keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Dictator FIN

Nimi:Dictator FIN VH13-031-0270Omistaja:Oresama VRL-02753
Sukupuoli:OriKasvattaja:Elisa Hahto-Rintamäki (evm.), Suomi
Rotu:Suomalainen puoliverinenPainotus:Yleispainotus
Säkäkorkeus:175cmKoulutustaso:ko VaA, re 160cm (CIC5->CIC4)
Syntynyt:01.04.-00 (33v)Meriitit:YLA2ERJ-IIIKRJ-III,
KERJ-III, VMRJ: 68p.


 
 

Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat © Tomasz Siergiej
Dictator FIN menehtyi vanhuuteen 31.7.2019 33-vuotiaana.

Tatu on kiertänyt maailmaa kauan ennen kuin se tuli meille. Sitä on heitelty omistajalta toiselle. Joka kerta se on myyty "nuorena kapasiteetikkaana kilpahevosena, jolla on niin paljon luonnetta, että se halutaan siirtää osaavampiin käsiin". Sellaisena sitä tarjottiin myös meille Yorcaan. Rakastuin Tatuun ensisilmäyksellä, kun se yritti korvat luimussa purra minua. Tiesin jo etukäteen, että se on hyvä, taitava ja hyvin koulutettu hevonen, joka elää niin stressaavaa aikaa, että kiukuttelee sen takia. Yorcaan Tatu siis muutti, ja annoin hevoslauman kouluttaa siitä taas hevosen. Nopeasti orin karva alkoi kiiltää ja se alkoi kiinnostua uusista asioista, ja vuoden kuluttua sitä ei ollut enää tunnistaa entisekseen. En joutunut kouluttamaan Tatua uudelleen, mutta jouduin rakentamaan sen kanssa luottavaisen suhteen täysin tyhjästä. Nyt ori on yksi parhaimmista hevosistani.
Dictator FIN, eli Tatu, on tallin hurmuri ja naistennaurattaja. Pientä tarhan hevoslaumaansa kohtaan se ei ole dominoiva johtaja, vaan nimensä vastaisesti säyseä ja kuuliainen alamainen laumansa todelliselle johtajalle.
Vaikka Tatu huuteleekin tammojen perään, kuten nuoren herrasmiehen täytyykin, se osaa olla nätisti hoidettaessa. Orin sileän karvan harjailussa ei kauaa aikaa kulu edes rapakelillä, mutta kaikki hoitajat jäävät mielellään rapsuttelemaan hevosta hoitamisen lomassa pitkiksikin ajoiksi. Tatuhan pitää rapsutuksista, joten se nautiskelee, nuuskii hoitajia uteliaat mustat korvat pystyssä ja hurmaa tallitytöt hamuilemalla heidän käsiään ja kasvojaan ylähuulellaan.
Satulointikin sujuu rauhallisesti. Ei Tatu vastustele, ei edes kunnolla pullistele satulavyötä kiristettäessä. Toisaalta se ei ole myöskään niin innokas lähtemään treeneihin, että kiukuttelisi. Kuolaimet ori poimii pehmeästi hoitajansa kädeltä. Päätään ori nostelee suitsittaessa, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siihen, että tämä johtuu siitä, ettei Tatu vain muista hoitajan olevan lyhyempi kuin ori itse. Poikahan laskee päänsä heti, kun sitä nykäisee vaikka harjasta tai niskassa roikkuvasta riimusta.
Jalkasuojien laittaminen kutittaa Tatua, ja se saattaakin nostella jalkojaan äkisti. Se ei tee sitä ilkeyttään, ja laskee jalkansa saman tien, mutta silti kannattaa varoa. Hevosen voimilla on helppoa iskeä hampaat hoitajan kurkkuun, eikä se ole kivaa, vaikka olisikin vahinko.
Tatu ei ole mikään yhden miehen hevonen tai muutenkaan oikuttelija, mutta parhaisiin suorituksiin se silti pystyy harjoitellessaan tutun ratsastajan kanssa. Kun ori tuntee ratsastajansa, se ei ole lainkaan varautunut tai epäilevä, vaan keskittyy omiin töihinsä. Se vähäinen koulutreeni, mikä orilla tehdään lihasten kehittämiseksi, sujuu nätisti. Tatusta kuitenkin huomaa, ettei se suhtaudu harjoituksiin niin intohimoisesti kuin hyppäämiseen.
Esteharjoituksissa Tatu osaa lentää. Se hakeutuu itse kohti lähintä estettä ylittääkseen sen, mutta kuuntelee ratsastajan apuja ja vaihtaa suuntaansa, mikäli este onkin väärä. Oria ei tarvitse houkutella hyppäämään, riittää kun sille osoittaa sopivan ponnistuskohdan ja istuu itse hyvin. Tämä poika kuitenkin kuumuu hieman pitkällä radalla, ja saattaa heittää ilopukkeja tai rynnätä hieman. Hyvä ratsastaja osaa kuitenkin rauhoitella oria, ja silloin poika nauttii vauhdin huumasta hillitymmin ja keskittyy hyppäämiseen.
Tatu-raasu ei paljoa maastoile, koska sen päivät kuluvat harjoituksissa treenikaudella ja kisamatkoilla kilpakaudella. Silloin tällöin se kuitenkin pääsee jaloittelemaan metsään tai liikenteeseen. Tatu ei pelkää oikeastaan mitään, kunhan säpsyy yllättäviä asioita. Se suhtautuu varovaisesti muihin eläimiin, kuten koiriin, mutta kävelee kyllä rohkeasti räksyttävänkin piskin ohitse. Liikenteessä ratsastamisesta Tatu ei nauti niin kuin metsässä samoamisesta, mutta vaihtelustahan se aina pitää.
Kuljettaminen on helppoa. Tatu kävelee nätisti ramppia pitkin autoon tai vaunuun ja pysyy rauhallisena koko ajan. Jos purkamisen aikana kuuluu yllättäviä ääniä, ori väistää poispäin äänestä. Siksi jonkun on koko ajan katsottava, ettei hevonen luiskahda rampilta.
Eläinlääkärin ja kengittäjän näkemisestä ori suorastaan pitää. Se tietää, että kengittäjä rapsuttelee sitä työnsä lomassa, ja eläinlääkärikin tapaa tarjota nameja aina välillä.
Estekisat ovat aina hieno elämys Tatulle. Se ei ihan parhainpaansa yllä kisatilanteessa, mutta riittävän hyvin se kuitenkin menee voittaakseen muut hevoset. On ratsastajasta kiinni, onko koko ratsukko parempi kuin muut ratsukot. Tatua ei ainakaan jännitä, eikä se pelkää, vaikka joku valokuvaajista olisi unohtanut sammuttaa kameransa salamavalon. Luokkansa voitettuaan Tatu tapaa mielellään ihailijoitaan kilpa-alueella, vastaanottaa silityksiä ja onnitteluita. Sosiaalisena poikana innostunut ratsu vastaa faneilleen hirnahtelemalla ja puhisemalla.


