Chauncey Abi

Perustiedot

Nimi:	Chauncey Abi VH12-052-0058	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Tamma	Kasvattaja:	Chauncey Ranch, evm
Rotu:	Paint	Painotus:	Lännenratsastus
Säkäkorkeus:	160cm	Meriitit:	WRJ-I (1/14), YLA2
Syntynyt:	01.01.-12 (35v)

35-vuotiaan Abin terveet päivät alkoivat olla ohitse. Tamma lopetettiin 23.2.2017 vanhuuden vuoksi.

Kuvagalleria

© Oresama / Brises

Luonteesta

Abi on hyvä apu töissä
Abi on kunnon käyttöhevonen. Se osaa kaikenlaista, pysyy aina tyynenä ja on peloton uusissakin tilanteissa. Tällaista ratsua todella tarvitaan Brisesin kaltaisella tilalla, vaikka hepo ei parasta laatua nopeutta vaativiin tilanteisiin olekaan. Onhan se tarvittaessa aika sutjakkakin, mutta enemmänkin lupsakka.

Abin harjailu sujuu helposti
Hoidettaessa tamma pysyy hyvin paikoillaan koko ajan. Se kääntelee kyllä korviaan hoitajansa suuntaan uteliaana, ja jos sille harjauksen lomassa tahtoo jutella, se kääntää päätään kuunnellakseen tarkasti. Abia on aivan turvallista harjailla missä tahansa. Se ei liiku minnekään, vaikka olisi irti karsinassaan, haassaan tai jopa tallipihassa. Isäntä tapaakin harjauspuomilla vain heittää kultamussukkamme riimunarun puolihuolimattomasti puomin päälle sitomatta ja ryhtyä harjaamaan, vaikka emäntä aina tavan vaarallisuudesta huomautteleekin. Abi ei ole koskaan keksinyt mitään omituista tai ilkeää.
Tässä on kultapala, joka ei vastustele satulointia lainkaan. Se seisoskelee lähes väliinpitämättömänä, kun lännensatula könytään sen selkään. Yleissatulaa se vilkaisee, koska sellaisen se näkee paljon harvemmin, ja koska se tarkoittaa lähes poikkeuksetta että tamma saa juosta kovaa sillä kertaa ratsastajansa kanssa. Satulavyölle ei meidän Abi pullistele, ja lännensatulan toisenkin vyön voi huoletta kumartua kiinnittämään. Kuolaimetkin hevonen yleensä poimii hoitajan kämmeneltä ihan itse, ja ellei, se suostuu ottamaan ne kunhan niitä hieraisee kevyesti sen ylähuuleen.

Kiltti ratsu kisoissa ja kotona
Abi osaa kaikenlaista. Se on säyseä myös, ja näiden kahden asian vuoksi juuri tämä ratsu pääseekin yleensä mukaan tilan töihin. Sen kanssa voi tehdä oikeastaan mitä tahansa huoletta, vaikka työ olisi hevoselle aivan uudenlainen kokemus. Sen takapuolen päälle voi nostaa pihattohevosten heinäpaalit ja ratsastaa heinät hevosille. Se tarpoo mielellään jopa pelottavia ojia ja pitkäheinäistä piennarta pitkin, kun tarkastetaan laidunten aitojen kuntoa. Se kuuntelee hienovaraisimpiakin apuja, niin että vaikkapa portin avaaminen on lastenleikkiä sekä western trailin temppuna että oikeassa elämässä tallipihasta poistuttaessa. Autoja Abi ei pelkää, ei edes isoja rekkoja tai rämiseviä traktoreita. Tilan postilaatikolla se pysähtyy tottelevaisesti ja seisoo paikoillaan, kun emäntä kumartuu yhden jalustimen varaan ja poimii postin. Lähikaupan edessä se laskee päänsä ja seisoo tyynesti lieassa koirien kanssa vierekkäin, kun sen hoitaja on ostamassa itselleen juomista. Abi on kaikin puolin luotettava ja täydellinen hevonen ja ystävä.
On selvää, että kilpailuissa ei tamma käyttäydy sen ihmeellisemmin kuin kotonaankaan. Sille sillan yli käveleminen trail-luokassa on ihan sama asia kuin erilaisten ramppien ja siltojen ylittäminen kotonakin. Samoin on muiden tehtävien laita, kaikissa luokissa. Samaahan Abi tekee kotona työkseen joka ainoa päivä. Nyt jotkut vain istuvat katselemassa sitä ja muutama ottaa valokuvia. Ja Abi vain pitää ihmisistä. Varsinkin niistä pienimmistä. Lapsista. Kun muut kilpahevoset hermostuvat pienten lasten taputtelussa herkästi, laskee meidän Abi vain päänsä palkintoruusuketta ihailevien pikkuisten tasolle ja nuuhkii lempeästi heidän taskujaan. Tätä ratsua on ehdottomasti ilo esitellä myös kilpapaikalla, niin radalla kuin varikollakin!

Kilpailut

Spring Ame paint, 161cm, evm.	Miami Ami paint, 162cm, evm.	Amigos paint, 164cm, evm.
		Lost Decade paint, 158cm, evm.
	Summer Turning Yellow paint, 157cm, evm.	Yellow Fellow paint, 156cm, evm.
		Missing Summer paint, 157cm, evm.
Chauncey Malin paint, 158cm, evm.	Sleeping In Milano paint, 160cm, evm.	Romanticist paint, 161cm, evm.
		Sleeping Salem paint, 160cm, evm
	Chauncey Princess paint, 155cm, evm.	Royal Rage paint, 155cm, evm.
		Chauncey Hope paint, 156cm, evm

Spring Ame oli 161cm korkea, lähinnä trailissa ja western ridingissa kilpaillut ori. Se näytti komealta kilpailuissa ja toimi hyvin, mutta käytännön elämässä oli herrassa pitelemistä. Koska showmiehen elkeet tulivat siltä luonnostaan, käyttöratsun elämä arjessa tuotti tuskaa. Ame olikin ammatiltaan ihan oikea kilparatsu. Luonne sillä oli kuulemma oikein herttainen, vaikka se machoilikin hieman. Kisatulokset riittivät laatuarvostelupalkintoon, ja ulkonäkö muutamiin näyttelyvoittoihin ja kantakirjaukseen.

162-senttinen Miami Ami kilpaili oikeastaan huvikseen rauhallisemmanpuoleisissa lännenratsastuksen lajeissa, kuten trail, western riding, western pleasure ja versatile horse. Vaikka se ei edes yrittänyt tosissaan, se oli erinomainen jo ensimmäistä kertaa kilpailuissa kahdeksanvuotiaana näyttäytyessään. Vuosien ja taas vuosien tavallinen työnteko kotitilalla oli hionut ratsusta loistavan käyttöhevosen, ja sellaisista ominaisuuksista lännenratsastuskisoista palkitaankin. Jos orilla vain oltaisiin kilpailtu ahkerammin, se olisi varmasti tullut kuuluisaksi. Miami Amin tilalle kuitenkin riitti vähempi. Elonsa aikana ratsu astui kuusitoista oman tallin tammaa.
Rauhallinen Amigos lähti liikkeelle jostain päin Pohjois-Amerikkaa. Sen tarkkaa syntymäpaikkaa tai edes -vuotta ei tiedetä, koska ratsu oli aivan tavallinen, töitä ahkerasti tekevä kotitilan helmi. Hyviä hevosia ei mitattu Amigon aikoihin kilpailutuloksien perusteella, vaan luonteen, sitkeästi työskenneltyjen tuntien ja monikäyttöisyyden perusteella. Niillä mittareilla kilpailematon Amigos oli niin loistava ori, että sen itsensä kaltaisia, tavallisia, työskenteleviä tammoja kävi sillä astutettavana useampia kymmeniä.
Pieni, ketterä, nopea ja tottelevainen oli Lost Decade, sinisilmäinen, jo 16-vuotiaana kuollut tamma. Se oli isännän rakkain lemmikki koko elinaikansa ja ehti kulkea hänen matkassaan vaikka kuinka pitkiä reissuja. Missä oli isäntä, siellä oli Lost Decade. Tammasta olikin helppo pitää: tilallahan se oli mitä käytännöllisin ja sitkein työntekijä ja vapaa-ajalla voitti naapuruston muut hevoset hiekkatiellä pieniä laukkakisoja pidettäessä.

Pieni ja jokseenkin pippurinen Summer Turning Yellow oli kilparatsu, ja jo sukunsakin puolesta arvokas. Se oli hyvänluonteinen, ja kävi hurmaamassa yleisöä ja tuomareita lännenratsastuskilpailuissa ympäri koko Amerikan. Kymmenenvuotiaana se hyppäsi myös estekisoissa puoli kautta, ja vielä vanhemmalla iällä kokeili oikeastaan kaikkea kouluratsastuksesta suunnistukseen ja takaisin. Laatuarvosteluissa tamma palkittiin lännenratsastuksessa, esteratsastuksessa ja jälkeläisten laadun perusteella.
Myös Yellow Fellow oli pienikokoinen, kevyt ja ketterä hevonen. Tämä teki siitä niin hyvän tynnyrinkiertäjän, että se päihitti monet lajitoverinsa ja vielä muutamat arabialaiset täysiverisetkin ihan ohimennen kilpailuissa. Ratsu kuitenkin loukkaantui kahdeksanvuotiaana, eikä sen terveyttä enää riskeerattu vauhdikkaissa kilpailuissa. Se siirtyi rökittämään vastustajiaan trailissa, ja päätti kilpauransa vasta 19-vuotiaana siirtyessään kokonaan siitostallin puolelle.
Missing Summer on saavuttanut näyttelyissä kaiken, minkä pieni paint-tamma vain voi. Sitä on sanottu kauneimmaksi rotunsa edustajaksi koskaan, eikä väite ainakaan kaukana totuudesta ole. Tammalla oli upea rakenne, ja sitä koristi ihanan kiiltävä turkki, jonka ruskeat läikät olivat omituisen punertavankultaisia. Muissa kilpailuissa Missing Summerille ei olla merkitty tuloksia.

