Cirein	KRJ/VaB	5/30
12.07.-17	Ros Cirein	KERJ/CIC1	1/30
15.07.-17	Ros Cirein	KERJ/CIC1	4/30
16.07.-17	Ros Cirein	KERJ/CIC1	1/30
16.07.-17	Ros Cirein	KRJ/VaB	4/30
16.07.-17	Ros Cirein	KRJ/VaB	3/30
21.07.-17	Ros Cirein	KRJ/VaB	5/30
21.07.-17	Ros Cirein	KRJ/VaB	2/30
22.07.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	1/30
23.07.-17	Ros Cirein	KRJ/VaB	4/30
25.07.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	5/30
26.07.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	5/30
27.07.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	4/30
27.07.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	2/30
28.07.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	2/30
30.07.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	1/30
31.07.-17	Runoratsut	KRJ/HeA, KRJ-Cup	3/262
02.08.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	1/30
02.08.-17	Wyat	KRJ/HeB	4/40
03.08.-17	Wyat	KRJ/HeB	2/40
03.08.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	5/30
04.08.-17	Hengenvaara	KERJ/Helppo	2/40
04.08.-17	Vähäpelto	KERJ/Helppo	3/30
05.08.-17	Wyat	KRJ/HeB	2/40
05.08.-17	Wyat	KRJ/HeB	3/40
06.08.-17	Wyat	KRJ/HeB	3/40
06.08.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	5/30
07.08.-17	Haavelaakso	KRJ/HeA	5/30
07.08.-17	Vähäpelto	KERJ/Helppo	2/30
08.08.-17	Wyat	KRJ/HeB	3/40
06.08.-17	Maana	KRJ/VaB	4/40
10.08.-17	Maana	KRJ/VaB	3/40
10.08.-17	Hengenvaara	KERJ/Helppo	6/40
13.08.-17	Hengenvaara	KERJ/Helppo	5/40
15.08.-17	Vähäpelto	KERJ/Helppo	4/30
16.08.-17	Maana	KRJ/VaB	4/40
17.08.-17	Syrjän	KERJ/Helppo	4/30
20.08.-17	Hengenvaara	KERJ/Helppo	4/40
20.08.-17	Maana	KRJ/VaB	6/40
22.08.-17	Syrjän	KRJ/HeA	1/30
26.08.-17	Ketola	KRJ/VaB	1/30
29.08.-17	Ros Cirein	KERJ/CIC1	1/30
01.09.-17	Ketola	KRJ/VaB	1/30
02.09.-17	Ketola	KRJ/VaB	5/30
02.09.-17	Zurück	ERJ/100cm	1/30
03.09.-17	Erkinheimot	ERJ/110cm	4/30
05.09.-17	Turmeltaja	KERJ/CIC1	2/30
06.09.-17	Erkinheimot	ERJ/110cm	1/30
07.09.-17	Erkinheimot	ERJ/110cm	1/30
07.09.-17	KK Chermia	KERJ/CIC1	5/30
08.09.-17	Mörkövaara	KRJ/HeA	3/30
09.09.-17	KK Chermia	KERJ/CIC1	4/30
10.09.-17	Mörkövaara	KRJ/HeA	1/30
10.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	3/30
11.09.-17	Mörkövaara	KERJ/CIC1	4/30
12.09.-17	Hengenvaara	KERJ/CIC1	4/50
12.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	5/30
12.09.-17	Fiktio	KRJ/VaB	3/40
13.09.-17	Fiktio	KRJ/HeA	6/40
13.09.-17	Erkinheimot	ERJ/110cm	1/30
14.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	1/30
14.09.-17	Hengenvaara	KERJ/Helppo	3/30
15.09.-17	Erkinheimot	ERJ/110cm	1/30
15.09.-17	Fiktio	KRJ/HeA	5/40
15.09.-17	Fiktio	KRJ/VaB	3/40
16.09.-17	Fiktio	KRJ/VaB	5/40
17.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	4/30
18.09.-17	Hengenvaara	KERJ/CIC1	5/50
18.09.-17	Hengenvaara	ERJ/100cm	6/100
19.09.-17	Hengenvaara	ERJ/100cm	2/100
19.09.-17	Hengenvaara	KERJ/CIC1	4/50
19.09.-17	Mörkövaara	KERJ/CIC1	2/30
19.09.-17	Wolf Sporthorses	KERJ/Helppo	1/30
20.09.-17	Fiktio	KRJ/VaB	4/40
21.09.-17	Hengenvaara	KERJ/CIC1	3/50
22.09.-17	Hukkapuro	KERJ/Helppo	4/30
22.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	4/30
22.09.-17	Hengenvaara	ERJ/100cm	3/100
23.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	5/30
23.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	3/30
23.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	3/30
24.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	4/30
24.09.-17	Hengenvaara	ERJ/100cm	6/100
25.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	1/30
25.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	3/30
25.09.-17	Erkinheimot	ERJ/110cm	3/30
25.09.-17	Erkinheimot	ERJ/110cm	4/30
25.09.-17	Erkinheimot	ERJ/100cm	4/30
25.09.-17	Hukkapuro	KERJ/Helppo	5/30
26.09.-17	Erkinheimot	ERJ/100cm	2/30
26.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	2/30
26.09.-17	Hengenvaara	ERJ/100cm	2/100
28.09.-17	Wolf Sporthorses	KERJ/Helppo	1/30
29.09.-17	Hengenvaara	KERJ/CIC1	7/50
29.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	4/30
30.09.-17	Zurück	ERJ/110cm	2/30
01.10.-17	Vuorna	ERJ/100cm	3/30
04.10.-17	Vuorna	ERJ/100cm	3/30
04.10.-17	Brunnby	ERJ/100cm	5/30
05.10.-17	Brunnby	ERJ/100cm	1/30
06.10.-17	Brunnby	ERJ/100cm	4/30
07.10.-17	Vuorna	ERJ/100cm	1/30
07.10.-17	Silverlode	KERJ/CIC1	2/30
08.10.-17	Vähäpelto	KERJ/Helppo	4/30
08.10.-17	Brunnby	ERJ/100cm	3/30
09.10.-17	KK Lapland	KERJ/Helppo	4/30
09.10.-17	Puzzle Rebellion	KERJ/CIC1	3/30
10.10.-17	Puzzle Rebellion	KERJ/CIC1	2/30
10.10.-17	Silverlode	KERJ/CIC1	4/30
10.10.-17	Vuorna	ERJ/100cm	3/30
13.10.-17	Puzzle Rebellion	KERJ/CIC1	4/30
14.10.-17	KK Lapland	KERJ/Helppo	4/30
15.10.-17	KK Lapland	KERJ/Helppo	5/30
16.10.-17	Silverlode	KERJ/CIC1	1/30
19.10.-17	KK Lapland	KERJ/Helppo	1/30
23.10.-17	Puzzle Rebellion	KERJ/CIC1	4/30
24.10.-17	Puzzle Rebellion	KERJ/CIC1	1/30
24.10.-17	Silverlode	KERJ/CIC1	2/30
28.10.-17	Silverlode	KERJ/CIC1	1/30
30.10.-17	Puzzle Rebellion	KERJ/CIC1	1/30
12.11.-17	Vuorna	ERJ/90cm	1/30
13.11.-17	Vuorna	ERJ/90cm	3/30
20.11.-17	Vuorna	ERJ/90cm	5/30
21.11.-17	Vuorna	ERJ/90cm	2/30
23.11.-17	Vuorna	ERJ/90cm	2/30
28.11.-17	Vuorna	ERJ/90cm	5/30
10.02.-19	Huvitus	VVJ/Vaativaa tarkkuus	3/30
19.02.-19	Huvitus	VVJ/Vaativaa tarkkuus	1/30
13.02.-19	Huvitus	VVJ/Vaativaa tarkkuus	2/30
16.02.-19	Huvitus	VVJ/Vaativaa tarkkuus	5/30
17.02.-19	Huvitus	VVJ/Vaativaa tarkkuus	4/30
03.03.-19	Hornanhovi	VVJ/Vaativaa tarkkuus	5/30
15.03.-19	Hornanhovi	VVJ/Vaativaa tarkkuus	3/30
25.03.-19	Hornanhovi	VVJ/Vaativaa tarkkuus	1/30
27.03.-19	Hornanhovi	VVJ/Vaativaa tarkkuus	2/30
30.03.-19	Hornanhovi	VVJ/Vaativaa tarkkuus	2/30
21.01.-20	Hiivurin suomenhevoset	VVJ/Vaativaa koulu	1/47
23.01.-20	Hiivurin suomenhevoset	VVJ/Vaativaa koulu	3/47
25.01.-20	Hiivurin suomenhevoset	VVJ/Vaativaa koulu	2/47
28.01.-20	Hiivurin suomenhevoset	VVJ/Vaativaa koulu	5/47
03.02.-20	Hiivurin suomenhevoset	VVJ/Vaativaa koulu	5/47
09.02.-20	Hiivurin suomenhevoset	VVJ/Vaativaa koulu	2/47
21.02.-20	Safiiritiikerin KK	VVJ/Vaativaa koulu	3/50
23.02.-20	Safiiritiikerin KK	VVJ/Vaativaa koulu	4/50
02.03.-20	Mörkövaara	VVJ/Vaativaa tarkkuus	3/23
04.03.-20	Mörkövaara	VVJ/Vaativaa tarkkuus	2/23
06.03.-20	Safiiritiikerin KK	VVJ/Vaativaa koulu	2/30
09.03.-20	Mörkövaara	VVJ/Vaativaa tarkkuus	2/23
18.03.-20	Safiiritiikerin KK	VVJ/Vaativaa koulu	4/30
19.03.-20	Safiiritiikerin KK	VVJ/Vaativaa koulu	1/30
20.03.-20	Safiiritiikerin KK	VVJ/Vaativaa koulu	4/30
24.03.-20	Mörkövaara	VVJ/Vaativaa koulu	3/30
28.03.-20	Mörkövaara	VVJ/Vaativaa koulu	5/30
12.05.-20	Fellbury Stud	VVJ/Vaativaa tarkkuus	2/24
13.05.-20	Fellbury Stud	VVJ/Vaativaa tarkkuus	1/24
18.05.-20	Fellbury Stud	VVJ/Vaativaa tarkkuus	4/24
19.05.-20	Fellbury Stud	VVJ/Vaativaa tarkkuus	3/24
22.05.-20	Fellbury Stud	VVJ/Vaativaa tarkkuus	4/24
25.05.-20	Fellbury Stud	VVJ/Vaativaa tarkkuus	1/24
11.07.-20	KK Lupin	VVJ/Vaativaa koulu	3/22
14.07.-20	KK Lupin	VVJ/Vaativaa koulu	4/22
17.07.-20	Ruskavaara	VVJ/Vaativaa tarkkuus	2/22
27.07.-20	KK Lupin	VVJ/Vaativaa koulu	4/22
28.07.-20	KK Lupin	VVJ/Vaativaa koulu	2/22
23.08.-20	KK Lupin	VVJ/Vaativaa kestävyys	7/50
24.08.-20	KK Lupin	VVJ/Vaativaa kestävyys	4/50

