keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Rain And Angels RR



Nimi: Rain And Angels RR VH15-031-0983 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomalainen puoliverinen Painotus: Estepainotus
Säkäkorkeus: 170cm Koulutustaso: ko Int.I, re 160cm (CIC4)
Syntynyt: 17.01.-14(27v) Meriitit: YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I



Elsa kuoli vanhuuteen 25.9.2019.

 



Kuvat © Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0


Elsa oli toivottu ja odotettu tamma. Samasta yhdistelmästä oli yritetty Yorcaan varsoja jo useita kertoja, mutta joka kerta tamma loi varsansa. Elsankin kanssa odotukset pidettiin minimissä: todennäköisesti varsaa ei tule. Kun Touch the Rain kuitenkin synnytti terveen tammavarsan, juhlittiin tallissa monta päivää. Elsan syntymästä oltiin niin iloisia, että tamman suunniteltiin aloittavan uuden enkeliteemaisen nimiperheen Yorcaan. Siitostammaahan Elsasta kaavailtiin jo ennen kuin se syntyi!
Elsa on lempeä tamma. Yorcan nuorimmaiset tapaavat sitä harjailla ja rapsutella, sillä se suhtautuu jopa äänekkäisiin ja arvaamattomiin pikkulapsiin rauhallisen ystävällisesti. Uudet työntekijätkin aina aloittavat Elsan kanssa, se kun on niin vaivaton. Suitsiminen ja satulointi eivät tuota ongelmia nekään. Hännän pintelöimisestä Elsa ei kuitenkaan pidä, vaan viuhtoisi häntäänsä hermostuneesti edestakaisin: se yhdistää pintelöinnin kuljetukseen, eikä Yorcan rekka ole mikään Elsan lempipaikka. Sinne se suostuu kyllä talutettavaksi, vaikka näyttääkin selvästi, ettei arvosta matkustamista ollenkaan.
Vaikka lasten ja monen aikuisenkin on vaikeaa istua Elsan energisissä ja isoissa askelissa, on tammalla ratsastaminen silti mukavaa. Se on kuuliainen niin kisoissa kuin kotonakin. Se hyppää esteitä innostuneena ja vaivattomasti, mutta ei kuumu liikaa. Matalimmilla esteillä on lasten hyvä harjoitella kotona, Elsa kun hyppää kuuliaisesti maapuomeillakin. Kilpailuissa tamma puolestaan loistaa 160-senttisten ratojen tähtenä rohkeasti.
Kouluratsastus on Elsan kanssa jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka siihen ei olekaan mitään hyvää syytä. Tamma nimittäin pitää kouluratsastuksesta ja tekee annetut tehtävät innokkaasti. Se kilpailee kouluradoilla harvemmin kuin estekentillä, mutta on kouluratsunakin kisoissa tyynni, itsevarma ja iloinen.
Mitä vanhemmaksi Elsa on käynyt, sitä enemmän sen kanssa on maastoiltu. Se on tasainen ja rauhallinen tamma, joka ei turhia säiky. Maastoesteillä se ei ole kuitenkaan parhaimmillaan: Elsa on joskus liukastunut hypätessään. Vaikka liukastuminen oli vaaraton sillä kertaa, alkoi Elsa arastella etenkin kiinteiden esteiden hyppäämistä maastossa. Kyllä se yleensä ihan hyvin hyppää, mutta siitä näkee, miten sitä jännittää.
Muiden hevosten kanssa Elsa joko tulee loistavasti toimeen tai ei ollenkaan. Yleensä se ottaa uudetkin tammat hyvin laumaan, mutta joitain tiettyjä hevosia se ei jostain kumman syystä voi sietää. Elsan oikut kuitenkin tunnetaan Yorcassa. Se saa tutustua hevosiin ensin rauhassa viereisestä haasta, jos uusia turpia pitää lisätä sen porukkaan. Tällä tavalla henkilökunta näkee nopeasti, miten Elsa vieraisiin suhtautuu.
Omaa ensimmäistä varsaansakin Elsa jostain syystä hylki. Kun varsa kasvoi aikuiseksi, se kuului harvoihin Elsan sydämestään inhoamiin hevosiin.
Tämän kummallisuuden lisäksi Elsassa ei oikeastaan ole muuta vikaa.


Anti Gravity
fwb, 170cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II
Nameless Liberty
fwb, 172cm, evm
Dead Freedom
fwb, 173cm, evm
No Name
fwb, 171cm, evm
No Sense
fwb, 168cm, evm
Could Be Batman
fwb, 168cm evm
Nonsense
fwb, 167cm, evm
Touch The Rain
fwb, 168cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-III
Forest Fruit
fwb, 170cm, evm
Never More
fwb, 174cm, evm
Tropical Fruit
fwb, 165cm, evm
Touch The Sky
fwb, 164cm, evm
Silver Skyline
fwb, 169cm, evm
Touch The Dream
fwb, 162cm, evm
Anti Gravity oli lupaava ratsu jo nuorena. Heti, kun sen myynnistä alettiin huhuilla, Yorcasta otettiin sen kasvattajaan yhteyttä ostotarkoituksissa. Yorcaan Anti Gravity päätyikin ja aloitti kilpailemisen esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa. Sen ykköslaji oli esteratsastus, mutta muissakin lajeissa ori saavutti mainetta ja kunniaa. Myöhemmin kiltistä Anti Gravitysta tuli säästellen käytetty siitosori. Hevonen on 170cm korkea ryhdikäs ruunikko.
Nameless Liberty oli 172cm korkea punaruunikko, ja luonteeltaan oikea herrasmies. Se oli kasvattajansa, Pukkilan Timon ilo ja ylpeys. Oriistaan kovin tarkka ja kateellinen mies ei antanut astuttaa hevosellaan kuin omia tammojaan. Tästä säännöstä on olemassa vain yksi poikkeus: Salla Pukkilan, T. Pukkilan isosiskon paras tamma astutettiin Nameless Libertyllä. Oria oltaisiin silti kovasti haluttu käyttää, koska se periytti niin upeaa luonnetta ja hienoa rakennetta, ja koska se oli aikoinaan ollut menestynyt kilparatsu niin este- kuin kenttäratsastuksessakin. Ori kuoli 32-vuotiaana vanhuuteen kokonaan sairastelematta. Siitä jäi maailmalle viisi varsaa, joista neljä on yhä T. Pukkilan omistuksessa.
173-senttiseltä Dead Freedomilta taisi Anti Gravity periä kauniin ruunikon värinsä. Myös Dead Freedom oli läsipäinen ja ryhdikäs esteratsu, mutta jonkin verran pojanpoikaansa korkeampi. Luonne sillä kuitenkin oli voimakas. Koska jo nuorena oriista näki, että sillä oli esteratsun kykyjä, se päätettiin ruunata, koska orina se oli liian mahdoton tapaus kilpaillakseen vakavasti. Ennen ruunaamista hevoselta otettiin talteen pakasteita, joilla se myöhemmin sai neljä komeaa varsaansa.
No Name oli kovatasoinen yleisratsu. Esteitä se hyppäsi 140cm ratana ja kulki myös korkeaa koulua. Kenttäratsastuksessakin hevonen oli keskimääräistä parempi, ja kokeili se joskus myös muutamaa lännenratsastuksen lajia ihan vain huvikseen. Ratsu palkittiin laatuarvosteluissa sen lopetettua uransa. Myöhemmin siitä tuli jalostushevonen, ja sen kaikki varsat on nimetty sen mukaan. No Name oli ihmisiä kohtaan kiltti tamma, mutta hevosia kohtaan niin äkäinen, että sen tarhaseuraksi ostettiin lopulta äkäinen vanha kilipukki. Sen kanssa hevonen tuli toimeen mainiosti.
No Sense oli 168cm korkea Torniossa syntynyt ruunikko tamma. Se oli melko vaatimaton suvultaan, mutta sen omistajat, Esko Mäensisusta ja Salla Pukkila näkivät tammassa potentiaalia. Ratsu saikin kilpailla esteratsastuksessa aktiivisesti. Vaikka hevonen aluksi menestyikin vain joten kuten, Mäensisusta ja Pukkila eivät luovuttaneet, vaan Mäensisus valmentautui hevosellaan ja harjoitteli ahkerasti. No Sensestä ei koskaan tullut kansainvälistä supertähteä, mutta Suomen rajojen sisäpuolella sen nimi, tarina ja saavutukset tunnetaan kyllä. Kilpailutauoillaan hevonen sai kaksi varsaansa peräkkäisinä vuosina.
Harrastehevosena jo kypsään ikään ehtineellä miehellä elänyt Could Be Batman oli 168cm korkea musta ori. Ratsusta ei ole säilynyt muuta tietoa kuin sen rekisteröintitiedot, satoja valokuvia ja sen isännän rakastavat päiväkirjamerkinnät. Niiden mukaan ori oli luonteikas, mutta kuitenkin ehdottomasti käsiteltävissä. Valokuvista taas näkee, että Batman oli sporttinen, terve ja hyvärakenteinen. Varsoja orille on rekisteröity yksi.
Hevosista koko maailman rakastetuimpia oli ehdottomasti Nonsense, 167-senttinen ruunikko harrastetamma. Se ostettiin tyttölapsen ensihevoseksi, vaikka se oli vasta nuori, ja kiltti kun oli, se sopi tehtäväänsä täydellisesti. Tytön isä tahtoi hevosesta varsan, ja niin Nonsense sai ainoan pienokaisensa. Kun tamman nuoren omistajan kaikki aika alkoi mennä koulunkäyntiin, hän keksi vuokrata hevosensa ratsastuskoululle neljänä päivänä viikossa. Siellä Nonsense oli täydellisesti elementissään. Se rakasti lapsia niin paljon, että vielä enemmän rakastivat vain lapset sitä.

Touch The Rain oli virallisesti estepainotteinen, tosiasiassa yleispainotteinen tamma. Se kilpaili menestyksekkäästi 160-senttisiä rataesteitä ja koulua tasolla vaB. Myös kenttäratsastusta tamma kokeili harrastemielessä. Luonne tammalla on todellakin kohdellaan, ja sitä onkin miellyttävä käsitellä joka tilanteessa. Nykyään tämä 168-senttinen raudikko on jo kisaeläkkeellä ja saanut yhden varsan
Suuri ja massiivinen, 170cm korkea Forest Fruit ei ehkä hyppääjältä näyttänyt, mutta se selvitti 150cm korkeita ratoja silkalla ponnistusvoimalla. Orin ratsastajat sanoivat, että tuntui kuin olisi hypännyt jollain suurella koneella: ori oli luotettava hyppääjä ja eteni käsittämättömällä voimalla. Muutenkin tämä nelisukkainen, läsipäinen ruunikko oli kiltti ja rehellinen ori. Menestyksekkään kisauran jälkeen hevosesta tuli siitosori, ja edelleen se elää Aleksi ja Riika Lillebergin tilalla Ivalossa.
Never Moren kasvatti ja kilpailutti Aleksi Lillebergin isä, Arto Lilleberg. Ori ehti kuolla Arto Lillebergin omistuksessa, mutta sen talliin jääneet kuusi varsaa peri Aleksi. Muualle oli myyty kahdeksan varsaa. Noin menestyneen siitosorin Never Moresta teki sen kunniakas ura kenttäratsuna ennen siitosorin päiviä. Tämä kiltti 174cm korkea ruunikko oli kestävä ja työteliäs ratsu. Se vietiin laatuarvosteluihinkin sen lopetettua kilpailemisen.
Punarautias läsipäinen, herasilmäinen Tropical Fruit menestyi näyttelyissä. Vaikka se oli keskikokoinen, 165cm korkea, sillä oli upea rakenne. Myös estekilpailuissa tamma starttaili varovaisesti. Kykyjä sillä oli selkeästi, mutta omistaja ei tahtonut ajaa hevostaan loppuun. Pian ratsu muuttuikin siitostammaksi ja sai neljä varsaansa. Kaikille se periytti kauniin rakenteensa, vaikka yksikään ei perinyt emänsä väriä.
Touch The Sky oli Lillebergin Riikan hevonen jo ennen kuin Riika meni naimisiin. Tammalta odotettiin paljon kenttäkilpailuissa, ja tämä 164-senttinen ruunikko vastasi odotuksiin helposti. Kenttäkisoja oli kuitenkin kovin vähän Joensuun tienoilla, ja koska Riika ei halunnut matkustaa, ryhtyi hän hevosineen kilpailemaan estepuolella. Tottakai Touch The Sky oli hyvä hyppääjä. Tamma sai kaksi varsaa kisatauoillaan ja hevonen elää edelleen Lillebergin hevossiittolassa.
Silver Skyline on lähtöisin Rovaniemeltä, mutta jo varsana se muutti Joensuun tienoille. Siitoseläin oli hevosesta tarkoitus tehdä, ja niin tehtiinkin, mutta nuoremmalla iällä hevonen sai myös kilpailla ahkerasti. Se menestyi melko hyvin esteradoilla. Näyttelyissäkin komea ratsu tienasi itselleen arvonimiä ja palkintoja. Kantakirjaan se pääsi vasta ensimmäisen varsan synnyttyä. Hevonen oli 169cm korkea ruunikko ja neljän varsan isäorii, ja se kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen.
Touch The Dream -niminen tamma syntyi syksyisessä Sipoossa. Sillä kilpailtiin ahkerasti, ja se oli taitava ratsu. Tamma menestyi myös ulkomailla: se vietti yhteensä neljä vuotta nuoruudestaan Saksassa ja Itävallassa. Kun kaikki mahdollinen oli jo kilpauralla saavutettu, päätettiin nuoresta ratsusta tehdä siitostamma. 162-senttinen ruunikko ei kuitenkaan tullut millään kantavaksi. Eläinlääkäri tutki asian ja ehdotti, että toinen tamma kantaisi varsan tämän puolesta. Koska pelkkä sijaisemän kantavaksi saaminen oli kallis ja epävarma operaatio, asiaa harkittiin tarkkaan. Touch The Dream oli kuitenkin arvokas tamma, joten sille päätettiin tehdä neljä varsaa. Jokainen varsoista oli jo pienenä korvaamattoman kallis ja arvokas, ja ne myytiin vain huippukoteihin.


Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
28.02.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
04.03.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
11.10.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
12.10.-14 Zurück ERJ/150cm 1/10
12.10.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
17.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 6/40
17.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 5/40
19.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 3/40
19.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 3/40
05.03.-15 Shadow ERJ/160cm 6/40
08.03.-15 Skyline ERJ/160cm 7/50
21.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 1/30
25.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
26.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
30.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
05.05.-15 KK Holmberg ERJ/160cm 3/40
05.05.-15 El Futuro ERJ/160cm 5/30
11.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
13.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
13.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
17.05.-15 KK Holmberg ERJ/160cm 1/40
17.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
20.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
10.06.-15 Whispering Heaven ERJ/160cm 1/30
20.09.-15 Zurück ERJ/160cm 2/24
21.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
22.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
24.09.-15 Zurück ERJ/160cm 2/24
25.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
26.09.-15 KK Reiter ERJ/160cm 4/30
30.09.-15 Runoratsut KRJ/PSG, KRJ-Cup 5/71
11.10.-15 Filmur ERJ/160cm 2/23
13.10.-15 Filmur ERJ/160cm 4/23
17.10.-15 KK Reiter ERJ/160cm 4/30
20.10.-15 KK Reiter ERJ/160cm 1/30
22.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
22.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
23.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 1/30
24.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
25.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
25.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
26.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
27.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
26.11.-16 Old School Sporthorses KRJ/Int.I 4/19
01.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
01.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/13
02.03.-17 Priton KRJ/Int.I 7/63
04.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
05.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/13
06.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/13
08.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
09.03.-17 Priton KRJ/Int.I 2/63
10.03.-17 Priton KRJ/Int.I 5/63
11.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
12.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
13.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
14.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
16.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
16.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
19.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/5
20.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 3/30
26.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/5
27.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
29.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
19.04.-17 Stratocaster KERJ/CIC3 3/13
11.05.-17 Järnby KRJ/Int.I 2/15
12.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 3/26
15.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 5/26
18.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 1/26
27.05.-17 Doomsday KERJ/CIC4 1/5
01.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
01.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 5/30
04.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 4/30
04.06.-17 Simora KERJ/CIC3, tarinakisa 1/1, tarina
05.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 5/30
05.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 3/30
06.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 1/30
07.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
07.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 3/30
08.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
13.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 5/30
15.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 3/30
15.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 4/30
17.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 2/30
17.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 3/30
19.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 5/30
20.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 3/30
20.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
23.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
24.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 1/30
25.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 3/30
30.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
11.06.-17 Silver Hoof KRJ/VaA 4/30
05.09.-17 Team J&K KRJ/Int.I 2/16
07.09.-17 Team J&K KRJ/Int.I 1/16
11.02.-18 Priton KRJ/Int.I 1/30
12.02.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
12.02.-18 Priton KRJ/Int.I 4/30
17.02.-18 Priton KRJ/Int.I 2/30
19.02.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
12.03.-18 Priton KRJ/Int.I 4/30
13.03.-18 Priton KRJ/Int.I 1/30
14.03.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
18.03.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
19.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 2/21
20.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 4/21
21.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
25.04.-18 Supernatural KRJ/Int.I 2/26
26.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
27.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 4/21
29.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
04.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
07.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
11.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 2/21
13.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
14.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 4/21
14.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 2/21
17.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 3/21
17.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 3/21
01.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 2/21
03.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 4/21
15.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 1/21