Forever Loner
fwb, 175cm, evm
Lloyd Antarctico
fwb, 174cm, evm
Arctic History
fwb, 172cm, evm
Digital Rowena
fwb, 176cm, evm
Forever Lover
fwb, 173cm, evm
Castle Jazz
fwb, 170 evm
Forever My Heart
fwb, 174cm, evm
Sarcastic Ruler
fwb, 174cm, evm
Crispy Chaser
fwb, 170cm, evm
Spicy Display
fwb, 169cm, evm
Searching a Daydream
fwb, 169cm, evm
Turqoise Doll
fwb, 1176cm, evm
Restless Revenger
fwb, 175cm, evm
Unique Direction
fwb, 169cm, evm
Forever Loner on Gone Forever -tammalinjasta polveutuva ori, ja todella ansainnut Forever-nimensä. Kuten sukunsa tammat se on hyvä siitosori. Vaikka se täytti 2013 vasta 12 vuotta ja lopetti kisauransa, sillä on jo 19 varsaa, joista 3 hienolle Sarcastic Rulerille. Ori saavutti kilpaurallaan muutaman laatuarvostelupalkinnon hienolla rakenteellaan ja viidelläkymmenellä esteratsastussijoituksellaan. Nuorempana se kantakirjattiin kakkospalkinnolla,se jäi pisteen päähän ykköspalkinnosta. Se vietiin arvosteluun uudelleen kerran, mutta pisteet pysyivät samoina. Hevonen on 175-senttinen, ihaksikas, lempeä jätti
Lonerin isä taas oli Lloyd Antarctico, Lloyd's Sporthorsesin ilo ja ylpeys. Tämä "Fantaksi" kutsuttu ori jätti maailmaan 23 jälkeläistä, joista 14 oli oreja ja 9 tammaa. Fanta oli luonteeltaan niin kiltti ja pehmeä, ettei sen pää kestänyt kovaa treeniä. Lahjoja sillä kyllä oli, ja se sijoittui kolmisenkymmentä kertaa. Varsoilleen Fanta ei periyttänyt nössöyttä, vaan hyppykapasiteettia, ja sen astutusmaksut pidettiin tarkoituksella korkeina. Ori on myös kantakirjattu ykköspalkinnolle, ja hyvän rakenteen lisäksi sen ulkonäössä ihailtiin kiiltävänmustaa väriä ja neljää tasaista korkeaa sukkaa. Ori oli 172cm korkea
Arctic History syntyi toki Suomessa, mutta siirtyi jo varsana keskemmälle Eurooppaan. Se palkittiin laatuarvosteluissa sekä Saksassa että Ranskassa. Koska Suomesta kilpailut puuttuivat, se kävi kotimaahan palattuaan vain kantakirjauksessa. Suomessa tuntematon kilparatsu muuttui siitoshevoseksi, mutta koska sen saavutuksista ei oltu kuultu, tämä 173cm korkea herrasmies sai ottaa vastaan vain 4 tammaa.
Yksi niistä tammoista oli Digital Rowena, joka kilpaili paljon nuoruusiällään. Se loi varsansa monena vuonna kilpataukoa pitäessään, ja epäiltiinkin jo, ettei se voi tulla kantavaksi. Arctic Historyn kanssa kuitenkin tärppäsi yhden lepovuoden jälkeen. Rowena odotti oikein kaksosia! Tamma kuitenkin kuoli synnyttäessään hieman yliaikaisia varsojaan, ja myös toinen varsoista menehtyi. Rowena itse oli 170cm korkea, ruunikko ja luonteeltaan voimakastahtoinen.
Forever Lover oli Gone Foreverin tyttärentyttärentytär, Forever Lonerin ja Forever Togetherin emä. Sen suurimmat saavutukset olivat nuo kaksi upeaa varsaa, mutta toki se myös kilpaili varsomisen lomassa. Sijoituksia kertyi yli 40 kappaletta, ja niillä ja hyvällä rakenteella olisi laatuarvosteluissakin pärjätty, mutta sellainen ei kiinnostanut Loverin omistajanelikkoa. Vanhoilla päivillään upeasukuinen, 175cm korkea musta tamma jäikin harrasteratsuksi yhden omistajansa tyttärelle, ja siihen sen säyseä luonne sopikin hienosti. Kilpailukentät jäivät, ja varsakarsina myös, mutta saipa Lover pitkän ja onnellisen elämän.
Hyväsukuinen siitosori Castle Jazz kävi toki kantakirjauksessa ja saikin ykköspalkinnon, mutta muuten se ei kilpaillut ellei satunnaisia näyttelyissä poikkeamisia oteta huomioon. Eihän orin tarvinnut. Se oli sentään upean näköinen ja sukuinen, jo valmiiksi arvokas siitoshevonen. Ori oli 173cm korkea, ruunikko ja sillä oli päässään täydellinen salmiakinmuotoinen tähti.
Kisatamma Forever In My Heart ehti kolmen laatuarvostelupalkinnon saavuttamisen lisäksi saada myös yhden varsan, joka onneksi oli tamma. Forever-linja siis sai jatkajan. "Heart" itse on linjassa hyvä linkki. Se oli kyvykäs, pitkäikäinen, 174cm korkea, ihanan syvänmustan, melkein sinisen värinen. Kipakkahan tamma oli luonteeltaan, mutta määrätietoisuutta kisaradoilla tarvitaankin.
Sarcastic Rulerista toivottiin kuulemma samanlaista hassuttelijaa kuin isäoristaan, muttä eipä vain luoja niin suonut. Ori on sellainen herttainen anteeksi että olen olemassa -hevonen. Sellainen luonne sopii kilpahevoselle siinä missä rämäpäisyyskin, ja onhan tämä turkulainen ratsu menestynyt. Sillä on melkein sata sijoitusta, joistä kuutisenkymmentä on estekilpailuista, ja loput satunnaisista muista lajeista, joita se on harrastellut. Tämä hevonen on 174cm korkea, tummanrautias läsipää. Nykyään se on siitosorina Turussa tallilla, jolla se aikoinaan syntyi.
170-senttinen Chrispy Chaser oli roteva, mutta lempeä hassuttelijaori. Sen pelleily olisi voinut olla este kisauralle, mutta sen taitava tallitiimi keksi sille paljon tekemistä kotona, jolloin se jaksoi käyttäytyä sivistyneesti kisapaikoilla. Chrispy Chaseristä kirjoitettiin useitä juttuja virtuaalisiin lehtiin, kuten Heppahulluun, Volluxiin jä Virtuaalivarsaan, mutta ei sen kymmenistä estekisavoitoista, vaan hullunkurisista tempauksista. Ori rakasti pallopelejä, hippaleikkejä ja kepin noutamista kuin koira, ja oli kuulemma varsinainen kahlekuningas myös. Hevonen oli komean mustanruunikko.
Harrastehevonen Spicy Displaysta ei paljoa tietoa ole säilynyt. Se oli 169cm korkea musta ori ja asui Raumalla nuoren mieshenkilön lemmikkinä. Kilpailuissa se tiettävästi kävi kesäisin, kun lähitalleilla oli harrastekisoja. Ori oli luonteeltaan melko tasainen. Sillä on yksi rekisteröity jälkeläinen, jonka emä oli harrastehevonen orin kotitallilta.
Searching a Daydream oli 169cm korkea ruunikko tamma. Siitä ei ole säästynyt muuta tietoa kuin rekisteripaperit ja muutama hiirenkorvainen valokuva. Papereiden mukaan tammalla oli yksi orijälkeläinen, joka yllättäen menestyikin mahtavasti virtuaalimaailmassa. Searching a Daydream asui Raumalla.
Turqoise Doll ei ollut turkoosi nukke, vaan musta, 176cm korkea kilpatamma. Luonteeltaan se oli säyseä, mutta menevä. Kova treeni taitavan tallitiimin kanssa auttoi hevostä saavuttamaan esteratsastuksen laatuarvostelussa kakkospakinnon, ja sitä ennen kilpailuissa neljäkymmentäkaksi sijoitusta, joista kaksitoista oli voittoja. Tamma oli kotoisin Vaasasta, mutta muutti aikuisena Tämpereen tienoille. Siellä se sai myös ainoan varsansa, joka on nykyään kuuluisa siitosori, entinen kisatykki.
Suuri, musta ori näyttää aina mahtavalta, mutta erityisen mahtavalta näytti 175-senttinen musta Restless Revenger, joka oli varsasta asti näyttelymenestyjä, ja myöhemmin kantakirjattu ykköspalkinnolle korkeimmalla mahdollisella pistemäärällä. Ori oli myös kenttäratsu, joskaan sillä ei kovin monesti kilpailuihin osallistuttu. On selvää, että tästä hyvätäpaisesta ratsusta tuli pian arvokas siitosori, ja astutettiinhan sillä sen elinaikana kymmeniä puoliveritammoja, muutamia useampaankin kertaan.
Unique Direction periytti hyvää rakennetta ja rauhallista luonnetta kaikille neljälle jälkeläiselleen. Siitostamma ei ollut kuitenkaan sen ainoa ammattinimike, vaan hevonen oli myös yleisratsu. Se taisi esteet, koulun, kentän ja muutaman lännenratsastuksen lajeistakin. Yleislaatuarvostelusta se haki ykköspalkinnon, ja sai kakkospalkinnot esteratsujen ja kouluratsujenkin laatuarvosteluista. Tamma oli 169cm korkea ruunikko.


Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
¨
PäivämääräJärjestäjäLuokkaSijoitus
26.03.-12Dark Side TrakehnersERJ/150cm, ERJ-Cup, tarinalka2/8
27.03.-12PyrrERJ/150cm2/80
27.03.-12PyrrERJ/160cm5/80
31.03.-12PyrrERJ/160cm2/80
01.04.-12PyrrERJ/150cm5/50
01.04.-12LimeERJ/160cm5/40
02.04.-12PyrrERJ/150cm7/50
02.04.-12Dark Side TrakehnersERJ/150cm3/30
03.04.-12Krifnock RanchERJ/150cm3/30
04.04.-12Dark Side TrakehnersERJ/150cm1/30
04.04.-12PyrrERJ/150cm1/50
04.04.-12PyrrERJ/160cm6/50
06.04.-12HeijastusERJ/150cm5/40
06.04.-12Krifnock RanchERJ/160cm4/30
11.04.-12Dark Side TrakehnersERJ/160cm4/30
25.04.-12Dark Side TrakehnersERJ/160cm3/30
08.03.-13HillamäkiERJ/160cm1/30
11.03.-13HillamäkiERJ/160cm2/30
12.03.-13HillamäkiERJ/160cm1/30
16.03.-13HillamäkiERJ/160cm4/30
17.03.-13ZurückERJ/160cm1/50
03.04.-13ZurückERJ/160cm5/50
04.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm1/30
05.04.-13SatulinnaERJ/160cm6/50
05.04.-13HeartlandERJ/160cm1/30
06.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm3/30
07.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm2/30
07.04.-13ZurückERJ/160cm1/50
11.04.-13ZurückERJ/160cm4/50
11.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm5/30
11.04.-13HillamäkiERJ/160cm1/30
12.04.-13Twisty PuzzleERJ/160cm3/30
13.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm5/30
13.04.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm3/30
13.04.-13ZurückERJ/160cm3/40
14.04.-13ZurückERJ/160cm2/40
14.04.-13ZurückERJ/160cm2/40
14.04.-13Twisty PuzzleERJ/160cm1/30
15.04.-13Twisty PuzzleERJ/160cm5/30
16.04.-13Twisty PuzzleERJ/160cm3/30
17.04.-13Twisty PuzzleERJ/160cm4/30
05.05.-13ZurückERJ/160cm3/50
06.05.-13Jadessa WBsERJ/160cm4/30
06.05.-13ZurückERJ/160cm2/50
08.05.-13Jadessa WBsERJ/160cm5/30
09.05.-13Jadessa WBsERJ/160cm4/30
17.05.-13NonsheinERJ/160cm5/30
17.05.-13NonsheinERJ/160cm4/30
18.05.-13NonsheinERJ/160cm2/30
18.05.-13Jadessa WBsERJ/160cm5/30
26.05.-13NonsheinERJ/160cm2/30
30.03.-14BenrirVMRJ/30km ihanneaikaVMRJ-Cup3/38, 16p.
26.04.-14Micram RaceponiesVMRJ/30km ihanneaika1/10, 10p.
15.07.-14Scandic StablesVMRJ/50km nopeus10/19, 0p.
12.07.-14Scandic StablesVMRJ/30km ihanneaika10/24, 1p.
30.07.-14BenrirVMRJ/50km ihanneaikaVMRJ-Cup14/21, 2p.
06.11.-14Oak Hill Event ParkVMRJ/30km ihanneaika8/16, 3p.
09.11.-14Oak Hill Event ParkVMRJ/30km ihanneaika4/16, 7p.
14.11.-14AasikartanoVMRJ/50km ihanneaika2/4, 4p.
15.11.-14AasikartanoVMRJ/50km ihanneaika4/4, 2p.
30.11.-14BenrirVMRJ/50km ihanneaikaVMRJ-Cup9/9, 4p.
02.12.-14AasikartanoVMRJ/50km ihanneaika3/4, 3p.
06.12.-14ZurückVMRJ/50km ihanneaika1/4, 5p.
07.12.-14ZurückVMRJ/50km ihanneaika3/5, 3p.
08.12.-14ZurückVMRJ/50km ihanneaika3/4, 3p.
20.12.-14Brigadier StudVMRJ/50km nopeus1/7, 5p
29.03.-15ZurückKERJ/CIC42/4
30.03.-15ZurückKERJ/CIC41/4
31.03.-15ZurückKERJ/CIC41/4
18.04.-15ZurückKERJ/CIC42/6
21.04.-15ZurückKERJ/CIC41/6
27.04.-15Yorca WBsKRJ/VaA2/15
28.04.-15Yorca WBsKRJ/VaA2/15
29.04.-15Yorca WBsKRJ/VaA1/15
30.04.-15FiktioKRJ/VaAKRJ-Cup12/136
05.05.-15WukiKRJ/VaA3/46
06.05.-15ZurückKERJ/CIC43/9
08.05.-15ZurückKERJ/CIC42/9
09.05.-15ZurückKERJ/CIC41/9
10.05.-15ZurückKERJ/CIC43/9
11.09.-15ZurückKERJ/CIC42/9
14.09.-15ZurückKERJ/CIC41/9
15.09.-15ZurückKERJ/CIC43/9
02.12.-15ErkinheimotKRJ/VaA2/23
03.12.-15ErkinheimotKRJ/VaA2/23
03.12.-15ErkinheimotKRJ/VaA3/23
04.12.-15ErkinheimotKRJ/VaA3/23
04.12.-15ErkinheimotKRJ/VaA1/23
08.12.-15ErkinheimotKRJ/VaA1/23
02.01.-16ErkinheimotKRJ/VaA5/30
15.02.-16ErkinheimotKRJ/VaA4/17
18.02.-16ErkinheimotKRJ/VaA2/17
20.02.-16ErkinheimotKRJ/VaA4/17
11.06.-16Yorca WBsKRJ/VaA2/30
11.06.-16ZurückKRJ/VaA2/30
13.06.-16ZurückKRJ/VaA1/30
14.06.-16ZurückKRJ/VaA5/30
14.06.-16ErkinheimotKRJ/VaA2/30
14.06.-16ErkinheimotKRJ/VaA1/30
14.06.-16Yorca WBsKRJ/VaA5/30
16.06.-16Yorca WBsKRJ/VaA2/30
17.06.-16Yorca WBsKRJ/VaA5/30
18.06.-16Yorca WBsKRJ/VaA3/30
18.06.-16ZurückKRJ/VaA5/30
20.06.-16ErkinheimotKRJ/VaA5/30
22.06.-16ErkinheimotKRJ/VaA1/30
23.06.-16ErkinheimotKRJ/VaA4/30
24.06.-16ErkinheimotKRJ/VaA1/30
25.06.-16ErkinheimotKRJ/VaA2/30
21.07.-16Yorca WBsKRJ/VaA1/23
22.07.-16Yorca WBsKRJ/VaA2/23
22.07.-16Yorca WBsKRJ/VaA2/23
24.07.-16ErkinheimotKRJ/VaA2/23
26.07.-16ErkinheimotKRJ/VaA4/23
27.07.-16Yorca WBsKRJ/VaA2/23
27.07.-16ZurückKRJ/VaA3/23
29.07.-16ZurückKRJ/VaA2/23
12.08.-16ZurückKERJ/CIC41/3
19.08.-16ZurückKERJ/CIC41/3
27.08.-16HortensiaKRJ/VaA5/30
28.08.-16HortensiaKRJ/VaA2/30
29.08.-16HortensiaKRJ/VaA1/30
15.11.-16Yorca WBsKERJ/CIC42/6
18.11.-16Yorca WBsKERJ/CIC42/6
19.11.-16Yorca WBsKERJ/CIC41/6
20.11.-16Yorca WBsKERJ/CIC41/6
25.11.-16Yorca WBsKERJ/CIC42/8
26.11.-16Yorca WBsKERJ/CIC42/8
29.11.-16Yorca WBsKERJ/CIC42/8
02.12.-16Yorca WBsKERJ/CIC42/12
03.12.-16Yorca WBsKERJ/CIC41/12
06.12.-16Yorca WBsKERJ/CIC42/12
08.12.-16Yorca WBsKERJ/CIC41/12
13.12.-16Yorca WBsKERJ/CIC43/12
15.12.-16Yorca WBsKERJ/CIC43/12
18.12.-16Yorca WBsKERJ/CIC41/12
02.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC43/13
03.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC43/13
05.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC41/13
05.03.-17PritonKERJ/CIC33/23
07.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC43/13
08.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC43/13
10.03.-17PritonKERJ/CIC32/23
11.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC42/13
12.03.-17BrotherhoodKERJ/CIC44/32
14.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC43/13
19.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC42/13
19.03.-17BrotherhoodKERJ/CIC44/32
21.03.-17BrotherhoodKERJ/CIC42/32
23.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC41/13
26.03.-17Yorca WBsKERJ/CIC42/13

Helmikuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Dictator FIN, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tarkkailin tuttuun tapaan kauden viimeistelyvalmennuksessa Oresaman ja Tatun itsenäisesti omaan tahtiin suorittamaa rataa ja sen jälkeen keskustelin ratsastajan kanssa. Pyysin ratsastamaan niin kuin kyseessä olisivat kilpailut eikä valmennus, vaikka rata olikin vain 110cm korkea, eli paljon matalampi, mitä Tatu ja Oresama yleensä kisaavat.
Rata meni oikein sulavasti, joskaan ei samanlaisella innolla kuin joskus Tatun ollessa nuori. Ori nauttii kyllä hyppäämisestä yhä, sen todellakin huomaa, mutta nuoruuden kohellus on poissa. Samoin onneksi on myös viimekuinen pelleily! Oresamakin on kasvettuaan ja ikää ja kokemusta kerättyään löytänyt asiantuntevamman otteen hevosiinsa. Vaikka ratsastaja yhä hymyilee maanisesti ratsastaessaan, hän ei selkeästi enää usko tosissaan, että hänen hevosensa osaa lentää, jos hän sitä pyytää.
Oresaman ainoa kommentti radasta oli: "no??"
Minä sanoin, että kun ratsukko on noin varma itsestään ja ratsastaja on vihdoin oppinut arvioimaan realistisesti sekä itseään että hevostaan, ei minua enää tarvita. Kehotin vain jatkamaan samaan malliin Tatun koko uran ajan, ja muistamaan pitää välillä vapaapäiviäkin.
Tammikuu 2014
Estevalmennus, Oresama ja Dictator FIN, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Taas on valmennuskauden aika, ja minut kutsuttiin apuun. Siitä on vuosi, kun viimeksi näin Oresaman ratsastavan Dictatorilla, mutta ratsukolla näyttää menevän edelleen hyvin. Tatu on keksinyt vain yhden uuden typerän harrastuksen, ja se on kesken radan filmaaminen. En tiedä, yrittikö Tatu esiintyä minulle vai haassa odottaville tammoille, mutta joka tapauksessa ylimääräinen elehtiminen piti kitkeä pois heti. Neuvoinkin yksinkertaisesti tekemään kunnon puolipidätteet ennen seuraavaa asiaa, eikä aluksi todellakaan mitään hienovaraisia pidätteitä. Tatun täytyy keskittyä, ja Oresaman täytyy vaatia sitä siltä. Puolipidätteiden lisäksi Tatun huomiota voi vaatia ratsastamalla reippaasti pohkeella ja pyytämällä jotain koko ajan. Kesken oikean kilpailun ei suinkaan voi vetää oria voltille harhauttaakseen sitä, mutta kotona ja lämmittelytilanteessa voi. Jos välillä keksii jotain yllättävää, Tatu ei ehdi pelehtiä edes kisatilanteessa. Se ei erota kisaa ja lämmittelyä toisistaan, vaan uskoo, että Oresama voi kisoissakin pyytää jotain kummaa, joten sen on pakko kuunnella.
Määrään siis harjoitukseksi Tatun yllättämistä. Tulen tarkastamaan tilanteen helmikuussa.
Marraskuu 2013
Minun syntymäpäiväni kunniaksi kävimme Tatun kanssa loppukuusta oikein pellolla laukkaamassa. Yleensä en uskalla viedä sitä, koska olen niin huolissani sen terveydestä. Tatulla ei ole mitään ongelmia sinänsä, mutta pelkään, että se murtaa jalkansa. Tosin pelkäänhän minä sitä silloinkin, kun Tatu tarhailee. Tai kilpailee. Tai treenaa. Tai menee kuljetusautoon. ...tai kävelee eteenpäin tasaisella alustalla... Mutta nyt teimme poikkeuksen, ja kyllä kannatti!
Tatu oli niin innoissaan! Valmentajamme Elle DuLaud oli huvin vuoksi mukana Tikrulla, ja pojat innostuivat oikein kilpailemaan keskenään. Oli huimaa ratsastaa täyttä vauhtia pitkästä aikaa isolla hevosella. Tatu oikein tuntui imeytyvän kiinni Yorcan kovaan peltoon, kun se laukkasi, ja sen meno oli niin varmaa. Se piti korvia luimussa ja sen verisuonet pullistuivat lihasten pintaan.
Vaikka olin huolissani orin jaloista, ei sille tuntunut tulleen edes lihaskipuja, kun sitä tarkastelin kotimatkalla ravatessa ja kävellessä, ja vielä myöhemmin tallilla parinakin päivänä.
Tatun ja lampaiden yhteiselosta on myös kyselty. Ja kiitos kyselemästä, ne ovat hyviä tovereita keskenään!
Lokakuu 2013
Olipa kerran Oresama, joka päätti, että hänen hevosensa on yksinäinen karsinassaan. Tiedättekö te, miten tämä tarina loppuu? No, tällä kertaa se loppui siihen, että höpöläiseni, nöpöliinini, ihanaiseni, pikku-Tatuliini muutti alkukuusta kolmanteen, tyhjillään olevaan jättikarsinaan, jota varsomiskarsinana käytetään yleensä. Ja sen seuraksi muutti kaksi lammasta, Blondi ja George. George on muuten myös tyttölammas, ei pässi, vakka sen nimi onkin George.
Aluksi Tatu ja tytöt tutustuivat tietenkin tarhassa. Ori oli tosi kiinnostunut kavereistaan, mutta pelkäsi kuitenkin vähän. Lampaat puolestaan ovat tottuneita niin ihmisiin kuin hevosiin ja koiriinkin, joten ne Tatua hetken ihmeteltyään ryhtyivät vain syömään kaikessa rauhassa orin ja lampaiden yhteisiä päiväheiniä. Ensimmäiset viisi yötä lampaat nukkuivat eri paikassa kuin Tatu.
Nopeasti eläimistä kuitenkin kavereita tuli. Lampaat seuraavat meidän Tatua kuin koiranpennut emoaan, ja Tatu hoitaa niitä yllättävän lempeästi. Se jakaa ruokansakin mielellään niiden kanssa, vaikka muiden hevosten on turha kuvitella voivansa syödä samasta heinäkasasta. Kun lampaat loittonevat liiaksi, Tatu kutsuu niitä niin kuin emo varsaansa, ja Blondi ja George kipittävät miljoonaa äitinsä, miehekkään Tatun helmoihin piiloon.
Syyskuu 2013
Arvatkaa, mitä on tapahtunut? Meiltä on minun ja Tatun lempilinimentti loppu. Se ei olisi normaalisti tragedia, mutta kun koko merkin valmistus on lopetettu. Se sisältää kuulemma myrkyllisiä aineita, tokaisi EU ja pieraisi maailmaan uuden direktiivin. Linimenttidirektiivin. Ei se minusta vaarallisia aineita sisällä: olen yli 13 vuotta käyttänyt Tatuun samaa merkkiä, eikä sen ole mikään koskaan siitä tullut.
No eiväthän nuo nykyiset litkut sitten mitään auta. Ori treenaa tosi kovasti ja kilpailee paljon, joten hyvää linimenttiä todella tarvittaisiin. Kohta täytyy lähettää jotain kuriireja hakemaan tätä hyvin vaarallista linimenttiämme ulkomailta salaa. Olen nyt sitten letkuttanut orin jalkoja ikuisuuden joka treenin jälkeen ja sitten vasta laittanut surkeaa linimenttiä, ja näin homma toimii kyllä. Mutta minulla olisi muutakin tekemistä kuin istua letku kädessä pesupaikalla tunnin joka ikisen treenin jälkeen, koska Tatuhan treenaa usein ja paljon.
Alkukuusta orilla tosiaan oli pieniä jalkaongelmia nimen omaan tämän linimenttikatastrofin johdosta, mutta niistä on nyt päästy.
Elokuu 2013
Oi auvoista arkea, tuumaa meidän Tatu. Lämpimiä ilmoja riittää vielä, ja musta hevonenhan lämpenee pienestäkin auringonsäteestä niin kuin kauhea helle olisi. No, Tatu-setä ottaa aurinkoa haassa ja oikein kismittelee, kun on niin hyvä olla. Olen ottanut tavaksi antaa sille iltaheinätkin vielä hakaan ja ottaa sen sisälle vasta yhdentoista aikaan, kun tallilla tehdään viimeinen tarkastuskierros. Ennen kierrosta taas olen tavannut istuskella aidalla ja syöttää pojalle omenanpaloja.
Tatu on ollut minulla jo kauan, joten nyt kai kuulostan normaalijärkiseltä, kun sanon, etten muista millaista elämä oli ennen oriin tuloa. Totuus on, etten enää viikon kuluttuakaan muistanut. Tatu elää minua varten. Se on tarkoitettu minulle. Sen elämäntehtävä on olla minun kanssani. Olen siitä aivan varma. En ole koskaan ennen tajunnut, että hevosta voi rakastaa näin paljon.
Heinäkuu 2013
Kuuma on, ja paarmat syövät hevoset ja ihmiset elävältä. Tatu-reppana on niin paukamilla varsinkin ryntäiltä, että se ei pysty ulkoilemaan päivisin. Nyt orin kanssa on sellainen rytmi, että se on päässyt aina iltapuolella ulos, tarhaillut koko yön, ja olen hakenut sen sisään ennen puoltapäivää. Laitumelle menosta on turha edes unelmoida: siellä on kaiken maailman punkkeja, paarmoja ja kuulemma jopa kyykäärmeitä tänä vuonna. Minä en ole kyllä onneksi käärmeitä nähnyt.
Tatua hermostuttaa olla päivät sisällä. Ei se seinille hypi, mutta kiukkuisempi se on kuin koskaan. Sanoinkin meidän isännälle, että seuraavana kesänä täytyy rakentaa sellainen pihattotalli, jossa on tilaa liikuskella vaikka useammankin oriin kerralla, eikä tarvi kököttää pienessä karsinassa odottamassa ulospääsyä.