Päiväkirja ja valmennukset

Tammikuu 2019
Valjakkoajovalmennus Iskälle ja Pönölle kirj. Reima (Oresama)
Pönö on ollut aika epävarma ajettava. Se ei luota minuun, kärryihin, eikä oikein omiin kykyihinsäkään. Ajattelin, että paras lääke sellaiseen olisi harjoittelu parivaljakkona jonkin kokeneemman kilpahevosen kanssa, ja mikäs olisikaan parempi valinta kuin reipas ja osaava vanhus, Iskä! Niin minä valjastin pojat parivaljakoksi ja laitoin ne ravaamaan rinnakkain, ja kas kuinka Pönön luottamus kasvoi joka askeleella!
Puoli tuntia vain ravailtiin edestakaisin helppoja tehtäviä. Oli kaiken maailman kiemuroita ja pujottelua ilman minkäänlaisia tötteröitä tai muuta sellaista. Sen aikana Pönö hiffasi miten ajaminen oikeastaan toimii, ja minulla oli käsissäni ihan valmis valjakkoheppa!
Seuraavat puoli tuntia harjoiteltiin ihan tosissaan niin kuin Iskäkin olisi vielä menossa koulukokeeseen. Papparainen jaksoi hienosti vauhdissa mukana. Sitä ei tosiaankaan ikä vielä paina! Ja Pönöllä oli niin hyvä ja luottavainen olo, ettei valmennuksen lopulla olisi uskonut sen olleen tunti sitten vielä epävarma ja tutiseva reppana. Uskon, että Iskän ansiosta Pönöllä alkaa sujua myös yksilövaljakossa!

Joulukuu 2018
Kirjoittanut Reima (Oresama)
"Vuosi vaihtuu, Jeppe laihtuu, mut kaura senku Iskälle maistuu", lauloi muuan Joonas Erkinheimo, minun isäni ja Erkinheimon tilan valtias. Kun kurkistin satulahuoneen ovenraosta äänen suuntaan, näin pienen tanssiesityksenkin. Isä lauloi Iskälle ja Jeppe-kissalle, joka istui Iskän karsinan kalterien välissä kehräämässä, niin kuin sillä välillä oli tapana.
"Ei lauleta taas hevosille", sanoin isälleni muka vihaisesti ja raahasin satulan telineeseen, jollainen oli asennettu melkein jokaisen karsinan oven ulkopuolelle.
"Ja Reima sen kun jaksaa ratsastella eläkeläishevosilla, vaikka olisi oikeitakin töitä", isä huomautti nauraen. Tiesin, että hän oli oikeasti sitä mieltä, että eläkeläishevosilla ratsastaminen oli oikeaa työtä, ja että eläkeläisistä tuli huolehtia hyvin, jopa paremmin kuin muista. Ne kaikki, myös Iskä, olivat jo antaneet Erkinheimoille koko elämänsä ja tehneet paljon töitä. Olin ravistelevinani isää käsipuolesta, ja hän lähti muka kättään pidellen laulamaan seuraavalle hevoselle.
Vaikka Iskä on aika laiska hevonen, etenkin nyt vanhemmiten, se tuntui aivan ilahtuvan yllättävästä ratsastusretkestä, kun hain sen kesken päivän haastaan. Se oli nopeasti suittu ja varustettu, mutta unohduin taas palmikoimaan hetkeksi sen harjaa. Iskällähän on komein heviletti koko Erkinheimoissa: paksu, hyväkuntoinen, ja ai minkä värinen!
"REIMA! KYPäRä!" isäni huusi vielä tallin ovelta ravatessani jo poispäin ihan niin kuin olisin kuusivuotias enkä kaksikymmentäkuusivuotias. Taputin paksun nahkakintaan verhoamalla kädelläni kypärää, joka oli kuin olikin päässäni, ja keventelin samalla tieheni. Hevoseni askel oli keveä ja reipas, vaikka ratsu olikin jo ikääntyvä. Sen urhean hevosen kanssa oli ihanaa lähteä tämän vuoden viimeiseen seikkailuun.