Toukokuu 2016
Olisi varmaan jo hyvä aika ilmoittaa meidän Elsaa laatiksiin, kun se on jo kauan ollut periaatteessa niihin valmis. Minua kuitenkin on jännittänyt niin kovasti viedä se tuomarien eteen katseltavaksi. Mitä jos arvioin Elsan olevan paljon parempi kuin se todellisuudessa on? Mitä jos siitä ei tykätä? Jos se tuomitaan yksinkertaisesti huonoksi hevoseksi?
Näiden kysymyksien kanssa masennellessani päätti tallimestarimme patistella minut Elsan kanssa maastoon. Menimme pitkään, ja eräällä hyvällä pätkällä laitoin Elsan laukkaamaan kolme kilometriä yhteen menoon niin kovaa kuin se jaksoi. Kiitolaukka tuntui ihan lentämiseltä ja se oli helppoa kuin hengittäminen. Yhtäkkiä muistin, miten paljon vaikeuksia minulla oli pari vuotta sitten ollut Elsan jättimäisten askelten kanssa. Nykyään sen isot askeleet tuntuivat itse asiassa tavallisilta, ja kiitolaukassa sen mahtava vauhti ja mahtipontinen ryhti olivat kuin raketin selässä matkustamista. Ja silti, nopeimmillaankin, minun pieni Elsani oli täysin hallittavissani ja turvallisen tuntuinen ratsu.
Pitkän laukan jälkeen annoin Elsan ravailla kiertoteitä kotiinpäin. Tallimestari oli ihan oikeassa pakottaessaan meidät ulos. Ahdistukseni jäi polulle. Se putosi harteiltani siinä vaiheessa, kun Elsa junttasi kavionsa kiinni maahan laukatessaan niin kovaa, että silmistäni valui vesi. Kyllä minä voin sen ilmoittaa, eikä sitä huonoksi hevoseksi haukuta!
Huhtikuu 2016
Kävimme eräänä sateisena päivänä alkukuusta rannalla laukkaamassa. Elsalla on suuri, näyttävä laukka ja ajattelin mennä rantaviivaa pitkin. Kuvittelin jo etukäteen, miten mahtipontiselta se näyttäisi, ja miten hienolta sen määrätietoiset askeleet minusta tuntuisivat. Mielikuvissani meitä katselevat koiranulkoiluttajat sun muut mykistyisivät, koska näyttäisimme niin uljailta ja kauniilta. Toisinpa vain kävi, niin kuin aina.
Ajattelin tehdä näyttävän sisääntulon pusikosta laukassa, jatkaa sitten rantaviivaa ja kadota vastapäiseen metsään ennen kuin hidastaisin Elsan raviin. Ehdin suorittaa juuri ja juuri näyttävän sisääntulon, kun Elsa kaarsi tiukasti kohti vettä. Menetin tasapainoni enkä saanut ohjattua Elsaa enää takaisin rantaviivalle, vaikken sen selästä pudonnutkaan. Toinen jalustinkin luiskahti jalastani.
Juuri kun olin saamaisillani tasapainoni takaisin ja Elsan hallintaani, heittäytyi koko poni nautinnollisesti kyljelleen hyiseen rantamatalikkoon. Ehdin nippa nappa kiskaista jalkani pois sen alta kun se kaatui, mutta sen mukana minä upposin veden alle yhtä kaikki. Kun pääsin irti jalustimista, nousin pinnalle kiukkuisena kuin ampiainen. Elsa nousi nolona seisomaan.
Oletin katuvasen hevoseni seuraavan minua rantaan ja vievän minut kotiin lämmittelemään. Ja vielä mitä! Tamma nökötti jäävedessä tiukasti kuin palanut rasva paistinpannussa. Jouduin paiskaamaan sen ohjat veteen, hakemaan risun rannalta ja ajamaan sen lievällä väkivallalla pois vedestä ennen kuin se suostui lähtemään.
En muuten enää mene Elsan kanssa rannalle. En ainakaan yksin. Enkä ennen kuin vesi on erittäin lämmintä!
Marraskuu 2015
Kun ulkona sataa, minua ei haittaa. Minun pihassani asuu maailman kaunein hevonen, ihana Elsa, joten pihani on sateellakin maailman upein paikka. Ihana Elsa tuo valoa rumaan, sateiseen, mustaan talveen.
Vaikka Elsa on valopilkkuni, sen on silti näyttävä pimeässä muutoinkin kuin oman maagisen hohteensa avulla (joka on minun päässäni vain..). Ostin siis Elsalle uusia heijastimia tässä kuussa, ja vieläpä ihan kunnon satsin kerrallaan. On loimea, pinteliä, korvahuppua, otsapantaa, heijastinohjaa, heijastinriimua samanlaisine naruineen, heijastimellista turpa- ja otsahihnaa ja niin edelleen. Ja Elsan tavarat eivät muuten ole sitä masentavan keltaista sorttia, ei ei! Ostin tytölleni vaaleanpunaiset, se kun on sekä vallan että tyttövauvan väri! Itselleni en ostanut mitään, minulla kun on jo hyvät heijastimet, vaikkakin juuri sitä tavallista keltaista masentavaa laatua.
Uusia heijastimia on nyt sitten kokeiltu ahkerasti käytössä. Elsan kanssa ollaan kävelty Välikylän mäellä ristiin rastiin autojen seassa, ja hyvin on näkynyt. Letitin sen hännäntyvenkin nätiksi niin, että ranskanletin yhden palmikon osan mukana kiemurteli heijastinnauhaa. Se oli paitsi turvallinen, myös kivan näköinen kampaus.
Nyt on Internetissä pyörinyt muuten juttua Taikaviitasta, eli heijastinliivistä, ja minusta se oli loistava esimerkki aikuisten välillä naurettavasta vähättelystä heijastinten suhteen. Muistakaa kaikki ratsastajat, kävelijät, fillaristit ja koiranulkoiluttajat käyttää paaaaaaljon heijastimia, kun menette ulos!
Joulukuu 2014
Kouluvalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään oli viimeinen tsekkaus ennen Oresaman ja Elsan seuraavaa kilpailurupeamaa. Valmennus toteutettiin niin, että Oresama ja Elsa olivat etukäteen harjoitelleet yhdessä sopimamme int.I -tasoisen radan ja suorittivat sen niin, että minä katselin. Tehtäväni oli toimia tuomarintapaisena: antaa arvio ja sen jälkeen parannusehdotuksia.
Kävi niin, että ratsukko oli valmistautunut odottamaani paremmin. Elsa tanssi mielellään rataa eteenpäin, ja Oresamallakin näytti olevan oikein hauskaa. Ihan kaikki liikkeet eivät menneet tietenkään nappiin, eiväthän ne koskaan mene, mutta arvioin suorituksen silti olleen kiitettävä. Elsa oli kuitenkin pysynyt koko ajan hereillä ja tehnyt parhaansa, ja Oresama oli saanut sen liikkumaan nätisti ja hallitusti. Elsan suurien askelten tuottamia ongelmiakaan ei olisi huomannut ollenkaan, ellei olisi osannut etsiä niitä.
Kaikenkaikkiaan ratsukko on aivan valmis kilpakauteensa, ja minun työni täällä on tehty.
Marraskuu 2014
Kouluvalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Valmennuksen alussa pyysin ratsastajaa teeskentelemään, että hän olisi suorittamassa rataa kilpailuissa. Sen sijaan että olisin laittanut Oresaman muistelemaan jotain valmista rataa, huikin hänelle liikkeen kerrallaan, ja hänen piti Elsan kanssa suorittaa nämä liikkeet. Jos ongelmia ilmeni, ja niitä ilmeni siis eniten taivutuksissa, huikin ohjeita perään ja pyysin Oresamaa tekemään saman liikkeen uudelleen ohjeideni avulla.
Tällä metodilla ei löytynyt mitään suurempia ongelmakohtia, mutta otin silti ylös kaikki asiat, joissa ratsukolla oli pientä kangertelua, ja joita jouduin ohjeistamaan enemmän. Kun keksimäni rata oli tanssittu loppuun, Oresama sai rentouttaa Elsan oikein kunnolla ravaamalla kaviouraa kumpaankin suuntaan.
Kun Elsa ja ratsastaja olivat kumpikin rentoutuneet kunnolla, kertasin liikkeet, joissa ongelmia oli esiintynyt: avo- ja sulkutaivutukset, pohkeenväistö ravissa ja kunnollisen, pyöreän voltin tekeminen ravissa ja laukassa. Ohjeistin Oresamalle, missä järjestyksessä hänen tulisi suorittaa liikkeet yksi kerrallaan. Neuvoin ravaamaan rauhallisesti kentän ympäri, jos hän tarvitsisi miettimisaikaa jonkin liikkeen kanssa. Tärkeintä ei ollut nyt liikkeiden ketjutus peräjälkeen, vaan niissä onnistuminen.
Ratsukko suoritti kaikki liikkeet puhtaasti sulkutaivutusta lukuunottamatta. Olin jo huikkaamassa ohjeita, mutta ratastaja huiskaisi kädellään, ravuutti hevostaan hieman eteenpäin ja yritti uudelleen. Toisella yrittämällä sulkutaivutuskin sujui.
Huhtikuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kuukausi on kulunut edellisestä treenistämme ja ratsukosta näkee, että ovat muistaneet ahkerasti harjoitella. Myös satula on näköjään uusittu, ja uusi sopii pomppivalle hevoselle paljon paremmin. Oresaman olo on selkeästi luottavaisempi hevosen selässä. Pomppiminen näkyy kyllä edelleen, mutta siitä ei tule holtitonta vaikutelmaa. Ratsastaja myötää hevosensa liikkeitä paremmin, ja ellei satunnaisia rysähtäviä alastuloja oteta huomioon, meno näyttää jo todella hallitulta.
Nyt kun hevosen pomppivat liikkeet on saatu kohtalaisesti hallintaan hypätessä ja erinomaisesti tasamaalla, on ratsukon aika keskittyä varsinaiseen estetreeniin. Tässä valmennuksessa ratsukko hyppäsi vain kerran helpohkon 120-senttisen radan. Annoin viimeisiä vinkkejä pomppimisen kanssa ja sen jälkeen keskustelimme lähestymisistä. Seuraavaksi Oresaman tulee kiinnittää huomiota ponnistuspaikan merkitsemiseen selkeämmin. Silloin Elsa hyppäisi hallitumman oloisesti ja rata tulisi todennäköisesti hypättyä paljon nopeammin ja tehokkaammin.
Maaliskuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Elsalla on toden totta haastavat askeleet, ja valitettavasti pomppiminen näkyy ihan liikaa Oresaman ja Elsan suorituksessa ja haittaa menoa. Oresaman on opittava rentoutumaan, vaikka se varmasti vaikeaa Elsan kyydissä onkin. Ensiavuksi laitoin valmennuksen alussa satulaan kiinni kauhukahvan. Siitä olisi hyvä puristaa ja harjoitella istunnan parantamista ihan vain ravissa hypätessä. Käskin Oresaman unohtaa aluksi itse hypyn ja keskittyä vain esteiden välillä rentoutumiseen, ja ottaa hypyt paremmin mukaan kun niiden välillä ratsastaminen tuntui mukavammalta. Laitoin ratsukon menemään myös maapuomeja eri tempoissa.
Puolen tunnin vääntämisen jälkeen pieni parannus oli havaittavissa. Meno oli hallitumman näköistä, jos Oresama piti toisella kädellä kiinni kauhukahvasta ja toisella ohjaksista. En kuitenkaan ollut valmennuksen lopussakaan vielä järin tyytyväinen.
Komensin Oresaman ostamaan hevoselleen terapiavyön, ellei hänellä sellaista jo ole, ja harjoittelemaan sen avulla ilman satulaa. Hypätä ei tarvitsisi välttämättä paljoa, mutta ravi- ja laukkatyöskentelyä tulisi harjoitella. Elsalle kannattaisi ostaa myös uusi satula, josta ratsastaja saisi enemmän tukea hypyissä.
Tammikuu 2014
Elsa synnytti kauniin tammavarsan tässä kuussa, vaan eipä mikään mennyt taaskaan suunnitelmien mukaan. Tammanihan on ihan hullu! Se käänsi varsalle selkänsä heti, vaikka pikkuinen oli ihan kunnossa. Aiemmin en monesti ole nähnyt emän hylkäävän eläviä tai erittäin heikkoja varsoja, mutta tämä pikkuinenhan oli virkeä ja aivan normaali. Emme vielä puuttuneet tilanteeseen, koska ajattelimme Elsan tottuvan pian uuteen tilanteeseen. Vartin kuluttua tamma kuitenkin alkoi jo tehdä valehyökkäyksiä ja uhkailuja uuden tammavarsansa suuntaan, joten meidän oli pakko työntää lusikkamme soppaan.
Loppujen lopuksi varsa jouduttiin poistamaan Elsan luota. Sekä Elsa että varsa voivat hyvin, mutta Elsasta ei vain ole pikkuiselle äidiksi. Tamma ei sure ollenkaan varsansa menetystä. Minusta näyttää, ettei sen koko kehokaan toimi ihan kunnolla: tamma ei esimerkiksi eritä lainkaan maitoa, vaikka on juuri synnyttänyt.
Eläinlääkäri tutki Elsan ja epäilee, että tammalla on joku hormonitoiminnan ongelma, joka todennäköisesti menee ohi itsekseen. Olen suunnitellut Elsalle varsoja vielä tulevaisuudessa, mutta saa nyt nähdä. En uskalla astuttaa sitä ainakaan vielä, ettei seuraavalle pienokaiselle käy samalla tavalla.



Päivämäärä Sukupuoli Varsa Isä Omistaja
22.02.-14 Tamma She's An Angel RR Hey-Ho Hollywood RR Oresama/Yorca
Nimi: Rain And Angels RR VH15-031-0983 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomalainen puoliverinen Painotus: Estepainotus
Säkäkorkeus: 170cm Koulutustaso: ko Int.I, re 160cm (CIC4)
Syntynyt: 17.01.-14(17v) Meriitit: YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I




Kuvat © Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0


Elsa oli toivottu ja odotettu tamma. Samasta yhdistelmästä oli yritetty Yorcaan varsoja jo useita kertoja, mutta joka kerta tamma loi varsansa. Elsankin kanssa odotukset pidettiin minimissä: todennäköisesti varsaa ei tule. Kun Touch the Rain kuitenkin synnytti terveen tammavarsan, juhlittiin tallissa monta päivää. Elsan syntymästä oltiin niin iloisia, että tamman suunniteltiin aloittavan uuden enkeliteemaisen nimiperheen Yorcaan. Siitostammaahan Elsasta kaavailtiin jo ennen kuin se syntyi!
Elsa on lempeä tamma. Yorcan nuorimmaiset tapaavat sitä harjailla ja rapsutella, sillä se suhtautuu jopa äänekkäisiin ja arvaamattomiin pikkulapsiin rauhallisen ystävällisesti. Uudet työntekijätkin aina aloittavat Elsan kanssa, se kun on niin vaivaton. Suitsiminen ja satulointi eivät tuota ongelmia nekään. Hännän pintelöimisestä Elsa ei kuitenkaan pidä, vaan viuhtoisi häntäänsä hermostuneesti edestakaisin: se yhdistää pintelöinnin kuljetukseen, eikä Yorcan rekka ole mikään Elsan lempipaikka. Sinne se suostuu kyllä talutettavaksi, vaikka näyttääkin selvästi, ettei arvosta matkustamista ollenkaan.
Vaikka lasten ja monen aikuisenkin on vaikeaa istua Elsan energisissä ja isoissa askelissa, on tammalla ratsastaminen silti mukavaa. Se on kuuliainen niin kisoissa kuin kotonakin. Se hyppää esteitä innostuneena ja vaivattomasti, mutta ei kuumu liikaa. Matalimmilla esteillä on lasten hyvä harjoitella kotona, Elsa kun hyppää kuuliaisesti maapuomeillakin. Kilpailuissa tamma puolestaan loistaa 160-senttisten ratojen tähtenä rohkeasti.
Kouluratsastus on Elsan kanssa jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka siihen ei olekaan mitään hyvää syytä. Tamma nimittäin pitää kouluratsastuksesta ja tekee annetut tehtävät innokkaasti. Se kilpailee kouluradoilla harvemmin kuin estekentillä, mutta on kouluratsunakin kisoissa tyynni, itsevarma ja iloinen.
Mitä vanhemmaksi Elsa on käynyt, sitä enemmän sen kanssa on maastoiltu. Se on tasainen ja rauhallinen tamma, joka ei turhia säiky. Maastoesteillä se ei ole kuitenkaan parhaimmillaan: Elsa on joskus liukastunut hypätessään. Vaikka liukastuminen oli vaaraton sillä kertaa, alkoi Elsa arastella etenkin kiinteiden esteiden hyppäämistä maastossa. Kyllä se yleensä ihan hyvin hyppää, mutta siitä näkee, miten sitä jännittää.
Muiden hevosten kanssa Elsa joko tulee loistavasti toimeen tai ei ollenkaan. Yleensä se ottaa uudetkin tammat hyvin laumaan, mutta joitain tiettyjä hevosia se ei jostain kumman syystä voi sietää. Elsan oikut kuitenkin tunnetaan Yorcassa. Se saa tutustua hevosiin ensin rauhassa viereisestä haasta, jos uusia turpia pitää lisätä sen porukkaan. Tällä tavalla henkilökunta näkee nopeasti, miten Elsa vieraisiin suhtautuu.
Omaa ensimmäistä varsaansakin Elsa jostain syystä hylki. Kun varsa kasvoi aikuiseksi, se kuului harvoihin Elsan sydämestään inhoamiin hevosiin.
Tämän kummallisuuden lisäksi Elsassa ei oikeastaan ole muuta vikaa.


Anti Gravity
fwb, 170cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II
Nameless Liberty
fwb, 172cm, evm
Dead Freedom
fwb, 173cm, evm
No Name
fwb, 171cm, evm
No Sense
fwb, 168cm, evm
Could Be Batman
fwb, 168cm evm
Nonsense
fwb, 167cm, evm
Touch The Rain
fwb, 168cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-III
Forest Fruit
fwb, 170cm, evm
Never More
fwb, 174cm, evm
Tropical Fruit
fwb, 165cm, evm
Touch The Sky
fwb, 164cm, evm
Silver Skyline
fwb, 169cm, evm
Touch The Dream
fwb, 162cm, evm
Anti Gravity oli lupaava ratsu jo nuorena. Heti, kun sen myynnistä alettiin huhuilla, Yorcasta otettiin sen kasvattajaan yhteyttä ostotarkoituksissa. Yorcaan Anti Gravity päätyikin ja aloitti kilpailemisen esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa. Sen ykköslaji oli esteratsastus, mutta muissakin lajeissa ori saavutti mainetta ja kunniaa. Myöhemmin kiltistä Anti Gravitysta tuli säästellen käytetty siitosori. Hevonen on 170cm korkea ryhdikäs ruunikko.
Nameless Liberty oli 172cm korkea punaruunikko, ja luonteeltaan oikea herrasmies. Se oli kasvattajansa, Pukkilan Timon ilo ja ylpeys. Oriistaan kovin tarkka ja kateellinen mies ei antanut astuttaa hevosellaan kuin omia tammojaan. Tästä säännöstä on olemassa vain yksi poikkeus: Salla Pukkilan, T. Pukkilan isosiskon paras tamma astutettiin Nameless Libertyllä. Oria oltaisiin silti kovasti haluttu käyttää, koska se periytti niin upeaa luonnetta ja hienoa rakennetta, ja koska se oli aikoinaan ollut menestynyt kilparatsu niin este- kuin kenttäratsastuksessakin. Ori kuoli 32-vuotiaana vanhuuteen kokonaan sairastelematta. Siitä jäi maailmalle viisi varsaa, joista neljä on yhä T. Pukkilan omistuksessa.
173-senttiseltä Dead Freedomilta taisi Anti Gravity periä kauniin ruunikon värinsä. Myös Dead Freedom oli läsipäinen ja ryhdikäs esteratsu, mutta jonkin verran pojanpoikaansa korkeampi. Luonne sillä kuitenkin oli voimakas. Koska jo nuorena oriista näki, että sillä oli esteratsun kykyjä, se päätettiin ruunata, koska orina se oli liian mahdoton tapaus kilpaillakseen vakavasti. Ennen ruunaamista hevoselta otettiin talteen pakasteita, joilla se myöhemmin sai neljä komeaa varsaansa.
No Name oli kovatasoinen yleisratsu. Esteitä se hyppäsi 140cm ratana ja kulki myös korkeaa koulua. Kenttäratsastuksessakin hevonen oli keskimääräistä parempi, ja kokeili se joskus myös muutamaa lännenratsastuksen lajia ihan vain huvikseen. Ratsu palkittiin laatuarvosteluissa sen lopetettua uransa. Myöhemmin siitä tuli jalostushevonen, ja sen kaikki varsat on nimetty sen mukaan. No Name oli ihmisiä kohtaan kiltti tamma, mutta hevosia kohtaan niin äkäinen, että sen tarhaseuraksi ostettiin lopulta äkäinen vanha kilipukki. Sen kanssa hevonen tuli toimeen mainiosti.
No Sense oli 168cm korkea Torniossa syntynyt ruunikko tamma. Se oli melko vaatimaton suvultaan, mutta sen omistajat, Esko Mäensisusta ja Salla Pukkila näkivät tammassa potentiaalia. Ratsu saikin kilpailla esteratsastuksessa aktiivisesti. Vaikka hevonen aluksi menestyikin vain joten kuten, Mäensisusta ja Pukkila eivät luovuttaneet, vaan Mäensisus valmentautui hevosellaan ja harjoitteli ahkerasti. No Sensestä ei koskaan tullut kansainvälistä supertähteä, mutta Suomen rajojen sisäpuolella sen nimi, tarina ja saavutukset tunnetaan kyllä. Kilpailutauoillaan hevonen sai kaksi varsaansa peräkkäisinä vuosina.
Harrastehevosena jo kypsään ikään ehtineellä miehellä elänyt Could Be Batman oli 168cm korkea musta ori. Ratsusta ei ole säilynyt muuta tietoa kuin sen rekisteröintitiedot, satoja valokuvia ja sen isännän rakastavat päiväkirjamerkinnät. Niiden mukaan ori oli luonteikas, mutta kuitenkin ehdottomasti käsiteltävissä. Valokuvista taas näkee, että Batman oli sporttinen, terve ja hyvärakenteinen. Varsoja orille on rekisteröity yksi.
Hevosista koko maailman rakastetuimpia oli ehdottomasti Nonsense, 167-senttinen ruunikko harrastetamma. Se ostettiin tyttölapsen ensihevoseksi, vaikka se oli vasta nuori, ja kiltti kun oli, se sopi tehtäväänsä täydellisesti. Tytön isä tahtoi hevosesta varsan, ja niin Nonsense sai ainoan pienokaisensa. Kun tamman nuoren omistajan kaikki aika alkoi mennä koulunkäyntiin, hän keksi vuokrata hevosensa ratsastuskoululle neljänä päivänä viikossa. Siellä Nonsense oli täydellisesti elementissään. Se rakasti lapsia niin paljon, että vielä enemmän rakastivat vain lapset sitä.