Kesäkuu 2013
Uskomatonta, mutta totta. Tatu kävi alkukuusta tarhakaverinsa Retun kimppuun. Ikinä se ei ole ongelmia aiheuttanut, mutta nyt tuli kerralla selväksi, etteivät Tatu ja Retu enää koskaan tarhaile yhdessä. Tällä hetkellä molemmat pojat viettävät aikaa vähän yksin jäähyllä, mutta pitäähän niille kaverit löytää. Tatu on viereisen tarhan Jack-pojun kanssa hirnuskellut niin ystävällisesti, että ajattelin kokeilla näitä kahta seuraavaksi tarhakavereiksi. Jos ei suju, niin otan vaikka lampaita tai vuohia sitten Tatulle. Meillä ei hevosia yksin pidetä.
No pääasia kuitenkin on, että kumpikaan hevonen ei loukkaantunut Tatun mielenhäiriön seurauksena. Minua kyllä vähän pelotti kiitää piiska kädessä kohti vihaisia hevosia. En olisi mennyt lähelle, jos tappelu olisi jatkunut, mutta luotin siihen, että läsnäoloni riittää ajamaan riitapukarit erilleen. Riittihän se, onneksi. Otin sitten puuskuttavan ja mölisevän Tatun kiinni ja kiskoin perässäni pois paikalta. Ori seurasi minua ihan kiltisti ja mielellään, eikä protestoinut, vaikka joutui viettämään loppupäivän yksinään hiekkapohjaisessa tarhassamme, jota pienenä kenttänäkin joskus käytetään. Sillä oli seuranaan vain vesitynnyri ja heinäkasa.
Toukokuu 2013
Sepäs kävi äkkiä. Tiesin Tatun olevan ylivoimainen ratsu muihin nähden, mutta että se saisi kerättyä yli 50 sijoitusta ERJ'n alaisista näin äkkiä... Noh, aliarvioin hevoseni kyvyt. Tatu tosiaan tuli muutama päivä sitten kotiin viimeiseltä kisakaudeltaan ruusukkeineen ja pokaaleineen. Hevosenhoitaja kertoi, että olivat joutuneet myymään orin suurimmat tavarat, kuten satulan faneille, jotta iso mestaruuspokaalikin mahtui mukaan. Ratsua ei tuntunut haittaavan, että se on saanut pari ylimääräistä vapaapäivää, kun sille on etsitty sopivaa satulaa kissojen ja koirien kanssa. Minä olen orilla vähän maastoillut ilman satulaa, ja vaikka se kiltisti meneekin, tahtoisin kokeilla hevostani taas oikein kunnolla, ja siihen tarvitsee satulan.
Tatusta kyllä huomaa, että se tykkää, kun saa olla kotona. Ja nythän se saa jäädä pysyvästi, senhän ei enää tarvitse kilpailla. Sen tilalle kisatiimiin astuu uusi nuori ori, Touch the Rain.
Kuten viimeksikin taisin kirjoittaa, Tatun siitosorin päivät lähestyvät. Luulin, että sijoituksien keräämisessä menee syksyyn asti, mutta eipä menekään. Eiköhän ori tapaa ensimmäisen tammansa jo pikapuoliin alkukesästä. Luulen, että ensimmäinen varsa menee myyntiin, jos vain maltan antaa sen mennä.
Terveisiä nyt vielä Tatulta kaikille faneille. Ori voi hyvin, ja joka lauantai Yorcassa on ovet auki vierailijoille, joten Tatua saa tulla tapaamaan ja ottamaan valokuvia!
Huhtikuu 2013
Nips, naps, hyppy, näin oikee ryppy. Ei meidän Tatu kauneusleikkaukseen mennyt, mutta pieniä toimenpiteitä sille on nyt tehty. Sudenhampaat hoidettiin, rokotukset annettiin, ja jotta rokottaa pystyttiin, täytyi antaa myös ylimääräinen matokuuri.
Ostin Tatulle lännenkuolaimet muuten. Kun kesä tulee, olisi kiva mennä rennoille maastolenkeille ja syötellä oria samalla. Lännenkuolaimen kanssa kun pystyy syömään... ...onkohan tämän kuolaimen nimi muuten oikeasti lännenkuolain? Opin sanan kauan sitten omalta opettajaltani.
Kisakausi alkaa pian, ja Tatu on harjoitellut huolellisesti Elle DuLaudin opastuksella. Olin alun perin suunnitellut, että Markus ratsastaisi Tatulla kisoissa, mutta näyttääkin siltä, että minun tyylini sopii orille paremmin. Ei haittaa yhtään: pidän tästä ratsusta oikein paljon, ja tulemme mainiosti toimeen niin radalla kuin sen ulkopuolellakin.
En malta odottaa kisakautta... Vaikka en uskalla etukäteen tätä ääneen sanoakaan muille, niin oikeasti minä odotan Tatun olevan aivan loistava kilparatsu. Luotan sen kykyihin.
Maaliskuu 2013
Dictator on menestynyt oikein hienosti. Sillä on kolmisenkymmentä sijoitusta esteratsastuksesta, ja niistäkin yksi on cupista. Kausien välinen lepokin on jo takanapäin, ja Miika Rossi on valmentanut Tatua aktiivisesti koko kuukauden. Minä olen ratsastanut sillä, ja aion myös kilpailla. Sen entinen kilpailija ei enää työskentele Yorcassa, mikä on sääli, koska hän tuli Tatun kanssa toimeen paremmin kuin minä. Mutta luultavasti venymme lähes yhtä hyviin suorituksiin pikku hiljaa, Miika Rossin valvovan silmän alla. Ongelmamme on se, että emme sovi yhteen. Tatu on huippuhevonen, minä olen huippuratsastaja, mutta olemme erilaisia. Orin entinen kilparatsastaja Maria Peréz oli taas ihan orin kaltainen. Mutta Rossi on toiveikas: minä kuulemma opin varmasti hyväksi Tatulle.
Syksyllä Tatu tulee muuten ensimmäistä kertaa jalostuskäyttöön. Jännittää...
Helmikuu 2013
Lumi on sulanut ja Tatu käy ahkerasti valmentautumassa. Kisakauteen on vielä aikaa, mutta orin peruskunto on repsahtanut talvenaikana melko surkeaksi. Mitä enemmän poika valmentautuu ja kuntoilee, sitä taitavammin ja varmemmin sen hypyt sujuvat. Alan pikkuhiljaa vakuuttua siitä, että Tatu on poikkeuksellisen hyvä, vaikka tähän asti olenkin kuvitellut sen olevan vain hieman keskivertoa parempi.
Olen suunnitellut astuttavani syksyn tullessa pari tammaa Tatulla. Toinen emäehdokkaista on yksi suosikkipuoliverisistäni, ja sen varsan olisi tarkoitus jäädä kotiin. Jos Tatu osoittautuu huonoksi kilpahevoseksi, isäksi valitaan kuitenkin joku muu. Toisaalta Tatu taas on ehdottomasti komein puoliveriori, joka meillä Yorcassa nyt asustaa. Olen oikein ylpeä sen ulkonäöstä aina ratsastellessani muiden nähden. Tiedän, olen pinnallinen.
Mutta, kesää ja kisoja odotellessa. Tatu lähettää paljon terveisiä kaikille!
Tammikuu 2013
Estevalmennus, Oresama ja Dictator FIN, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Jo alussa kävi selväksi, että nyt kauden alkuvalmentautuminen on ohitse ja ratsukko on valmis kilpakentille! Tatu hyppäsi alusta loppuun reippaasti ja energisesti, ja Oresamakin on saanut paljon uutta ryhtiä matkan varrella. Ratsukko pelasi yhteen täydellisesti, ja liike näytti voimakkaalta ja tasaiselta. Viime kuun ongelmista ei ollut enää tietoakaan, vaan täällä Yorcassa on selkeästi harjoiteltu!
Viime hetken vinkkinä sanoisin vielä sellaisen asian, että vauhdin ei tarvitse oikeasti olla niin kova, kuin ratsukolla näytti olevan. On hyvä mennä reippaasti, mutta seuraava askel siitä on kaahaaminen. Tatu on kehittänyt ketteryyttään niin paljon, ettei sen oikeasti tarvitse mennä niin lujaa. Ori kääntyisi nopeammin hitaammassa vauhdissa ja tekisi sillä tavoin paremman ajan radalla. Kehotin ratsastajaa pitämään tämän mielessä. Odotan ratsukolta paljon tulevalla kaudella!
Joulukuu 2013
Estevalmennus, Oresama ja Dictator FIN, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ratsukon suoritus näytti päällepäin hyvältä. Nopeissa sarjoissa kuitenkin Oresaman tasapaino horjui, kun katseli riittävän tarkasti. Hän itsekin sanoi, ettei tiedä mitä tekisi, jos alastulon ja ponnistuksen välissä on vain askel tai kaksi.
Neuvoin ajattelemaan este kerrallaan. Jos sarja on kova pala, se täytyy purkaa joukoksi esteitä. Harjoittelemissamme sarjoissa kuitenkin oli kaksi askelta välissä, ja vaikka olisi vähemmänkin tilaa, maassa vietettävä aika on valmistautumista varten. Seuraavaa estettä tulee hypätä vasta, kun edellinen on suoritettu.
Oresama kokeili. Muutaman kerran ponnistuspaikan löytäminen oli vaikeaa, mutta sitten alkoi näyttää paremmalta. Vakuuttelin, että harjoituksen myötä kaikkein itsestäänselvimmät liikkeet muuttuisivat automaattisiksi, jolloin valmistautumisaikaa ja ajatteluaikaa jäisi koko ajan enemmän nopeatempoisessa sarjassa. Lääkkeeksi epävarmuuteen määrään vain vaikeiden asioiden harjoittelua. Lupasin tulla tarkastamaan tilanteen ensikuussa.