Syyskuu 2018
Kirjoittanut Reima (Oresama)
Update! Kesällä sytin Iskää siitä kun hän ei auttanut minua Hannusen Maijan kanssa. No tuossa alkukuusta se onneksi auttoi. Ajelin sillä koppakärryillä huvin vuoksi. Ajattelin mennä vaikka Yliskylään ja takaisin, ja puolimatkassa sinnepäin sattui jotain ihan sairaan hienoa! Nimittäin Hannusen Maija käveli samaan suuntaan musiikkia kuunnellen, ja Iskä sitten hirnui juuri sopivan kovaa jotta hän kääntyi katsomaan ja jäi odottamaan meitä. Hyvä Iskä! Sitten minä pyysin häntä ajelulle ja kaikki oli hienoa. Iskä käveli asvaltilla ja peitti hiljaiset hetket kavionkopseella niin kuin kunnon siipimiehen kuuluukin, ja hiekkateillä se ravasi tasaisesti ja kiltisti. Jes!
Ei kulunut kauhean montaa päivää ennen kuin Maija oli onkinut jostain numeroni ja kysyi WhatsAppilla, lähdetäänkö uudestaan ajelemaan sillä minun hienolla hevosellani. Hei Maijan mielestä Iskä on hieno hevonen! Ja niin me menimme, monta kertaa.
Nyt minulla on naisystävä. Hyvin tehty, Iskä!

Kesäkuu 2018
Kirjoittanut Reima (Oresama)
Voi vitsit. Tiedäthän sen Hannusen Maijan? No tottahan sinä sen tiedät, koska kaikkienhan tässä kunnassa hänet täytyy tietää! Sinä ja minähän olimme lukiossa usein samoilla kursseilla hänen kanssaan! Ja sitten hän lähti opiskelemaan - ja tuli tänään Erkinheimon tallille juttelemaan isäni kanssa ties mistä. Ja se Maija, se on ihan yhtä upea vielä näin melkein kymmenen vuotta myöhemminkin! Ja minä en tosiaankaan ollut upea silloin, vaan suin tätä Iskää, tätä kelvotonta hevosta keskellä pihaa. Pidin riimunarusta kiinni toisella kädellä ja toisella ihan nopeasti vain huiskin harjalla isoimmat liat pois. Olin katsokaas ajatellut, että ihan nopeasti vain vien hevoset hakaan ja lähden rannalle, ja sitten olin unohtanut kokonaan harjata ja tarkistaa Iskän. Ja sitten se Maija tuli! Ja Iskä oli siinä riimunarun jatkona! Silmät puoliummessa! Ja minä suoraan sängystä päin tukka pystyssä!
Voi vitsit kun olisin voinut esittää olevani erinomainen hevosmies! Olisipa Iskä riehunut kuin nuori ori, ja sitten olisinpa saanut sen rauhoittumaan ihan tuosta vain niin kuin hevoskuiskaaja. Iskä olisi ollut musta ja kiiltävä ja hurja, ja minä olisin edes harjannut hiukseni ja pukenut päälleni jotain siistimpää. Vitsin Iskä! Mistä sen tietää vaikka me olisimme Maijan kanssa nyt naimisissa, jos Iskä olisi viitsinyt edes vähän auttaa! Edes vähän se olisi voinut nostella päätään ja tömistellä jalkojaan!

Tammikuu 2018
Valjakkoajovalmennus Iskälle ja Jamille kirj. Reima (Oresama)
Tänään ei mennyt tuo meidän ajelu kyllä ihan putkeen. Olin lähdössä ihan kaksistaan Iskän kanssa harjoittelemaan tarkkuuskoetta seuraavaa yhdistettyä kilpailuamme varten, ja sitten jonkin aivopierun vuoksi otin Jaminkin mukaan. Ajattelin, että pojille tekee hyvää harjoitella vähän parivaljakkoa, vaikka ne eivät ikinä tule yhdessä kilpailemaankaan. Että vaihtelu virkistää. No, virkistystä Jami olisi totta tosiaan kaivannut: se pilasi koko harjoituksen. Se oli niin laiska, että tuntui kuin Iskä olisi vetänyt sitäkin eteenpäin kärrynsä lisäksi. Eikä siinä käynyt niin päin, että Iskän reippaus olisi jotenkin piristänyt Jamia, vaan se meni ihan toisin päin. Jamin flegmaattisuus sai nopeasti Iskänkin hyytymään.
Sitten kun pojat sille päälle sattuivat, ne eivät enää totelleet ohjausta. Kyllä ne lönköttivät laiskaa possunravia sinnepäin minne niitä ohjasin, mutta eivät välittäneet edes nostella jalkojaan kunnolla. Päätin jättää leikin siihen. Seuraavalla kerralla olen viisaampi enkä yritä saada Iskästä ja Jamista enää uudelleen parivaljakkoa.

Marraskuu 2017
Kirjoittanut Reima (Oresama)
"Iskäääh..." valitin puoliääneen Vuornan pihassa, kun kunnianarvoisa hevoseni tavoitteli rasittavasti kilpatakkini hihaa kuolaiseen kitaansa. "Vielä sun pitäisi jaksaa esittää ihan hetki normaalia, jooko? Kaikkien ei tarvi tietää että sä oot tommonen."
Ne olivat minun ja Iskän viimeiset esteet yhdessä. Siihen ei liittynyt mitään haikeita fiiliksiä, koska ei hevoseni minnekään katoaisi: kunhan siirtyisi kisaeläkkeelle. Se olisi samanlainen torvelo huomennakin, mutta sillä kertaa kototallilla. Ja joka päivä. Sitä paitsi kun kaipasimme seikkailuja, olihan meillä vielä vaikka mitä edessämme. Laatuarvosteluja. Mistä sen tietää, vaikka innostuisin virtuaalisista kantakirjoistakin, tai jostain muista arvontapalkinnoista?
Oli hienoa ratsastaa viimeisen kerran kilpakentille. Katsomo oli tyhjänpuoleinen, niin kuin aina sellaisissa tavallisissa pikkukisoissa, mutta isä, äiti, molemmat veljeni, heidän vaimonsa ja lapsensa olivat tulleet, koska olivathan kisat lähellä, ja vietimmehän syntymäpäiviäni, jotka olivat oikeasti parin päivän kuluttua. Hymyilin heille, ja Iskä röhkäisi unohtaessaan esittää kilpahevosta tavanomaisen porsaan sijaan. Taputin silti sen kaulaa ennen kuin nostin laukan.
"No niin Iskä", kuiskasin sille, "nämä on pikkuesteitä meille. Mennään ja näytetään tytöille ja poneille mallia!"

Heinäkuu 2017
Maastoestevalmennus
Kirjoittanut Miika Rossi (Oresama)
"Miksköhän se hyppää nyt niinku tiikeri, vaikka kentällä se meni pikemminkin niinku kolmijalkanen puuhevonen?" ihmettelin itsekseni. Iskä oli kokemukseni mukaan yleensä hieno ja ripeä heppa hyppäämään, ja siltä este kuin este tuntui sujuvan vaikeuksitta. Sillä kertaa se ei kuitenkaan muka saanut hypättyä yhtään kentällä, vaikka Reima oli kuinka koettanut ajaa sitä eteenpäin. Se oli ikään kuin pysähtynyt aina ponnistaessaan, ja puomit olivat kolisseet. Reima oli ehdottanut että siirtyisimme maastoesteille, ja vaikka olin epäillyt hänen suunnitelmaansa, niin kappas vain, Iskä hyppäsi notkeasti ja sulavasti.
"Sillä oli vaan kuuma", Reima vastasi minulle, vaikka kysymys ei ollut oikeastaan osoitettu hänelle. "Se halus tänne varjoon."
"Jaaha. Joka tapauksessa aja se vaan lähemmäs niitä esteitä ennen hyppyä. Jos sinne Reima jää puoli askelta tilaa, niin siihen mahtuu kyllä askel."
Reima ei ollut paras Erkinheimo hyppäämään, mutta varmasti nykyään innokkain. Keskittyminen ei ollut hänen vahvuutensa, ja niinpä ratsastuksen hienosäätämisen kanssa oli vähän niin ja näin. Kilpailijana hän kuitenkin korvasi sellaiset pikkuseikat asenteellaan. Tuomaritkin huomasivat, miten hauskaa Reimalla oli, ja siitähän ratsastuksessa on kyse enemmän kuin hyppytekniikasta. Hyvin noilla menisi kisoissa.