Touch The Rain oli virallisesti estepainotteinen, tosiasiassa yleispainotteinen tamma. Se kilpaili menestyksekkäästi 160-senttisiä rataesteitä ja koulua tasolla vaB. Myös kenttäratsastusta tamma kokeili harrastemielessä. Luonne tammalla on todellakin kohdellaan, ja sitä onkin miellyttävä käsitellä joka tilanteessa. Nykyään tämä 168-senttinen raudikko on jo kisaeläkkeellä ja saanut yhden varsan
Suuri ja massiivinen, 170cm korkea Forest Fruit ei ehkä hyppääjältä näyttänyt, mutta se selvitti 150cm korkeita ratoja silkalla ponnistusvoimalla. Orin ratsastajat sanoivat, että tuntui kuin olisi hypännyt jollain suurella koneella: ori oli luotettava hyppääjä ja eteni käsittämättömällä voimalla. Muutenkin tämä nelisukkainen, läsipäinen ruunikko oli kiltti ja rehellinen ori. Menestyksekkään kisauran jälkeen hevosesta tuli siitosori, ja edelleen se elää Aleksi ja Riika Lillebergin tilalla Ivalossa.
Never Moren kasvatti ja kilpailutti Aleksi Lillebergin isä, Arto Lilleberg. Ori ehti kuolla Arto Lillebergin omistuksessa, mutta sen talliin jääneet kuusi varsaa peri Aleksi. Muualle oli myyty kahdeksan varsaa. Noin menestyneen siitosorin Never Moresta teki sen kunniakas ura kenttäratsuna ennen siitosorin päiviä. Tämä kiltti 174cm korkea ruunikko oli kestävä ja työteliäs ratsu. Se vietiin laatuarvosteluihinkin sen lopetettua kilpailemisen.
Punarautias läsipäinen, herasilmäinen Tropical Fruit menestyi näyttelyissä. Vaikka se oli keskikokoinen, 165cm korkea, sillä oli upea rakenne. Myös estekilpailuissa tamma starttaili varovaisesti. Kykyjä sillä oli selkeästi, mutta omistaja ei tahtonut ajaa hevostaan loppuun. Pian ratsu muuttuikin siitostammaksi ja sai neljä varsaansa. Kaikille se periytti kauniin rakenteensa, vaikka yksikään ei perinyt emänsä väriä.
Touch The Sky oli Lillebergin Riikan hevonen jo ennen kuin Riika meni naimisiin. Tammalta odotettiin paljon kenttäkilpailuissa, ja tämä 164-senttinen ruunikko vastasi odotuksiin helposti. Kenttäkisoja oli kuitenkin kovin vähän Joensuun tienoilla, ja koska Riika ei halunnut matkustaa, ryhtyi hän hevosineen kilpailemaan estepuolella. Tottakai Touch The Sky oli hyvä hyppääjä. Tamma sai kaksi varsaa kisatauoillaan ja hevonen elää edelleen Lillebergin hevossiittolassa.
Silver Skyline on lähtöisin Rovaniemeltä, mutta jo varsana se muutti Joensuun tienoille. Siitoseläin oli hevosesta tarkoitus tehdä, ja niin tehtiinkin, mutta nuoremmalla iällä hevonen sai myös kilpailla ahkerasti. Se menestyi melko hyvin esteradoilla. Näyttelyissäkin komea ratsu tienasi itselleen arvonimiä ja palkintoja. Kantakirjaan se pääsi vasta ensimmäisen varsan synnyttyä. Hevonen oli 169cm korkea ruunikko ja neljän varsan isäorii, ja se kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen.
Touch The Dream -niminen tamma syntyi syksyisessä Sipoossa. Sillä kilpailtiin ahkerasti, ja se oli taitava ratsu. Tamma menestyi myös ulkomailla: se vietti yhteensä neljä vuotta nuoruudestaan Saksassa ja Itävallassa. Kun kaikki mahdollinen oli jo kilpauralla saavutettu, päätettiin nuoresta ratsusta tehdä siitostamma. 162-senttinen ruunikko ei kuitenkaan tullut millään kantavaksi. Eläinlääkäri tutki asian ja ehdotti, että toinen tamma kantaisi varsan tämän puolesta. Koska pelkkä sijaisemän kantavaksi saaminen oli kallis ja epävarma operaatio, asiaa harkittiin tarkkaan. Touch The Dream oli kuitenkin arvokas tamma, joten sille päätettiin tehdä neljä varsaa. Jokainen varsoista oli jo pienenä korvaamattoman kallis ja arvokas, ja ne myytiin vain huippukoteihin.


Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
28.02.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
04.03.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
11.10.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
12.10.-14 Zurück ERJ/150cm 1/10
12.10.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
17.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 6/40
17.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 5/40
19.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 3/40
19.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 3/40
05.03.-15 Shadow ERJ/160cm 6/40
08.03.-15 Skyline ERJ/160cm 7/50
21.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 1/30
25.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
26.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
30.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
05.05.-15 KK Holmberg ERJ/160cm 3/40
05.05.-15 El Futuro ERJ/160cm 5/30
11.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
13.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
13.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
17.05.-15 KK Holmberg ERJ/160cm 1/40
17.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
20.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
10.06.-15 Whispering Heaven ERJ/160cm 1/30
20.09.-15 Zurück ERJ/160cm 2/24
21.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
22.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
24.09.-15 Zurück ERJ/160cm 2/24
25.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
26.09.-15 KK Reiter ERJ/160cm 4/30
30.09.-15 Runoratsut KRJ/PSG, KRJ-Cup 5/71
11.10.-15 Filmur ERJ/160cm 2/23
13.10.-15 Filmur ERJ/160cm 4/23
17.10.-15 KK Reiter ERJ/160cm 4/30
20.10.-15 KK Reiter ERJ/160cm 1/30
22.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
22.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
23.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 1/30
24.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
25.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
25.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
26.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
27.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
26.11.-16 Old School Sporthorses KRJ/Int.I 4/19
01.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
01.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/13
02.03.-17 Priton KRJ/Int.I 7/63
04.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
05.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/13
06.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/13
08.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
09.03.-17 Priton KRJ/Int.I 2/63
10.03.-17 Priton KRJ/Int.I 5/63
11.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
12.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
13.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
14.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
16.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
16.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
19.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/5
20.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 3/30
26.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/5
27.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
29.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
19.04.-17 Stratocaster KERJ/CIC3 3/13
11.05.-17 Järnby KRJ/Int.I 2/15
12.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 3/26
15.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 5/26
18.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 1/26
27.05.-17 Doomsday KERJ/CIC4 1/5
01.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
01.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 5/30
04.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 4/30
04.06.-17 Simora KERJ/CIC3, tarinakisa 1/1, tarina
05.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 5/30
05.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 3/30
06.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 1/30
07.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
07.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 3/30
08.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
13.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 5/30
15.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 3/30
15.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 4/30
17.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 2/30
17.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 3/30
19.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 5/30
20.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 3/30
20.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
23.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
24.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 1/30
25.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 3/30
30.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
11.06.-17 Silver Hoof KRJ/VaA 4/30
05.09.-17 Team J&K KRJ/Int.I 2/16
07.09.-17 Team J&K KRJ/Int.I 1/16
11.02.-18 Priton KRJ/Int.I 1/30
12.02.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
12.02.-18 Priton KRJ/Int.I 4/30
17.02.-18 Priton KRJ/Int.I 2/30
19.02.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
12.03.-18 Priton KRJ/Int.I 4/30
13.03.-18 Priton KRJ/Int.I 1/30
14.03.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
18.03.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
19.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 2/21
20.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 4/21
21.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
25.04.-18 Supernatural KRJ/Int.I 2/26
26.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
27.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 4/21
29.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
04.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
07.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
11.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 2/21
13.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
14.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 4/21
14.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 2/21
17.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 3/21
17.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 3/21
01.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 2/21
03.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 4/21
15.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 1/21



Toukokuu 2016
Olisi varmaan jo hyvä aika ilmoittaa meidän Elsaa laatiksiin, kun se on jo kauan ollut periaatteessa niihin valmis. Minua kuitenkin on jännittänyt niin kovasti viedä se tuomarien eteen katseltavaksi. Mitä jos arvioin Elsan olevan paljon parempi kuin se todellisuudessa on? Mitä jos siitä ei tykätä? Jos se tuomitaan yksinkertaisesti huonoksi hevoseksi?
Näiden kysymyksien kanssa masennellessani päätti tallimestarimme patistella minut Elsan kanssa maastoon. Menimme pitkään, ja eräällä hyvällä pätkällä laitoin Elsan laukkaamaan kolme kilometriä yhteen menoon niin kovaa kuin se jaksoi. Kiitolaukka tuntui ihan lentämiseltä ja se oli helppoa kuin hengittäminen. Yhtäkkiä muistin, miten paljon vaikeuksia minulla oli pari vuotta sitten ollut Elsan jättimäisten askelten kanssa. Nykyään sen isot askeleet tuntuivat itse asiassa tavallisilta, ja kiitolaukassa sen mahtava vauhti ja mahtipontinen ryhti olivat kuin raketin selässä matkustamista. Ja silti, nopeimmillaankin, minun pieni Elsani oli täysin hallittavissani ja turvallisen tuntuinen ratsu.
Pitkän laukan jälkeen annoin Elsan ravailla kiertoteitä kotiinpäin. Tallimestari oli ihan oikeassa pakottaessaan meidät ulos. Ahdistukseni jäi polulle. Se putosi harteiltani siinä vaiheessa, kun Elsa junttasi kavionsa kiinni maahan laukatessaan niin kovaa, että silmistäni valui vesi. Kyllä minä voin sen ilmoittaa, eikä sitä huonoksi hevoseksi haukuta!
Huhtikuu 2016
Kävimme eräänä sateisena päivänä alkukuusta rannalla laukkaamassa. Elsalla on suuri, näyttävä laukka ja ajattelin mennä rantaviivaa pitkin. Kuvittelin jo etukäteen, miten mahtipontiselta se näyttäisi, ja miten hienolta sen määrätietoiset askeleet minusta tuntuisivat. Mielikuvissani meitä katselevat koiranulkoiluttajat sun muut mykistyisivät, koska näyttäisimme niin uljailta ja kauniilta. Toisinpa vain kävi, niin kuin aina.
Ajattelin tehdä näyttävän sisääntulon pusikosta laukassa, jatkaa sitten rantaviivaa ja kadota vastapäiseen metsään ennen kuin hidastaisin Elsan raviin. Ehdin suorittaa juuri ja juuri näyttävän sisääntulon, kun Elsa kaarsi tiukasti kohti vettä. Menetin tasapainoni enkä saanut ohjattua Elsaa enää takaisin rantaviivalle, vaikken sen selästä pudonnutkaan. Toinen jalustinkin luiskahti jalastani.
Juuri kun olin saamaisillani tasapainoni takaisin ja Elsan hallintaani, heittäytyi koko poni nautinnollisesti kyljelleen hyiseen rantamatalikkoon. Ehdin nippa nappa kiskaista jalkani pois sen alta kun se kaatui, mutta sen mukana minä upposin veden alle yhtä kaikki. Kun pääsin irti jalustimista, nousin pinnalle kiukkuisena kuin ampiainen. Elsa nousi nolona seisomaan.
Oletin katuvasen hevoseni seuraavan minua rantaan ja vievän minut kotiin lämmittelemään. Ja vielä mitä! Tamma nökötti jäävedessä tiukasti kuin palanut rasva paistinpannussa. Jouduin paiskaamaan sen ohjat veteen, hakemaan risun rannalta ja ajamaan sen lievällä väkivallalla pois vedestä ennen kuin se suostui lähtemään.
En muuten enää mene Elsan kanssa rannalle. En ainakaan yksin. Enkä ennen kuin vesi on erittäin lämmintä!
Marraskuu 2015
Kun ulkona sataa, minua ei haittaa. Minun pihassani asuu maailman kaunein hevonen, ihana Elsa, joten pihani on sateellakin maailman upein paikka. Ihana Elsa tuo valoa rumaan, sateiseen, mustaan talveen.
Vaikka Elsa on valopilkkuni, sen on silti näyttävä pimeässä muutoinkin kuin oman maagisen hohteensa avulla (joka on minun päässäni vain..). Ostin siis Elsalle uusia heijastimia tässä kuussa, ja vieläpä ihan kunnon satsin kerrallaan. On loimea, pinteliä, korvahuppua, otsapantaa, heijastinohjaa, heijastinriimua samanlaisine naruineen, heijastimellista turpa- ja otsahihnaa ja niin edelleen. Ja Elsan tavarat eivät muuten ole sitä masentavan keltaista sorttia, ei ei! Ostin tytölleni vaaleanpunaiset, se kun on sekä vallan että tyttövauvan väri! Itselleni en ostanut mitään, minulla kun on jo hyvät heijastimet, vaikkakin juuri sitä tavallista keltaista masentavaa laatua.
Uusia heijastimia on nyt sitten kokeiltu ahkerasti käytössä. Elsan kanssa ollaan kävelty Välikylän mäellä ristiin rastiin autojen seassa, ja hyvin on näkynyt. Letitin sen hännäntyvenkin nätiksi niin, että ranskanletin yhden palmikon osan mukana kiemurteli heijastinnauhaa. Se oli paitsi turvallinen, myös kivan näköinen kampaus.
Nyt on Internetissä pyörinyt muuten juttua Taikaviitasta, eli heijastinliivistä, ja minusta se oli loistava esimerkki aikuisten välillä naurettavasta vähättelystä heijastinten suhteen. Muistakaa kaikki ratsastajat, kävelijät, fillaristit ja koiranulkoiluttajat käyttää paaaaaaljon heijastimia, kun menette ulos!
Joulukuu 2014
Kouluvalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään oli viimeinen tsekkaus ennen Oresaman ja Elsan seuraavaa kilpailurupeamaa. Valmennus toteutettiin niin, että Oresama ja Elsa olivat etukäteen harjoitelleet yhdessä sopimamme int.I -tasoisen radan ja suorittivat sen niin, että minä katselin. Tehtäväni oli toimia tuomarintapaisena: antaa arvio ja sen jälkeen parannusehdotuksia.
Kävi niin, että ratsukko oli valmistautunut odottamaani paremmin. Elsa tanssi mielellään rataa eteenpäin, ja Oresamallakin näytti olevan oikein hauskaa. Ihan kaikki liikkeet eivät menneet tietenkään nappiin, eiväthän ne koskaan mene, mutta arvioin suorituksen silti olleen kiitettävä. Elsa oli kuitenkin pysynyt koko ajan hereillä ja tehnyt parhaansa, ja Oresama oli saanut sen liikkumaan nätisti ja hallitusti. Elsan suurien askelten tuottamia ongelmiakaan ei olisi huomannut ollenkaan, ellei olisi osannut etsiä niitä.
Kaikenkaikkiaan ratsukko on aivan valmis kilpakauteensa, ja minun työni täällä on tehty.
Marraskuu 2014
Kouluvalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Valmennuksen alussa pyysin ratsastajaa teeskentelemään, että hän olisi suorittamassa rataa kilpailuissa. Sen sijaan että olisin laittanut Oresaman muistelemaan jotain valmista rataa, huikin hänelle liikkeen kerrallaan, ja hänen piti Elsan kanssa suorittaa nämä liikkeet. Jos ongelmia ilmeni, ja niitä ilmeni siis eniten taivutuksissa, huikin ohjeita perään ja pyysin Oresamaa tekemään saman liikkeen uudelleen ohjeideni avulla.
Tällä metodilla ei löytynyt mitään suurempia ongelmakohtia, mutta otin silti ylös kaikki asiat, joissa ratsukolla oli pientä kangertelua, ja joita jouduin ohjeistamaan enemmän. Kun keksimäni rata oli tanssittu loppuun, Oresama sai rentouttaa Elsan oikein kunnolla ravaamalla kaviouraa kumpaankin suuntaan.
Kun Elsa ja ratsastaja olivat kumpikin rentoutuneet kunnolla, kertasin liikkeet, joissa ongelmia oli esiintynyt: avo- ja sulkutaivutukset, pohkeenväistö ravissa ja kunnollisen, pyöreän voltin tekeminen ravissa ja laukassa. Ohjeistin Oresamalle, missä järjestyksessä hänen tulisi suorittaa liikkeet yksi kerrallaan. Neuvoin ravaamaan rauhallisesti kentän ympäri, jos hän tarvitsisi miettimisaikaa jonkin liikkeen kanssa. Tärkeintä ei ollut nyt liikkeiden ketjutus peräjälkeen, vaan niissä onnistuminen.
Ratsukko suoritti kaikki liikkeet puhtaasti sulkutaivutusta lukuunottamatta. Olin jo huikkaamassa ohjeita, mutta ratastaja huiskaisi kädellään, ravuutti hevostaan hieman eteenpäin ja yritti uudelleen. Toisella yrittämällä sulkutaivutuskin sujui.
Huhtikuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kuukausi on kulunut edellisestä treenistämme ja ratsukosta näkee, että ovat muistaneet ahkerasti harjoitella. Myös satula on näköjään uusittu, ja uusi sopii pomppivalle hevoselle paljon paremmin. Oresaman olo on selkeästi luottavaisempi hevosen selässä. Pomppiminen näkyy kyllä edelleen, mutta siitä ei tule holtitonta vaikutelmaa. Ratsastaja myötää hevosensa liikkeitä paremmin, ja ellei satunnaisia rysähtäviä alastuloja oteta huomioon, meno näyttää jo todella hallitulta.
Nyt kun hevosen pomppivat liikkeet on saatu kohtalaisesti hallintaan hypätessä ja erinomaisesti tasamaalla, on ratsukon aika keskittyä varsinaiseen estetreeniin. Tässä valmennuksessa ratsukko hyppäsi vain kerran helpohkon 120-senttisen radan. Annoin viimeisiä vinkkejä pomppimisen kanssa ja sen jälkeen keskustelimme lähestymisistä. Seuraavaksi Oresaman tulee kiinnittää huomiota ponnistuspaikan merkitsemiseen selkeämmin. Silloin Elsa hyppäisi hallitumman oloisesti ja rata tulisi todennäköisesti hypättyä paljon nopeammin ja tehokkaammin.
Maaliskuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Elsalla on toden totta haastavat askeleet, ja valitettavasti pomppiminen näkyy ihan liikaa Oresaman ja Elsan suorituksessa ja haittaa menoa. Oresaman on opittava rentoutumaan, vaikka se varmasti vaikeaa Elsan kyydissä onkin. Ensiavuksi laitoin valmennuksen alussa satulaan kiinni kauhukahvan. Siitä olisi hyvä puristaa ja harjoitella istunnan parantamista ihan vain ravissa hypätessä. Käskin Oresaman unohtaa aluksi itse hypyn ja keskittyä vain esteiden välillä rentoutumiseen, ja ottaa hypyt paremmin mukaan kun niiden välillä ratsastaminen tuntui mukavammalta. Laitoin ratsukon menemään myös maapuomeja eri tempoissa.
Puolen tunnin vääntämisen jälkeen pieni parannus oli havaittavissa. Meno oli hallitumman näköistä, jos Oresama piti toisella kädellä kiinni kauhukahvasta ja toisella ohjaksista. En kuitenkaan ollut valmennuksen lopussakaan vielä järin tyytyväinen.
Komensin Oresaman ostamaan hevoselleen terapiavyön, ellei hänellä sellaista jo ole, ja harjoittelemaan sen avulla ilman satulaa. Hypätä ei tarvitsisi välttämättä paljoa, mutta ravi- ja laukkatyöskentelyä tulisi harjoitella. Elsalle kannattaisi ostaa myös uusi satula, josta ratsastaja saisi enemmän tukea hypyissä.
Tammikuu 2014
Elsa synnytti kauniin tammavarsan tässä kuussa, vaan eipä mikään mennyt taaskaan suunnitelmien mukaan. Tammanihan on ihan hullu! Se käänsi varsalle selkänsä heti, vaikka pikkuinen oli ihan kunnossa. Aiemmin en monesti ole nähnyt emän hylkäävän eläviä tai erittäin heikkoja varsoja, mutta tämä pikkuinenhan oli virkeä ja aivan normaali. Emme vielä puuttuneet tilanteeseen, koska ajattelimme Elsan tottuvan pian uuteen tilanteeseen. Vartin kuluttua tamma kuitenkin alkoi jo tehdä valehyökkäyksiä ja uhkailuja uuden tammavarsansa suuntaan, joten meidän oli pakko työntää lusikkamme soppaan.
Loppujen lopuksi varsa jouduttiin poistamaan Elsan luota. Sekä Elsa että varsa voivat hyvin, mutta Elsasta ei vain ole pikkuiselle äidiksi. Tamma ei sure ollenkaan varsansa menetystä. Minusta näyttää, ettei sen koko kehokaan toimi ihan kunnolla: tamma ei esimerkiksi eritä lainkaan maitoa, vaikka on juuri synnyttänyt.
Eläinlääkäri tutki Elsan ja epäilee, että tammalla on joku hormonitoiminnan ongelma, joka todennäköisesti menee ohi itsekseen. Olen suunnitellut Elsalle varsoja vielä tulevaisuudessa, mutta saa nyt nähdä. En uskalla astuttaa sitä ainakaan vielä, ettei seuraavalle pienokaiselle käy samalla tavalla.