PäivämääräSukupuoliVarsaEmäOmistaja
05.05.-13TammaAll About Our Empress RRAll About Our AnnaOresama/Yorca
05.05.-13TammaSouthern Shore RRSouthern Showbrainchild

Red Reason

Nimi:Red Reason VH12-031-0095Omistaja:Oresama VRL-02753
Sukupuoli:OriKasvattaja:Tiina Nurmi, evm
Rotu:SuomenpuoliverinenPainotus:Kenttäratsastus
Säkäkorkeus:167cmKoulutustaso:ko HeA, re 130cm, CCI/CIC2
Syntynyt:27.01.-12, 33vMeriitit:YLA1ERJ-IIKRJ-IIKERJ-II


   
Kuvat © Benny De Ruiter Stables

Red Reason menehtyi vanhuuteen 31.7.2019 33-vuotiaana.

Red Reasonin, eli Retun luonnetta on aina sanottu samanlaiseksi kuin pusukarkit. Siinä on kova ja periksiantamaton ulkokuori, mutta kun sen viimein murtaa, on sisus pehmeää mansikkavaahtoa. Retu vaikuttaakin hyvin pahalta pojalta tapellessaan täysillä uutta ratsastajaansa vastaan, mutta vanha tuttu hoitaja saa osakseen vain lempeää hörinää. Ori tervehtii tyytyväisenä myös eläinlääkäriä, kengittäjää ja tuttua kilparatsastajaansa ja nauttii tuttujen ihmisten ja hevosten seurasta täysin rentona.
Tottakai ori kokeilee uutta hoitajaansa. Se huomaa, jos ihminen on epävarma tai heikko ja käyttää häikäilemättä sellaisia tyyppejä hyväkseen. Taitava, suoraselkäinenkin heppu saa oikein kunnolla komentaa ja käskeä saadakseen Retun seisomaan kunnolla ja odottamaan. Ori on kuin sähköjänis kapinoidessaan, heiluessaan, kiskoessaan, kiukutellessaan. Muutaman kerran se on yrittänyt kavahtaa takajaloilleen riimunaruun kytkettynä. Isäntä neuvoo olemaan kursalematta: sen kun läpsäyttää Retua oikein kunnolla. Ei se sitä enää pian muista. Emäntä korostaa kärsivällisyyttä: oria on kiellettävä kymmenen kertaa samasta asiasta ja estettävä huono käytös etukäteen. Kumpikin keino toimii.
Suklaakuori murtuu, kun aikaa kuluu. Pikkuhiljaa Retusta tulee siedettävä hoitohevonen. Vuoden kuluttua se viimeistään jo tervehtii rakasta hoitajaansa innokkaasti hirnuen ja seisoo tarkasti paikallaan koko harjauksen ja valjastuksen ajan. Muutos ei tapahdu yhtäkkiä tai nopeasti, vaan niin rauhallisesti, ettei sitä edes huomaa. Jonain päivänä sitä vain tajuaa, että hurja Retu noukki juuri kuolaimet hoitajansa kämmeneltä itse ja korvat hörössä, eikä yrittänyt pelotella nostelemalla päätään ja luimimalla.
Retu osaa olla hankala ratsastettaessa. Jos sillä on ollut pari vapaapäivää putkeen, kannattaa suosiolla aloittaa irtokuoksuttamalla. Tavallisina päivinä riittää kuitenkin periksiantamaton asenne ja vähän omppukuolainta kovemmat aseet. Ori saattaa yrittää viedä ratsastajaansa, tai se voi kieltäytyä liikkumasta kokonaan. Raippa on hyvä apu liikkeelle lähdettäessä ainakin lämmittelyn ajan, ja ylikuumuneen hevosen selässä on vain itse pidettävä jäitä hatussa. Kun lämmittelyssä puretaan vähän paineita vaikka oikein pitkällä, nopeatempoisella ravilla, sujuu treeni sitten paremmin.
Kouluosuudella Retu on vähän liian järeä, ja koulutustaso onkin nimen omaan kouluosuuden vuoksi jäänyt CCI/CIC2'een. Kun ammattimaisella kouluratsulla menee, on kuin hevonen liikkuisi ajatuksesta. Tämän herrashenkilön satulassa taas tuntuu kuin ohjaisi ylisuurta lumiauraa liian pienellä kentällä. Napakka, voimakas ratsastaja saa hevosen menemään melko hyvin ja helpon näköisesti, mutta ei ilmaiseksi. Ratsastajan on tehtävä aivan kaikki työ, aina ravikäskystä askelpituuden hienosäätämiseen. Orin siis saa taipumaan, mutta se vaatii lihas- ja aivotyöskentelyä.
Esteradalla on Retu samanlainen vauhtihirmu ja vaikeasti pideltävä, mutta ainakin se hyppää itse ja vieläpä ohjautuu automaattisesti kohti esteitä. Ratsastajan tarvitsee vain näyttää suuntaa ja tasapainottaa hyppyjä aavistuksen. Tällä ratsulla on ihanaa hypätä nopeasti, jos vain ei hallitsemattoman oloinen vauhti pelota. Katselijoista orin kaahailu on aina näyttänyt vain suunnattomalta hyppäämisen ilolta.
Maastoesteharjoittelu on Retulla täydellistä, samoin kuin maastoilu ylipäätään. Orilla on hyvä kunto ja varmat jalat, eikä se todellakaan yritä kääntyä kotiinpäin. Se pumppaa menemään rytmikkään tasaisesti eikä pelkää oudoimpiakaan ääniä tai tapahtumia. Eräänä kesänä se hyppäsi tukkiesteen yli kuin ei olisi huomannut metrin päässä möykkäävää traktoria... Ori on ehdottomasti parhaassa vireessä maastossa, ja nauttii työstään.
Kenttäkisa on raskas rupeama, mutta sepä ei oria pelota. Ei sitä tosin haittaa este- tai koulukisakaan pelkästään, vaikka hauskin maasto-osuus jääkin pois. Hevonen on hieman tavallista riehakkaampi tammojen perään tuijotellessaan, mutta isäntä ei ole aivan varma, käsittääkö Retu oikeasti edes olevansa poissa kotoa.
Koulukenttä menee hieman paremmin kuin kotona. Retu on niin kiinnostunut ympäristöstään, erityisesti lämmittelykentän tammoista, ettei muista vyöryä raskaasti kuin jyrä. Itse asiassa se vaikuttaa melko normaaliälyiseltä hevoselta totellessaan ratsastajaansa suhteellisen kevyitä apuja. Vieläkin pojulla meneminen vaatii taitoa ja kuntoa, mutta on se helpompaa kuin kotona.
Esteradalla hevonen on kuin kotonaan, vaikka paikka olisikin vieras talli ja ajankohta kisapäivän korkeimman hälinätason hetki. Retu syöksyy kohti esteitä ja hyppää, se on sen työtä. Ratsastajan täytyy vain pitää kiinni, niin puhdas rata tulee. Hyvän ajan saa aikaan sitten hyppäämällä mukana.
Maastoesteosuudelle Retu ponnahtaa korvat pystyssä ja häntä korkealla. Ennen lähtöä se tärisee ja vetää ohjista. Uusi metsä! Sinne pitää päästä! Uudessa paikassa hevosen keskittyminen pitää heti alusta asti ohjata rataan: jps sen antaa pällistellä jäniksiä, se lähtee aivan varmasti niiden perään. Onneksi Retun keskittyminen loksahtaa koko radan ajaksi paikoilleen, kun sen kerran saa kanavoitua oikein.