Kesäkuu 2017
Kirjoittanut Reima (Oresama)
Laidunaika! Laidunaika! Tänään Kiukku, Iskä ja Pönö kirmasivat kolmeen pekkaan laitumelle, ja ai kun siellä näkyi ryhdikästä laukkaa ja korkeita häntiä! Saman tien alettiin arvojärjestystä selvitellä. Kiukku uhkaili korvat luimussa kavereitaan, Pönö meni edellä kauhistuneen näköisenä ja Iskä laukkasi Kiukkua päin haastamaan riitaa. Se oli sitä mieltä, että häntähän ei komennella, taikka muuten! Loppujen lopuksi mitään kauhean dramaattista ei käynyt. Iskä näytti Kiukulle hampaitaan ja näykki ilmaa. Kiukku lähestyi Iskää hitaasti, oikein julma katse silmissään. Se kuopaisi kerran maata ja irvisti pirullisen näköisesti ja Iskä peruutti saman tien kauemmas. Arvojärjestys oli sillä selvä: Kiukku on tämän kesän kunkku, Iskä haluaisi viedä sen kruunun, muttei uskalla, ja Pönö on niin vähäpätöinen, ettei kumpikaan isoista pojista ota edes sitä vakavasti. Pönöä tämä ei kuitenkaan näy haittaavan: se alkoi syödä tyytyväisenä sillä aikaa kun paksukalloisemmat orit päättivät johtajuusasioista.
Kun kävin illemmalla uudelleen moikkaamassa rakkaita poikiani, laitumella hännät huiskivat ja kolme komeaa urhoani söivät heinää vierekkäin. Pönö oli keskimmäisenä ja pää muiden häntäpuolta kohti, ja Kiukku ja Iskä näyttivät ihan sen isoveljiltä tai henkivartijoilta. Kun huusin poikia, ne tulivat minua moikkaamaan aidalle, Kiukku etunenässä saadakseen ensimmäisenä mahdollisia nameja. Mitään en kuitenkaan antanut, vaan jätin vain poikalapseni viettämään ensimmäistä yötään ulkona.

Toukokuu 2017
Maastoestevalmennus
Kirjoittanut Miika Rossi (Oresama)
"Opeta mut hyppäämään", Reima nurisi minulta eräänä kertana, kun pidin estevalmennusta hänen isoveljelleen Kajlle.
"Selvä - millanen hevonen sulla on mielessä?" kysyin Reimalta, koska valinnanvaraa kyllä riitti.
"Toi", Reima tokaisi ja osoitti kentän vieressä tarhailevaa Iskää, ja se näytti vielä niin kovin vauvamaiselta. Jes. Nuori ori. Niitähän on niin mukava aina opettaa. Etenkin 25-vuotiaiden liian lujaa ajavien pikkupoikien ratsuina. Kuuluuhan sarkasmini sinne taakse asti? Joka tapauksessa heti seuraavana päivänä kokosin pieniä vauvaoreille ja pikkupojille sopivia esteitä Reimaa ja sitä pientä Iskää varten.
Ratsukon ensimmäinen valmennus oli lähinnä esteisiin tutustumista ja sitä, että orivarsalle luotaisiin positiivinen kokemus hyppäämisestä. Reima oli loputtoman kärsivällinen varsaa kohtaan, mutta taas erittäin kärsimätön mitä tuli ohjasotteen hienosäätämiseen, käskyyni keskittyä pitämään jalat paikallaan. "Pikkuseikkoja", Reima vain tuhahti ja ravasi ohjia pitelevät kädet levällään. "Pikkuseikkoja."
Minusta valmennus oli onnistunut. Iskä hyppäsi muutaman esteen eikä sitä rasitettu liikaa. Se onnistui joka hypyssään ja tuntui pitävän hypyistä. Kunhan ori kasvaa vielä, pääsemme varmasti kunnolla töihin!

Jälkikasvu

06.08.2017 o. Erkinheimon Esi-Isä (e: Erkinheimon Enkelipallo)

Sanchez RR

 

Nimi:	Sanchez RR VH18-031-0114	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Ori	Kasvattaja:	Oresama, Yorca
Rotu:	Suomalainen puoliverinen	Painotus:	Yleispainotus
Säkäkorkeus:	167cm	Koulutustaso:	ko GP, re 120cm, CIC2
Syntynyt:	03.12.-17 (28v)	Meriitit:	YLA2, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I

© Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0

Sanchez menehtyi vanhuuteen 26.2.2021.

Sanchez ei määrää täällä, mutta sitä se ei aina muista. Orilla on tapana esimerkiksi harjaukseen pitkästyessään yksinkertaisesti lähteä lätkimään, eikä sitä silloin kukaan pysty käsivoimin pitelemään. Riimujakin hajoaa aina silloin tällöin, kun ori harjauspuomilla päättää, että tämä oli nyt tässä tällä kertaa, ja nykäisee kunnolla taaksepäin. Santtu saattaa myös uhkailla hoitajaansa karsinassa niin, ettei tämä uskalla enää liikahtaakaan, ettei vain saisi kaviosta. Silloin ei auta kuin odottaa apua, ellei ole yhtä rohkea, kuin Yorcan pitkäaikaisimmat hevosenhoitajat. He iskevät tassunsa oikein kunnolla Santun harjamartoon, kun ori ei tottele, ja yksinkertaisesti siirtävät tuota hevosta kauemmas niin pelottavan näköisinä, että siinä ei edes Santtu uskalla hyppiä silmille. Ilman heitä ei Santun suitsimisesta ja satuloimisestakaan tulisi mitään, ori kun ainakin uhkaa sekä purra että potkia. Nuo taitavat hevosihmiset vain varustavat orin, eivätkä kysele, ja tarvittaessa tuuppaavat sen terävähampaisen kidan kauemmas itsestään ihan kunnolla. Sitten he ottavan Santtua ohjista kiinni ja taluttavat kimon kentälle niin vaarallisen oloisina, ettei ori uskalla sanoa siihen yhtään mitään, vaikka heikompien hoitajien ylitse se juoksisi koska vain.

Santussa on tahtia ja mahtia, kun sen kanssa menee koulua. Toisaalta on siinä myös paljon ylimääräistä voimaa ja helposti syttyvää raivoa. Santtua on siis ihana ohjata mahtaviin suorituksiin. Ei tarvita kuin kevyet, ilmavat avut, ja Santtu tekee sitten kiltisti loput. Toisaalta ei tarvita myöskään kuin yksi paarma pyörimään raivostuttavasti Santun nenänpielessä, ja ori hirnuu niin, että se kuulostaa karjaisulta, ja juoksee sitten aidasta läpi. Aina ei riitä, että hevonen on taitava ja treenattu. Santun kanssa koulusuorituksen onnistuminen niin kisoissa kuin kotonakin on ihan tähtien asennosta kiinni.
Moni ei halua hypätä Santulla, koska tämä ori toden totta menee eikä meinaa. Ori on taitava hyppääjä, ja se tietää sen itsekin. Se uskaltaa kokeilla uhkarohkeasti vaikka minkä näköisiä esteitä kuinka hurjassa kulmassa tahansa. Sen meno ei oikeastaan ole holtitonta, vaan vain tosi nopeaa. Santun ponnistuskin on niin tehokas ja hyppy suuri, että ratsastaja ei ehdi kunnolla hyppyyn mukaan, ellei opettele tuntemaan Santun tapoja. Ohjien kiskomisesta Santtu kuitenkin raivostuu. Se ei hyppää sen jälkeen ollenkaan, vaan pukittelee ja riehuu lihaksensa aroiksi.
Vaikka Santtu menee maastoesteet hienosti, ei se ole mikään leppoisan maastoilun sunnuntaihevonen. Se haluaisi mennä lujaa, mieluiten sänkipellolla muita vastaan kilpaillen. Kun ratsastajat yrittävät pidätellä sitä, se alkaa puhkua ja puuskuttaa etupainosena kulkien. Jos siinä vaiheessa erehtyy antamaan sille ohjaa, jotta se rentoutuu, se alkaa sinkoilla edestakaisin epämääräisessä askellajissa muihin törmäillen ja kevätjuhlaliikkeitä esittäen. Yleensä ratsastaja silloin putoaa ja tarvitaan taas kerran koko Yorcan henkilökunta ottamaan yhtä hevosta kiinni.