Herasilmäinen, vanhemmiten tuntemattomasta syystä sokeutunut Chauncey Malin eli koko elämänsä kasvattajallaan, Chauncey Ranchilla, aivan kuten emänsä. Omistaja suhtautui jokseenkin mustasukkaisesti hevosiinsa, joten niinpä Malinkin eli ikään kuin kultaisessa häkissä. Sillä oli kaikkea parhaista valmentajista parhaaseen rehuun, ja kuulopuheiden mukaan se olisi pärjännyt erinomaisesti lännenratsuna, esteratsuna, siitostammana, ja helpoissa luokissa kouluratsunakin. Malin ei kuitenkaan saanut poistua tilalta kilpailuihin, eikä sen kolmesta varsastakaan luovutettu tallin ulkopuolelle kuin yksi ainoa. Taitava ja nätti tamma tämä oli.

Sleeping In Milano oli keskikokoinen, keskinkertainen ori, joka saavutti kyseenalaisen julkisuutensa vain sillä, että Chauncey Ranchin huipputammoja astutettiin sillä toistuvasti. Ori oli hienorakenteinen, ja menestyi kyllä hieman näyttelyissä. Westernkilpailuita se meni keskinkertaisesti, välillä voittaen ja välillä häviten. Puhuttiin kuitenkin, ettei ratsua harjoitettu kilpailuihin millään tapaa, ja jos se on totta, ori oli selvästi luonnonlahjakkuus.
Fiksu tamma Romanticist vietti koko elämänsä ratsastuskoululla, joka olikin sille täydellinen koti. Vaikka hevonen ei ollutkaan erityisen taitava kilpailuita ajatellen, se oli luonteeltaan täysi kymppi aloittelijoiden ja keskinkertaisten ratsastajien tunneille. Se osasi laajasti kaikkea edes jonkin verran, ja rakasti lapsia. Romanticist astutettiin lähinnä huvin vuoksi kahdesti.
Sleeping Salem asui ja työskenteli Brisesin yhteistyötalli Charmantilla. Omistajien mukaan se oli niin korvaamaton tilan työmies, että sen kuoltua sen työpanosta korvaamaan täytyi ostaa kaksi uutta nuorempaa ratsua. Ja rauhallinen, osaava ja luotettava Salem olikin. Se oli mukana oikeastaan kaikessa, mitä Charmantissa tapahtui. Kisapäivinä se auttoi talutusratsuna, joskus korjaili aitoja isännän seurana ja veti kärryillä emännän kauppakassit aina luotettavasti kotiin asti.

Chauncey Princess oli ensimmäinen niistä kuudesta tammasta, jotka Chauncey Ranch sulki porttiensa sisäpuolelle. Sen täytyi olla erityinen, koska sitä ja sen viittä jälkeläistä niin tarkoin suojeltiin muiden huomiolta. Kilpaillut tamma ei koskaan, eikä muutenkaan esiintynyt julkisuudessa. Sisäpiirissä liikkuvan tiedon mukaan se olisi kuitenkin ollut ehdottomasti voittaja, jos sen oltaisiin annettu yrittää.
155cm korkea Royal Rage oli nuoren pojan hevonen. Se oli kuusivotias, jonkin verran menestyksekkäästi kilpaillut kolmen varsan isä pojalle saapuessaan, ja siitä alkoikin hevosen alamäki. Seuraavan kerran sen nimi ilmestyi lehdissä sen ollessa kaksitoista, kun kerrottiin julmasta eläinrääkkäystapauksesta, jossa hevoset olivat lähes kuolleet nälkään karsinoihinsa. Royal Ragea ei saatu enää kuntoon.
Chauncey ranchin ylpeys, Chauncey Hope myytiin emänsä alta. Se kilpaili lännenratsastuksen eri lajeissa, ja menestyi erinomaisesti. Se edusti kansainvälisissä kilpailuissa ja ilmestyi tasaisesti hevostapahtumisissa esittelemässä taitojaan väliaikanumeroissa. Kun Hope oli yhdeksän, se myytiin kovalla hinnalla takaisin kasvattajalleen. Hopesta tuli suosittu siitostamma.

Jälkeläiset

10.03.-12 t. Chauncey Ana RR (i. Spy Fly)
19.02.-13 o. Chauncey Spyder RR (i. Primal Scream)

Kilpailut

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
11.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Western Riding	4/41
12.01.-12	Bahie Arabians	WRJ/Reining	4/29
13.01.-12	Bahie Arabians	WRJ/Western Pleasure	1/23
14.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Halter	5/33
14.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Western Riding	2/35
14.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Western Trail	4/30
15.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Halter	6/39
17.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Western Pleasure	2/33
17.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Western Trail	2/36
18.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Versatile Horse	1/24
20.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Western Trail	2/31
01.03.-12	Zurück	WRJ/Halter	4/21
01.03.-12	Zurück	WRJ/Reining	1/27
10.03.-12	Kt Vienre	WRJ/Reining	2/16
02.03.-12	Zurück	WRJ/Halter	2/21
02.03.-12	Zurück	WRJ/Western Pleasure	1/25
03.03.-12	Zurück	WRJ/Versatile Horse	2/10
03.03.-12	Zurück	WRJ/Western Trail	5/26
27.03.-12	Bremen Park	WRJ/Versatile Horse	1/13
27.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Riding	1/35
27.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail	4/25
27.03.-12	Zurück	WRJ/Western Riding	4/42
27.03.-12	Zurück	WRJ/Western Pleasure	4/37
28.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Riding	4/32
28.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail	2/25
28.03.-12	Zurück	WRJ/Halter	1/32
28.03.-12	Zurück	WRJ/Western Pleasure	6/37
29.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail	5/25
29.03.-12	Zurück	WRJ/Versatile Horse	4/21
29.03.-12	Zurück	WRJ/Western Pleasure	3/37
29.03.-12	Zurück	WRJ/Western Trail	3/42
30.03.-12	Bremen Park	WRJ/Versatile Horse	2/15
30.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Pleasure	4/33
30.03.-12	Zurück	WRJ/Western Trail	1/42
31.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail	1/25
31.03.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail, WRC-Cup	6/41
01.04.-12	Bremen Park	WRJ/Western Pleasure	4/34
09.04.-12	Bremen Park	WRJ/Versatile Horse	1/13
09.04.-12	Bremen Park	WRJ/Western Pleasure	5/26
12.04.-12	Bremen Park	WRJ/Halter	1/23
12.04.-12	Bremen Park	WRJ/Western Pleasure	3/26
12.04.-12	Bremen Park	WRJ/Western Trail	2/28
15.04.-12	Bremen Park	WRJ/Reining	5/31
18.04.-12	Kilva JK	WRJ/Western Riding	3/24
19.04.-12	Kilva JK	WRJ/Western Riding	4/24
19.04.-12	Kilva JK	WRJ/Western Pleasure	3/19
29.04.-12	al Nayja	WRJ/Western Riding	2/17
06.05.-12	al Nayja	WRJ/Freestyle Reining	2/27
06.05.-12	al Nayja	WRJ/Western Pleasure	4/25
06.05.-12	al Nayja	WRJ/Western Trail	1/22
20.05.-12	al Nayja	WRJ/Halter	1/24
27.05.-12	Al Nayja	WRJ/Reining	6/40
27.05.-12	Al Nayja	WRJ/Western Pleasure	4/38
31.05.-12	Malibu	WRJ/Western Pleasure, WRJ-Cup	6/44
12.06.-12	Zurück	WRJ/Reining	2/32
13.06.-12	Kilva JK	WRJ/Western Riding	3/25
13.06.-12	Kilva JK	WRJ/Western Pleasure	3/22
13.06.-12	Zurück	WRJ/Versatile Horse	4/18
14.06.-12	Kilva JK	WRJ/Western Riding	5/25
14.06.-12	Zurück	WRJ/Halter	2/16
15.06.-12	Kilva JK	WRJ/Western Pleasure	1/22
15.06.-12	Zurück	WRJ/Halter	4/16
15.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	4/26
15.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Western Pleasure	5/42
16.06.-12	Zurück	WRJ/Western Riding	4/31
16.06.-12	Zurück	WRJ/Western Pleasure	1/29
16.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Western Riding	1/45
17.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Western Pleasure	4/42
18.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	1/26
19.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	3/26
19.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Western Riding	3/45
19.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Western Horsemanship	3/39
20.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Western Pleasure	5/42
20.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Western Trail	6/38
22.06.-12	Virtuaalitalli Mustang	WRJ/Western Horsemanship	1/9
02.07.-12	Zurück	WRJ/Western Trail	4/24
03.07.-12	Zurück	WRJ/Western Riding	3/24
29.09.-12	Thorn Inc.	WRJ/Western Pleasure	4/61
30.09.-12	Maudire	WRJ/Reining	4/39
28.02.-13	Takkuinen	WRJ/Western Pleasure, WRJ-Cup	7/56
10.03.-13	Akileya	WRJ/Reining	2/27
23.03.-13	Akileya	WRJ/Reining	5/32
29.03.-13	Kadotetut Suomenhevoset	WRJ/Western Riding	1/30
31.03.-13	Takkuinen	WRJ/Freestyle Reining, WRJ-Cup	1/39

Päiväkirja

Tammikuu 2012 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Meillä oli tuossa ennen tammikuun puolivälin taitetta ensimmäiset kilpailut yhdessä Abin kanssa. Ana meni ratsastamaan Abia, ja Ban oli tietenkin hoitoheppansa tukena ja turvana. Vaan eipä Abi paljoa hyssyttelyjä tarvinnut! Se oli kuin kotonaan. Kun minä istuin Banin vieressä yleisön joukossa katselemassa, Abi meni kuin ammattilainen. Vaimokkeeni vain hymyili sen selässä western ridingissä ja käyttäytyi kuin olisi ikänsä ratsastanut kilpaa. Ja Abi oli rauhallinen ja tyytyväinen. Sijoittuivat neljänsiksi!
Koko loppukuukin on mennyt kilpailuista toiseen juoksemiseksi. Kotona, Soleilin Brisesissä ei ole Abi itse asiassa montaa päivää ollut, vaan se on matkustellut kisatallilta toiselle. Harmittaa jonkin verran: Abi on niin hyvä tilan töissä, että joudun käyttämään kahta eri hevosta korvaamaan sitä. No, Ana nyt sai tahtonsa läpi ja Abin kilpailuihin. Ehkä minäkin saan tahtoni läpi ja Abin aivan täysin itselleni töihin, kunhan Anan kisainnostus on ohitse.