Kuvat © Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0


Elsa oli toivottu ja odotettu tamma. Samasta yhdistelmästä oli yritetty Yorcaan varsoja jo useita kertoja, mutta joka kerta tamma loi varsansa. Elsankin kanssa odotukset pidettiin minimissä: todennäköisesti varsaa ei tule. Kun Touch the Rain kuitenkin synnytti terveen tammavarsan, juhlittiin tallissa monta päivää. Elsan syntymästä oltiin niin iloisia, että tamman suunniteltiin aloittavan uuden enkeliteemaisen nimiperheen Yorcaan. Siitostammaahan Elsasta kaavailtiin jo ennen kuin se syntyi!
Elsa on lempeä tamma. Yorcan nuorimmaiset tapaavat sitä harjailla ja rapsutella, sillä se suhtautuu jopa äänekkäisiin ja arvaamattomiin pikkulapsiin rauhallisen ystävällisesti. Uudet työntekijätkin aina aloittavat Elsan kanssa, se kun on niin vaivaton. Suitsiminen ja satulointi eivät tuota ongelmia nekään. Hännän pintelöimisestä Elsa ei kuitenkaan pidä, vaan viuhtoisi häntäänsä hermostuneesti edestakaisin: se yhdistää pintelöinnin kuljetukseen, eikä Yorcan rekka ole mikään Elsan lempipaikka. Sinne se suostuu kyllä talutettavaksi, vaikka näyttääkin selvästi, ettei arvosta matkustamista ollenkaan.
Vaikka lasten ja monen aikuisenkin on vaikeaa istua Elsan energisissä ja isoissa askelissa, on tammalla ratsastaminen silti mukavaa. Se on kuuliainen niin kisoissa kuin kotonakin. Se hyppää esteitä innostuneena ja vaivattomasti, mutta ei kuumu liikaa. Matalimmilla esteillä on lasten hyvä harjoitella kotona, Elsa kun hyppää kuuliaisesti maapuomeillakin. Kilpailuissa tamma puolestaan loistaa 160-senttisten ratojen tähtenä rohkeasti.
Kouluratsastus on Elsan kanssa jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka siihen ei olekaan mitään hyvää syytä. Tamma nimittäin pitää kouluratsastuksesta ja tekee annetut tehtävät innokkaasti. Se kilpailee kouluradoilla harvemmin kuin estekentillä, mutta on kouluratsunakin kisoissa tyynni, itsevarma ja iloinen.
Mitä vanhemmaksi Elsa on käynyt, sitä enemmän sen kanssa on maastoiltu. Se on tasainen ja rauhallinen tamma, joka ei turhia säiky. Maastoesteillä se ei ole kuitenkaan parhaimmillaan: Elsa on joskus liukastunut hypätessään. Vaikka liukastuminen oli vaaraton sillä kertaa, alkoi Elsa arastella etenkin kiinteiden esteiden hyppäämistä maastossa. Kyllä se yleensä ihan hyvin hyppää, mutta siitä näkee, miten sitä jännittää.
Muiden hevosten kanssa Elsa joko tulee loistavasti toimeen tai ei ollenkaan. Yleensä se ottaa uudetkin tammat hyvin laumaan, mutta joitain tiettyjä hevosia se ei jostain kumman syystä voi sietää. Elsan oikut kuitenkin tunnetaan Yorcassa. Se saa tutustua hevosiin ensin rauhassa viereisestä haasta, jos uusia turpia pitää lisätä sen porukkaan. Tällä tavalla henkilökunta näkee nopeasti, miten Elsa vieraisiin suhtautuu.
Omaa ensimmäistä varsaansakin Elsa jostain syystä hylki. Kun varsa kasvoi aikuiseksi, se kuului harvoihin Elsan sydämestään inhoamiin hevosiin.
Tämän kummallisuuden lisäksi Elsassa ei oikeastaan ole muuta vikaa.


Anti Gravity
fwb, 170cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II
Nameless Liberty
fwb, 172cm, evm
Dead Freedom
fwb, 173cm, evm
No Name
fwb, 171cm, evm
No Sense
fwb, 168cm, evm
Could Be Batman
fwb, 168cm evm
Nonsense
fwb, 167cm, evm
Touch The Rain
fwb, 168cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-III
Forest Fruit
fwb, 170cm, evm
Never More
fwb, 174cm, evm
Tropical Fruit
fwb, 165cm, evm
Touch The Sky
fwb, 164cm, evm
Silver Skyline
fwb, 169cm, evm
Touch The Dream
fwb, 162cm, evm
Anti Gravity oli lupaava ratsu jo nuorena. Heti, kun sen myynnistä alettiin huhuilla, Yorcasta otettiin sen kasvattajaan yhteyttä ostotarkoituksissa. Yorcaan Anti Gravity päätyikin ja aloitti kilpailemisen esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa. Sen ykköslaji oli esteratsastus, mutta muissakin lajeissa ori saavutti mainetta ja kunniaa. Myöhemmin kiltistä Anti Gravitysta tuli säästellen käytetty siitosori. Hevonen on 170cm korkea ryhdikäs ruunikko.
Nameless Liberty oli 172cm korkea punaruunikko, ja luonteeltaan oikea herrasmies. Se oli kasvattajansa, Pukkilan Timon ilo ja ylpeys. Oriistaan kovin tarkka ja kateellinen mies ei antanut astuttaa hevosellaan kuin omia tammojaan. Tästä säännöstä on olemassa vain yksi poikkeus: Salla Pukkilan, T. Pukkilan isosiskon paras tamma astutettiin Nameless Libertyllä. Oria oltaisiin silti kovasti haluttu käyttää, koska se periytti niin upeaa luonnetta ja hienoa rakennetta, ja koska se oli aikoinaan ollut menestynyt kilparatsu niin este- kuin kenttäratsastuksessakin. Ori kuoli 32-vuotiaana vanhuuteen kokonaan sairastelematta. Siitä jäi maailmalle viisi varsaa, joista neljä on yhä T. Pukkilan omistuksessa.
173-senttiseltä Dead Freedomilta taisi Anti Gravity periä kauniin ruunikon värinsä. Myös Dead Freedom oli läsipäinen ja ryhdikäs esteratsu, mutta jonkin verran pojanpoikaansa korkeampi. Luonne sillä kuitenkin oli voimakas. Koska jo nuorena oriista näki, että sillä oli esteratsun kykyjä, se päätettiin ruunata, koska orina se oli liian mahdoton tapaus kilpaillakseen vakavasti. Ennen ruunaamista hevoselta otettiin talteen pakasteita, joilla se myöhemmin sai neljä komeaa varsaansa.
No Name oli kovatasoinen yleisratsu. Esteitä se hyppäsi 140cm ratana ja kulki myös korkeaa koulua. Kenttäratsastuksessakin hevonen oli keskimääräistä parempi, ja kokeili se joskus myös muutamaa lännenratsastuksen lajia ihan vain huvikseen. Ratsu palkittiin laatuarvosteluissa sen lopetettua uransa. Myöhemmin siitä tuli jalostushevonen, ja sen kaikki varsat on nimetty sen mukaan. No Name oli ihmisiä kohtaan kiltti tamma, mutta hevosia kohtaan niin äkäinen, että sen tarhaseuraksi ostettiin lopulta äkäinen vanha kilipukki. Sen kanssa hevonen tuli toimeen mainiosti.
No Sense oli 168cm korkea Torniossa syntynyt ruunikko tamma. Se oli melko vaatimaton suvultaan, mutta sen omistajat, Esko Mäensisusta ja Salla Pukkila näkivät tammassa potentiaalia. Ratsu saikin kilpailla esteratsastuksessa aktiivisesti. Vaikka hevonen aluksi menestyikin vain joten kuten, Mäensisusta ja Pukkila eivät luovuttaneet, vaan Mäensisus valmentautui hevosellaan ja harjoitteli ahkerasti. No Sensestä ei koskaan tullut kansainvälistä supertähteä, mutta Suomen rajojen sisäpuolella sen nimi, tarina ja saavutukset tunnetaan kyllä. Kilpailutauoillaan hevonen sai kaksi varsaansa peräkkäisinä vuosina.
Harrastehevosena jo kypsään ikään ehtineellä miehellä elänyt Could Be Batman oli 168cm korkea musta ori. Ratsusta ei ole säilynyt muuta tietoa kuin sen rekisteröintitiedot, satoja valokuvia ja sen isännän rakastavat päiväkirjamerkinnät. Niiden mukaan ori oli luonteikas, mutta kuitenkin ehdottomasti käsiteltävissä. Valokuvista taas näkee, että Batman oli sporttinen, terve ja hyvärakenteinen. Varsoja orille on rekisteröity yksi.
Hevosista koko maailman rakastetuimpia oli ehdottomasti Nonsense, 167-senttinen ruunikko harrastetamma. Se ostettiin tyttölapsen ensihevoseksi, vaikka se oli vasta nuori, ja kiltti kun oli, se sopi tehtäväänsä täydellisesti. Tytön isä tahtoi hevosesta varsan, ja niin Nonsense sai ainoan pienokaisensa. Kun tamman nuoren omistajan kaikki aika alkoi mennä koulunkäyntiin, hän keksi vuokrata hevosensa ratsastuskoululle neljänä päivänä viikossa. Siellä Nonsense oli täydellisesti elementissään. Se rakasti lapsia niin paljon, että vielä enemmän rakastivat vain lapset sitä.

Touch The Rain oli virallisesti estepainotteinen, tosiasiassa yleispainotteinen tamma. Se kilpaili menestyksekkäästi 160-senttisiä rataesteitä ja koulua tasolla vaB. Myös kenttäratsastusta tamma kokeili harrastemielessä. Luonne tammalla on todellakin kohdellaan, ja sitä onkin miellyttävä käsitellä joka tilanteessa. Nykyään tämä 168-senttinen raudikko on jo kisaeläkkeellä ja saanut yhden varsan
Suuri ja massiivinen, 170cm korkea Forest Fruit ei ehkä hyppääjältä näyttänyt, mutta se selvitti 150cm korkeita ratoja silkalla ponnistusvoimalla. Orin ratsastajat sanoivat, että tuntui kuin olisi hypännyt jollain suurella koneella: ori oli luotettava hyppääjä ja eteni käsittämättömällä voimalla. Muutenkin tämä nelisukkainen, läsipäinen ruunikko oli kiltti ja rehellinen ori. Menestyksekkään kisauran jälkeen hevosesta tuli siitosori, ja edelleen se elää Aleksi ja Riika Lillebergin tilalla Ivalossa.
Never Moren kasvatti ja kilpailutti Aleksi Lillebergin isä, Arto Lilleberg. Ori ehti kuolla Arto Lillebergin omistuksessa, mutta sen talliin jääneet kuusi varsaa peri Aleksi. Muualle oli myyty kahdeksan varsaa. Noin menestyneen siitosorin Never Moresta teki sen kunniakas ura kenttäratsuna ennen siitosorin päiviä. Tämä kiltti 174cm korkea ruunikko oli kestävä ja työteliäs ratsu. Se vietiin laatuarvosteluihinkin sen lopetettua kilpailemisen.
Punarautias läsipäinen, herasilmäinen Tropical Fruit menestyi näyttelyissä. Vaikka se oli keskikokoinen, 165cm korkea, sillä oli upea rakenne. Myös estekilpailuissa tamma starttaili varovaisesti. Kykyjä sillä oli selkeästi, mutta omistaja ei tahtonut ajaa hevostaan loppuun. Pian ratsu muuttuikin siitostammaksi ja sai neljä varsaansa. Kaikille se periytti kauniin rakenteensa, vaikka yksikään ei perinyt emänsä väriä.
Touch The Sky oli Lillebergin Riikan hevonen jo ennen kuin Riika meni naimisiin. Tammalta odotettiin paljon kenttäkilpailuissa, ja tämä 164-senttinen ruunikko vastasi odotuksiin helposti. Kenttäkisoja oli kuitenkin kovin vähän Joensuun tienoilla, ja koska Riika ei halunnut matkustaa, ryhtyi hän hevosineen kilpailemaan estepuolella. Tottakai Touch The Sky oli hyvä hyppääjä. Tamma sai kaksi varsaa kisatauoillaan ja hevonen elää edelleen Lillebergin hevossiittolassa.
Silver Skyline on lähtöisin Rovaniemeltä, mutta jo varsana se muutti Joensuun tienoille. Siitoseläin oli hevosesta tarkoitus tehdä, ja niin tehtiinkin, mutta nuoremmalla iällä hevonen sai myös kilpailla ahkerasti. Se menestyi melko hyvin esteradoilla. Näyttelyissäkin komea ratsu tienasi itselleen arvonimiä ja palkintoja. Kantakirjaan se pääsi vasta ensimmäisen varsan synnyttyä. Hevonen oli 169cm korkea ruunikko ja neljän varsan isäorii, ja se kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen.
Touch The Dream -niminen tamma syntyi syksyisessä Sipoossa. Sillä kilpailtiin ahkerasti, ja se oli taitava ratsu. Tamma menestyi myös ulkomailla: se vietti yhteensä neljä vuotta nuoruudestaan Saksassa ja Itävallassa. Kun kaikki mahdollinen oli jo kilpauralla saavutettu, päätettiin nuoresta ratsusta tehdä siitostamma. 162-senttinen ruunikko ei kuitenkaan tullut millään kantavaksi. Eläinlääkäri tutki asian ja ehdotti, että toinen tamma kantaisi varsan tämän puolesta. Koska pelkkä sijaisemän kantavaksi saaminen oli kallis ja epävarma operaatio, asiaa harkittiin tarkkaan. Touch The Dream oli kuitenkin arvokas tamma, joten sille päätettiin tehdä neljä varsaa. Jokainen varsoista oli jo pienenä korvaamattoman kallis ja arvokas, ja ne myytiin vain huippukoteihin.


Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
28.02.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
04.03.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
11.10.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
12.10.-14 Zurück ERJ/150cm 1/10
12.10.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
17.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 6/40
17.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 5/40
19.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 3/40
19.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 3/40
05.03.-15 Shadow ERJ/160cm 6/40
08.03.-15 Skyline ERJ/160cm 7/50
21.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 1/30
25.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
26.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
30.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
05.05.-15 KK Holmberg ERJ/160cm 3/40
05.05.-15 El Futuro ERJ/160cm 5/30
11.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
13.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
13.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
17.05.-15 KK Holmberg ERJ/160cm 1/40
17.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
20.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
10.06.-15 Whispering Heaven ERJ/160cm 1/30
20.09.-15 Zurück ERJ/160cm 2/24
21.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
22.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
24.09.-15 Zurück ERJ/160cm 2/24
25.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
26.09.-15 KK Reiter ERJ/160cm 4/30
30.09.-15 Runoratsut KRJ/PSG, KRJ-Cup 5/71
11.10.-15 Filmur ERJ/160cm 2/23
13.10.-15 Filmur ERJ/160cm 4/23
17.10.-15 KK Reiter ERJ/160cm 4/30
20.10.-15 KK Reiter ERJ/160cm 1/30
22.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
22.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
23.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 1/30
24.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
25.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
25.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
26.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
27.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
26.11.-16 Old School Sporthorses KRJ/Int.I 4/19
01.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
01.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/13
02.03.-17 Priton KRJ/Int.I 7/63
04.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
05.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/13
06.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/13
08.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
09.03.-17 Priton KRJ/Int.I 2/63
10.03.-17 Priton KRJ/Int.I 5/63
11.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
12.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
13.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
14.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
16.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
16.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
19.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/5
20.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 3/30
26.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/5
27.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
29.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
19.04.-17 Stratocaster KERJ/CIC3 3/13
11.05.-17 Järnby KRJ/Int.I 2/15
12.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 3/26
15.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 5/26
18.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 1/26
27.05.-17 Doomsday KERJ/CIC4 1/5
01.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
01.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 5/30
04.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 4/30
04.06.-17 Simora KERJ/CIC3, tarinakisa 1/1, tarina
05.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 5/30
05.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 3/30
06.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 1/30
07.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
07.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 3/30
08.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
13.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 5/30
15.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 3/30
15.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 4/30
17.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 2/30
17.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 3/30
19.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 5/30
20.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 3/30
20.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
23.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
24.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 1/30
25.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 3/30
30.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
11.06.-17 Silver Hoof KRJ/VaA 4/30
05.09.-17 Team J&K KRJ/Int.I 2/16
07.09.-17 Team J&K KRJ/Int.I 1/16
11.02.-18 Priton KRJ/Int.I 1/30
12.02.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
12.02.-18 Priton KRJ/Int.I 4/30
17.02.-18 Priton KRJ/Int.I 2/30
19.02.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
12.03.-18 Priton KRJ/Int.I 4/30
13.03.-18 Priton KRJ/Int.I 1/30
14.03.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
18.03.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
19.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 2/21
20.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 4/21
21.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
25.04.-18 Supernatural KRJ/Int.I 2/26
26.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
27.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 4/21
29.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
04.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
07.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
11.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 2/21
13.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
14.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 4/21
14.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 2/21
17.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 3/21
17.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 3/21
01.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 2/21
03.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 4/21
15.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 1/21