Jotta Santtu jäisi kaikkien mieleen, on siitä kerrottava vielä yksi yksityiskohta. Ori osaa temppuja. Se on ihan tykännyt, kun on saanut opetella antamaan kaviota ja hymyilemään käskystä huulta nostamalla ja muuta sellaista helppoa. Sen koulutus kuitenkin lopetettiin vastikään. Kerran hoitaja pyysi sitä hymyilemään, mutta kun sille ei ollutkaan namia tarjolla palkaksi, se puri hoitajaa olkapäähän niin kovasti, että hän oli yli kuukauden sairaslomalla. Silloin päätettiin, että kun tässä ei muillakaan enää paljoa naamaria naurata, niin ei Santtuakaan tarvitse sitten hymyilyttää.

Goodbye Moonman RR fwb, 162cm YLA3, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I	Wubba Lubba Dub Dub fwb, 168cm YLA2, ERJ-III, KRJ-III, KERJ-II	Gibberish fwb, 169cm, evm
		Monica fwb, 165cm, evm
	Early Morning Madness fwb, 169cm YLA2, ERJ-III, KRJ-III, KERJ-II	Manhattan Madman fwb, 172cm, evm
		Coffee Time fwb, 167cm, evm
Aurora Jewel RR fwb, 169cm YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II	Jackass In a Bottle fwb, 169cm YLA2, ERJ-III, KRJ-III, KERJ-II	Jackass In Space fwb, 169cm, evm
		Hot Chocolate fwb, 165cm, evm
	Indian Jewel fwb, 168cm YLA2, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II	Indian Sky fwb, 171cm, evm
		Ariana Jewel fwb, 163cm, evm

Gibberish (iii) on musta 169 cm korkea yleispainotteinen herrasmiesori. Se syntyi ja kasvoi Tervajoen pienestä kunnasta, josta käsin se lähti välillä kuukausiakin kestäville kilpakausilleen jopa ulkomaille asti. Esteitä, koulua ja kenttää kilpaillut Gibberish valloitti Suomen lisäksi Saksan, Ranskan ja Ruotsin. Näyttelyissäkin se menestyi Suomessa ja Ruotsissa, mutta kantakirjasta se sai ainoastaan kolmospalkinnon. Nykyään 28-vuotias Gibberish on viiden varsan isä ja viettää vanhuudenpäiviään Tervajoella eläkkeellä sekä kisa- että jalostuspuuhista.

165 cm korkea Monica (iie) olisi ollut todennäköisesti kelpo keskitason kenttäratsu, ja sellaisena se aloittikin elämänsä. Monica päätyi kuitenkin kiertämään omistajalta toiselle, ja sen epäonneksi jokainen omistaja oli painottunut eri lajiin. Tamma kokeili siis elämässään vähän kaikkea, siitosuraakin kahden varsan ajan, mutta ei ehtinyt menestyä missään. Parikymppisenä ja vihaisena tämä ruunikko päätyi nykyiseen kotiinsa eläke- ja puskailuratsuksi.

Manhattan Madman (iei) oli cremello, tosi suurikokoinen ja tosi ryhdikäs. Vaikka se ei ollut mikään loistelias leipätyössään, kouluratsuna, vaan pikemminkin vain ihan kiva, siitä tuli suosittu jalostusori sen värin takia. Väriään ori periyttikin monelle melkein sadasta jälkeläisestään, mutta se periytti myös suurta kokoa ja vauhdikasta luonnetta.

Coffee Time (iee) oli 167 cm korkea rautias esteratsu. Se teki ihan tavallisen uran: hyppäsi 130-senttisiä esteitä, mutta ei koskaan saavuttanut laatuarvostelupalkintoja tai suurkilpailuvoittoja. Vanhemmalla iällä tämä kiltti ratsu sai yhden varsan.

169 cm korkea Jackass In Space (eii) sai nimensä värityksensä ja käytöksensä perusteella. Ori on kokonaan musta ja päässään sillä on tähti. Luonteeltaan "Jakke" on tosi raisu ja rohkea, mikä tekikin siitä aikoinaan kelpo esteratsun. Tämä Kuusamossa syntynyt ja sieltä Eurooppaa pitkin kisoissa kierrellyt ori menestyi hyvin 140-senttisillä esteradoilla. Muita meriittejä ovat kantakirjaus kakkospalkinnolla sekä jälkeläislaatuarvostelupalkinto, jonka Jakke sai kolmen hienon orivarsansa perusteella.

Hot Chocolate (eie) oli ruunikonkimo kilparatsu. Se oli niin etevä kenttä- ja esteratsu, että voitti samantasoiset oritkin tuosta vain. Tästä lahjakkaasta 165 cm korkeasta miellyttämishaluisesta ratsusta toivottiin tottakai paljon varsoja, kun se lopetti kilpailemisen. Urheilu oli kuitenkin saanut tamman kohdun surkastumaan, eikä se meinannut tulla millään kantavaksi. Tamma myös kuoli kohdun repeämiseen synnyttäessään ensimmäistä varsaansa.

Indian Sky (eei) on musta jättiläinen. 171-senttisenä ja vieläpä melko rotevana sen ei uskoisi pärjänneen kenttäratsuna, vaan niinpä se juuri teki. Orin pitkä ja voitokas ura kahden ja kolmen tähden kisoissa loppui vasta aivan harmaahapsisena. Kisauransa ohella Indian Sky on niittänyt mainetta siitosorina. Kevyempiin tammoihin yhdistettynä se on saanut aikaan jälkeläisiä, joilla on voitontahtoa ja kykyjä, mutta silti nöyrä ja kaunis käytös kuten isälläänkin.

Mustanruunikko 163 cm korkea Ariana Jewel (eee) oli erittäin kevytrakenteinen kenttä- ja esteratsu. Se menestyi hyvin kilpaurallaan, mutta omistajat päättivät jättää kilpailun lopulta kesken ennen laatuarvostelupalkintoja tehdäkseen Arianalla kaksi varsaa. Nyt Ariana on jo eläkkeellä, ja kilttinä ja maastovarmana hevosena sen lempihommaa on kuljettaa omistajan lapsenlapsia maastolenkeillä.

Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
30.04.2018	Teilikorpi	ERJ/120cm, ERJ-Cup	2/60
30.04.2018	Supernatural	ERJ/110cm	6/50
29.04.2018	Supernatural	ERJ/110cm	2/50
28.04.2018	Supernatural	ERJ/110cm	2/50
24.04.2018	Supernatural	ERJ/120cm	3/24
23.04.2018	Supernatural	ERJ/110cm	1/50
20.04.2018	Hengenvaara	ERJ/110cm	3/40
18.04.2018	Hengenvaara	ERJ/110cm	4/40
11.04.2018	Hengenvaara	ERJ/110cm	5/40
12.03.2018	Roscoff	ERJ/110cm	1/30
11.03.2018	Roscoff	ERJ/110cm	4/30
01.02.2018	Majorithy	ERJ/110cm	5/25
20.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	1/30
20.02.2018	Amoral Stud	KRJ/GP	5/30
18.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	4/30
18.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	3/30
17.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	4/30
16.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	2/30
16.02.2018	Amoral Stud	KRJ/GP	1/30
16.02.2018	Amoral Stud	KRJ/GP	1/30
15.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	5/30
13.02.2018	Amoral Stud	KRJ/GP	3/30
13.02.2018	Everholt Estate	KRJ/GP	2/30
08.02.2018	Everholt Estate	KRJ/GP	3/30
08.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	1/30
08.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	3/30
07.02.2018	Kilpailukeskus Chermia	ERJ/120cm	4/30
07.02.2018	Amoral Stud	KRJ/GP	3/30
05.02.2018	Armont Stud	KRJ/GP	5/30
05.02.2018	Holmberg	ERJ/100cm	5/40
04.02.2018	Armont Stud	KRJ/GP	2/30
04.02.2018	Everholt Estate	KRJ/GP	4/30
04.02.2018	Amoral Stud	KRJ/GP	5/30
03.02.2018	Holmberg	ERJ/100cm	3/40
02.02.2018	Amoral Stud	KRJ/GP	5/30
02.02.2018	Everholt Estate	KRJ/GP	4/30
01.02.2018	Holmberg	ERJ/100cm	3/40
31.01.2018	Runoratsut	KRJ/Int.I, KRJ-Cup	16/170
30.01.2018	Armont Stud	KRJ/GP	5/30
29.01.2018	Armont Stud	KRJ/GP	1/30
29.01.2018	Ephemeral Sporthorses	KRJ/GP	1/30
29.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	2/30
28.01.2018	Kultahuisku	KRJ/GP	2/30
28.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	1/30
27.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	5/30
26.01.2018	Kultahuisku	KRJ/GP	1/30
24.01.2018	Armont Stud	KRJ/GP	1/30
23.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	5/30
21.01.2018	Ephemeral Sporthorses	KRJ/GP	2/30
21.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	1/30
21.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	1/30
21.01.2018	Kultahuisku	KRJ/GP	4/30
20.01.2018	Ephemeral Sporthorses	KRJ/GP	3/30
20.01.2018	Ephemeral Sporthorses	KRJ/GP	6/30
20.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	3/30
19.01.2018	Ephemeral Sporthorses	KRJ/GP	5/30
19.01.2018	Kultahuisku	KRJ/GP	2/30
18.01.2018	Armont Stud	KRJ/GP	4/30
18.01.2018	Armont Stud	KRJ/GP	2/30
17.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	2/30
17.01.2018	Kultahuisku	KRJ/GP	3/30
16.01.2018	Ephemeral Sporthorses	KRJ/GP	4/30
16.01.2018	Armont Stud	KRJ/GP	5/30
16.01.2018	Kultahuisku	KRJ/GP	3/30
14.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	1/30
14.01.2018	Kultahaiven	KRJ/GP	2/30
12.01.2018	Ephemeral Sporthorses	KRJ/GP	5/30
16.07.2018	Ristikallio	ERJ/110cm	2/40
19.07.2018	Liljalehto	ERJ/110cm	4/23
22.07.2018	Liljalehto	ERJ/110cm	2/23
23.07.2018	Ristikallio	ERJ/110cm	2/40
24.07.2018	Ristikallio	ERJ/110cm	1/40
05.08.2018	Supernatural	ERJ/110cm	1/40
06.08.2018	Hiivuri	ERJ/120cm	1/21
07.08.2018	Hiivuri	ERJ/120cm	2/21
08.08.2018	Supernatural	ERJ/110cm	6/40
11.08.2018	Supernatural	ERJ/110cm	5/40
12.08.2018	Supernatural	ERJ/110cm	3/40
13.08.2018	Lupsakka	ERJ/100cm	5/30
15.08.2018	Supernatural	ERJ/110cm	5/40
17.08.2018	Lupsakka	ERJ/100cm	2/30
23.08.2018	Riemunkirjava	ERJ/120cm	5/48
28.08.2018	Riemunkirjava	ERJ/120cm	5/48
11.02.2018	Brotherhood	KERJ/CIC2	2/11
13.02.2018	Brotherhood	KERJ/CIC2	1/11
14.02.2018	Brotherhood	KERJ/CIC2	2/11
15.02.2018	Brotherhood	KERJ/CIC2	1/11
16.02.2018	Brotherhood	KERJ/CIC2	1/11
18.02.2018	Brotherhood	KERJ/CIC2	1/11
01.04.2018	Colosseum	KERJ/CIC2	2/15
04.04.2018	Colosseum	KERJ/CIC2	2/15
07.04.2018	Colosseum	KERJ/CIC2	3/15
30.04.2018	Mörkövaara	KERJ/CIC2, KERJ-Cup	4/55
06.09.2018	Priton	KERJ/CIC2	1/17
16.11.2018	Fernweh	KERJ/CIC2	4/23
31.01.2019	Kalman	KERJ/CIC2, KERJ-Cup	3/50
18.03.2019	Helmwald	KERJ/CIC2	4/30
22.03.2019	Helmwald	KERJ/CIC2	4/30
27.03.2019	Helmwald	KERJ/CIC2	1/30
01.06.2019	Hiivurin	KERJ/CIC1	5/39
02.06.2019	Hiivurin	KERJ/CIC1	4/39
04.06.2019	Hiivurin	KERJ/CIC1	3/39
05.06.2019	Hiivurin	KERJ/CIC1	6/39
08.06.2019	Hiivurin	KERJ/CIC1	2/39
09.06.2019	Hiivurin	KERJ/CIC1	4/39
10.06.2019	Hiivurin	KERJ/CIC1	6/39
16.06.2019	Hiivurin	KERJ/CIC1	6/39
30.06.2019	Auburn Estate	KERJ/CIC1, KERJ-Cup	1/43
02.07.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	1/12
03.07.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	3/12
04.07.2019	Elohiljan	KERJ/CIC2	1/10
07.07.2019	Elohiljan	KERJ/CIC2	3/10
08.07.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	3/12
09.07.2019	Elohiljan	KERJ/CIC2	3/10
10.07.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	2/12
02.10.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	5/29
06.10.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	5/29
17.10.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	3/29
18.10.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	3/29
20.10.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	1/29
23.10.2019	Mörkövaara	KERJ/CIC2	3/29
08.11.2019	Aeston	KERJ/CIC2	2/19
10.12.2019	Safiiritiikerin KK	KERJ/CIC2	1/17

Maaliskuu 2019
"No ei kuule tosiaankaan ole!" puuskahdin, kun eräs hevosenhoitajamme Anne kysyi, onko minulla ikävä koululentille Santun kanssa.
Harvoinhan sitä saa hyvällä hevosella kilpailla. On kerta kaikkiaan upeaa ratsastella taitavalla hevosella, joka tietää mitä tehdä. Olihan Santullakin aikoinaan kerta kaikkiaan upeaa ratsastaa. Mutta kun siihen liittyi kaikkea muutakin.
Jos olisin ollut pelkkä ratsastaja, tottahan minä ikävöisin kilpailemista. Mutta kun minä olin se, joka toimi myös kisahoitajana itselleni: tappelin Santun kanssa julkisella paikalla ja toivoin, etten tulisi sillä kertaa purruksi tai potkituksi. Neuvottelin sen kanssa kerta toisensa jälkeen, pitääkö sen seurata minua vai ei, kun talutan sitä. Yritin soitella sille väliaikaisia tallipaikkoja kisapaikan läheltä ja ehtiä varaamaan karsinapaikan ennen kuin sen mahdoton maine kiirisi sen edellä...
Olihan se sama rulianssi vieläkin edessä joka kerta, kun vein Santtuni kenttäkisoihin. Ihan yhtä kauheaa se oli - ja ihan yhtä ihanaa oli ratsastaa sillä kenttä- kuin koulukisoissa! Mutta jotenkin urakka tuntui siedettävämmältä, kun kilpaili ainoastaan yhtä lajia kolmen sijaan...