Maaliskuu 2012 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Hurraa! Nyt on maaliskuun viimeinen päivä ja kun katson taaksepäin tätä alkuvuotta, olen todella onnellinen Abin puolesta! Ja ylpeä sekä siitä että itsestäni! Me olemme kestäneet matkustelun ja kisapaineet niin hyvin. Olemme olleet kolme kuukautta tien päällä, ja tänään palasimme tänne Soleilin Brisesiin. Pari päivää lepoa ja uusi lähtö. Olemme olleet kisoissa käytännössä joka päivä, ja sijoittuneet matkan varrella noin kolmekymmentäviisi kertaa. Abi on muuttunut mieheni Leandron työkaverista loistavasti kilparatsuksi. Leandro kuitenkaan ei ole muuttunut työkaveri-avomiehestä tukea antavaksi, kilpailijan mieheksi siihen tahtiin kuin minä olen muuttunut kilparatsastajaksi.
Mutta Abi voi hyvin, ja sehän on pääasia. Jos jatkamme tällä tahdilla sijoittumista ja kilpailemista, voimme tulla jouluna kotiin ja jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. Silloin Abi ei voi enää voittaa enempää. Sitten annan sen takaisin Leandrolle, enkä vie pois enää. Tiedän, että hevosella on ikävä isäntäänsä.

Toukokuu 2012 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Kilpatouhu on jatkunut hienosti, mutta liikaa taukoa ei pidetä. Olen Abin kanssa ollut pari viikkoa kotona, ja tamma on saanut tehdä sitä, mitä sen Leandron mukaan kuuluukin. Se on siis ollut Banin ja poikien mukana töissä, viettänyt kaksi lepopäivää viikossa. Minä olen pessyt pyykkiä ja tiskejä, niin kuin (taas Leandron mukaan) kunnon vaimon kuuluu.
Abilla oli eläinlääkärin tarkastus tuossa loppukuun puolella täällä Soleilissa. Ensisanoikseen lääkäri kehui, että onpas tamma voimistunut. Kilpailu kuulemma tekee sille hyvää, enkä ole rasittanut sitä liikaa. Myös Leandro kertoi olevansa oikein ylpeä meistä, vaikka alun perin koko kilpailuideaa vastustikin. Hänestä on komeaa saada talliin edes muutama palkittu kilpatamma. Voi sitten myöhemmin käyttää jalostukseen. Töiden jälkeen vasta, se ukko kehtasi sanoa ja nolata minut.
Kasassa on 50 WRJ-sijoitusta, joista 1 on niinkin upea kuin CUP-sijoitus. Tavoittelen Abin kanssa kahdeksaakymmentä. Ei enää kauaa!

Joulukuu 2012 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Mieheni Leandrohan hurjistui onnesta kuullessaan Abi-tamman kilpailutilanteesta. Ylpeä olen minäkin kun meidän tamma alkaa laatisvalmis olemaan kisojen puolesta, mutta on tässä mieli vähän haikeana. Ratsu on nimittäin paras kilpakentillä, ihan niin kuin paras tilan töissä.
Mutta tamma itse on oiken tyytyväinen kun on saanut nyt viettää jonkin aikaa joululomaa täällä kotona muiden kanssa. Ilma on kuumempi kuin ulkomailla, joten neiti hikoaa ratsastuksessa ja siihen tottumattomana se tuntee olonsa tukalaksi. Muuhan ratsua ei vaivaa kuin hikoilu ja siitä johtuva hiertymä sään tienoilla. Mutta se menee ohi kunnolla hoitaen, se aina menee.
Uimassa olemme olleet tässä kuussa kahdesti. Leandro pitää sitä ajanhukkana, mutta Abi näyttää aina tosi rentoutuneelta uinnin jälkeen. Sillä on viileä olo, ja samalla se saa käyttää lihaksiaan ihan kunnolla. Jatkamme siis uintiretkiä. Itikat kiusasivat metsässä aluksi niin että jopa rauhallinen Abi poukkoili, mutta sekin ongelma meni ohitse kun pirskotan hevoseen hyttysmyrkkyä ennen lähtöä ja uinnin jälkeen...

Tammikuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Ei voi kuin ihastella tuota kesän kilpakautta ennen kuin Abi pääsi talvilomalle. Noin 80 sijoitusta yhdessä kesässä ja niistäkin kaksi on WRJ-Cupeista. Lienee selvää että olemme Anan kanssa ylpeitä Abista. Toistaiseksi tamma voittaa kirkkaasti kilpailuissa ensimmäisen varsansa Chauncey Anan, mutta luulen eron tasoittuvan seuraavalla kaudella, joka on juuri alkamassa. Anallakin on nyt aikuisen lihaksisto, mutta Abillapas on iän tuomaa kokemusta ja käyttöhevostausta.
Talven ajan on Abi siis ollut kotona ja töissä, mutta viikko sitten jouduin taas sanomaan sille hyvästit. Tuo vaimokkeeni pakkasi taas tamman tärkeimmät tavarat ja itse ratsun jättikokoiseen, upouuteen, voittorahoilla ostettuun kuljetusrekkaamme ja kuski ajoi Anan ja sen mukana monta muuta tammaa pois. Ensikuun alussa toiseen rekkaan nousevat orit ja samalla lähtee vaimo tammojen ensimmäisiin kilpailuihin Eurooppaan. Minulle jää kotiin vain muutama varsa ja pari käyttöhevosta...
Mutta Abin suhteen pääasia on että hevonen nauttii, enkä ole koskaan nähnyt ratsuani niin täynnä elämäniloa kuin loppusyksyllä kun se palasi kotiin. Ana kuitenkin ajattelee tämän olevan Abin viimeinen kausi, sillä kilpailu on paitsi hauskaa, myös kuluttavaa. Abin terveys, henkinen ja fyysinen, on turvattava. Saan sen siis pysyvästi kotiin ensi syksynä, ja sekös tuntuu hyvältä, vaikka en taaskaan näe hevostani vuoteen kuin vain silloin tällöin. Sitten alkaakin varsottaminen, ja saan monta Pikku-Abia Chauncey Anan lisäksi. Tulisi jo syksy!!

Helmikuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Upeeta, mahtavaa!! Ihanaa olla radalla taas, vaikka tiedän tämän olevan Abin viimeinen kisakausi, eikä edes kokonainen sellainen. Abi lähtee minulta jo maaliskuun puolivälissä takaisin Soleilin Brisesiin. Mutta nyt elämme hetkessä ja nautimme täysin siemauksin! Ja nautimme jälkeenpäinkin: ilmoitan Abin YLAan, kun se palaa Brisesiin - jännittää jo, millaisia tuloksia se saa!
Mutta, asiaan. Alkukuusta hevoset lensivät Soleilista tänne Saksaan odottamaan kauden alkua. Abi on tottunut vaihtamaan ympäristöä, eikä sillä muutenkaan ole ongelmia uusien asioiden kanssa. Olemme treenailleet rauhallisesti alkukuusta, ja noin viikon oleskelun jälkeen näimme kilparadat taas. Pari sijoitusta tuli, ja sitten taas treenilomaa, tällä kertaa Yhdysvalloissa. Ja tänne jäämme Abin loppukisojen ajaksi.
Abi on terve ja iloinen ja toivottaa kaikille hyvää kevättä!

Kesäkuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
On aika kurjaa olla erossa Abista. Olen kiintynyt tammaan kovasti. Se on kilpahevosten aatelia - mutta myös korvaamaton töissä. Olen Leandron painostuksesta tehnyt hevosten, erityisesti Abin kanssa niinsanottuja oikeita töitä tilalla viimeaikoina. Kilpailutus on kaikkien kanssa hieman tauolla, koska muutama tamma sai varsan ja kaikkia kykeneviä ratsuja tarvitaan ehdottomasti kotona.
Vaikka olen asunut Soleilissa, Brisesissä näin kauan, en ole koskaan aikaisemmin paimentanut meidän lehmiämme. Tässä kuussa tarvittiin kuitenkin minutkin apuun, koska sonni oli mennyt aidasta läpi ja kaikki lehmät tietenkin perässä. Ne seisoivat kuumuudessa keskellä peltoamme jonkin matkan päässä laitumestaan. Vaikka Abilla ei ole minkäänlaista synnynnäistä karjavaistoa, se osasi selkeästi enemmän kuin minä. Leandron kanssa se on oppinut ennakoimaan lehmien liikkeitä pelkästään harjoittelemalla. Se viuhui lauman ympärillä kuin mikäkin lammaskoira ja olisi varmasti saanut yksin koko lauman takaisin aitaukseen pienestä aidattomasta kohdasta. Minä en ihan oikeasti tehnyt mitään, vaan olin vain kyytiläisenä. Vähän kuitenkin vihainen sonni hirvitti minua, koska se ei ole mikään pieni eläin!
Kun lehmät olivat sopuisasti aitauksessaan, täytyi aita vielä korjata. Leandro kumartui Classic Babyn satulasta käsin lyömään ylimmän puomin takaisin kiinni tolppaan. Minä olin laskeutumassa satulasta kannatellakseni puomia, mutta Leandro totesi vain, että kyllä Abi siihen pystyy. Ja tottavie pystyikin. Puomin kannattelu oli yhtä helppoa kuin portin avaaminen trail-radalla.
Viimeinen työni lehmäepisodin suhteen oli seisoa Abin kanssa aukon kohdalla kunnes Leandro ja Baby saivat haettua uuden lankun murtuneen alapuomin kohdalle. Se oli helppoa. Lehmät eivät edes vilkaisseet meitä.

Lokakuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Palailin loppukuisena päivänä Abin kanssa töistä, kun Ana odotti minua kädet puuskassa tallin ovella ja tokaisi topakasti, että nyt on Abi ilmoitettu laatuarvosteluun. Minä kuulemma vien tamman sinne ensikuussa, koska Ana ei ehdi, koska on taas hevosten kanssa matkoilla. Noh, tottakai minä vien tamman: kyseessä on päiväreissu, eikä talli kuihdu päivässä ilman minun ja Abin työpanosta.
Tämä kuu on ollut sateinen, mutta onneksi pikku työmuurahaiseni Abi ei valita. Meillä on molemmilla ollut kylmä töissä, joten ihan vain hevosta auttaakseni laitoin sille eräänä päivänä ratsastusloimen. Loimen päälle, satulan alle asettelin ihmisten kertakäyttösadetakin. Aika moni hevonen olisi pelästynyt rapinaa ja kahinaa, mutta Abi seisoskeli tyynesti paikallaan kun kiinnitin sadetakkia satulahuopaan suurilla klemmareilla. Tamma jaksoi tehdä töitä paljon paremmin, kun edes takapää oli kuiva ja lämmin, joten sadetakkiviritelmästä tuli heti tapa. Minulla taas on kylmä paksussa takissani koko ajan, vaikka sen päällä onkin kestävä sadetakki. Mutta pian tulee talvi, ja se on Soleilissa melko viileä, mutta sateeton.

Marraskuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Laatuarvostelutilaisuus on aina näytön paikka. Paperilta tarkastellaan hevosen menestys kilpailuissa ja sen jälkeläisten toiminta omilla urillaan. Tarkastellaan hevosen rakennetta, tarkastellaan käytöstä. Esitetään selvitys siitä, millaisia hevosia juuri tämän kaviokkaan suvussa on.
Nyt taas kertaalleen todistettiin, että meidän Abi kestää tarkastelua! Saimme tämän kuun WRJ'n laatuarvostelutilaisuudesta kakkospalkinnon! Olen Abista niin ylpeä, että halkean.
Koska kaikki on nyt saavutettu, Leandro saa Abin pian kotiin. Itse asiassa kahden tunnin päästä: Abi on nyt tuolla auton takana kuljetuskärryssä, minä kirjoitan tätä päiväkirjaa ja Ban ajaa.
Menestys ei tarjoita pelkkää suitsutusta ja hurraamista. Välillä toivon, että Abi olisi ollut huonompi ratsu. Se on nimetty minun mukaani ja luotu minua varten, ja nyt kun se ei kilpaile, en saa viettää enää niin paljoa aikaa sen kanssa. Jos se olisi ollut huonompi hevonen, se olisi joutunut kilpailemaan vielä useita kausia menestyäkseen. Leandro on kuitenkin iloinen saadessaan hevosen kokonaan itselleen. Abi on loistava kilparatsu, mutta se on myös täydellinen käyttöratsu.

Painted Smoke

Perustiedot

Nimi:	Painted Smoke	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Ori	Kasvattaja:	Elle Swan, evm
Rotu:	Paint	Painotus:	Lännenratsastus
Säkäkorkeus:	159cm	Meriitit:	WRJ-I, YLA2
Syntynyt:	30.11.-11 (32v)

Painted Smoke menehtyi iltapäivällä 23.2.2017 vanhuuteen. Ori oli kuollessaan 32-vuotias.

Kuvagalleria

© shi-stock / DA.

Luonteesta

Leppoisa ja miellyttämishaluinen Teddy tuli Brisesiin käyttöhevoseksi vuonna 2011. Oriista tulikin nopeasti korvaamaton apu tilalla, se kun oli täydellinen hevonen Brisesiin töihin. Hevonen on kestävä, siinä on räjähtävää nopeutta myös, mutta ennen kaikkea se ymmärtää totella käsittelijöitään välittömästi, iloisesti ja mukisematta. Tämä koskee myös niitä hetkiä, kun käsky on Teddystä epämiellyttävä, esimerkiksi käsky pysyä ihan paikallaan. Kilpahevonen Teddystä tuli vahinhossa, kun se kerran kokeiltuna pikkukisoissa voittikin yllättäen kaikki western ridingissa.
Meidän Teddy on menevä polle: se syö kuin norsu, mutta kuitenkin kuluttaa kaiken ahmimansa energian päivän mittaan liikkumalla jatkuvasti. Toimettomana seisoskelu, jopa harjauksen aikana, on Teddylle kovin vaikeaa. Ori haluaisi mennä jo, ja vaikka se ei liiku sijoiltaan, se kurkottelee jo kaulaansa eteenpäin ja puhisee hermostuneesti hoitajan harjatessa viimeisiä pölyhiukkasia ratsun selästä.
Satulointi tarkoittaa, että lähtö on lähellä. Jos Teddy olisi kissa, se kehräisi, kun sen selkään nostetaan raksas lännensatula. Se köyristää selkäänsä ja saa vieraat ihmiset kyselemään, onko sillä kenties selkä kipeä, vai onko se vihainen. Ei ori ole vihainen eikä kipeä, vaan innokas lähtemään. Korvat pystyssä se sitten kuljettaa viimeinkin satulaan nousseen ratsastajansa töihin, tuli lähtökäsky sitten kohti omaa tallipihaa tai kauemmas.
Meillä Brisesissä sanotaan, että kunnon lännenratsun tärkein ominaisuus on luotettavuus. Hevosen ei tarvitse välttämättä osata mitään ihmeellistä ollakseen oiva ratsu, mutta sen on toteltava aina viipymättä ja tehtävä parhaansa. Teddy oli Brisesiin tullessaan juuri tällainen hevonen: sille ei ollut opetettu juuri mitään, mutta aina ori yritti parhaansa. Tilan töissä pojasta kouliutuikin hiljalleen varsinainen mestari kaikessa tärkeässä puuhastelussa, ja samoja taitoja tarvitaan monissa lännenratsastuksen lajeissakin. Samalla tavalla Teddy osaa pujahtaa portista kisoissa ja kotona, samalla tavalla se tottelee ratsastajaansa niin sunnuntairatsastuksessa pellolla kuin western ridingissakin, yhtä kauniilta ja kiltiltä näyttää tauolla juomakipolle talutettaessa kuin halter-luokassakin.
Teddyllä on nöyrä luonne ja kapasiteettia oppia. Siitä olisi tullut vaikka ihan pätevä kouluratsu, jos joku olisi uhrannut aikaa sen koulutukseen. Se tottelee aina saman tien ratsastajaansa ja luottaa herkästi kaikkiin ihmisiin. Tämä ori ei kysele tai mietiskele liikoja. Jos sitä komentaa ampaisemaan suorilta jaloilta täyteen laukkaan ilman syytä, se tekee senkin mielellään.
Joskus täytyy hevosen kuin hevosen kaviot vuolla. Isäntä itse vuolee Teddyn erityisen pehmeät kaviot, ja ori onkin käyttäytynyt aina hyvin. Seppä kuitenkin kengittää Teddyn, ja hänkin kehuu ratsua viisaaksi ja hyväkäytöksiseksi, Teddy kun tervehtii lempeästi juttelevaa seppää aina iloisesti korvat pystyssä, ja on mielellään kengitettävänä. Välillä poika kuitenkin nyppii jalkojaan irti, energisenä kun se ei kestäisi seisoskella, mutta seppä ei lue tätä Teddylle viaksi. Hän tuumii, että hermostuttaisi häntä itseäänkin seistä noin kauan paikoillaan puomissa kiinni ja tuijottaa Brisesin tallin tylsää ulkoseinää. Eikä Teddy jalkoja nypi vihoissaan, vaan silkkaa tylsyyttään.
Eläinlääkärikin on Teddyä joskus käynyt katsomassa. Pikaiseen tarkistukseen, rokottamiseen ja sen sellaiseen ratsun mielenkiinto vielä riittää, mutta auta armias, jos poika joutuisi vaikka taivutuskokeeseen tai muuhun sellaiseen, joka kestää kauan, ja jossa on pitkiä hetkiä, kun ei saa liikkua. Ostotarkistushan kesti Teddyllä kauan, ja eläinlääkäri oli aivan helisemässä, kun ori vain steppasi paikoillaan, kihnutti itseään milloin mihinkin ja jopa kutoi tylsyyksissään.
Lastaaminen menee joka kerta hyvin, samoin purkaminen. Matkustus sen sijaan ei. Olemme koettaneet kuvata, mitä Teddylle tapahtuu kuljetuksessa, kun auton takaosasta kuuluu aina niin uskomaton jytke. Paljastui, että pojan käyttäytymiskaavio on joka kerta sama. Se on paikoillaan ja hiljaa, kun sillä on kivaa, ja sillä on kivaa tasan tarkkaan mutkissa, kuoppaisella tiellä ja muutenkin hurjassa menossa. Tasaista vauhtia sileää tietä ajettaessa ratsu vain potkii seiniä jatkuvasti, ei hajottaakseen, vaan pitääkseen meteliä. Lisäheinät tai herkut eivät pitäneet Teddyä hiljaisena, mutta kun emäntä keksi sitoa auton takaosaan nippusiteillä akulla toimivan matkaradion, pelleily loppui. Ei Teddy halua musiikkia kuunnella, vaan jotain puheohjelmaa. Se keskittyy heti kuuntelemaan korvat hörössä tuttuja tärkeitä sanoja, niin kuin porkkana, ruoka ja nami.
Nuoruusiällään Teddy myös kilpaili ahkerasti, ja sitä varten poikaa niin paljon kuljettamaan jouduttiinkin. Kisapaikalla ratsu on aina ollut oma itsensä, joskin hieman tyynempi satuloitava, koska ympärillä on niin paljon kaikkea jännittävää katseltavaa. Töihinsä se on suhtautunut aina samalla vakavuudella luokassaan kuin kotonakin, ja ottanut irralliset tehtävät aivan yhtä tosissaan kuin kotona odottavan yhtenäisen työnkin. Yleensä kilpailujen jälkeen tuomarit ovat tulleet vielä erikseen kehumaan Teddyn loistavaa työmotivaatiota.