Toukokuu 2016
Olisi varmaan jo hyvä aika ilmoittaa meidän Elsaa laatiksiin, kun se on jo kauan ollut periaatteessa niihin valmis. Minua kuitenkin on jännittänyt niin kovasti viedä se tuomarien eteen katseltavaksi. Mitä jos arvioin Elsan olevan paljon parempi kuin se todellisuudessa on? Mitä jos siitä ei tykätä? Jos se tuomitaan yksinkertaisesti huonoksi hevoseksi?
Näiden kysymyksien kanssa masennellessani päätti tallimestarimme patistella minut Elsan kanssa maastoon. Menimme pitkään, ja eräällä hyvällä pätkällä laitoin Elsan laukkaamaan kolme kilometriä yhteen menoon niin kovaa kuin se jaksoi. Kiitolaukka tuntui ihan lentämiseltä ja se oli helppoa kuin hengittäminen. Yhtäkkiä muistin, miten paljon vaikeuksia minulla oli pari vuotta sitten ollut Elsan jättimäisten askelten kanssa. Nykyään sen isot askeleet tuntuivat itse asiassa tavallisilta, ja kiitolaukassa sen mahtava vauhti ja mahtipontinen ryhti olivat kuin raketin selässä matkustamista. Ja silti, nopeimmillaankin, minun pieni Elsani oli täysin hallittavissani ja turvallisen tuntuinen ratsu.
Pitkän laukan jälkeen annoin Elsan ravailla kiertoteitä kotiinpäin. Tallimestari oli ihan oikeassa pakottaessaan meidät ulos. Ahdistukseni jäi polulle. Se putosi harteiltani siinä vaiheessa, kun Elsa junttasi kavionsa kiinni maahan laukatessaan niin kovaa, että silmistäni valui vesi. Kyllä minä voin sen ilmoittaa, eikä sitä huonoksi hevoseksi haukuta!
Huhtikuu 2016
Kävimme eräänä sateisena päivänä alkukuusta rannalla laukkaamassa. Elsalla on suuri, näyttävä laukka ja ajattelin mennä rantaviivaa pitkin. Kuvittelin jo etukäteen, miten mahtipontiselta se näyttäisi, ja miten hienolta sen määrätietoiset askeleet minusta tuntuisivat. Mielikuvissani meitä katselevat koiranulkoiluttajat sun muut mykistyisivät, koska näyttäisimme niin uljailta ja kauniilta. Toisinpa vain kävi, niin kuin aina.
Ajattelin tehdä näyttävän sisääntulon pusikosta laukassa, jatkaa sitten rantaviivaa ja kadota vastapäiseen metsään ennen kuin hidastaisin Elsan raviin. Ehdin suorittaa juuri ja juuri näyttävän sisääntulon, kun Elsa kaarsi tiukasti kohti vettä. Menetin tasapainoni enkä saanut ohjattua Elsaa enää takaisin rantaviivalle, vaikken sen selästä pudonnutkaan. Toinen jalustinkin luiskahti jalastani.
Juuri kun olin saamaisillani tasapainoni takaisin ja Elsan hallintaani, heittäytyi koko poni nautinnollisesti kyljelleen hyiseen rantamatalikkoon. Ehdin nippa nappa kiskaista jalkani pois sen alta kun se kaatui, mutta sen mukana minä upposin veden alle yhtä kaikki. Kun pääsin irti jalustimista, nousin pinnalle kiukkuisena kuin ampiainen. Elsa nousi nolona seisomaan.
Oletin katuvasen hevoseni seuraavan minua rantaan ja vievän minut kotiin lämmittelemään. Ja vielä mitä! Tamma nökötti jäävedessä tiukasti kuin palanut rasva paistinpannussa. Jouduin paiskaamaan sen ohjat veteen, hakemaan risun rannalta ja ajamaan sen lievällä väkivallalla pois vedestä ennen kuin se suostui lähtemään.
En muuten enää mene Elsan kanssa rannalle. En ainakaan yksin. Enkä ennen kuin vesi on erittäin lämmintä!
Marraskuu 2015
Kun ulkona sataa, minua ei haittaa. Minun pihassani asuu maailman kaunein hevonen, ihana Elsa, joten pihani on sateellakin maailman upein paikka. Ihana Elsa tuo valoa rumaan, sateiseen, mustaan talveen.
Vaikka Elsa on valopilkkuni, sen on silti näyttävä pimeässä muutoinkin kuin oman maagisen hohteensa avulla (joka on minun päässäni vain..). Ostin siis Elsalle uusia heijastimia tässä kuussa, ja vieläpä ihan kunnon satsin kerrallaan. On loimea, pinteliä, korvahuppua, otsapantaa, heijastinohjaa, heijastinriimua samanlaisine naruineen, heijastimellista turpa- ja otsahihnaa ja niin edelleen. Ja Elsan tavarat eivät muuten ole sitä masentavan keltaista sorttia, ei ei! Ostin tytölleni vaaleanpunaiset, se kun on sekä vallan että tyttövauvan väri! Itselleni en ostanut mitään, minulla kun on jo hyvät heijastimet, vaikkakin juuri sitä tavallista keltaista masentavaa laatua.
Uusia heijastimia on nyt sitten kokeiltu ahkerasti käytössä. Elsan kanssa ollaan kävelty Välikylän mäellä ristiin rastiin autojen seassa, ja hyvin on näkynyt. Letitin sen hännäntyvenkin nätiksi niin, että ranskanletin yhden palmikon osan mukana kiemurteli heijastinnauhaa. Se oli paitsi turvallinen, myös kivan näköinen kampaus.
Nyt on Internetissä pyörinyt muuten juttua Taikaviitasta, eli heijastinliivistä, ja minusta se oli loistava esimerkki aikuisten välillä naurettavasta vähättelystä heijastinten suhteen. Muistakaa kaikki ratsastajat, kävelijät, fillaristit ja koiranulkoiluttajat käyttää paaaaaaljon heijastimia, kun menette ulos!
Joulukuu 2014
Kouluvalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään oli viimeinen tsekkaus ennen Oresaman ja Elsan seuraavaa kilpailurupeamaa. Valmennus toteutettiin niin, että Oresama ja Elsa olivat etukäteen harjoitelleet yhdessä sopimamme int.I -tasoisen radan ja suorittivat sen niin, että minä katselin. Tehtäväni oli toimia tuomarintapaisena: antaa arvio ja sen jälkeen parannusehdotuksia.
Kävi niin, että ratsukko oli valmistautunut odottamaani paremmin. Elsa tanssi mielellään rataa eteenpäin, ja Oresamallakin näytti olevan oikein hauskaa. Ihan kaikki liikkeet eivät menneet tietenkään nappiin, eiväthän ne koskaan mene, mutta arvioin suorituksen silti olleen kiitettävä. Elsa oli kuitenkin pysynyt koko ajan hereillä ja tehnyt parhaansa, ja Oresama oli saanut sen liikkumaan nätisti ja hallitusti. Elsan suurien askelten tuottamia ongelmiakaan ei olisi huomannut ollenkaan, ellei olisi osannut etsiä niitä.
Kaikenkaikkiaan ratsukko on aivan valmis kilpakauteensa, ja minun työni täällä on tehty.
Marraskuu 2014
Kouluvalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Valmennuksen alussa pyysin ratsastajaa teeskentelemään, että hän olisi suorittamassa rataa kilpailuissa. Sen sijaan että olisin laittanut Oresaman muistelemaan jotain valmista rataa, huikin hänelle liikkeen kerrallaan, ja hänen piti Elsan kanssa suorittaa nämä liikkeet. Jos ongelmia ilmeni, ja niitä ilmeni siis eniten taivutuksissa, huikin ohjeita perään ja pyysin Oresamaa tekemään saman liikkeen uudelleen ohjeideni avulla.
Tällä metodilla ei löytynyt mitään suurempia ongelmakohtia, mutta otin silti ylös kaikki asiat, joissa ratsukolla oli pientä kangertelua, ja joita jouduin ohjeistamaan enemmän. Kun keksimäni rata oli tanssittu loppuun, Oresama sai rentouttaa Elsan oikein kunnolla ravaamalla kaviouraa kumpaankin suuntaan.
Kun Elsa ja ratsastaja olivat kumpikin rentoutuneet kunnolla, kertasin liikkeet, joissa ongelmia oli esiintynyt: avo- ja sulkutaivutukset, pohkeenväistö ravissa ja kunnollisen, pyöreän voltin tekeminen ravissa ja laukassa. Ohjeistin Oresamalle, missä järjestyksessä hänen tulisi suorittaa liikkeet yksi kerrallaan. Neuvoin ravaamaan rauhallisesti kentän ympäri, jos hän tarvitsisi miettimisaikaa jonkin liikkeen kanssa. Tärkeintä ei ollut nyt liikkeiden ketjutus peräjälkeen, vaan niissä onnistuminen.
Ratsukko suoritti kaikki liikkeet puhtaasti sulkutaivutusta lukuunottamatta. Olin jo huikkaamassa ohjeita, mutta ratastaja huiskaisi kädellään, ravuutti hevostaan hieman eteenpäin ja yritti uudelleen. Toisella yrittämällä sulkutaivutuskin sujui.
Huhtikuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kuukausi on kulunut edellisestä treenistämme ja ratsukosta näkee, että ovat muistaneet ahkerasti harjoitella. Myös satula on näköjään uusittu, ja uusi sopii pomppivalle hevoselle paljon paremmin. Oresaman olo on selkeästi luottavaisempi hevosen selässä. Pomppiminen näkyy kyllä edelleen, mutta siitä ei tule holtitonta vaikutelmaa. Ratsastaja myötää hevosensa liikkeitä paremmin, ja ellei satunnaisia rysähtäviä alastuloja oteta huomioon, meno näyttää jo todella hallitulta.
Nyt kun hevosen pomppivat liikkeet on saatu kohtalaisesti hallintaan hypätessä ja erinomaisesti tasamaalla, on ratsukon aika keskittyä varsinaiseen estetreeniin. Tässä valmennuksessa ratsukko hyppäsi vain kerran helpohkon 120-senttisen radan. Annoin viimeisiä vinkkejä pomppimisen kanssa ja sen jälkeen keskustelimme lähestymisistä. Seuraavaksi Oresaman tulee kiinnittää huomiota ponnistuspaikan merkitsemiseen selkeämmin. Silloin Elsa hyppäisi hallitumman oloisesti ja rata tulisi todennäköisesti hypättyä paljon nopeammin ja tehokkaammin.
Maaliskuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Elsalla on toden totta haastavat askeleet, ja valitettavasti pomppiminen näkyy ihan liikaa Oresaman ja Elsan suorituksessa ja haittaa menoa. Oresaman on opittava rentoutumaan, vaikka se varmasti vaikeaa Elsan kyydissä onkin. Ensiavuksi laitoin valmennuksen alussa satulaan kiinni kauhukahvan. Siitä olisi hyvä puristaa ja harjoitella istunnan parantamista ihan vain ravissa hypätessä. Käskin Oresaman unohtaa aluksi itse hypyn ja keskittyä vain esteiden välillä rentoutumiseen, ja ottaa hypyt paremmin mukaan kun niiden välillä ratsastaminen tuntui mukavammalta. Laitoin ratsukon menemään myös maapuomeja eri tempoissa.
Puolen tunnin vääntämisen jälkeen pieni parannus oli havaittavissa. Meno oli hallitumman näköistä, jos Oresama piti toisella kädellä kiinni kauhukahvasta ja toisella ohjaksista. En kuitenkaan ollut valmennuksen lopussakaan vielä järin tyytyväinen.
Komensin Oresaman ostamaan hevoselleen terapiavyön, ellei hänellä sellaista jo ole, ja harjoittelemaan sen avulla ilman satulaa. Hypätä ei tarvitsisi välttämättä paljoa, mutta ravi- ja laukkatyöskentelyä tulisi harjoitella. Elsalle kannattaisi ostaa myös uusi satula, josta ratsastaja saisi enemmän tukea hypyissä.
Tammikuu 2014
Elsa synnytti kauniin tammavarsan tässä kuussa, vaan eipä mikään mennyt taaskaan suunnitelmien mukaan. Tammanihan on ihan hullu! Se käänsi varsalle selkänsä heti, vaikka pikkuinen oli ihan kunnossa. Aiemmin en monesti ole nähnyt emän hylkäävän eläviä tai erittäin heikkoja varsoja, mutta tämä pikkuinenhan oli virkeä ja aivan normaali. Emme vielä puuttuneet tilanteeseen, koska ajattelimme Elsan tottuvan pian uuteen tilanteeseen. Vartin kuluttua tamma kuitenkin alkoi jo tehdä valehyökkäyksiä ja uhkailuja uuden tammavarsansa suuntaan, joten meidän oli pakko työntää lusikkamme soppaan.
Loppujen lopuksi varsa jouduttiin poistamaan Elsan luota. Sekä Elsa että varsa voivat hyvin, mutta Elsasta ei vain ole pikkuiselle äidiksi. Tamma ei sure ollenkaan varsansa menetystä. Minusta näyttää, ettei sen koko kehokaan toimi ihan kunnolla: tamma ei esimerkiksi eritä lainkaan maitoa, vaikka on juuri synnyttänyt.
Eläinlääkäri tutki Elsan ja epäilee, että tammalla on joku hormonitoiminnan ongelma, joka todennäköisesti menee ohi itsekseen. Olen suunnitellut Elsalle varsoja vielä tulevaisuudessa, mutta saa nyt nähdä. En uskalla astuttaa sitä ainakaan vielä, ettei seuraavalle pienokaiselle käy samalla tavalla.



Päivämäärä Sukupuoli Varsa Isä Omistaja
22.02.-14 Tamma She's An Angel RR Hey-Ho Hollywood RR Oresama/Yorca
Nimi: Rain And Angels RR VH15-031-0983 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomalainen puoliverinen Painotus: Estepainotus
Säkäkorkeus: 170cm Koulutustaso: ko Int.I, re 160cm (CIC4)
Syntynyt: 17.01.-14(17v) Meriitit: YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I
Päivämäärä Sukupuoli Varsa Isä Omistaja
22.02.-14 Tamma She's An Angel RR Hey-Ho Hollywood RR Oresama/Yorca
Nimi: Rain And Angels RR VH15-031-0983 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomalainen puoliverinen Painotus: Estepainotus
Säkäkorkeus: 170cm Koulutustaso: ko Int.I, re 160cm (CIC4)
Syntynyt: 17.01.-14(17v) Meriitit: YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I





Kuvat © Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0


Elsa oli toivottu ja odotettu tamma. Samasta yhdistelmästä oli yritetty Yorcaan varsoja jo useita kertoja, mutta joka kerta tamma loi varsansa. Elsankin kanssa odotukset pidettiin minimissä: todennäköisesti varsaa ei tule. Kun Touch the Rain kuitenkin synnytti terveen tammavarsan, juhlittiin tallissa monta päivää. Elsan syntymästä oltiin niin iloisia, että tamman suunniteltiin aloittavan uuden enkeliteemaisen nimiperheen Yorcaan. Siitostammaahan Elsasta kaavailtiin jo ennen kuin se syntyi!
Elsa on lempeä tamma. Yorcan nuorimmaiset tapaavat sitä harjailla ja rapsutella, sillä se suhtautuu jopa äänekkäisiin ja arvaamattomiin pikkulapsiin rauhallisen ystävällisesti. Uudet työntekijätkin aina aloittavat Elsan kanssa, se kun on niin vaivaton. Suitsiminen ja satulointi eivät tuota ongelmia nekään. Hännän pintelöimisestä Elsa ei kuitenkaan pidä, vaan viuhtoisi häntäänsä hermostuneesti edestakaisin: se yhdistää pintelöinnin kuljetukseen, eikä Yorcan rekka ole mikään Elsan lempipaikka. Sinne se suostuu kyllä talutettavaksi, vaikka näyttääkin selvästi, ettei arvosta matkustamista ollenkaan.
Vaikka lasten ja monen aikuisenkin on vaikeaa istua Elsan energisissä ja isoissa askelissa, on tammalla ratsastaminen silti mukavaa. Se on kuuliainen niin kisoissa kuin kotonakin. Se hyppää esteitä innostuneena ja vaivattomasti, mutta ei kuumu liikaa. Matalimmilla esteillä on lasten hyvä harjoitella kotona, Elsa kun hyppää kuuliaisesti maapuomeillakin. Kilpailuissa tamma puolestaan loistaa 160-senttisten ratojen tähtenä rohkeasti.
Kouluratsastus on Elsan kanssa jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka siihen ei olekaan mitään hyvää syytä. Tamma nimittäin pitää kouluratsastuksesta ja tekee annetut tehtävät innokkaasti. Se kilpailee kouluradoilla harvemmin kuin estekentillä, mutta on kouluratsunakin kisoissa tyynni, itsevarma ja iloinen.
Mitä vanhemmaksi Elsa on käynyt, sitä enemmän sen kanssa on maastoiltu. Se on tasainen ja rauhallinen tamma, joka ei turhia säiky. Maastoesteillä se ei ole kuitenkaan parhaimmillaan: Elsa on joskus liukastunut hypätessään. Vaikka liukastuminen oli vaaraton sillä kertaa, alkoi Elsa arastella etenkin kiinteiden esteiden hyppäämistä maastossa. Kyllä se yleensä ihan hyvin hyppää, mutta siitä näkee, miten sitä jännittää.
Muiden hevosten kanssa Elsa joko tulee loistavasti toimeen tai ei ollenkaan. Yleensä se ottaa uudetkin tammat hyvin laumaan, mutta joitain tiettyjä hevosia se ei jostain kumman syystä voi sietää. Elsan oikut kuitenkin tunnetaan Yorcassa. Se saa tutustua hevosiin ensin rauhassa viereisestä haasta, jos uusia turpia pitää lisätä sen porukkaan. Tällä tavalla henkilökunta näkee nopeasti, miten Elsa vieraisiin suhtautuu.
Omaa ensimmäistä varsaansakin Elsa jostain syystä hylki. Kun varsa kasvoi aikuiseksi, se kuului harvoihin Elsan sydämestään inhoamiin hevosiin.
Tämän kummallisuuden lisäksi Elsassa ei oikeastaan ole muuta vikaa.