Evil Reasons
fwb, 170cm, evm.
Damned FIN
fwb, 169cm, evm.
Cacti FIN
fwb, 171cm, evm.
Diedra FIN
fwb, 164cm, evm.
Swanlike FIN
fwb, 168cm, evm.
Corbin Dance
fwb, 162cm, evm.
Classic Swansong
fwb, 169cm, evm.
Sparkling Red
fwb, 163cm, evm.
Darkle FIN
fwb, 160cm, evm.
Rome-Like
fwb, 161cm, evm.
Old-School Moviestar
fwb, 160cm, evm
Russian Red
fwb, 168cm, evm.
Ancient King
fwb, 172cm, evm.
Russian Roulette
fwb, 169cm, evm
Evil Reasons oli 170cm korkea punaraudikko kenttäratsu. Se kilpaili menestyksekkäästi tasolla CCI/CIC4. Oria ei viety laatuarvosteluihin asti, koska isäntä katsoi sen turhaksi, mutta kantakirjattu tämä komea ratsu oli ykköspalkinnolle. Evil Reasons oli hieman raisunluonteinen ori, mutta ei sen annettu käsittelijöidensä silmille kuitenkaan hyppiä. Siitosorin urallaan se sai kaksikymmentäkolme varsaa, joista seitsemäntoista oli oreja. Evil Reasons periytti punertavaa värinsä kaikille jälkeläisilleen.
Damned FIN oli Katariina Jokisen omistama ja kasvattama, Toni Perkiömäen kilpailema kenttäratsu. Tämä 169-senttinen ori oli oikea ässä varsinkin hyppääjänä sekä esteradalla että maastoesteillä. Ratsu oli ihanan suklaanruskea rautias neljällä korkealla sukalla. Viisivuotiaasta yhdeksänvuotiaaksi se kilpaili aktiivisesti, hienolla menestyksellä, ja siirtyi sitten siitosoriksi. Damned FIN ehti kuitenkin astua vain kuusi tammaa ensimmäisellä kaudellaan ennen kuin se jouduttiin lopettamaan tallissa riehuneen pahan epidemia-aallon vuoksi.
Cacti FIN asui Peltoniemen siitostallissa koko siitosoriaikansa, melkein kymmenen vuotta. Se oli punaruunikko, 171-senttinen ori. Sen jälkeläisistä suurin osa lähti Ruotsiin kilpailemaan ja elämään, mutta kahdeksan varsan pieni porukka jäi Suomen puolelle menestymään hienosti niin kilpa- kuin siitoshevosinakin. Cacti FINin oma kilpaura oli lyhyt mutta loistokas. Kuudennen ja seitsemännen ikävuotensa aikana se ehti menestymään niin upeasti, että palkittiin kenttäratsastuksen ja esteratsastuksen laatuarvosteluissa ykköspalkinnoilla. Kahdeksanvuotiaasta neljätoistavuotiaaksi ori oli kotihevosena, ja näki kilparatoja enää vain pari kertaa vuodessa.
Vaaleanrautias Diedra FIN oli 164cm korkea estepainotteinen kilparatsu. Se kokeili rennosti myös kouluratojen valloitusta, mutta ei menestynyt yhtä hyvin kuin hypäten. Diedra FIN ponnahteli uransa huippuaikana 150cm ratana kevyen näköisesti ja niitti mainetta Suomessa ja Tanskassa. Vanhuuden päivilleen tamma asettui takaisin koto-Suomeen ja sai kaksi varsaa Cacti FINistä.
Swanlike FIN oli suvultaan vaatimaton 168-senttinen kenttätykki, jonka kyvyt Katariina Jokisen hevosten vakioratsastaja Toni Perkiömäki onneksi huomasi. Hän koulutti kiltistä tammasta kilparatsun pojalleen Touko Perkiömäelle, joka menestyi Swanlike FINillä hienosti CCI/CIC5 tasolla asti. Tamma oli niin siro ja kevytrakenteinen, että ei sitä oltaisi enää näyttelyissä arvostettu, mutta sen neljä varsaa perivätkin vain emänsä hyppykyvyt, eivät ulkonäköä.
Swanlike FINin vaatimaton isäori oli Corbin Dance, kilpailematon keskikokoinen tummanpunarautias. Corbin Dancen kenttäratsun ura oli alkamassa lupaavan oloisesti kotitreenissä, mutta ensimmäisen kautensa kynnyksellä ori kaatui maastoesteillä ja loukkaantui. Ratsu jäi henkiin ja toipui, mutta uuden loukkaantumisen riskiä ei otettu kilpailuttamalla sitä enää. Siitosoriksikaan tämä tuntematon hevonen ei päässyt, mutta sai astua silti kaksi kotikylänsä tavallista tammaa.
Toinen Corbin Dancen morsioista oli vaaleanrautias Classic Swansong, tavattoman siro ja hyväsydäminen hevonen. Tamma oli 169-senttinen, mutta toimi silti ratsastuskoululla myös pieniä lapsia opettamassa. Se oli yleispainotteinen tuntiratsu, osasi hieman mutta monipuolisesti kaikkea.
163 senttiä yhtä punasävyistä raudikkodiivaa, mitäs se sellainen on? Jokainen suomenpuoliverikasvattaja tietää kyseessä olevan Sparkling Redin, loistavasukuisen siitostamman, emänsä ainoan jälkeläisen. Tamman ei olisi tarvinnut tehdä mitään ollakseen uskomattoman arvokas siitostamma, mutta sepä loisti pitkin Suomea, Ruotsia ja Tanskaa hypäten ensin Suomen ja sitten Ruotsin maajoukkueessa kansainvälisissä kisoissa. Mestaruutta se ei voittanut, mutta hopea ei ollut häpeä. Sisukas ja kipakka Sparkling Red on tänäkin päivänä Lapissa Suomen kuuluisimpana siitostammana, ja on tällä hetkellä neljän varsan emä.
Darkle FIN on harvinainen mutta haluttu nimi suomenpuoliveristen sukutauluissa. Se oli teoriassa kenttäpainotteinen, mutta käytännössä yleispainotteinen, 160-senttinen shamppanjanrautias. Se ennätti saada palkinnot yleis-, koulu-, este- ja kenttälaatuarvosteluista ennen uransa loppua. Jossain välissä se kipitti kantakirjattavaksikin, ja sai kakkospalkinnon miinuksenaan harvinaisen röyhkeä käytös. Siitosorin ura olisi ollut itsestäänselvyys, mutta kasvattaja, omistaja ja valmentaja Saku Alanen antoi ratsun astua vain kolme tammaa hävyttömän korkeita maksuja vastaan.
161-senttinen Rome-Like oli hellyyttävä ori yhden sinisen ja yhden ruskean silmänsä kanssa. Se osasi käyttäytyä nätisti ja kapasiteettia oli sekä esteille että koulupuolelle. Ori kilpailikin neljä kautta ennen kuin loukkaantui lievästi ja vetäytyi harraste- ja siitoskäyttöön. Rome-Likella ei ole erityisiä suurkisavoittoja tai palkintoja, mutta sen kuudesta jälkeläisestä on joka ainoa ollut menestyksekäs kilparatsu Darkle FIN tietysti etunenässä.
Old-School Moviestar sai nimensä siitä, että sen isännän mukaan Marilyn Monroe olisi näyttänyt täsmälleen samalta, jos olisi syntynyt hevoseksi. Tamma osasi aikuisempana myös käyttäytyä kuin diiva, ja pässityksellään aiheuttikin monet naurut varsinkin kisapaikoilla. Neiti ei kuitenkaan ollut pahansisuinen äkäpussi, vaan kyvykäs ja komea mahonginvärinen raudikkoratsu. Se kilpaili sekä esteillä että koulussa, ja näyttelyitä kierrettyään otti vastaan vir MVA Ch -arvonimet. Tamma myös kantakirjattiin ykköspalkinnolla. Koko julkinen ura päättyi siitostammavuosiin, joiden aikana hevonen astutettiin kuudesti.
Russian Rediä olisi voinut sanoa tähdenlennoksi, ellei se olisi ollut niin vakuuttava. Kenttäpainotteinen tamma saavutti paljon ja äkkiä, eli täysillä ja palloili Pohjoismaiden väliä minkä ehti. Sen menestystä ei kuitenkaan saavutettu ilmaiseksi, vaan tamman kunto romahti liiallisen rasituksen vuoksi jo seitsemänvuotiaana täysin. Jalka- ja selkävikaisena, vihaisena ja kivuliaana sillä ei enää voinut ratsastaa. Siitä yritettiin siitostammaa samana vuonna kun ura loppui, ja hienon varsan tamma saikin, mutta heikkona kuoli itse synnytyksessä.
Ancient King oli 172-senttinen kolmen varsan ylpeä isä, joka kolmannen tamman astuttuaan meni ruunattavaksi. Orina se oli niin mahdoton käsiteltävä ja rauhoittui ruunana niin paljon, että ratkaisu oli oikea. Hevonen pystyikin näyttämään kyntensä kenttäkisoissa kunnolla vasta kun tammojen perässä juokseminen ja äksyily eivät vieneet terää sen suorituksista. Ruuna oli mainio ratsu, ja uransa lopulla se ansaitsi laatuarvostelun kakkospalkinnon.
Lehtosen Sebastianin Russian Roulette oli melko tavallinen kilparatsu. Se kilpaili CCI/CIC3-tasolla hieman keskimääräistä paremmin, mutta ei kerännyt erityistä mainetta. Kuuluisammaksi se tuli ulkonäöllään. Tämä sopusuhtainen, hyvin tumma raudikko kantakirjattiin ykköspalkinnolla ja käytettiin niin monissa näyttelyissä niin hyvällä menestyksellä, että se sai myös arvonimet vir MVA ja ch.


Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
PäivämääräJärjestäjäLuokkaSijoitus
22.11.-11Hex SporthorsesKERJ/CCI/CIC22/50
25.11.-11Taikakuun KartanoKERJ/CCI/CIC24/40
30.11.-11Taikakuun KartanoKERJ/CCI/CIC21/40
07.01.-12VitryKERJ/CCI/CIC27/49
08.01.-12VitryKERJ/CCI/CIC23/49
11.01.-12Chinet RanchKERJ/CCI/CIC24/40
13.01.-12Chinet RanchKERJ/CCI/CIC22/40
21.01.-12Hex SporthorsesKERJ/CCI/CIC23/50
25.01.-12BairdonKERJ/CCI/CIC21/50
12.02.-12KatvustoKERJ/CCI/CIC24/33
22.02.-12ZurückKERJ/CCI/CIC25/30
29.02.-12BairdonKenttä/CCI/CIC22/27
01.03.-12BairdonKenttä/CCI/CIC23/27
02.03.-12BairdonKenttä/CCI/CIC23/27
03.03.-12BairdonKenttä/CCI/CIC23/27
08.03.-12BairdonKenttä/CCI/CIC24/27
15.04.-12Taikakuun KartanoKERJ/CIC2KERJ-Cup1/70
27.04.-12SuprantKERJ/CIC21/30
01.06.-12BairdonKERJ/CIC26/40
24.02.-13ButterflyKERJ/CIC21/25
09.11.-13PirunporttiKERJ/CIC23/28
13.12.-13Takamaiden SuomenhevosetKERJ/CIC21/60
17.12.-13CresendoKERJ/CIC21/25
03.02.-14ZurückKERJ/CIC23/20
10.03.-14ZurückKERJ/CIC21/20
13.02.-15Kuuralehdon HevostilaKERJ/CIC23/30
03.03.-15Marvel PoniesKERJ/CIC24/40
05.03.-15ZurückKERJ/CIC22/30
30.04.-15KK HolmbergKERJ/CIC25/30
02.05.-15MörkövaaraKERJ/CIC24/30
11.09.-15ZurückKERJ/CIC23/14
12.09.-15ZurückKERJ/CIC23/14
13.09.-15ZurückKERJ/CIC21/14
15.09.-15ZurückKERJ/CIC22/14
29.09.-15BrotherhoodKERJ/CIC21/14
01.10.-15BrotherhoodKERJ/CIC22/14
03.10.-15ZurückKERJ/CIC22/22
06.10.-15MörkövaaraKERJ/CIC15/30
07.10.-15BrotherhoodKERJ/CIC22/14
08.10.-15MörkövaaraKERJ/CIC11/30
09.10.-15BrotherhoodKERJ/CIC23/14
09.10.-15MörkövaaraKERJ/CIC12/30
21.06.-16KultahuiskuKERJ/CIC25/30
24.06.-16MarciusKERJ/CIC16/40
28.06.-16MarciusKERJ/CIC11/40
27.06.-16KultahuiskuKERJ/CIC21/30
27.06.-16MetsovaaraKERJ/CIC23/16
21.02.-16ViehättäväERJ/120cm1/30
23.02.-16ViehättäväERJ/120cm1/30
20.06.-16PetäjävaaraKRJ/HeA3/30
27.06.-16Arrow StableERJ/130cm2/8
11.07.-16KoskimäkiKRJ/HeA2/30
12.07.-16KoskimäkiKRJ/HeA2/30
15.07.-16HuvituttiKRJ/HeA6/40
15.07.-16HuvituttiKRJ/HeA4/40
16.07.-16KoskimäkiKRJ/HeA2/30
18.07.-16HuvituttiKRJ/HeA4/40
19.07.-16KoskimäkiKRJ/HeA4/30
28.07.-16HuvituttiKRJ/HeA3/40
30.07.-16HuvituttiKRJ/HeA3/40
02.08.-16TurhaKRJ/HeA2/40
04.08.-16TurhaKRJ/HeA1/40
05.08.-16TurhaKRJ/HeA1/40
06.08.-16TurhaKRJ/HeA5/40
11.08.-16HuvituttiERJ/120cm5/50
12.08.-16HuvituttiERJ/120cm5/50
12.08.-16HuvituttiERJ/120cm5/50
13.08.-16HuvituttiERJ/120cm5/50
13.08.-16KK LaplandKRJ/HeA2/30
14.08.-16KK LaplandKRJ/HeA1/30
17.08.-16KK LaplandKRJ/HeA2/30
18.08.-16HuvituttiKRJ/HeA3/50
19.08.-16EdelstenERJ/130cm1/30
19.08.-16HuvituttiERJ/120cm6/50
19.08.-16HuvituttiERJ/120cm6/50
20.08.-16HuvituttiKRJ/HeA7/50
21.08.-16HuvituttiKRJ/HeA1/50
22.08.-16OakhillKRJ/HeA3/30
22.08.-16HuvituttiERJ/120cm6/50
22.08.-16Yorca WBsKRJ/HeA4/30
24.08.-16HuvituttiKRJ/HeA4/50
25.08.-16OakhillKRJ/HeA2/30
27.08.-16OakhillKRJ/HeA3/30
27.08.-16OakhillKRJ/HeA4/30
30.08.-16Yorca WBsKRJ/HeA3/30
30.08.-16Yorca WBsKRJ/HeA5/30
01.10.-16WaywardKRJ/HeA3/30
05.10.-16WaywardKRJ/HeA4/30
06.10.-16KaunovaaraKRJ/HeB4/30
07.10.-16HiprakkaERJ/120cm5/75
08.10.-16KaunovaaraKRJ/HeB3/30
08.10.-16WaywardKRJ/HeA2/30
09.10.-16WaywardKRJ/HeA1/30
10.10.-16KaunovaaraKRJ/HeB5/30
11.10.-16PirunkorpiKRJ/HeA1/60
16.10.-16KaunovaaraKRJ/HeB3/30
17.10.-16KaunovaaraKRJ/HeB1/30
18.10.-16HiprakkaERJ/120cm7/75
18.10.-16WaywardKRJ/HeA5/30
22.10.-16HortensiaKRJ/HeA2/30
22.10.-16KuuralehtoKRJ/HeA1/40
28.10.-16KuuralehtoKRJ/HeA2/40
28.10.-16PirunkorpiKRJ/HeA1/60
29.10.-16PirunkorpiKRJ/HeA5/60
29.10.-16WaywardKRJ/HeA5/30
30.10.-16KuuralehtoKRJ/HeA6/40
01.11.-16MetsovaaraERJ/130cm3/22
06.11.-16MetsovaaraERJ/130cm4/22
08.11.-16MetsovaaraERJ/130cm1/23
10.11.-16MetsovaaraERJ/130cm2/23
14.11.-16MetsovaaraERJ/130cm3/23
20.12.-16MetsovaaraERJ/130cm3/21
06.03.-17SilverlodeERJ/120cm2/50
11.04.-17KurkijokiERJ/120cm3/30
19.04.-17KurkijokiERJ/120cm5/30
20.04.-17KurkijokiERJ/120cm5/30
24.04.-17KurkijokiERJ/120cm2/30
25.04.-17KurkijokiERJ/120cm4/30
26.04.-17KurkijokiERJ/120cm3/30
26.04.-17KurkijokiERJ/120cm1/30
01.05.-17KurkijokiERJ/120cm1/30
07.05.-17KurkijokiERJ/120cm3/30
09.05.-17KurkijokiERJ/120cm5/30
14.05.-17KurkijokiERJ/120cm3/30
16.05.-17RicotaERJ/120cm5/30
17.05.-17KurkijokiERJ/120cm1/30
19.05.-17KK ChermiaERJ/130cm2/20
20.05.-17KK ChermiaERJ/130cm2/20
22.05.-17KK ChermiaERJ/130cm4/20
24.05.-17KurkijokiERJ/120cm4/30
29.05.-17KurkijokiERJ/120cm2/30
30.05.-17KurkijokiERJ/120cm2/30
30.05.-17KurkijokiERJ/120cm5/30
31.05.-17VentosERJ/130cmERJ-Cup8/84
03.06.-17SimoraERJ/120cmtarinakisa3/4, tarina