Suvusta

Matrix paint, 161cm, evm.	Asterix paint, 165cm, evm.	Jeremex paint, 164cm, evm.
		Aysha Valentina paint, 159cm, evm.
	The Legend paint, 152cm, evm.	Immortal paint, 150cm, evm.
		The Mistress paint, 155cm, evm.
Painted Blue paint, 154cm, evm.	Heavy Rotation paint, 150cm, evm.	All My Hate paint, 151cm, evm.
		Hidden Sweetness paint, 153cm, evm
	Painted Battle paint, 156cm, evm.	Battle Cry paint, 154cm, evm.
		Painted Party paint, 156cm, evm

Ruunikko tobiano Matrix oli 161cm korkea kilpahevonen. Orin suosikkilajit olivat western riding ja pleasure, mutta se meni oikein sujuvasti myös trailia ja halter-luokissa se suorastaan loisti. Komeahan poika oli, ja oriksi erityisen kiltti myös. Sen menestys muissa lajeissa kuin Halterissa oli melko kohtalaista, vaikka siitä ei satujen tähtiratsua koskaan tullutkaan. Ori pääsi astumaan neljä oman tallin tammaa, kaksi vuodessa kahtena vuonna peräkkäin.

Asterix oli oikein sulokkaan ja jalon näköinen 165-senttinen tobiano, pohjaväriltään musta. Se oli pätevä ensihevonen emännälleen, oikein kiltti ruuna kun oli. Muutamat kisat emäntä silloin 15-vuotiaalla ruunallaan kilpailikin, ja menestyskin oli ihan mukavaa noin pikkukisojen tasolla. Aiemmin Asterix oli kuitenkin loistanut oriina kasvattajallaan näyttelyissä: se oli niin kaunis ja niin hyvin palkittu, että siitä piti tulla jo nuorena siitosori. Ratsu oli kuitenkin luonteeltaan nuoruutensa oriaikoina vielä niin kovin sisukas, että se päätettiin ruunata ja myydä. Vasta jälkikäteen huomattiin, että niistä kolmesta varsasta, jotka Asterix oli ehtinyt saada, kaikki perivät isänsä hyvän rakenteen, mutta yksikään ei luonteen huonoja puolia.
Musta tobiano Jeremex oli erinomainen käyttöhevonen kotitilallaan, ja olisi se kilpailuissakin varmasti pärjännyt hyvin, jos olisi saanut kokeilla. Rakenteeltaan ori ei kuitenkaan ollut mikään kukkanen, vaan hieman liian raskastekoinen sopiakseen ideaalipaintin rotumääritelmään. Isäntä halusi kuitenkin jatkaa hyväkäytöksisen, 164cm korkean käyttöhevosen sukua, joten se etsi hevoselleen neljä sirompaa, oikein hyvärakenteista tammaa, jotka se kaikki astutti Jeremexillä kahteen kertaan. Kahdeksasta varsasta tuli oikein komeita tapauksia, ja suurimmasta osasta myös isänsä kaltaisia mamman mussukoita.
Yksi Jeremexin tammoista oli hyväsukuinen, Aysha Valentina, jolla oli oivallinen rakenne. Tamma ostettiin suoraan kasvattajaltaan siitostammaksi, eikä se ehtinyt koskaan kilpailla. Hyvä suku riitti, jotta kannatti jalostaa linjaa eteenpäin. Ja kauniita varsoja Aysha Valentina saikin kaksi Jeremexistä ja kaksi muista oreista. Luonteikas, 159cm korkea rautiaankirjava tovero periytti kuitenkin ulkonäön lisäksi myös järkähtämätöntä, sisukasta luonnetta.

Ruunikonkirjava The Legend oli 152cm korkea overo pikkuneiti. Se oli luonteeltaan iloinen ja touhukas. Alun perin ratsusta oli tarkoitus tulla käyttöhevonen, mutta koska se oli kooltaan melko pieni, ei sen kunto kestänyt tilan töitä tunteja päivässä. Isäntä ei kuitenkaan myynyt kilttiä The Legendiä, vaan kokeili kilpailla sillä, ja kappas, tammahan oli kilpahevonen käyttöhevosen valeasussa. The Legend alkoi menestyä kohtalaisesti, ja jo parin kauden jälkeen siitä alettiin kysellä varsoja kiinnostuneina uudesta, tuntemattomasta sukulinjasta. Siitostammaksi The Legend olikin oiva: se hoivasi kaikkia kolmea pienokaistaan lempeästi ja äidillisesti, ja opetti jälkeläisistäänkin kilttejä pikku hevosia. The Legend kuoli varsoessaan neljättä kertaa: kyseessä oli kaksosvarsat, joista toinen syntyi kuolleena ja toinen, pienikokoisempi, lopetettiin heti syntymän jälkeen.
150cm ruunikko overo Immortal oli kokea kovan kohtalon nuoren miehen ensihevosena. Tämä mies osti Immortalin jo pikkuvarsana, jätti sen kokemattomuuttaan kouluttamatta ja käsittelemättä kunnolla ja astutti sillä tammoja kovin nuorena. Eläinsuojeluviranomaiset löysivät Immortalin vasta yhdeksänvuotiaana, fyysisesti ihan siedettävässä kunnossa, mutta henkisesti riekaleina. Orin adoptoi Amel DuLaud, kuuluisan hevoskouluttaja Elle DuLaudin tytär, joka ruunasi Immortalin, hoiti sen kuntoon ja koulutti uudelleen. Immortalista tuli liiaksi emäntäänsä DuLaudiin kiintynyt ns. yhden miehen hevonen, mutta koska se sai elää elämänsä emäntänsä lemmikkinä, se tuli oikein hyvin toimeen ja eli onnellista elämää kunnes kuoli 27-vuotiaana vanhuuteen.
155cm korkea The Mistress oli nuorena oiva kilpahevonen ja saavuttikin ns. laatiskunnon jo kaksi kautta kilpailtuaan. Myöhemmin tamma myös vietiin arvosteluihin ja se sai hyvät palkinnot. Siitä oli tarkoitus tulla siitostamma, mutta sen kotitallin joutuessa konkurssiin huutokaupattiin se eräälle nuorelle miehelle, joka osti sen oriinsa Immortalin morsiameksi. Tämä rautias tovero astutettiinkin pian, ja se joutui elämään melko kurjissa oloissa uudessa kodissaan. Eläinsuojeluviranomaiset puuttuivat tilanteeseen hieman ennen kuin tamma ehti varsoa, ja se siirtyi tilan neljän muun ratsun kanssa Amel DuLaudin omistukseen hyvin nopeasti. Du Laudilla The Mistress sai ensimmäisen varsansa. Uusi emäntä arvioi, että tamma oli arvokas ja hyvässä kunnossa, joten The Mistressistä tuli kuin tulikin lopulta siitostamma. Tämä kiltti ratsu kuoli hieman yli 30-vuotiaana rauhallisesti vanhuuteen.

Painted Blue on Brisesin omistajan Ana Harapan opettajan, entisen työnantajan, hevosalalle ohjaajan, Ben Gamu:n kasvattama, kouluttama ja omistama siitostamma, eläköitynyt käyttö- ja harrasteratsu. Tamma on luonteeltaan mitä työteliäin ja reippain ja erittäin ihmisrakas. Sillä on neljä varsaa, eikä lisää enää tule, sillä ratsu täytti 20 vuotta vuonna 2012. Harrastemielessä trailissa ja pleasuressa kilpailukin on jo taakse jäänyttä elämää, vaikka menestystä tulikin ihan kohtalaisesti. Hevonen on 154cm korkea ruunikko tobiano.

150cm korkea Heavy Rotation oli iloinen, energinen pikkuori. Sitä käytettiin silloin tällöin kilpailuissa koettamassa melkein kaikkia lännenratsastuksen lajeja karjankäsittelylajit eettisistä syistä poislukien. Tämä erittäin tumma ruunikko tobiano olisi selkeästi ollut kyvykäs, jos sitä oltaisiin harjoitettu muutamassa lajissa, eikä vain rymistelty eteenpäin. Omistaja kuitenkin halusi vain pitää hauskaa, ja sehän sopi Heavy Rotationille, joka myös oli huvittelija enemmän kuin huippu-urheilija. Onneksi edes tammanomistajat kiinnostuivat tästä pienestä, sopusuhtaisesta oriista, ja sen jälkikasvusta suurin osa valloittikin kilpakenttiä isäänsä järjestelmällisemmin. Varsoja Heavy Rotation ehti saada kaksitoista.
Luonteikkaalla All My Hatella tammojen astutuksia mietittiin kauan. Kannattaako ottaa se riski, että oriin omituinen luonne periytyy? Ratsu kun rakasti syvästi muutamia lähimpiä ihmisiään ja menestyi mainiosti kilpailuissakin heidän kanssaan, mutta muiden käsittelyssä se oli suorastaan vaarallinen. Onneksi riski kuitenkin otettiin, ja niin pääsi All My Hate periyttämään hienoa tummaa tobianoa väriään ja hyvää rakennettaan, mutta hieman harmittavasti myös pientä kokoaan. Kummallinen luonne ei periytynyt, joten omistajat arvelivat sen johtuvan kasvatuksesta eikä niinkään geeneistä.
Hidden Sweetness on niitä hevosia, joista ei olla katsottu tarpeelliseksi säästää paljoa tietoja jälkipolville. Sen rekisteritiedoista sai kuitenkin nuuskittua selville säkäkorkeudeksi 153cm, väriksi vaalean ruunikon tobianon ja varsamääräksi kaksi. Myös kilpailuista on tallella epäselviä merkintöjä: Hidden Sweetness on kilpaillut ainakin jonkin verran, mutta ihan tavallisissa pikkukisoissa ja muutaman kerran isommissa, ei kuitenkaan esimerkiksi edustanut maataan mm-tasolla tai mitään sellaista. Isännän vanhan, osittain jo lukukelvottoman päiväkirjan mukaan tamma vaikuttaa olleen myös kiltti ja rakastettu.