Helmikuu 2019
Tiina menee estevalmennuksen Santulla, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
No joo. Olihan se nyt hienoa katseltavaa, kun Santtu-poika hyppäsi Tiinan kanssa Miika Rossin valvovan silmän alla. Rossi oli koonnut hevoselleni ja sen hoitajalle yli metrinkorkuisista esteistä koostuvan radan, ja ratsukko suoritti sen muutamaan otteeseen.
Ensimmäisellä kerralla Tiinalla ja Santulla oli vaikeuksia kolmen pystyn sarjassa. Esteiden väliin kuului mahduttaa yksi hieman venytetty laukka-askel. Santtu kuitenkin epäröi, kun Tiina ei ajanut sitä tarpeeksi eteenpäin. Se sipsutti liian pieneen väliin kaksi askelta, ponnisti toiselle esteelle aivan liian myöhään, ja puomit kolisivat. Kolmannella esteellä se oli sitten jo niin sekaisin, että kielsi. Onneksi vauhti oli kompuroinnissa hidastunut sen verran, että Tiina ei pudonnut kyydistä.
"Jatkat vaan ja tuut sitte toisen kerran tähän uudestaan niin että ajat sitä reippaasti vaan!" Miika Rossi komensi kepeästi ja osoitti okseria, joka oli seuraava este.
Tiina teki laajan voltin, näkyi hengittävän kunnolla sisään, ja suuntasi sitten hevosensa ja itsensä koottuaan okserille, joka menikin ihan hyvin.
Toisella kerralla, kun ratsukko yritti sarjaestettä, Tiinan epävarmuus näkyi minulle asti. Kulmat kurtussa hän koetti ajaa Santtua eteenpäin, ja Santun epävarmat korvat pyörivät sen päässä kuin propellit. Se kuitenkin hyppäsi ihan oikein, joskin melko hitaasti, ja Tiina halasi sitä.
Kolmannella kerralla sarjaesteetkin olivat aika lailla nappisuoritus. Tiina ratsastaa kyllä Santulla paremmin kuin minä.

Tammikuu 2019
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Nyt sä vaan roikuit mukana", Miika Rossi tokaisi minulle kuivakasti, kun olin hypännyt Santulla mielestäni oikein mallikkaan radan.
"Isäs roikkui kun sua teki", tuhahdin Rossille, joka on kerta kaikkiaan raivostuttava persoona sille päälle sattuessaan. "Anna niitä neuvoja äläkä tuhahtele!"
Ja Rossi neuvoi. Pidätä sitä. Joka ikisessä lähestymisessä. Nyt se kaahaa esteelle niin kuin vajaamielinen. Tarvitaan hallitumpia lähestymisiä. Sitten taas sen voi antaa mennä, kun matkataan esteeltä toiselle - ja taas pidätetään sitä hyvissä ajoin. Ei tarvi kertaakaan varsinaisesti antaa pohjetta. No niin, uudestaan.
Ja minä hyppäsin uudestaan. Santtu ei kuunnellut pidätteitä, vaikka kaikkeni minä tein! Se kaahasi pari estettä ihan samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla. Silloin minulta petti hermo. ärähdin sille oikein mojovan kirosanan, jossa oli peetä ja ärrää, ja nykäisin ohjista, mitä ei tietenkään saisi tehdä. Se kuitenkin toimi. Hölmistynyt Santtu käänsi korvansa minua kohti ja hidasti kun komensin. Seuraavat hypyt olivat pyöreitä ja kauniita.
"Brutaalia, mut toimivaa", tuumasi Miika Rossi, jonka nyt ensimmäisenä olisin ajatellut tuomitsevan sen nykäisyn.

Joulukuu 2018
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oi että. Voi veljet. Santussa on vikansa, ja runsaat viat siinä onkin, mutta ratsuna se on aivan lyömätön. Kopsuttelin sillä ää-rim-mäi-sen koottua ravia menemään, eikä sen häntä edes huiskahdellut ärtymyksen merkkinä. Sillä oli erinomainen päivä, ja silloin kaikki sujuu sen kanssa ihanasti - siis ratsain. Hymyilin luottovalmentajallemme Miika Rossille, ja hän hymyili leveästi takaisin. Santun selkä oli pyöreä ja se oli niin täydellisen tasapainossa, että ai kun se menisi kisapaikallakin joka kerta samalla tavalla. Vaan harvoinpa se meni, harvoinpa se oli niin hyvällä tuulella.
Raviharjoitteet menivät ihan nappiin. Santtu meni rauhallisesti, eikä yrittänyt millään tavalla luistella töistään. Se oli rennon näköistä ja tuntuista. Voltit olivat pyöreitä kuin ihan itsestään! Oloni oli kuin olympiaratsastajalla, vaikka tottakai minä tiesin, etten enää huomenna saisi tätä oria menemään yhtä kauniisti. Silti se oli niin mukavaa...
"Et sä mua enää tän kanssa tarvi", Miika Rossikin ilmoitti valmennuksen jälkeen tyytyväisen näköisenä.
"Tarvinpa! Tää oli tuuria! älä jätä mua!" parkaisin heti, ja Rossi nauroi niin että takahampaatkin näkyivät.

Marraskuu 2018
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Hyvää syntymäpäivää", Miika Rossi oli kiekaissut aamulla puhelimeensa, ja taustalta oli kuulunut sentyyppinen hurina, että hän oli selvästi istunut autossaan. Minä, juuri heränneenä ja hyvin äreänä olin väittänyt, että ei tänään mikään syntymäpäivä ollut, ei ainakaan minun. Mutta olihan ollut. Rossin lahja minulle oli ilmainen valmennus Santulla - ja se ei muuten ollut mikään mieluinen lahja. Välttelin nimittäin Santulla vakavasti ratsastamista kaikin tavoin, vaikka se hyvä ratsu onkin. Mutta kun jotain ilmaista saa, niin laihialainen ottaa vastaan.
Niin me harjoittelimme laukannostoja tunkkaisessa maneesissa. Kyllästymiseen saakka. Santtu oli ihan kivalla päällä. Se sai raivarin vain kerran, ja senkin pukkilaukan syyksi paljastui, että sitä kutitti kyljestä eikä se ehtinyt rapsuttamaan itseään tarpeeksi nopeasti. Muuten se oli hyvällä ja työteliäällä tuulella, ja saimme itse asiassa tosi paljon aikaan.
"Sä voisit kilpailla sillä taas", Rossi haukotteli lopulta.
Minä vain tuhahdin. Joo niin vissiin. Kerran olin jo Santusta eroon päässyt, niin en kyllä kilpailisi!
"Mä varasin mun kalenterista sulle valmennukset kerran kuussa ja ilmotin sut kenttäkisoihin", Rossi kertoi hyväntuulisesti. Oli minun vuoroni saada raivari, vaikka edes kylkeäni ei kutittanut.