Anti Gravity
fwb, 170cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II
Nameless Liberty
fwb, 172cm, evm
Dead Freedom
fwb, 173cm, evm
No Name
fwb, 171cm, evm
No Sense
fwb, 168cm, evm
Could Be Batman
fwb, 168cm evm
Nonsense
fwb, 167cm, evm
Touch The Rain
fwb, 168cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-III
Forest Fruit
fwb, 170cm, evm
Never More
fwb, 174cm, evm
Tropical Fruit
fwb, 165cm, evm
Touch The Sky
fwb, 164cm, evm
Silver Skyline
fwb, 169cm, evm
Touch The Dream
fwb, 162cm, evm
Anti Gravity oli lupaava ratsu jo nuorena. Heti, kun sen myynnistä alettiin huhuilla, Yorcasta otettiin sen kasvattajaan yhteyttä ostotarkoituksissa. Yorcaan Anti Gravity päätyikin ja aloitti kilpailemisen esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa. Sen ykköslaji oli esteratsastus, mutta muissakin lajeissa ori saavutti mainetta ja kunniaa. Myöhemmin kiltistä Anti Gravitysta tuli säästellen käytetty siitosori. Hevonen on 170cm korkea ryhdikäs ruunikko.
Nameless Liberty oli 172cm korkea punaruunikko, ja luonteeltaan oikea herrasmies. Se oli kasvattajansa, Pukkilan Timon ilo ja ylpeys. Oriistaan kovin tarkka ja kateellinen mies ei antanut astuttaa hevosellaan kuin omia tammojaan. Tästä säännöstä on olemassa vain yksi poikkeus: Salla Pukkilan, T. Pukkilan isosiskon paras tamma astutettiin Nameless Libertyllä. Oria oltaisiin silti kovasti haluttu käyttää, koska se periytti niin upeaa luonnetta ja hienoa rakennetta, ja koska se oli aikoinaan ollut menestynyt kilparatsu niin este- kuin kenttäratsastuksessakin. Ori kuoli 32-vuotiaana vanhuuteen kokonaan sairastelematta. Siitä jäi maailmalle viisi varsaa, joista neljä on yhä T. Pukkilan omistuksessa.
173-senttiseltä Dead Freedomilta taisi Anti Gravity periä kauniin ruunikon värinsä. Myös Dead Freedom oli läsipäinen ja ryhdikäs esteratsu, mutta jonkin verran pojanpoikaansa korkeampi. Luonne sillä kuitenkin oli voimakas. Koska jo nuorena oriista näki, että sillä oli esteratsun kykyjä, se päätettiin ruunata, koska orina se oli liian mahdoton tapaus kilpaillakseen vakavasti. Ennen ruunaamista hevoselta otettiin talteen pakasteita, joilla se myöhemmin sai neljä komeaa varsaansa.
No Name oli kovatasoinen yleisratsu. Esteitä se hyppäsi 140cm ratana ja kulki myös korkeaa koulua. Kenttäratsastuksessakin hevonen oli keskimääräistä parempi, ja kokeili se joskus myös muutamaa lännenratsastuksen lajia ihan vain huvikseen. Ratsu palkittiin laatuarvosteluissa sen lopetettua uransa. Myöhemmin siitä tuli jalostushevonen, ja sen kaikki varsat on nimetty sen mukaan. No Name oli ihmisiä kohtaan kiltti tamma, mutta hevosia kohtaan niin äkäinen, että sen tarhaseuraksi ostettiin lopulta äkäinen vanha kilipukki. Sen kanssa hevonen tuli toimeen mainiosti.
No Sense oli 168cm korkea Torniossa syntynyt ruunikko tamma. Se oli melko vaatimaton suvultaan, mutta sen omistajat, Esko Mäensisusta ja Salla Pukkila näkivät tammassa potentiaalia. Ratsu saikin kilpailla esteratsastuksessa aktiivisesti. Vaikka hevonen aluksi menestyikin vain joten kuten, Mäensisusta ja Pukkila eivät luovuttaneet, vaan Mäensisus valmentautui hevosellaan ja harjoitteli ahkerasti. No Sensestä ei koskaan tullut kansainvälistä supertähteä, mutta Suomen rajojen sisäpuolella sen nimi, tarina ja saavutukset tunnetaan kyllä. Kilpailutauoillaan hevonen sai kaksi varsaansa peräkkäisinä vuosina.
Harrastehevosena jo kypsään ikään ehtineellä miehellä elänyt Could Be Batman oli 168cm korkea musta ori. Ratsusta ei ole säilynyt muuta tietoa kuin sen rekisteröintitiedot, satoja valokuvia ja sen isännän rakastavat päiväkirjamerkinnät. Niiden mukaan ori oli luonteikas, mutta kuitenkin ehdottomasti käsiteltävissä. Valokuvista taas näkee, että Batman oli sporttinen, terve ja hyvärakenteinen. Varsoja orille on rekisteröity yksi.
Hevosista koko maailman rakastetuimpia oli ehdottomasti Nonsense, 167-senttinen ruunikko harrastetamma. Se ostettiin tyttölapsen ensihevoseksi, vaikka se oli vasta nuori, ja kiltti kun oli, se sopi tehtäväänsä täydellisesti. Tytön isä tahtoi hevosesta varsan, ja niin Nonsense sai ainoan pienokaisensa. Kun tamman nuoren omistajan kaikki aika alkoi mennä koulunkäyntiin, hän keksi vuokrata hevosensa ratsastuskoululle neljänä päivänä viikossa. Siellä Nonsense oli täydellisesti elementissään. Se rakasti lapsia niin paljon, että vielä enemmän rakastivat vain lapset sitä.

Touch The Rain oli virallisesti estepainotteinen, tosiasiassa yleispainotteinen tamma. Se kilpaili menestyksekkäästi 160-senttisiä rataesteitä ja koulua tasolla vaB. Myös kenttäratsastusta tamma kokeili harrastemielessä. Luonne tammalla on todellakin kohdellaan, ja sitä onkin miellyttävä käsitellä joka tilanteessa. Nykyään tämä 168-senttinen raudikko on jo kisaeläkkeellä ja saanut yhden varsan
Suuri ja massiivinen, 170cm korkea Forest Fruit ei ehkä hyppääjältä näyttänyt, mutta se selvitti 150cm korkeita ratoja silkalla ponnistusvoimalla. Orin ratsastajat sanoivat, että tuntui kuin olisi hypännyt jollain suurella koneella: ori oli luotettava hyppääjä ja eteni käsittämättömällä voimalla. Muutenkin tämä nelisukkainen, läsipäinen ruunikko oli kiltti ja rehellinen ori. Menestyksekkään kisauran jälkeen hevosesta tuli siitosori, ja edelleen se elää Aleksi ja Riika Lillebergin tilalla Ivalossa.
Never Moren kasvatti ja kilpailutti Aleksi Lillebergin isä, Arto Lilleberg. Ori ehti kuolla Arto Lillebergin omistuksessa, mutta sen talliin jääneet kuusi varsaa peri Aleksi. Muualle oli myyty kahdeksan varsaa. Noin menestyneen siitosorin Never Moresta teki sen kunniakas ura kenttäratsuna ennen siitosorin päiviä. Tämä kiltti 174cm korkea ruunikko oli kestävä ja työteliäs ratsu. Se vietiin laatuarvosteluihinkin sen lopetettua kilpailemisen.
Punarautias läsipäinen, herasilmäinen Tropical Fruit menestyi näyttelyissä. Vaikka se oli keskikokoinen, 165cm korkea, sillä oli upea rakenne. Myös estekilpailuissa tamma starttaili varovaisesti. Kykyjä sillä oli selkeästi, mutta omistaja ei tahtonut ajaa hevostaan loppuun. Pian ratsu muuttuikin siitostammaksi ja sai neljä varsaansa. Kaikille se periytti kauniin rakenteensa, vaikka yksikään ei perinyt emänsä väriä.
Touch The Sky oli Lillebergin Riikan hevonen jo ennen kuin Riika meni naimisiin. Tammalta odotettiin paljon kenttäkilpailuissa, ja tämä 164-senttinen ruunikko vastasi odotuksiin helposti. Kenttäkisoja oli kuitenkin kovin vähän Joensuun tienoilla, ja koska Riika ei halunnut matkustaa, ryhtyi hän hevosineen kilpailemaan estepuolella. Tottakai Touch The Sky oli hyvä hyppääjä. Tamma sai kaksi varsaa kisatauoillaan ja hevonen elää edelleen Lillebergin hevossiittolassa.
Silver Skyline on lähtöisin Rovaniemeltä, mutta jo varsana se muutti Joensuun tienoille. Siitoseläin oli hevosesta tarkoitus tehdä, ja niin tehtiinkin, mutta nuoremmalla iällä hevonen sai myös kilpailla ahkerasti. Se menestyi melko hyvin esteradoilla. Näyttelyissäkin komea ratsu tienasi itselleen arvonimiä ja palkintoja. Kantakirjaan se pääsi vasta ensimmäisen varsan synnyttyä. Hevonen oli 169cm korkea ruunikko ja neljän varsan isäorii, ja se kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen.
Touch The Dream -niminen tamma syntyi syksyisessä Sipoossa. Sillä kilpailtiin ahkerasti, ja se oli taitava ratsu. Tamma menestyi myös ulkomailla: se vietti yhteensä neljä vuotta nuoruudestaan Saksassa ja Itävallassa. Kun kaikki mahdollinen oli jo kilpauralla saavutettu, päätettiin nuoresta ratsusta tehdä siitostamma. 162-senttinen ruunikko ei kuitenkaan tullut millään kantavaksi. Eläinlääkäri tutki asian ja ehdotti, että toinen tamma kantaisi varsan tämän puolesta. Koska pelkkä sijaisemän kantavaksi saaminen oli kallis ja epävarma operaatio, asiaa harkittiin tarkkaan. Touch The Dream oli kuitenkin arvokas tamma, joten sille päätettiin tehdä neljä varsaa. Jokainen varsoista oli jo pienenä korvaamattoman kallis ja arvokas, ja ne myytiin vain huippukoteihin.


Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
28.02.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
04.03.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
11.10.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
12.10.-14 Zurück ERJ/150cm 1/10
12.10.-14 Zurück ERJ/160cm 1/5
17.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 6/40
17.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 5/40
19.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 3/40
19.02.-15 Brentwood WBs ERJ/160cm 3/40
05.03.-15 Shadow ERJ/160cm 6/40
08.03.-15 Skyline ERJ/160cm 7/50
21.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 1/30
25.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
26.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
30.04.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
05.05.-15 KK Holmberg ERJ/160cm 3/40
05.05.-15 El Futuro ERJ/160cm 5/30
11.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
13.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
13.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
17.05.-15 KK Holmberg ERJ/160cm 1/40
17.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
20.05.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
10.06.-15 Whispering Heaven ERJ/160cm 1/30
20.09.-15 Zurück ERJ/160cm 2/24
21.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
22.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
24.09.-15 Zurück ERJ/160cm 2/24
25.09.-15 Zurück ERJ/160cm 1/24
26.09.-15 KK Reiter ERJ/160cm 4/30
30.09.-15 Runoratsut KRJ/PSG, KRJ-Cup 5/71
11.10.-15 Filmur ERJ/160cm 2/23
13.10.-15 Filmur ERJ/160cm 4/23
17.10.-15 KK Reiter ERJ/160cm 4/30
20.10.-15 KK Reiter ERJ/160cm 1/30
22.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 2/30
22.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
23.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 1/30
24.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 4/30
25.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
25.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
26.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 3/30
27.12.-15 Reve de Haussea ERJ/160cm 5/30
26.11.-16 Old School Sporthorses KRJ/Int.I 4/19
01.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
01.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/13
02.03.-17 Priton KRJ/Int.I 7/63
04.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
05.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/13
06.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/13
08.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
09.03.-17 Priton KRJ/Int.I 2/63
10.03.-17 Priton KRJ/Int.I 5/63
11.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
12.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
13.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
14.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
16.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
16.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 4/30
19.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/5
20.03.-17 Oakhill KRJ/Int.I 3/30
26.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/5
27.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
29.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/5
19.04.-17 Stratocaster KERJ/CIC3 3/13
11.05.-17 Järnby KRJ/Int.I 2/15
12.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 3/26
15.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 5/26
18.05.-17 Zurück KERJ/CIC4 1/26
27.05.-17 Doomsday KERJ/CIC4 1/5
01.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
01.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 5/30
04.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 4/30
04.06.-17 Simora KERJ/CIC3, tarinakisa 1/1, tarina
05.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 5/30
05.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 3/30
06.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 1/30
07.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
07.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 3/30
08.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
13.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 5/30
15.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 3/30
15.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 4/30
17.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 2/30
17.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 3/30
19.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 5/30
20.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 3/30
20.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
23.06.-17 Kettula KERJ/CIC3 4/30
24.06.-17 Delicate KERJ/CIC3 1/30
25.06.-17 Satulinna KERJ/CIC3 3/30
30.06.-17 Tuiskula KERJ/CIC3 5/30
11.06.-17 Silver Hoof KRJ/VaA 4/30
05.09.-17 Team J&K KRJ/Int.I 2/16
07.09.-17 Team J&K KRJ/Int.I 1/16
11.02.-18 Priton KRJ/Int.I 1/30
12.02.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
12.02.-18 Priton KRJ/Int.I 4/30
17.02.-18 Priton KRJ/Int.I 2/30
19.02.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
12.03.-18 Priton KRJ/Int.I 4/30
13.03.-18 Priton KRJ/Int.I 1/30
14.03.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
18.03.-18 Priton KRJ/Int.I 3/30
19.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 2/21
20.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 4/21
21.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
25.04.-18 Supernatural KRJ/Int.I 2/26
26.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
27.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 4/21
29.04.-18 Cirion KRJ/Int.I 3/21
04.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
07.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
11.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 2/21
13.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 1/21
14.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 4/21
14.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 2/21
17.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 3/21
17.05.-18 KK Litt KRJ/Int.I 3/21
01.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 2/21
03.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 4/21
15.06.-18 Oldfinion KRJ/Int.I 1/21



Toukokuu 2016
Olisi varmaan jo hyvä aika ilmoittaa meidän Elsaa laatiksiin, kun se on jo kauan ollut periaatteessa niihin valmis. Minua kuitenkin on jännittänyt niin kovasti viedä se tuomarien eteen katseltavaksi. Mitä jos arvioin Elsan olevan paljon parempi kuin se todellisuudessa on? Mitä jos siitä ei tykätä? Jos se tuomitaan yksinkertaisesti huonoksi hevoseksi?
Näiden kysymyksien kanssa masennellessani päätti tallimestarimme patistella minut Elsan kanssa maastoon. Menimme pitkään, ja eräällä hyvällä pätkällä laitoin Elsan laukkaamaan kolme kilometriä yhteen menoon niin kovaa kuin se jaksoi. Kiitolaukka tuntui ihan lentämiseltä ja se oli helppoa kuin hengittäminen. Yhtäkkiä muistin, miten paljon vaikeuksia minulla oli pari vuotta sitten ollut Elsan jättimäisten askelten kanssa. Nykyään sen isot askeleet tuntuivat itse asiassa tavallisilta, ja kiitolaukassa sen mahtava vauhti ja mahtipontinen ryhti olivat kuin raketin selässä matkustamista. Ja silti, nopeimmillaankin, minun pieni Elsani oli täysin hallittavissani ja turvallisen tuntuinen ratsu.
Pitkän laukan jälkeen annoin Elsan ravailla kiertoteitä kotiinpäin. Tallimestari oli ihan oikeassa pakottaessaan meidät ulos. Ahdistukseni jäi polulle. Se putosi harteiltani siinä vaiheessa, kun Elsa junttasi kavionsa kiinni maahan laukatessaan niin kovaa, että silmistäni valui vesi. Kyllä minä voin sen ilmoittaa, eikä sitä huonoksi hevoseksi haukuta!
Huhtikuu 2016
Kävimme eräänä sateisena päivänä alkukuusta rannalla laukkaamassa. Elsalla on suuri, näyttävä laukka ja ajattelin mennä rantaviivaa pitkin. Kuvittelin jo etukäteen, miten mahtipontiselta se näyttäisi, ja miten hienolta sen määrätietoiset askeleet minusta tuntuisivat. Mielikuvissani meitä katselevat koiranulkoiluttajat sun muut mykistyisivät, koska näyttäisimme niin uljailta ja kauniilta. Toisinpa vain kävi, niin kuin aina.
Ajattelin tehdä näyttävän sisääntulon pusikosta laukassa, jatkaa sitten rantaviivaa ja kadota vastapäiseen metsään ennen kuin hidastaisin Elsan raviin. Ehdin suorittaa juuri ja juuri näyttävän sisääntulon, kun Elsa kaarsi tiukasti kohti vettä. Menetin tasapainoni enkä saanut ohjattua Elsaa enää takaisin rantaviivalle, vaikken sen selästä pudonnutkaan. Toinen jalustinkin luiskahti jalastani.
Juuri kun olin saamaisillani tasapainoni takaisin ja Elsan hallintaani, heittäytyi koko poni nautinnollisesti kyljelleen hyiseen rantamatalikkoon. Ehdin nippa nappa kiskaista jalkani pois sen alta kun se kaatui, mutta sen mukana minä upposin veden alle yhtä kaikki. Kun pääsin irti jalustimista, nousin pinnalle kiukkuisena kuin ampiainen. Elsa nousi nolona seisomaan.
Oletin katuvasen hevoseni seuraavan minua rantaan ja vievän minut kotiin lämmittelemään. Ja vielä mitä! Tamma nökötti jäävedessä tiukasti kuin palanut rasva paistinpannussa. Jouduin paiskaamaan sen ohjat veteen, hakemaan risun rannalta ja ajamaan sen lievällä väkivallalla pois vedestä ennen kuin se suostui lähtemään.
En muuten enää mene Elsan kanssa rannalle. En ainakaan yksin. Enkä ennen kuin vesi on erittäin lämmintä!
Marraskuu 2015
Kun ulkona sataa, minua ei haittaa. Minun pihassani asuu maailman kaunein hevonen, ihana Elsa, joten pihani on sateellakin maailman upein paikka. Ihana Elsa tuo valoa rumaan, sateiseen, mustaan talveen.
Vaikka Elsa on valopilkkuni, sen on silti näyttävä pimeässä muutoinkin kuin oman maagisen hohteensa avulla (joka on minun päässäni vain..). Ostin siis Elsalle uusia heijastimia tässä kuussa, ja vieläpä ihan kunnon satsin kerrallaan. On loimea, pinteliä, korvahuppua, otsapantaa, heijastinohjaa, heijastinriimua samanlaisine naruineen, heijastimellista turpa- ja otsahihnaa ja niin edelleen. Ja Elsan tavarat eivät muuten ole sitä masentavan keltaista sorttia, ei ei! Ostin tytölleni vaaleanpunaiset, se kun on sekä vallan että tyttövauvan väri! Itselleni en ostanut mitään, minulla kun on jo hyvät heijastimet, vaikkakin juuri sitä tavallista keltaista masentavaa laatua.
Uusia heijastimia on nyt sitten kokeiltu ahkerasti käytössä. Elsan kanssa ollaan kävelty Välikylän mäellä ristiin rastiin autojen seassa, ja hyvin on näkynyt. Letitin sen hännäntyvenkin nätiksi niin, että ranskanletin yhden palmikon osan mukana kiemurteli heijastinnauhaa. Se oli paitsi turvallinen, myös kivan näköinen kampaus.
Nyt on Internetissä pyörinyt muuten juttua Taikaviitasta, eli heijastinliivistä, ja minusta se oli loistava esimerkki aikuisten välillä naurettavasta vähättelystä heijastinten suhteen. Muistakaa kaikki ratsastajat, kävelijät, fillaristit ja koiranulkoiluttajat käyttää paaaaaaljon heijastimia, kun menette ulos!
Joulukuu 2014
Kouluvalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään oli viimeinen tsekkaus ennen Oresaman ja Elsan seuraavaa kilpailurupeamaa. Valmennus toteutettiin niin, että Oresama ja Elsa olivat etukäteen harjoitelleet yhdessä sopimamme int.I -tasoisen radan ja suorittivat sen niin, että minä katselin. Tehtäväni oli toimia tuomarintapaisena: antaa arvio ja sen jälkeen parannusehdotuksia.
Kävi niin, että ratsukko oli valmistautunut odottamaani paremmin. Elsa tanssi mielellään rataa eteenpäin, ja Oresamallakin näytti olevan oikein hauskaa. Ihan kaikki liikkeet eivät menneet tietenkään nappiin, eiväthän ne koskaan mene, mutta arvioin suorituksen silti olleen kiitettävä. Elsa oli kuitenkin pysynyt koko ajan hereillä ja tehnyt parhaansa, ja Oresama oli saanut sen liikkumaan nätisti ja hallitusti. Elsan suurien askelten tuottamia ongelmiakaan ei olisi huomannut ollenkaan, ellei olisi osannut etsiä niitä.
Kaikenkaikkiaan ratsukko on aivan valmis kilpakauteensa, ja minun työni täällä on tehty.
Marraskuu 2014
Kouluvalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Valmennuksen alussa pyysin ratsastajaa teeskentelemään, että hän olisi suorittamassa rataa kilpailuissa. Sen sijaan että olisin laittanut Oresaman muistelemaan jotain valmista rataa, huikin hänelle liikkeen kerrallaan, ja hänen piti Elsan kanssa suorittaa nämä liikkeet. Jos ongelmia ilmeni, ja niitä ilmeni siis eniten taivutuksissa, huikin ohjeita perään ja pyysin Oresamaa tekemään saman liikkeen uudelleen ohjeideni avulla.
Tällä metodilla ei löytynyt mitään suurempia ongelmakohtia, mutta otin silti ylös kaikki asiat, joissa ratsukolla oli pientä kangertelua, ja joita jouduin ohjeistamaan enemmän. Kun keksimäni rata oli tanssittu loppuun, Oresama sai rentouttaa Elsan oikein kunnolla ravaamalla kaviouraa kumpaankin suuntaan.
Kun Elsa ja ratsastaja olivat kumpikin rentoutuneet kunnolla, kertasin liikkeet, joissa ongelmia oli esiintynyt: avo- ja sulkutaivutukset, pohkeenväistö ravissa ja kunnollisen, pyöreän voltin tekeminen ravissa ja laukassa. Ohjeistin Oresamalle, missä järjestyksessä hänen tulisi suorittaa liikkeet yksi kerrallaan. Neuvoin ravaamaan rauhallisesti kentän ympäri, jos hän tarvitsisi miettimisaikaa jonkin liikkeen kanssa. Tärkeintä ei ollut nyt liikkeiden ketjutus peräjälkeen, vaan niissä onnistuminen.
Ratsukko suoritti kaikki liikkeet puhtaasti sulkutaivutusta lukuunottamatta. Olin jo huikkaamassa ohjeita, mutta ratastaja huiskaisi kädellään, ravuutti hevostaan hieman eteenpäin ja yritti uudelleen. Toisella yrittämällä sulkutaivutuskin sujui.
Huhtikuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kuukausi on kulunut edellisestä treenistämme ja ratsukosta näkee, että ovat muistaneet ahkerasti harjoitella. Myös satula on näköjään uusittu, ja uusi sopii pomppivalle hevoselle paljon paremmin. Oresaman olo on selkeästi luottavaisempi hevosen selässä. Pomppiminen näkyy kyllä edelleen, mutta siitä ei tule holtitonta vaikutelmaa. Ratsastaja myötää hevosensa liikkeitä paremmin, ja ellei satunnaisia rysähtäviä alastuloja oteta huomioon, meno näyttää jo todella hallitulta.
Nyt kun hevosen pomppivat liikkeet on saatu kohtalaisesti hallintaan hypätessä ja erinomaisesti tasamaalla, on ratsukon aika keskittyä varsinaiseen estetreeniin. Tässä valmennuksessa ratsukko hyppäsi vain kerran helpohkon 120-senttisen radan. Annoin viimeisiä vinkkejä pomppimisen kanssa ja sen jälkeen keskustelimme lähestymisistä. Seuraavaksi Oresaman tulee kiinnittää huomiota ponnistuspaikan merkitsemiseen selkeämmin. Silloin Elsa hyppäisi hallitumman oloisesti ja rata tulisi todennäköisesti hypättyä paljon nopeammin ja tehokkaammin.
Maaliskuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Elsa, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Elsalla on toden totta haastavat askeleet, ja valitettavasti pomppiminen näkyy ihan liikaa Oresaman ja Elsan suorituksessa ja haittaa menoa. Oresaman on opittava rentoutumaan, vaikka se varmasti vaikeaa Elsan kyydissä onkin. Ensiavuksi laitoin valmennuksen alussa satulaan kiinni kauhukahvan. Siitä olisi hyvä puristaa ja harjoitella istunnan parantamista ihan vain ravissa hypätessä. Käskin Oresaman unohtaa aluksi itse hypyn ja keskittyä vain esteiden välillä rentoutumiseen, ja ottaa hypyt paremmin mukaan kun niiden välillä ratsastaminen tuntui mukavammalta. Laitoin ratsukon menemään myös maapuomeja eri tempoissa.
Puolen tunnin vääntämisen jälkeen pieni parannus oli havaittavissa. Meno oli hallitumman näköistä, jos Oresama piti toisella kädellä kiinni kauhukahvasta ja toisella ohjaksista. En kuitenkaan ollut valmennuksen lopussakaan vielä järin tyytyväinen.
Komensin Oresaman ostamaan hevoselleen terapiavyön, ellei hänellä sellaista jo ole, ja harjoittelemaan sen avulla ilman satulaa. Hypätä ei tarvitsisi välttämättä paljoa, mutta ravi- ja laukkatyöskentelyä tulisi harjoitella. Elsalle kannattaisi ostaa myös uusi satula, josta ratsastaja saisi enemmän tukea hypyissä.
Tammikuu 2014
Elsa synnytti kauniin tammavarsan tässä kuussa, vaan eipä mikään mennyt taaskaan suunnitelmien mukaan. Tammanihan on ihan hullu! Se käänsi varsalle selkänsä heti, vaikka pikkuinen oli ihan kunnossa. Aiemmin en monesti ole nähnyt emän hylkäävän eläviä tai erittäin heikkoja varsoja, mutta tämä pikkuinenhan oli virkeä ja aivan normaali. Emme vielä puuttuneet tilanteeseen, koska ajattelimme Elsan tottuvan pian uuteen tilanteeseen. Vartin kuluttua tamma kuitenkin alkoi jo tehdä valehyökkäyksiä ja uhkailuja uuden tammavarsansa suuntaan, joten meidän oli pakko työntää lusikkamme soppaan.
Loppujen lopuksi varsa jouduttiin poistamaan Elsan luota. Sekä Elsa että varsa voivat hyvin, mutta Elsasta ei vain ole pikkuiselle äidiksi. Tamma ei sure ollenkaan varsansa menetystä. Minusta näyttää, ettei sen koko kehokaan toimi ihan kunnolla: tamma ei esimerkiksi eritä lainkaan maitoa, vaikka on juuri synnyttänyt.
Eläinlääkäri tutki Elsan ja epäilee, että tammalla on joku hormonitoiminnan ongelma, joka todennäköisesti menee ohi itsekseen. Olen suunnitellut Elsalle varsoja vielä tulevaisuudessa, mutta saa nyt nähdä. En uskalla astuttaa sitä ainakaan vielä, ettei seuraavalle pienokaiselle käy samalla tavalla.