Painted Battle on kuuluisan Painted Partyn ainoa varsa ja Painted-sukuhaaran toinen lenkki. Ben Gamu:lla Painted Battle on viettänyt koko elämänsä vieroituksesta eteenpäin, ja mies kouluttikin tästä 156cm korkeasta ruunikosta toverostaan oivan kilpahevosen. Ihan emänsä tasolle Painted Battle ei yltänyt, mutta emä olikin suorastaan poikkeuksellisen taitava. Tämä kiltti hevonen kilpaili western trailin, -pleasuren ja -ridingin lisäksi myös kouluratsastuksessa ja huvin vuoksi myös esteratsastuksessa. Tammalla on yleislaatuarvostelun ykköspalkinto, ja ensimmäinen palkinto tuli myös westernjaoksen laatuarvostelusta, ja kouluratsastuksen laatuarvostelusta kakkonen. Painted Battlella on seitsemän varsaa, joista viisi on kantanut ja synnyttänyt toinen tamma.
Battle Cry oli lupaava kilpahevonen, ja oikein menestynyt kahdella kaudellaan keyhole racessa ja barrel racessa, mutta kolmannen kauden alussa se loukkaantui pahasti harjoitellessaan liian pehmeällä, lennokkaalla alustalla. Ori ei voinut enää rasittaa jalkojaan kilpailemalla, mutta se sai jäädä oloneuvokseksi omistajansa pihatolle eläkeikäisten ratsujen seuraksi. Kaksi tammaakin tämä nuoriherra sai astua, vaikka omaa kilpamenestystä ei ollutkaan kuin kahdelta kaudelta.
Toinen tammoista sattui olemaan Ben Gamu:n Painted Party, vaikka arvokas tamma ei Battle Cryn varsaa itse kantanutkaan, vaan sen teki sijaissynnyttäjätamma. Tämä jo vuosia sitten kuollut yhdeksän varsan emä (Painted Party ei itse kantanut tai synnyttänyt näistä yhtäkään) onkin ollut nuorena varsinainen monitaituri ja satuhevonen. Ratsun kilpailumenestyksestä kertovat jonkin verran palkinnot YLA1, WRJ-I, KRJ-II, KERJ-III ja ERJ-I, jälkeläisten tasosta korkein Jalostuslaatuarvostelun palkinto ja komeasta ulkomuodosta Champion-arvonimi. Kauniin ja kyvykkään lisäksi tämä 156cm korkea ihmehevonen oli myös kiltti niin ihmisiä kuin hevosiakin kohtaan. Unelmahevonen, uskomattoman kauniin punaruunikko tobiano, kuuluisa Painted Party, kuoli 23-vuotiaana vanhuuteen.

Jälkeläiset

01.03.-12 o. Morning Lion RR (e. Morning Memory)

Kilpailut

Päivämäärä	Järjestäjä	Luokka	Sijoitus
31.12.-11	Arcadia Morgans	WRJ/Barrel Racing	1/32
11.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	4/32
11.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Keyhole Race	1/27
12.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	2/32
12.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Keyhole Race	5/27
13.01.-12	Bahie Arabians	WRJ/Keyhole Race	2/21
14.01.-12	Bahie Arabians	WRJ/Barrel Racing	3/20
14.01.-12	Bahie Arabians	WRJ/Keyhole Race	4/17
14.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	4/26
15.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	3/33
15.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Pole Bending	5/27
17.01.-12	Chinét Ranch	WRJ/Barrel Racing	2/33
28.02.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	4/30
29.02.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	3/17
02.03.-12	Zurück	WRJ/Pole Bending	1/18
03.03.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	1/25
03.03.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	2/17
26.03.-12	Zurück	WRJ/Pole Bending	4/23
27.03.-12	Zurück	WRJ/Barrel Racing	5/35
27.03.-12	Bremen Park	WRJ/Barrel Racing	1/31
27.03.-12	Bremen Park	WRJ/Pole Bending	4/23
28.03.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	1/27
29.03.-12	Bremen Park	WRJ/Barrel Racing	2/23
30.03.-12	Bremen Park	WRJ/Barrel Racing	2/23
31.03.-12	Bremen Park	WRJ/Pole Bending, WRJ-Cup	1/32
09.04.-12	Bremen Park	WRJ/Barrel Racing	4/24
10.04.-12	Bremen Park	WRJ/Pole Bending	3/24
29.04.-12	Al Najya	WRJ/Pole Bending	4/16
06.05.-12	Al Najya	WRJ/Barrel Racing	2/21
06.05.-12	Al Najya	WRJ/Keyhole Race	4/17
12.05.-12	Al Najya	WRJ/Barrel Racing	2/31
20.05.-12	Al Najya	WRJ/Keyhole Race	2/17
12.06.-12	Zurück	WRJ/Halter	3/15
13.06.-12	Zurück	WRJ/Pole Bending	3/25
13.06.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	2/23
14.06.-12	Zurück	WRJ/Halter	1/15
15.06.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	4/23
15.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Pole Bending	5/35
17.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Pole Bending	5/35
19.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	4/22
19.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Keyhole Race	2/22
20.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Halter	3/22
20.06.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Keyhole Race	5/27
23.06.-12	Virtuaalitalli Mustang	WRJ/Barrel Racing	1/12
01.07.-12	Zurück	WRJ/Halter	3/14
03.07.-12	Zurück	WRJ/Halter	1/14
04.07.-12	Zurück	WRJ/Keyhole Race	2/16
05.07.-12	Zurück	WRJ/Halter	1/14
23.09.-12	Arcadia Morgans	WRJ/Barrel Racing	3/32
11.02.-13	KK Bailador	WRJ/Keyhole Race	1/29
12.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	1/34
13.02.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	4/32
13.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	1/34
13.02.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	3/32
14.02.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	2/32
14.02.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	2/34
15.02.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	4/32
26.02.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	4/30
28.02.-13	Takkuinen	WRJ/Barrel Racing, WRJ-Cup	3/33
03.03.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	4/37
04.03.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	5/35
04.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	4/25
05.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	2/25
06.03.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	3/36
07.03.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	3/25
10.03.-13	Akileya	WRJ/Keyhole Race	4/19
23.03.-13	Takkuinen	WRJ/Freestyle Reining	2/28
24.03.-13	Takkuinen	WRJ/Halter Horsemanship	2/28
25.03.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	5/30
23.03.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	1/29
24.03.-13	Zurück	WRJ/Barrel Racing	5/39
25.03.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	1/33
02.04.-13	Jindabyne	WRJ/Keyhole Race	1/54
03.04.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	6/56
04.04.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	1/56
05.04.-13	Jindabyne	WRJ/Barrel Racing	1/57
05.04.-13	Jindabyne	WRJ/Pole Bending	1/56
15.09.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	3/52
17.09.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	3/58
18.09.-13	Zurück	WRJ/Pole Bending	7/58
18.09.-13	Zurück	WRJ/Keyhole Race	3/56

Päiväkirja

Helmikuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Ajattelinpa ilmoittaa meidän Teddyn WRJ'n laatuarvosteluun, uskokaa tai älkää. Kukaan ei uskonut minua, kun kerroin oriin pystyvän aikamoisiin suorituksiin kilparadalla. Kanssaharrastajatkin nauroivat vain paukkuvalle hevoskuljetusautolleni, kun ajoimme kuljetusauton seiniä potkivan Teddyn kanssa kilpapaikoille. Oi niitä aikoja... Vaan nyt Teddy on taas mukana Brisesin tilan arjessa taas normaalisti, kisat kun on suurimmaksi osaksi nyt kisattu.
Teddy on nauttinut kotiinpalusta kovasti. Se tervehtii joka ilta talliin talutettaessa tuttuja hevosia lempeällä hirnahduksella, ja nukkuu rennosti pitkät yöt. Viitenä päivänä viikossa ori on työmiesten ratsuna Brisesin tiluksien liepeillä, ja pojat ovat opettaneet sitä jopa karjanajoon, vaikka Teddyllä ei siihen todellakaan luontaisia taipumuksia ole. Ori kuitenkin on tarkasti ohjattavissa, ja se näköjään on karjahevosen vähimmäisvaatimus. Olen käynyt Teddyn töitä pari kertaa katsomassa, ja oikein sujuvalta näyttää myös se karjanajopuoli. Ei uskoisi, ettei oriilla ole karjaviettiä, ellei tietäisi!
Poika on terve kuin pukki, ja sillä on monia työvuosia jäljellä. Toisin kuin Leandro aluksi pelkäsi, kilpailu ei ole kuluttanut ratsua lainkaan loppuun, ja sen huomaa viimeistään nyt, kun hevonen on ollut täällä kotona arjessa mukana jo pari kuukautta. Pikemminkin kilpailukausien vaikutus on ollut positiivinen: Teddyllä on ollut jotain tärkeää, mihin purkaa loputon energiansa. Sitä paitsi minusta kilpailut ovat vaihtelevampia kuin ikuinen uurastus poikien kanssa pellonreunoilla ja ties missä. Ei Teddy-rukan järki kestä mitään niin yksitoikkoista ikuisesti.
Nyt kuitenkin hyvillä mielin eteenpäin - ja ehkä kohti sitä laatuarvostelua!

Tammikuu 2014 - Kirjoittanut Leandro (Oresama)
Teddyllä on käynyt vieraita milloin mistäkin. Välillä joku on halunnut tulla taputtamaan sitä muuten vain, ja pari kertaa virtuaaliset lehdet, heppalehti Vollux ja juorulehti 7 Pixeliä ovat käyneet kuvaamassa oria ja haastattelemassa Anaa. Hiljaista on kuitenkin ollut siihen verrattuna, mitä oli esimerkiksi Classic Babyn eläköityessä, mutta se tamma nyt oli paljon suurempi julkkis kuin Teddy, jonka sukukin on melko normaali.
Hiljalleen on Teddy kuitenkin palaamassa arkeen. Ana on kieltänyt rasittamasta hevosta liiaksi näin aluksi, kun sen treeniohjelma on vasta pikkuhiljaa purettu. On ori jo kahtena tai kolmena päivänä viikossa mukana kevyessä työssä poikien ratsuna, mutta ei sitä vielä viitenä päivänä viikossa voi täysiä päiviä rasittaa. Hiljaa hyvä tulee.

Joulukuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Leandro-apina mainitsi vasta loppukuusta minulle päivittäneensä Brisesin kotisivuille, että Teddy asuu nyt pysyvästi kotona ja fanit saavat tulla katsomaan sitä. Kaiken lisäksi se ketale unohti vaihtaa valmiiseen ilmoituspohjaan minun puhelinnumeroni tilalle omansa, joten puhelimeni on pirahdellut silloin tällöin, ja asioista tietämättömänä olen vastannut Teddyn faneille todella rumasti kaikkiin kyselyihin. Pyydän anteeksi.
Joulun alla saimme kuitenkin järjestettyä oriille yhden aivan erityisen tapaamisen. Noin kolmensadan kilometrin matkan takaa Soleiliin asti ajoi nimittäin äitinsä ja isänsä kyydissä Anja-niminen tyttö, joka istuu pyörätuolissa. Anja on seurannut Teddyn uraa alusta asti, ihan niin kuin minä itse nuorempana seurasin esimerkiksi hyvin fanaattisesti Dark Artsin uraa. Toisin kuin minä, Anja pääsi nyt lopulta tapaamaan hevosidoliaan henkilökohtaisesti, ja Teddykin oli oikein riemuissaan uudesta tuttavuudesta.
Anja rullasi tallipihalle jo valmiina odottavan Teddyn luo ja tarjosi oriille kättään haisteltavaksi. Teddy haisteli lapsen kättä sivistyneesti, mutta päätti saman tien pitää tytöstä ja siirtyi pusuttelemaan hänen poskeaan turvallaan. Anja nauroi hysteerisesti. Hän pyysi lupaa harjata Teddyä.
Minä mietin, millä Anjan saisi yltämään harjaamaan Teddyn kylkeä, hän kun istui rullatuolissaan, mutta lupasin joka tapauksessa yrittää keksiä jotain. Mitään sopivaa ramppia kun Brisesissä ei ollut, päädyimme luovaan ratkaisuun. Anjan isä nousi Teddyn selkään ja nostimme sitten tytön isänsä eteen istumaan. Yleensä en anna ihmisten ratsastaa Brisesin hevosilla syyttä suotta, mutta tämä sopi hyvin. Anja sai harjata muutaman vedon verran Teddyn kaulaa ennen kuin kyllästyi, ja bonuksena hän vielä suoritti elämänsä ensimmäisen lyhyen, vain yhden kentän kierroksen kestävän talutusratsastustunnin suurimman hevosidolinsa selässä. En ole koskaan nähnyt ketään ihmistä yhtä onnellisena, kuin miltä Anja näytti Teddyn selässä.

Lokakuu 2013 - valmennus, barrel racing
Ana (Oresama) ja Painted Smoke, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Koska minä ja Ana Harapa olemme kovin samaa mieltä ratsastusasioissa, päätimme tehdä jonkin aikaa yhteistyötä niin, että minä valmennan Anaa ja Teddyä. Ana näyttää tarvitsevan lähinnä kannustajaa ja sivustaseuraajaa, ja se sopii minulle oikein hyvin.
Ainoa neuvo, jonka tällä kertaa keksin, on muistaa herättää Teddy ennen liikkeelle lähtemistä. Vaikka tynnyrinkierto tai lännenratsastus ylipäätään ei ole minun alaani, tämä on avainasia myös englantilaisessa tyylissä. Hevonen ei lähde liikkeelle kuin ohjus lähtöviivalta, ellei jo ennen sitä ole ratsastanut reippaasti. Lisäksi Teddy on herkkä hevonen ja osaa kyllä Anan asennosta ja reippaammista avuista lukea, että nyt ei olla sunnuntaimaastossa, vaan ihan oikeasti kisoissa.
Kun Ana koetti liioitella ratsastustaan laukatessaan Teddyllä lähtöviivalle, itse suoritus, ainoan harjoitustynnyrimme kiertäminen, onnistui heti reippaammin.

Marraskuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Hyvää juhlapäivää vain kaikille, ottakaa kakkua, nimittäin Teddy täyttää tänään, marraskuun viimeisenä päivänä, seitsemän vuotta! Ja seitsemän onkin hieno ikä huippuhevoselle: ori on elämänsä kunnossa!
Faneilta on tulvinut Teddylle postia jo pari viikkoa tänne Brisesiin, hevonen kun on asunut jo kokonaisen kuukauden täällä meillä matkustamatta minnekään. Porkkana- sun muiden lahjojen mukana on tullut kuitenkin huolestuneita kyselyitä: miksi Teddy on Brisesissä, miksei se kilpaile onko jokin hätänä, onko se sairas? Aivan, Teddy on ollut täällä kauan jo, eikä se ole kilpaillut sitten syyskuun. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, ja kaikki tämä arvoituksellisuus selviääkin tässä tiedotuksessa, joka nyt seitsenvuotissynttäreillä annetaan.
Tiedotus koskee sitä, että Teddy vetäytyy eläkkeelle. Toisin kuin huhut kertovat, ratsu ei ole sairas, mutta sillä on jo noin 80 sijoitusta emmekä me Anan kanssa näe tarpeelliseksi riskeerata näin hyvän ja arvokkaan hevosen terveyttä reissauttamalla sitä enää ympäri maailmaa kilpailuiden perässä. Teddystä tulee hiljalleen Brisesin siitosori, ja siitä saa kysellä astutuksia myös tallin ulkopuolisille tammoille.
Muita Brisesin hevosia seuranneet fanit tietävät, että Brisesin vierailuaikoina hevosidoliaan saa tulla katsomaan tietyin rajoituksin. Nämä rajoitukset ovat, että vierailuista ei saa olla hevosille henkistä tai fyysistä haittaa, herkkuja ei saa tarjota millekään eläimille, salamavalo on oltava pois päältä valokuvattaessa, ja vierailuaikoja on noudatettava tarkasti. Nyt, kun Teddy asuu Brisesissä, sitäkin saa tulla katsomaan: Brisesin työntekijät taluttavat sen tallipihaan ihailtavaksi ja valokuvattavaksi pyynnöstä. Synttäri- ja muita lahjoja pikku hevosjulkkiksemme ottaa kuitenkin vastaan ainoastaan välikäsien kautta, jotta mahdolliset vaaralliset esineet ja herkut voidaan poistaa.

Syyskuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Zurückissa sitä on taas tullut asusteltua tuossa kuun puolivälin tienoilla. Lensimme Saksaan kahdestoista päivä ja palasimme kahdeskymmenes päivä, ja kisojahan Zurück järjesti 15.-18. päivä. Voittoja ei tällä kertaa ropissut, mutta neljä sijoitusta kuitenkin, ja niistäkin kolme oikein pokaalisijoja.
Vaikka Teddy on yleensä ihan reipas jo seuraavana päivänä pitkän reissun jälkeen, tällä kertaa se tuntui jopa kisapäivinä kovin nuupahtaneelta, vaikka lepoaikaa oli paljon. Soitin kotiin Miika Rossille, joka arveli väsymyksen olevan lievää työuupumusta. Valmentaja kehotti minua istumaan alas ja harkitsemaan Teddyn tulevaisuutta ihan kunnolla: onko sillä järkevä kilpailla enää tauon jälkeen, kun tauon se joka tapauksessa nyt tarvitsee? En ole vielä ihan varma, mutta aion pohdiskella asiaa vaikka kuukauden tai kahden verran... Brisesin väki kertoo kyllä, kun tulemme johonkin tulokseen!

Kesäkuu 2013 - valmennus, barrel racing
Ana (Oresama) ja Painted Smoke, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ana Harapa pyysi minua seuraamaan harjoituksiaan niinkin pienestä syystä, kuin Painted Smoken uudet, helmikuusta asti kotikäytössä olleet kuolaimettomat suitset. Ohjat olivat kiinni kukkasella, ja heti kyllä näki, että tämä oikeasti kuolaimeton suitsimistapa sopi Painted Smokelle hackamoreja paremmin.
Ana kuitenkin antoi Painted Smoken rynnistää jonkin verran, ja hevonen näytti olevan koko ajan hieman edellä ratsastajaa. Tämä asia korjaantui parilla yrittämällä, kun muistutin kukkasella suitsimisen olevan roimasti pehmeämpi kuin hackamoret. Ana ryhdistäytyi jonkin verran ohjasotteensa suhteen, ja samalla kun ohjat olivat ryhdikkäämmin käsissä, ratsastaja myös istui paremmin.
Moni valmentaja ohjeistaa, että kummassakin ohjassa tulee tuntumassa tuntea painoa noin neljän kilon verran. Ana on samaa mieltä kuin minä: hevosen hammaslomaan, siis sen herkimpään osaan, ei suinkaan kuulu yhteensä kahdeksan kilon paine. Ei hevosen suu ole terästä. Sama koskee myös niskaa ja nenäpiitä, johon kuolaimettomat suitset jakavat painetta. Vaikka kukkanen jakaa paineen tasaisemmin kuin hackamoret jakavat, sikti kahdeksan kiloa painetta hevosen päässä on meistä molemmista liikaa. Ana uskoi vakaasti puoleen kiloon hackamore-suitsinnan kanssa, niin kuin minäkin, mutta kukkasen kanssa täytyy vähän ryhdistäytyä. Kun ratsastaja osoittaa olevansa hereillä, tulee ratsuunkin ryhtiä ja tahtia, eikä Painted Smokenkaan tapaus ollut poikkeus.
Minusta Ana ja Painted Smoke ovat vallankin valmiita kilpailemaan kukasuitsituksessa.

Toukokuu 2013 - valmennus, barrel racing
Ana (Oresama) ja Painded Smoke, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ana kutsui minut taas, koska Painted Smoke oli horjahtanut kahdessa peräkkäisessä tynnyrinkiertokisassa niin pahasti, että oli ollut vähällä kaatua. Kun Ana ratsasti malliksi harjoitusradallamme, en huomannut mitään poikkeavaa. Pyysinkin ratsastajaa ohjaamaan hevostaan kiemurauralla ja volteilla, ja ravaamaan sillä nopeasti pienellä voltilla.
Ja sitten, ori horjahti. Eikä se korjannut horjahtamistaan vaihtamalla ravista laukalle parin askeleen ajaksi, vaan meinasi kaatua ja pysähtyi pöllämystyneen näköisenä.
En tiedä, mikä orin on, mutta epäilen että se on vain liian nöyrä ottaakseen korjaavia laukka-askelia omatoimisesti, ja kompurointi ylipäätään voisi johtua vaikkapa kipeytyneestä lihaksesta. Sanoin, että klinikalle mars, jos ei lopu kuukauden sisällä.
Jos tuota pientä virhettä ei oteta lukuun, ratsukko näyttää oikein hyvältä yhdessä. Niin hyvää yhteistyötä, lempeää ratsastamista ja luottavaista hevosta on ilo katsella.

Huhtikuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Kaikkeen sitä ihminen suostuu, ajattelin muuttaessani kolmeksi päiväksi Anan ystävän omistamalle Marley Ranchille muutaman mailin päähän kuuluisasta Jindabynestä, Teddy-ratsun vakituisesta kilpatallista. Ajaa nyt tuntikausia autossa päästäkseen katsomaan, miten meidän ori häviää muutaman kilpailun.
Hullu minä olin, kun niin ajattelin. Huhtikuun toisen päivän iltana huomasin seisovani kirjaimellisesti suu auki kentän laidalla, kun Ana ja Teddy suorittivat keyhole race -luokkaansa. Anan taidoista olen jo tiennyt jonkin aikaa - mutta Teddy meni aivan uskomattoman hyvin. Olen suhtautunut siihen vähän niin kuin Brisesin massahevosena: se on oivallinen apu töissä, mutta minä en tule sen kanssa toimeen yhtä hyvin kuin esimerkiksi Chauncey Abin kanssa. Työmiehet ovat kyllä aina kehuneet Teddyä, mutta kuvittelin heidän olevan vain kohteliaita...
Tuijotin palkintojenjaossakin hevostani ja vaimoani suu auki. Ratsukko voitti koko lajin! Keyhole race näytti olevan Analle ja Teddylle pelkkää leikkimistä, ja niin Ana kommentoi suoritusta vielä illallakin. Kuulemma hän kulkee Teddyn kanssa leikkimässä vähän keyhole racessa ja käy sitten tosissaan kilpailemassa tynnyrinkiertoa.
Ana ja Teddy leikkivät keyhole racea myös toisen kerran sinä aikana, kun asuin Marley Ranchilla katselemassa Jindabynessä järjestettävää kisaviikonloppua. Tälläkin kertaa leikin tuloksena oli sinivalkoinen ruusuke Teddyn suitsissa ja jättimäinen kukkapuska ja pieni pokaali Anan sylissä. Voitto tuli myös yhdestä pole bendingistä, ja tietenkin siitä barrel race -luokasta, jonka takia Ana ja Teddy ylipäätään olivat paikalla. Myös yhden vähemmän arvokkaan sijoituksen Teddy kahmaisi, nimittäin kuutossijan pole bendingissä toisena iltanamme. Ana vain tuumasi, että taisi olla Teddyllä huono päivä, mutta minusta koko viikonloppu oli aivan mahtava. Onneksi lähdin Teddyn ja Anan mukaan tällä kertaa!

Helmikuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Vaikka loppukuussa olimmekin tiukasti kilparadoilla, ehdimme tämän kuun alussa vähän lomailemaan Painted Smoken kanssa. Ja voi kuinka ihanaa meillä oli! Ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen asuimme pari viikkoa nimittäin kotona Soleilin Brisesissä. Piipahdus oli kaiken lisäksi niin lyhyt, ettei Leandro ottanut Teddyä mukaan tilan töihin. Jottei ori kuitenkaan kokonaan jähmettyisi liikunnanpuutteen vuoksi, minä tein sillä pitkiä, joskus raskaitakin lenkkejä.
Soleilin helmikuisina iltoina lämmintä on vähän yli kymmenen astetta, joten reippaassa vauhdissa Teddyn satulattomassa selässä tarkeni aivan hyvin istua farkuissa ja verryttelypaidassa. Totuttelimme vaikeakulkuisissa maastoissa Teddyn uusiin kuolaimettomiin suitsiin. Aluksihan pojalla on ollut kauan käytössä tavalliset hackamoret, mutta nyt siirryimme kukkiin, ja minusta ne ainakin ovat hackamoreja lempeämmät. Parhaiten ori edelleen kulkee, jos sillä on suitsien tilalla kangasriimu ja ohjat tai marhaminnat kiinni turpahihnan metallilenkeissä. Tämä kukka toimi kuitenkin melkein yhtä hyvin, joten tästä olisi tarkoitus saada uusi varustus kilpailuihinkin. Aluksi tosin uusiin kukkiin totutellaan vielä vähän aikaa vain kotona ja harjoituksissa.
Maastoilulomamme tuntui tekevän hyvää meidän molempien hermoille. Joskus ihminen ja hevonenkin ahdistuu niin hitaasti ja niin vähän kerrallaan, ettei huomaa lainkaan pahaa oloaan ennen kuin se loppuu. Tällä kertaa huomasin itse jäykkyyteni vasta lomailun rentouttaessa minut. Samoin kävi Painted Smokelle. Kun huomasin ruveta tunnustelemaan sen liikkumista, niin jopa askeleet ja oriin liikeradat laajenivat ja pitenivät loman loppua kohden ratsun rentoutuessa.

Tammikuu 2013 - valmennus, barrel racing
Ana (Oresama) ja Painted Smoke, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ana ja Painted Smoke ottivat pari spurttia tarkkaillessani heidän yhteistyötään. Lupasin saman tien osoittaa yhden yksinkertaisen asian, jolla suoritukseen saadaan lisää vauhtia. Kerroin huomanneeni, että Ana ei luota hevoseensa tarpeeksi, ei uskalla tynnyriä kierrettäessä nojata tarpeeksi sisäänpäin. Kertomansa mukaan Ana pelkää Painted Smoken liukastuvan, mutta totesin, että hänen on luotettava vain hevosensa varmajalkaisuuteen ja minun arviooni siitä, että harjoituskentän pinta on tarpeeksi tukeva kovaankin kallistukseen.
Pyysin Anaa lähestymään ensimmäistä tynnyriä tavallista hitaammin ja kaartamaan sen ohitse tavallista lähempää. Painted Smoke laukkasi rennosti, ja vaikka vauhtia pudotettiinkin, suoritus oli lähes sadasosasekunnilleen yhtä nopea kuin Anan alkutunnista täyttä vauhtia näytösmielessä porhaltamat radat. Näytin ratsastajalle ajan: parempi kiihdyttää vain sellaiseen vauhtiin, missä kallistus tuntuu vielä varmalta kuin porhaltaa suuria kaaria. Sen minkä voittaa nopealla vauhdilla, häviää tässä lajissa kaksinkertaisesti liian laajoilla kaarilla.
Painted Smoke jaksoi juosta vielä pari spurttia, jotka pyysin Anaa tekemään eri tempoissa, mutta kuitenkin niin, että hän pystyisi pitämään ratsun lähellä tynnyreitä. Kun aikoja otettiin ylös, laskeskelin nuoren Painted Smoken olevan oikeasti tasoltaan huippuhevonen.

Maaliskuu 2012 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Tässä kuussa me olemmekin Teddyn kanssa muuttaneet monta kertaa. Meille sopivia lännenratsastuskisoja on pidetty mukavina ryppäinä, ja olemme saaneet mukavat väliaikaismajoituspaikat aina kisatallien kupeista.
Alkukuusta asuimme Marley Ranchilla (evm.) Jindabynen mailta vain kolmisen mailia itään. Siellä Teddy tykkäsi olla: sillä oli mukana sen ikuinen paras ystävä, Seventh Samurai, ja yhdessä pojat saivat vallata yhden kokonaisen pikkupihaton Marley Ranchilta. Ratsastimme Jindabyneen joka aamu kilpailuita varten, ja samalla tuli myös lämmittelyt hoidettua luonnon helmassa. Marley Ranchilta pääsee Jindabyneen kätevästi maastoteitä pitkin, sen huomasimme jo ensimmäisen päivän iltana, kun käveleskelimme Teddyn kanssa metsässä kilpailujen jälkeen. Ori onkin ollut poikkeuksellisen rauhallinen, kun on saanut lämmitellä ja jäähdytellä metsässä niin, ettei joka puolelta ole tullut erilaisia voimakkaita kisapaikan aistiärsykkeitä. Kuten arvata saattaa, Jindabynessä kilpailut menivät sitten rentoutuneena vallan mainiosti: seitsemältä kilpailupäivältä kannoimme mukanamme Marley Ranchille yhteensä kahdeksan ruusuketta!
Pari päivää taukoa, ja sitten olikin jo isot kisat Akileyassa, ja kotiin tultiin sieltäkin palkintojen kanssa. Keyhole race oli tiukkaa kamppailua: sijoituimme neljänneksi, mutta vain nipin napin. Paikalla oli tosi hyvin treenattuja hevosia, ja vaikka Teddykään ei suinkaan ole huonoimmasta päästä, niin koville sijoittuminen otti. Poika oli niin jumissa jo samana iltana, että jouduin perumaan muutamat pikkukisat jotta voisimme verryytellä rauhassa.
Pienen tauon jälkeen kilpailimme ensin huviksemme muutamissa pienissä kisoissa Takkuisessa (kaksi kakkossijaa!) asuen yhä Marley Ranchilla, ja loppukuusta matkustimme Saksaan kilpailemaan Zurückissa. Saimme asua ihan kisapaikalla asti, mikä kostautui kyllä: Teddy ei olisi malttanut keskittyä mihinkään nukkumisesta puhumattakaan, se kun asui taas pihatolla, ja siis näki tallipihan ympärivuorokautisen, kisoista johtuvan hulabaloon. Zurückista tuli kuitenkin kaksi voittoa ja kaksi viitossijaa.
Loppukuusta oli pikkukisoja - ja WRJ-Cup. Lähdin hakemaan Cupista varmaa sijoitusta, mutta Painted Smoke teki oman henkilökohtaisen ennätyksensä sivulajissaan pole bendingissä ja voitti koko luokan. Olen haljeta ylpeydestä!