Lokakuu 2018
"Voi pikkusta! Tule, iskä halii sua niin tulee parempi mieli", sihisin hampaitaan minuun tähtäävälle Santulle myrkyllisesti ja loikkasin sen kimppuun. Se oli karsinassaan, eikä siksi päässyt pakoon kun otin siitä niskalenkin. Puristelin sen päätä saadakseni sen sullottua riimuun. Olin jo voiton puolella, kun tytönkäsi kiskaisi riimun otteestani. Minun oli peräännyttävä.
"Ei noin", tokaisi Tiina, Santun hoitaja, joka oli taas osunut paikalle oikeaan aikaan pelastaakseen hoidokkinsa minulta. Tuhahdin vihaisena ja poistuin. Heilautin kättäni sen merkiksi, että hoitakoon Tiina Santtunsa, jos kerran osasi niin paljon paremmin. Koko tyttö kävi hermoilleni, ja varsinkin hevonen. Taas kerran.
Jäin seuraamaan tilannetta. Santtu yritti purra Tiinaa, mutta ei tainnut olla ihan tosissaan. Ainakin Tiina käänsi sen pään niin helpon näköisesti sivulle. Kun Santtu kavahti taaksepäin pää pystyssä, Tiina jutteli sille jotain matalalla äänellä ja näytti riimua. Hän ei astunut karsinan puolelle ja olinkin varma, että tuolla menetelmällä Santtua ei saataisi ikinä kiinni. Niin siinä kuitenkin kävi, että Santtu kurotti aika nopeasti päänsä Tiinan puoleen ja Tiina laittoi sille riimun selkeästi varoen hinkkaamasta nylonia tai rautaosia hevosen päähän. Sitten Tiina kiinnitti riimunnarun ja yksinkertaisesti käänsi Santulle selkänsä ja lähti kävelemään. Santtu seurasi perässä pää matalalla ja sitten nuo kaksi katosivat ovesta ulos sen näköisinä kuin olisivat olleet mikä tahansa ratsukko.
Osaako Tiina puhua hevosille? Vai onko se totta, että eläimet käyttäytyvät aina niin kuin niiden olettaa käyttäytyvän? Tiinahan odottaa Santulta kaikkea hyvää, ja minä olen aina varma että se yrittää tappaa minut?

Helmikuu 2018
She's An Angel on yksi lempitammoistani. Santtu puolestaan ei suinkaan ole lempiorini, enkä luota siihen pätkänkään vertaa. Silti on ihan selvää, että ori on niin häikäisevä ratsu, että sen voi odottaa periyttävän jotain hienoa jälkeläisilleenkin. Siitä oli siis saatava varsa, ja emäksi oli helppo valita ihananluonteinen She's An Angel, joka on ratsuna aika keskitasoa.
Kun astutuspäivä koitti, tajusin mitä olin mennyt tekemään. Minun pitäisi siis antaa She's An Angel Santun rusikoitavaksi? Ehei! Ei Santtu varmaan edes osannut astua, vaan kävisi vain kimppuun. Mikä mielenhäiriö oli saanut minut ajattelemaan, ettei esimerkiksi pakastesperma ollut vaihtoehto tammalleni? Ja Santun ruunaaminen, tai mieluiten lopettaminen?
She's An Angel seisoi kentällä pintelöity häntä vinossa ja valmiina, kun Santtu talutettiin paikalle. Olisin luullut, että macho orini olisi hiukan esiintynyt, tai no, villiintynyt täysin. Se kuitenkin vain käveli tamman viereen rauhallisena ja alkoi hamuilla huulillaan sen harjaa kuin olisi sen paras kaveri! Tamma oli totaalisen hölmistynyt ja yritti kääntää pyllyään kohti Santtua, vaan Santtupa pyöri mukana kuin olisi ollut tuon tytön paras homokaveri.
Kun hevoset pyörivät aikansa eikä mitään tapahtunut, Santtu päästettiin kokonaan irti. Ei astutusta. Seuraavanakin päivänä orini vain suki daamiaan, ja sitä seuraavana.
Neljäntenä päivänä olimme jo menettäneet toivomme ja vain päästimme Santun suoraan irti tamman luo. Silloin vihdoin astutus onnistui. Jälkeenpäin Santtu, yllätys yllätys, jäi sukimaan hölmistynyttä tammaansa kuin nuo olisivat tyttökavereita. Nyt ei auta kuin toivoa että tamma on kantavana eikä sen kiima ollut mennyt ohi.

Tammikuu 2018
"Lopetapa kuule. Haha, aivan niin kuin sä mua purisit, pikku ukkeli. Et sä uskaltaisi, niin että pidä hampaat siellä suussa vaan."
Katselin usein salaa, kuinka hevosenhoitaja Tiina harjasi ja satuloi Santtua. Sitä oli niin ihana seurata. Santtu oli oma ärsyttävä itsensä, ja sillä tavalla se sai hoitajat yleensä ärjymään itselleen ja uhkailemaan, osan läimäisemäänkin vähän. Tiina kuitenkin puhui Santulle aina reippaan ystävällisesti, ja vaikka Santtu välillä yrittikin hyppiä Tiinan silmille, se ei koskaan kuitenkaan oikeasti tehnyt mitään. Tiinan ei ollut koskaan tarvinnut millään tavalla kurittaa Santtua, eikä monesti korottaa ääntäänkään, ja silti nuo kaksi olivat niin ystävällisissä väleissä, kuin Santun kanssa nyt kukaan voi olla.
Santtu käänsi päänsä pois ja luimisti korvansa, kun Tiina otti suitset käteensä. Se käänsi pyllyään Tiinaa kohti ja nosteli uhkaavasti ja huomiota herättävästi takajalkaansa. Minun teki mieli varoittaa: kohta mäjähtää, Tiina, mene pois alta heti! Tiina kuitenkin näytti huomaavan Santun aikeet. Hän tuhahti oikein isosti nenänsä kautta. "älä kulta viitsi taas olla tyhmäpää. äiskä rakastaa sua just sellasena kun sä oot, ei sun tarvi hakea äiskältä huomiota tolleen", Tiina sanoi oikein herttaisesti. Hän törmäsi tahallaan koko painollaan orin pyllyyn, ja kun Santun tasapaino oli pettää, sen oli laitettava molemmat jalat maahan. Sitten Tiina oli jo salamannopeasti sen pääpuolessa, silitti sen nenänpieltä ja kujersi sille kehuja, kun se oli muka ihan itse ymmärtänyt laskea jalkansa. Santtu oli niin hölmistynyt, että Tiina sai sen nopeasti suitsittua. Sen jälkeen taitava hevosenhoitaja pussasi oria oikein kunnolla turpaan ja satuloi sen reippaasti, jotta se olisi valmis ratsastajan tullessa hakemaan sitä.

Joulukuu 2017
Nomen est omen, ne sanovat, ja ovat näköjään oikeassa. Olen katsonut ihan hulluna Netflixistä Rick & Morty -nimistä pähkähullua sarjaa, ja päätin antaa orivarsalle nimeksi Sanchez tuon sarjan Rick-hahmon mukaan. No nyt minulla on tässä sitten varsinainen Sanchez, joka on esikuvansa tavoin ihan sairas ja ärsyttävä ja sairaan ärsyttävä, eikä oikein kuuntele ketään. Nuorelle orille oli aika valita hoitaja Yorcan tiimistä äskettäin, ja koska Santtu on välillä lähes vaarallinen, pelkäsin, ettei kukaan halua sitä. Maanantaiaamuisessa kokouksessa en ehtinyt kuitenkaan sanoa mitään, ennen kuin hevosenhoitajamme Tiina karautti kurkkuaan ja kysyi, valitaanko Sanchezille nyt hoitaja, ja ainakin hän haluaisi asettua ehdokkaaksi, vaikka hänellä olikin jo hoitohevoskiintiö täynnä. Huokaisin helpotuksesta ja annoin Santun mielelläni Tiinan hoitoon.
Siitä lähtien, kun Tiina on ollut vastuussa Santusta, arki on sujunut paljon hienommin sen kanssa. Se on edelleen kamala hevonen, mutta Tiinan ansiosta se on joka päivä vähän vähemmän hirveä. Ratsastajat kiroavat sitä edelleen, mutta Santtua ja Tiinaa sivusta seuranneena uskallan sanoa, että edes Tiina oikeasti rakastaa sitä.

Päivämäärä	Sukupuoli	Varsa	Emä	Omistaja
18.02.-18	Tamma	Get Schwifty RR	She's An Angel RR	Oresama / Yorca WBs