Päivämäärä Sukupuoli Varsa Isä Omistaja
22.02.-14 Tamma She's An Angel RR Hey-Ho Hollywood RR Oresama/Yorca
Nimi: Rain And Angels RR VH15-031-0983 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomalainen puoliverinen Painotus: Estepainotus
Säkäkorkeus: 170cm Koulutustaso: ko Int.I, re 160cm (CIC4)
Syntynyt: 17.01.-14(17v) Meriitit: YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I

Hey-Ho Jack RR

Nimi: Hey-Ho Jack RR VH12-031-0230 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomenpuoliverinen Painotus: Kenttäratsastus
Säkäkorkeus: 165cm Koulutustaso: CIC4 (160cm gp)
Syntynyt: 10.03.-12 (29v) Meriitit: YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III








Kuvat © Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä


Jack kuoli vanhuuteen 25.9.2019.



Jack on vähän raisu poju, joka todella tarvitsee silloin tällöin hieman kurinpidollisia toimia vahvemmalla kädellä. Osaa se kunnollakin olla, jos sitä käsittelee johdonmukaisesti ja asiantuntevasti, mutta ellei näin tapahdu, on sen kanssa touhuaminen suoraan sanottuna kurjaa. Onneksi Yorcan väki on kunnolla töihinsä koulutettua.
Uutta hoitajaa Jack testaa, mutta vanhan, hyväksi osoittautuneen kanssa se ei viitsi vääntää. Tutun kanssa se on kuin mikä tahansa kilparatsu. Katselee kiinnostuneena ympärilleen ja välillä hangoittelee vastaan kavioita puhdistettaessa. Jack ei pure tai potki, mutta varomattoman se saattaa litistää seinää vasten tai ahdistella nurkkaan, jos sitä karsinassa harjaillaan. Lempi-ihmisiään ori hauskuttaa hirnumalla ja puhisemalla kuulumisiaan kovaan ääneen.
Jack ei erityisesti tahtoisi töihin, kun vaihtoehtona on haassa rentoutuminen. Siksi sille ei saa antaa vaihtoehtoja satuloitaessa. Hevonen luimii ja tömistelee, jos uskoo sillä säikyttävänsä hoitajan pois. Kannattaa toimia rivakasti ja jättää ratsun uhittelu täysin huomiotta. Se ei toteuta uhkauksiaan, ja lopettaa pelleilyn kun huomaa satulavyön kiristyvän joka tapauksessa ja jalustinten laskeutuvan sen kyljille. Kuolaimet sen suuhun saa hammaslomasta kutittamalla, ja vaikka se päätään kovin nosteleekin remmejä kiristettäessä, sitä uskaltaa kyllä vaikka korvasta vetää jotta se laskisi kaulansa.
Jackilla ratsastaa koko ajan mahdollisimman moni ihminen, jotta se saisi vaihtelua ja oppisi käyttäytymään kunnolla joka tilanteessa. Koska se ei aina muista, kuka on kova vastus ja kenet saa heitettyä selästään parilla pukilla, se käyttää lämmittelyajan ratsastajiensa kokeilemiseen. Joinain päivinä se pukittelee ravatessaan hurjan näköisesti, ja joskus kieltäytyy liikkumasta keskeltä kenttää minnekään. Parhaiten Jackin kanssa pärjää Elli, jonka neuvoo ratsastajia asennoitumaan oikein. Kun oria ratsastaa niin reippaasti ja itsevarmasti kuin vain suinkin osaa, se alkaa itsekin uskoa, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin totella nätisti.
Vaikka toisin veikattiin, Jack on ihan mukava kouluratsu. Se on niin sisukas, että kun sen kipakan luonteen kanavoi harjoitukseen eikä kiukutteluun, se jaksaa toistaa samaa asiaa kymmeniä kertoja, jos on tarve. Tottelemaan sen saa olemalla itse reipas ja määrätietoinen. Kun yhteinen sävel jossain vaiheessa treeniä löytyy, Jack onkin Yorcan kyvykkäimpiä ja älykkäimpiä kouluratsuja.
Esteillä meno on hurjaa. Välillä tuntuu, ettei ori edes katso eteensä. Se lähtee lähintä estettä kohti automaattisesti ja ponnistaa merkistä täsmällisesti. Hyvälle ratsastajalle orin tapa on vain mukava, mutta kokemattomampia kyydissä pelottaa. Välillä tuntuu, ettei Jackia saa koskaan pysähtymään, mutta kovasta vauhdista huolimatta se ei kuumu, ja se tottelee hidastamiskäskyäkin, joskin hieman vastahakoisesti. Hyppy on suuri ja aikaavievä loikka, mutta ori ottaa menetetyn ajan moninkertaisesti takaisin kääntymällä tiukasti ja kiihdyttämällä laiskottelematta seuraavalle esteelle.
Maaston puolella joutuu Jackia vähän hillitä. Se vyöryy tuiman näköisenä eteenpäin, eikä varo sitten yhtään menoaan. Ratsastajan on tarkkailtava maastoa kuoppien pelossa, koska nurinhan se ori menisi, kun porhaltaa vain. Maastoesteillä se hyppää rohkeasti. Itse asiassa suoritus on niinkin rohkeaa, että Yorcan väen on ollut pakko peruuttaa harjoituksia ja kilpailuita liukkaina sadepäivinä, ettei varomaton Jack hyppää itseään nuri märällä pohjalla.
Kilpapaikalla meteli saa orin vieläkin ärtyisämmäksi kuin mitä se kotona on. Kouluradan suorittamisessa tämä ylimääräinen aggressio ei ole ollenkaan hyväksi, mutta esteradan puolella se lisääkin pojan vauhtia ja itsevarmuutta merkittävästi. Maastoesteet menevät kilpailuissakin, metsän rauhassa, samalla tavalla kuin kotona harjoituksissa.


Green Sparrow
fwb, 165cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-II
Green Cold
fwb, 167cm, evm.
Green As I Am
fwb, 169cm, evm.
Golden Opportunity
fwb, 164cm, evm.
Powerproof FIN
fwb, 160cm, evm.
All This Power
fwb, 160cm, evm.
Party Poker
fwb, 161cm, evm.
Hey-Ho Pirates
fwb, 165cm
YLA1, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III
Pirate Party
fwb, 165cm, evm.
Captain Kestrel
fwb, 167cm, evm.
Midsummer Party
fwb, 164cm, evm
Magi Says Hello
fwb, 167cm, evm.
Simply The Best
fwb, 169cm, evm.
Hello Losers
fwb, 162cm, evm
Maailman suloisin suklaasilmä, Green Sparrow oli yksi Yorcan kantaoreista ja mukana tallilla heti alusta asti. Tämä 165cm korkea ihastus oli mitä suloisimman värinen ruunikko, ja kiltti luonteeltaankin. Kilpatulokset taas puhuvat omasta puolestaan. Kenttäratsastussijoituksia ja -voittoja on useita niin villeistä kuin alaisistakin kilpailuista. Green Sparrow jäi Yorcaan hyvin säännösteltyyn siitoskäyttöön kilpailtuaan itsensä laatuarvosteluita varten valmiiksi. Hey-Ho Jack RR on Green Sparrow'n ensimmäinen varsa.
Suuri mustanruunikko Green Gold oli aikoinaan menestynyt kenttäratsu ja komeili useiden hevoslehtien kansikuvissa. Sen luonteessa kuitenkin oli pitelemistä, mutta osaavissa käsissä ori venyi hienoihin suorituksiin. Laatuarvosteluissa ja kantakirjoissa käyneinä se palasi viimeiseltä kilpakaudeltaan Saksasta takaisin Suomeen siitosoriksi 16-vuotiaana. Green Gold astui useammankymmentä varsaa siitosorin päivillään ja varsoista roimasti yli puolet niitti menestystä kilparadalla aivan isänsä tapaan. Ori lopetettiin 24-vuotiaana erityisten sitkeiden tautien vietyä sen voimat.
Green As I Am oli melkein 170cm korkea, hiilenmusta väriltään ja harrasti kouluratsastuskilpailuita leipälajinsa kenttäratsastuksensa ohella. Koulupuolelta sijoituksia ropisi, mutta aivan laatuarvosteluun asti ei ori päässyt. Sen sijaan kenttähevosten arvostelussa tuli poika pistäytyneeksi kymmenenvuotiaana, ja tuli kotiin ykköspalkinnon kera. Ratsu on hyväksytty myös kantakirjoihin. Kun ikää alkoi olla liikaa kilpailuihin, toimi hevonen siitosorina kasvattajansa kotitilalla ennen kuin kunnioitettavassa 33'n vuoden iässä kuoli rauhallisesti vanhuuteen.
Hieno rautias Golden Opportunity oli Hannu Mäenpään kasvattama ja kilpailema hevonen, jolla oli kaikki edellytykset menestyä myös suuremmissa kilpailuissa. Mäenpää kuitenkin kilpaili orillaan säästeliäästi. Sen kyvyt eivät jääneet huomaamatta, vaan ori sai toimia siitoseläimenä tasaiseen tahtiin heti nuoresta asti. Ratsu oli rehellinen ja rohkea, ja yhtä lailla lemmikki kuin kilparatsu.
Pienehkö Powerproof FIN oli sisukas mutta miellyttämishaluinen hevonen, toisinsanoen täydellinen yleisratsu lajiin kuin lajiin. Tamma tekikin laajasti kaikenlaista esteratsastuksesta koulun kautta maastoesteisiin, mutta erikoistui selvästi paljon erilaisia taitoja vaativaan kenttäratsastukseen. Se menestyi oikein hyvin kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa, joten siitä tuli tottakai suosittu ja arvokas siitostamma. Tämä kiiltävä punaruunikko kuoli 30-vuotiaana, hivenen harmaantuneena, ja kuuden lapsen emänä.
All This Powerista piti tulla jotain aivan mahtavaa, mutta sen kilpaura loppui kahden kauden jälkeen pieneen murtumaan jalassa. Koska ruunikko oli rakas lemmikki, se huolehdittiin kuntoon ja vamma parani täysin. Omistaja ei kuitenkaan tahtonut enää riskeerata hevosensa terveyttä kilpailuissa, vaan astutti sen kahtena vuotena peräkkäin ja teki siitä sitten harrasteratsun. Loput hevosen elämästä olikin tervettä ja rentoa. All This Power oli 160-senttinen punasävyinen rautias.
Jos hevonen voi olla kylmä tai etäinen, Party Poker oli. Siitä ei kuulemma saanut oikein otetta. Päällisin puolin se oli tottelevainen ratsu, mutta ylti parhaimpaansa vain emäntänsä Amanda Kivijärven kanssa. Sanottiin, että emäntä ymmärsi hevostaan, ja siltä vahvasti näyttikin. Kivijärven ratsuna Party Poker hyppäsi 160-senttistä esterataa kilpailuissa, mutta muiden ratsastajien kanssa mokaili paljon helpommillakin esteillä. Party Poker sai vain yhden varsan kisauran jälkeen ja kuoli sitä synnyttäessään.
Rautias piirtopäinen Hey-Ho Pirates oli reipas ja iloinen luonne. Se oli ahkeraa ja työtä tekevää sorttia, eli kilpatallin omistajan mukaan 165 senttiä puhtainta kultaa. Tamma on Yorcan maahantuoma, valmentama ja kilpailema, ja sen kasvatti maineikas Aleksi Kivijärvi. Heti ensimmäisellä kaudellaan se ahkeroi kisakalenteriinsa viitisentoista sijoitusta, ja kisatahti ja -menestys pysyivät kovina vanhemmallakin iällä. Siitoskäyttöön tamma jäi kilpailtuaan itsensä laatuarvostelukuntoon. Hey-Ho Pirates oli myös menestynyt siitostamma.
Pirate Partyn kaikki yhdeksän varsaa muistuttavat kovasti isäänsä ulkonäöltään, mutta yksikään ei ole yhtä saman näköinen sen kanssa kuin Hey-Ho Pirates. Ne ovat sentilleen samankorkuisia, lähes täysin saman värisiä ja molemmilla on pitkä ja kapea piirto päässään. Luonne hevosilla kuitenkin on täysin erilainen. Pirate Party on hillitty ja rauhallinen ori, ja kovin asiantuntevan oloinen ratsastettaessa. Asenne ja taidot ovat auttaneet tätä oria voittamaan roimasti estekilpailuita Suomessa ja muutamalla kaudella myös Ruotsissa. Pirate Partysta tuli siitosori vuonna 2010.
167-senttinen Captain Kestrel oli yleispainotteinen, tasaisesti eri kilpailuissa menestynyt rautias. Se kilpaili eniten kenttää ja esteitä, mutta meni kouluakin muutamankymmentä starttia. Pitkän kilpauran jälkeen hevosesta tuli paikallisesti tunnettu siitosori, joka saikin vieraakseen kuusi tammaa. Säyseä ja ryhdikäs Captain Kestrel menehtyi 27-vuotiaana vanhuuteen.
Keskikokoinen ratsu oli tuo Midsummer Party. Keskinkertaisen näköinen pölyävän oloinen rautiaskin se oli, vaikka rakenne sinänsä olikin vähintään yhdeksikön arvoinen, mutta ulkonäkö oli vain hämäystä. Midsummer Party oli oikea ässä kenttäradalla, ja peittosi säälimättä itseään suurempia ja mielenkiintoisemman näköisiä hevosia. Tamma oli sisukkaan luonteensa vuoksi välillä hieman haastava käsiteltävä, mutta sen taitava omistaja Jaana Pajula ei lukenut vahvaa luonnetta hevoselleen viaksi. Midsummer Party astutettiin vain kerran, ja varsa oli ori.
Magi Says Hello oli suurikokoinen, tukeva ja hyväkuntoinen puoliveritamma. Aikuisiällä sen treeni- ja kilpailuohjelma oli valitettavasti niin tiukka, että ratsu joutui varhaiseläkkeelle toistuvien jalkaongelmien vuoksi. Siihen aikaan Magi Says Hello oli yhdeksän. Se oli ehtinyt starttailla aika mukavasti kenttäkilpailuissa, joten levossa tervehdyttyään siitä tuli hyvä siitostamma. Ratsu sai viimeisen, neljännen varsansa 13-vuotiaana vuonna 1999. Kaikki varsat perivät siitostamman hyvän rakenteen ja olivat luonteeltaankin yhtä säyseitä kuin emänsä.
169-senttinen Simply The Best ei olisi pärjännyt näyttelyissä aavistuksen verran liian lyhyen kaulansa vuoksi. Kun orilla kokeilun vuoksi astutettiin kolme tammaa sen ollessa viisivuotias, huomattiin, ettei pieni rakennevika ollut periytyvää laatua. Myöhemmin Simply The Best sai vielä kahdeksan varsaa lisää, ja kaikki olivat täysin normaaleja rakenteeltaan. Ori itse tienasi maineensa kaukana näyttelyistä, nimittäin kenttä- ja maastoesteradoilla. Se oli rohkea ja sporttinen ratsu, ja ansaitsi lukuiset voittonsa ja sijoituksensa aivan varmasti.
Moni muistaa, että Hello Losers oli kenkku tamma, mutta ei se ollut. Kun tammaan tutustui, sen huomasi olevan 162 senttiä mitä puhtainta kultaa. Olihan Hello Losers vähän raisu ja helposti hermostuva, mutta myös aina uskollinen lähimmille ihmisilleen. Se meni kenttää, esteitä ja maastoesteitä, ja ratsastajat kehuivat, että se yrittää aina parhaansa. Yrittämällä ja valmennuksin trimmatuilla taidoilla Hello Losers peittosikin vastustajat kilpailuissa kerta toisensa jälkeen. Se sai kaksi varsaa, joista toisen 6-vuotiaana, ja toisen niinkin vanhana kuin 14-vuotiaana. Hello Losers eli 33-vuotiaaksi.


Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
15.04.-12 Taikakuun Kartano KERJ/CCI/CIC5 KERJ-Cup 4/60
17.04.-12 Juksula KERJ/CCI/CIC5 1/36
18.04.-12 Juksula KERJ/CCI/CIC5 5/36
19.04.-12 Juksula KERJ/CCI/CIC5 3/36
20.04.-12 Taikakuun Kartano KERJ/CCI/CIC5 1/40
01.06.-12 Bairdon KERJ/CCI/CIC5 2/26
04.06.-12 Bairdon KERJ/CCI/CIC5 5/26
11.12.-13 Privas Park KERJ/CCI/CIC4 4/56
12.12.-13 Pirunkorpi KERJ/CCI/CIC4 7/56
13.12.-13 Privas Park KERJ/CCI/CIC4 6/56
07.03.-15 Zurück KERJ/CIC4 2/10
08.03.-15 Zurück KERJ/CIC4 3/10
01.04.-15 Spiderwick KERJ/CIC4 5/36
18.04.-15 Zurück KERJ/CIC4 1/6
21.04.-15 Zurück KERJ/CIC4 2/6
07.05.-15 Zurück KERJ/CIC4 3/9
08.05.-15 Zurück KERJ/CIC4 3/9
17.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
22.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
28.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
29.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
30.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
11.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
12.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
15.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
16.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
19.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
21.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/17
24.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/11
25.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 4/17
28.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 3/17
07.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/14
18.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/14
03.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/22
04.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 4/22
04.03.-17 Priton KERJ/CIC4 5/34
06.03.-17 Priton KERJ/CIC4 3/34
07.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/22
08.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/22
09.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/22
12.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/22
20.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/22
24.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/22
02.02.-18 Vindhani ERJ/160cm 1/25
13.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 2/30
13.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 3/30
16.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 5/30
16.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 2/30
20.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 4/30
20.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 5/30
21.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 3/30
23.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
24.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 2/30
25.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 1/30
25.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 3/30
27.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 2/30
27.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 5/30
28.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 5/30
29.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
29.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 5/30
30.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 3/30
28.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
30.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 1/30
01.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 1/18
02.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
02.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 4/30
05.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 2/18
05.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
06.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 4/30
06.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
08.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 4/30
08.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
09.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 3/30
10.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
11.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
12.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
12.04.-18 Rt Lilja ERJ/160cm 5/30
14.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 1/18
15.04.-18 Rt Lilja ERJ/160cm 1/30
16.04.-18 Rt Lilja ERJ/160cm 1/30
17.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
29.04.-18 Supernatural ERJ/150cm 1/43
30.04.-18 Supernatural ERJ/150cm 1/43
22.10.-18 Supernatural KRJ/VaA 4/29
22.10.-18 Sysälä KRJ/VaA 2/26
23.10.-18 Sysälä KRJ/VaA 2/26
31.12.-18 Tiiron KRJ/VaA 4/30
31.01.-19 Kaihovaara KRJ/VaB, KRJ-Cup 4/237
01.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 4/30
02.02.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
03.02.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 4/30
03.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 3/30
04.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 2/30
04.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 3/30
05.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 2/30
10.02.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
16.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 4/30
17.02.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 4/30
21.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 1/30
28.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 3/30
03.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
06.03.-19 Safiiritiikerin KRJ/VaA 3/30
06.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 2/30
07.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 5/30
08.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 5/30
10.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 2/30
11.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 1/30
11.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 4/30
13.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 5/30
15.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 5/30
15.03.-19 Pirunportti KRJ/VaB 1/30
16.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 1/30
16.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 2/30
17.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
17.03.-19 Pirunportti KRJ/VaB 5/30
20.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 1/30
21.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
25.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 5/30
26.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 2/30
27.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
27.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 2/30



Heinäkuu 2018
"Jos te ette poistu siitä omatoimisesti, mä voin auttaa teitä poistumaan", sanoin Jackille ja sen aseenkantajille haan portilla ja hätistelin pieniä papparaishirviöitäni riimunarulla. Muut käänsivät minulle häntäpuolensa ja kävelivät rauhallisesti pois. Jack sen sijaan nousi takajaloilleen niin, että vanhat nivelet paukahtelivat ja hirnui kuin mielipuoli. Sen temput eivät kuitenkaan minua enää pelottaneet: se oli tehnyt niitä jo koko 29-vuotiaan elämänsä ajan. Elämän, jonka se oli viettänyt minun kanssani.
Kun Jackin kaikki neljä jalkaa olivat maassa, se ei enää näyttänyt vähääkään villiltä. Sen aavistuksen liian pienet ja pyöreät korvat olivat hörössä ja se näytti hymyilevän. Sen esiintyminen oli ollut vain outoa tanssia, eikä sen tarkoitus ollut oikeasti uhkailla minua. Sen todisti se, että kun astuin hakaan, Jack kerjäsi rapsutuksia ja käveli sitten syömään. Silloin minun oli helppoa avata portti, ottaa vinkuvat kottikärryt sisään ja alata siivoamaan.
Helmikuu 2018
Jack hirnui kuin tapettava. Se pukitteli, veti minua vastaan niin että juoksutusliina luisti hanskoissani, ja koko ajan se oli nousemaisillaan pystyyn. Tuntui, etten saisi sitä rauhoittumaan, mutta lopulta se kuitenkin jäi ensin paikoilleen, ja alkoi sitten ohjeideni mukaan ravata ympärilläni kiltisti ja ripeästi kuin pieni sporttinen enkeli.
Minusta Jackin käytös alkoi olla sitä kamalampaa, mitä enemmän sille tuli ikää. Olin ollut melko varma, että sillä oli jotain kipuja tai muuta vikaa, kun se oli tuollainen. Kun kolmaskaan eläinlääkäri ei löytänyt siitä vikaa, en uskonut, että kannattaisi varata aikaa enää neljännelle.
Jos Jack olisi tuollainen koko ajan, yksinkin, olisin jo lopettanut sen, ettei se vahingoittaisi itseään tai muita. Se ei kuitenkaan riehunut haassa, ja karsinassaankin se oli rauhallinen. Minun kanssani sen temppuilu kesti joskus minuutin, joskus jopa 20 minuuttia, mutta kun se rauhoittui, se totteli taas kunnolla.
Jackin käsittely alkoi kuitenkin pikkuhiljaa olla niin rankkaa, että päätin antaa sille aikaa tulevaan syksyyn asti. Tekisin kaikkeni, että se rauhoittuisi kevään ja kesän aikana, mutta jos se ei silti rauhoittuisi ja satuttaisi minua päivittäin syksylläkin, se ei voisi jäädä tänne ja nähdä kolmattakymmenettä syntymäpäiväänsä.
Joulukuu 2016
Nyt ollaan taas pienellä kisatauolla Jackin loukkaantumisen takia, mutta ei näytä kauhean pahalta. Itse asiassa jalka alkaa olla jo paranemaan päin, ja Jackilla voi jopa jo ratsastaa, vaikka hyppääminen onkin kiellettyä vielä tammikuun puoleenväliin asti. Valmentajamme Miika Rossi on sitä mieltä, että tauko on hyvin pieni, joten ori pysyy varmaan kisakunnossa, eikä siitä kannata kantaa ylimääräistä huolta. Minut sen sijaan on määrätty punttisalille, koska minulla, toisin kuin Jackilla, on vapaa pääsy sipsien, karkkien ja telkkarin kimppuun.
Muuten olemme kilpailleet hyvin koko loppuvuoden. Kävimme Saksassa kisaamassa kuukauden, ja sen jälkeen meillä koto-Yorcassa järjestettiin naapuruston voimin isot kenttäratsastushulabaloot, joihin osallistuimme Jackin kanssa. Molemmat rupeamat menivät ihan nappiin, mutta kotokentällä tässä kuussa katkesi kausi kuin kanan lento kun Jack kompastui. Onneksi en jäänyt sen alle tai murtanut mitään, ja myös Jack pyörähti maassa varsin pehmeästi. Palaamme asiaan ensivuonna!
Huhtikuu 2015
En olisi ikinä uskonut, että olen täällä! Olen Saksassa Jackin kanssa, ja sijoituksia sen kuin satelee. Olemme treenanneet tuskallisen tarkasti vuosia, jotta pääsisimme tänne, ja tämä on mahtavampaa kuin muistinkaan! Kaikki sujuu hienosti: Jack viihtyy, syö hyvin ja kisat kulkevat. Minä olen saanut vähän rentoutua iltaisin, koska Jack on täysihoidossa!
Iloisia uutisia on muitakin kuin se, että me kilpailemme. Nimittäin Jackista tulee tuplaisä, vaikka pelkäsin, ettei siitä ole siitosoriksi. Sain kotoa Suomesta viestin, että eläinlääkäri on vahvistanut Jackin astumat tammat, Fly Highn ja Ghostin kantaviksi. Kun kuulin tästä, teki mieli lähteä heti kotiin onnittelemaan ja hoivaamaan tammoja, mutta tietenkin se oli vain päähänpisto. Saan kerrankin kilpailla, joten nyt kilpaillaan oikein kunnolla koko vuosi, ja sitten vielä jatkuu!
Olen ollut muuten aiemmin huolissani Jackin iästä. Murehdin silloin turhia. Jack on vanhempi kuin muut, mutta silti se rökittää nuorempiaan ihan tuosta vain. Kyllä odottaminen kannatti!
Marraskuu 2014
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ratsastin niin hyvin kuin osasin. Ohjasin Jackiani kevyesti esteeltä toiselle, ja estettä lähestyttäessä otin tiukemman linjan, jotta ori ymmärtäisi, että minä määrään täällä. En antanut sen rynnätä. Silti olin tuntevinani, että Jack ponnisti askelta liian aikaisin, en itse päässyt hyppyyn mukaan ja alastulokin oli rysähtävä jopa siihen nähden, että este oli huikea 160-senttinen! Käännyin radan jälkeen katsomaan Miika Rossia korvat luimussa.
"Se meni tosi hyvin! Mä toivoisin lisää varmuutta vielä tohon touhuun, mutta eiköhän se muutamassa kuukaudessa korjaannu. Tosi hyvät noi lähestymiset", Rossi huusi iloisesti, enkä ollut uskoa korviani.
"Mun mielestä meni ihan huonosti", sanoin, ja kerroin Rossille arvioni radasta.
"Se on sun pään sisällä, kun mä en ole useampaan vuoteen muuta tehnyt kun haukkunut teitä", Rossi sanoi ja hymyili.
Vaikka valmennus oli siinä ja saimme luvan aloittaa kilpailemisen koska tahansa, jäin kentälle hyppäämään omin päin Jackilla vielä muutaman esteen. Halusin päästä paremmin mukaan hyppyihin ennen kuin lopettaisin.
Syyskuu 2013
Koko vuosi on kulunut ilman kilpailuita, ja tänään valmentajamme Miika Rossi sanoi, että voisimme kokeilla hieman kilpailemista Jackin kanssa joulukuussa. Kunhan lopettaisimme siihen ja antaisimme Rossille vielä vuoden aikaa saada meidät parempaan kuntoon. Lupasin heti, koska halusin nähdä, miten pitkälle olimme päässeet.
Jackin elämä ei ole kilpahevoselle tyypillisin, jos sitä voi siis kilpahevoseksi enää sanoa. Yleensä puoliveriset (niin minun kuin muidenkin) kilpailevat painotuslajeissaan nopeasti tappiin asti ja odottelevat sitten laatispalkintojaan. Jack on noita odottelijoita jo paljon vanhempi, eikä sillä ole vielä montaakaan starttia allaan, voitoista ja sijoituksista puhumattakaan. Sen sijaan olemme valmentautuneet aika paljon suhteessa starttien määrään.
En ole enää ihan vakuuttunut siitä, tuleeko Jackista kilpahevosta ja sitten siitoshevosta. Sen aika alkaa olla lopussa: vaikka elämää onkin jäljellä, hyviä hyppyvuosia ei varmaan voi olla enää montaa. Siitosoriksi Jackia taas ei kukaan huoli ilman kilpailunäyttöjä.
Kesäkuu 2013
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Ai mitä - MITEN NIIN EI KISATA?" tivasin Miika Rossilta, joka oli kesken epäonnistuneen ratamme sanonut ihan sivumennen, että ai niin, minä ja Jack emme kilpailisi tänä kesänä, emmekä varmaankaan koko ensi vuonna. Minusta se oli käsittämätöntä: olimma kehittyneet paljon, ja Jack oli kaksitoista, siis ohittamassa parhaan ikänsä.
"Voi rakas ystävä. Koeta nyt ymmärtää, että se ei mene CIC4-rataa mitenkään päin. Sä voit palata jollekin CIC2-radalle kisaamaan ponien kanssa sillä, mutta mä ihan luulin että aiot neljän tähden radoille. Nämä esteet on kulta alle metrin. Se että se menee nämä jotenkuten, ei tarkoita - ihan sama! Mitä mä tästä edes vaahtoan! Mene tonne, aloita noista pikku pystyistä ja mene sitten minimuurille. Tällä kertaa pysy hypyssä mukana!"
Tottelin ja aloitimme Jackin kanssa radan alusta. Ensimmäinen hyppy oli ponnistukseltaan hutera. Kyllä Jack voisi hypätä 120-senttisiä. Toinen pystyeste ylittyi määrätietoisemmin, kun ratsastin paremmin pohkeilla. Toisaalta, olihan meillä ollut koko viime vuoden ihan hirveän vaikeaa jopa ravaamisen kanssa. Kolmas este oli muuri, ja Jack hyppäsi sen epävarmasti ja korkealta. Sitä pelotti osua muuriin, ja minua pelotti, että se osuisi. Silloin hoksasin, että taisin hidastaa itse sen menoa ainakin esteillä. Yritin rentoutua paremmin ja ratsastin radan loppuun.
"Ihan hyvä. Se tarvii vielä lihaskuntoa", Rossi sanoi tyyntyneenä ennen kuin lopetimme.
Joulukuu 2012
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Vähän ehkä anna sille ohjaa. Tai ei, kiristä ohjastuntumaa! Tai tee jotain eri tavalla, en mä tiedä."
Miika Rossi oli aika neuvoton kanssamme. Miika Rossi, joka tiesi hevosista kaiken, ja oli valmentanut joka ainoaa omistamaani suomenpuoliveristä, ei osannut ratkaista ongelmiamme. Jo useampi tuomari oli ihan sanallisesti huomauttanut siitä, että minun ja Jackin ravaaminen näytti rumalta ja aggressiiviselta marssilta, kun sen olisi Jackin tasolla pitänut olla perhosmaista, kevyttä ja joustavaa. Olin itsekin ihan lopussa yritettyäni kaikkia Rossin epäselviä ohjeita peräjälkeen.
"Mitä jos mä teen näin?" jatkoin ravissa kentän ympäri, istuin niin hyvin kuin osasin ja aloin pumpata Jackia pohkeillani. Se oli typerää, mutta jotain pitäisi kokeilla.
"Ei ei ei, se suuttuu ihan just ja siitä tuli etupainoinen!"
"Entä nyt?" kysyin ratsastaessani maapuomeille, nojatessani kunnolla taakse ja pitäessäni yllä minulle epätyypillisen ryhdikästä ohjastuntumaa.
"No nyt olis parempi, mutta miten sun kipeä selkä kestää tota pitkän päälle?" "Kestää jos mä saan tällä sinivalkoisen ruusukkeen", raivosin Jackin selästä ja Rossi käski meidät heti menemään loppukäyntejä.
Kouluosuuden valmennus 25.05.-12, valmentajana Miika Rossi
Jackin kouluvalmennus meni tänään pelkäksi rentoutumisharjoitukseksi. Ori juoksi kireänä rinkiä ensimmäiset viisitoista minuuttia, vaikka ratsastaja Elli teki parhaansa. Pyysin lopulta päästämään jalat pois jalustimista, löysäämään ohjasotetta ja suoristamaan ryhdin. Vielä yhden kierroksen Jack ravasi tököttävästi ja huomasi sitten eron. Pyytämättä se vaihtoi poninravin kauniimpaan, rennompaan hölkkään. Teimme koko tunnin aivan perusasioita ja tavoite oli vain saada Jack rentoutumaan ja liikkumaan rauhallisesti, kunnolla. Hölkkääminen ja ratsastajan asennon korjaaminen tekivät tehtävänsä, ja tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin seuraavilla valmennuskerroilla.


Päivämäärä Sukupuoli Varsa Emä Omistaja
01.09.-15 Tamma Carmencita RR Fly High RR Oresama/Yorca
01.09.-15 Tamma Ghoulia RR Ghost RR Oresama/Yorca
Nimi: Hey-Ho Jack RR VH12-031-0230 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomenpuoliverinen Painotus: Kenttäratsastus
Säkäkorkeus: 165cm Koulutustaso: CIC4 (160cm gp)
Syntynyt: 10.03.-12 (nyt 29v) Meriitit: YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III