06.08.-16
Retu on ollut kokonaan poissa kilpailukäytöstä jo joitain kuukausia, mutta tänään vasta päivitin sen kisakalenteriin kaikkien nähtäville kaksi viimeistä sijoitusta: ERJ-Cupin ja tarinakisat. Se on voittanut vuonna 2012 KERJ-Cupin, mutta näihin kahteen isoon kisaan oli hyvä kuitenkin päättää menestyksekäs kilpaura, koska KERJ-Cupin ohella nämä ovat retun arvokkaimmat sijoitukset.
Tänään tein muutakin Retuun liittyvää siistimistä. Ori ei ole enää kilpa- tai jalostushevonen, joten nypin sen karsinan etulaudoista, ovenpielistä ja kaikista muista puuosista irti ruusukkeet, jotka se on urallaan saanut. Jätin vain kolme palkintoa näkyviin: isot, loisteliaat Cup-ruusukkeet ja Simoran tarinakisojen pienen, vaatimattoman ruusukkeen. Kaikkein vanhimmat ja kuluneimmat ruusukkeet heittelin surutta roskiin, mutta siisteimmät säästin ja jaottelin kahteen pussukkaan. Toinen lähti yhdistykselle, joka tarvitsee palkintoja koirien mätsäreihin. Toinen pussukka meni naapurin tytölle, joka tapaa järjestää aina välillä keppihevoskilpailuita.
Ruusukeurakan jälkeen kolusin Yorcan taukotilan järkyttävän kokoisen palkintovitriinin. Siivosin sen kaikkien hevosten osalta, en vain Retun. Kun talli oli nuori, piti pitää esillä kaikki vähäisimmätkin palkinnot. Nyt, kun hevosilla on jo arvokkaita voittoja, kaikki pokaalit ja pytyt eivät mahdu esiin. Retulta kaappiin jäivät vain Cupeista saadut pystit ja yksi valokuva, jossa se poseeraa ERJ-Cupin jälkeen yhdessä valmentajansa Miika Rossin kanssa viimeisen kerran, vielä yhden kuvan ajan ammatiltaan kilpahevosena.
Estevalmennus, 12.02.-17, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Retu oli virkeä ja iloinen valmennuksen alusta asti, niin kuin aina esteillä. Laitoimme sen ylittämään yksinkertaista metrin pystyä, ja ajattelimme ottaa siitä maksimit irti pitkästä aikaa. Oresama hyppäsi orilla esteen molempiin suuntiin, ja heti kun se sujui, nostin estettä hieman. Metri meni kerralla hyvin, niin kuin 110-senttinenkin este, vaikka minun olikin kommentoitava, että ratsukon meno näyttää ehkä hieman vauhdikkaalta ja vähän holtittomalta vieläkin. 120-senttisellä esteellä Oresama sitten, ehkä kommenttini mielessään, pidätti Retua ohjilla liikaa. Ori hyppäsi kyllä, mutta liian aikaisin ja liian korkealle. Alastulo oli jokseenkin rysähtävä, ja puomeja lenteli. No, ei siinä mitään: kokosin esteen ja komensin: uudestaan! Ratsukko laukkasi rauhallisen ympyrän, Retu pudisteli äkäisesti päätään, ja sitten Oresama ohjasi sen uuteen yritykseen. Hyppy meni korkealta yli, ja hyvin holtittomasti. En ole varma, kannattaako Retusta lähteä kuitenkaan muokkaamaan rauhallisempaa hyppääjää tässä vaiheessa sen uraa. Ehkä koko juttu pitää unohtaa.
Estevalmennus 20.01.-17, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresaman ja hänen uskollisen kilparatsunsa Retun oli tarkoitus hypätä melko yksinkertainen, korkeimmilta esteiltään 120-senttinen rata, jonka he aikoivat suorittaa seuraavissa kilpailuissa. Minun tehtäväni oli tarkkailla, neuvoa ja antaa harjoitusvinkkejä ennen kisaa.
Annoin seuraavia vinkkejä. Ensinnäkin, Retu on tosi nopea, vallaton hyppääjä, ja Oresaman kannattaisi hillitä sen menoa vähän. Radan ajasta tulee itse asiassa nopeampi, jos ori liikkuisi hieman hitaammin ja tekisi käännökset täsmällisemmin ja terävämmin. Oresama voisi myös merkitä hyppypaikan hevoselleen vähän selkeämmin ja päättäväisemmin. Etenkin vaikeilla, läpinäkymättömillä esteillä, kuten muurilla, työnjako tuntuu olevan, että hevonen hoitaa homman kotiin ja ratsastaja pitelee kiinni, jottei putoaisi. Hellät ohjas- ja pohjeavut ovat kuitenkin kivaa katseltavaa, vaikka etenkin ponnistuksessa niitä voisi ihan vähän napakoittaa. Parasta on, kuinka ratsukko nauttii menostaan!
01.01.-17
Viimeiset puoli vuotta ovat olleet Retun mahtavin kilpakausi. Ori on niittänyt mainetta ja kunniaa, ja sen karsinan päätylauta on niin täynnä ruusukkeita, että olen joutunut niittaamaan niitä jo ovenpieleen ja karsinan oven alapuoliskoonkin. Hauskaa on ollut, ja olemme tavanneet paljon uusia ihmis- ja hevosystäviä. Nyt on aika kuitenkin suunnitella hieman tulevaa, ja uusia kisoja.
Retu aikoo ensinnäkin pitää ainakin tämän ja ensikuun kilpailutaukoa. Olen pyytänyt, että valmentajamme Miika Rossi tulisi laittamaan meidät kisakuntoon taitavine valmennuksineen vielä ainakin yhdelle kaudelle. Kisat on tarkoitus aloittaa uudelleen maalis- tai huhtikuussa. Luulen, että ilmoitan Retun enää vain estekisoihin, sillä koulua on menty yhdessä jo niin paljon, että alan väsyä siihen touhuun. Retu kyllä painaisi mielellään menemään vielä koulukiemuroidenkin kanssa - ehkä vuokraan sen jollekin nuorelle kouluratsastajalle sitten joskus, kun en enää itse kilpaile sillä.
Kesällä orin on tarkoitus päästä laitumelle, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sitä en osaa vielä sanoa, palaako Retu syksyksi enää kilpakentille. Sillä alkaa olla jo ikää, ja vaikka se on huippukunnossa juuri nyt, vanhan hevosen terveys voi romahtaa melko nopeastikin. En siis uskalla suunnitella vielä puolta vuotta pidemmälle.
Kouluvalmennus 30.11.-16, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresama täytti tänään 24 vuotta, ja sen kunniaksi päätin antaa hänelle lahjaksi ilmaisen valmennuksen yhdellä hänen lempihevosistaan. Oresama valitsi tietenkin parikseen Retun, joten ryhdyimme hiomaan taivutusasioita kello neljältä iltapäivällä tihkusateessa.
Retu oli aluksi kuin katujyrä: meni suoraviivaisesti sinne, minne ohjattiin, ihan jäykkänä pötkönä, ja oli raskas päästään. Oresama saikin tehdä hirveästi töitä, jotta Retu löysi muotonsa ja alkoi kuunnella kauniisti ohjaa. Kun jonkinlainen tasapaino löytyi, harjoiteltiin avotaivutuksia, ja niiden aikana Retu alkoi rentoutua. Pitkän jankkaamisen jälkeen taivutukset olivat kauniita. Sulkutaivutukset sujuivat heti paremmin.
Jotta kouluratsastus olisi kaksikolle helpompaa, suosittelen ratsukolle jatkossa herkistelyharjoituksia. Niissä hevonen menee aluksi ainoastaan käyntiä, ja ainoa vaadittava temppu on pysähtyminen. Retun pitäisi pysähtyä mahdollisimman mitättömistä avuista ja lähteä liikkeelle yhtä helposti. Se ei saisi kuitenkaan ylitulkita ratsastajaansa, vaan sen pitäisi odottaa apuja ennen kuin se tekee mitään. Tätä harjoitusta ratsukon kannattaa tehdä kahdestaan jatkossa.
09.10.-16
Voi aaaargh, oli tämäkin taas päätös kansalliselle eläinten viikolle! Retu on ollut muutaman päivän tahattomalla lomalla Yorcan väen yllättävien sairaslomatapausten takia. Sille ei ole siis riittänyt aikaa. No, tänään sen oli ihan PAKKO saada liikuntaa. Aloittelin sitten koko hommaa irtojuoksutuksella, koska tiedänhän millainen Retu osaa olla, jos on saanut kasvattaa energiavirtojaan lyhyellä lomalla!
Varauduin siihen, että poika kenkkuilisi, mutta Retupa otti ja ylitti itsensä. Se hyppi tasajalkaa paikallaan, pukitteli, kieltäytyi pysähtymästä ja hidastamasta ja riistäytyi monesti väkivalloin irti.
Ja ketut, tuumasin minä raivosta punaisena. Viisaampi olisi kävellyt pois hevosensa luota ja palannut tunteet viilenneinä myöhemmin. Retu antoi kiinni helposti, joskin luimi ruman näköisesti. Otin siltä liinan pois ja annoin olla kentällä. Aitasin kaikessa rauhassa kentän kulmat ja hevoseni katseli vihaisena mutta kiinnostuneena.
Kun olin valmis, annoin piiskan läiskähdellä. älkää olko huolissanne: en minä Retua lyönyt, vaan maata sen takakavioiden välittömässä läheisyydessä niin, että paukahteli. Pelottelin sen raivoissani sellaiseen kiitoraviin, että se oli kaatua ja nosti pakokauhuisen laukan. Eikä laukannosto ja korvien kääntyminen luimusta minun suuntaani riittänyt, vaan ajoin Retua eteenpäin niin kauan, että hiki virtasi sen kaulalla ja se puuskutti ja köhi kuin tuberkuloosipappa. Ja sekään ei riittänyt! Retu yritti väsyneenä hidastaa holtittomasta laukasta rentoon raviin, ja taas ajoin sen täyteen vauhtiin. Se sai yrittää anoa armoa ja rennompaa askellajia vielä kahdesti ennen kuin lopulta minä annoin käskyn pysähtyä ja odottaa.
Retun korvat sojottivat kuuliaisesti minua kohti ja se puuskutti ja hikoili tasajaloin pysähtyneenä. Annoin sen kävellä luokseni, taputin sitä kaulalle ja otin sen riimunarun jatkoksi. Emme menneetkään ratsastamaan, vaan kävelytin nöyrän hevoseni kuivaksi ja rentoutuneeksi metsässä suojassa tuulelta, enkä ollut enää vihainen.
14.05.-16
Retulla on ollut vähän aikaa ongelma: se on opetelut kutomaan tylsyyttään. Varsinainen ongelma on jo ratkaistu keksimällä pojalle tekemistä hakaan. Sille on sidottu nauriita roikkumaan puusta, siroteltu heinää pikkuruisiin kasoihin joka puolelle, vaihdettu uusi tarhakaveri ja raahattu hakaan joka päivä jokin lelu, esimerkiksi nuori koivu tai kuusi, tai pallo tai autonrengas. Kutominen on siis loppu, mutta siitä jäi jäljet. Retu tapasi kutoa niin, että sen pää törrötti aitalankkujen välistä haan ulkopuolella, ja samalla se hinkkasi niskaansa ylimpään puomiin. Harja kului ja katkeili ja niskaan muodostui jättimäinen rasta. Iho parkkiintui ja karvat lähtivät. Vaikka ori ei kudo enää, sen niska on tosi kamalan näköinen.
Retulla on ollut aina ihana, paksu punainen harja, joka on pitkä ja muhkea, mutta kasvaa harmittavan hitaasti. Tänään ajelin sen hiuskruunun haikein mielin pois. Vain sentin sänki jäi. En ole saanut rastaa nimittäin avattua, vaikka olen sitä useasti koettanut selvitellä. Nyt poikakultani on kalju, eikä pulipäisyys pue sitä lainkaan! Onkohan hevosille harjaimplantteja?
Nyt pitäisi käydä puuttuvien peitinkarvojen ja parkkiintuneen ihon kimppuun. Olen aloittanut jo ajat sitten ahkeran rasvaamisen, mutta vaikka haavaumat ovat parantuneet, iho ei ole muuten kaunistunut. Pitää keksiä jokin hieno ratkaisu...
01.04.-16
Kaikkia ihme hevosia sitä nurkissani loisiikin! Varastavat, valehtelevat ja syövät ihan oikeaa rahaa! Kahdenkympin ja viidenkympin seteleitä! Ihan hetkeksi jätin kukkaroni Retun harjasankoon karsinan ulkopuolelle ja menin ulos puhumaan puhelimeen. Olin sulkenut karsinan oven huolimattomasti, ja tämä rosvopäällikkö oli ujuttanut oven auki ja aineellistunut tallikäytävälle. Heinäpaalit, tai edes kuivat leipäpalat eivät olleet tälle ovelalle roistolle kelvanneet, mutta kukkaroni oli riekaleina ja hevosenkuolassa, kun palasin. Yhdeksänkymmentä euroa oli maagisesti kadonnut parempiin suihin ja kortit pudonneet repaleisesta tekonahkamytystä pitkin tallin lattiaa. Ai että! Ei normaali hevonen noin toimi!
No, eihän siinä mikään auttanut. Laitoin Retun takaisin karsinaan ja suljin oven tällä kertaa hyvin huolellisesti. Menin sitten takaisin ulos saamaan raivarin, koska eihän Retulle karjuminen olisi mitään auttanut. Ei se pikku paviaani ymmärrä ollenkaan, mitä teki väärin. Vasta rauhoituttuani lähdin punaisen roistoni kanssa hyppimään muutaman maastoesteen.
Vieläkin tekee kyllä mieli tehdä Retusta kintaat tai palttoo. Kelpaisiko jollekulle halvalla puoliverisentalja? On lämmin ja pehmeä, alennusta saa jos hevosen nylkee itse!
Kouluvalmennus 20.03.-12, valmentajana Miika Rossi
Tänään keskityimme siihen kenttäratsastuksen osa-alueeseen, joka oli kuulemani mukaan Retulle kaikkein vaikein. Kouluratsuna hevonen olikin todellinen jyrä, ja ratsastaja sai oikein kiskoa ja naputella sille apuja hiki hatussa. Neuvoin rauhoittumaan ensin itse: hevonen jyrää ratsastajansa ohitse aivan varmasti, jos sen jo etukäteen pelkää tekevän niin. Kun Retun ratsastaja Tiina ryhtyi istumaan suoremmassa, käyttämään ohjia hellemmin ja painoapuja pohjetta ahkerammin, rentoutui ratsukin jo melko lailla. Vielä parempi suoritus saatiin aikaan, kun Tiina kokeili ratsastaa pitkillä ohjilla muutaman harjoituksen ennen kuin tarttui uudelleen ohjaksiin. Pitkillä ohjilla Retu ei tietenkään mennyt aivan hallitusti, mutta sentään yritti täydestä sydämestään. Lopputunnin harjoittelimme niinkin yksinkertaista asiaa kuin pohkeenväistö, joka alkutunnista oli näyttänyt lähinnä konkkaamiselta. Hellemmällä ratsastuksella harjoitus meni puhtaasti. Neuvoin ratsastajaa harjoittelemaan jatkossakin nätimmin ja pysymään rauhallisena Retun selässä, tapahtui mitä tahansa.

PäivämääräSukupuoliVarsaEmäOmistaja
10.03.-12TammaMayan Reason RRMaya QueenOresama/Yorca